Näytetään tekstit, joissa on tunniste SS Turso. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SS Turso. Näytä kaikki tekstit

Sarjakuva Turson-reissusta Turkun

 

Sanastoa:
  • pytsi = ämpäri
  • paatti = laiva, vene
  • stimmi = höyry
  • stimmi topilla = paine ylhäällä, käyttövalmis monttu / mutterilaakso = konehuone
  • kaija = laituri
  • septi = kakkaviemäritankki
  • rööri = putki
  • öögat = silmät
  • arskat = aurinkolasit
  • sponssi = sponsori
  • raakitorvi = konehuoneen ilmanvaihtotorvi
  • reelinki = kaide
  • siiffi = konepäällikkö
  • silta = komentosilta
  • proviantti = ruokatarvikkeet
  • slaki/slagi = kivihiilikuona
  • raakirauta = palavan kivihiilimassan kohentamiseen, slagin ja tuhkan poistoon käytetty isohko ranstakka rauta
Uteliaille: Tein sarjakuvan kuvat reissun (Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun (12.6.2026)) valokuvista photoshoppaamalla (mm, neural filter + color transfer värien säätämiseksi samaan settiin) ja itse sarjiksen sitten powerpointilla.

Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun

Turso ajettiin tällä viikolla Helsingistä Turkuun. Lämmittely aloiteltiin jo maanantaina, tiistaina jatkettiin ja samalla hiilestettiin Sillilaiturissa (ks video BSkyssä). Laivaan menee hiiltä noin 50 tonnia. Ajaessa kuluu 600–1000 kg tunnissa ja pelkkään ylöslämmitykseen pari tonnia.

Keskiviikon ajopäivänä nousimme jo aamuvarhain ylös. Kuudelta alkoi peltiämpäreiden ja kattilahuoneen kolistelu. Aamun keli oli sumuinen ja sateinen. Kympin maissa eli sovitussa aikataulussa laiva oli valmis ja matkustajat kyydissä joten köydet irti ja kohti länttä.

Porkkalan selällä keli koveni. Tuuli melkein suoraan vastaan, parimetristä aaltoa ja puuskissa 15 m/s. Mutta aurinkoista! 

Matkavauhti asettui seitsemään solmuun. Päätimme painaa keliä pakoon Barösundin väylälle joka on paikka paikoin Tursolle aika kapea. Sisäväylä on merimaileissa pidempi mutta kovassa vastatuulessa ulkona nopeus pienempi. Päällikön valistunut arvaus oli, että sama aika menee kumpaakin reittiä. 

Hankoon päästiin reilun 12 tunnin ajon jälkeen. Kova veto varsinkin kattilaporukalle: ainakin kymmenen tonnia hiiltä lapiohommina, tulikuumia ämpäreitä ja muuta kivaa. Matkalla keikutti pariin otteeseen aika reilusti mikä ei suinkaan helpota siellä montussa hiililapion heiluttelua. Kattilaporukka toimi kolmessa parissa, 30 minuuttia hommia ja tunti lepoa.

Toisen ajopäivän aamu Hangossa alkoi kattilamiehistölle taas kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen.  Taisi samaan kolisteeluun herätä muukin laiva. Slagin tyhjennystä ja tulet pesään.

Tuhkakonttikin oli ehtinyt eilisen ajon aikana täyttyä, sen tyhjennykseen saatiin apua satamalta.Hangosta otettiin myös lisää provianttia, edellisenä päivänä kului mm. kuusi koppaa vissyä.

Hangosta lähtö viivästyi septiautoa odotellessa, ja tuulen takia kaijasta piti lopulta peruuttaa irti. Suunniteltu kympin  lähtö oli siis melkein puolipäivän lähtö kohti Turkua.

Tänään katilaporukassa oli yksi pari lisää joten vuorot jakautuivat 30 minuutin hommiksi ja 90 minuutin levoksi. Hiilen laadun kanssa tuli tänäänkin murheita, hiili paloi kovaksi mannerlaattapizza-slakiksi joka väänsi raakiraudat ja arinat ja nokesi valtavasti.

