Pikkutietoja Uskallus-laivasta

Janne Ahosen halkotarha (nuolen kohdalla) Kuopion Haapaniemessä joskus 1900-luvun alussa. Kuva ja paikannus Kuopion museosta, väritin kuvan itse.

Kirjoittelin vuoden 2024 Korsteeniin juttua isoisäni isoisän Janne Ahosen laivoista, mutta artikkeli ei mahtunut tuohon lehteen. Jos siten tämän vuoden numeroon? Tätä odotellessa uutta tietoakin on kertynyt (Perhekronikasta lisätietoja isoisän isoisän höyrylaivoista (16.6.2025)). Ja siihen edellisen Korsteenin julkaisematta jääneeseen artikkeliin Korsteenin toimitus kaivoi lisäinfoa kansallisarkistosta. Tässä artikkelissa kokoan noita Korsteenin toimituksen keräämiä pikkutietoja Uskallus-veneestä.

Kuopiossa julkaistussa Otava-lehdessä oli vuonna 1907 pikku juttu Höyryvenhe Uskalluksesta. Tuolloin laivan päällikkönä on toiminut Taavetti Turunen. 

Artikkelin mukaan "Uskallus ei välitä liikennettä Parkinlahden, Viitalahden ja Haapalahden väylillä". Sanamuodon perusteella voisi siis päätellä, että Uskallus on aiemmin nimenomaan toiminut tuolla reitillä.

Kermajärven pohjoisosissa, Heinävedellä, on kolme järvenlahtea nimiltään Parkinlahti (pohjoisin), Viitalahti ja Haapalahti. Tein oheen kartan noita lahdenpoukamista. Tiedä vaikka Uskallus olisi ajellut tuota reittiä. Saman nimisiä lahtia ja poukamia on muuallakin, mutta melko kaukana toisistaan.

Edellisen jutun lisäksi höyryvene Uskallus mainitaan myös 14.6.1910 ilmestyneessä Savon Työmies -lehdessä: "Höyryv. USKALLUS lähtee Kuopiosta kello ½ 4 i.-p. Jokiharjuun, tuoden juhlavieraat ja juhlan loputtua takaisin. (S:o) Toimikunta."

Ei ole tiedossa milloin Janne osti höyryvene Uskalluksen joten ylläolevat jutut voivat olla, tai eivät ole Venemies Ahosen omistuskaudelta. Sensijaan seuraava artikkeli osuu varmasti oikeaan aikaikkunaan:

Savotar-lehdessä 27.5.1911 oli juttu Laiwaretkestä: "Laiwa, joka tulee retkeilijät mukanaan wiemään, ei ole suuren suuri eikä pienen pieni, onpahan waan puolikuntoinen ja -kantoinen höyryalus, Uskallus nimeltään. Mutta ken laiwan pienuutta pelkää, tietäköön, ettei hän joudu wesiwaraan kämmenet melasimina, sillä liikaa lastia ei mukaan oteta, kuletetaan wäki ennemmin kahdesti tai, jos tarwis waatii, kolmastikin." ... "Laivamaksu ei ole suuruudella pilattu, ainoastaan 50 p. tulo- ja menomatka yhteensä."

Kovasti ei Venemies Ahosen varustamotoiminta siis saa kehuja. puolikuntoiseksi arvioidaan venekin. Ei ole muut Ahosen Uskallus-höyryveneen varustajantoimet osuneet lehtiin joten isoja toilailujakaan ei ilmeisesti ole tehty. Janne Ahonen menehtyi loppuvuodesta 1911, ja suku tiettävästi myi veneen vuonna 1913 (tästäkään ei ole varmuutta).

Korsteenin löydösten perusteella Uskallus olisi vielä saanut maininnan Savon Kansa lehdessä lokakuussa 1922, kun 5-vuotias lapsi putosi järveen ja hukkui. En kuitenkaan itse löytänyt tätä artikkelia. Aika vastaa kuitenkin perhekronikassa mainittua aikaa laivojen näkemisestä.

Uskalluksesta ei vieläkään ole tiedossani ainoan ainutta valokuvaa. 

Perhekronikasta lisätietoja isoisän isoisän höyrylaivoista

Lueskelin aikani kuluksi perhekronikkaa uudestaan. Ja siellähän oli lisätietoa isoisän isoisän  eli Janne Ahosen laivurihommista. Tässä valikoituja laivakatkelmia kronikasta lainattuna:

Venemies Janne ja vaimo Eeva Ahonen joskus vuoden 1910 tienoilla. Väritin vanhan kuvan.

Janne-Ukki oli tuonut Kuopioon tullessaan jonkin moisen omaisuuden, koska hän oli ostanut 2 tonttia (½ korttelia), jotka rajoittuivat Linnankatuun Puusepänkatuun ja Hapelähteenkatuun. Näille tonteille hän oli rakentanut 3 taloa. Osoite oli Linnankatu 16, nykyisin Asemakatu 16. Taloissa oli perheen oma asunto ja vuokra-asuntoja. Johonkin aikaa Janne-ukki oli perustanut puutavaraliikkeen, jonka pääartikkelina olivat polttopuut, siis halot.

Kerrotaan Janne-ukin kuljettaneen halkoja aluksi purjelotjalla. Mari Haring kertoi muistavansa, että kaupunkitalotkin oli rakennettu Telkkävaaran hirsistä. Mahdollisesti halkokuljetuskin alkoi sieltä. Kaavilta Kuopioon laivalla tultaessa oli laivalaituri Melalahdessa. Kaikesta tästä hommasta Ukki sai nimen "Venemies Ahonen". Liiketoimet menestyivät niin hyvin, että Janne-ukilla oli oma lautatarha Kuopionlahden etelärannalla, nykyisten terassitalojen kohdalla. Janne-ukki hankki myöhemmin höyryhinaajan. Ensimmäinen oli nimeltään "Uskallus", avokylkinen ja "sadekatoksella" varustettu.

Toinen laiva - "Urpo"-hinaaja - oli jo aivan moderni, kiinteällä kannella, valoikkunoilla ja "komentosillalla" varustettu. Molemmat laivat näin liikenteessä vielä 1920-luvulla. Näissä laivoissa meidän isäkin harjoitteli laivamiehen ammattia jo pienestä pitäen. Janne-ukin toiminta kuopiossa välillä 1877-1911 olisi tarkemmin tutkittuna laaja, oma historiansa, josta on tallella tietoja.

