Fiat 124 Spiderit Suomessa

Kaivelin dataa Spidereista Suomessa. Osoittautui, että Fiat 124 Spider on super harvinainen.

Ajoneuvorekisterissä oli 31.12.2022 mennessä vain viisi kappaletta uuden 2016 tai uudemman mallin Fiat 124 Spideria eikä yhtään Abarth 124 Spider mallia! 

Vertailun vuoksi, 2016-2022 on rekisteröity Mazda MX-5 sisarmalleja 15 autoa 1,5 litran koneella ja isommalla 2 litran koneella 41 kappaletta, yhteensä siis 56 Miata ND eli MX-5:sta. Vuosina 1970-1983 käyttöönotettuja Fiat 124 Spider klassikkoavoautoja on 30 kappaletta. Tai jos uusia Spidereita on viisi kappaletta niin vaikkapa uusia 2016-2022 avo-Ferrareita on kolme.

Suomen Spidereista kolme on punaisia (käyttöönotot 2017, 2018 ja 2018), yksi sininen (käyttöönotto 2017) ja yksi valkoinen (käyttöönotto 2016). Sinisen Spiderin autokatos on meiltä 200m päässä ja yksi noista punaisista tulee silloin tällöin vastaan lähiparkissa (Harvinainen hämishavainto Ompussa (5.10.2020)). Voi siis varmuudella sanoa, että yli puolet Suomen Spiderkannasta on tässä lähistöllä.

Suomen viidelle Spiderille on tähän mennessä osunut ainakin yksi vuosikatsastus. Siinä niille on merkitty keskimäärin ajokilometreiksi 33507km. Vuosikilsoja kannattaa laskeskella vasta parin vuoden kuluttua kun autoille on tullut useampia katsastuksia.

Vanhojen laskuvirheiden korjaus

Laskeskelin edellisen kerran Spidereita Suomessa muutama vuosi sitten (124 Spider ensirekisteröinnit 2017-2019 (10.1.2020)). Tuossa pari vuotta sitten tekemässäni taulukossa on virheitä, Kuvittelin silloin, että näitä uusia Spidereita olisi 11 kappaletta.

Päivitettyä dataa etsiessäni päädyin lopulta lataamaan koko ajoneuvorekisterin (Traficom.fi). Se on avoimen datan periaatteiden pohjalta kaikkien haettavissa. Heti lataamisen jälkeen selvisi, että Excelillä tuota dataa ei voi pyöritellä. Dataa on yli viidestä miljoonasta ajoneuvosta ja XLS tukehtuu jo paljon aikaisemmin. Etsiskelin sopivaa työkalua ja valitsin lopulta alle gigasheet.com jossa kaikki alle 3Gt datamäärä on yksityishenkilölle ilmaista.

Kaivelin mistä se taannoin tekemäni tilaston virhe johtui? Wanhassa datassa oli omat erilliset tilastot ensirekisteröinneille, yksittäin uutena maahantuoduille ja käytettynä maahantuonnille. Selvisi, että silloin käyttämässäni lähteessä meni samaan tilastoon eri mallit, vanhemmat 124 Spider klassikot uuden 2016 ilmestyneen mallin rinnalle. Tässä uudessa datassa pystyn erottelemaan autot tarkemmin Suomeen ensirekisteröinnin, käyttöönottopäivän ja useamman muun parametrin avulla. 

Taidan jatkossakin vain ladata koko rekisterin, omalta kannaltani auton maahantuontitavalla ei ole merkitystä.

Miksi uusi Spider on niin harvinainen Suomessa?

Spiderit nettiautossa 7.5.2023

Yritin datan perusteella kaivella, mistä voisi johtua että Spider on niin perinjuurin harvinainen Suomessa? 

Automallin myyntihän on myös globaalisti flopannut ja sen jatkokehitys on FCA:n ilmoituksen mukaan lopetettu. Myös koko Fiat merkin myynti on lopahtanut Suomessa, ainoastaan uusi retromalli Fiat 500 näyttää 2016-2022 käyttöönottojen perusteella menestyneen yli 1100 autolla rekisteissä. Noista 21 kpl 500e täyssähkömallia ja peräti 64 autoa Abarth 500 tehomallia. 

