Keep the wheels spinning

Perhekronikasta lisätietoja isoisän isoisän höyrylaivoista

Lueskelin aikani kuluksi perhekronikkaa uudestaan. Ja siellähän oli lisätietoa isoisän isoisän eli Janne Ahosen laivurihommista. Tässä valikoituja laivakatkelmia kronikasta lainattuna:

Venemies Janne ja vaimo Eeva Ahonen. Kuva kronikasta, kuvausvuosi tuntematon.
Janne-Ukki oli tuonut Kuopioon tullessaan jonkin moisen omaisuuden, koska hän oli ostanut 2 tonttia (½ korttelia), jotka rajoittuivat Linnankatuun Puusepänkatuun ja Hapelähteenkatuun. Näille tonteille hän oli rakentanut 3 taloa. Osoite oli Linnankatu 16, nykyisin Asemakatu 16. Taloissa oli perheen oma asunto ja vuokra-asuntoja. Johonkin aikaa Janne-ukki oli perustanut puutavaraliikkeen, jonka pääartikkelina olivat polttopuut, siis halot.

Kerrotaan Janne-ukin kuljettaneen halkoja aluksi purjelotjalla. Mari Haring kertoi muistavansa, että kaupunkitalotkin oli rakennettu Telkkävaaran hirsistä. Mahdollisesti halkokuljetuskin alkoi sieltä. Kaavilta Kuopioon laivalla tultaessa oli laivalaituri Melalahdessa. Kaikesta tästä hommasta Ukki sai nimen "Venemies Ahonen". Liiketoimet menestyivät niin hyvin, että Janne-ukilla oli oma lautatarha Kuopionlahden etelärannalla, nykyisten terassitalojen kohdalla. Janne-ukki hankki myöhemmin höyryhinaajan. Ensimmäinen oli nimeltään "Uskallus", avokylkinen ja "sadekatoksella" varustettu.

Janne Ahonen menehtyi vuonna 1911.
Toinen laiva - "Urpo"-hinaaja - oli jo aivan moderni, kiinteällä kannella, valoikkunoilla ja "komentosillalla" varustettu. Molemmat laivat näin liikenteessä vielä 1920-luvulla. Näissä laivoissa meidän isäkin harjoitteli laivamiehen ammattia jo pienestä pitäen. Janne-ukin toiminta kuopiossa välillä 1877-1911 olisi tarkemmin tutkittuna laaja, oma historiansa, josta on tallella tietoja.

Epäilen, että laivojen kuvauksissa on virhe. Kronikka on kirjoitettu muistojen varalta ja saamieni asiakirjojen perusteella (S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)) Usko oli Jannen omistuksen aikaan avokantinen, sadekatoksella varustettu laiva jonka Saastamoinen vasta vuonna 1913 muutti moderniksi. Uskallus-laivasta ei toistaiseksi ole tietoja.

Tuon perhekronikan, "Korutonta Kertomaa" on kirjoittanut ja koonut Eero Ahosen lapset 1980-luvulla. Eero Ahonen oli venemies-Jannen poika, Eero oli myös laivuri. Oma sukulaisuuteni näihin kronikan koostajiin haarautuu, isoisäni isä Juho Ahonen oli tuon laivuri Eero Ahosen veli, eli Eero oli isoisäni setä. Mutta tässä juttuja Eeron laivurihommista:

Eero ja Maria Ahonen (keskellä) lapsineen. Vuosi ei tiedossa. Kuva vanhasta perhealbumista, väritin sen tähän Photoshopilla.
Ukin liikehommat menestyivät hyvin, ja toiminta kasvoi. Isä otti otti silloin varmasti täystehoisesti osaa liikkeen toimintaan. Todennäköisesti hän oli "Urpon" kipparina. Toiminta oli niin laajaa, että halkoja kuljetettiin aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Laivamiehinä heillä oli mm isän setä Erik, lankonsa ja serkkunsa Erik Pitkänen sekä serkkunsa Kusti ja Aatu Penttinen (Vilhelmiina Ahosen poikia). Mahdollisesti Pietarista tuotiin paluukuormassa tavaraa Kuopiolaisille tukkukauppiaille (Herman Saastamoinen Oy, Gust- Ranin Oy, Birger Hallman Oy ems.).