Iltapäivällä tuuli lopahti kokonaan mutta alkoi sataa vettä. Hiilen laadun kanssa murheet jatkuivat, Airiston hujakoilla, piti hiljentää matkanopeutta.

Taisi siellä konehuoneessa olla muutakin ylimääräistä puuhaa mutta koska itse olin kansi-, ruori- ja navigointihommissa en käynyt kyselemässä lisätietoja, mutterilaakson mustanaamat hoitivat hommat.

Aurajoen pikkurännissä tuli vielä vähän lisäjännitystä, kun sekä Baltic Princess että Viking Grace tulivat vastaan. Archipelago VTS ei ollut näistä moksiskaan.

Köydet kiinni 21:30. Putket nokisina, arinat tukossa, miehet mustina ja väsyneinä mutta perillä. Yli 17 tunnin höyrypäivä. Italian laivastovierailun takia parkki tuli väliaikaisesti tälpualjokke. Elokuun regattaan menessä Turso kiinnittyy  toispualjokke museon puolelle.

Enemmän kuvia BlueSkyssä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnyntnqd5c25 ja muut aiemmat jutut.

Kaksi ajoa, möreämpi vihellys ja muutama vanha murhe

Tällä viikolla Tursolla oli kaksi ajoa, keskiviikkona ja tänään torstaina. Olin kumpanakin päivänä ruorissa.

Maanantaina piti kuitenkin jo aloittaa lähialueen pyykkitupien sponsorointi. Ja tiistaina oli toinen lämmityspäivä. Paineet nostettiin kuuteen bariin ja siitä sitten vähitellen ajopaineisiin. Keskiviikkona päästiin liikkeelle kuten piti noin viiden maissa. 

Uusi (wanha alkuperäinen, se on ollut korjaamon varastossa viime vuodet) möreämpi höyryvisseli pääsi samalla käyttöön. Kännykän kaiutin ei tee sille oikeutta, kannattaa kunnella kunnon vehkeillä. Alun sihinä on vettä höyrylinjassa, se pitää päästää ensin pois. Sen jälkeen ääni on jo sitä luokkaa, että sillä saa keskustan hotellien jetlagiset turistit ylös punkista. Jos ao video ei toimi se on myös BSkyssä.


Visseli meinasi tosin hiljentyä heti alkuunsa, kun sen vaijeri oli mennyt poikki. 

Onneksi tallissa sattui olemaan sopivaa 2 mm vaijeria ja vaijerilukko. Tällä kertaa ongelma siis ratkesi vanhan liiton varaosalogistiikalla eli sillä, että jotain löytyi omasta nurkasta eikä tarvinnut jäädä odottamaan höyrypillitehtaan varaosia 1940-luvulta.

Talvella nakerrettu syöttövesipumppu oli sillä välin löytänyt tiensä konehuoneeseen omalle paikalleen (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). 

Lienee höyrytonttu kantanut ja asentanut sen sinne. Ainakaan minä en muista sitä itse paikalleen vieneeni. Kuvassa se seisoo nyt aivan asiallisesti paikallaan, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Torstain ajo tarjosi taas avokonttorin, hyvän kelin ja avokätisesti D-GPS-häiriötä Helsingin edustalla. Chartplotterit pitivät kuitenkin pintansa eikä aurinkoisilla, tyynillä kotivesillä tarvittu ihmeellisiä apuja. 

Koirakarin itäpuolella tuli vastaan myös m/aux Svanhild.

Ruorissa on muuten yksi vanha suunnittelun helmi. Kiinnitysmutterissa on jo vuonna 1948 tehty ajatusvirhe: siinä ei ole mitään lukitusta. 

Jos ensi viikolla päästään ajamaan Turkuun ja keliä riittää, tuota pitää muistaa käsin kiristellä ajossa. Tai sitten pitäisi ehtiä tehdä siihen oikea lukitus ennen lähtöä.

Mun avokonttori on edelleen parempi kuin sun avokonttori.

Samat läpät BlueSkyssä:

Sumuista höyrylaivahommaa

Sumuista höyrylaivahommaa pääsiäislauantaina. Ja joka lauantaina.