Ihmetelen aidosti miksi Spider ei ole mennyt kaupaksi; Se on edulllinen ja vieläpä paremman näköinen kuin maailman myydyin urheiluauto Mazda MX-5. Käytössä se on kuin sama auto. Itse olen Spiderilla ajaessani joka päivä vakuuttuneempi auton erinomaisuudesta! Mahtava ajaa, pieni kulutus, kaikki toimii, ja upean näköinen. Mitä nyt maahantuojan kanssa on hankaluuksia, jos sieltä jotain kaipaisi.

Tietty jos nyt Spiderin haluaa sellaisen hankkiminen voi olla vaikeaa. Viiden auton otannalla näitä ei juuri pitäisi olla Suomessa myynnissä. Paitsi juuri nyt toukokuun alussa näyttää olevan kaksi kaupan.

MS Piki Perniössä hallissa

Ajelimme eilen katselemaan MS Pikiä Perniöön. Laiva oli sopivasti ylhäällä niin, että runkoa pääsi katselemaan kunnolla myös ulkopuolelta. 

Pikissä osuu tyyli ja tekniikka aika hyvin siihen mitä haemme. Valitettavasti laivassa laivassa on jo wanhat lämpöeristeet ja paikkoja pengottuani se ei ole meidän laiva. 

Kesänakit ja tummat vanteet alle

Spiderin kesänakit ja uudet tummat vanteet tulivat nettikaupasta. Toimitus piti olla 4-7 työpäivää. Meni kuitenkin 10 työpäivää ja tasan kaksi viikkoa tuohon. Kiireistä aikaa tämä kevät nakkikaupoilla.

Halusin vanteiksi tummat vanteet jotka ovat samaan sävyyn uusien tummien puitteiden kanssa (Katto pois ja maalatut niskatuet paikalleen (15.4.2023)). Talvella kovan katon kanssa nuo tummat vanteet sopivat paremmin. Nyt pitää miettiä hommaanko toiset tummat vanteet vai pyörittelenkö syksyllä noita vanteita niin, että talvinakit tulevat näille tummille. 

Kohta olisi kuitenkin myynnissä yhdet hopeanväriset vanteet.

Boksillinen autonippoja ja mainos kilven telineestä pois

Huomasin taannoin yhden lokasuojan nipan kadonneen (Kadonneita osia (15.4.2023)). Kyselin Spiderfoorumilta mistä tuollainen nippa kannattaa hommata. Useampikin suositteli tilaamaan kokonaisen laatikollisen kerrallaan. 

Tilasin siis Eestistä autonippoja paketillisen. Sieltä tuo maksoi rahteineen 24€. Paikallisesta automarketista vastaavasta paketista olisi pitänyt pulittaa 40€ tai jopa 400€. Aika hintavia nippoja oolisi ollut tarjolla. Nettikaupan peristeella noita ei saa eroja selville, mitä lie hammastikkujen avulla louhittuja platinanippoja ne kalleimmat.

Nämä eivät ole Fiatin nippoja vaan ns Mazda-laatikko, autohan on juuriltaan Mazda MX-5. Vaikka varmaan ihan samanlaisia nuo ovat myös Hiivatissakin.

Uusia kesärenkaita ja vanteita ei ole vieläkään kuulunut vaikka tilasin ne jo tuolloin katon irroituksen yhteydessä. Katsotaan ehtivätkö Vapuksi. Onneksi keli kylmenee kunnolla, ainakin ennusteen mukaan. 

Mainos pois

Tallissa hyöriessäni irroittelin kilven telineen. Wanhassa telineessä on edesmenneen maahantuojan mainos. Se sai lähteä. 

Nimetön kilven teline tuli hommattua jo kauan sitten kun Mesestä meinasi pudota kilpi tielle ja hommasin siihen uuden telineen. Tulipa siis tämäkin samalla hankituiksi, vaihdossa vain meni pitkään.

Katto pois ja maalatut niskatuet paikalleen

Kesä tulee vakaasti joten nappasin Spiderista katon pois. En ole julkaissut kuvia tuulilasin
uusista maalatuista lipareista (Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)) joten tässä sellainen.

Yleensä olen katon poiston yhteydessä vaihtanut myös kesänakit alle. Alkuperäisistä kesärenkaista on kuitenkin pinta loppu joten tilasin netistä uudet. 

Tässä yhteydessä vaihdan vanteet gun-metal mustiksi ja laitan orggisvanteet myyntiin. Tästä lisää sitten kun nakit saapuvat, pitäisi olla ovelletoimitus.