Kapteeni lähti voimistelemaan, laiva kiville

Urpo laiva 1950-luvulla
Kerrotaan myös jostakin salaperäisestä laivaonnettomuudesta. Isän piti kuljettaa "Urpo" laivalla jokin puutavarakuljetus, osto- tai myyntitoimitus, sitä emme tiedä. Samanaikaisesti isän voimisteluseuralla oli maaseututurnee, joten oli ratkaistava, kumpaan matkaan lähtee. Isä oli ratkaissut asian siten, että hän itse osallistui seuran joukkueen mukana voimistelunäytökseen ja kuljetustehtävän sai joku toinen. Oliko tällä laivurin papereita, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa kuljetustehtävä epäonnistui ja tapahtui karilleajo. Vahingot olivat varmaan melkoiset ja harmi vielä suurempi.

Tämä onnettomuus oli varmaankin se viimeinen pisara, joka sai isän ja äidin toisiin ajatuksiin. Koska isä ei ollut luonteeltaan ollenkaan liikemies ja äiti oli maaseutuhenkinen, päätettiin liike lopettaa. Höyryhinaaja "Urpo" oli myyty Saastamoiselle ja muukin liikkeen omaisuus realisoitu.

Myöhemmin kronikassa mainitaan, että Suomen itsenäistyttyä 1918 Eero Ahonen oli palannut kippariksi Saastamoisen laivoihin, ainakin Urpon puikkoihin. Tämän lisäksi ainakin "Vehmersalm i" (nykyisin "Paul Wahl") ja "Papinniemi" laivoissa hän olisi toiminut. Kronikassa mainitaan myös, että vuonna 1922 Eero on ottanut kipparin paikan Kajaanin Uittoyhdistyksen "Pajakka" tai "Paljakka"-laivassa.

Uskallus-laivan kohtalosta ei kronikassa ole tietoa, laiva mainitaan siinä vain kerran. Pitänee ottaa yhteyttä tuonne Eeron sukuhaaraan, jos siellä olisi tietoa tai kuvia lisää.

Edelliset artikkelit aiheesta

MS Laxen Tammisaaressa

Ajelimme näin kuumana kesäsunnuntaina Tammisaareen katsomaan entistä lohenpyyntialus MS Laxenia. Meille tämä oli ensimmäinen ei-metallirunkoisen laivan tahi veneen katselmointi, kuitenkin tositarkoituksella.

Olipas muuten erinomaisen hieno paatti! Jopa niin hieno, että meillä asuvan naisen vaatiman saunan rakentaminen tuohon tuntuu hiukan häväistykseltä. Jopa tuo mainittu nainen rupesi miettimään, tarvitaanko sitä saunaa oikeasti. Siis oikeasti!

https://www.nettivene.com/moottorivene/one-off/970373

Kesäkuun seuraavat höyryajot koneenhoitajan hommissa

Viime viikon ajojen lisäksi (Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)) tällä viikolla meillä oli kaksi ajoa, eilen tiistaina ja tänään keskiviikkona. Sovimme jälleen tällit laivalle sunnuntaina kello 14:00, lämmityshän pitää aloittaa pari vuorokautta ennen ajoa.

Sovin ylikonemestarin kanssa, että tämän viikon risteilyillä olen koneenhoitajana. Ekaa kertaa tätä hommaa.

Keulakannelle saatiin sunnuntaina myös uudet tervat. Kekä sinne menee voidaan sitten tunnistaa kankunkuvista kannessa. Tuo maali on märkänä liukasta.