Urpo laiva 1950-luvulla

Epäilen, että laivojen kuvauksissa on virhe. Kronikka on kirjoitettu muistojen varalta ja saamieni asiakirjojen perusteella (S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)) Usko oli Jannen omistuksen aikaan avokantinen, sadekatoksella varustettu laiva jonka Saastamoinen vasta vuonna 1913 muutti moderniksi. Uskallus-laivasta ei toistaiseksi ole tietoja.

Tuon perhekronikan, "Korutonta Kertomaa" on kirjoittanut ja koonut Eero Ahosen lapset 1980-luvulla. Eero Ahonen oli venemies-Jannen poika, Eero oli myös laivuri. Oma sukulaisuuteni näihin kronikan koostajiin haarautuu, isoisäni isä Juho Ahonen oli tuon laivuri Eero Ahosen veli, eli Eero oli isoisäni setä. Mutta tässä juttuja Eeron laivurihommista:

Ukin liikehommat menestyivät hyvin, ja toiminta kasvoi. Isä otti otti silloin varmasti täystehoisesti osaa liikkeen toimintaan. Todennäköisesti hän oli "Urpon" kipparina. Toiminta oli niin laajaa, että halkoja kuljetettiin aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Laivamiehinä heillä oli mm isän setä Erik, lankonsa ja serkkunsa Erik Pitkänen sekä serkkunsa Kusti ja Aatu Penttinen (Vilhelmiina Ahosen poikia). Mahdollisesti Pietarista tuotiin paluukuormassa tavaraa Kuopiolaisille tukkukauppiaille (Herman Saastamoinen Oy, Gust- Ranin Oy, Birger Hallman Oy ems.).

Kapteeni lähti voimistelemaan, laiva kiville 

Juho ja Eero Ahonen, Hannes Kolehmainen sekä muita Kuopion Reippaan voimistelijoita joskus vuosisadan alussa. Väritin vanhan kuvan.

Kerrotaan myös jostakin salaperäisestä laivaonnettomuudesta. Isän piti kuljettaa "Urpo" laivalla jokin puutavarakuljetus, osto- tai myyntitoimitus, sitä emme tiedä. Samanaikaisesti isän voimisteluseuralla oli maaseututurnee, joten oli ratkaistava, kumpaan matkaan lähtee. Isä oli ratkaissut asian siten, että hän itse osallistui seuran joukkueen mukana voimistelunäytökseen ja kuljetustehtävän sai joku toinen. Oliko tällä laivurin papereita, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa kuljetustehtävä epäonnistui ja tapahtui karilleajo. Vahingot olivat varmaan melkoiset ja harmi vielä suurempi.

Tämä onnettomuus oli varmaankin se viimeinen pisara, joka sai isän ja äidin toisiin ajatuksiin. Koska isä ei ollut luonteeltaan  ollenkaan liikemies ja äiti oli maaseutuhenkinen, päätettiin liike lopettaa. Höyryhinaaja "Urpo" oli myyty Saastamoiselle ja muukin liikkeen omaisuus realisoitu.

Myöhemmin kronikassa mainitaan, että Suomen itsenäistyttyä 1918 Eero Ahonen oli palannut kippariksi Saastamoisen laivoihin, ainakin Urpon puikkoihin. Tämän lisäksi ainakin "Vehmersalmi" (nykyisin "Paul Wahl") ja "Papinniemi" laivoissa hän olisi toiminut. Kronikassa mainitaan myös, että vuonna 1922 Eero on ottanut kipparin paikan Kajaanin Uittoyhdistyksen "Pajakka" tai "Paljakka"-laivassa.

Uskallus-laivan kohtalosta ei kronikassa ole tietoa, laiva mainitaan siinä vain kerran. Pitänee ottaa yhteyttä tuonne Eeron sukuhaaraan, jos siellä olisi tietoa tai kuvia lisää.

Edelliset artikkelit aiheesta

• Tarkennettu ja väritetty kuva S/S Gustav Moenting -laivasta (17.11.2024)
• Isoisän isoisän höyrylaivasta löytyi kuva (14.9.2024)
  
• Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)

Kesäkuun seuraavat höyryajot koneenhoitajan hommissa

Viime viikon ajojen lisäksi (Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)) tällä viikolla meillä oli kaksi ajoa, eilen tiistaina ja tänään keskiviikkona. Sovimme jälleen tällit laivalle sunnuntaina kello 14:00, lämmityshän pitää aloittaa pari vuorokautta ennen ajoa. 

Sovin ylikonemestarin kanssa, että tämän viikon risteilyillä olen  koneenhoitajana. Ekaa kertaa tätä hommaa.

Keulakannelle saatiin sunnuntaina myös uudet tervat. Kekä sinne menee voidaan sitten tunnistaa kankunkuvista kannessa. Tuo maali on märkänä liukasta.

Koska olin sunnuntaina ensimmäisenä paikalla konehuoneessa aloitin hommat tuhkien tyhjentämisellä. Tuhkaa kaavitaan uunista raakiraudalla, tulipesä on pari metriä syvä ja tuhkaa on reilusti omiin ja naapurien trarpeisiin. Homma on pölyistä.

Sunnuntaina huomattiin, että ei tänään tarvitse vielä lämmittää. Höyrypannu oli vielä kädenlämmin viime keskiviikon ajon jäljiltä, ja ulos vetämäni tuhkakin kipinöi, olipa jopa paikoin punahehkuista.

Tuhkaa tuli lopulta 34 ämpärillistä eli noin 340 litraa. Kuvassa on vasta kahden pesän tuhkat eli puolet koko setistä. 

Konehuoneen kirjalliset turvaohjeet mahtuivat juuri ja juuri näihin tuhkaämpäreihin.

Tuhkaa kauhoessa ja roudatessa tuli hikipäissä mieleen, että tälle on oltava joku viksumpi keino. Ja onhan sille, jos se toimisi.

Oheinen oranssi putkirööri ei ole pannuhuoneen vessa vaan se on tuhkan hävitysputki joka toimii painevedellä ja höyryllä. Tai toimisi jos se toimisi. Varmaan sitä voisi hätätilassa vessanakin käyttää.

Olemme siis peltiämpärien varassa, tuhkan suhteen. 

Lämmityshommissa on omat kuvionsa, ja ne ovatkin jo tuttuja. Sensijaan koneehoitajana sain tutustua melko intiiimisti höyrynkierron venttiileihin, koneiden rasvaamiseen ja lämmittämiseen sekä itse käyttämiseen.

Samalla kun hoidin tuhkahommia ihastelin konehuonetontun uusia tekemisiä. Tällä kertaa kaikkiin oleellisiin ventiileihin oli ilmestynyt ihmisen luettavat nimilaput. Pitäisköhän tälle tontulle jättää joku uhrilahja, vaikka avaamaton oluttölkki?