Ajattelin ensin pulverimaalauttaa alkuperäiset vaanteet oikeaan sävyyn. Soittelukierros maalaamoihin kuitenkin paljasti, että edullisemmaksi tulee ostaa uudet vanteet ja laittaa wanhat myyntiin. 

Kun sain katon irti myös ne maalatut niskatuen muovit (jotka ennen olivat hopeiset) napsahtivat paikalleen. 

Kadonneita osia

Autoa pestessäni huomaisin, että vasemman takarenkaan etummaisen kurakaaren nippa on kadonnut. Tuon täytyy olla joku vakio-osa. Katsellaan mistä  sellaisen saa, ennen kuin koko kuraläppä katoaa. 

Muitakin kadonneista osia oli. Hiilarikaton takakiinnikkeen ruuvin (ks kuva) päälle tuleva hattu katosi talven aikana. Nyt mulla on vain yksi jäljellä. Povasin jo vuosia sitten, että tuo ei tule pysymään paikallaan. Viisi talvea  se kuitenkin kesti.

Syksyyn mennessä pityää päättää, hankinko jostain uuden hatun vai asennanko katon paikalleen ilman noita hattuja. Veikkaan jälkimmäistä, se hatun jousikiinnitys ei edelleenkään vakuuta.

MS Cecilia Loviisassa

Piipahdimme Loviisassa katsomassa pientä MS Cecilia laivaa. 

Tässä paatissa on aivan kaikki mahdollinen tekniikka mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Verkot, valvonnat, vedet, sähköt, varmistukset ja vaikka mitä. Jopa varamoottori. 

Kaikki ammattimaisen siististi tehty ja asennettu. Varustelutasoa selventää edellisen omistajan matkat Mustallemerelle asti.

Cecilia on hieno ja hyvän näköinen. Meille se taitaa olla liian pieni (ja siihen nähden liian kallis). Harmittaa. Mutta joku saa Ceciliasta aivan upean veneen.

Ajatuksia laivan hankinnasta (3/3) - Tyyli ennen toimintoa?

Esimerkki hallitusta tyylistä  jossa on vanhaa ja uutta hienossa tasapainossa. Kuva: Richard Powers /  The Guardian - Houseboat living in Paris (5.10.2012)
Meillä asuvalla naisella on laivaa varten kaikenlaisia tyylillisiä vaatimuksia. Vanha voittaa uuden, satavuotias on suorastaan ihanaa. Materiaalien pitää olla aitoja, ja jos ulkoa vanha rautalaiva näyttää sisältä modernilta tiikkipurjeveneeltä tai 80-luvun rivarilta niin joku meillä nyrpistää herkkää designernenäänsä.

Valitettavan moni laiva on sisustettu moderniksi tai sillä mitä rautakaupasta löytyy, funktio edellä ja laminaattilattiaa kattoon vaan. Omistajansa mielestä se voi olla aivan mahtava ja satojentuhansien arvoinen uutta hienoa, toiselle se on 'kaikki roskiin ja aloitetaan alusta' -projekti. 

Tyyli ennen toimintoa?

Motskarien rakenteluharrastuksen parissa eräs viisas lanseerasi sloganin ”Tyyli ennen toimintoa”. Tuolla kuvataan laitteiden rakentelua, jossa varsinainen funktio saattaa jäädä kakkoseksi design vaateiden taakse.

Taloudellisesti vanhan tyylin hakeminen ei ole ainakaan sieltä edullisimmasta päästä. Esimerkiksi vanhanmallisten paneelien listojen profiileita ei välttämättä edes saa ilman teettämistä. Tiheäsyistä puuta ei välttämättä löydy etsimälläkään ja monet käsityötaidot ovat katoamassa. 

Puhtaan teknisesti ja taloudellisesti tarkastellen voi olla mielekästä ostaa uusinta tekniikkaa ja käyttää maaleissa ja materiaaleissa kosteutta kestävää muovia jota myös saa lähimmästä rautakaupasta ja heti hyllystä. Mutta hakemamme wanhan ajan tyyli kärsii vääristä valinnoista.  Sama koskee vaikkapa sähkökalusteita ja valaisimia, keittiökaappeja tahi vaikkapa ihan valittuja maaleja ja niiden sävyjä.

Yleinen ilme, stuukki

Kuva: http://laivat.blogspot.com/ 
Laivablokissa on kattavasti kerrottu sisävesilaivojen mittasuhteista ja kansirakenteiden suunnittelusta (29.1.2014). Tuolla esitettyjä ajatuksia ei voi kuin alleviivata. 