Rautalaivassa on hämmentävän paljon huollettavaa puuta. Maaliskuun alussa vielä hioin ovia (Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa (7.3.2026)). Nyt ovet ovat jo viimeistä vaille valmiina. Komentosillan portaikossa on yksi mätä porras, sekin pitää korjata.

Myös koneiston kanssa riittää puuhaa. Varalla olevan syöttövesipumpun korjaus etenee (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). Nyt työn alle pääsi myös syöttöveden esilämmittimen haljennut kansi.

Toukokuu tulee nopeasti. Silloin iskee taas paniikki kaikista vielä tekemättömistä hommista ennen ekoja ajoja. Onneksi on tekijöitä.

Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa

Kevättä telakalla. Jäätä vielä altaassa, mutta aurinko jo lämmittää.

Etualalla paketissa s/s Lokki, sen takana s/s Turso. Molemmat edelleen talvipaketissa.

Lokki oli vielä viime viikonloppuna hiukan kallellaan. Satamahinaaja kävi rikkomassa jääpeitteen ja alus oikeni. 

Hioin Turson ovia.

Turson normiajo kesäisenä iltana

Joku Internetissä kyseli, minkälainen on ns normiajelu höyrylaivalla. Turso tekee tilausristeilyjä firmoille alku- ja loppukesästä ja yksi ajelu kestää sen mitä askiakas haluaa, yleensä kolmesta neljään tuntia.

Tein Vertillä oheisen 'hyvän sään pitkän reittisuunnitelman'. Tuon ajamiseen menee noin neljä tuntia. Tähän suuntaan  ajaessa VTS ilmoitus Särkkään tulosta rp4 kohdalla, ilmoitus Kustaanmiekkaan ajosta rp10 kohdalla (VTS alueella ilmoitus varttia ennen).

Tämä ketju BlueSkyssä.

Syöttöpumpua korjaamassa

Tuo syksyllä irroitettu syöttöpumppu (Syystalkoita Tursolla (18.10.2025) piti korjata. Se on ns varapumppu eikä tätä ole oman turso-urani aikana käytetty. Kunhan ollut konehuoneen rekvisiittana. Tänä talvena tästä saadaan varapumppu, tai ainakin tarkoitus olisi.

Kuvassa syöttöpumpusta on jo irroitettu kaikki olennainen. Yläpuolella on ns höyryosasto jossa noissa pienemmissä sylintereissä on luistit ja isommissa sitten ne höyrymännät. Luisti ohjaa höyryä vuoroin männän ylä- ja alapuolelle, ja mäntä sitten liikuttaa alaosassa olevaan vesipumppua.

Pumppuläppää Sinitaivaalla.

Syystalkoita Tursolla

Turson kesän ajojen jälkeen pidimme viikonlopun verran talkoita laivalla. Hommiin kuului tuliputkien harjaamista, erilaisten laitteiden irrtoittelua huoltoa ja korjausta varten, sammuttimien kiinnittämistä ja merkkaamista, kesäpeitteiden poisto, kattiloiden avaamiset, ja kaikenlaista muuta.

Kuvassa yksi syöttövesipumpuista on jo ruuvattu irti ja kiinniteltty taljaan huoltoon vientiä varten.

Porukkaa oli mukavasti paikalla, meitä oli laivalla toistakymmentä ukkoa puuhailemassa. Hommaa riitti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti. 

Näistä talkoista lisää kuvia, yksityiskohtia ja muuta läppää BlueSky puolella.

Syksyn viimeiset ajot Tursolla

Tällä viikolla meillä oli tiedossa höyryajoa tiistaina ja keskiviikkona joten lämmityshommat oli aloitettava sunnuntaina.

Sain myös puhutuksi meillä asuvan nuoren miehen (no, ei kai ihan nuori enään, 24v) mukaan miehistöön. Tuntui tykkäävän, jos vaikka keväällä taas lisää?

Maanantaille sattui erinomaisen hieno keli. Keksin käydä kysymässä viereisen hotellin henkilökunnalta, pääsisikö heidän kymppiterassille kuvaamaan laivaa. Ja pääsinhän mä! 