Että kun jatkossa montussa huudellaan, että "avaappa lauhdeveden imupuolen sulku" niin ei voi enään selittää että mikäkukahämisäseo?

Näissä vanhemmissa koneissa on tällainen kapilaari-gravitaatio -pohjainen voitelu.

Tuosta kupista öljy nousee veekalankaa pitkin kapilaarisesti putkeen. Siellä se valuu voitelukohteen yläpuolelle ja putoaa tippana voitelemaan laakeria. 

Kuppi pitää muistaa täyttää ennen ajoa, ja joskus ajaessakin. Oheisessa kuvassa veekalankoja rasvauskupeissa. Osa langoista on nostettu sivuun niin että öljyä ei kulu jos ei ajeta. Kaksi laitimmaista veekalankaa paikallaan putkessa.

Kattilahuoneessa ollaan valmiina tanssiaisiin. Boolimaljat vasemmalla alhaalla. Kuvassa etukattila, noita kattiloita on siis kaksi kappaletta ja kumpikin vetää 16000 litraa eli 16 kuutiota vettä. 

Muutama vapaaehtoinen oli laivalla maanantain ja tiistain välisen yön ja päivän lämmittämässä. Itse piipahdin paikalla mitä arkitöiltäni ehdin.

Sunnuntaina, samalla kun teimme muita valmisteluja, avasimme takakattilan paavillisen merkinantolaitteen (katso Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa (4.6.2025)), jos siitä löytyisi vaikka vikaa.

Varoventtiilin peräpuolella on kuppi, mihin venttiilin  varsi painaa ja pitää venttiiliä paikallaan. Kupissa oli kulumajälkiä ja pienehköä sivukuppi, mistä päättelimme että se on vuodon syy. 

Ajossa sitten selvisi, että ei se tämä ainakaan ollut vikana. 

Allaolevalla videolla mennään hiljaa eteenpäin.

Koneenhoitajana sain tehdä kummallakin ajolla kaikki koneen valmisteluun liittyvät työt, poislukien lämmittäjän hommat (ne ovatkin ne raskaimmat duunit).

Eniten tuossa on hommaa valmistelussa, rantautuessa ja alasajossa. Itse ajon aikana, silloin ei tule mitään ns tapahtumia, ei ole juuri muuta hommaa kuin tarkkailu, ja rasvaaminen. 

Innoissani taisin luvata kirjoittaa höyrykoneen starttaamisen tsekkilistan S/S Tursolle. Tähän palataan myöhemmin.

Tältäkin keikalta kuvia ja juttuja lisää BlueSky:ssa tagilla #ssturso sekä Mastodonissa, myös #ssturso. Osittain samoja, osittain eri juttuja ja kuvia.

Lämmittäjäsekamiehenä ja keikka ruorissa

Tällä viikolla meillä oli kaksi asiakaskeikkaa, toinen eilen tiistaina ja toinen tänään. Ja koska kyse on hiililämmitteisestä höyrylaivasta, höyrypannujen lämmittely piti aloittaa jo sunnuntaina.

Sovimme tällit laivalle kello 14:00 jolloin padat piti laittaa kuumiksi. Tai ainakin aloittelevat kynsitulet sinne alle. 

Höyrypannut eivät vielä sunnuntaina iltapäivällä olleet edes kiinni. Tai no, ainakin etukattila oli vielä auki. Ennen lämmittelyä ne pitäisi saada painetiiviiksi.

Kuvassa valmistetaan kattilan luukkutiivistekeittoa talkooväelle. Tuohon kermaa ja voita niin ei voi mennä pieleen.

Oikeasti tuossa pehmennetään luukuntiivistettä keittämällä niin, että se menee luukun kanssa paikalleen kunnialla.

Talven aikana joku mutteritonttu, O nimeltään, oli käynyt kiillottamassa muttereita. Tai vaihtanut ne uusiin. Arvailen kiillotusta.

Oheisessa kuvassa pää- ja apuhöyrysulut (nuo isoimmat) sekä vesilasin ja visselin sulku, ja oikealla melkein pois kuvasta varoventtiilit. Tuo ihan pieni venttiili on painemittarille. 

Noiden venttiilien takana, kun on täydet paineet päällä, on 3,5MW tehoa. Mua aina jotenkin hirvittää käännellä näitä.

Samalla kun odottelimme kattilanluukkukeiton ja muiden hommien valmistumista tein sähkötöitä. Styyrpuurin vihreän valon sähköjohto oli irronnut.

Laivassa ei ollut vihreää sähköä joten jouduin kytkemään tuon sinisellä ja mustalla johdolla.  

Tein samalla kaikkien ajovalojen johtoihin vedonpoistot nippusiteillä. Sellaista siellä ei ollut, ja sen puute oli rikkonut tämän vihreän lyhdyn kytkennät.

Aikaisempina vuosina olemme sytyttäneet kattiloihin tulet muutamalla metrinmittaisella koivuhalolla. Pelkkään sytyttämiseen on mennyt ainakin 15halkoa per kerta, kattilahuoneesa on neljä tulipesää.

Tällä kertaa halkoja ei ollut tarjolla. Kattiloihin saatiin sununtaina lopulta tulet konemestarien vanhoilla kalsareilla (tai mitä lie konehuonerättejä ne olivat). Olivat sopivan rasvaisiakin.

Sumuisena maanantaina lämmitystä jatkoi eri miehitys, pistäydyin laivalla vain töiden jälkeen auttamassa tuhkien kanssa. 

Näissä kivihiilihöyryhommissa vapaaehtoisia tarvitaan, nytkin muutama herrahenkilö jäi laivalle yöksi tiistain ajon tulta vahtimaan. Vaan homma oli turhaa....

Tiistain ajot jäi ajamatta. Asiakas perui keikan vain muutama tunti ennen ajoa. Ihan hukkaan lämmitys ei mennyt, saimme testailla laitteita ja paineita ns laiturilämmityksellä.  

Kuvassa ruorimiehen maisemia komentosillalta. Tässä olemme vielä ennen tämänpäiväistä ajoa kotilaiturissa, Hietalahden Sillilaiturissa.

Edessä oli ns vakiorundi: Ulos Hietalahdesta, vasemmalle ja sisään Särkästä, pyörähdys Eteläsatamassa, sieltä jäänmurtajille josta Neljän Viitan Karille, Kuninkaanmiekasta ulos ja Pihlajasaaren ympäri takaisin kotiin.