Koska olin sunnuntaina ensimmäisenä paikalla konehuoneessa aloitin hommat tuhkien tyhjentämisellä. Tuhkaa kaavitaan uunista raakiraudalla, tulipesä on pari metriä syvä ja tuhkaa on reilusti omiin ja naapurien trarpeisiin. Homma on pölyistä.

Sunnuntaina huomattiin, että ei tänään tarvitse vielä lämmittää. Höyrypannu oli vielä kädenlämmin viime keskiviikon ajon jäljiltä, ja ulos vetämäni tuhkakin kipinöi, olipa jopa paikoin punahehkuista.

Tuhkaa tuli lopulta 34 ämpärillistä eli noin 340 litraa. Kuvassa on vasta kahden pesän tuhkat eli puolet koko setistä.

Konehuoneen kirjalliset turvaohjeet mahtuivat juuri ja juuri näihin tuhkaämpäreihin.

Tuhkaa kauhoessa ja roudatessa tuli hikipäissä mieleen, että tälle on oltava joku viksumpi keino. Ja onhan sille, jos se toimisi.

Oheinen oranssi putkirööri ei ole pannuhuoneen vessa vaan se on tuhkan hävitysputki joka toimii painevedellä ja höyryllä. Tai toimisi jos se toimisi. Varmaan sitä voisi hätätilassa vessanakin käyttää.

Olemme siis peltiämpärien varassa, tuhkan suhteen.

Lämmityshommissa on omat kuvionsa, ja ne ovatkin jo tuttuja. Sensijaan koneehoitajana sain tutustua melko intiiimisti höyrynkierron venttiileihin, koneiden rasvaamiseen ja lämmittämiseen sekä itse käyttämiseen.

Samalla kun hoidin tuhkahommia ihastelin konehuonetontun uusia tekemisiä. Tällä kertaa kaikkiin oleellisiin ventiileihin oli ilmestynyt ihmisen luettavat nimilaput. Pitäisköhän tälle tontulle jättää joku uhrilahja, vaikka avaamaton oluttölkki?

Että kun jatkossa montussa huudellaan, että "avaappa lauhdeveden imupuolen sulku" niin ei voi enään selittää että mikäkukahämisäseo?

Näissä vanhemmissa koneissa on tällainen kapilaari-gravitaatio -pohjainen voitelu.

Tuosta kupista öljy nousee veekalankaa pitkin kapilaarisesti putkeen. Siellä se valuu voitelukohteen yläpuolelle ja putoaa tippana voitelemaan laakeria.

Kuppi pitää muistaa täyttää ennen ajoa, ja joskus ajaessakin. Oheisessa kuvassa veekalankoja rasvauskupeissa. Osa langoista on nostettu sivuun niin että öljyä ei kulu jos ei ajeta. Kaksi laitimmaista veekalankaa paikallaan putkessa.

Kattilahuoneessa ollaan valmiina tanssiaisiin. Boolimaljat vasemmalla alhaalla. Kuvassa etukattila, noita kattiloita on siis kaksi kappaletta ja kumpikin vetää 16000 litraa eli 16 kuutiota vettä.

Muutama vapaaehtoinen oli laivalla maanantain ja tiistain välisen yön ja päivän lämmittämässä. Itse piipahdin paikalla mitä arkitöiltäni ehdin.

Sunnuntaina, samalla kun teimme muita valmisteluja, avasimme takakattilan paavillisen merkinantolaitteen (katso Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)), jos siitä löytyisi vaikka vikaa.

Varoventtiilin peräpuolella on kuppi, mihin venttiilin varsi painaa ja pitää venttiiliä paikallaan. Kupissa oli kulumajälkiä ja pienehköä sivukuppi, mistä päättelimme että se on vuodon syy.

Ajossa sitten selvisi, että ei se tämä ainakaan ollut vikana.

Allaolevalla videolla mennään hiljaa eteenpäin.

Koneenhoitajana sain tehdä kummallakin ajolla kaikki koneen valmisteluun liittyvät työt, poislukien lämmittäjän hommat (ne ovatkin ne raskaimmat duunit).