Rungon muodolle on vaikea tehdä mitään. Meillä asuva nainen on fataalisti ihastunut ennen sotia höyrylaivoiksi rakennettujen hinaajien, varppaajien ja matkustaja-alusten runkojen muotoihin ja mittoihin. Muutama sotien jälkeen nakerrettukin olisi kelvannut, mutta mutinoilla.

Kansirakenteiden osalta onkin sitten enemmän vaikutusmahdollisuuksia, ja valinnanvaraa. Moni laiva on sadassa vuodessa ehtinyt kokea montakin erilaista muotoa ja ulkoasua. Sama paatti on saattanut aloittaa höyryvarppaajana, sitten jatkanut elämää kettinkilotjana ja sitten se on pariin otteeseen nakerrettu siviilikäyttöön. Polkuja nykyasuun löytyy yhtä monta kuin laivojakin. 

Kansirakenteita voi myös muuttaa, poistaa ja rakentaa lisää. Kunhan ei unohda noita laivablogin perusjuttuja vaikkapa ikkunoiden ja ovien koolle, muodolle ja sijoittelulle.

Pinnat ja paneelit

Monia vanhoja paneelien listojen leikkauksia ei enää edes saa rautakaupasta hyllytavarana, Ja vanhat maalit ja sävyt ovat erilaisia kuin uudet tuulet. Taitavaa puusepäntyötä eri korvaa mikään, laivassa kun ei taida olla yhtä ainoaa suoraa kulmaa. Naulat voi naulata listoissa suoraan riviin, tai sitten sinnepäin.

Haemme pinnoilta suurta kotimaisuusastetta, puulajien pitäisi siis olla lähialueilta saatavia. Maalien laadut ja värit pitäisi olla ajalta ennen muovimaaleja, ja maalitkin haetaan antiikkirautakaupasta. 

Hapettunut messinki voittaa 

AI:n kuvittelema art-deco steampunk WC

Tyylikäs ei aina ole toimivaa. Bonk art-deco steampunk WC voisi olla hieno, mutta vierailla ja omalla väellä humalassa voisi olla vaikeuksia laitoksen käyttämisessä. Sunnuntaiaamuna harmittaisi. 

Vanhaankin laivaan voi ja kannattaa sijoittaa uutta tekniikkaa. Sen voi tehdä tyylillä tai sitten rumasti. 1920-luvun design piireissä varmaan kauhisteltiin kangaspäällysteisiä pintavetojohtoja posliinisten kytkentärasioiden välissä? Nykyään ne ovat hienoa retroa, ja nyt kärvistelemme muovisille kojerasioille ja johdoille.

Ennen teollista vallankumousta ja sen alussa ovenripojen, helojen, koneiden osien, työkalujen, ja kaikenlaisten yksityiskohtien suunnitteluun käytettiin aikaa ja vaivaa. Koska osien valmistetukseen käytettiin paljon käsityötä eikä tehokkuutta ajateltu samassa mittakaavassa kuten nykyään, on monissa vanhoissa esineissä jotain sulokkuutta ja silmää hivelevää sopusuhtaisuutta.

Kerroksellisuus on ihan ok

Vanhoissa laivoissa voi olla kerroksellisuutta eri vuosilta ja aikakausilta, emme etsi aikakapselia sadan vuoden taakse. Laivan sisustus ja kalusteet ovat osa laivan sielua ja niiden valinta on tärkeää, jotta tuota henkeä ei menetetä.

Tein tähän vanhaan messinkilampun  jalkaan muunnoksen 24-volttiseksi koska wanha kytkin ja rakenne hirvitti muuten liikaa. Nyt sillä ei tapa itseään jos jokin johto tai liitos pettää.
Emme halua takaisin öljylamppujen aikoihin. Kyllä sähkövalo on käytännöllisempi. Uudet sähkölaitteet ovat myös turvallisempia ja käyttövarmempia. Mutta uuttakin saa hyvännäköistä, ja jotakin vanhaa voi muuttaa uuteen tekniikkaan sopivaksi. Turvallisuuskin on syytä huomioida. 

