Ajokauden nolo loppu

Kävin keskustassa hakemassa kuplan takaisin Espooseen mutta matka katkesi kesken. Paukahdus ja pamahdus lopetti ajon.

Kupla oli seissyt muutaman sateisen viikon. Heti käyntiin laittaessa se kävi ikäänkuin vajaatehoilla eikä ajessa tehoja tullut kunnolla lisää. Lopulta matka katkesi muutaman kilometrin ajon jälkeen.

Olisiko vettä tankissa tai joku muu vika?

Autoliiton plussajäsenyys maksoi taas itsensä takaisin, hinaus huoltoon kuuluu tähän palveluun.

Keula todettu hyvin toimivaksi

Nakertelin fillariin viime talvena risukeulan (Uutta keulaa sähköfillariin (4.11.2016)). Pääsin sitä koeajamaan tänä keväänä ja vielä enemmän nyt kesällä. Reilulla ajokokemuksella voin kertoa, että keula täyttää kaikki odottamani vaatimukset ulkonäöstä ajettavuuteen.

Wanha jäykkä keula oli toki tyylikäs (kuva) mutta työmatkan varrelle osuu paljon hiekkateitä ja Espoon suosimia teräviä reunakiviä jotka jättivät ranteet koville.

Lamppu tuli tässä vaiheessa kiinni kaksinkertaisen 4mm rosterilangan varaan. Tuo kiinnitys on liian heppoinen ja parempi on jo mietitty. Sen toteutus  jäänee ensi talveen.

Halusin lokasuojan ulkonäkösyistä lähelle rengasta (missä se oli ennenkin). Tämän takia lokari tuli kiinni risukeulan etujalkoihin normaalin takajalkakiinnityksen sijaan.

Ystävä hitsasi takaraudan jatkeen ja toinen hitsasi etujakoihin kiinnikkeet. Näin lokari syleilee tiukasti nakkia ja samalla toimii kuten pitääkin.

Erään peräkärryn valmistus


Erään asiakkaan fillarin peräkärryn loppuvalmistus päätyi minun talliini. Olin jo aikaisemmin tehnyt vesivanerista sille rungon (ja tietty CAD-kuvat). Projektiin osallistui monta tekijää joten vain tuo sisärunko ja sisäpuolen viimeistely jäivät minulle.

Oheisessa kuvassa kärryn runko vielä näkyvissä. Kuva on siis otettu kansiluukusta sisään katsoen. Idea oli tehdä tuohon alumiinilevystä siisti sisäosa ja täyttää ulko- ja sisäkuoren väli  uretaanilla niin, että kärry soveltuu juomien viileänä säilyttämiseen.

Tein ohuesta alumiinilevystä leikkaamalla ja taittelemalla sopivat palaset. Tietty ensin tein mallit joihin kului reilusti pahvia ja paperia saksien viuhuessa.

Keksin tehdä kärryyn pohjapropun wanhasta tiskialtaan pohjaventtiilistä. Jos vaikka korkki hukkuu niin uusi löytyy helposti.

Sininen väri tulee alumiinia suojaavasta muovikalvosta. Kun homma on valmis tuo kalvo tietenkin revitään pois.

Kuvassa sisuskalut valmiina ja uretaania vailla. Ruuvasin ja niittasin kaikki alumiinipalojen reunat ja kulmat. Tämän lisäksi vedin myös joka saumaan liiman.

Liimana käytin Bison Polymax Crystal liimaa joka on väritöntä eli läpinäkyvää. Valmistajan mukaan liiman pitäisi tiivistää alumiinia ja kestää 25 vuotta elastisena.

Lopuksi tekemäni uretaanin pursotus kärryn kuoreen oli kamala stressin paikka. Jännitystä aiheutti kaikki saumat sekä sisä- että ulkopuolella; Jos uretaani pääsisi pursuamaan ulos ns. väärästä kohtaa olisi kärryn sisus ja/tai maalaus pilalla. Tätä varten tein pohjaan muutamia ylipursuamisreikiä joiden kautta paineet pääsevät kuoresta pois.

Jos joskus teen toisen kärryn niin materiaaleihin pitää tehdä muutoksia. Itse kärryn pitää olla kevyempi ja maavaraa pitää olla hiukan lisää. Sisärunko on turha tehdä erikseen vesivanerista, koko sisä- ja ulkokuori runkoineen voisi olla alumiinia. Ja maalaus koko hommaan vasta lopuksi, muuten naarmujen varominen osia sovitellessa vie vain turhaan aikaa ja energiaa.

Kuplaan uusi akku, perusteellinen pesu sekä vahaus

Tiimi käyttää alipainekojetta jolla saadaan aerodynamiikkaa haittaava roska talteen jatkotutkimuksia varten.
Kesäautomme sai uuden akun wanhan akun antauduttua seisonnan aikana. Olisi pitänyt muistaa laittaa se ylläpitolaturiin ajoissa.

Samalla tiimi innostui imuroimaan, pesemään ja vahaamaan koko auton. Näin hienona se ei olekaan ollut moneen vuoteen.

