Käyttiksen latausluukun murheita - Ei sovellu talvikäyttöön

Mikä siinä on, että noita sähköautojen latausluukkuja ei saada kestämään saatikka toimimaan talvella? Kun tämäkin maailman vanhin autojen valmistaja on tehnyt lämmittämättömän luukun joka suorastaan kerää jäätä ja lunta, ja vielä asentanut avausmekanismiin moottorin sensoreineen ja toiseen luukkuun alimitoitetun jousen joka menee poikki. 

Korjaus useita satasia. Luukussa jota käytetään päivittäin ja jonka pitäisi olla toimintavarma, myös talvella. Perhana.

Kupla talvilämpimään talliin talveksi, ja akku uusiksi

Kupla siirtyi talveksi taas talliin. Samalla uusin siihen uuden akun, tämä edellinen ehti luovuttaa heti seitsemässä vuodessa (28.5.2017). Juuri muuta siihen ei tarvitse kai tehdä, keväällä vaihdan (tai vaihdatan) öljyt niinkuin joka vuosi.

Nuo kuvan etualalla olevat Harrisonit (fillari) ovat viime vuosien jalkavaivojen takia jääneet aika vähille ajoille, mitä nyt meillä asuva nuori on niillä satunnaisesti painellut menemään.

Ja  jos joku kiinnostuu, tuo taka-alalla katossa roikkuva Pannonian peräkärry kiinnikkeineen (Peräkärry prätkään - Kaikenlaista huomioitavaa (18.12.2011)) voisi olla myynnissä. Sopii suoraan pulttaamalla HD FLHS:ään, ainakin TC 2001 malliin.

Valtava varainsiirto kuluttajilta vakuutusyhtiöille

Vika ajelu ennen pakkovakuutuksia

Lainsäädäntö muuttuu viikon päästä 1.6.2024 niin, että sähköpolkupyörille ja muillekin kevyille sähköajoneuvoille, esim scuuteille tulee pakolliseksi liikennevakuutus. Pakko ei tosin koske pyöriä joiden moottori kytkeytyy pois 25kmh nopeudessa ja joka ei toimi ilman polkemista.

Selvittelin vakuutusten hintoja meidän kahdelle Harrison -pyörälle viidestä eri yhtiöstä. Hinnat oli 79,- € ja 450,- € välissä, per vuosi ja per pyörä. Meille siis vuosittain lisäkulu jotain 160,- ja 900,- € välissä.

Tässä on tainnut jäädä kuluttajien edunvalvonta tekemättä, tai tällä alueella ei ole ketään kuka valvoisi kuluttajien etua. 

Muutenkin tuo tuntuu nyt ainakin aluksi olevan melkoinen villli länsi. Osa yhtiöistä on hinnoitellut tuotteensa niin, ettei kukaan hölmö niitä vain ostaisi. Osalla ei saa edes tarjousta ilman runkonumeroja (mites vaikka omavalmisteet?), osalla samaan laariin menee ihan kaikki kevytajoneuvot, osa tulkitsee yli 25km/h kulkevat fillarit mopoiksi ja yksi sanoi suoraan että ei me haluta tätä myydä (saako edes kieltäytyä jos se on lakisääteinen pakollinen?). 

Kukaan ei oikein osannut sanoa, voiko vakuutuksen irtisanoa talveksi? Pyörää ei kuitenkaan voi laittaa "seisontaan" koska Trafi hallitsee rekisteröityjen ajoneuvojen liikennekäytöstä poistoja. Paitsi että mulla on itselläni If:stä prätkälle wanha vakuutus jossa kuitenkin on tuo seisotuskäytäntö.

Ihme, että en ole bongannut mediasta tästä paljoakaan porinaa. Olenko vain ollut sokea vai eikä valtamedia ole hogannut tätä sekasotkua vielä?
 

Paikkomaali käyttikseen

Itkuiineksessä (auton uusi nimi, kun sen automatiikka piipittelöee seinistä, ruohonkorista, lähellä olevista autoista jne) on maalissa muutama murhe. Oven reunasta on muutaman millin matkalta maali kadonnut, ja konepellissä on yksi piste mistä puuttuu maali.

Hain samasta paikasta mistä aina haen prätkä- ja automaalit pikkupurkin "mersun keltaista". Oli sille joku koodikin. Lakkaa mulla on jo kaapissa. Näihin pistepaikkoihin en laita kaksikomponenttimaalia vaan tätä tavallisempaa maalia.