Meillä asuva nainen selaa nettiä ja kiertää ahkerasti antiikkiliikkeissä etsimässä jotain. Löytöjä, inspiraatiota, ajatuksia mitä voisi olla. Tyylikästä ei tehdä nopeasti tai helpolla. Mutta paitsi kirpputorilta niin myös Ruotsalaisesta huonekalujätistä voi saada kelpo kalusteita, jotka sopivat hyvin laivan henkeen ja ilmeeseen.

Loppukanootti

Kokemuksen karttuessa vaatimuslista on kasvanut. Sellaista laivaa mikä täyttää kaikki toiveet ei taida olla edes olemassa. Jossain pitää tehdä kompromissi. Maailmantalouden muuttuessa lainarahalla ostaminen pistää miettimään, että onko tässä mitään tolkkua. Toisaalta kerranhan täällä vain ollaan.

Lopulta kaikilla on oma mielipide ja kaikki mielipiteet ovat oikeita. Tyyli ja design ovat subjektiivisia, ne voidaan määritellä oman henkilökohtaisen mieltymyksen ja tarpeiden mukaan.

Edelliset postaukset tähän samaan sarjaan:

  1. Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023) eli juttuja joista on hankala tinkiä ja jotka vaan pitää olla olemassa
  2. Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023) eli toivomuslistaa, mitä siinä unelmien laivassa pitäisi olla

ITS:n uudet vaatteet - Kilometrivero

twitter.com/petterij

En ole pitkään aikaan kirjoittanut ITS:stä, viimeksi näemmä marraskuussa vuonna 2014 (tag: <ITS>).  Kaikki nämä vuodet se on kuitekin pyörinyt tuossa taustalla takaraivossa.

Ajattelin tässä välissä, että GDPR sulkisi tämän hankkeen. Toki veroa voisi kerätä myös GDPR-yhteensopivasti (ks Miten ITS-järjestelmä toimii? (24.1.2014)) mutta siihen ei teknologiatoimittajilla ja hankeporukalla tunnu edelleenkään olevan kiinnostusta. Kaikkien ajoneuvojen (ja kuskien) reaaliaikainen paikkatieto kun on liian houkutteleva hunajapurkki.

Joku päivä  meille tulee jokin liikkumiseen perustuva uusi lisävero, joka sopii myös sähköajoneuvoille. Se on joku uusi verotusmuoto, jolla paikataan putoavaa bensan ja dieselin verotuloa. Johtava kandidaatti on valitettavasti ITS-pohjainen kilometrivero.

Onneksi en enään ole mukana aktiivisessa edunvalvonnassa, verenpainehan tässä nousisi.

SHPS ständiukkona Vene23 näyttelyssä

Pyörin viime- ja tänä viikonloppuna Vene 2023 -näyttelyssä Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) ständiukkona. Habitus kelvannee jo näihin piireihin.

Ständin vetonaulana en kuitenkaan ollut minä vaan uudehko höyrykone ja lasikuitusluuppi. Paatissa oli pieni kompound-kone joka hämmästytti messukävijöitä kovin.

Omana tavoitteena messuille oli paitsi verkostoitua laivapiireihin niin myös oppia uusia juttuja höyrylaivoista, -pannuista ja -koneista. Siinä taisin onnistua.

Tämä kuvan kaksisylinterinen ja 2500kg painoinen kompound-kone on pelastettu S/S Läsäkoskesta. Koneen on valmistetty vuonna 1904 Dunderbergin konepajalla  Tampereella. Melkein 120-vuotias toimi esittelukaluna hienosti, mitä nyt siihen asennettu uudehko sähkömoottori kiukutteli eikä suostunut pyörittämään konetta.

Vaikka juuri äsken kirjoitin, että höyrylaiva ei sovi viikonloppulaivurille (Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023)), niin jotain täältä jäi kytemään. Mitäs jos sen lämmönnoston voisi hoitaa kuin saunan etälämmityksen konsanaan, etänä? Tähän ehkä palaan joskus.

Tämä oli muuten yli 30-vuoteen eka vuosi kun en ollut edellisen viikonlopun MP-näyttelyssä. 

Ajatuksia laivan hankinnasta (2/3) - Toiminnallisia käytettävyystoiveita

Kävin edellisessä postauksessa läpi laivan hankintaan liittyviä ja hankalasti tingittäviä teknisiä vaatimuksia (Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023)). Tässä postauksessa käyn läpi enemmän sitä toivomuslistaa, mitä unelmien laivassa pitäisi olla. Kolmannessa postauksessa jokus myöhemmin löpistään sitten tyylistä ja designista.