Eniten tuossa on hommaa valmistelussa, rantautuessa ja alasajossa. Itse ajon aikana, silloin ei tule mitään ns tapahtumia, ei ole juuri muuta hommaa kuin tarkkailu, ja rasvaaminen.

Innoissani taisin luvata kirjoittaa höyrykoneen starttaamisen tsekkilistan S/S Tursolle. Tähän palataan myöhemmin.

Tältäkin keikalta kuvia ja juttuja lisää BlueSky:ssa tagilla #ssturso sekä Mastodonissa, myös #ssturso. Osittain samoja, osittain eri juttuja ja kuvia.

Kuplaan öljynvaihto, suodattimen pesu ja muuta

Auto pukkien, ei tunkin päällä

Meidän vanhempi poika ja hänen kaverinsa eivät haluaisi, että myymme Kuplan (vihje: se on kaupan). Ovelana miehenä poika järkkäsi siis kaverinsa vaihtamaan kuplan öljyt, putsaamaan ilmansuodattimen ja tekemään vastaavat pikkuhuollot jotka kuuluvat kevääseen.

Yökylässä MS Saukolla

Torstaina piipahdimme naapurissa, Finnoon satamassa katsomassa MS Saukkoa. Sovimme samalla istumalla yövierailun Saukolle.

Saukko on aivan mahtavan hienosti sisustettu, siinä on kaikki tarvittava, tekniikkakin kelpaa ronkelille isännälle, hinta on kohdallaan, mutta veneessä tuoksuu vanha vene. Olin tästä samalla aivan innoissani, ja valtavan pettynyt.

Myyjällä on toinen ostajakandidaatti, sovimme että jos hänen kanssa ei tule kauppoja niin menen tarvittaessa auttamaan paikkojen purkamisessa tuon tuoksun lähteen löytämiseksi. Jos se selviää, tämä voisi vihdoinkin olla se!

https://www.nettivene.com/moottorivene/alumiinivene/995513

Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa

Tällä viikolla meillä oli kaksi asiakaskeikkaa, toinen eilen tiistaina ja toinen tänään. Ja koska kyse on hiililämmitteisestä höyrylaivasta, höyrypannujen lämmittely piti aloittaa jo sunnuntaina.

Sovimme tällit laivalle kello 14:00 jolloin padat piti laittaa kuumiksi. Tai ainakin aloittelevat kynsitulet sinne alle.

Höyrypannut eivät vielä sunnuntaina iltapäivällä olleet edes kiinni. Tai no, ainakin etukattila oli vielä auki. Ennen lämmittelyä ne pitäisi saada painetiiviiksi.

Kuvassa valmistetaan kattilan luukkutiivistekeittoa talkooväelle. Tuohon kermaa ja voita niin ei voi mennä pieleen.

Oikeasti tuossa pehmennetään luukuntiivistettä keittämällä niin, että se menee luukun kanssa paikalleen kunnialla.

Talven aikana joku mutteritonttu, O nimeltään, oli käynyt kiillottamassa muttereita. Tai vaihtanut ne uusiin. Arvailen kiillotusta.

Oheisessa kuvassa pää- ja apuhöyrysulut (nuo isoimmat) sekä vesilasin ja visselin sulku, ja oikealla melkein pois kuvasta varoventtiilit. Tuo ihan pieni venttiili on painemittarille.

Noiden venttiilien takana, kun on täydet paineet päällä, on 3,5MW tehoa. Mua aina jotenkin hirvittää käännellä näitä.

Samalla kun odottelimme kattilanluukkukeiton ja muiden hommien valmistumista tein sähkötöitä. Styyrpuurin vihreän valon sähköjohto oli irronnut.

Laivassa ei ollut vihreää sähköä joten jouduin kytkemään tuon sinisellä ja mustalla johdolla.

