Katto pois ja kesänakit alle

Garage door opener with a velcro

I attached the garage door opener with a velcro under the center console box. Neat, works, easy to use blinded.

Hiivatin katto kattoon

Hiivatti kulkee nyt kesäkaudella rättikaton varassa ja kova katto (Hiilikuitukaton asentaminen (16.12.2018)) on nojaillut tallin seinään. Tuo sijoitus on hirvittänyt sillä on vain ajan kysymys kun tallissa puuhatessa tärvään siihen jotenkin.

Päätin siis tehdä katolle telineen tallin kattoon. Nettifoorumeita selaten tuolle ei näyttänyt olevan mitään valmista formaattia tai kunnollista telinettä. Tallista löytyi kuitenkin useammanlaisia koukkuja jotka toimivat inspiraation lähteinä.

Päätin käyttää katon takakiinnityspisteitä kiinnityksen lähtökohtina. Ne ovat metallisia ja hiilikuitovahvistettuja joten uskon niiden kestävän hyvin katon painon.

Itse mekanismi ja idea on simppeli: Katto takapäästä kiinni koukkuihin ja sitten hihnalla etupää ylös kattoon.

Tässä kohtaa noiden koukkujen muoto on oleellinen; Niissä pitää olla kärkeä niin, että katon saa kahden herran voimin koukkuihin kiinni ja samalla kaarta niin, että katto taipuu saranana ylös.

Taidan laittaa katon päälle vielä vanhan lakanan pölysuojaksi. Tallissa kun pöllyää välillä rajustikin.

Hihnana käytin tavallista kevyttä kuormahihnaa. Ajatelin ensin pehmustaa hihnan vesiputkien lämpöeristeellä mutta sattumalta löysin kaupasta kumiset kulmasuojat.

Katkaisin hihnan niin, että kiinnityskohta tulee katon puolelle ja ujutin kulmasuojat hihnaan ennen lenkkeihin kiinni sitomista. Solmuiksi vedin jalussolmun joka kestää hyvin tällaisesa hihnassa.

Etupään lenkki on katossa betonisen lyöntiankkurin varassa. Uskon tuon kestävän hyvin. Sensijaan nuo takapään koukkujen kesto on hiukan arveluttava, mutta toisaalta paino tulee pääosin tuon hihnan varaan.

Lahjakoneen kytkentöjen tarkastus

Sain talliini entistä isomman pylväsporakoneen. Ennen kuin tein mitään pesin koneen perusteellisesti liuottimilla ja bensalla. Monikymmenvuotisen mustan metallimönjän alta kuoriutui esiin sininen maalipinta.

Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.

Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.

Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.

Osien 3d-printtausta ja protoilua

Etsin pitkään Harrisoniin sopivaa, stongan vasempaan kahvaan sovitettua vaihteen vaihtajaa. Sellaisia ei näemmä edes valmisteta. On vain vaihdenavan valmistajan rumia muovikäikäleitä ja vielä rumempia kiinalaisia. Jos haluaa kauniin ja simppelin osan se pitää siis valmistaa itse.

Etsinnän lomassa sain inspiraation 50-luvun Vespan vaihdekahvasta. Päädyin sen nojalla piirtämään CADilla useammankin version osista. Kuvassa v5.

Itse valmistustapa on vielä auki mutta luultavasti tuo kotelo valetaan, porataan ja kiillotetaan, kansi leikataan alumiinista ja kiillotetaan, jousi tilataan jousifirmasta ja loput osat 3D-printataan.

Osissa on se kikka, että ne toimivat kummallakin puolella; sekä kaasukahvana että vaihteenvaihtajana.

Kuvassa on 3D-printattuna kotelon V2 sekä takana tulossa kaasukapulan V1.

Katsotaan mitä tästä lopulta tulee. Voi myös olla, että jossain  vaiheessa heitän koko pulikkakokoelman roskiin.
 

Seinille julisteita

Pyörää purkaessa ja ajoneuvojen keväthuoltoa nakerrellessa sain myös inspiraation ripustaa lattialla seinään nojanneet julisteet paikoilleen. Koheni tuo atmösfääri tallissa kummasti.