Koneenhoitajat 24 whatsapp-ryhmässä Markus Raitio laittoi meille kuvan jonka nappasi omasta laivastaan. 

Kuvassa korsteenin valkoinen savu juoruaa joko höyryvuodosta (takakattilan varot?) tai siitä, että olemme juuri valinneet laivalle uuden paavin.

Tässä olemme juuri tulossa Kustaanmiekkaan. Vaikka oli kesäpäivä niin tuulen ja ajosuunnan mukaan välillä ajoin sisältä, välillä kannelta.

Sillilaituri suoraan edessä. Suurinpiirtein näillä main kapteeni pyysi, että siirryn kansimieheksi hoitelemaan köysiä. Ruori siis siirtyi kapteenille.

Harmillisesti laivaväki (ja me itse) unohti komentosillan ruokailun. Tarjolla oli kuulemma herkullista lohikeittoa mutta kun menin sitä rantautumisen jälkeen kyselemään, loput oli jo heivattu yli laidan. 

Höyrylaivan huoltopäiväkirjja

Meillä on S/S Tursolla ollut huoltopäiväkirja hiukan haussa. Juttelimme tästä talvella useampaan otteeseen, että mitä moisessa pitäisi olla.

Valmiita sopivia ei oikein löytynyt, toisaalta näin isossa projektissa huoltokohteita on paljon. Muutamassa vuodessa, tai porukan vaihtuessa, milloin mitäkin on korjattu katoaa vireimmänkin ylikonemestarin muistista.

Keskusteluissa oli ajatus, että tuossa huoltopäiväkirjassa pitäisi olla ainakin seuraavia asioita:

• Kohde ja selitys hommalle: Tässä on lyhyt kuvaus tehtävästä työstä tai työkokonaisuudesta.
• Paikka Laivassa: Paikka laivassa auttaa hahmottamaan ja myöhemmin hakemaan tehtyjä töitä ja missäpäin niitä on tehty. Lista ei ole täydellinen, joskus pitää vain valita ’lähinnä’ oikea. 
• Kategoria: Nyt aluksi kategorioita on neljä; 1) Höyrytekniikka, 2) Sähkö ja navi, 3) Maalaus ja ulkopinnat sekä 4) Muu tekniikka. Kategorian avulla meidän on helppo jakaa vastuualueita, esim konemestaria tai katsastajaa kiinnostaa osa näistä alueista enemmän kuin muut. 
• Omistaja työlle: Yksi henkilö joka on luvannut hoitaa kyseisen nakin. Tämä henkilö ei välttämättä itse tee hommaa, mutta vastaa siitä että se tulee tehdyksi.
• Takaraja tekemiselle: Jotkin asiat pitää tehdä tiettyyn päivään mennessä, esim katsastukseen tai tiettyyn risteilyn alkuun mennessä. Tämä sarake auttaa hommien priorisoinnissa.
• Milloin työ on tehty, tai kuitattu tehdyksi: Päivämäärä milloin työ on todettu tehdyksi. Jos kenttä on tyhjä niin työ on tekemättä. Tehdyt työt saa piiloon sorttaamalla näkyviin vain tyhjät kentät, ja jos haluaa listan vain tehdyistä töistä niin piilottaa tyhjät kentät.
• Muita kommentteja: Hommia pitää joskus kommentoida, tai ne jaetaan osiin, tai yhdistellään jne.

Lopulta tempaisin googlen sheetseihin ensimmäisen vedoksen (tuo eka kuva) sekä sille kolmesivuisen ohjeen (tuo toinen kuva), etttä  miten tuota käytetään kännykällä ja PC:llä. Katsotaan miten tuo tulee oikeasti käyttöön, nyt huollot eivät ole ainakaan pelkästään muutaman aktiivin muistissa.

Laivadatan metsästäjän opas

Artikkeli julkaistu Laiva 4/2024

Tiedon kaivelu vanhoista laivoista ja veneistä voi olla haastavaa. Olen viime vuodet etsinyt perheellemme vanhaa niittilaivaa (Ajatuksia laivan hankinnasta (6.3.2023)) ja tiedon kaivelu eri lähteistä on useaan kertaan tullut eteen. Suvussamme oli muutama höyrylaiva 1900-luvun alussa ja niistäkin olen tietoja kaivellut (Tarkennettu ja väritetty kuva S/S Gustav Moenting -laivasta (17.11.2024)). Asiaa sivuavien keskustelujen perusteella tällaiselle oppaalle voisi olla kysyntää.

Jos lähtötietona on vain nimi tai vuosiluku ja paikkakunta voi tiedon hakeminen olla hankalaa. Mutta pienistä murusista muodostuu isompi kuva. Edelliset nimet, valmistusvuosi ja -telakka, telakan laivalle antama numero(sarja), pituus, leveys ja muut mitat, vuodet jolloin on tehty isoja muutoksia, missä päin laiva on liikkunut, keitä on ollut omistajina ja kaikki muu mahdollinen auttaa haussa. Nykyisen omistajan lisäksi edellisellä omistajalla voi olla paljonkin tietoa laivan historiasta.

Ensin netistä, sitten kirjahyllystä, sitten arkistoista ja lopuksi tietäjiltä

Itse aloitan tiedonhakuni aina netistä. Johtunee siitä, että työkseni istun tietokoneen ääressä ja ruutu on aina edessäni. Joku muu voisi kai aloittaa kirjoista.

Netin tietomassan sorttailussa salaisuus on yhdistelmähauissa, ja oikeissa hakupalveluissa. Pelkällä laivan nimellä ei yleensä tahdo löytyä mitään. Kannattaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä nimen lisäksi, esimerkiksi lisäämällä hakuun toiseksi hakusanaksi höyrylaiva, höyryhinaaja, laiva, hinaaja, höyryvene, matkustajahöyry jne tai vaikkapa lyhenne m/a, s/s, tai m/s nimen eteen. Myös yhdistelemällä muuta kerättyä tietoa vaikkapa vanhoista omistajista, satamista tai vesistöistä voi päästää historiadatan jäljille.

Tässä lista hyvistä hakulähteistä ilmiselvän Google-haun lisäksi:

Finna https://finna.fi/Search/Advanced - Finnassa on monien museoiden ja arkistojen datat digitoituina. Finnaan digitoidaan myös koko ajan lisää. Myös iso osa Elinkeinoelämän Keskusarkiston (ELKA) tiedoista eri telakoiden piirrustuksineen löytyy täältä. Finnassa on myös paljon vanhoja valokuvia. Muutaman laivan valokuvan olen löytänyt vuosiluvun  ja sataman tai nimen avulla. Monesta kuvasta puuttuu laivan nimitiedot, mutta esimerkiksi Varkauden Pirttiniemen laivoista saattaa löytyä vaikkapa rakennusaikaisia valokuvia hakemalla ”rak nro. ###” jossa tuo ### on se telakan antama rakennusnumero.