Malaamisessa en käytä purkin korkissa olevaa sutia, se on aivan iian karkea pieneen pistemaalaamiseen. Sensijaan käytän isoäitivainaan hammaslääkärivälineitä, erityisesti terävät karieksen poiston tarkoitetut piikit ovat hyviä tarkkaan pistemaalaamiseen.

Mersuun kesänakit

Asensin (tai se meillä asuva nuorempi insinööriopiskelija asensi) mersuun kesänakit. Kevät oli tänä vuonna myöhässä, äsken oli vielä kova takatalvi (Hurja takatalvi huhtikuun loppuun (23.4.2024)).

Talvinakkeja tutkaillessa huomasin, etä meille myytyjen vanteiden mukana tulleet MB -keskiöt eivät taidakaan olla ns aitoja. Tai ainakaan ne eivät ole talven kestäviä.

Pitänee kirjelmöidä toimittajalle tuosta(kin).

Käyttikseen talvinakit alle

Hommasin taannoin käyttikseen talvinakeille vanteet. Tämä piti tehdä, koska Sakasassa ei autoissa yleensä ole erikseen talvi- ja kesärenkaita ja -vanteita.

Mersun talvivanteiksi valikoitui saman mallin vanne kuin kesänakeissa, paitsi että talvirengas on 16" kun kesärengas on 17". Nuokin 16" talvivanteet tulivat edullisesti Saksasta.

Junge Starin murhe - Peruutuskamera ei toimi

Toinen sulakeboksi on jalkatilan maton alla.

Saksasta saa laatua ja myyjään voi luottaa. Ehkä. Uuden Mersun peruutuskamera ei toimi. Ei vaikka mikä olisi.

Uudehkon auton sulakeboksitkin on torksiruuvien takana niin, ettei niihin kukaan siviili menisi katselemaan. Vika ei ole kuitenkaan sulakkeissa joten maahantuoja saa hoitaa tämän takuuna.
 

Auton latausaseman valintakriteerit

Hybridille  piti saada latausasema. Valintakriteereinä oli:

1. Tunnettu valmistaja joka on olemassa myös tulevaisuudessa jotta saa tukea, päivityksiä ja varaosia
2. Ketjutettava ja load balansing toiminto, jotta voi joskus myöhemin laittaa toisen latausaseman ja ne osaavat keskustella keskenään eikä talosta lopu sähkö  kesken
3. Osaa haistella sähkön hinnan ja ladata silloin kun on edullisinta (meillä on pörssisähkö)
4. Kytkettävissä kolmivaihevirtaan ja ainakin 11kW teho, tosin tuosta tehosta voi kotilatauksessa voi tinkiä.
5. Pitkähkö latausjohto
6. Pakkasenkesto

Halvin malli joka täytti ylläolevat kriteerit oli Defa Power asema.

Uusi käyttöauto Saksasta - Toimitus rekalla

Meidän uusi pirssi tuli tänään!

Wanha mersumme on jo monta vuotta ollut aina vain vanhempi. Päätimme vaihtaa sen uudempaan autoon. Itse olisin halunnut täyssähkön mutta meillä asuva nainen vaati hybridiä.

Pitkähkön valinta- ja koeajoprosessin jälkeen autoksi valikoitui Mersun A 250e jossa olisi ainakin adaptiivinen vakkari, sähköiset heittoistuimet muistilla ja mielellään head up display. Ja keltainen.

Speksien mukainen auto löytyi Saksasta suoraan Mersudiiileriltä. Siihen sai kahden vuoden Junge Star takuunkin mukaan. auto on viime vuoden lopun mallia. Suomesta vastaava auto olisi tullut ainakin 5000€ kalliimmaksi (veroineen) vaikka yritin kauppiaan kanssa tuota inttää. Myönsivät, että eivät tällä kertaa pysty mitenkään kilpailemaan Saksalaisen kanssa.

Wanha MB 180 C menee myyntiin.

International Harrison Bike Rally 2021 - Helsinki

Järjestyksessään kolmas kansainvälinen Harrison Bike -ralli järjestettiin tänään Helsingissä. Paikalle kruisaili kuusi pyörää, meidän perheestä kaksi.

Sama vika kaasukahvassa, taas

Kaasukahvan piirilevy alta kuvattuna. Huomaa anturi oikeassa reunassa levyä.