Savagen kytkimen vaihto

Porkkanasorvin kytkin on luistanut säädöt tapissa jo muutaman kesän ajan. Oli siis aika vaihtaa kitkalevyt. Koneen oikean puolen kytkinkoppa lähtee irti ottamalla ensin pakoputki (3 mutteria) ja sitten jalkatappi (2 mutteria) sivuun. Koppaa irroitellessa sieltä lirahtaa jonkin verran öljyä vaikka ne onkin jo laskettu koneesta pois. Huoltomanuaaleissa käsketään irroittamaan myös öljynsuodatin mutta se on tässä hommassa tarpeetonta. Sen sijaan kytkimen vaijerista ei puhuta ainakaan Clymerissä mitään mutta se kannattaa irroitaa alapäästään eli kopan kyljen vivusta jo tässä vaiheessa.

Itse kytkimen purkaminen alkaa painelevyn ja kytkimen jousien irroittamisella (kuvassa jo napattu pois). Painelevy otetaan irti hiljalleen jokaista 4 ruuvia avaamalla niin, että kytkimen jouset eivät paina levyä kieroksi.

Ennen painelevyn poistamista keskeltä kannattaa huomata ottaa talteen muutaman sentin  mittainen reaktiotanko, ettei sitä sitten tarvitse kontaten etsiskellä pitkin tallia.

Pakka lähtee irti avaamalla sitä keskeltä kiinni pitävä 32mm mutteri (kuvassa paikallaan). Musu on lukittu asentoonsa prikalla jonka kulma on taitetty mutterin kylkeä vasten, tuo prikan reuna täytyy lyödä tuurnalla auki ennen mutterin avaamista.

Kun kytkinpakka on irroitetty pyörästä se kannattaa avata ja kasata samantien. Näin kytkimen kitkalevyt tulee vaihdettua oikeassa järjestyksessä uusiin. Jotkut suosittelevat levyjen uittamista öljyssä tässä vaiheessa niin, että ne tulee primeroitua näin asennusvaiheessa.

Kun levyt on vaihdettu ja pakka kasattu niin sen voi työntää takaisin paikalleen akseliin. Huomaa että siellä oli akselissa pakan alla spaceri jolla pakan paikka akselilla muiden rattaiden suhteen tulee kohdalleen.

Sitten vain romut kiinni käänteisessä järjestyksessä. Pakan päämutteri tulee 50-70 Nm kireyteen. Käytin wanhan lukkoprikan uudelleen ja taitoin siitä vaan toisesta kohtaa uuden sivun. Hetken pähkäilyn jälkeen papukaijapihdit näyttivät olevan tuohon taittohommaan paras työkalu.

Painelevy kiinnitetään hiljalleen ympyrässä sen neljää mutteria kiristämällä kunnes ne ovat sormikireydessä. Lopulta niihin tulee 11-13 Nm momentti. Muista työntää reaktiotanko paikalleen tässä välissä.

Koneen posken paikalleen laitossa ei ole mitään ihmeellistä, kaksi ruuveista on pidempiä ja kolmessa on erillinen tiiviste. Nuo viisi pulttia pitää siis osata laittaa oikeisiin reikiin. Helpottaa toki jos huomasi merkitä ne jo irroitusvaiheessa (kai luit koko jutun ensin).

Ennen ruuvailua skrabasin partakoneen terällä kopan ja lohkon välisestä tasopinnasta wanhan paperitiivisteen jämät pois. Koska uutta tiivistettä ei ollut hyllyssä ja  oli sunnuntai laitoin tuohon tiivisteeksi putkesta tasosilkkaa (kuvassa).  

En löytänyt noille posken pulteille manuaalista oikeaa monettia. Ne olivat avatessa melko löysällä joten vedin ne 13 Nm kireyteen, se kun oli valmiiksi avaimessa painelevyn jäljiltä.

Silkan kuivuttua pääsen huomenna siivoamaan ulkopuolen purseet pois, lisäämään öljyt koneeseen ja sitten vain ajelemaan.