Porukkaa kyytiin

Laivaan pitää saada majoitettua kuusi aikusta joista ainakin neljä mukavasti. Pari voi nukkua vaikka salongissa. Tämä vaikuttaa myös mm. ruuan teko- ja säilytysvaatimuksiin. Tai vaikka ruokapöydän kokoon. Pitkä viikonloppu pitää pärjätä omillaan, kokkaamme ja grillaamme paljon itse. 

Meille unelmissa toivottavin tilaratkaisu on ns. 'Jämsäläinen' eli kannen päällä ajohytti joka on yhteydessä salonki ja pentteri (olohuone & keittiö) sekä niiden takana ahterissa saunatilat. Välissa saattaa olla esim WC ja portaikko. Kannen alla sitten nukkumatilat, tekniset tilat kuten konehuone ja varastotilaa. 

Kannella voisi olla jonkin verran tilaa esim aurinkotuoleille ja muulle oleskelulle. Hiiligrilli pitää saada johonkin, ja sateensuojaakin olisi kiva olla. Kaikkea ei kai aina voi saada ja toki tilat voi olla järjestetty jotenkin muuten. 

Juoma- ja käyttövedet

Juoma- ja kahvivedet voidaan kantaa laivaan tonkissa. Erillinen tonkka on helppo pitää puhtaana. En oikein luota satamien raikasvesiletkuihin joita käytetään harvoin, tai jolla pahimmillaan on juuri putsattu septiletku (jep, tämä nähty!).

Aika monessa laivassa on raikasvesisäiliö jolloin keittiön hanasta saa juomavettä. Tämä on hieno boonus jos raikasvesisäiliön huolto on helppoa, ja talveksi vesien tyhjennys on mietitty loppuun asti. 

Näin myös eräässä laivassa suodatinsysteemin, jossa järvivedestä suodatettiin suoraan juomavettä. Suodattimena oli ainakin aktiivihiiltä mutta en silloin älynnyt kysyä tarkemmin laitteistosta. Noita on kuitenkin ihan myynnissä ja se voisi ratkaista osaltaan tämän säiliökuvion.

Muu käyttövesi on suoraan järvivettä. Muita käyttövesiä on pesu- ja saunavesi, perunoiden keittovedet jne. Päijänteen vesi on joitakin seisovia pussinperälahtia lukuunotamatta aivan mahtavaa.

Harmaat ja mustat vedet

Upea wanha pytty laivassa
Mainitsinko WC:n? Viikonlopun aikana joku sitä tarvitsee vaikka maissa olisikin puucee. Meille periaatteessa käy kumpi vaan; portapotta tai sitten kiinteästi asennettu jakkara ja septitankki. 

Harmaat vedet voivat mennä järveen mutta sitten pitää muistaa käyttää sopivia pesuaineita saunottaessa tai vaikka tiskejä tiskatessa. Toinen vaihtoehto on isompi septitankki tai jokin välisuodatussysteemi, mutta näitä en ole laivoissa juurikaan nähnyt.

Septin tyhjennyksestä olen oppinut, että liittimen paikalla ja muodolla on väliä. Laivan kanssa voi joutua pelaamaan jos laiturin tyhjennysletkussa ei ole mittaa riittävästi. Tai jos laivassa oleva venttiili ei sovikaan napakasti siihen tyhjennysletkuun. Sekös se harmittaa.

Käytännöllisyytä arkeen ja ajoon

Kun ajohytti on kannen tasossa ja parras ei ole vedenpinnasta älyttömän korkealla, onnistuu laivan ajo yksin tai yhdessä kokemattoman kansihenkilön kanssa. Olemme kyllä katselleet laivoja, missä ajohytti on ylempänä omassa kerroksessa. Ne hirvittävät mutta tämä yhden tason systeemi ei kai ole ehdotonta?

Laivan Kabola
Lämmintä vettä pitää saada. Vähintään saunasta, mieluummin myös tiski- ja pesualtaaseen hanasta. Jos laivassa ei ole lämminvesisysteemejä pitäisi olla tilaa mihin sellaisen tumppaa.  Laivoissa tilaa yleensä on.