Keltainen, se wanhempi sähkäfillari hyytyi ajosta toukokuussa. En kiireideni takia ehtinyt fillarin kimppuun ennen kuin vasta nyt. Syypää hyytymiseen oli kaasukahvan tunnistimen (kuvassa oikeassa reunassa) hiertäminen kahvan magneettia vasten.

Sattumalta mulla oli hyllyssä vielä yksi varakappale. Tämä hajoaminen on ihan omaa syytä, olen kyseisen piirilevyn itse paikalleen ruuvanut. Mutta varsinainen ongelma on kahvan rungon muotoilussa; Jos piirilevyn oikean reunan ruuvin vetää kiinni asti, niin tuo tunnistin näemmä ottaa kiinni kahvan magneettiin. Siinä on siis 'säätö' jota en ole aiemmin huomannut.

Mutta eivätpä ole kaikki muutkaan huomanneet. Punaisessa pyörässä tuo ruuvi oli vedetty tappiin jo kahvan valmistajalta ja osa meni vaihtoon neitsytajolta anturin irrottua juotoksistaan. Keltaisessa pyörässä tämä uusin kahvan piiri on jo kolmas. Noita vanhoja kahvoja ei ole tallessa mutta oletan aikaisempienkin hajonneen tämän saman syyn takia.

Sähköfillarikausi avattu

Sähköfillarikausukin tuli avatuksi. Ei tosin omasta toimesta vaan meillä pyörivä alikersantti ja kokelas ottivat fillarit loma-ajoon.

Hyvin kuulemma kulkevat. Oma ajaminen on vielä haussa työmatkalla sattuneen taksien peltikolarin ja retkahtaneen niskan seurauksena. Katsotaan milloin itse pääsen puikkoihin.

Sähköpyörän latauskorkin valmistus juomalla

Sähköpyörän latausreiän korkki tuli ilman päällisiä. Edellisessä pyörässä korkin kromikuori on tehty Harleyn öljytankin korkista mutta varaosana tuo on turhan kallis osa.

Ammattiliikkeitä kierrellessä silmiin osui länsinaapurin vodkapullo jossa oli sopiva alumiinikuorinen korkki. Siispä pullo matkaan ja latauskorkkia valmistamaan. Tämä lienee se pakollinen mutta mukava osa harrastusta.

Korkin valmistamisessa eli pullon tyhjentämisessä meni lopulta viisi kuukautta. Enkä edes tehnyt töitä yksin. Onneksi en ole ammattijuoppo.

Päällisin puolin tämä on ns 'perfect fit'. Tuosta mustasta piilotettavasta korkista piti vain leikata kärjestä hupun nipukka pois.

Liimasin korkin paikoilleen kuumaliimalla.  Ennen liimaamista tein rasvanpoiston allaolevaan piilotettavaan korkkiin alkoholilla. Tuo kuorihan on jo penslattu.

Sorry epätarkka kuva, aiheesta huolimatta se on otettu selvinpäin.

Korkki paikallaan. Valitettavasti tämä näyttää hyvältä eikä joudu valmistamaan toista korkkia. Mutta Harripa joutuu tekemään vielä 40+ pyörää...

Sähköfillarin kilometrit kuudessa vuodessa

Olen jatkanut kilometrien loggaamista (Sähköfillarin kilometrit kolmessa vuodessa (1.11.2014)). Kuudessa vuodessa kilometrejä on tullut noin 13000. Käyrästä näkee myös kesälomat, duunin vaihdot ja miten kotitoimistolta tehty työ on muuttanut liikkumista. Matkaan on mahtunut muutama rengasrikko, useampi läheltä-piti -tilanne, yksi akun vaihto ja monta mukavaa mutkaa.

Autokuumeen kourissa

Pian perheessä on jo neljä ajokortin omaavaa kuskia. Nykyinen työpaikkakin on hankalien julkisten yhteyksien päässä. Niimpä vakuutin itseni lisäauton hankinnan loogisesta tarpeellisuudesta. Ja koska järkeviä autoja on talossa jo useampi tämä uusi saisi sitten olla jotain kivaa.

Aloitin loppukesästä auton etsinnän seuraavilla parametreilla:

• Täyssähkö
• Pieni
• Kohtuuhintainen, budjetti on noin 25k€ tai sen alle
• Hyvän näköinen, design oltava kohdallaan
• Kyytiin mahduttava ainakin kaksi henkeä
• Talvikäyttö on ainakin suhteellisen ok
• Päivittäiseksi ajomatkaksi riittää 50km. Jos pitää päästä mökille meillä on siihen toinen auto. 

Ahkeran googlailun ja etsinnän perusteella oli pakko todeta, että tällaista hyvän näköistä pientä täyssähköautoa ei ole (vielä) markkinoilla. Joitakin startuppeja ja nyrkkipajoja sentään on mutta kaikissa tapauksissa hinnat karkaavat liian kauas.

Rumaosastolla on ahkeroitu

Sensijaan autonvalmistajien rumistusosastoilla, se sama osasto joka itse tituleeraa itsenään design-osastoksi, on ahkeroitu tämän kategorian autojen kanssa. Toinen toistaan kammottavampia rumiluksia löytyy.

Tai jos vaikka design olisi jotenkin nieltävissä, niin sitten niissä on merkittäviä puutteita. Kuten ei ovia tai kattoa laisinkaan. Harkitsin vakavasti jopa Renault Zoea ja siihen lämppärin ja kunnon ovien rakentelua talviajoja varten.

Hybridit hylkäsin tässä etsiskelyssä myös; En halua autoa jossa on yhdistetty polttomoottorin ja sähköauton huonot puolet.

Itse tekemällä, joko kokonaan tai jostain polttomoottoriauton rungosta konvertoimalla saisi speksit täyttävän pelin. Mutta mulla on noita talliprojekteja jo liikaakin joten tähän en ainakaan nyt lähde. Mulla ei ole aikaa tällaiselle ja jotain projekteja pitäisi tallista muutenkin myydä ensin pois.

Vielä viimeinen dinosaurusauto

Koska haluamaani sähköautoa ei ole olemassa vaihdoin ensimmäisen parametrin bensakoneeseen. Ajelen sitten sillä kunnes unelmien täyssähköauto tulee markkinoille. Uusi vaatimuslista on siis:

• Bensakone missä on potkua tai ainakin ajofiilis on kohdallaan
• Pieni
• Kohtuuhintainen, budjetti on noin 25k€ tai sen alle
• Hyvän näköinen, design oltava kohdallaan
• Kyytiin mahduttava ainakin kaksi henkeä, neljä olisi kiva mutta ei pakko
• Talvikäyttö on ainakin suhteellisen ok
• Ylläpitokustannusten oltava inhimillisissä mittasuhteissa. Ei siis mitään autovanhusta mitä saa ajaa ruuvari kädessä tai visa vinkuen huoltamolta toiselle.
• Bensan kulutus on mitä on. Jos pitää päästä mökille edullisesti meillä on siihen toinen auto.

Tällä perusteella olen nyt syksyllä koeajanut seuraavia talvi- ja perheautoja: BMW Z4 Coupe, neliveto Audi TT 3.6, Volkswagen Passat 3.6 (turbo V6) sekä Mercedes-Benz SL 350 (2kpl). Kaikki mainitut olivat karvan yli kymmenvuotiaita ja noin 100tkm ajettuja.

Tämän lisäksi koeajoin uudehkon Fiat 124 Spiderin joka tästä porukasta nousi selväksi voittajaksi. Sen ajofiilis on mainio, auto on kaunis ja hyvin suunniteltu (Mazda MX5 se on) ja Saksasta hankittuna käytetty mahtuu budjettiinkin. Ameriikasta voisi siihen saada talveksi kovan katon.

Katsotaan nyt mitä hankin, ja mistä...

Uudet nakit ja nousumurheita

Keltaisessa pyörässä oli vielä alkuperäiset ulkorenkaat. Ne ovat siis kuuden vuoden ikäiset ja noin 13000km ajetut! Hyvin ovat kestäneet.

Vertailin netistä valikoimaa pitkään. Halusin mahdollisimman leveät, hiekalle ja asfaltille sopivan 60x559 eli 2,25"x26"renkaan.  Lopulta uusiksi renkaiksi valikoitui Schwalbe Crazy BoB.

Renkaan nostamisen kanssa takavanteelle tuli murhe; Rengas ei noussut oikealta puolelta vanteelle millään (video). Koitin kumpaakin rengasta, väliin rasvaa, eri paineita aina 6 bariin asti, käännellä ja väännellä rengasta vanteella ja vaikka mitä. Ei sitten millään.

Lopulta luovutin ja otin yhteyttä maahantuojaan. Sieltä pyysivät tuomaan irtopyörän huoltoon, jos vaikka olisi valmistusvirhe. Lähin huolto on onneksi vain muutaman kilometrin päässä. Sain renkaan takaisin samana päivänä. Se oli noussut kuulemma vanteelle vaivatta jo 4 barin kohdalla. Wtf?