Liitin halki ja paineet karkuun

Tallin paineilmajärjestelmästä pääsi ilmat karkuun. Tämä menee ihan omaan piikkiin, olin kiertänyt erään pikaliittimen kiinni liian tiukkaan.

Useamman paineistuskerran jälkeen se antoi periksi ja halkesi. Onneksi miljoonalaatikossa sattui olemaan uusi liitin valmiina niin, että pääsin jatkamaan hommia pienen pikaruuvailun jäkeen.

Painilmalinjat paikallaan

Sain nyt viikonloppuna asenneltua talliin paineilmalinjat. Suunnittelin aikaisemmin tuon tekemistä LVI-liikkeen kuparien avulla mutta edellisen blogikirjoituksen (Paineilmasuunnittelijan hommia (19.11.2013)) myötä löytyikin motoristikaveri joka on töissä alan maahantuontiyrityksessä.

Teknisen tilan puolella tein läpiviennin talliin metalliputkella. Tämä siksi, että tekninen tila ja talli ovat eri palotiloja. Tuo seinän ja paineputken väli pitää vielä tiivistää palouretaanilla, kunhan löydän sen purkin jonka jo hommasin.

Tein tuohon poikkeuksellisesti naarasliittimet niin, että voin irroittaa toisen kompuran (joka on muuten vieläkin kateissa) ilman paineiden kadotusta.

Putkilinja ennen paineistusta, ja sen jälkeen. Aloittelija oppii.

Tallin puolella painelinjat on 22mm muoviputkea. Vaikka asennusohjeet ovat yksinkertaiset niin silti en älynnyt, että paineisuksessa putkien pikaliitokset elävät. Suorasta linjasta tuli siis käyrä.

Paineilma kulkee kuitenkin mainiosti myös mutkasta. Pienellä tuunauksella nuo shikaanitkin suoristuvat.

Ulkona tuli reilusti luntakin. Nyt ei ole sitten mitään tekosyytä jättää hommaa kesken. Pitänee vain sitkeästi surrutella ADHD:n ruosteita ja hapettumia.

Ilmatyökalujen liittimet

Olen toisinaan tuskastellut ilmatyökalujen letkuun liittämisessä. Työkalu ei mene kiinni millään ja lopulta kun sen saa kiinni  niin se ei sitten tahdo irrota millään.

Päätin tutkia eli liittimien eroja. Standardeja tuntuu olevan ainakin kahta ja yhden standardin sisään tuntuu mahtuvan useampaa liitintyyppiä pienillä eroilla. 

Mullakin näytti tallissa olevan ainakin kolmea erilaista liitintä, niitä mitä tulee työkalujen mukana. Kuvassa kaksi erilaista ääripäätä, vasemmalla liitin joka menee  kaikkiin letkuihini ongelmitta ja oikealla liitin jonka kanssa on aina taistelua.

Kävin haemassa läheisestä miestavaratalosta kourallisen omassa systeemissäni toimiviksi todettuja liittimiä, noita vasemantyyppisiä. Standardien tutkiminen jäikin sitten siihen.

Prätkäteline tuli talliin - Loppuu se kyykintä

Meillä ei ole tallissa enään maailman suosituinta kyykkypyörää, koska siellä ei tarvitse enään kyykkiä tai konttailla. Sain nimittäin vihdoinkin yli 10 vuotta kuolaamani prätkän nostopöydän talliin.

Kuvassa nostin ala-asennossa, ja alemmassa kuvassa nousussa ylös.

Kyseessä on Kendonin valmistama Cruiser Lift. Olin pannut valmistajan ja mallin mieleen jollain työmatkalla suuren veden takana.

Nostimen hyviä puolia on keveys ja mahdollisuus panna se pystyyn vaikka tallin seinälle. Pyörään pääsee myös aivan liki kiinni, toisalta laskutilaa tarvitaan ja se on hankitava erillisen pöydän tai nostimeen kiinnitettävän irtolevyn avulla. Lisämaksusta.

Peli nousee joko käsin pumppaamalla tai paineilmalla. Siinä on lukitus asentoonsa ja ainakin pikaisella testillä tuo tuntui riittävän tukevalta isompienkin momenttien avaamiseen.

