Höyrylaivan konemestarin apulaisena Päijänteellä

Laivat Kuhmoisten Sahanrannassa
Pääsin Päijänteen höyrylaivaregattaan hakemaan praktiikoita hörykoneenhoitajan kirjaa varten. Regatta pidettiin Kuhmoisissa 26.7.2024 ja mukana olivat höyrylaivat Metsä, Aure, Joh-Parviainen ja ylävesiltä Hovinsaari. Kumoisissa oli peräkärryssä esillä vielä myös Kellokallio 2.

Regatan höyrylaivat kokoontuivat aurinkoiseen Sysmän Suopeltoon, +27 °C. Teimme tällit S/S Joh-Parvainen -laivalle aamu kympiksi. Sain puhuttua vaimoni viemään minut paikalle jo hyvissä ajoin niin, että ehtisin mukaan lähtövalmisteluihin. Vaan kommunikaatio ei ole laivurin vahvin laji, regattalaivasto olikin lähdössä Suopellosta jo heti ysin jälkeen. Ehdin mukaan vain juuri ja juuri. Se niistä valmisteluista.

Metsä, Hovinsaari ja Joh-Parviainen Tehin selällä
Tehin selän yli matkaa Kuhmoisiin on noin 25km. Matkanopeudella tämä tarkoittaa konehuoneessa noin 2½ tunnin huhkimista. Olin esikertalaisena hommissa konehuoneessa samalla kun laiva liikkuu, kaikki aikaisemmat kerrat olen ollut tekemässä erilaisia kunnostus ja valmisteluhommia, tai laiturissa  pannun ja koneen lämmitystä jne. Tällä tahdilla saan siis ne praktiikat tehdyksi joskus kun olen eläkkeellä.

Sain konemestari Turmiolta ja apulaiskonemestari Pälältä orientaation konehuoneeseen ja höyrypannun lämmittämiseen. Koska olin mukana nuorempana apulaislämmittäjäharjoittelijana (kai virallinen titteli?)  niin halonheitto osui kohdalleni. Edellisessä halostuksessa oli mukaan valikoitunut isoja, hyvin kelottuneita mutta silti painavia mäntyhalkoja. Laiva söi niitä kuin tulitikkuja. 


Halkoa sai mättää kumpaankin pesään 10 minuutin välein. Hiukan yli viisikymppisen toimistoduunarin pulssi nousi nopeasti samoihin lukemiin mitä naaman punaisuus osoitti. Kävin välillä happihyppelemässä kannella. Pälä luuli saaneensa vapaapäivän halonheitosta, mutta joutui kyllä hiukan jelppimään. Mittasimme matkalla konehuoneen lämmöksi +36 °C.

Allekirjoittanut, varustaja ja matkamme kapteeni Joonas sekä konemestari Turmio
Heti kun olin oppinut monimutkaisen halonheiton opettelin Pälän johdolla myös Joh-Parviaisen koneen rasvaamisen. Taisin saada ylennyksen nuoremmaksi apulaisrasvariharjoittelijaksi.

Perillä Kuhmoisissa meitä odotti useampisatapäinen yleisö. Rannassa soi hanuri ja sinne oli jostain hairahtanut myös mobilisteja wanhoine autoineen. Tilaisuuden selostaja saatiin hiljaiseksi perinnemekanismilla eli höyrypillien yhteissoitolla. Rannan yleisöohjelmassa oli mm. poniratsastusta ja joogaa mitkä harmiksemme missasimme. Näiden tapahtumamagneettien lisäksi yleisö vieraili laivoilla ahkerasti samalla kun S/S Metsä kävi lähisaaristossa vieraiden kanssa useammallakin ajelulla.

Itse seisoin osan ajasta hyvin lämmitetyssä konehuoneessa tarinoimasta höyrytekniikasta ja  mm. höyryhinaajan potkurin koosta. Pokkanaamalla arvasin S/S Joh-Parviaisen potkurin mitaksi kaksi metriä. Myöhemmin illalla Parviaisen kapteeni ja varustaja Joonas kertoi potkurin mitaksi 1,98 metriä. Arvaamalla ne konemiehetkin seilaa.

Halostus osittain jo hoidettu
Kuhmoisten kaupunki tarjosi tankkausmateriaaliksi kuivaa koivuhalkoa 16 kuutiota, siis neljä kuutiota paattia kohden. Yleisö osallistui semi-innokkaasi halostamisen alkuun ensimmäiselle laivalle. Hoidimme sitten loput höyryporukalla sisään halkobokseihin. Onneksi S/S Auressa oli erinomaiset halkokärrit tukemassa hommaa. 

Illalla satamassa oli tapahtuma, jossa soitettiin kovaäänistä kasaridiskomusiikkia ja juotiin aikuisten sihijuomia. Kuulin myös, että kovasti etukäteen hehkutettu laivan roihalan jatkodisko oli odotettua pienempi tapahtuma, mutta miesmuistin mukaan menestys kuitenkin. Myös höyrypannuun oli pantu tulet yöllä yhden aikaan, ja uudelleen aamulla kuudelta. Itse missasin kaikki nämä yö-regatan merkkipaalut. Pääsin kuitenkin heti aamusta jo nostelemaan paineita, heittämään halkoja ja rasvaamaan jäykkiä niveliä (myös koneesta).

Ensimmäiset regattahöyryt irroittautuivat jo kympin maissa, ja meilläkin oli täysi höyry päällä jo ennen yhtätoista. Parviainen pääsi irti viimeisenä. Kuhmoisista Vääksyn telakalle on matkaa noin 55km, tähän meni hiukan yli 5 tuntia. Tänä sunnuntaina en ollut konehuoneessa kuin aamun, ja matkan varrella satunnaisia pistäytymisiä. Tein päivän aikana lokinvahdin hommia sillalla. 

Keli oli eilistä hiukan viileämpi, vain +23 °C. Sääennuste lupasi ukkosia mutta ei sellaisia matkalla näkynyt. Tuulta tai laineita ei ollut juuri nimeksikään, Virmailan selällä oli järven pinta lähes peilinä. Kaikenkaikkiaan siis aivan mahtava ajelukeli.

Suvullamme on mökki Pulkkilanharjun Huutoniemessä. Tuo osui matkan varrelle ja teimme Pulkkilanharjun ohiajon rantaa pitkin. Normaalistihan väylä menee Karsalmen sillalta suoraan Asikkalanselän poikki kohti Vääksyä. Huutoniemi sai ansaitsemansa höyrypillitervehdykset.

Mökkinaapurin nappaama kuva Huutoniemen ohituksesta
Asian vierestä asiaa. Merikartoissa harjun salmet on muuten nimetty Käkisalmeksi ja Karisalmeksi. Paikalliset Pulkkilanharjussa ja Kukonharjun taajamassa lausuvat  ne kuitenkin Käksalmeksi ja Karsalmeksi. Karttamiehelle on kai sattunut kirjoitusvirhe.