Kuvassa Hietalahden Sillilaiturissa vasemmalla höyrylaiva Lokki, Vartiovene 55, SS Turso ja oikealla MS Carmel.

Tiistaina oli täysi päivä monttuhommaa. Sain hoitaa koneenhoitajan hommat alusta loppuun. 

Keskiviikon ajopäivänä vuorottelin kapteeniharjoittelijan ja ruorimiehen roolissa. Tällä reissulla tuli koeponnistettua se turvakävelyn tarkistuslistakin (Koneenhoitajan hommia viisi iltaa (28.8.2025)), ei tositoimissa mutta uusilla tulijoilla. Lopuksi tuli vielä konehommaa loppurasvaamisessa ja kun tyhjensimme tuhkat taidan merkata tästäkin konepäivän. Plus haalarin pesupäivän.

Taas tuli siis kerätyksi neljä konepäivää, nykysääntöjen mukaan samasta päivästä ei saa ruoripäivää. Tällä menolla saan ne höyrtykoneenhoitajan viralliset paperit oikeista päivätöistä ehkä juuri eläkkeelle lähtiessäni.

Bluuttasin näistä syyskauden loppuajoista seuraavasti:

Koneenhoitajan hommia viisi iltaa

Tällä viikolla Tursolla oli ajokeikat keskiviikkona ja torstaina joten aloitimme valmistelut jo sunnuntaina. Valmisteluihin kuului muutamia pikku huoltoja ja slagin tyhjennys. Se on pölyistä hommaa.

Samalla tein laivalla konehuoneen starttilistaa, siis tarkistuslistaa siitä miten Turson höyrykoneisto 'käynnistetään' ja ajetaan ylös liikkeelle lähtöä varten. Listasta tuli kaksisivuinen. Konehuoneesa on ns. riittämiin tarkistuskohteita (kuva oikealla).

Aikaa meni myös turvakävelyn ohjeen laatimiseen niin, että meillä olisi jokin rutiini uusien tulijoiden ohjeistamiseen turvallisuuden osalta. Näistä muistilistoista ja tekniikasta lisää myöhemmin.

Laivan höyrykattilan ylösajoon menee kaksi päivää joten lämmitys aloitettiin maanantaina. Tiistaina jatkettiin ja ajoon keskiviikkona. 

Keskiviikon keikalla konehuoneessa oli tarpeeksi miehitystä joten siirryin reissun ajaksi kansimieksi  ja lapioimaan hiiliä. Torstai meni samoissa merkeissä, sekahommissa köysissä ja lapion varressa. Saahan näistä nyt sentään konepäivät!

Bluuttasin tämän viikon ajoilta kuvia ja juttua tänne: 

Koneenhoitajana höyryvideolla

Kevään Turso-ajoilla oli mukana kuvaaja. Nyt tuo taidepläjäys on katsottavissa yytuubissa. Pääsin videolle parissakin kohtaa. Alun dronekuva on eri ajolta ja siinä satun olemaan ruorissa. Ja tuttu karvanaama löytyy lähikuvista kohdasta 07:20. 



Kesäkuun seuraavat höyryajot koneenhoitajan hommissa

Viime viikon ajojen lisäksi (Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)) tällä viikolla meillä oli kaksi ajoa, eilen tiistaina ja tänään keskiviikkona. Sovimme jälleen tällit laivalle sunnuntaina kello 14:00, lämmityshän pitää aloittaa pari vuorokautta ennen ajoa. 

Sovin ylikonemestarin kanssa, että tämän viikon risteilyillä olen  koneenhoitajana. Ekaa kertaa tätä hommaa.

Keulakannelle saatiin sunnuntaina myös uudet tervat. Kekä sinne menee voidaan sitten tunnistaa kankunkuvista kannessa. Tuo maali on märkänä liukasta.

Koska olin sunnuntaina ensimmäisenä paikalla konehuoneessa aloitin hommat tuhkien tyhjentämisellä. Tuhkaa kaavitaan uunista raakiraudalla, tulipesä on pari metriä syvä ja tuhkaa on reilusti omiin ja naapurien trarpeisiin. Homma on pölyistä.

