Lisäohjeet Spiderin hiilikuitukaton laittoon

Päiväpakkasten tultua päätin vetää katon kiinni autoon jo nyt. Säästyypähän kangaskatto kuralta ja syyskeliltä. Kirjoitelin vajaa vuosi sitten artikkelin asentamisesta (Kiinteän hiilikuitukaton asentaminen Fiat 124 Spideriin (16.12.2018)) mutta tässä muutama lisänootti.

Liitin joka oli viime asennuksessa mahdoton löytää olikin heti velcron takana. Oikeassa kuvassa jatkojohto paikallaan ja kytketty kesäasentoon.
Viimeasenuksen yhteydessä tuskastelin kovan katon sähköjen kanssa. Omistajan manuaalin ohjeet olivat niin ala-arvoiset, että en löytänyt liitintä mihin takalasin lämppärin jatkojohto pitäisi liittää.

Foorumeilta sain avuksi kuvia mutta myös niiden avulla tuon johdin liittimien paikka oli vaikea jäljittää. Olisiko johtunut siitä, että GT-mallissa tuo jatkojohto (oikea kuva) on jo paikallaan ja neuvojat yrittivät neuvoa johdon päähän eli eri asiaa kuin mitä kyselin.

Viime talven ajan takalasin lämppäri oli siis kytkemättä. Silloin irroitin vaihtokuskin varuiksi takalasin lämppärin sulakkeen.

Netissä katon B-palkin kohdalle tulevan tukiraudan paikka on herättänyt keskustelua. Kyselijöille oheiset kuvat selventänevät tämän.

Huomaa muuten kuvassa näkyvä M8x55 orggispultti jonka ruuvaaminen paikalleen on todella tuskaista. Tila on ahdas, sinne ei näe, räikkä kääntyy kerrallaan vain muutaman asteen ja tuosta ruuvattavaa on ainakin 40mm -48mm.

Vaihdoin kyseiset turhan pitkät murheen pultit M8x30 pulttiin. Alkuperäinen on 8.8 kovuutta ja uusi 10.9. Puttihan pitää jos se on ainakin paksuudensa verran kierteillä. Tuo lyhyempikin menee parin sentin verran kierteille eikä siellä katon sisällä edes ole jengoja niin pitkälti.

En oikein ole keksinyt mitä kattoinsinööri on suunnitellut on on tuohon noin pitkän pultin laittanut. Ehkä tarkoitus on jotenkin ollut  helpottaa asentamista? Kuitenkin tila on ahdas ja pitkän pultin kanssa oikeasti tulee vain paha mieli. Tämä uusi pultti oli suorastaan ilo räikätä kiinni.

Kirjoittelin muuten viime joulukuussa seuraavaa: "unohdan nuo paikalleen, ja sitten ekassa ajossa ne lentävät hiiteen. ... pitää ottaa mitat". Jep. Unohdin nuo vaahtopalikat keväällä ja ne katosivat. Enkä ottanut mittoja.

Onneksi tallissa on ylijäämäpehmustetta josta uudet palikat tulivat muutaman minuutin tuhertamisella. Eivät nyt ehkä vastaa ihan alkuperäisiä mutta ajavat saman asian. Tuohan jää lähes kokonaan piiloon katon ja kyljen väliin heti oven takana joten nuo voisivat olla vaikka kirkkaan punaiset. Olisi ainakin helpompi muistaa ottaa ne talteen keväällä.

Katto asentui paikalleen 20 minuutin hommana. Ekan kerran kun tuota asensin siihen meni monta tuntia. Ja katto piti asentaa useampaan otteeseen ennen kuin huomasin, että siinä oli valmistusvirhe (jonka sain itse korjatuksi). Etsin myös takalasin lämppärin jatkojohdolle liitintä jota en löytänyt, ja ohkekirjan neuvot ovat väärin. Aloitelijalla menee aikaa opetteluun.

Nyt kelpaa jatkaa syksyä kovakattoisen roadsterin kanssa.

Kojelautakameran koeajot

Spider-foorumilla (www.124spider.org) oli läppää kojelautakameroista. Sen kautta silmiin osui edullinen ja hyvältä vaikuttava kamera, Blueskysea B1W. Tilasin laitteen Kiinasta ja se tuli perille noin viikossa.

Kamerapaketissa on paljon sälää, varatarroja, putsausliina, kaapelin kiinnityskoukkuja jne. Muistikortti pitää tosin hommata erikseen mutta niitähän saa melkein joka kioskista.

Keksin kameralle paikan taustapeilin takaa. Sähköt menivät hienosti ikkunan trimmien alle. Asensin kameran pimeässä tallissa jolloin jäi huomaamatta, että peilin jalka tulee kuvan oikeaan reunaan (ks oheinen video). Pitänee vielä harkita kameran siirtämistä, varatarrojahan oli paketissa.


Huomaa videolla hienot ruskan värit. Vaihdoin videoon audion koska kuuntelin tuota kuvatessa podcastia joka ei sovelle kaikkien korville.

Kamera nauhoittaa automaattisesti kun se saa sähköt, ja lopettaa nauhoituksen kun virta katkaistaan. Nappasin kameraan ensihätään sähköt tupakansytyttimen liittimestä (pelkurin jalkatilasta).

Tässä kamerassa ei ole GPS-vastaanotinta joten se ei talleta ajonopeuksia. Kamerassa ei myöskään ole näyttöä, kameran asetukset, suuntauksen tarkistus ja videoiden katselu on hoidettava kännykästä.
 
Kameran asetuksia ja kuvan siirtoa varten kamera luo WiFi hotspotin johon sitten kännykkään asennetulla sovelluksella saadaan yhteys. Tämän kanssa minulla on ollut pieniä alkuhankaluuksia, ensin Android kiukuteli (konffaa konnektoimaan hotspottiin vaikka sen kautta ei olekaan nettiä) ja sitten hankaluuksia oli itse sovelluksen kanssa. Pienellä rämppäämisellä homma kuitenkin onnistui.

Sovelluksen perusnäyttö on selkeä ja looginen. Ehkä joku kunnpon designeri olisi pikkupiirtelyllä saanut tuosta kauniimman mutta tällä mennään. Perusnapit eivät kaivanne selittelyjä.

Asetusten puolella on kaikenlaista tarpeellista tarjolla. Vaihdoin video partition 5 minuutiksi (1, 3 ja 5 min valittavissa). Videoklipeistä tulee siis pidempiä ja isompia mutta niitä on vähemmän jolloin oikean videon etsintä lienee helpompaa.

Korvasin myös oletussalasanan uudella mutta se nyt lienee itsestäänselvää.

G-sensori toimii vain jos kameran asettaa jatkuvaan virransyöttöön. Silloin kamera menee unitilaan kun se on jonkin aikaa liikkumatta, ja herää jos joku vaikka potkaisee autoa parkkipaikalla. Hommasin tätä kytkentää varten jo kaapelit mutta tuo kytkentä on sitten toinen tarina.

Kameraan näyttäisi olevan tarjolla uudempi firmis mutta en ole sitä vielä asentanut.
 

Videota kännykkään siirtäessä huomasin, että tuo kameran luoma Wifi hotspotti on surkean hidas. Yhden 5-minuuttisen eli parisataa megaisen videon irtoon tuhrautui useampi minuutti.

Toimivampi metodi lienee napata kamerasta muistikortti irti ja siirtää tiedosto koneelle tai pilveen suoraan kortilta.


Kokeilussa MX5 ND 1.5 Premium Sport

Pääsin sattumalta koeajamaan Mazdan MX5:sta. Legndaarisesta urheiluautosta on menossa neljäs sukupolvi eli malli on MK4 tai Mazdan kielellä ND. Kyseinen peli on Premium Sport varusteltu ja varustettu 1,5 litran vapaastihengittävällä koneella.

Spiderin omistajalle kokemus oli lähennä hämmentävä. Spiderhan kasataan Japanissa MX5 MK4:n pohjalta ja eroa on moottori, keulan ja perän muotoilu ja muutama muu yksityiskohta.

Ohjaamossa kaikki on tuttua ja paikallaan. Lähinnä logo ratin keskellä paljastaa auton merkin.

Mazdan infotainment on Spiderin vastaavaa muutaman pykälän edellä mutta en nopealla selailulla huomannut noissa eroa. Spiderissa on vasta softaversio 56 kun Mazda menee jo 70 versiossa.

Mazdan näytön kontrasti ja kirkkaus tuntui paremmalta mutta tuo vaatisi tarkempaa vertailua, piti kiutenkin keskittyä mutkatiellä ajamiseen. Veikkaan eron olleen säädöissä.

Mazdan moottorin ääni ja olemus tuo vahvasti mieleen moottoripyörän. Käyntiääni on Spideria selvästi kovempi. Spiderissa on 1,4 litrainen turbolla ahdettu kone, joka yllättäen vetää matalammalta kuin Mazda.

MX5:n kanssa ajoin kokoajan pykälää alemmalla vaihteella kuin vastaavassa paikass Spiderilla. Kiihdytyksissä Spider karkasi jos Mazdalla ei ottanut pykälän kanssa ennakkoa. Mazdan ääni, luonne ja olemus ovat selvästi Fiatia urheilullisempia, mutta liikenteessä ja pikkutiellä Fiat vain tuntui vetävän paremmin.

Mazdan (vas) ja Fiatin (oik) konttorit.
Ohjaamossa huomasin brändäämisen lisäksi yhden eron: MX5:n aurinkolipat ovat laadukkaammat ja paksummat. Pitääkin tutkia jos jostain saisi tuollaiset MX5:n lipat, ne näyttäisivät sopivan Spideriin paikalleen sellaisenaan.

Muotoilun eroista voi olla montaa mieltä. Toiset tykkää toisesta ja toiset ei. Ehkä tuo muotoilu on se, joka erottaa 124 Spiderin ja MX5:n ostajat toisistaan? Toiminnalisesti autot ovat kuin kaksi marjaa.

Fiat on ilmoittanut, että ei aio jatkaa 124 Spider -linjaa enään ensivuonna. Sensijaan MX5 on yhä maailman myydyin urheiluauto. Huoltojen ja varaosien puolesta Spiderin kanssa ei liene ongelma, lähes kaikki MX5:n osat ovat vaihtokelpoisia. Mutta osaavaa huoltoa voi joutua etsimään.

Uusi lyhyempi antenni

Olen jo muutamaan kertaan autoa pestessäni tökännyt silmäni tuohon Hiivatin alkuperäiseen puolimetriseen antenniin. Nettikaupassa oli tarjouksessa lyhyt antenni joten se meni tilaukseen.