Seuraavaksi Kupla pitää vielä käydä vuosikatsastamassa, edellisestä katsastuksesta onkin jo useampi vuosi. Ylioppilasjuhlavierailut voisi sitten reteästi ajaa ensi viikonloppuna katto ahaalla. Paitsi jos sataa.

Takavalo fillariin

Talvipäivien iloksi nakertelin fillariin takavalon. Se tulee samaan sarjaan kuin etuvalokin ledilamppuna (LED-päivitys (29.6.2013)).

Johdot saan vedetyksi vaihdevaijerin seurana ja sähköt ryöstän etuvalon kotelosta.

Uutta keulaa sähköfillariin

Jäykkärunkoinen ja -keulainen sähköfillari on ollut viime vuodet mahtipeli työmatka-ajeluun sekä satunnaiseen Stadissa käyntiin. Matkalle osuu kuitenkin melko paljo hiekkatietä ja olen silloin tällöin kaivannut jousitusta keulaan.

Keula maalattuna. Taustalla kesäauto.

Sopiva risukeula sattui keväällä eteen ja ostin sen odottamaan pyörään sovitusta.

Teetin keulaan samantien muutamia muutoksia, etujalkoja lyhennettiin paremmin 26" renkaalle ja lokasuojalle sopivaksi ja keulaan hitsattiin jarrukaapelille ja lokasuojalle kiinnikkeet.

Muutosten jälkeen maalasin keulan samalla sävyllä millä pyöräkin on maalattu. Pohjamaaliksi tuli maalifirman suosittelema kaksikomponenttiuretaani maali, pintamaali on myös kaksikomponenttimaali.

Osien kuivuttua pääsin mallailemaan komponentteja paikalleen. Kuvassa palikat koekatselmoinnissa ilman laakereita tai muita hidasteita.

Lokasuojalle pitää valmistaa uudet tuet, nuo wanhat ovat liian pitkät. Lamppu tarvitsee kokonaan uuden tuen, laakereista pitää ottaa maali pois ja kiillottaa, stemmi pitää myös saada kiiltämään. Stonga ei varmaankaan ole tämä kuvassa näkyvä ja muutakin pikkunakertelua on tuossa vielä edessä.

Väliraportti vaihdekahvasta

Jos joku miettii miten se keväällä tehty vaihdekahva (Vaihdekahva valmis ja koeajoa vailla (26.3.2016)) on toiminut, niin se on toiminut hyvin. Varsinkin sen jälkeen, kun keksin laittaa siihen oikean korkuisen korokerenkaan niin, että kahva toimii jouhevasti mutta kuulat kuitenkin pitävät kahvan oikeassa asennossa. Vaihdekaaviossa vitosvaihteen reikä on hiukan väärässä kohdassa, tämän saan korjattua nyt tänä talvena.

Maalaushommissa vanhentuneet ruiskut

Saan silloin tällöin eräältä tuntemaltani terveydenhoitajalta poistoruiskuja. Ruiskuilla on terveydenhuollon käytössä vanhenemispäivä ja niitä menee sen jälkeen roskiin.

Sensijaan maalarinhommissa tallissa wanhakin ruisku toimii mainiosti maalimittarina. Niillä on helppo sekoitella pieni erä kaksikomponenttimaalia. Mittasuhteet saa tarkasti kohdalleen.

Tässä paras on kolme ruiskua; Yksi värille, yksi kovettimelle ja yksi sekoittamiseen. Tuolla kolmannella kun pumppaa maalia edestakaisin muutamaan kertaan niin sekaisin on. Kaksikomponenttimaali kuitenkin tuhoaa kuivuessaan tuon kolmannen ruiskun, sensijaan kaksi ensimmäistä säilyvät käyttökelpoisina monta päivää.

Loputon pikkuremppa valmis - Kesäauto alle

Otsikko valehtelee; Ennen katsastusta tarvitsee vielä säätää jarruja sen verran, että ne eivät laahaa.
Loputon remontti kesäauton kanssa valmistui vihdoinkin. Siinä oli kaikenlaista pikkuvikaa ja huoltoa kaipaavaa kohdetta, suurimpana ongelmana kaikkien kulmien jarrut.

Remppasin alle uudet jarrusylinterit, kaikki jarrupalat ja oikean eturenkaan jarrurummun. Myös automaattiryypyn säätö oli päässyt karkuun ja sekin piti säätää. Ja uusi akku vaihdettua. Muutakin tuli nakerreltua (Vetoakselin kumi paikalleen ja lootaan öljyt (17.5.2015)).

Tämä kaikki nopeasti kahdessa vuodessa talonrakennuksen ja muutaman muun projektin ohessa.
 

Lahjakoneen kytkentöjen tarkastus

Sain talliini entistä isomman pylväsporakoneen. Ennen kuin tein mitään pesin koneen perusteellisesti liuottimilla ja bensalla. Monikymmenvuotisen mustan metallimönjän alta kuoriutui esiin sininen maalipinta.

Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.

Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.

Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.

Ajokausi avattu ja vaihdekahva koeajettu menestyksellä

Kevät lämmitti Pääsiäisenä niin, että pääsin vetämään pyörään uudet kurat. Vaihdekahvaviriviri (Kahva valmis ja koeajoa vailla (26.3.2016)) toimi mainiosti! Sensijaan etujarru vaati vielä säätöä.