Sunnuntaina huomattiin, että ei tänään tarvitse vielä lämmittää. Höyrypannu oli vielä kädenlämmin viime keskiviikon ajon jäljiltä, ja ulos vetämäni tuhkakin kipinöi, olipa jopa paikoin punahehkuista.

Tuhkaa tuli lopulta 34 ämpärillistä eli noin 340 litraa. Kuvassa on vasta kahden pesän tuhkat eli puolet koko setistä. 

Konehuoneen kirjalliset turvaohjeet mahtuivat juuri ja juuri näihin tuhkaämpäreihin.

Tuhkaa kauhoessa ja roudatessa tuli hikipäissä mieleen, että tälle on oltava joku viksumpi keino. Ja onhan sille, jos se toimisi.

Oheinen oranssi putkirööri ei ole pannuhuoneen vessa vaan se on tuhkan hävitysputki joka toimii painevedellä ja höyryllä. Tai toimisi jos se toimisi. Varmaan sitä voisi hätätilassa vessanakin käyttää.

Olemme siis peltiämpärien varassa, tuhkan suhteen. 

Lämmityshommissa on omat kuvionsa, ja ne ovatkin jo tuttuja. Sensijaan koneehoitajana sain tutustua melko intiiimisti höyrynkierron venttiileihin, koneiden rasvaamiseen ja lämmittämiseen sekä itse käyttämiseen.

Samalla kun hoidin tuhkahommia ihastelin konehuonetontun uusia tekemisiä. Tällä kertaa kaikkiin oleellisiin ventiileihin oli ilmestynyt ihmisen luettavat nimilaput. Pitäisköhän tälle tontulle jättää joku uhrilahja, vaikka avaamaton oluttölkki?

Että kun jatkossa montussa huudellaan, että "avaappa lauhdeveden imupuolen sulku" niin ei voi enään selittää että mikäkukahämisäseo?

Näissä vanhemmissa koneissa on tällainen kapilaari-gravitaatio -pohjainen voitelu.

Tuosta kupista öljy nousee veekalankaa pitkin kapilaarisesti putkeen. Siellä se valuu voitelukohteen yläpuolelle ja putoaa tippana voitelemaan laakeria. 

Kuppi pitää muistaa täyttää ennen ajoa, ja joskus ajaessakin. Oheisessa kuvassa veekalankoja rasvauskupeissa. Osa langoista on nostettu sivuun niin että öljyä ei kulu jos ei ajeta. Kaksi laitimmaista veekalankaa paikallaan putkessa.

Kattilahuoneessa ollaan valmiina tanssiaisiin. Boolimaljat vasemmalla alhaalla. Kuvassa etukattila, noita kattiloita on siis kaksi kappaletta ja kumpikin vetää 16000 litraa eli 16 kuutiota vettä. 

Muutama vapaaehtoinen oli laivalla maanantain ja tiistain välisen yön ja päivän lämmittämässä. Itse piipahdin paikalla mitä arkitöiltäni ehdin.

Sunnuntaina, samalla kun teimme muita valmisteluja, avasimme takakattilan paavillisen merkinantolaitteen (katso Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)), jos siitä löytyisi vaikka vikaa.

Varoventtiilin peräpuolella on kuppi, mihin venttiilin  varsi painaa ja pitää venttiiliä paikallaan. Kupissa oli kulumajälkiä ja pienehköä sivukuppi, mistä päättelimme että se on vuodon syy. 

Ajossa sitten selvisi, että ei se tämä ainakaan ollut vikana. 

Allaolevalla videolla mennään hiljaa eteenpäin.


Koneenhoitajana sain tehdä kummallakin ajolla kaikki koneen valmisteluun liittyvät työt, poislukien lämmittäjän hommat (ne ovatkin ne raskaimmat duunit).

Eniten tuossa on hommaa valmistelussa, rantautuessa ja alasajossa. Itse ajon aikana, silloin ei tule mitään ns tapahtumia, ei ole juuri muuta hommaa kuin tarkkailu, ja rasvaaminen. 