Kansalliskirjasto https://digi.kansalliskirjasto.fi/ - Täältä löytyy muun ohessa digitoituna lähes kaikki sanomalehdet 1800 luvun alusta aina 1950-luvulle. Juuri sanomalehdistä löytyy usein artikkeleita yhdistysten ja yritysten toiminnan muutoksista, laivojen hankinnoista ja myynneistä, karilleajoista ja muista havereista, tai ihan vaikka aikataulutietoja seudulta missä laiva on liikkunut.

Laivadata https://www.laivadata.fi/ - Tiedot Varkauden Pirttiniemen telakoiden laivoista. Merkittävä osa Suomen vanhoista laivoista on tehty Pirttiniemessä, ja telakan vanhat piirustukset on digitoitu ja haettavissa laivan nimellä, valmistusnumerolla tai valmistusvuoden vuosiluvulla. Harmillisesti muille vanhoille telakoille ei ole vastaavaa, mutta Finnassa on joitakin niidenkin tietoja tarjolla.

SLHY https://www.laiva.fi/ - Perinnelaivat jotka ovat museoviraston perinnealusrekisterissä. Suomen Laivahistoriallisella Yhdistyksellä (SLHY) on tarkoitus kai joskus lisätä tänne myös muita perinnealuksia.

SHPS https://steamship.fi/ - Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) vuosijulkaisussa, Korsteenissa on vuosien saatossa ollut kirjoituksia vaikka mistä laivasta. SHPS:n sivuilla on Korsteenin sisällysluettelot kautta aikain. Valitettavasti voit etsiä vain artikkelien otsikoita, ei artikkelien sisältöjä. Jos artikkelin otsikosta löytyy osuma, tiedät mitä lehteä etsiä kirjastoista, antikvaareista tai omasta kirjahyllystä. SHPS:n sivuilta löytyy tietoa ellei kaikista niin liki jokaisesta Suomen jäljellä olevasta höyryvoimalla kulkevasta laivasta.

ELKA https://yksa.disec.fi/Yksa4/search/ELKA/ - ELKAn haku on kattava mutta jotta sieltä saa merkittävää tietoa irti pitää melkein tietää mistä arkistosta tietoa hakee. Ja noita arkistoja on paljon. 

Astia https://astia.narc.fi/uusiastia/ - Kansallisarkiston Astia asiointipalvelusta voi hakea eri asiakirjojen saatavuutta useista eri tietokannoista. Myös sota-arkiston hakukannat löytyvät täältä. Joudut tutustumaan mm. arkistotunnuksiin jotta pääset oikeaan tietokantaan kiinni, tämän haun käyttö vaatii siis harjaantumista. Jos vierailet kansallisarkiston tutkijasaleissa, niin täältä nettipalvelusta teet asiakirjatilaukset etukäteen.

Laivureiden yhdistysten sivut dokumentoivat usein jäsentensä aluksia ja niiden historiaa. Esimerkiksi https://uudet.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/, https://kanavansuuntelakka.fi/ ja  https://www.paijanteenlaivuritry.fi/ kannattaa laittaa talteen.

Pohjoismaista laivahistoriatietoa paitsi osittain Suomalaisista niin myös Ruotsista ja Norjasta löytyy http://www.tugboatlars.se/Bokstav.htm, https://skargardsbatar.se/batara.shtml ja https://www.kommandobryggan.se/Bryggan/fartygsindex.htm tietokannoista. Huomaa, että jos käytät näiden tietokantojen kanssa nettiselaimen automaattista kielenkääntäjää niin se turkasen tungasvändare kääntää sitten myös laivojen nimet, ja hausta voi tulla hankalaa.

Elämää Twitterin jälkeen? Onko se BlueSky?

Twitterissä (nykyään ”X”) oli paljon laiva-aktiiveja ja -keskusteluja, ja ennen se toimi hyvänä apuvälineenä tiedon hakemiseen. Omistajanvaihdon jälkeen X:stä ovat kadonneet osaajat ja tilalle on tullut toksista öyhötystä. Korvaavan median kisa on menossa.

Suomalaisia laivaharrastajia löytyy ainakin Mastodonista ja BlueSkysta. Itse olen saanut BlueSkyn kautta apuja hakuihin paremmin kuin Mastodonista, mutta aika näyttää mihin käyttäjät menevät. BlueSkyssä on myös #höyrylaivat syöte https://bsky.app/profile/msrjksk.fi/feed/aaanoli6rrl7g (kuva oikealla) joka kannattaa panna talteen, syöte haravoi kaikenlaista mikä liittyy aiheeseen. Maston vastaava on etsiä tageilla aiheita https://mas.to/tags/hoyrylaiva.

Poistin oman tilini Facebookista jo melkein 10 vuotta sitten, joten sen kelpoisuutta tiedon hakemiseen en osaa arvioida. Käsitykseni mukaan Face ei ole kovin hyvä väline juuri minkään tiedon hakuun, mutta kuulisin mielelläni jos olen väärässä.

Kirjallisuutta omaan hyllyyn

Vene 2025 messuilla oli SHPS:n ständillä laajasti sekä uutta että vanhempaa kirjallisuutta myynnissä (bsky.app)

Kelluva kulttuuriperintö – Suomen historialliset laivat (ISBN 978-951-96551-1-6). Melko uusi, 2019 julkaistu kirja joka listaa yli kolmella sadalla sivulla suomalaista laivahistoriaa. Melkein kaikista laivoista on täällä jotain merkintöjä, paitsi jos laivalla ei ole Suomessa juuri historiaa vaan se on hiljakkoin tuotu tänne ulkomailta. Tätä kirjaa saa vielä monesta paikkaa uutena.

Höyrylaivojen Suomi (ISBN 978-951-97287-7-3). SHPS:n sivuilta lainattua: ”Teos ei ole maamme höyrylaivaliikenteen historia, vaan eräänlainen rapsodia. Kirja koostuu 62 artikkelista, jotka eri tavoin mutta monipuolisesti liittyvät höyrylaivoihin ja niiden menneisyyteen. Myös höyrylaivojen nykyisyys ja käyttö tulee käsitellyksi. Tekstissä mainitaan nimeltä lähes 800 höyrylaivaa. Kirjassa on runsas kuvitus, yli 300 valokuvaa tai piirrosta.” Kirjaa saa vielä uutena ainakin SHPSn www-sivuilta.