Ajoramppi ei ole kuvissa mutta se tulee kiinni oikealla näkyvän ajosillan päähän. Ramppi riitti juuri ja juuri ADHD:n ahtimen ylitykseen, pohjapanssarin kanssa sitä lienee pakko jatkaa laudoilla.

Nostimen takasillan saa irti takanakin vaihtoa varten. Taisin tässä laittaa ne sillan sokat väärinpäin, sisältä ulos. Ennen sillan irrotusta rungon alle pitää toki asentaa tunkki niin, että takanakki nousee ilmaan.

Keulassa on lenkki ja kippi helpottamassa pyörän kiinnitystä kun sen työntää paikalleen.  Keulan purkamista ajatellen tuo kippi ja lenkki on pikakiinnitteisiä joten tuossakin saa tunkilla etunakin ylös ja sitten vain keula purkuun.

Pyörälle on nostimen rungossa kiinnityslenkkejä edessä ja takana.  Toistaiseksi olen kaikin puolin tyytyväinen tähän hankintaan. Huonoihin puoliinhan tutustuu sitten vasta kun oikeasti tekee tuon kanssa hommia...

Aikakytkin paineilmakoneen töpseliin

Kuin tilauksesta silmiini osui eräässä suurehkossa miestavaratalossa aikakytkin jonka voi sijoittaa töpselin jatkeeksi.

Paineilmakoneella kun tuppaa oleman sellainen ominisuus, että sen unohtaa päälle koska kone on niin pitkään hiljaa. Paineiden laskiessa kone sitten pärähtää käyntiin, yleensä jokus puolenyön jälkeen häiriten herkkäunisten lepoa.

Tuosta kun napista painaa kerran saa vartin peliaikaa, toisen kerran puoli tuntia ja viidennen kerran niin homma loppuuu heti. Ratkaisee tämän muistiongelman.

Paineilmasuunnittelijan hommia

Heräteostoksena hankittuja paineilmalinjan komponentteja. Toivottavasti ei turhia.
  

Suunnittelen talliin kiinteitä paineilmalinjoja.  Pauhaava kompressori tai oikeammin kaksi pauhaavaa halpiskompressoria voi sijaita teknisessä tilassa ja sieltä  kiinteä linja useampaan kohtaan tallia.

Sähkökytkentöjen osalta ajatttelin, että kompuroille pitää saada tallin puolelle rappukytkin. Näin niille voi säätää yhdellä painalluksella ajoajaksi vaikka 15 minuuttia eivätkä laitteet sitten herätä talon väkeä pärähtäessään päälle kello 01:17.

Viettäessäni vapaa-aikaa eräässä rautakaupassa tein heräteostoksena painelinjan ensimmäiset putkihankinnat. Kärryyn siirtyi hakaisijaltaan 3/4" vesijohtoputkia ja erilaisia kulma- ja supistekappaleita sekä sopivia paineilmapikaliittimiä. Paineenalentimet ja vedenerottimet mulla onkin jo vanhasta tallista.

Tallissa sitten putkia paikalleen mallaillessani jouduin jälleen toteamaan, että lennossa r-kaupan käytävällä tehty suunnittelu ei ehkä olekaan kirkkainta osaamistani.

Minkä päissään sotkee voi CADilla suunnitella pieleen?

CAD-piirros paineilmalinjoista, kuvassa vihreällä.

  

R-kaupan käytävällä suunnitelma oli lähinnä 'tehdäämpä siisti seinän läpivienti'. Mutta koska CADilla putkea tulee sekunneissa metritolkulla tein samantien kunnon suunnitelman. Linjan ulostulot on nyt kummallakin seinällä ja ovien lähellä. Katossa kulkevaan putkeen voi laittaa huvin vuoksi vielä muutaman liittimen.

Kysymys kuuluukin, kestääkö tuollainen tavallinen vesijohtoputki tai nuo R-kierteiset liitokset tällaisessa käytössä? Miksi ei kestäisi?  Mitä muuta paineilmamiehen tulisi huomata ajatella niin, että kaasut eivät pääse ennenaikaisesti karkuun?

Onko tässä jotain palomääräyksiä teknisen tilan ja tallin väliselle paineilmaputkelle?