Tein samalla kaikkien ajovalojen johtoihin vedonpoistot nippusiteillä. Sellaista siellä ei ollut, ja sen puute oli rikkonut tämän vihreän lyhdyn kytkennät.

Aikaisempina vuosina olemme sytyttäneet kattiloihin tulet muutamalla metrinmittaisella koivuhalolla. Pelkkään sytyttämiseen on mennyt ainakin 15halkoa per kerta, kattilahuoneesa on neljä tulipesää.

Tällä kertaa halkoja ei ollut tarjolla. Kattiloihin saatiin sununtaina lopulta tulet konemestarien vanhoilla kalsareilla (tai mitä lie konehuonerättejä ne olivat). Olivat sopivan rasvaisiakin.

Sumuisena maanantaina lämmitystä jatkoi eri miehitys, pistäydyin laivalla vain töiden jälkeen auttamassa tuhkien kanssa.

Näissä kivihiilihöyryhommissa vapaaehtoisia tarvitaan, nytkin muutama herrahenkilö jäi laivalle yöksi tiistain ajon tulta vahtimaan. Vaan homma oli turhaa....

Tiistain ajot jäi ajamatta. Asiakas perui keikan vain muutama tunti ennen ajoa. Ihan hukkaan lämmitys ei mennyt, saimme testailla laitteita ja paineita ns laiturilämmityksellä.

Kuvassa ruorimiehen maisemia komentosillalta. Tässä olemme vielä ennen tämänpäiväistä ajoa kotilaiturissa, Hietalahden Sillilaiturissa.

Edessä oli ns vakiorundi: Ulos Hietalahdesta, vasemmalle ja sisään Särkästä, pyörähdys Eteläsatamassa, sieltä jäänmurtajille josta Neljän Viitan Karille, Kuninkaanmiekasta ulos ja Pihlajasaaren ympäri takaisin kotiin.

Koneenhoitajat 24 whatsapp-ryhmässä Markus Raitio laittoi meille kuvan jonka nappasi omasta laivastaan.

Kuvassa korsteenin valkoinen savu juoruaa joko höyryvuodosta (takakattilan varot?) tai siitä, että olemme juuri valinneet laivalle uuden paavin.

Tässä olemme juuri tulossa Kustaanmiekkaan. Vaikka oli kesäpäivä niin tuulen ja ajosuunnan mukaan välillä ajoin sisältä, välillä kannelta.

Sillilaituri suoraan edessä. Suurinpiirtein näillä main kapteeni pyysi, että siirryn kansimieheksi hoitelemaan köysiä. Ruori siis siirtyi kapteenille.

Harmillisesti laivaväki (ja me itse) unohti komentosillan ruokailun. Tarjolla oli kuulemma herkullista lohikeittoa mutta kun menin sitä rantautumisen jälkeen kyselemään, loput oli jo heivattu yli laidan.

Kesäauto taas mediahommissa

Kuplalla riittää keikkaa, se on taas musahommissa (Kesäauto musavideolla (14.12.2013)). Näitähän on nyt ihan tungokseen asti.

Kuvauskelikin oli kuulemma wanhan avoauton arvolle sopiva. Jotain +10c ja sataa vettä tai sinnepäin.

Se video on tuolla: https://www.youtube.com/watch?v=4SdDiTXwz4I

Höyrylaivan huoltopäiväkirjja

Meillä on S/S Tursolla ollut huoltopäiväkirja hiukan haussa. Juttelimme tästä talvella useampaan otteeseen, että mitä moisessa pitäisi olla.

Valmiita sopivia ei oikein löytynyt, toisaalta näin isossa projektissa huoltokohteita on paljon. Muutamassa vuodessa, tai porukan vaihtuessa, milloin mitäkin on korjattu katoaa vireimmänkin ylikonemestarin muistista.