Innoissani taisin luvata kirjoittaa höyrykoneen starttaamisen tsekkilistan S/S Tursolle. Tähän palataan myöhemmin.

Tältäkin keikalta kuvia ja juttuja lisää BlueSky:ssa tagilla #ssturso sekä Mastodonissa, myös #ssturso. Osittain samoja, osittain eri juttuja ja kuvia.


Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa

Tällä viikolla meillä oli kaksi asiakaskeikkaa, toinen eilen tiistaina ja toinen tänään. Ja koska kyse on hiililämmitteisestä höyrylaivasta, höyrypannujen lämmittely piti aloittaa jo sunnuntaina.

Sovimme tällit laivalle kello 14:00 jolloin padat piti laittaa kuumiksi. Tai ainakin aloittelevat kynsitulet sinne alle. 

Höyrypannut eivät vielä sunnuntaina iltapäivällä olleet edes kiinni. Tai no, ainakin etukattila oli vielä auki. Ennen lämmittelyä ne pitäisi saada painetiiviiksi.

Kuvassa valmistetaan kattilan luukkutiivistekeittoa talkooväelle. Tuohon kermaa ja voita niin ei voi mennä pieleen.

Oikeasti tuossa pehmennetään luukuntiivistettä keittämällä niin, että se menee luukun kanssa paikalleen kunnialla.

Talven aikana joku mutteritonttu, O nimeltään, oli käynyt kiillottamassa muttereita. Tai vaihtanut ne uusiin. Arvailen kiillotusta.

Oheisessa kuvassa pää- ja apuhöyrysulut (nuo isoimmat) sekä vesilasin ja visselin sulku, ja oikealla melkein pois kuvasta varoventtiilit. Tuo ihan pieni venttiili on painemittarille. 

Noiden venttiilien takana, kun on täydet paineet päällä, on 3,5MW tehoa. Mua aina jotenkin hirvittää käännellä näitä.

Samalla kun odottelimme kattilanluukkukeiton ja muiden hommien valmistumista tein sähkötöitä. Styyrpuurin vihreän valon sähköjohto oli irronnut.

Laivassa ei ollut vihreää sähköä joten jouduin kytkemään tuon sinisellä ja mustalla johdolla.  

Tein samalla kaikkien ajovalojen johtoihin vedonpoistot nippusiteillä. Sellaista siellä ei ollut, ja sen puute oli rikkonut tämän vihreän lyhdyn kytkennät.

Aikaisempina vuosina olemme sytyttäneet kattiloihin tulet muutamalla metrinmittaisella koivuhalolla. Pelkkään sytyttämiseen on mennyt ainakin 15halkoa per kerta, kattilahuoneesa on neljä tulipesää.

Tällä kertaa halkoja ei ollut tarjolla. Kattiloihin saatiin sununtaina lopulta tulet konemestarien vanhoilla kalsareilla (tai mitä lie konehuonerättejä ne olivat). Olivat sopivan rasvaisiakin.

Sumuisena maanantaina lämmitystä jatkoi eri miehitys, pistäydyin laivalla vain töiden jälkeen auttamassa tuhkien kanssa. 

Näissä kivihiilihöyryhommissa vapaaehtoisia tarvitaan, nytkin muutama herrahenkilö jäi laivalle yöksi tiistain ajon tulta vahtimaan. Vaan homma oli turhaa....

Tiistain ajot jäi ajamatta. Asiakas perui keikan vain muutama tunti ennen ajoa. Ihan hukkaan lämmitys ei mennyt, saimme testailla laitteita ja paineita ns laiturilämmityksellä.  

Kuvassa ruorimiehen maisemia komentosillalta. Tässä olemme vielä ennen tämänpäiväistä ajoa kotilaiturissa, Hietalahden Sillilaiturissa.

Edessä oli ns vakiorundi: Ulos Hietalahdesta, vasemmalle ja sisään Särkästä, pyörähdys Eteläsatamassa, sieltä jäänmurtajille josta Neljän Viitan Karille, Kuninkaanmiekasta ulos ja Pihlajasaaren ympäri takaisin kotiin.