Ensikokemus tältä aamulta viittaa siihen, että tuolla lyhyellä tumpilla radio  kuuluu juuri yhtä hyvin kuin orggispiiskankin kanssa. Nettifoorumeilla lyhyttä antennia ylistetäänkin. Raportoin myöhemmin, jos kuuluvuuden kanssa tulee oikeasti ongelmia.

Konttiin painoja ja katon suodattimien putsaus

Liimailin Spiderin konttiin painoja (kuvan mustat neliöt). Tämä tuli tehdyksi Spider-foorumin keskusteluja seurattuani.

Tuo on 3,5mm paksua STP:n bitumimattoa jonka lämmittelin kuumailmapuhaltimella ennen liimaamista. Matossa on liimapinta valmiina.

Samalla kun puuhastelin auton kanssa putsasin katon suodattimet. Vasen oli ihan siisti mutta oikealla puolella (kuvassa) oli aika paljon mönjää. Tosin olisi tuo näemmä vielä hyvin kestänyt pesemättä kauden loppuun asti.

Nuo katon suodattimet on hankala avata ja pestä. Kansi aukeaa käsikopelolla hankalassa asennossa ja sokkona. Kun tuon on muutamaan kertaan tehnyt niin se on helppoa, mutta ensimmäisellä kerralla meinaa usko loppua.

Sama vika kaasukahvassa, taas

Kaasukahvan piirilevy alta kuvattuna. Huomaa anturi oikeassa reunassa levyä.
Keltainen, se wanhempi sähkäfillari hyytyi ajosta toukokuussa. En kiireideni takia ehtinyt fillarin kimppuun ennen kuin vasta nyt. Syypää hyytymiseen oli kaasukahvan tunnistimen (kuvassa oikeassa reunassa) hiertäminen kahvan magneettia vasten.

Sattumalta mulla oli hyllyssä vielä yksi varakappale. Tämä hajoaminen on ihan omaa syytä, olen kyseisen piirilevyn itse paikalleen ruuvanut. Mutta varsinainen ongelma on kahvan rungon muotoilussa; Jos piirilevyn oikean reunan ruuvin vetää kiinni asti, niin tuo tunnistin näemmä ottaa kiinni kahvan magneettiin. Siinä on siis 'säätö' jota en ole aiemmin huomannut.

Mutta eivätpä ole kaikki muutkaan huomanneet. Punaisessa pyörässä tuo ruuvi oli vedetty tappiin jo kahvan valmistajalta ja osa meni vaihtoon neitsytajolta anturin irrottua juotoksistaan. Keltaisessa pyörässä tämä uusin kahvan piiri on jo kolmas. Noita vanhoja kahvoja ei ole tallessa mutta oletan aikaisempienkin hajonneen tämän saman syyn takia.

Maalimurheita Spiderissa

Huomasin, että maali on lähdössä karkuun Hiivatin kusken oven reunasta. Maalikynää (Mopar osanumero punaiselle on 06103147AA) ei saa ostetuksi kotimaisen kauppiaan kautta, Ameriikan kauppias ei suostu lähettämään Suomeen enkä ole löytänyt tuota Euroopan nettikaupoista. Kyselin maalia Fiatin tuen kautta. Katsotaan mitä sieltä tulee.

Stadin harrasteautomaalikauppias toki tempaisee oikean värin maalimittarin avulla mutta kokeillaan nyt tuota virallista polkua ensin.

Samalla kun asiaa googlailin selvisi, että punainen on Spidereissa pahamaineisen haavoittuva väri; Maalia on ohuesti ja se naarmuuntuu ja irtoaa helposti. Pahus.
 

Baltic round trip in English

Baltic round trip in English here: https://www.124spider.org/threads/around-the-baltic-sea-and-through-eight-countries-in-two-weeks.33642/

Itämeren ympäriajo - Fiat 124 Spider matkaraportti

Stadissa aamulauttaa odotellessa ehtii kuvata ja meikata (huom olkapää).
Uusi avoauto kaipasi reissua ja mulla oli sopivasti loman keskellä duuneja Berliinissä (Saksa) ja Szczenissä (Puola). Siispä lähdimme meillä asuvan naisen kanssa ajelulle.

Ennen reissua hankin autoon paperisen rekisteriotteen, vakuutuksen green cardin ja vaimolle valtakirjan jos se sattuisi ajamaan mun sijaan. Päivitin myös Heren tomittaman integroidun navigaattorin kartat uusiimpiin saatavilla oleviin (Helmikuu 2019).

Tallinnasta Berliiniin ajamiseen varasimme keskiviikosta sunnuntaihin eli kokonaiset viisi päivää, aikaa olisi siis runsaasti. Paahtamalla tuon ajaisi kahdella yöpymisellä mutta jos matkailussa kiinnostaa muukin kuin vain autossa istuminen aikaa kannataa varata enemmän.

Ekana päivänä pyyhkäisimme Eestin läpi Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Tuosta ei jäänyt mieleen kuin yksi pikkubemari joka hermostui jouduttuaan ohitettavaksi. Sekin onneksi kääntyi tieltä pois. Nuorempana olisin provosoitunut mutta nyt vain jätin väliä.