Isoisän laivat (ISBN 952-5092-40-2). Päijänteen huviliikenteessä olevia vanhoja ammattilaivoja, siten kun tilanne oli viime vuosituhannen lopussa. Kirja on julkaistu vuonna 2000 joten osa tiedosta ei voi enää olla ajantasalla. Laivoja on melkein 25 vuodessa siirtynyt Päijänteeltä Saimaaseen ja päinvastoin, ja osa kirjan laivoista on jo romutettu. Kirjaa saa omakseen antikvariaateista.

Keiteleeltä Iisvedelle (ISBN 952-90-4231-0) kertoo melkein 200 höyrylaivan historiasta. Kirja on julkaistu jo 90-luvun alussa mutta eihän sitä vanhempi historia juuri muutu, paitsi Venäjällä. Kirjaa on tätä kirjoittaessani antikvaarissa myynnissä useampi kappale.

Höyrylaivamme (ISBN 951-99140-4-8) on jo vanha, vuonna 1977 julkaistu kirja kattaa silloisen Suomen Höyrypursiseuran jäsenten höyrylaivat. En huomannut, että kirjassa olisi sellaista tietoa mitä ylemmissä kolmessa, uudemmissa ja laajemmissa kirjoissa ei olisi. Kirjaa löytää käytettynä divareista.

Korsteeni ja Laiva -lehdet. Korsteeni ilmestyy kerran vuodessa ja sitä julkaisee SHPS. Vanhoissa Korsteeneissa on vuosien aikana julkaistu paljon artikkeleita eri laivoista. Vastaavasti, mutta hiukan eri kulmalla on SLHY:n julkaisemassa Laiva-lehdessä julkaistu vuosien saatossa lukemattomia (ja luettuja) juttuja vanhoista laivoista. Korsteenin sisällysluettelot on haettavissa netissä, Laiva-lehden sisällysluetteloista ei ole saatavilla niin kattavaa hakua (tai en sellaista ole löytänyt).

Edellisten lisäksi SHPS on julkaissut useita vesistökohtaisia historiakirjoja. Osa kirjoista on vielä saatavissa SHPS:n kautta, muita joutuu metsästämään antikvariaateista.

Muutakin historiakirjallisuutta toki on, ja paljonkin. Omaan hyllyyni on päätynyt muun muassa Oulun Konepaja Osakeyhtiön Pikisaaren telakan historia vuosilta 1873-1948, kirjanen Albert Krankista, Varkautelaisesta laivanrakentajasta ja vaikkapa Paul Wahl & Co:n laivasto ja sen toiminta vuosina 1830-1909. 

Antikvaari https://www.antikvaari.fi/ - Täältä löydät yli sadan divarin kirjat ja lehdet yhdellä haulla. Täältä olen itse hankkinut lähes kaiken kirjallisuuteni. Jokaisella divarilla on vähän erilaiset maksu- ja lähetystavat joten tilauksen yhteydessä kannattaa lukea ne sivut ja tulleet sähköpostiohjeet.

Fyysiset arkistot – Varaa näihin aikaa

Kuva: Flickr Kansallisarkisto

Kansallisarkiston ja merimuseon arkistot. Merimuseo on osa kansallismuseota, ja kansallisarkistoja. Arkistoja on useilla paikkakunnilla, isoimmat meriaiheiset arkistot ovat pääkaupunkiseudulla ja Kotkassa, merikeskus Vellamossa. Tutkijahuoneisiin pääsee ilmoittautumalla, mutta dokumenttipyynnöt kannattaa, jos mahdollista, tehdä etukäteen netin kautta.

Suomen Laivahistoriallisella Yhdistyksellä (SLHY) on laaja kirjasto Naviska kirjoja, lehtiä, valokuvia ja muuta laivoihin liittyvää Helsingin Pohjois-Haagassa. Vain pieni osa materiaalista on digitoitu. Naviska on avoin SLHYn jäsenille joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina 14-16, tai erikseen sopimuksen mukaan.

Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA) Mikkelin Kalevankankaalla pitää sisällään massiivisen määrän, yli 30 hyllykilometriä kaikenlaista elinkeinoelämään liittyvää historiaa. Vesiliikenne on ollut kiinteä osa maamme historiaa joten siellä on myös paljon historiaa laivoista, vaikkapa kirjeitä, kauppakirjoja ja telakoiden dokumentteja. Vasta murto-osa ELKAn arkistosta on digitoitu Finnaan. ELKAn tutkijasalin on kaikille avoin ja ilmainen, sinne pitää ilmoittautua etukäteen ja saliin saa viedä mukanaan muistiinpanovälineet, tietokoneen ja kameran. Ensikertalaisen kannattaa pyytää apua hakujen ja tietokantojen selaamisen kanssa. 

Sota-arkisto Helsingissä kattaa yllättävän paljon laivatietoa. Moni laiva joutui sotien aikaan palvelemaan isänmaata erilaisissa apuhommissa ja kuljetuksissa, vaikka laiva ei olisi ollut varsinaisesti sotaväen kirjoilla. Firman tapoihin kun kuuluu täsmälliset kirjaukset, vaikka varsinkin sota-aikana noita hämmennettiin. Sota-arkisto on nykyään osa kansallisarkistoa. Pelkästään Sota-arkistossa on dataa yli 40 hyllykilometriä ja kantoja pääsee selaamaan netistä Astia palvelusta (linkki yllä). Tutkijasalissa voi vierailla ilman ajanvarausta mutta se saattaa olla turhaa jos et jo etukäteen tilaa haluamiasi asiakirjoja Astian kautta. Ennen vierailua kannattaa lukaista myös tutkijaetiketti, oikeat toimintatavat ja käytösohjeet.

Kun muu ei auta, kysy BååttiGurulta

Meillä on harrastajien piireissä hyvin tunnettuja laivakuiskaajia joiden muisti ja tietämys ylittää käsityksen. Historiaan perehtyneiden harrastajien osaamista kannattaa siis käyttää. Itse olen ajatellut tätä niin, että ensin koitan haeskella omin nokkinneni minkä osaan. Eihän BååttiGurua kannata vaivata asioilla, jotka voin itsekin helpohkosti googgeloida internetistä. 