Koneenhoitajat 24 whatsapp-ryhmässä Markus Raitio laittoi meille kuvan jonka nappasi omasta laivastaan. 

Kuvassa korsteenin valkoinen savu juoruaa joko höyryvuodosta (takakattilan varot?) tai siitä, että olemme juuri valinneet laivalle uuden paavin.

Tässä olemme juuri tulossa Kustaanmiekkaan. Vaikka oli kesäpäivä niin tuulen ja ajosuunnan mukaan välillä ajoin sisältä, välillä kannelta.



Sillilaituri suoraan edessä. Suurinpiirtein näillä main kapteeni pyysi, että siirryn kansimieheksi hoitelemaan köysiä. Ruori siis siirtyi kapteenille.

Harmillisesti laivaväki (ja me itse) unohti komentosillan ruokailun. Tarjolla oli kuulemma herkullista lohikeittoa mutta kun menin sitä rantautumisen jälkeen kyselemään, loput oli jo heivattu yli laidan. 

Vene25 messuilla ständipartana

Kävin nyt viikonloppuna Vene 2025 messuilla ständihommissa. Olin Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) ständillä höyryämässä höyrykoneista. 

Meillä oli esillä Helsingin Teknisen opiston auki leikattu höyrykone (oheinen video). Opistolla mäntähöyrykoneoppi  tuli jossain vaiheessa tarpeettomaksi ja SHPS:n jäsen sai koneen haltuunsa.

Useampikin kävijä kertoi, että höyrykoneen toimintaperiaate ja live demo oli messujen mielenkiintoisin juttu.

SHPSn ständin starana oli tänä vuonna 80v täyttävä s/s Turso. Sodan jälkeen yli sata laivaa luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Vain yksi palasi takaisin. Olen ollut mukana Turson kunnostuksessa ja käytössä.

Lisää kuvia ja juttua messuilta BlueSkyn puolella.

Höyrylaivan valmistelua talveen

Paras tapa harrastaa höyrylaivoja lienee jonkun muun laivalla. Ja isolla porukalla. Hommaa on paljon joka kevät, syksy ja jokaista ajoa ennen, sekä tietty itse ajolla. Noin niin kuin tavallisen diesellaivan hommien lisäksi.

Kuvassa oikealla on taaemman höyrypannun vesilasi joka rupesi  kaudella hiukan vuotamaan. Siispä nyt talvella kaikki vesilasit irroitetaan ja huolletaan. Tuolla vesilasilla nähdään siis veden korkeus höyrypannun sisällä. Vettä ei saa pannussa olla liikaa eikä varsinkaan liian vähän.

Syksyn  huoltohommiin kuuluu kaikkien vettä sisältävien laitteistojen tyhjennys, kriittisten  osien irroitus ja huolto. Plus korjataan kaikki mikä tiedetään olevan riki. Tämän lisäksi on kaikenlaista muuta kausihuoltoa, jos esim jokin laippa tai venttiili ei ole ollut aikoihin irti tahi auki se kannattaa nyt avata ja tarkistaa.

Olin tänään taas mukana talkoissa. Pannuista oli vedet jo ehditty puhaltaa pois joten päivän suurimpana tai ainakin sottaisimpana hommana oli imuroida höyrypannujen sisältä ja pohjalta mutaa, ruostetta ja muuta moskaa pois.

Kuvassa huoltohenkilön jalat pilkistävät höyrypannun mutaluukusta. Tuonne pääsee hoikka henkilö. Minut pitäisi rasvata ja tähdätä sinne vauhdilla. Sisään kai menisi, blob vaan, mutta ulospääsyssä nyt ainakin olisi haasteita.

Kyseessä on myös umpinainen metallisäiliö joka voi olla ns. hapeton tila. Pannun sen tuuletus pitää siis hoitaa kunnolla ennen kuin kukaan menee sinne sisään.

Ihan tavallisella koti-imurilla tätä hommaa ei kannata tehdä, onneksi yhdistyksessä on mukana henkilöitä, joilla on oikeanlaisia ammattilaitteita tähänkin touhuun. Hiki tuli, vaikka en itse ryöminytkään pannun sisällä.