Joku lämmitysjärjestelmä pitäisi myös olla. Kesällä pärjää ilmankin mutta keväällä ja syksyllä lämmitysjärjestelmä on syytä olla. Laivoissa on yleensä vesikiertoiset patterit mutta kaikenlaista muutakin on nähty. Patterit lämmitetään ja kuuma käyttövesi tehdään toisinaan omakotitaloista tutulla öljypolttimella, tai veneisiin suunnitellulla Kabolalla joka niinikään toimii dieselillä.

Sauna. Laiva ilman saunaa ei kelpaa meillä asuvalle naiselle. Laivassa pitää siis olla puusauna, tai tilaa ja paikka sellaisen rakentamiselle. Sauna ei kuulemma myöskään saa olla 'kellarissa' eli sen pitää olla kannella. 

Ankuripelin pitäsi toimia niin, että sitä viitsii käyttää. Aika monen laivan keulassa käydään ankkuripelin vieressä seuraava keskustelu:
- Toimiiko toi alkuperäinen ankkuripeli?
- Joo toimii
- Ootko käyttänyt paljon?
- Yhden kerran, ei sitä jaksa nostaa käsin tolla vivulla...

Esim. Kelveneellä on paljon matalia lahtia joihin laivan voi parkkeerata, jos ei aina halua kylkiparkkiin samalle hiekkarannalle kaikkien muiden viereen.

Muitakin toiveita varusteille on; Toimiva ja eteen näyttävä kaikuluoitain nyt ainakin. Kunnon kompassi. Karttapöytä ruorin lähellä paperinavigaattorille. Tehokas etsintävalo ja kunnon kansivalot joilla näkee vähän pidemmälllekin partaan yli. Plotteriksi riittää Android-tabletti. Hyvä kuskin palli ja ruorihytissä tilaa porukalle, jos silta ei ole suoraan avoinna salonkiin.

Yhteydet ja valvonta

Meinaan painaa etätöitä laivalta käsin. Tätä varten on mukava olla toimivat nettiyhtyeydet. Emme juuri katsele telkkaria mutta eri streaming palveluita tulee kulutetuksi. Nekin tarvitsevat nettiyhteydet. Rautarungon sisällä yhteydet ulospäin heikkenevät joten tarvitaan jotain systeemiä.

Jos laivassa on edellisten tarpeiden takia oma tukiasema niin siihen voi sitten samantien liittää etävalvontaa niin, että pilssiveden korkeuden tahi talvella kuva lumen määrästä katolla voi tarkistaa kotisohvalta.

Näitä en juurikaan ole nähnyt laivoissa, korkeintaan sellaisia yhden purkin LTE-WiFi hotspot ratkaisuja ja toisistaan erillisiä NMEA0183 ja/tai NMEA2000 systeemejä. Luulen, että kirjoittelen näistä yhteys- ja valvontasysteemeistä laajemman läpän joskus myöhemmin.

No entäs sitten höyrylaiva?

Jep, höyrylaivoissa yhdistyy melkein kaikki tekniset, toiminnalliset, käyttävyys, tyyli ja design vaatimukset mitä voimme keksiä. Paitsi ei ihan kaikki ainakaan käytettävyyden osalta. Höyrylaivan kanssa viikonloppulaivurille, joka asuu 150km päässä paatista, jää melko vähän ajoaikaa; Lämmittelyyn menee reilu vuorokausi ja jäähdyttelyyn toinen mokoma. Ajoaikaa jäisi siis viikonloppuna tuohon väliin muutamia tunteja. Pitäisi asua laivan vieressä.

Puhumattakaan kulutuksesta. Emme juurikaan omista metsää. Jo lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn menee kolme mottia halkoja, ja ajossa laite nielee motin tunnissa. Tai vastaavasti samaan dieseliä tynnyrillisen, jos höyry tuotetaan öljypolttimella. Tuosta kulutuksesta voidaan keskustella, joka tapauksessa mittoja lasketaan koivumotteina.

Höyrylaivaa ei oikein voi ajaa ilman höyrymestaria hääräämässä konehuoneessa. Avuksi tarvitaan ruorihenkilö, joka sitten hoitaa myös kansihenkilön hommat. Tai ehkä mieluiten se on kolmeen pekkaan ajettava niin, ettei tule kokemattomalle kiire. 

Höyrylaiva ei siis oikein istu tällaisen viikonloppulaivurin tarpeisiin. Ei sillä, höyrylaivat ovat aivan mahtavia. Tämän takia liityinkin jo Suomen Höyrypursiseuraan ja olen menossa konemestarikouluun, mutta tästä sitten joskus myöhemmin.