Keskusteluissa oli ajatus, että tuossa huoltopäiväkirjassa pitäisi olla ainakin seuraavia asioita:

Kohde ja selitys hommalle: Tässä on lyhyt kuvaus tehtävästä työstä tai työkokonaisuudesta.
Paikka Laivassa: Paikka laivassa auttaa hahmottamaan ja myöhemmin hakemaan tehtyjä töitä ja missäpäin niitä on tehty. Lista ei ole täydellinen, joskus pitää vain valita ’lähinnä’ oikea.
Kategoria: Nyt aluksi kategorioita on neljä; 1) Höyrytekniikka, 2) Sähkö ja navi, 3) Maalaus ja ulkopinnat sekä 4) Muu tekniikka. Kategorian avulla meidän on helppo jakaa vastuualueita, esim konemestaria tai katsastajaa kiinnostaa osa näistä alueista enemmän kuin muut.
Omistaja työlle: Yksi henkilö joka on luvannut hoitaa kyseisen nakin. Tämä henkilö ei välttämättä itse tee hommaa, mutta vastaa siitä että se tulee tehdyksi.
Takaraja tekemiselle: Jotkin asiat pitää tehdä tiettyyn päivään mennessä, esim katsastukseen tai tiettyyn risteilyn alkuun mennessä. Tämä sarake auttaa hommien priorisoinnissa.
Milloin työ on tehty, tai kuitattu tehdyksi: Päivämäärä milloin työ on todettu tehdyksi. Jos kenttä on tyhjä niin työ on tekemättä. Tehdyt työt saa piiloon sorttaamalla näkyviin vain tyhjät kentät, ja jos haluaa listan vain tehdyistä töistä niin piilottaa tyhjät kentät.
Muita kommentteja: Hommia pitää joskus kommentoida, tai ne jaetaan osiin, tai yhdistellään jne.

Lopulta tempaisin googlen sheetseihin ensimmäisen vedoksen (tuo eka kuva) sekä sille kolmesivuisen ohjeen (tuo toinen kuva), etttä miten tuota käytetään kännykällä ja PC:llä. Katsotaan miten tuo tulee oikeasti käyttöön, nyt huollot eivät ole ainakaan pelkästään muutaman aktiivin muistissa.

Kuplan kevätvahaus ja uusi ylläpitolaturi luovuttaneen tilalle

Kuvan Tesla ei liity kuplatarinaan

Meidän nuoriso kävi pesemässä ja vahaamassa kuplan. Se piti myös koeajaa jotain mahdollista musavideohommaa varten, katsastus on kuitenkin vasta heinäkuussa.

Kupla ei pihahtanutkaan. Uusi akkuhan tuli kuplaan hankittua viime keväänä (Kuplaan uusi akku (2.6.2024)). Tuli siis todetuksi, että jo vuonna 1998 hankkimani akun ylläpitolaturi on tullut elinkaarensa päähän.

Samalla kun kuplaa kiillotettiin kävi ystäväni sähköautonsa kanssa vaihtamassa meillä kesärenkaat alle. Lainaan työkaluja, kun valvon itse vieressä.

Takaisin laturiin. Kävin hakemassa läheisestä autotarvikeliikkeestä uuden, noin 70,- maksaneen ylläpitolaturin. Toiveikaana ajattelin, että tällä sitten mentäisiin taas reilu neljännesvuosisata. Ostin kuitenkin merkkilaturin.

Laturin mukana tuli pistoke, jonka voi asentaa kiinteästi akun napoihin (kuvassa). Tämä on parempi ratkaisu kuin niiden hauenleukojen kanssa näpertely.

MS Pispala Virroilla

Ajelimme tänään Virroille katsomaan MS Pispalaa. Matkaa tuli edestakaisin noin 600km.

Pispala on tehty 1909 ja alunperin dieselvarppaajaksi. Lienee Suomen ensimmäinen diesel-koneella varustettu ammattilaiva. Laivassa on upeat puusepän tekemäöt sisutukset, hyvä ilmanvaihto ja paljon positiivista. Jäämme miettimään tätäkin.

https://www.nettivene.com/moottorivene/terasvene/985370