Kauniina ja kuumana kesäpäivänä on mahtava ajella. Vielä mahtavampaa tämä on, kun vaimon nätti serkkutyttö haluaa ajelulle. Meidän mökki on Pulkkilanharjulla ja päätin suunnata lähellä olevalle yhdelle Suomen hienoimmista ajeluteistä: Marjoniementielle joka on Heinolan ja Kalkkisten välissä. Tiellä on 80 kmh rajoitus mutta tuota vauhtia on sillä oikeasti mahdotonta ajaa, todellinen harvinaisuus siis nykyisessä turvaliikennekulttuurissa.
Tien länsipäässä eli Kalkkisten suunnassa on melko paljon routavaurioita. ADHD pätki hiukan muutamien röykytysten kohdalla ja yhden isomman täräyksen kohdalla meno hyytyi kokonaan. Koska meno kuitenkin jatkui heti pääkytkintä kääntämällä oletin, että matkustaja oli vahingossa potkaissut kantapäällänsä pääkytkimen pois päältä (jep, kytkimen sijoitusta voisi joskus miettiä).
Kun pääsimme routamöykkyjen alueelta varsinaiselle Marjoniementielle meno oli tavallisen taivaallista. Kunnes yhdessä pitkässä oikeassa kaarteessa ADHD vain yhtäkkiä sammui kokonaan. Onneksi vauhtia oli sen verran, että sain valutettua pyörän pienenpienen suoran pientareelle, tällä mutkatiellä kun en haluaisi seistä keskellä mutkaa tai heti sen takana.
Startti pyörii, kipinä tulee, mutta bensa ei haise. Täysin kuiva kone. MegaSquirtin signaaliledit ovat täysin pimeinä. Mikään ei tunnu auttavan. Hiki valuu ja hyttyset syövät. Soittelenpari puhelua tutuille diagnosoinnin avuksi mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onneksi liityin vuosi sitten Autoliiton Turva -palveluun. Siihenhän tuli taannoin sellaisia muutoksia, että nykyään palvelu kattaa myös wanhat ja rakennetut ajoneuvot. Jos oma ajoneuvo poikii tien päälle palvelu kattaa mm. Hinauksen korjaamolle tai toivomaasi paikkaan. Tämähän on kuin räätälöity rakentelijoiden tarpeisiin. Ja se tarve osui kohdalleni nyt.
Serkkutytön poikaystävä poimi mukaan omansa, ja toi minulle vaihtarina jäätelöä ja vettä. Hinurilla meni pari tuntia tulla paikalle. Mökille palattuani ja sukulaisten ilkkumista kuunneltuani pääsin purkamaan pyörää. Vika löytyi nopeasti kun avasin MegaSquirttiboksin. Koko hässäkkä haisi sähkölle ja palanut piiri oli kokonaan halki.
Ongelmaksi muodostui selvittää mikä oli johtanut piirin palamiseen? Purin vimmaisesti sähköjohtoja, mittailin vastuksia ja virtoja. Vasta akun miinusnapaa sormeillessani ongelman aiheuttaja selvisi. Akun miinusnapa oli auennut. Miten helppoon voikaan mennä?
Uusi torakka MegaSquirtin piirilevylle piti hakea Helsingistä asti. Ostin samantien useampia varaosia ja jalan jonka voisi kolvata piirilevylle irtopiirin sijaan. Takaisintulomatkalla Repe ystävällisesti kolvasi vanhan haljenneen piirin irti ja jalan sen tilalle. Tämän jälkeen testasimme vielä MegaSquirttiboksia simulaattorilla muiden mahdollisten vikojen löytämiseksi. Onneksi mitään muuta ei näyttänyt hajonneen.
Palasin mökille, laitoin Squirt-boksintakaisin kiinni ja ADHD starttasi taas laakista.
Vahingosta viisastuvat vain viisaatTälle episodille on myös jälkinäytös. Lähdimme perheen kanssa mökiltä kohti Tamperetta niin, että vaimo ja toinen lapsista ajoi perässämme Volvolla. Vääksy-Lammi pikkutiellä ADHD yskäisi muutamassa mutkassa taas pahaenteisesti. Ja muutaman sadan metrin päästä meno tyssäsi kokonaan, tällä kertaa niin että pakoputkista tuli valkoista paksua savua voimakkaan bensan hajun säestyksellä.
Ei muuta kuin taas purkamaan pyörää ja ihmettelämään tämänkertaisen ongelman syytä. Nyt ainakin pensaa tuntui tulevan kun sitä valuu peräti noroina pakoputkista. Pyöräyttäessäni konetta tulppa irti bensaa lensi tulpan reiästä monen metrin päähän. Olisi kai pitänyt tajuta tämä(kin) vaara kun sitä kerran valui jo putkista. Lisätyhmäily tässä vaiheessa ei taida edes näkyä saldossa sillä...
Diagnoosina on että tällä kertaa suuttimet ovat juuttuneet täysin auki. Ja villi arvaus, että niitä ohjaava piiri, se sama joka viimeksikin paloi, on jälleen palanut. Ja nopea katsaus akun miinusnapaan... Huoh. TAAS???
Ilmeisesti akku on päässyt heilumaan kiinnityksissään sen verran, että maakaapeli joka ei heilu samassa tahdissa pääsee löystymään. Siirsin kaapelin tällä kertaa akun kuminauhan alle ja kiinnitin ruuvin hampaatirvessä-momenttiin. Onneksi tuli myös ostettua noita ohjauspiirejä useampia joten pääsin nopeasti taas tien päälle.
Meno jatkui nykivänä. Nyt hanuriin ui pelko, että ohjainboksista on tällä kertaa hajonnut myös jotain muuta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen meno hyytyy kokonaan aivan Lammin keskustassa. Nyt ei haise bensa. Startti pyörittää mutta kone ei pamahda. Huokaan syvään ja hartaasti. Vaimo uhkaa jatkaa matkaa Volvolla lasten kanssa ja harkitsen jo ADHD:n työntämistä läheiseen pihaan josta voisin sen kärryllä joskus kosmisen vitutuksen laskuduttua poimia...
Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä bensan määrä tankista. Ei kuulu loiskintaa eikä näy mitään. Bensa onkin loppu vaikka sitä piti olla ainakin kolmannestankki jäljellä! Ilmeisesti aikaisempi suuttimien jumittaminen auki horotti bensaa ilmoille paljon enemmän kuin kuvittelin!
Onneksi pyörä hyytyi huoltoaseman välittömään läheisyyteen joten tämä ongelma on nopeasti ratkaistu. Loppureissu kavereiden mökille sujuu kommelluksitta.
Viime kesänä akun heiluminen ja siitä johtuva maajohdon löystyminen aiheutti kaikenlaisia ongelmia, seikkailuja ja murheita. Näin talvella, samalla kun pyörä on pukilla kannattaa siis tämäkin kohta ottaa työn alle. 
Muistan ripittäneeni useampaakin motoristia kuluneen takarenkaan johdosta. Oikein tuohtuneena vielä.
Kauniin ja lämpimän kesäillan ajelutuokion fiiliksen kuvaamiseen ei sanat tai kuvat oikein taivu. Mutta voi sitä yrittää. 