Mutta joskus joutuu umpikujaan ja naru jää vetävän käteen, tai lähtötietoja on vain liian vähän. Silloin BååttiGuru voi auttaa muistamalla tahi löytämällä lisää vinkkejä ja tietoja, joiden avulla oma tiedon keräys  edistyy. 

Jos et tiedä kuka on tietäjä, kysele muilta. Usein joku tuntee jonkun ja sitä kautta se sinunkin oma BååttiGuru löytyy.

Vanhat laivat ovat meillä vain lainassa

Kaiken kaikkiaan vanhoista laivoista löytyy melko hyvin tietoa, kunhan on vain jotain mistä lankaa alkaa kerimään. Veneiden kanssa on vaikeampaa, niistä ei ole samalla tavalla pidetty kirjaa ja lukua kuin isommista laivoista.

Vanhan laivan elinkaari on paljon omaani pidempi. Historiaan mahtuu ennen minua, ja minun jälkeeni paljon ihmisiä. Moni jo satavuotias laiva on mielestäni osa kansallismuistia. Olenkin ajatellut, että laiva on nykyisellä omistajalla oikeastaan vain lainassa. Se pitäisi jättää seuraavalle sukupolvelle paremmin dokumentoituna ja paremmassa kunnossa kuin mitä sen itse sai. 

Vene25 messuilla ständipartana

Kävin nyt viikonloppuna Vene 2025 messuilla ständihommissa. Olin Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) ständillä höyryämässä höyrykoneista. 

Meillä oli esillä Helsingin Teknisen opiston auki leikattu höyrykone (oheinen video). Opistolla mäntähöyrykoneoppi  tuli jossain vaiheessa tarpeettomaksi ja SHPS:n jäsen sai koneen haltuunsa.

Useampikin kävijä kertoi, että höyrykoneen toimintaperiaate ja live demo oli messujen mielenkiintoisin juttu.

SHPSn ständin starana oli tänä vuonna 80v täyttävä s/s Turso. Sodan jälkeen yli sata laivaa luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Vain yksi palasi takaisin. Olen ollut mukana Turson kunnostuksessa ja käytössä.

Lisää kuvia ja juttua messuilta BlueSkyn puolella.

Tarkennettu ja väritetty kuva S/S Gustav Moenting -laivasta

Photoshoppailin siitä löydetystä laivan kuvasta (Isoisän isoisän höyrylaivasta löytyi kuva (14.9.2024)) tarkemman ja väritetyn version. Ei tämäkään vielä mikään hääppöinen ole, mutta mielestäni parempi kuin se alkuperäinen.

Janne Ahosen laivan etsinnästä juttua vanhemmassa blogissa Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024).

Photoshoppailuohjeita

Alla olevasta kuvasta näkee eron ennen ja jälkeen käsittelyn. Parani tuo hiukan, mutta ei itse laivasta juuri paremmin selvää saa.

Vedin kuvaan ensin Gaussian Blurria 3 pixeliä (Filter / Blur / Gaussian), sitten Unsharp Maskilla 120%, 5 pixeliä ja Threshold 1 (Filter / Sharpen / Unsharp Mask), sitten Neurofiltereillä (AI) sharpen pari kertaa ja samoilla AI filttereillä käsin väritys päälle. 

Ja en siis ole mikään Photoshop-guru, etsiskelin netistä tuohon ohjeita. Tuntuu olevan aika yleinen tarve, tämä wanhan lehtikuvan parantelu.

Höyrylaivan valmistelua talveen

Paras tapa harrastaa höyrylaivoja lienee jonkun muun laivalla. Ja isolla porukalla. Hommaa on paljon joka kevät, syksy ja jokaista ajoa ennen, sekä tietty itse ajolla. Noin niin kuin tavallisen diesellaivan hommien lisäksi.

Kuvassa oikealla on taaemman höyrypannun vesilasi joka rupesi  kaudella hiukan vuotamaan. Siispä nyt talvella kaikki vesilasit irroitetaan ja huolletaan. Tuolla vesilasilla nähdään siis veden korkeus höyrypannun sisällä. Vettä ei saa pannussa olla liikaa eikä varsinkaan liian vähän.

Syksyn  huoltohommiin kuuluu kaikkien vettä sisältävien laitteistojen tyhjennys, kriittisten  osien irroitus ja huolto. Plus korjataan kaikki mikä tiedetään olevan riki. Tämän lisäksi on kaikenlaista muuta kausihuoltoa, jos esim jokin laippa tai venttiili ei ole ollut aikoihin irti tahi auki se kannattaa nyt avata ja tarkistaa.

Olin tänään taas mukana talkoissa. Pannuista oli vedet jo ehditty puhaltaa pois joten päivän suurimpana tai ainakin sottaisimpana hommana oli imuroida höyrypannujen sisältä ja pohjalta mutaa, ruostetta ja muuta moskaa pois.

Kuvassa huoltohenkilön jalat pilkistävät höyrypannun mutaluukusta. Tuonne pääsee hoikka henkilö. Minut pitäisi rasvata ja tähdätä sinne vauhdilla. Sisään kai menisi, blob vaan, mutta ulospääsyssä nyt ainakin olisi haasteita.

Kyseessä on myös umpinainen metallisäiliö joka voi olla ns. hapeton tila. Pannun sen tuuletus pitää siis hoitaa kunnolla ennen kuin kukaan menee sinne sisään.

Ihan tavallisella koti-imurilla tätä hommaa ei kannata tehdä, onneksi yhdistyksessä on mukana henkilöitä, joilla on oikeanlaisia ammattilaitteita tähänkin touhuun. Hiki tuli, vaikka en itse ryöminytkään pannun sisällä.

Laivan ruorimiehenä muiden hommien ohessa

Tällä viikolla meillä oli jälleen satamajäänsärkijä ja höyryhinaaja Turson kaksi asiakaskeikkaa, kauden viimeiset. Keikat osuivat tiistaille ja keskiviikolle joten ehdin mukaan jo koko sunnuntaiksi, ja ma-ke töiden jälkeen sitten miten ehtii.

Kuvassa Turson lämmittelyä Hietalahden Sillilaiturissa. Aina kuulemma joku valittaa tuosta kuvassakin hyvin näkyvästä kivihiilen savusta. Ajokeikkoja on vuodessa 8-10 on savuhaittaa tarjolla siis alle 20 päivän ajan. Kyse on kuitenkin maailmankin mittaluokassakin hyvin harvinaisesta museoaluksesta. Se pysyy kunnossa sitä käyttämällä. Jos alus jäisi seisomaan, sen museaalinen arvo romahtaisi.