Via Baltica oli tässä välissä erinomaisessa kunnossa ja hotelli Riikasta löytyi kävelyalueen rajalta. En varannut reissun hotelleja etukäteen muualta kuin duunipäivien osalta Berliinistä ja Szczenistä, muuten ajattelimme ajella fiiliksen ja sääkartan mukaan.

Auton oma navi (Here) toimi  moitteetta mitä nyt sekoili nopeusrajoitustietojen kanssa muutamassa kohdassa. Mutta eipä tuolla välillä paljoa ole edes navigoitavaa.

Seuraavan päivän etappi suuntasi Vilnaan Liettuaan. Tällä osuudella Heren kanssa tuli taas erimielisyyksiä nopeusrajoituksista. Luotin silmiini ja liikennemerkkeihin Heren sijaan. Vilnan päässä piti kuitenkin ottaa kännykästä Google Maps sivulle avuksi koska Here pyysi kääntymään yksisuuntaista väärään suuntaan. Tämä ennusti loppumatkan navigointia. Luotto Heren navigointiin rapisi.

Ostin ennen reissua auton naviin vielä erikseen myytävän Connected Services (88€ / vuosi) palvelun. Tuo ottaa yhteyden kännykän hotspotin kautta ja sen pitäisi tuoda reaaliaikaiset tiedot liikenneruuhkista, onnettomuuksista ja tietöistä  suoraan navigaattoriin. Pitäisi siis, tästä lisää myöhemmin...

Latvian puolella meille tuli myös matkan ainoa false positive rengaspainehälyytys. Siis väärä hälyytys, rengaspaineet olivat ihan kunnossa. Olen saanut vastaavan muutamaan kertaan jo Suomessa ja tuo on ärsyttävää. Auton rengaspainemittari perustuu renkaiden suhteellisten pyörintänopeuksien mittaamiseen eikä itse renkaissa ole paineantureita.
 
Lounastauolla Riikassa ennen Vilnaan lähtöä
Päivärutiini tässä reissussa oli tyypillisesti sellainen, että huone luovutetaan viime tingassa vasta puolenpäivän maissa (koska aikaisemmin ei ehditä). Ja ajamaan seuraavalle etapille päästiin vasta pitkällä iltapäivän puolella.

Liikenne latviassa ja Liettuassa oli normaalia, en huomannut mitään vaarallista liikennekulttuuria johon olin varautunut 90-luvun ja 2000-luvun alun prätkäkokemusten perusteella. Mitä nyt nopeusrajoitukset ovat liikennevirrassa +15kmh tarkkuudella noudatettavia. Liikenteen valvonnan kanssa ei ollut ongelmia ja nopeuskameroista oli hyvät varoitukset ajoissa. Tiet joille osuimme olivat hienossa kunnossa.

Maantiellä Spider on ihan kuningas;  Ohittaminen on melkein yhtä helppoa kuin prätkällä ja yli 80km nopeuksissa vaihto kutoselta vitoselle riittää hyvin, auto vetää ja kiihtyy iloisesti.

Kelien puolesta tästä tuli jo toinen topless-ajopäivä.

Vilna oli kaupunkina pettymys, varsinkin Riikan jälkeen. Osa kaduista ja taloista oli vielä neuvostokuosissa ja vanhan kaupungin keskustasta jäi turistirysän maku. Vilna tuhoutui toisessa maailmansodassa melko totaalisesti. Kaupungin vanha keskusta rakennettin ja entisöitiin uusiksi mutta siitä tuli jotenkin väkisintehdyn oloinen.

Riikaan haluamme vielä takaisin. Siellä on sekaisin vanhaa ja uutta, jopa puutaloja myös vanhan kaupungin ytimen ulkopuolella.

Vilnassa sain parkkeerata Spiderin heti hotellin sisäänkäynnin eteen. Tuonne piti pujotella peruuttamalla ja pois lähtiessa sain ahtaan paikan ohittamisesta aploodit vieressä seisoneilta turisteilta.

Kolmantena ajopäivänä oli pitkä siirtymä Vilnasta Gdanskiin (Danzig). Pääsimme poikkeuksellisen aikaisin liiketeeseen koska Vilna ei kaupunkina kiinnostanut. Päätimme Gdanskin kohteeksi vasta reilusti puolenvälin jälkeen.
 
Latvian puolella oli moottoritietä Vilnasta melkein rajalle asti. Katto auki mukavan nopeuden raja kulkee noin 120kmh paikoilla. Sitä kovemmissa nopeuksissa meteli nousee liian kovaksi eikä pidempää matkaa tahdo enää metelissä jaksaa.

Heti Puolan rajan takana on maukasta pikku kukkulamaastoa jossa oli nautinto kurvailla.

Pysähdyimme Puolan puolella Suwalkissa syömään erinomaista ja erikoista tataariruokaa jonka apukuski oli googlannut etukäteen. Kadun varrelta tähän U Alika -nimiseen mestaan ei todellakaan olisi osannut pysähtyä.

Olin jo ennen reissua päättänyt, että  haluan käydä uudelleen Malborgissa. Siellä on Euroopan suurin keskiaikainen tiililinna joka todellakin on näkemisen arvoinen. Suwalkin jälkeen suuntasimme siis kohti Malborgia ja Gdanskia ajatuksella, että ajetaan mihin asti jaksetaan ja bookataan majoitus kun siltä tuntuu.