Rappari jätti takkaan merkin

Unelmien talli valmistuu pikkuhiljaa. Tallin ohessa on myös tuleva perheemme asunto ja takka.

Takkamestariksi valikoitu vanha motoristiystävä. Joviaalina miehenä kaveri halusi jättää takkaan jonkin huomaamattoman merkin tekijästä.

Sillä, että olen aktiivisesti ja itsepintaisesti jatkanut takkarapparin pyörän kutsumista jamahaksi ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän kanssa. Jamahahan se on.

Muutto uuteen talliin

Siirsin viikonloppuna kaikki työkalut, öljyt, tunkit, fillarin, maalit, ajoasut ja muun oleellisen uuteen talliin. Itse asunto-osan rakennus on vielä pahasti kesken mutta tämä keskeisin ja tärkein osuus rupeaa oleman valmis käyttöönottoa varten.

Mitä nyt puuttuu jotain pientä; lavuaarit, kaapit, työtasot, valoista sähköt ja kynnykselläkin on vielä puolen metrin pudotus ja soranpuutetta...

Talvitallin kondenssi söi kromilipareet

Kävin Tampereella jälleen puhumassa SMOTOn edunvalvonnan suunnittelukonferenssissa. Samalla reissulla tuli tarkistettua ADHD:n talvehtimistilanne. Pyörähän on Tampereella kylmässä tallissa josta se on tarkoitus siirtää pajalle ensiövedon ja ahtimen kasaamista varten lähiviikkoina. Oma talli Espoossa kun on purettu ja uusi talo talleineen vielä pahasti vaiheessa.

Syksyn kiireissä en ehtinyt (malttanut, jaksanut jne) pesemään pyörää ennen Tampereen uuteen talliin työntämistä. Kesällä Matti joutui muuttamaan tallinsa paikkaa Tampreella ja silloin aika kului tuohon muuttohommaan. Nykyinen varastotalli on lämmittämätön.

Syksyllä kaikki kromilipareet olivat vielä siistejä eikä ruostetta näkynyt juuri missään.Nyt lampun luomet, lisävalojen tukirauta ja useampi muu kromilärpäke on kauniin oranssin metallivärin kukittama. Ottaa päähän, oma moka. Onneksi sentään maalipinta näytti olevan kunnossa.

Onneksi duunin myötä tulee tehtyä silloin tällöin keikkaa Ameriikkaan. Viimeksi toin sieltä käsitavaroissa lokasuojan jatkeen joka Redmondin HD-liikkeessä maksoi 23,90 USD ja joka halvimmillaankin Suomessa maksaa moninkertaisesti. Mutta aivan turhia kuluja on siis tiedossa.

Moottorinpuutteeseen puree lumitykki

Jokaisen motoristin, joka kaipaa moottoripyöräilyä näin talvisaikaan tulisi hankkia lumilinko! Tuli nääs hankittua moottorinkaipuuseen sopiva lumitykki. Jossain maalla kuulemma puhutaan lingosta mutta meillä Espoossapa tykitellään teitä pitkin. Näin pääsee liukkaillakin puristelemaan kahvoja ja ajamaan kahdella renkaalla.

On tuossa muutakin moottoripyörätunnelmaa. Sopivalla tuulella lumipölly tuiskuaa naamaan muistuttaen kovastitarkasti syksyistä ajotunnelmaa avokypärän kanssa. Samalla kun tie on sopivasti jääliukas niin tulee tasapainoakin harjoiteltua.

Moottoripyörään verrattuna tämä lumilimbo on hiljainen, mutta onneksi kuitenkin merkittävästi äänekkäämpi kuin esimerkiksi 20 vuotias ruohonleikkuri. Tällä saa naapuritaloyhtiön kyttääjien korvat punaiseksi myös silloin kun prätkällä ei polanteisella tiellä ilkeä pröötätä.