Päädyin muiden hommien ohessa myös sähkömieheksi. Ensin ratkoin sähköongelmaa joka lopulta oli niin simppeli, että maasähköpiuhan oli joku ohikulkija käynyt irroittamassa ja tiputtamassa veteen. Mutta ennen tätä diagnoosia olin jo ehtinyt herättäämään koko yhteisön ja penkomaan kaikki sähkökaapit. Saan varmaan kuulla tästä vielä.

Toinen sähkömurhe oli pimahtanut styyrpuurin eli ajosuunnassa oikeanpuoleinen vihreä ajovalo. Tätä oli jo ratkottu edellisillä ajoilla mutta ilman menestystä. Lopulta homma ratkesi, itse ajovalossa johto oli irtipoikki. Oli todella lähellä ja onnekasta, että lyhtyä nostaessani johdonpätkä liittimineen ei mennyt mereen vaan putosi kannelle.

Kuva Turson sillalta tiistain keikalta. Tursolla on paperikarttojen lisäksi kahden kosketusnäytön PC. Ajossa pidämme yleensä toisessa näytössä merikartan pienempää ja toisessa hieman suurempaa mittakaavaa.

Keskiviikkona, kauden viimeisellä ajolla, sain ajaa  koko keikan alusta loppuun ruorissa. Tein siis ennen lähtöä puoli päivää konehommia ja kun lähdimme liikkeelle, olin koko keikan ruorimiehenä (ja radiossa). 

Tällä viikolla tuli praktiikoita neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää. Ehdin siis hyvin eläkkeelle ennen varsinaisia valtuuksia.

Näiltä keikoilta somejuttuja sinitaivaalla ja käytännössä samat jutut töötissä. Niin, ja Turson omat sivut historioineen täällä: https://www.turso.fi/

Syksyn toinen risteilysarja S/S Tursolla

Viime viikkoisten risteilyjen lisäksi (Höyrysatamajäänsärkijä, satamajäänhöyrysärkijä vai satamajäänsärkijähöyryhinaaja? (13.9.2024)) teimme tällä viikolla taas kaksi asiakaskeikkaa. Risteilyt osuivat keskiviikolle ja torstaille. Tämä tarkoitti, että lämmittelyt aloitettiin jo maanataina.

Tein tälläkin keikalla joka päivä hommia laivalla, päivän toimistotöiden jälkeen. Konehuoneessa olin maanantaina ja tiistaina koko illat, ajossa keskiviikkona ja torstaina vähemmän siellä montussa koska kannella tarvittiin köysimiehiä, ja vedenkeittämössä oli porukkaa muutenkin tarpeeksi.

Kuvassa Ravintola Saaaristo kuvattuna konehuoneen eteisen ikkunasta. Tuo on siitä kapeikosta Kaivarin kohdalla, kun on ajetttu Särkänsalmesta sisään mutta ei ihan vielä olla keskustan satama-altaassa.

Tältä keikalta saan neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää, käväisin ruorissakin.

Videoita konehuoneesta ja lisää kuvia sinitaivaalla ja töötissä (osittain samoja koska en osaa valita): 

• https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3l4haxvwqic2w
• https://mas.to/@luupilotti/113160229553494441
• https://mas.to/@luupilotti/113171338954509257

Isoisän isoisän höyrylaivasta löytyi kuva

Isoisän isoisän toisesta höyrylaivasta löytyi kuva. Aika huono tosin. Kävin Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen  (SLHY) toimistolla ja Naviska kirjastossa etsimässä lisätietoja Usko ja Uskallus laivoista. Taisin samalla vahingossa liittyä SLHYn jäseneksikin.

Kuva on valitettavan heikkolaatuinen, se on painettu Keiteleeltä Iisvedelle kirjaan (ISBN 952-90-4231-0).- Kirjassa on laivasta muutakin juttua mutta ei mitään sellaista, mitä ei jo aienmmin olisi tiedossa (Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024))

Kirjoittelin tästä tiedon metsästyksestä hiukan eri kulmilta artikkelit SHPS:n Korsteeni ja SLHY:n Laiva -lehtiin. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Sitä kautta voi myös poikia lisää tietoa, ja kuvia.

Höyrysatamajäänsärkijä, satamajäänhöyrysärkijä vai satamajäänsärkijähöyryhinaaja?

S/S Turso on vuonna 1946 Hietalahden telakalta valmistunut satamajäänsärkijä ja höyryhinaaja. Olen mukana S/S Turso -yhdistyksen toiminnassa kuten vanhoista postauksista voinee jo arvailla. Samalla tässä tulee keräillyksi meripäiviä joita tarvitaan koneenhoitajan pätevyyksiin.

Asiakasriesteilyjä oli luvassa viikon torstain ja perjantain illalla, joten höyrypannujen lämmittelyt piti aloittaa jo tiistaina. Koska käyn ansiotöissä ehdin mukaan auttamaan vasta iltapäivällä, mutta kyllä niistäkin saa helposti sen minimin neljä tuntia konehuoneeseen, ja paljon päälle.

Sain ajopäivinä myös kansipäivät kun hoidin radioliikennettä ja köysiä, ja olin ruorissakin hetken.

Kummallakin keikalla ajoimme suurinpiirtein samanlaisen keikan, Hietalahdesta ulos, Särkästä sisään, Neljän Viitan Karin ohi, Kustaanmiekasta ulos ja siitä Katajaluodon ympäri ja takaisin kotiin Hietalahteen. Perjantaina mahdutimme kierrokseen vierailun kasinolla. 

Torstain illan erikoisuus oli, vieraiden jo lähdettyä, hiilestysoperaatio. Jännitimme tätä etukäteen koska paikka ja välineet olivat uusia. Telakalla oli yhdistyksellä kolme lavallista kivihiiltä säilössä. 

Saimme telakalta kurottajan jossa on kikkakauha ja osaava kuski. Homma olikin odotettua helpompaa. Osaava kauhakuski sai ujutettua kaksi lavallista molempien laipioiden hiilibokseihin. Puolivälissä hommaa laiva veivattiin omilla koneilla ja köysien varassa kerran ympäri. Aikaa tuossa toki meni, pääsin himaan vasta puolen yön jälkeen. 

Kivihiilen saatavuudessa tulee ongelmia tulevaisuudessa kun pääkaupunkiseudun kivihiilivoimalat yksitellen lopettavat. Vielä jäi yksi lavallinen kivihiiltä varastoon. 

Lisää läppää ja erityisesti kuvia tältä risteilykierrokselta sinitaivaan ketjussa https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3l3szxglrcm2n