Puolassa auton oma navigaattori rupesi todenteolla sekoilemaan. Here ohjasi meitä teille joita ei ollut eikä se tuntenut teitä joilla ajoimme. Se ei tietänyt tietöistä ja väitti kahta autoa ruuhkaksi. Auton oman navin ajoaikaennusteet perille olivat pahimmillaan yli tuntia pidempiä kuin puhelimen ja Google Mapsin neuvomat. Navin kertomat nopeusrajoitukset olivat jatkuvasti pielessä. Usko auton omaan naviin meni totaalisesti vaikka olisi sekin varmaan lopulta vienyt perille, jotain reittiä.
 
Tästä eteenpäin meillä oli rinnalla koko ajan kännykän navi ja ristiriitaisissa ohjeissa seurasin Google Mapsia. Nyt kadutti myös sijoittaminen siihen Connected Services palveluun, se oli ihan vitsi ja tuntui huijaukselta. Onneksi en sentään ollut maksanut listahintaa auton omasta navista.

Pikkuteillä ihmettelimme poliisipaljoutta ja liikenteen määrää. Sitten selvisi, että Puolan ralli osui sattumalta matkan osuudelle.

Tällä osuudella Suwalkista Gdanskiin sain myös todeta, että Puolassa on varmasti Euroopan parhaat ja uusimmat tiet. Kaikki oli tiptop-kunnossa ja urheiluautolla pikkuteiden karvaaminen oli todella hauskaa. Liikenekulttuuri oli toimivaa ja joustavaa.

Tätä positiivista yllätystä vielä korosti se, että odotusarvo oli jotain ihan muuta. Viimeksi kun prätkällä ajelin Puolassa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa niin tiet olivat kamalia ja liikennekulttuuri suorastaan pelottavaa.

Tietty täytyy kuitenkin mainita loppumatkasta moottoritiellä spotattu vastaantulevan liikenteen peltikolari. Ja se, että pari meidät ohitanutta autoa savutti niin, että koko maailma pimeni ja oli pakko jarrutella. Pahin oli musta pikkuautoitsemurhaohittaja juuri ennen Gdanskia josta valui dieseliä ihan roiskumalla. Onneksi katto oli tässä vaiheessa kiinni mutta dieseli dunkkasi vielä seuraavanakin päivänä.

Lopulta päivästä tuli pisin ajopäivämme. Kaikenkaikkiaan ilma suosi meitä reilulla +25c lämmmöllä ja satunnaisilla kumpupilvillä. Suurimmalta osalta siis topless-hommiksi meni taas. Koska matka eteni ja tiet olivat hauskoja bookkasimme hotellin Gdanskista vasta viimeisen 150km matkalta.

Aamulla lähdimme aikaisin hotellilta eli jo noin 11:30 maissa. Tarkoitus oli kurvata autopesulaan ja siitä suoraan sitten kohti Marienburgin / Malborgin linnoitusta. Gdanskista on tuonne vain noin 60km matka.

Gdanskista lähtöön tuhlaantui toista tuntia koska etsimme avoinna ja vapaana olevaa harjatonta pesua, teese-itse tai palvelu auto-spata missä eilisen dieselsuihkun olisi saanut pestyksi pois. Pesulaa ei löytynyt mutta toista tuntia meni. Tässä pesulan haussa myös Google hiukan yllättäen epäonnistui totaalisesti.

Gdanskissa autopesulaa etsimässä tuli nähdyksi telakka-alueita ja muita kylän kulmia jonne varmasti ei muuten eksyisi. Harhailu muuttui sightseeingiksi.

Malborgin linnalla aikaa meni safkoineen melkein kolme tuntia, kiersimme sitä erinomaisen englaninkielisen ääniopastuksen avulla. Tämä saksalaisritarikunnan linna oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista.
 
Linnalta lähtiessä auton ulkolämpömittari näytti paikoin jo 41c lämpöjä. Tuo mittari valehtelee muutaman asteen joten ulkona oli oikeasti noin 39c. Panimme ilmastoimmista kylmää ilmaa jaloille jotta ajaminen katto auki vielä onnistuisi.

Onneksi tuo oli vain puolen tunnin lämpöpiikki, suurimman osaa päivästä lämpö pyöri mukavan 30-35c tiimoilla.

Malborkin jälkeen matkalle sattui 10km pätkä alkuperäistä Puolantietä, siis sellaista kamalaa minkälaisena muistin tiet. Mutta tuokin oli tietyön alla ja ensi kerralla tätäkään mukulakivimoottoritietä ei enään ole kuin muistoissa.

Koko päivä mentiin katto auki ja tukka hyvin. Poznania (Posen) kohden ilma muuttui lehmän henkäykseksi ja ilmastointi sai viilentää avoautoilijoiden varpaita.

Päivän kuluessa diiselikin haihtui niin, että sitä ei enään haistanut. Mutta auto rupesi olemaan jo aika pölyinen ja hyönteisten raatojen täplittämä. Pesin noita hyönteisiä tuulilasista muuten motoristien visiirikikalla koska tavallisella hinkkaamisella ne eivät lähde; Levitä paperia tuulilasille, kastele paperi märäksi, anna olla hetki (tankkaa, maksa, syö jäätelö) ja kerää paperi roskiin. Hyönteiset katosivat.

Auton oma navigaattori oli paikka paikoin taas aivan pihalla ja sai toimia kännykän navin sivustaseuraajana.