Lumitykillä kun päräyttää kilometrin päähän huoltoasemalle tulee sielläkin seuraa ikäänkuin olisi hienommallakin kultasiivellä liikkeellä. Eilen kanssani tuli juttelemaan noin 65 vuotias, hiukan humaltunut ylipainoinen limboharrastaja joka kertoi, että oli nuoruudessaan 50-luvulla omistanut samanlaisen mutta Tsekki- tai itävalmisteisen lingon. Huonona puolena lingossa on sama ominaisuus kuin moottoripyörissä: Vastoin markkinoinnin luomaa imagoa naiset laite karkoittaa tehokkaasti. Mutta tässä mielessä oiva laite, jos vanhemmat pussihousumiehet kiinnostaa.

Tienvarsikorjaus. Piti käyttää pulttia kun nippusiteitä ei löytynyt.

Tämä linko oli muuten heti samantien kuin kotonaan. Jo toisella käyttökerralla heittimen suuntauskahva luovutti kiinnityspulttinsa maantielle ja jouduin pysähtymään pientareelle. Ensin sitä penteleen mutteria hakemaan ja sitten 'tallille' etsimään korvaavaa osaa. Sormet siinä jäätyivät.

Muutenkin tykittely muistuttaa motorismia: Jokainen tuttu tai vaikka vastaantuleva koirankusettaja joka sattuu paikalle saa kuulla harrastuksesta. Kuinka myös heidän tulisi hankkia tällainen pätevä laite jolla pääsee arjen murheista eroon ja jonoista ohi. Siksi sinäkin luet tätä nyt.

Pientä vauhdinhurman puutetta, jos HD-harrastaja sellaisesta nyt voi puhua, korvaa vapautus suuntavilkku- ja kypäräpakosta. Voi kun tänä talvena tulisi paljon ja usein lunta.

Venturo Swap Lahdessa ensi viikonloppuna

Riku Routo myy Suomen Moottoripyörämuseon pihalla sijaitsevassa Venturo -designrakennuksessa kymmenien vuosien aikana kerättyjä aarteita, jotka sopivat loistavasti esimerkiksi kodin tai myymälän sisustukseen.

Venturo Swap avoinna:
Lauantaina 17.11 klo: 10-17
Sunnuntaina 18.11 klo: 11-16

Tee-se-itse: Tehonmittausperäkärry - Osa 1

Perätehopenkin rakentelun alkuvaiheita. Penkki rakennetaan hinattavaksi auton (tai isohkon prätkän) perässä.

Ystäväni Repe tunnetaan kaveripiirissä pellepelottomana joka vapaa-aikanaan paitsi valaa messinki- ja alumiiniosia niin nakertelee kasaan vaikka säätö- ja tehonmittauspenkin. Jos vaikka joskus sellaista tarvittaisiin.

Harrastajien nettifoorumeilla on jatkuvasti kiistaa inertia- ja jarrudynojen välisistä eroista, mittaustietojen vertailtavuudesta ja sen tuhannesta muusta yksityiskohdasta. Tämä takaraivossa Repen penkistä onkin tulossa sekä jarrulla että inertialla mittaava. Inertiamittaus kun soveltuu hyvin kiihdytystehon mittaukseen mutta moottorin säätämiseen esimerkiksi tasakaasua varten tarvitaan jarrua. Näin tällä perätehotutkalla saadaan mittailtua ja säädettyä kaikki kisa- tai arkiajamisen tilanteet mukvasti oman tai kaverin tallin lämmössä. Moottorin laulattaminen onnistuu vaikka kerrostalossa, ainakin isännöitsijän vierailuun asti.

Golf GTi:n järeä jarry toimii (massan lisäksi) hidastimena.

Limpuissa on massaa n.320 kiloa ja jarruksi on valittu "järeä" VW Golf GTi:n jäähdytetty etulevy. Jarrua jäähdytetään puhaltimen lisäksi myös jarrupalojen ja männän/rungon välistä jäähdytysnestekierrolla. Jarrulla on tarkoitus simuloida vain normaalia ajovastusta (n. max 20 kW) ja varsinainen "veto" tehdään puhtaasti inertiavoimia vastaan. Inertiarummun kyljessä näkyvä jarrulevy on vain hätäpysäytystä ja rummun paikallaan pitoa varten.

