Kupla hyytyi teatterille, taas

Kupla hyytyä hyrskähti Aleksanterin Teatterin parkkiin, Bulevardille. Startti ei pihahtanutkaan ja apuvirrankaan antaminen ei auttanut. Kävin hinaamassa sen käyntiin ja ajelin tallille. Syksykin on jo.

Himassa selvitellessä selkisi, että akku on kunnossa. Vastahan se vaihdettiinkin (Kuplaan uusi akku (2.6.2024)). 

Sensijaan autossa on jo jonkin aikaa ollut ominaisuus, että kun avain on käännetty starttiasentoon niin auto mietii hetken ennen kuin startti pyörähtää. Vika lienee siis startin releessä. Keväällä lisää tästä.

Syksyn viimeiset ajot Tursolla

Tällä viikolla meillä oli tiedossa höyryajoa tiistaina ja keskiviikkona joten lämmityshommat oli aloitettava sunnuntaina.

Sain myös puhutuksi meillä asuvan nuoren miehen (no, ei kai ihan nuori enään, 24v) mukaan miehistöön. Tuntui tykkäävän, jos vaikka keväällä taas lisää?

Maanantaille sattui erinomaisen hieno keli. Keksin käydä kysymässä viereisen hotellin henkilökunnalta, pääsisikö heidän kymppiterassille kuvaamaan laivaa. Ja pääsinhän mä! 

Kuvassa Hietalahden Sillilaiturissa vasemmalla höyrylaiva Lokki, Vartiovene 55, SS Turso ja oikealla MS Carmel.

Tiistaina oli täysi päivä monttuhommaa. Sain hoitaa koneenhoitajan hommat alusta loppuun. 

Keskiviikon ajopäivänä vuorottelin kapteeniharjoittelijan ja ruorimiehen roolissa. Tällä reissulla tuli koeponnistettua se turvakävelyn tarkistuslistakin (Koneenhoitajan hommia viisi iltaa (28.8.2025)), ei tositoimissa mutta uusilla tulijoilla. Lopuksi tuli vielä konehommaa loppurasvaamisessa ja kun tyhjensimme tuhkat taidan merkata tästäkin konepäivän. Plus haalarin pesupäivän.

Taas tuli siis kerätyksi neljä konepäivää, nykysääntöjen mukaan samasta päivästä ei saa ruoripäivää. Tällä menolla saan ne höyrtykoneenhoitajan viralliset paperit oikeista päivätöistä ehkä juuri eläkkeelle lähtiessäni.

Bluuttasin näistä syyskauden loppuajoista seuraavasti: