Näytetään tekstit, joissa on tunniste BajaHill. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste BajaHill. Näytä kaikki tekstit

Paikkatietoon pohjautuva verotuksenne saapui

Todellinen kuvakaappaus hölkkkälenkiltä paljastaa tekniikan heikkoja puolia.
Vedin Tampereen keskustassa parin kilometrin lenkin. Maksanee 3,3 sentin km-verolla alle kymmenen senttiä.

Verottaja:  Ajoneuvonne paikkatietoon perustuva verotus on valmistunut. Verotamme teitä 3,3 senttiä kilometriltä ajamanne 33,9 km mukaisesti, yhteensä siis 1,1187 €.

Poliisi: Sormenjälki... eikun ajoneuvorekisteristä rikosehkäisylain mukaan saamamme tiedon perusteella olette ajanut  1922 km/h nopeudella Tampereelta Roineelle. Tämän lisäksi olette rikkonut törkeästi maastoliikennelakia sekä ajaneet uimarannalla. Tämä tekee yhteensä 1362 päiväsakkoa mikä tuloillanne vastaa...


Tämä ja toinen juttu BH:ssa: Loppuraportti GPS-seurantaan perustuvasta liikenteen veromallista (16.12.2013)

Äänestämisen ja vaikuttamisen vaikeus

Kirjoittelin tällä viikolla parikin artikkelia moottoripyörien katsastuspakosta (Täysistunto äänesti katsastuspakon takaisin (3.7.2013) ja Katsastusasian äänestykset kummastuttavat motoristeja (4.7.2013)). Erityisesti tuon jälkimmäisen kanssa meinasi tulla pahanlaatuinen pykälä-ähky.

EU:n parlamentin sivuilla on kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto. Sen ymmärtäminen ja jäsentäminen vaatii melko paljon keskittymistä ja perustietoa parlamentin toimintatavasta ja dokumenttien muodoista.

Esimerkiksi tämän katsastusasian äänestystulokset ovat yhdessä dokumentissa, äänestettävät kohdat ja käsitellyt asiat toisessa dokumentissa (jonka otsikko loogisesti viittaa perävaunuihin) ja valmisteludokumentit vielä kolmannessa pinossa. Äänestystapoja on kaksi joista vain toisesta voi selvittää kuka paineli mitäkin nappia. Kaikki teksti on kiemuraista lakimongerrusta ja keskustelussa vilisee termejä komissiosta, neuvostosta, tarkistuksista, artikloista, istunnosta ja valiokunnasta. Prosessikuvauskin on sekava ja pitkä.

Vaikuttaminen edellyttää keskittymistä ja pienikin nukahtaminen kriittisessä kohdassa voi kääntää halutun tuloksen päälaelleen. Katsastuspakkoasiassa peräkkäisissä äänestyksissä on ensin äänestetty pakon poistamisen hyväksymisestä jossa siis 'kyllä' ääni hyväksyy katsastuspakon poiston ja 'ei' ääni ei hyväksy poistoa. 'Ei' äänet voittivat. Seuraavassa äänestyksessä lähes samasta asiasta on äänestetty mutta päinvastoin; 'kyllä' ääni haluaa katsastuspakkoa mutta 'ei' ääni ei halua katsastuspakkoa. 

Katsastuspakon vastustajan olisi siis loogisesti ensin pitänyt äänestää 'kyllä' ja sitten 'ei'.

Kulmakarvoja kohottaa näiden tapausten perättäiset äänestystulokset. Kyllä-ääniä on tullut ensin 354 ja sitten 364 ja ei-ääniä kummassakin tapauksessa 322. Ovatko kaikki MEPit olleet hereillä ja huomanneet että ensin 'ei' on kyllä ja 'kyllä' on ei ja sitten 'kyllä' on kyllä ja 'ei' on ei...? Kuinka paljon tällainen koukerointi vaikuttaa oikeasti äänestystuloksiin vai onko se niin tuttua edustajille, että asiassa menee sekaisin vain toimittajat ja me maallikot...

Poliisi ajoi vaatimustenmukaisuusmiinaan

Hesari uutisoi eilen poliisin pieleen menneestä autohankinnasta. Hankittuja autoja ei saatu rekisteröityä Suomeen koska ne eivät täyttäneet Suomen teknisiä vaatimuksia (HS: Karhu-ryhmän panssariajoneuvot käyttökelvottomia – hankinta tutkintaan (14.3.2013)).

Ajoneuvoharrastajan kasvoille nousee tässä vaiheessa ensin vahingoniloinen hymy. Saman ongelman kanssa on painittu vuosikausia satojen harrastajien toimesta. Usein vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen on yhdestä A4-lapusta kiinni. Pahimmillaan ajoneuvo täyttäisi tekniset vaatimukset mutta mistään ei saa paperia jolla sen voisi todistaa. Lopulta harrastajan pitää myydä peli varaosiksi tai takaisin ulkomaille, usein suurehkolla tappiolla.

Poliisi ajoi tässä tapauksessa aivan samaan miinaan. Hankitut ajoneuvot ovat varmaankin turvallisia ja suhteellisen vähäpäästöisiä eikä niistä koituisi vakavaa vaaraa liikenteelle tai ympäristölle. Mutta ne on valmistettu ja muutettu toisen maanosan hiukan erilaisia mutta vastaavia teknisiä vaatimuksia vastaan. Siitä on pumaskat ja leimat, mutta ne eivät kelpaa täällä pohjolassa.

On sinänsä erinomainen asia, että tässä ei annettu poliisille tiskin alta jotain erillis-erikois-lupaa rekisteröidä ajoneuvot papereiden merkinnöistä huolimatta. Miksi poliisi olisi saanut tällaisen luvan, mutta kotimainen ajoneuvojen ammatinharjoittaja tai harrastaja ei?

Vahingoniloinen hymy muuttuu tässä vaiheessa voimattomaksi, turhautuneeksi ja surulliseksi virnistykseksi. Pykälänikkarien speksausvimma on ehtinyt kovin kauaksi maalaisjärjen piiristä. Niin kauaksi, että edes poliisi jonka pitäisi valvoa lainmukaisuuta tienpäällä, ei itse pysy pykälistön kyydissä vaan tekee vahingossa 362000 euron kuprun.

Miten ITS-järjestelmä toimii?

Liikenneministerin mukaan (Oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan (3.10.2012)) ihmiset eivät tunne ITS-teknologiaa ja sen mahdollisuuksia riittävän hyvin. Tästä päättelin, että muutama kaaviokuva aiheesta on paikallaan. Saattaa auttaa itse ministeriäkin.

Käsittelen tässä vain ja ainoastaan ITS:n osuutta joka liittyy ajoneuvojen seurantaan ja tämän tiedon käyttämiseen verotuksen perustana. ITS (Intelligent Transport System) on käsitteenä laajempi ja siihen kuuluu kaikenlaista e-call:sta, kaista- ja etäisyysvahdeista aina automaattisesti adaptoituviin nopeuksiin ja liikenteen automatisoituun reititykseen.

Kuva 1. Yksityisyydensuojaa uhkaava ja mielestäni myös perustuslain vastainen järjestelmä joka nyt on pilotointivaiheessa. Systeemissä ajoneuvo raportoi paikkatietoa viranomaisen palvelimelle jossa tuon tiedon avulla voidaan laskea ajoneuvon verotus.
Pilottihankkeet joihin olen päässyt tutustumaan pohjautuvat arkkitehtuuriin, jossa ajoneuvossa oleva ITS-boksi raportoi paikkaansa keskusjärjestelmälle (kuva 1). Tämä viranomaisen omistama (mutta todennäköisesti palveluntarjoajan ylläpitämä) keskusjärjestelmä tallettaa paikkatiedot ja käyttää niitä liikkumisen verotuksen  laskemiseen.

Ongelma tässä on nimenomaan tuo tarkan paikkatiedon ja identteetin tallentaminen. Tietoa kun voi käyttää myös ihan mihin muuhun tahansa, mikä nyt sattuu milloinkin olemaan poliittinen halu ja tarve, tai kenellä on tietoihin pääsy.

Yleisen tiedonkäsittelyn ja tietoturvallisuuden dynamiikan mukaan tietoa käytetään ensin aina väärin. Siis jos ehditään, ennen kuin se vuotaa vääriin käsiin.

Toinen isohko ongelma on kaikkien ajoneuvon paikkadatasta koituvat tietoliikennekustannukset. Vaikka yksittäinen siirto kuormittaa televerkkoa vähän on satojen tuhansien pikkusiirtojen myötä dataliikennettä melkoinen määrä. Kuka tämän maksaa? Puhumattakaan maanantai-aamuna samanaikaisesti töihin starttaavien ajoneuvojen dataliikenteen piikistä jonka parissa hommia riittänee useammallekin ylläpitäjälle. Operaattorit ovat takuulla paitsi innoissaan niin myös mielellään lobbaamassa ITS:ää.

ITS ilman uhkaa yksityisyyden menettämisestä?

Kuva 2. Järjestelmäarkkitehtuuri josta ei olisi yhtä suurta uhkaa yksityisyydensuojalle. Systeemissä ITS-boksi laskee verotustiedot ja raportoisi lähinnä kertynyttä saldoa palvelimelle.
Järjestelmä olisi toteutettavissa myös niin, että yksityisyydensuojaa ei uhata tai loukata. Tämä vaatisi verotustiedon laskennan vastuun delegoimista keskussysteemiltä ajoneuvoon asennetulle ITS-boksille (kuva 2). Tämäntyyppisen järjestelmän kuvausta ministeri varmaankin tavoitteli blogissansa. Valitettavasti pilottihankkeita ei ole toteutettu näin (Ministeri ei tiedä mitä on tilaamassa (22.1.2013)), mutta esimerkiksi Saksalainen Toll Collect on tämäntyyppien järjestelmä.

Tällainen järjestely on tietolikenteen kannalta tehokkaampi mutta toisaalta verolaskurin antaminen kansalaisten (lue = verohakkereiden) käsiin on hallinnon kannalta riskaabelia. Tälläisen älykkäämmän ITS-boksin hinta olisi myös kalliimpi kuin pelkän paikkatransponderin.

Tässä mallissa järjestelmän muuttaminen johonkin uuteen ja muuhun kuin nyt julki tuotuun verotustarkoitukseen olisi myös hankalampaa. Tämäntyyppisen systeemin käyttäminen esimerkiksi nopeussakottamiseen, sairaslomalaisten tai työttömien seurantaan Kela-korvausten laskennan apuna, lakia ehkä rikkoneiden etsintään, liikenteen reaaliaikaiseen ohjaamiseen, alkossa tai rakastajan luona käyntien laskemiseen, julkkisten stalkkaamiseen tai johonkin muuhun on hankalaa. Tässä arkkitehtuurissa tarkkaa paikkatietohistoriaa ja identiteettiä ei edes toimiteta palvelimelle eikä sitä siten ole talletettu keskustietokantaan.

Satelliitit jotka seuraavat Teitä

Vastoin ministerin kirjoitelmia paikannussatelliitit eivät muuten seuraa teitä, saatikka ihmisiä tai ajoneuvoja. Nämä satelliitit vain lähettävät tietoa, jonka avulla maanpäällinen vastaanotin, tässä tapauksessa ITS-boksi, voi laskea etäisyytensä näkyvistä satelliiteista. Kun satelliittien radat ja kiertoajat eli paikka tunnetaan voi boksi laskea tarkan sijaintinsa telluksen pinnalla. Satelliitille ei tässä lähetetä missään vaiheessa mitään tietoa.

Samaan perusfysiikkaan ja matematiikkaan (jonka jo lukiolaisen pitäisi osata) perustuvia toisistaan erillisiä paikannusjärjestelmiä ovat amerikkalainen GPS, eurooppalainen Galileo ja velivenäläisen Glonass.



Koska nämä ITS-jutut tuntuvat kiinnostavan tein niille oman 'ITS' tunnisteen. Kaikki Luupilotin ITS-jutut: http://luupilotti.blogspot.fi/search/label/ITS

Wanha BajaHill-aprillijuttu josta on tulossa todellisuutta: Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2003)

Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat

Myös autoliitto on herännyt arvostelemaan ITS-tiimin eli Ollilan liikennetyörymän tavoitteita ja tekemisiä. Sivuillansa "Autoliitto peräänkuuluttaa laajaa keskustelua tieliikenteen veroista (17.12.2012)" ja suomii kritiikitöntä julkista keskustelua.

Eniten tuossa työryhmässä panee silmään sen kokoonpano: Puheenjohtana on kansainvälisen öljy-yhtiön puheenjohtaja jolla on paljon kytköksiä myös IT-värkkiteollisuuteen. Muina jäseninä on teollisuuden ja kauppiaiden sekä viranomaisten edustajia. Työryhmässä ei ole mukana maksajien ja tienkäyttäjien eli kuluttajien edustajia, vaan mainittujen tahojen katsotaan valvovan myös kuluttajien etua.

Hiljakkoin Ollila laukoi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan (TS: Jorma Ollila uskoo ruuhkamaksuihin – yksityisyys huolestuttaa (14.12.2012)), että huoli yksityisyyden suojasta voidaan ratkaista sillä, että kerättyjä tietoja ei pääse lukemaan kuin rajoitettu joukko viranomaisia. Tämähän menee aivan kuten Uvilan tapauksessa (HS: 94 poliisia urkki Auerin tietoja (16.12.2012)). Jepjep.

Olen ehtinyt kirjailla tästä ITS:n ihanuudesta useampaankin otteeseen. Edelliset löpinät aiheesta tässä blogissa: Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa (23.8.2012), Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys (15.3.2011) ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo (23.2.2011).

Mielenosoitukseen katsastuspakkoa vastaan

Nyt kannattaa ajaa pidemmältäkin hyvän asian perään. Stadissa mielenosoitus katsastuspakkoa vastaan lauantaina 22.9.2012.

Moottoripyörien vuosikatsastuksella ei paranneta liikenneturvallisuutta, ympäristöä tai edes omaisuuden suojaa. Sillä parannetaan katsastusalan yrittäjien liikevaihtoa.

Lisätiedot: http://www.bajahill.net/2012/09/liity-vastustamaan-maaraaikaiskatsastuk.html

Mökäjuttu BajaHill:ssa

Ääni etenee aaltomuotoisena ja vapaassa tilassa heikkenee pallon pinta alan kasvun funktiona. Etäisyys tai mittauspaikka ei siis ole kovin tarkka, sensijaan kierrosluvulla on todella paljon merkitystä.

Koko juttu: http://www.bajahill.net/2012/05/metelin-mittauksia-tien-paalla.html

Peräkärry prätkään - Kaikenlaista huomioitavaa

Unkarissa asuessani tarttui muuttokuormaan eräästä swapista wanha, 50-luvulta peräisin oleva Pannonian peräkärry. Kunnostin kärryn ja maalasin sen samalla kun muutenkin sudin silloisen pyöräni (kuvissa).

Teetin pyörän jo olemassaolevaan matkustajan selkänojaan tavaratelineen, jonka päätyyn sain kärryn kiinnityspisteen. Kiinnitysmekanismi on kokonaisuudessaan omaa suunnittelua, toteutus tuli Budapestilaisesta MC-kerhosta.

Pykälät ja mp:n peräkärry

Kokoan tähän mitä mp:n peräkärrystä säädetään tällä hetkellä (asetuksessa rakenteesta ja varusteista, 5 a luku sekä joukko muita pykäliä). Vanhemmissa pykälissä on erilaisia ja usein kevyempia vaatimuksia esim valoille ja heijastimille, nämä allaolevat siis koskevat uusia mp:n peräkärryjä.

Kiinnitys pyörään pitää olla 'kestävä ja tarkoituksenmukainen', yleensä on suosittu autojen peräkärryjen palloniveltä. Yksirenkaisten kärryjen kanssa (kuten tämä mun kärry) tämä kiinnitystapa ei luonnollisesti toimi. Tarkkoja vaatimuksia kiinnitysmekanismille ei siis ole, mutta tahaton aukeaminen on estettävä.

Kärryssä on oltava suunta-, taka-, kilven- ja jarruvalo sekä etu-, sivu- ja takaheijastimet. Tämä tuli voimaan 29.9.2005, sitä vanhemmissa kärryissä vilkkuja tai ajovaloa ei tarvita paitsi jos kärry peittää takaapäin osittainkin pyörän omat valot. Koska oma kärryni on 50-luvulta, enkä löytänyt sen ajan vaatimuksia kärrylle mistään tein siihen soveltavasti hyväksi katsomani valotukset (kilven-, taka- ja jarruvalot).

Alle 80cm leveässä kärryssä taka- ja jarruvaloja ja takaheijastinta ei tarvitse kahdentaa vaan yksi valo riittää. Kaikki valot tulee kytkeä toimimaan rinnan mp:n vastaavien valojen kanssa. Valaisimien paikoista kannattaa lukea määräykset suoraan pykälistä (asetus rakenteesta ja varusteista, 5 a luku).

Peräkärryssä pitää olla oikean nopeusluokan ilmarenkaat, kottikärryn rengas ei siis kelpaa. Peräkärryn renkaiden urasyvyyksiä ja talvirenkaiden käyttöä koskee samat pykälät kuin prätkääkin (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 18 §). Mp:n peräkärryn jousitukselle ei ole vaatimuksia, tai en niitä ainakaan löytänyt. Yllättäen peräkärrylle on voimassa lokasuojapakko toisin kuin mp:llä (asetus rakenteesta ja varusteista, 21 h §).

Prätkän peräkärryä ei rekisteröidä. Moottoripyörän peräkärryssä ei siis ole omaa rekisterikilpeä (ajoneuvolaki 64 a §) vaan kopio prätkän rekisterikilvestä. Kopion voi tilata konttorilta pikkurahalla täyttämällä lomakkeen ja laittamalla syyksi 'peräkärry'.

Moottoripyörän peräkärry saa olla enintään 1,5m leveä. Kärryn massa ja kantavuus ei saa ylittää mp:n valmistajan ilmoitamaa maksimia tai puolta pyörän kuormittamattomasta massasta (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 34 §). Kärryn tai yhdistelmän pituudesta tai korkeudesta ei ole säädetty mitään (tai en pykäliä löytänyt) joten näitä maksimimittoja rajaa sovellettava kaatopykälä yleisistä maksimimitoista (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 27 §, itse prätkän maksimimitat muuten kohdassa 27 a).

Peräkärryssä kuorma ei saa ylittää sivusuunnassa kärryn koria, tämä ei koske kuitenkaan veneen kuljettamista. Sensijaan kuorma saa pituussuunnassa ylittää peräkärryn uloimman osan eteenpäin metrin verran, ja taaksepäin kaksi metriä. Maksimikuorman osalta ei ole säädetty muuta mitä edelläolevat massat rajoittavat (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 34 §, 45 - 49 §).

Peräkärryn kanssa mp:n maksiminopeus on 80 kmh, jos kärryssä ei ole jousitusta niin maksiminopeus on 60 kmh (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 3 §, 3.). Henkilöiden kuljettaminen moottoripyörän peräkärryssä on kielletty (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 44 §).

Kärry käytännössä

Alkuperäinen Pannonian kiinnitysmekanismi oli kärrystä kadonnut jonnekin historian tuuliin. Suunnittelin uuden kiinnitysmekanismin niin, että siihen tulee sokkavarmistuksen lisäksi myös ruuvikiinnitys. Kiinnitystappisysteemi on tehty kovasta rosterista, en muista enään tarkkaa metallilaatua.

Mekanismi toimi muuten erinomaisesti, mutta neliön muotoinen tappi jolla kärry kiinnitetään pyörään on suora. Tästä seuraa se, että kärry pääsee kuormattuna huojumaan hiukan sivusuunnassa. Tämä tuntuu yli 80 kmh nopeuksissa ikävänä keinuntana. Seuraavaan versioon (jossa kärry tulee ADHD:n perään) korjaan tämän ongelman niin, että kiinnitystappi ja vastaava reikä muutetaan kartion muotoiseksi eli yläpäästään leveämmäksi. Näin kiinnityksestä tulee mekaanisesti riittävän jäykkä.

Kaikenkaikkiaan peräkärry on todella oiva kapine kun on tarve kuljettaa tavaraa ja kaikkea painoa ei halua pyörän päälle. Naisen kanssa matkaillessa pyörän päällä saattaa tulla myös ahdasta, jos kamaa ei saa peräkärryyn.

Painonjakauman kannalta tämä Pannonian malli on huono kahdesta syystä: Kiinnityspiste tulee ylös ja kärryn rengas on takareunassa jolloin paino kohdistuu aisaan ja pyörän takajousitukselle. Kaikkea ai kuitenkaan aina saa, tyyli menee joskus toiminnon edelle.

En ole huomannut mutkateillä kurvaillessa kärryn kanssa juuri mitään ongelmia, niin kauan kuin kärry on kuormattu maltillisesti. Loota seuraa kiltisti perässä eikä se tunnu ajaessa juuri lainkaan. Huomioarvoa peräkärryn kanssa saa ihan mukavasti, jos sellaista kaipaa.


Juttu julkaistu BajaHill:ssä 18.12.2011.

Uudenkarheiden päästömittauksissa yllätyksiä

Sveitsiläinen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimuksen, jossa mitattiin uudenkarheiden, noin 12000km ajettujen pyörien päästöt. Valmistajien mukaan pyörät ovat uutena Euro-3 mukaisten päästönormien kanssa yhteensopivia. Tämä Suomessakin vuonna 2003 voimaantulleen päästönormin pitäisi taata ympäristöystävällisyys.

Kymmenestä mitatusta seitsemän ei läpäissyt

Mittauksessa havaittiin, että kymmenestä eri merkkisestä moottoripyörästä peräti seitsemän ei enää läpäissyt Euro-3:n mukaisia vaatimuksia. Mittaustulos vahvistaa vanhoja epäilyjä. Normit on laadittu siten, että niihin on mahdollista päästä tietyissä olosuhteissa uusien komponenttien kanssa. Vanhemman ajoneuvon kanssa tilanne on käytännössä kuitenkin toinen.

Tämä myös nostaa esiin paradoksin, jossa käytetyn ajoneuvon muuntelun kohdalla vaaditaan tiettyä vaatimustasoa johon edes vakiokuntoinen, originaaliosilla varustettu ajoneuvo ei todellisuudessa pääse. Näin kirjoitettu normi toimii samalla myös epäsuorana rakentelun esteenä.

Koko raportti: http://www.svmc.se (Englanniksi, PDF, 485 kB)


Juttu julkaistu BajaHill:ssä 4.3.2009

Autoverotuksessa siirryttävä käyttöön perustuvaan verotukseen

Hesari uutisoi lauantaina liikenneministeri Anu Vehviläisen esittävän perusteellista remonttia autoverotukseen. MMAF kritisoi juuri autoverolainsäädännön säätämisjärjestystä (katso Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta). Tällä rintamalla avoin keskustelu on siis erittäin tervetullut uutuus.

Nykymallinen hankintaan pohjautuvan verotuksen ohjaustavoite ei toteudu ainakaan liikenneturvallisuuden tai ympäristön suojelun tiimoilta. Verotusta tulisikin muuttaa niin, että se ohjaa kulutusta ja liikkumista nimenomaan ympäristön ja turvallisuuden kannalta. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon suuren ja harvaan asutun maan pitkät etäisyydet ja yhteiskunnan toiminnallisuus.

Vehviläinen heittää esimerkiksi Hollannin suunnitelman, joka perustuu automaattiseen seurantajärjestelmään. Useimmissa autoissa jo olemassa oleva tekniikka mahdollistaisi, ainakin teoriassa, jo tänään ympärivuorokautisen seurannan muutaman metrin tarkkuudella. Tällaisen ITS eli Intelligent Transport Systems -järjestelmän avulla voitaisiin verotusta säätää esimerkiksi ajomatkan, -ajan ja -paikan perusteella.

Tällaisesta järjestelmästä on hyvin pieni askel automaattiseen sakotukseen, nopeuden rajoittamiseen ja ihmisten muunkin kulkemisen ympärivuorokautiseen seurantaan. Valvova isoveli saisi siis todella mahtavan työkalun, jonka toimintaa voisi saman tien laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Valitettavasti terhakat kansalaisjärjestöt eivät vain tunnu ymmärtävän näiden ITS -järjestelmien hyviä puolia...

Kirjoittamani wanha aprillipilajuttu "Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2004)" ei enää nauratakaan niin paljoa.

ITS:n sijaan verotuksessa voitaisiin käyttää myös yksinkertaista fossiilisten polttonesteiden verotuksen koventamista. Suomi on iso maa ja tämän voi tehdä vasta kun vaihtoehtoja on aidosti tarjolla. Fossiilisia polttoaineita kurittamalla verotuksen ohjaustavoite toteutuisi mainiosti ilman vapaan yhteiskunnan perusteiden nakertamista.

Vehviläisen kommentit Hesarissa: http://www.hs.fi


Juttu julkaistu useammalla eri foorumilla

Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta

Autovero-ooppera jatkuu 51 vuotta vanhasta historiastaan tutuilla linjoilla. Laki valmistellaan virkakabineteissa ja tuodaan viime tingassa eduskunnan käsiteltäväksi. Uusin lakiehdotus paketoitiin mm. vihreiden arvojen parantamisen alle. Jos sitten erehtyy tätä pakettia vastustamaan, niin leimautuu helposti ympäristöstä välinpitämättömäksi saastuttamisen kannattajaksi. Samalla vastustaja tulee sotkeneeksi valtion budjetin, sillä kysymys on ns. budjettilaista, joka on pakko käsitellä ennen kuin budjetista voidaan päättää. Tällaisessa tilanteessa eduskunnasta ei siis tahdo löytyä vastapainetta valtionvarainministeriön virkahenkilöiden toimille vaan lakimuutos nuijitaan enemmittä keskusteluitta läpi.

Lähes sama menettelytapa toteutuu vuodesta toiseen jokaisen autoverolain muutoksen yhteydessä. Milloinkaan ei ehditä keskustelemaan kunnolla muutosesityksen sisällöstä ja todellisista vaikutuksista, saati sitten autoverolain muista ongelmista.

Motskareita koskevia muutoksia

Muutamia muutoksia on kuitenkin luvassa. Ensinnäkin ELV (autoveron arvonlisävero) poistuu, mutta itse autoveroa nostetaan vastaavasti. Toiseksi ns. mallikohtaisista veroprosenteista luovutaan ja kaikki niin uusina kuin käytettyinäkin verotettavat moottoripyörät verotetaan jatkossa suoraan lakiin kirjoitettujen veroprosenttien mukaan. Ennen vuotta 2003 valmistettujen prätkien laissa säädetty verokanta hieman kevenee kolme prosenttiyksikköä. Riippuen merkistä, mallista ja vuosimallista verorasitus saattaa hieman keventyä tai kiristyä. Prätkien kohdalla kovin suurista summista ei kuitenkaan ole kyse. Ikävin asia tässä on se, että myös vm. 1958 vanhemmat sekä vm. 1958-1973 prätkät verotetaan jatkossa laissa säädettyjen prosenttien mukaan. Koska vanhan raudan verotusarvo määritetään kuitenkin kuten ennenkin ikävähennysjärjestelmän mukaan, ei veroprosenttien kiristymisellä ole käytännössä suurta merkitystä.

Veron perustan muuttamisesta seuraa mielenkiintoinen tilanne käytettyjen maahantuonnin kannalta. Eurooppaoikeuden perusteellahan käytettyjen maahantuomisen yhteydessä ei veroa saa periä enempää, kuin on vastaavassa jo aikaisemmin maahantuodussa jäljellä. Nyt kun mallikohtaisista veroprosenteista luovuttiin, mutta mitään muuta muutosta veron perusteeseen (ajoneuvon rekisteröinti käytettäväksi liikenteeseen) ei tehty, voidaan perustellusti kysyä, täyttääkö uusi laki EU-oikeuden vaatimukset syrjimättömästä verokohtelusta.

Kapuloita muiden pinnoihin

Hallituksen esitys autoverolain muuttamiseksi oli totuttuun tapaan pitkähkö ja maallikolle käytännössä mahdoton ymmärtää. Yllä mainitun EU-oikeudellisen ongelman lisäksi siihen sisältyi useita muitakin ongelmia, mutta niihin ei eduskuntakäsittelyssä puututtu huolimatta siitä, että muutamat lausunnonantajat MMAF ja SMOTO mukaan lukien kiinnittivät niihin huomiota. Seuraavassa tiivistettynä pari otetta oopperan libretosta.

Ammatikseen käytettyjä ajoneuvoja maahantuovien kannalta lainmuutoksessa on koukku. Jos maahantuoja ei ole tullissa rekisteröity verovelvollinen niin autoveroa ei katsota arvonlisäverotuksessa läpikulkueräksi. Toisin sanoen pienkauppiaiden on tulevaisuudessa pakko joko rekisteröityä tulliin tai myydä ajoneuvo tax-freenä. Muuten he joutuvat maksamaan ALV:n myös autoverosta - siis siitä samasta autoverosta, jota lainmuutoksella jo korotettiin ALV:n osuuden verran. Tavallaan ALV kannetaan siis näissä tilanteissa autoveron osuudesta kahteen kertaan! Luonnollisesti tämä on EU-oikeuden mukaan tuonnin rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, mutta moinen pikkuseikka ei tuntunut kiinnostavan sen enempää virkamiehiä kuin kansanedustajiakaan.

Verotusarvon (yleinen vähittäismyyntiarvo) osalta lakia täsmennettiin siten, että ajoneuvon oma kauppahinta ei missään tapauksessa voi enää olla verotusarvon määrittämisen lähtökohtana. Käytännössä tästä seuraa, että verotusarvo määräytyy todellisuudessa tullin lottokoneistossa, jonka toimintaa verovelvollisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta riitauttaa. Perustuslain mukaan veron määrästä ja perusteesta on säädettävä lailla. Koska verotusarvo ei tosiasiassa enää määräydy lain, vaan tullin lottokoneen toiminnan perusteella, jää mainittu perustuslain vaatimus toteutumatta.

Autovero, demokratia ja hyvän lainsäädännön ominaisuudet

Autoverolaki on masentavan osuva esimerkki siitä, miten lakeja ei pitäisi hyvin toimivassa yhteiskunnassa laatia. Lain sisällöstä päättävät käytännössä vain pari valtiovarainministeriön virkamiestä, joita kukin istuva ministeri puolustaa ja eduskunta toimii kumileimasimena. Hyvään lainvalmisteluun kuuluisi muun ohella kaikkien eri sidosryhmien kuuleminen, mutta autoverolain osalta tämä rajoittuu lähinnä epäviralliseen ja pitkälle salassapidettyyn keskusteluun suurten kaupallisten automaahantuojien kanssa. Veronmaksajalta ei koskaan kysytä yhtään mitään ja eurooppaoikeuden vaatimuksilla pyyhitään röyhkeästi takamuksia. Eduskuntaan lakiesitykset tuodaan aina "sopivasti ajoitettuina", jolloin keskustelua ei koskaan ehditä käydä. Ja viimeisimpänä mausteena keitossa vähäisimmätkin keskusteluyritykset vaiennetaan leimaamalla toisinajattelijat fasismia muistuttavalla tavalla "budjettiänkyröiksi" tai vihreiden arvojen vastustajiksi.

Ei voi kuin ihmetellä, minkä vuoksi autovero-oopperan annetaan jatkua vuodesta toiseen samanlaisena demokraattisen päätöksenteon irvikuvana. Verokertymän turvaaminen ei kelpaa syyksi, sillä sama verokertymä voitaisiin kerätä myös oikeudenmukaisesti toimivalla ja laajapohjaiseen keskusteluun perustuvalla lainsäädännöllä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tahdota tehdä millään päätöksenteon portaalla, vaan veronmaksaja saa rämpiä suossaan ilman yhdenkään lainsäädännöstä päättävän tahon apua. Tämän selostuksen päätteeksi onkin paikallaan siteerata erään moottoripyöräalan yrittäjän viranomaisille osoittamaa loppulausahdusta eräästä muutaman vuoden takaisesta tilaisuudesta:

HÄVETKÄÄ!

Juttu julkaistu usealla muulla foorumilla. Kirjoitin jutun yhdessä Teemu Lindforsin kanssa.

Sormet kuumiksi - Rakenna kahvojen lämmittimet

Suomen ajokeleissä kahvojen lämppärit ovat tarpeen. Varsinkin sateella ja kesäöisin niitä tulee kaivanneeksi. Lämmittimiin tottuneen onkin vaikea kuvitella ajavansa ilman niitä.

Kaikkiin pyöriin voi asentaa lämpökahvat, vaikka maahantuojan merkkihinnastosta sellaisia ei löytyisikään.

Valmiita kahvasarjoja tai niiden komponentteja voi kysellä moottoripyörätarvikkeita myyvistä liikkeistä. Myös moottorikelkkaliikkeissä on yleensä tarjolla melko laaja valikoima erilaisia vaihtoehtoja.

Markkinoilla on valmiita lämpökahvapaketteja, joiden mukana tulevat kahvakumit. Näiden asennus on lähes yhtä vaivatonta kuin kahvakumien vaihto. Ne lisäävät ohjaustangon paksuutta ja usein niissä käytettävä kumimateriaali on liukasta. Hyvä puoli valmiissa sarjoissa on, että niiden mukana tulee yleensä kaikki tarvittavat sähkötarvikkeet mukaan lukien moniasentoinen lämmönsäätöelektroniikka.

Filmi tupen alle

Wanha lämmityselementti purettuna edellisestä pyörästä.
Tässä artikkelissa rakennamme ajotuntumaltaan paremman version. Käytämme erikseen hankittavia filmimallisia lämmityselementtejä, jotka asennetaan alkuperäisten kahvakumien alle.

Lämmityselementtejä saa myös uppokuumennin-mallisina jolloin ne sijoitetaan ohjaustangon sisään. Ohjaustangon sisään asennettavat elementit vievät enemmän sähköä kuin kahvakumin alle asetettavat. Kaasukapula on yleisimmin muovia, ja tuolloin kaasukäsi lämpiää hitaasti.

Pellepeloton tietenkin purkaa vastuslankaa vanhasta auton istuimesta ja tekee lämppärit siitä. Vastuslankaa käyttämällä se todistettavasti onnistuu, kuten Matkaenduroiden keskustelupalstalla todetaan.

Erilliselementeistä rakennettavien ratkaisujen ongelmana on yleensä suurehko lämpöhukka, koska lämmityselementti on kytkinkäden puolella kontaktissa metallisen ohjaustangon kanssa. Tämä hukkaa osan lämmitystehosta. Kaasukapula taas on yleensä valmistettu muovista, joka toimii lämmöneristeenä. Kapuloihin tulee lämpöeroa, ellei sitä kompensoida eristämällä kytkinkäden puolta, erikokoisilla esivastuksilla tai hankkimalla suoraan eri tehoiset lämpöelementit.

Lämpöelementtien yleisimmät tehot ovat 15W ja 20W. Duellin ohjelmassa on valmis 15/30W lämmitinsarja tuotenumerolla 92-180. Muussa tapauksessa on ostettava kaksi sarjaa tai rukoiltava kauppiasta purkamaan kaksi pakettia ja ottamaan parinkymmenen euron taloudellinen riski myymättömästä tuotteesta.

Kytkinpuolen tankoa kannattaa joka tapauksessa eristää eristysnauhalla ennen lämpöelementin asentamista.

Alkuperäisten kahvakumien alle asennettavien lämpöelementtien asentaminen on melko yksinkertaista: Vanhat kumit stongasta irti, lämpöelementit alle, uudet kumit päälle ja sähköt kiinni. Lämppäreiden asentaminen onnistuu perustyökalujen avulla, mutta muutamasta lisätyökalusta ja paineilmasta on apua.

Huolellisuutta sähkötöissä

Sähkökytkentöjen tekeminen luotettavasti on urakan vaativin osuus. Yleismittari on tässä suureksi avuksi. Jos ainoa asia, mitä tiedät pyörän sähköistä on että se tulee töpselistä, kannattaa kytkeminen jättää kaverille, joka erottaa yleismittarin henkilövaa’asta.


Uusien lämpökahvojen hankinnassa tulee ulkonäön lisäksi huomioida kolme asiaa:

1) Nykypyörien ohjaustangoissa on pääasiassa kahta paksuutta: 22-millisiä sekä tuuma-mittaisia (reilut 24 mm). Väärän kokoinen tuppi ei toimi oikeankokoisessa tangossa.

2) Lämmittimet syövät paljon sähköä ja ne on syytä kytkeä oman sulakkeen ja releen taakse. Kaikissa lämmitinpaketeissa näitä komponentteja ei ole mukana, joten sulakekotelo, rele, kytkin, johdot ja johtosukat pitää mahdollisesti hankkia erikseen. Kaikkia näitä saa suurimmista automarketeista tai elektroniikkaliikkeistä myös erikseen.

3) Selvitä pyörän oman kaasukapulan rakenne sekä siihen saatavien kädensijakumien, kahvan osien ja alle menevien lämmityselementtien saatavuus. Lämmityselementin on sovittava kaasukapulaan, sillä elementtiä ei voi pienentää. Asia on helpointa ratkaista irrottamalla vanha kaasukahva ennen ostosta.

Vanhojen kahvojen irrottaminen

Kahvan osat irtoavat tangosta ja toisistaan paineilmalla, joskus avuksi tarvitaan myös lämpöä. Suurin osa itse kahvoista ei tosin ole purettavissa.
 
Jos pyörässä on erilliset kahvapainot tai tangonpäävilkut, työ aloitetaan näiden irrottamisella. Joissain pyörissä kahva on kiinni sähkökytkinten kotelon kauluksen alla. Kotelo on yleensä kiinni pohjaan piilotettujen ruuvien avulla ja avaaminen saattaa vaatia myös kytkinkahvan kiinnitysten löysäämistä. Vaihtoehtoisesti kytkinkahva alustoineen irtoaa samalla. Useissa tapauksessa tämä sähkökytkinten kotelo pitää avata tai löysätä niin, että saadaan työtilaa.

Kahvakumin alle on päästävä painamaan paineilmaa, jolloin kahva liukuu paikaltaan kuin laakereilla.

Aina homma ei onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä. Tällöin ei ensimmäiseksi kannata ottaa esiin isompaa vasaraa jolla voi hajottaa lyöntikohdan vierestä ne arvokkaat osat. Tuumailutauko ja yksityiskohtien tarkastelu ennen raakaa voimaa voi säästää monilta harmeilta ja kuluilta.

Joissakin pyörissä vasemman puoleinen kahva on liimattu kiinni siten, että paineilmalla ei tule kuin korvat kipeiksi. Tässä tapauksessa kannattaa kahvakumi ensin halkaista mattopuukolla ja koittaa vetää se sitten irti. Joskus kumi on vuoltava irti puukolla. Oikeanpuoleinen kaasukahva lähtee yleisimmin irti näppäryydellä ja ilman voimankäyttöä. Jos kahvakumin saa irti helposti, ei kaasukapulaa tarvitse edes irrottaa.

Kaasukapulan purkaminen

Kaasukahvan osat purettuina. Näiden osien rakenteessa on paljonkin vaihtelua eri pyörien välillä. Tässä mallissa vasemmalta oikealle: Pinta-'nahka', pehmuste, oikean kahvan tuppi, päätykromit sekä vasemman eli kaasukahvan tuppi.
Purkamalla ohjaustangossa oleva sähkökytkimien kotelo saadaan kahvaa paikallaan pitävä kaulus auki ja päästään käsiksi kaasuvaijereihin. Sporttipyörissä kaasukapulan kotelo on yleensä erillinen osa. Joissain pyörissä jarrukahva sekä jarrunestesäiliö ovat kiinteä osa tätä painonappien koteloa. Jos jarrunestesäiliö irtoaa samalla kannattaa huomata, että säiliössä on yläosassa huohotusreikä josta voi tihkua maalit irrottavaa jarrunestettä tankin tai lokasuojan päälle.

Yleensä kaasuvaijerin päässä on kiinteä nippa, joka tulee suoraan kaasukahvan koloihin. Toisissa pyörissä nippa on pienempi ja vaijerin päässä on erillinen sovitepala. Sovitepalan tarkoitus on vieriä hämärän talin kaappien alle siihen pölyiseen kohtaan, mistä se ei mitenkään inhimillisesti ole löydettävissä. Joskus vaijerin irrottaminen kaasukahvasta vaatii vaijerin löysäämistä. Useimmissa pyörissä tämä onnistuu löysäämällä mutterit jommastakummasta päästä.

Lämpökahvojen rakentaminen ja sähköjen kytkentä

Lämpöelementti kahvan rakenteissa. Huomaa tukevat johdot jotka on vielä vedetty erilliseen johtosukkaan. Erityisesti kaasukahvan puolella tähän johtojen vetoon kannattaa kiinnittää huomiota niin, että johdot eivät mene sitten poikki jatkuvan samasta kohtaa taipumisen takia. Itse mietin pienen kierrejousen käyttämistä tässä johtojen tukena. Se ei kuitenkaan osoittautunut tarpeelliseksi.
 
Vasen kahva jonka maadotin suoraan stongaan kahvan läpi. Huomaa myös pieni koverrus johtojen reitille, tällä puolella johdot tulevat kokonaan piiloon. 
  
Kuvasarjassa käytetään purettavia kahvaelementtejä ja erikseen ostettavia ja filmimallisia lämpöelementtejä. Johdot, rele, kytkin, sulakerasia ja muu tarpeellinen löytyi autotallista valmiina. Tällä ratkaisulla tallitontulle saatiin puuhaa, ulkonäkö juuri halutuksi sekä voitiin optimoida tasainen lämmitysteho ja minimoida sähkönkulutus.

Erikseen ostettuna komponenteille tulee hintaa muutamia kymppejä. Itse tekeminen siis kannattaa, jos ei laske omaa käytettyä aikaa sekä mahdollisesti palaneita sulakkeita.

Valmiiden lämppäripakettien kanssa elämä on helpompaa, parhaimmillaan jopa johdotukset käyvät suoraan pyörän omiin liittimiin. Tällöin asentamisen hankalin osa on kytkinkäden puoleisen kahvakumin irrottaminen ja uuden kahvan sujauttaminen paikalleen. Valmiissa paketeissa on usein myös hienostuneempaa tekniikkaa kuten esimerkiksi portaaton lämmönsäätö termostaatin avulla. Nämä voi tietenkin toteuttaa myös omassa projektissa, mutta se vaatii jo johtojen kytkentää enemmän omaa sähköosaamista.

Muista sulake

Sulake on hyvä sijoittaa mahdollisimman lähelle akkua. Koska lämmittäminen syö sähköä, kannattaa sulake mitoittaa virrankulutuksen mukaan. Yhteensä 40 W tehoiset lämmittimet tarvitsevat 40W/12V = 3,33 A sulakkeen. Viiden ampeerin sulakkeen pitäisi siis riittää. Jos sulake palaa jatkuvasti, on yleensä kytkennöissä vikaa. Suuren sähkönkulutuksen takia myös kytkin kannattaa sijoittaa releen taakse tai kytkennästä voi tulla lyhytikäinen.

Melkein valmis asennus kaasukahvan alapuolelta kuvattuna; kahvalämppärin johdot keskellä kiemurtelevassa verkkosukassa, kaasuvaijereiden kromiset lähtökäyrät keskellä alhaalla ja itse kaasukahva oikeassa alakulmassa. Koversin jarrukahvan kiinnikkeeseen lämppärin johdolle kulkureitin koska tässä pyörässä kaikki kahvojen johdot vedettiin samalla stongan sisään.
 
Virta kannattaa ottaa suoraan akun plusnavasta ja käyttää välissä relettä, joka saa ohjausvirtaa silloin, kun pyörän sytytysvirta on kytkettynä. Näin akku ei pääse tyhjentymään, vaikka lämmitin olisi jäänyt päälle. Virranryöstäjien käyttö on lyhytikäinen ratkaisu, koska ryöstäjän rikkoman eristekuoren alle pääsee kosteutta, joka vähitellen tuhoaa sekä liitoksen että alkuperäisen johdon.

Johdot on syytä vetää johtosukan sisään niin, että tärinä ja hiertymät eivät heti riko vetoja. Ohjausakselin lähellä on paikka, jossa johdot usein vähitellen katkeavat ohjauksen kääntelyn seurauksena. Tämän välttämiseksi johdot kannattaa vetää niin, että niihin ei tule tiukkoja taitoskohtia. Helpointa onkin seurata alkuperäisten johtojen linjaa.

Koska lämpöelementit tulivat esimerkissämme kahvan pintaan ja hyvin lähelle lämmitettävää kohdetta sekä hyvin eristetyksi lämpöä johtavasta ohjaustangosta, virtaa ei tarvita kovin paljoa. Tämä tarkoittaa sitä, että rinnan kytkentää ei tarvita, vaan lämpöelementit kytketään sarjaan. Virtajohto siis vedetään releeltä oikeaan kahvaan ja sieltä vasempaan kahvaan jossa on maadoitus. Jos kahvat jäisivät kylmiksi, kytkennän voi tästä helposti muuttaa kahvojen välijohdosta rinnan kytkennäksi.

Toinen tapa kytkeä lämmityselementit on käyttää muutamaa relettä ja vaihtavaa kytkintä jolloin lämmitystehoja saadaan kaksi: Puoliteho, jolloin lämppärit ovat sarjassa sekä täysi teho jolloin lämmittimet ovat rinnan.

Hienostunein ratkaisu on käyttää hakkuriperiaatteella toimivaa säädintä, joka ei hukkaa virtaa. 26 euron hintainen säädin 180 W tehonkestolla löytyy osoitteesta http://www.enduro-stammtisch.de

Jos ei halua vetää johtoja piiloon ohjaustangon sisään ja sähkökytkinten koteloiden alle voi tässä vaiheessa ruuvata kotelot ja loput hallintalaitteet takaisin paikalleen.

Ennen kahvakumien asennusta kannattaa muuten kokeilla lämmitinelementtien toimivuus.

Kahvakumit on saatava paikalleen niin, että ne istuvat tiiviisti eivätkä pyöri omia aikojaan. Tässä on avuksi WC:n kaapin tunnistamattomien purkkien seasta löytyvä tuote jossa lukee ”hiuslakka”. Lakka toimii paikalleen laiton yhteydessä liukasteena mutta jämähtää pian liimaksi. Ensitöiksi siis suihkautetaan paljaan ja putsatun ohjaustangon päähän hiuslakkaa ja sitten sujautetaan kahva paikalleen paineilman avulla.

RR- ja enduromiehet viimeistelevät kahvakumien kiinnitykset varmistuslangalla.


Juttu julkaistu BajaHill:ssä 14.4.2008.

Mopojen virittäminen suurennuslasin alla

Vuonna 2007 jäi mopon virittämisestä kiinni 1179 mopoilijaa. Tämä on lähes tuplasti enemmän kuin yleensä. Kiinnijäämisestä seuraa useiden satojen eurojen lasku.

Mopo on ajoneuvo jonka kuutiotilavuus on enintään 50 cm3 ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 45 km/h. Jos peli ei näihin raameihin mahdu, on kyseessä moottoripyörä jonka kohtelu on vakuutuksien, teknisten vaatimusten ja verotuksen osalta erilaista kuin mopolle. Käytännössä kuutiotilavuuden nostoa on vaikea todentaa tien päällä, mutta sen sijaan kasvanut huippunopeus ja vääntö ovat helposti havaittavissa.

Mopoja voi rakentaa myös laillisesti

Mopojen osalta tekniset määräykset ovat moottoripyöriä kevyempiä ja niiden noudattamista ei valvota niin tiukasti, kunhan jarrut ja valot ovat kunnossa ja pysytään mopon määritteiden sisällä. Pitkä keula, karvapenkki, maalaukset ja monenlaiset ulkoiset muutokset ovat tervetulleita tuulia myös mopojen rakentelurintamalla.

AKE:n juttu aiheesta: http://www.ake.fi/AKE/Ajankohtaista/Vuoden+2008+tiedotteet/Mopon+viritt%C3%A4misest%C3%A4+kallis+lasku.htm


Juttu julkaistu BajaHill:ssä 25.3.2008