Kaikkea Repekään ei tee itse, penkkiin pultataan kiinni ostettu PC ja siihen softa, joka hommataan esimerkiksi Probyteltä (vielä auki tässä vaiheessa). Anturointi toki rakennellaan itse. Kärryn akselistolle on mielessä pari kikkaa, ja kuvassa näkyvä hihnavetokin saa selityksensä seuraavassa osassa tätä artikkelia. Jos sellaisen jaksamme kirjoitella. Hengitystä ei ehkä kannata pidätellä, tähän ensimmäiseen osaan meni vaivaiset kolme vuotta. Mutta inspiraation tai akuutin tarpeen iskiessä tehokärry tulee valmiiksi tai ainakin mittauskuntoon nopeastikin.

Raksalla ei voi parkkeerata oikein

Jo kahdeksan vuoden ahkeran asumisen jälkeen huomasimme lähikadulla tällaisen vieraspaikan. Ongelma ratkaistu.

Tallin rakennusprojekti etenee, prätkien tai autojen rakentelu ei. Tontin ahtauden takia meillä on ollut melkoisia hankaluuksia saada kaikki tarvikkeet, harkot, raudat, kontit, lavat, putket jne. perille.

Naapureille tonttitien varressa olevat duunarien autot tuovat murhetta, rekat koukkailevat puskien ja nurmikkojen kautta aitoja rikki ja kaikenlaista tätä. Toivottavasti naapurisopu kestää ja muistan ainakin hymyillä tavatessa.

Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Joku rakkaista naapureista on ottanut tavaksi soitaa poliisit sakottamaan julkisen mutta kovin hiljaisen tien varteen pysäköityjä duunareiden autoja. Espoolaiseen tapaan tien varsi kun on pysäköintikieltoaluetta vaikka paikassa autot sopisivat olemaan ilman minkäänlaista häiriötä yhtään kenellekään. Ilman näitä soittoja poliisi ei omien sanojensa mukaan paikalle edes vaivaudu. Sakkoja onkin kertynyt jo kymmeniä.

Duunarien autojen pitäminen kilometrin päässä kaupan parkkipaikalla tulee sekin kalliiksi; Viisi ukkoa sumplii aikataulujaan, suhaa edestakaisin ainakin vartin per suunta, odottaa aamulla kaupan kahviossa sitä unisinta ja iltapäivästä koko porukka lähtee menemään aina kun ensimmäisellä on Bemarin katsastus. Tulisi varmaan halvemmaksi maksaa niitä sakkoja itse.

Kaverit kommentoivatkin tilannetta näin:
- Aina sama juttu jokaisella omakotialueen raksalla. Missään ei voi parkkeerata.

Kuullostaa ihan samanlaiselta kuin motoristien laajasti pelaama peli 'Miten parkkeeraat moottoripyörän oikein taloyhtiön alueella'. Peli jota et voi voittaa.

Olemme asuneet tällä alueella jo kahdeksan vuotta. Olikin hätkähdyttävä ilo huomata lähikadulla parkkipaikka, joka tähän asti on jääny meiltä kokonaan havaitsematta. Saatiin sitten tähänkin korjausta.

Rakas naapuri, joka kaadoit pyöräni...

Kiitos sinulle rakas naapurini, joka kaadoit moottoripyörän keittiön ikkunamme edessä. Oli ilahdutavaa huomata pyörän penkin rungon olevan halki. Muita vaurioita en kyllä huomannut. Samoin oli mukavaa kun suoraselkäisesti et jättänyt mitään tietoa kaadosta.

Tässä tuli muuten samantien havaittua melko konkreettisesti tällaisen cabriolet-tallin  puutteet. Mainittakoon mm. seinien ja kaikenlaisten näkemäesteiden puute.

Jos haluat myös jatkossa olla känniääliö niin lisäsin vaikeusasteta projektillesi käyttämällä tavallista fillarin lukkoa järeämpää Abusin mp-lukkoa. Sitä saa nirhata hohtimilla muutaman minuutin ajan.

Kaatoa tai kuivia tyyppejä se toki ei estä. Uskoakseni tällainen näkyvä lukko vaikuttaa motivaatioakselilla kuitenkin hyvin merkittävästi.