) tällä viikolla meillä oli kaksi ajoa, eilen tiistaina ja tänään keskiviikkona. Sovimme jälleen tällit laivalle sunnuntaina kello 14:00, lämmityshän pitää aloittaa pari vuorokautta ennen ajoa.
Sovin ylikonemestarin kanssa, että tämän viikon risteilyillä olen koneenhoitajana. Ekaa kertaa tätä hommaa.
Keulakannelle saatiin sunnuntaina myös uudet tervat. Kekä sinne menee voidaan sitten tunnistaa kankunkuvista kannessa. Tuo maali on märkänä liukasta.
Koska olin sunnuntaina ensimmäisenä paikalla konehuoneessa aloitin hommat tuhkien tyhjentämisellä. Tuhkaa kaavitaan uunista raakiraudalla, tulipesä on pari metriä syvä ja tuhkaa on reilusti omiin ja naapurien trarpeisiin. Homma on pölyistä.
Sunnuntaina huomattiin, että ei tänään tarvitse vielä lämmittää. Höyrypannu oli vielä kädenlämmin viime keskiviikon ajon jäljiltä, ja ulos vetämäni tuhkakin kipinöi, olipa jopa paikoin punahehkuista.
Tuhkaa tuli lopulta 34 ämpärillistä eli noin 340 litraa. Kuvassa on vasta kahden pesän tuhkat eli puolet koko setistä.
Konehuoneen kirjalliset turvaohjeet mahtuivat juuri ja juuri näihin tuhkaämpäreihin.
Tuhkaa kauhoessa ja roudatessa tuli hikipäissä mieleen, että tälle on oltava joku viksumpi keino. Ja onhan sille, jos se toimisi.
Oheinen oranssi putkirööri ei ole pannuhuoneen vessa vaan se on tuhkan hävitysputki joka toimii painevedellä ja höyryllä. Tai toimisi jos se toimisi. Varmaan sitä voisi hätätilassa vessanakin käyttää.
Olemme siis peltiämpärien varassa, tuhkan suhteen.
Lämmityshommissa on omat kuvionsa, ja ne ovatkin jo tuttuja. Sensijaan koneehoitajana sain tutustua melko intiiimisti höyrynkierron venttiileihin, koneiden rasvaamiseen ja lämmittämiseen sekä itse käyttämiseen.
Samalla kun hoidin tuhkahommia ihastelin konehuonetontun uusia tekemisiä. Tällä kertaa kaikkiin oleellisiin ventiileihin oli ilmestynyt ihmisen luettavat nimilaput. Pitäisköhän tälle tontulle jättää joku uhrilahja, vaikka avaamaton oluttölkki?
Että kun jatkossa montussa huudellaan, että "avaappa lauhdeveden imupuolen sulku" niin ei voi enään selittää että mikäkukahämisäseo?
Näissä vanhemmissa koneissa on tällainen kapilaari-gravitaatio -pohjainen voitelu.
Tuosta kupista öljy nousee veekalankaa pitkin kapilaarisesti putkeen. Siellä se valuu voitelukohteen yläpuolelle ja putoaa tippana voitelemaan laakeria.
Kuppi pitää muistaa täyttää ennen ajoa, ja joskus ajaessakin. Oheisessa kuvassa veekalankoja rasvauskupeissa. Osa langoista on nostettu sivuun niin että öljyä ei kulu jos ei ajeta. Kaksi laitimmaista veekalankaa paikallaan putkessa.
Kattilahuoneessa ollaan valmiina tanssiaisiin. Boolimaljat vasemmalla alhaalla. Kuvassa etukattila, noita kattiloita on siis kaksi kappaletta ja kumpikin vetää 16000 litraa eli 16 kuutiota vettä.
Muutama vapaaehtoinen oli laivalla maanantain ja tiistain välisen yön ja päivän lämmittämässä. Itse piipahdin paikalla mitä arkitöiltäni ehdin.
Varoventtiilin peräpuolella on kuppi, mihin venttiilin varsi painaa ja pitää venttiiliä paikallaan. Kupissa oli kulumajälkiä ja pienehköä sivukuppi, mistä päättelimme että se on vuodon syy.
Ajossa sitten selvisi, että ei se tämä ainakaan ollut vikana.
Allaolevalla videolla mennään hiljaa eteenpäin.
Koneenhoitajana sain tehdä kummallakin ajolla kaikki koneen valmisteluun liittyvät työt, poislukien lämmittäjän hommat (ne ovatkin ne raskaimmat duunit).
Eniten tuossa on hommaa valmistelussa, rantautuessa ja alasajossa. Itse ajon aikana, silloin ei tule mitään ns tapahtumia, ei ole juuri muuta hommaa kuin tarkkailu, ja rasvaaminen.
Innoissani taisin luvata kirjoittaa höyrykoneen starttaamisen tsekkilistan S/S Tursolle. Tähän palataan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti