Lueskelin aikani kuluksi perhekronikkaa uudestaan. Ja siellähän oli lisätietoa isoisän isoisän eli Janne Ahosen laivurihommista. Tässä valikoituja laivakatkelmia kronikasta lainattuna:
Janne-Ukki oli tuonut Kuopioon tullessaan jonkin moisen omaisuuden, koska hän oli ostanut 2 tonttia (½ korttelia), jotka rajoittuivat Linnankatuun Puusepänkatuun ja Hapelähteenkatuun. Näille tonteille hän oli rakentanut 3 taloa. Osoite oli Linnankatu 16, nykyisin Asemakatu 16. Taloissa oli perheen oma asunto ja vuokra-asuntoja. Johonkin aikaa Janne-ukki oli perustanut puutavaraliikkeen, jonka pääartikkelina olivat polttopuut, siis halot.
Venemies Janne ja vaimo Eeva Ahonen. Kuva kronikasta, kuvausvuosi tuntematon.
Kerrotaan Janne-ukin kuljettaneen halkoja aluksi purjelotjalla. Mari Haring kertoi muistavansa, että kaupunkitalotkin oli rakennettu Telkkävaaran hirsistä. Mahdollisesti halkokuljetuskin alkoi sieltä. Kaavilta Kuopioon laivalla tultaessa oli laivalaituri Melalahdessa. Kaikesta tästä hommasta Ukki sai nimen "Venemies Ahonen". Liiketoimet menestyivät niin hyvin, että Janne-ukilla oli oma lautatarha Kuopionlahden etelärannalla, nykyisten terassitalojen kohdalla. Janne-ukki hankki myöhemmin höyryhinaajan. Ensimmäinen oli nimeltään "Uskallus", avokylkinen ja "sadekatoksella" varustettu.
Toinen laiva - "Urpo"-hinaaja - oli jo aivan moderni, kiinteällä kannella, valoikkunoilla ja "komentosillalla" varustettu. Molemmat laivat näin liikenteessä vielä 1920-luvulla. Näissä laivoissa meidän isäkin harjoitteli laivamiehen ammattia jo pienestä pitäen. Janne-ukin toiminta kuopiossa välillä 1877-1911 olisi tarkemmin tutkittuna laaja, oma historiansa, josta on tallella tietoja.
Janne Ahonen menehtyi vuonna 1911.
Epäilen, että laivojen kuvauksissa on virhe. Kronikka on kirjoitettu muistojen varalta ja saamieni asiakirjojen perusteella (S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)) Usko oli Jannen omistuksen aikaan avokantinen, sadekatoksella varustettu laiva jonka Saastamoinen vasta vuonna 1913 muutti moderniksi. Uskallus-laivasta ei toistaiseksi ole tietoja.
Tuon perhekronikan, "Korutonta Kertomaa" on kirjoittanut ja koonut Eero Ahosen lapset 1980-luvulla. Eero Ahonen oli venemies-Jannen poika, Eero oli myös laivuri. Oma sukulaisuuteni näihin kronikan koostajiin haarautuu, isoisäni isä Juho Ahonen oli tuon laivuri Eero Ahosen veli, eli Eero oli isoisäni setä. Mutta tässä juttuja Eeron laivurihommista:
Ukin liikehommat menestyivät hyvin, ja toiminta kasvoi. Isä otti otti silloin varmasti täystehoisesti osaa liikkeen toimintaan. Todennäköisesti hän oli "Urpon" kipparina. Toiminta oli niin laajaa, että halkoja kuljetettiin aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Laivamiehinä heillä oli mm isän setä Erik, lankonsa ja serkkunsa Erik Pitkänen sekä serkkunsa Kusti ja Aatu Penttinen (Vilhelmiina Ahosen poikia). Mahdollisesti Pietarista tuotiin paluukuormassa tavaraa Kuopiolaisille tukkukauppiaille (Herman Saastamoinen Oy, Gust- Ranin Oy, Birger Hallman Oy ems.).
Eero ja Maria Ahonen (keskellä) lapsineen. Vuosi ei tiedossa. Kuva vanhasta perhealbumista, väritin sen tähän Photoshopilla.
Kapteeni lähti voimistelemaan, laiva kiville
Kerrotaan myös jostakin salaperäisestä laivaonnettomuudesta. Isän piti kuljettaa "Urpo" laivalla jokin puutavarakuljetus, osto- tai myyntitoimitus, sitä emme tiedä. Samanaikaisesti isän voimisteluseuralla oli maaseututurnee, joten oli ratkaistava, kumpaan matkaan lähtee. Isä oli ratkaissut asian siten, että hän itse osallistui seuran joukkueen mukana voimistelunäytökseen ja kuljetustehtävän sai joku toinen. Oliko tällä laivurin papereita, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa kuljetustehtävä epäonnistui ja tapahtui karilleajo. Vahingot olivat varmaan melkoiset ja harmi vielä suurempi.
Urpo laiva 1950-luvulla
Tämä onnettomuus oli varmaankin se viimeinen pisara, joka sai isän ja äidin toisiin ajatuksiin. Koska isä ei ollut luonteeltaan ollenkaan liikemies ja äiti oli maaseutuhenkinen, päätettiin liike lopettaa. Höyryhinaaja "Urpo" oli myyty Saastamoiselle ja muukin liikkeen omaisuus realisoitu.
Myöhemmin kronikassa mainitaan, että Suomen itsenäistyttyä 1918 Eero Ahonen oli palannut kippariksi Saastamoisen laivoihin, ainakin Urpon puikkoihin. Tämän lisäksi ainakin "Vehmersalmi" (nykyisin "Paul Wahl") ja "Papinniemi" laivoissa hän olisi toiminut. Kronikassa mainitaan myös, että vuonna 1922 Eero on ottanut kipparin paikan Kajaanin Uittoyhdistyksen "Pajakka" tai "Paljakka"-laivassa.
Uskallus-laivan kohtalosta ei kronikassa ole tietoa, laiva mainitaan siinä vain kerran. Pitänee ottaa yhteyttä tuonne Eeron sukuhaaraan, jos siellä olisi tietoa tai kuvia lisää.