Poznan oli muuten vilkas opiskelijakaupunki. Illallakin lämpöä oli reilut +35c ja muoti kaupungilla oli sen mukaista. Poznan tuhoutui toisessa maailmansodassa puna-armeijan jyrätessä kohti Berliiniä ja kylä rakennettiin uusiksi vanhojen valokuvien ja piirustusten avulla. Sama btw toistuu melkein kaikissa Puolan kaupungeissa.

Heti aamulla kaupungista ulos ajaessa matkan varrelle sattui tee-se-itse pesula. Muutamalla Szlotyllä sain auton pestyksi puhtaaksi diiselistä ja pölystä.

Tuo pesuri oli btw sellainen jota kaipaisin suomeenkin; Painetta riittävästi sekä samalla suuttimella ja paineella kaksi asetusta, saippuan kanssa ja ilman. Kuivausmahdoolisuus puuttui ja ekoilla kilometreillä kalkkinen vesi kuivui maalipinnalle valkoisiksi täpliksi.

Pikkuteihin ihastuneina asetin navigaattorieihin ehdon 'vältä moottoritietä'. Ajelu pienemmilä teillä on hitaampaa koska ne usein menevät kylien läpi, kylissä nopeusrajoitukset ovat 40 tai 50kmh ja kyliä on tiheässä.

Pikkuteillä kuitenkin näkee enemmän ja niillä pääsee hyvin tunnelmaan. Ja Spiderilla ohittaminen on suorastaan hauskaa. Reitti kulki vanhaa ykköstietä jota pitkin on liikuttu jo vuosisatojen ajan. 
 
Siirtymässä Poznanista Berliiniin oli kuuma. Parhaimmillaan tienvarsitauluissa oli ilman lämpö +41c ja tien lämpö +58c. Jaksoimme ajaa katto auki kolme tuntia mutta tunti ennen Berliiniä kunto loppui ja oli pakko vettää katto kiinni ja ilmastointi täysille.

Tällä välillä tarkistin ekan kerran myös öljyn kulutuksen; Sitä ei ollut kulunut ollenkaan.

Huomio näin kuumalla ajamisesta on kompaktin ohjaamon tuoma ongelma; Mihin laittaa kaikki vesipullot? Tällä helteellä vettä on syytä juoda paljon, tai enemmänkin. Jos matkaa on neljän tunnin edestä pariskunnalla menee tässä helteessä vettä ainakin kolme litraa eli kuusi puolen litran pulloa. Me ratkasimme tämän tauoilla ja lisäpulloilla kontissa (kun sinne vielä mahtui).

Juuri ennen Berliiniä räpsähti myös nopeuskamera 50-alueella. Taisin ajaa noin 60kmh. Tämä oli koko reissun ainoa gatso jonka huomasin räpsähtävän. Liikennekameroita näytti riittävän joka valtiossa vaikka kuinka, taitaa olla hyvä business.

Berliinissä huomasimme, että etukäteen bookkaamassani hotellissa ei ole ilmastointia. Yöt menikin muutaman tunnin välein suihkussa käyden.

Onneksi lämpöaalto meni ohi Berlinin seisahduksen aikana ja lämpötila putosi +25-30c tiimoille.
Berliinissä kävin duunissa autolla ja tietty katto auki. Hotellilla oli oma vartioitu parkki hotellin takapihalla, toimistolla parkkeerasin kadun varteen.

Toisena päivänä töissä ja sitten naisen shoppailua odotellessa meni sen verran pitkään, että teimme siirtymän Szczeciniin (Stettin) moottoritietä pitkin ja katto kiinni.

Katto oli kiinni koska halusin testata Spiderin kulkua. Motarilla oli pitkähköjä vapaan nopeuden osuuksia ja laitoin puhelimeen GPS-mittarin päälle auton mittarin rinnalle.

Spider ottaa vaivatta huiput ja kiihtyminen loppuu mittarin näyttäessä yli 220kmh. Huiput on siis rajoitettu sähköisesti. GPS:n mukaan nopeutta on 211kmh. RPM seilaa tässä vaiheessa vasta 5500 hujakoilla ja reserviä tuntuisi olevan.
 
En ehtinyt katsella kulutusmittaria mutta ajotietokoneen ilmoittama jäljellä oleva ajomatka hupeni  silmissä.

Tuulen suhina on yli 160kmh vauhdissa jo todella kovaa vaikka katto onkin kiinni. Toisaalta pystyimme keskustelemaan vaivatta vielä huipuissakin. Mukava maksimimatkaminopeus katto kiinni on mielestäni 130-140kmh paikkeilla, jos Saksassa asuisi.

Täydessä vauhdissa autoon kaipaisi takasiipeä ja isompaa bensatankkia. Jarrut toimivat hyvin, ja moottoritiellä oli tällä kertaa hyvin tilaa ajaa toistakymentä kilometriä huipuilla. Vain yksi pakettiauto yritti kiilata eteen mutta huomasi itse tilanteen ennen kuin rupesin tähtäilemään väistöä.

Muistin myös tarkistaa öljynkulutuksen tuon hurjastelun jäljiltä: Ei muutosta, öljy yhä piripinnassa.
 
Szczecinistä siirryin töistä taas lomalle kotimatkaa varten. Arvoimme illalla pitkään oikeaa paluureittiä ja lopulta Ruotsin suunta voitti.