Jarrujen hillitön vinkuminen johtuu rasvan puutteesta

Keltaisen pyörän jarrut ovat nyt syksyllä alkanet kirkumaan ihan hillittömästä. Siinä on edessä ja takana Shimanon rullajarrut. Noiden rullajarrujen piti olla huoltovapaat ja ikuiset (joopajoo).

Selvittelin jo uusien keskiöiden hommaamista kun selvisi, että noita rullajarruja täytyy silloin tällöin rasvata. Olenhan ehtinyt vasta vuodesta 2012 tuolla ajamaan eli kovin tiheä tämä huoltoväli ei ole.

Jarruille on ihan oma valmistajan rasva. Koska tuota ei ollut hyllyssä tuuttasin jarruihin ensiavuksi laakerivaseliinia. Kitinä katosi.

Internetistä löytyi sitä oikeaa rullajarrurasvaa noin 10,- € / tuubi, panin sen tilaukseen. Laitetaan sitä perään lisää sitten kun tuubi saapuu, tai tällä kulutuksella viimeistään vuonna 2024.

Sunnuntai-ajelua sähköpeleillä

Kävimme ajelemassa lämpimässä syysillassa uudella ja wanhalla sähköfillarilla. Kaikki toimi mainiosti.

Punaisen pyörän lokasuojat ja muutama pikkuosa odottavat vielä maalausta ennen kiinni pulttaamista.

Johtotehtävissä

Tein fillarin kytkennät itse. Päävirtakytkimeksi tuli samanlainen veneliikkeen akkukytkin mitä mulla on edellisessäkin pyörässä. Kelpaa sama avain.

Akku tuli tässä pyörässä samalla kiinnityksellä minkä kehitin jo edellisen pyörän kanssa; Vakiomittainen naulauslevy ja päälle mutterilla kiristettävää patenttivannetta (Akun vaihto ja uudet kiinnikkeet (21.6.2015)).

Tässä pyörässä ajovalot saavat virtansa akulta joten niille tuli oma sulake ja kytkin. Sijoitin kaikki kolme; päävirtakytkimen,sulakkeen ja ajovalojen kytkimen tankin vasemman posken takaosaan akun taakse. Siellä kun on tyhjää tilaa.

Ajovalo löytyi kiinalaiselta verkkomarkkinapaikalta huimaan viiden euron hintaan. Tuo siis rahteineen, mitä reilun kaupan valoja! Koska ajovalot olivat niin halpoja ostin varuiksi muutaman erilaisen.

Lamppu on jo valmiiksi 24V joten kytkennän kanssa ei tullut mutkia matkaan. Johtokin riitti akun takaosaan ilman jatkotarpeita.

Olkoon toistaiseksi tuossa. Jos joskus vaihdan myös tähän pyörään joustokeulan (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) niin lampulle pitää etsiä uusi paikka.

Takalamppu löytyi jo paljon aikaisemmin euroopan kiertueelta (Sähkömiehen maailmankiertue (26.11.2016)), tosin sen kytkeminen jää jonnekin tulevaisuuteen.

Uusi lampun kiinnitys vanhan heiluvan tilalle

Uutta keulaa tehdessä (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) tein ajovalolle kiinnityksen alkuperäiseen kohtaan. Se tuli nakerrettua 4mm rosterilangasta. Tuosta kiinnikkeestä tuli vahvuuteen nähden liian pitkä; Ajossa ajovalo tärisi holtittomasti miten sattui. Siispä lampulle piti saada uusi kiinike.

Romulaatikosta löytyi kaupallisen tuotteen valmis kiinnike. Pienellä etsimisellä sille osui hyvä paikka risukeulan jousien yläkiinnikkeessä.

Jotta pääsin tuohon rautaan kiinni piti stonga ja itse rauta irroittaa pyörästä. Porasin keskelle rautaa 4,3mm reiän, vedin siihen M5 kierteet, pulttasin koko komeuden ohjaustankoineen takaisin kasaan ja lopuksi ruuvasin lampun paikalleen tuohon kierteytettyyn reikään.

Lamppu nousi edellisestä paikasta muutamia senttejä ylöspäin. Johdot onneksi riittivät sellaisenaan, niitä ei tarvinnut jatkaa. Nyt lamppu on tukevasti kiinni eikä heilu tai huoju mihinkään.