Lännessä matkan varrella oli natsisaksan Peenemünden tuotekehityslaitos jossa aikoinaan kehitettiin esimmäiset toimivat rakettimoottorit. Koukkasimme siis Peenemünden kautta.

Lauttavalinnat Ruotsin suuntaan olivat kännykästä katsottuina paitsi epäselviä niin myös sekavia. Lauttafirmojen tarjonnassa aina jokin jäiepäselväksi. Esim jos lautta saapuu perille aamuyöllä 03:15 niin saako hytissä nukkua aamuun asti? Tai muuta kaikenlaista.

Rostockista meni lauttoja parin tunnin välein ja ylitys Tanskaan kestää vain muutaman tunnin joten valitsimme tämän helpon tien. Meille sattui myös onnekas ajoitus tässä; Edellinen lautta oli myöhässä ja parin tunnin odottelun sijaan pääsimme ajamaan viimeisenä suoraan lauttaan joka lähti heti.

Alla kuvakavalkadia lähinnä Tanskan hienoista maisemista mutta osin myös Puolasta ja Saksasta:

 

Hotellissa oli sattumalta Suomalainen motoristiporukka tulossa Assenin Moto-GP-kisoista kohti kotia. Tämä äijäporukka oli sattumalta jo matkalla spottaillut ja kuvannut Spidereita. Juttua riitti ja veikkaan, että ainakin yksi herrasmies käy piakkoin koeajamassa Spideria.

Baltian ja Saksan jälkeen Tanskan ja Ruotsin nopeusrajoitukset tuntuvat lähinnä hölmön alhaisilta. Kaikenkaikkiaan liikenteen nopeudet ovat Skandinaviassa paljon alhaisempia.
 

Tanskanreissu jatkui siirtymisellä Köpiksen kirpputoreille. Aamulla voitiin ajaa katto auki mutta Kööpenhaminassa eteen tuli ensimmäiset sateet.

Tanskan motareilla auton navi toimi mutta pikkuteillä ja Köpiksessä se oli taas pihalla. Kännyn navilla siis mentiin.

Köpiksessä myös selvisi, miten blondi pystyy pakkaamaan jo täyteen takakonttiin kaksi isohkoa täysin lasista antiikkilamppua! Jouduimme tosin postittamaan tuliaisia ja pyykkejä parin paketin verran niin, että tilaa tuli. Katsotaan tulevatko nuo joskus perille Espooseen.

Öresundin alitus ja ylitys sujui märissä merkeissä. Ruotsinpuoleisella maksupisteellä vettä tuli niin, että kun maksaessa ikkuna oli avattava niin kuski ja ovi olivat hetkessä aivan likomärkiä.
 

 
Vettä tuli Ruotsin puolella välillä niin, että motarilla meno putosi koko jonolla kolmeenkymppiin.

Sateen jälkeen taivas aukeni kaunnin sinisenä. Sade myös huuhteli loputkin kalkit ja hyönteiset autosta pois. Piipahdimme katselemassa yöpaikkaa Falsterbrosta mutta jonkin hevostapahtuman takia se oli täynnä.

Trelleborgissa olisi seuraava antiikkikirpparikohde joten suuntasimme sinne yöksi.

Trelleborg kirppareineen osoittautui kaikinpuolin pettymykseksi. Lähdimme siis sieltä liukkaasti liikkeelle. Alkumatka meni rannikon maantietä joka kulkee kylien läpi. Matkanteko oli hidasta mutta maisemallisesti mielenkiintoista.

Päivän lämpötilat pyörivät parissakymmenessä. Välissä satoi ja ajoimme katto kiinnni, välissä paistoi ja avoautoilu pääsi taas oikeuksiinsa. Tiellä varoiteltiin myös sioista.

Alla taas sekalainen joukko kuvia tältä osuudelta:


Ruotsissa muistin taas miksi en halua ajaa Ruotsissa; Kukaan ei kiihdytä edes maantien kiihdytyskaistalla, maantiellä ajetaan jatkuvasti -10kmh alinopeuksia, ohituspaikkoja ei juuri ole paitsi ohituskaistoina jolloin kaikki, myös ohitetavat, ajavat +10-15kmh ylinopeutta, kaikki nopeusrajoitukset ovat reilusti alle kuin mitä tien linjauksen mukaan olettaisi, nopeuskameroita on joka paikassa jne. Ja varsinkin prätkällä hirvitti ajaa sateella vaijereiden välissä ja joku kiihkeä rekkakuski takapuskurissa (sellaista ei sattunut tällä reissulla).

Heräilimme Kalmarissa hitaasti ja liikkeelle päästiin taas heti puolenpäivän hujakoilla. Kävimme aluksi ajelemassa Öölannissa josta mukaan tarttui myös pari lampaantaljaa. Olisin etukäteen voinut vannoa, että ne eivät konttiin enään mahdu. Mutta mahtuivat ne.

Päivään mahtui paljon aurinkoa ja avokattoilua mutta myös sateita ja rankempia sateita. Pääsimme lopulta Södertäljeen illalla vasta kympin maissa mikä teki tästä päivästä pisimmän yhden päivän ajoreissun koko matkalla. Halusimme yöksi iskuetäisyydelle Stokiksesta niin, että naisen shoppailuun jäisi kunnolla aikaa.

Spiderin ajomukavudessa ei ole moittimista. Kuppi-istuin on hieman yllättäen melko mukava myös pidemmillä rupeamilla. Tankillisella ajaa tavoista ja vauhdista riippuen 450-590km. En kertaakaan ajanut tankkia ihan kuiville, mitä nyt Öölannissa matkaa oli tietokoneen mukaan jäljelä enään 19km ennen bensan loppumista. Täysi tankki tuohon oli vain 35l bensaa.

Alla taas sekalaisia ajelureissukuvia tältä osuudelta:


Toiseksi viimeinen ajopäivä sujui ostosten merkeissä. Kävimme ensin terassilasikaupassa Bromman lähistöllä ja sitten isohkossa ostarissa Tuholman pohjoispuolella. Täältä mukaan tarttui vielä kaikenlaista joista viimeisimmät ostokset menivät blondin jalkatilaan, kun takaluukku ei oikeasti enään mennyt kiinni.

Myös Tukholman lähistöllä auton oma navi  sekoili nopeusrajoituksissa sekä reaaliaikaisissa ruuhka- ja onnettomuustiedoissa. Brommasta Tabyyn navi yritti ajattaa meitä 45min pidempää reittiä mitä Googlen Maps androidpuhelimessa ennusteli. Ei ole vaikea arvata kumpaa seurasimme.


Piipahdimme matkalla satamaan myös Norrtäljessä jossa oli sopivasti esillä Spiderman juliste; Far From Home, Coming Soon!

Tämä Tukholman ajopäivä (jona emme juuri käyneet Tukholmassa) oli ainoa päivä jolloin emme ajaneet katto auki. Koko päivä oli +13-15c, pilvistä ja aina välillä sataa tihutti.


Tunnelissa Turun motarilla
Viimeinen ajopäivä oli luikahdus Naantalista kotiin. Matkalla piipahdimme aamuteellä Turun keskustassa.

Hiukan ehkä harmitti, että ohjaamon ilmastointi vaatii pidemmällä reissulla jatkuvaa säätämistä. Toisella meistä oli kylmä ja toisella kuuma. Ilmanvaihdon jättäminen automaatille tuo vedon tunnetta kasvoihin ja sateella ohjaamo huurtuu jossei laita ilmaa ikkunoille automaatin sijaan. Ilmastoinnin asteluku on ohjeellinen, lämpötilaa pitää säätää paisteen, varjon ja sateen mukaan kylmemälle ja kuumemmalle. Toisaalta, nämä ovat aivan trivialeja juttuja, ja onhan tämä avoauto.

Bensan kulutusta en laskenut mutta se lienee jotain 7 ja 8 litran välillä 100km kohden. Öljyä tahi jäähdytysnestettä ei kulunut ollenkaan tai ainakaan havaittavaa määrää.

Tavaratilan puolesta myös vaimo oli onnellinen. Spideriin mahtuu tavaraa prätkään verratuna kaksiverroin eikä mukana edes ole sadeasuja tai nahkapukuja tai kypäriä. Matkustaminenkin on kuulemma mukavampaa mekossa. Ennen reissua tehty matkustajan jalkatilan lisäys (Spideriin 11cm lisää jalkatilaa (16.6.2019)) oli myös arvokas ja todellakin vaivan arvoinen muutos. Pelkääjän alkoihin mahtui matkakassia ja vesipulloja ja karkkia ja mitä nyt reissussa tarvitaan.

Jos olet hankkimassa Spideria niin siihen saa sen oman navin noin 50,- Eurolla netistä, navi kauppiaan kautta reiluun 500,- € hintaan on aivan ylihintainen. Ja mainostettu Connected Services vuosimaksuineen on suorastaan petos ainakin tällä kokemuksella. Veikkaan että joko käyttäjien tuottama datamäärä ei riitä reaaliaikaseen tietoon tai algoritmi on rikki. Tällä hinnalla käyttäjiä ei tule lisää. Googlen Maps android puhelimessa oli täysin pettämätön myös reaaliaikaiseen liikennetilanteen seurantaan ja suunnistukseen, isolla G:llä on käyttäjiä tarpeeksi.

Vakionopeuden säätimestä on myös napistavaa. Joku Japanilainen aivopieru on sijoittanut off-napin, mode napin (limiter vs vakionopeus), set (-) napin ja resume (+) napin vierekkäin ja sormeen saman tuntuisiksi. Vaikka olen ajanut autolla jo melkein 10kkm niin useamman kerran painoin vahingossa väärää nappia ja sitten ihmettelin kun mitään ei tapahdu, tai tapahtuu jotain mitä en odottanut. Huomio siirtyy liikenteestä mittariin ja säätimiin. Meillä on ollut useamman merkkisiä autoja ja toistaiseksi Mersun vakkarin käytettävyys on ollut ihan ylivoimaista.

Yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että olen supertyytyväinen Fiat 124 Spideriin myös näin pariskunnan matkailuautona. Seuraavalla kerralla aikaa varataan vielä enemmän, ainakin kaksi tai kolme yötä parhaissa kohteissa ja siirtymiseen sitten kokonaan dedikoituja ajopäiviä.

Harkitsen myös takaluukun päälle sijoitettavan tavaratelineen ostamista. Ainakin jos meinaan matkailla meillä asuvan naisen kanssa.