Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa

Kevättä telakalla. Jäätä vielä altaassa, mutta aurinko jo lämmittää.

Etualalla paketissa s/s Lokki, sen takana s/s Turso. Molemmat edelleen talvipaketissa.

Lokki oli vielä viime viikonloppuna hiukan kallellaan. Satamahinaaja kävi rikkomassa jääpeitteen ja alus oikeni.

Hioin Turson ovia.

Turson normiajo kesäisenä iltana

Joku Internetissä kyseli, minkälainen on ns normiajelu höyrylaivalla. Turso tekee tilausristeilyjä firmoille alku- ja loppukesästä ja yksi ajelu kestää sen mitä askiakas haluaa, yleensä kolmesta neljään tuntia.

Tein Vertillä oheisen 'hyvän sään pitkän reittisuunnitelman'. Tuon ajamiseen menee noin neljä tuntia. Tähän suuntaan ajaessa VTS ilmoitus Särkkään tulosta rp4 kohdalla, ilmoitus Kustaanmiekkaan ajosta rp10 kohdalla (VTS alueella ilmoitus varttia ennen).

Tämä ketju BlueSkyssä.

Syöttöpumpua korjaamassa

Tuo syksyllä irroitettu syöttöpumppu (Syystalkoita Tursolla (18.10.2025) piti korjata. Se on ns varapumppu eikä tätä ole oman turso-urani aikana käytetty. Kunhan ollut konehuoneen rekvisiittana. Tänä talvena tästä saadaan varapumppu, tai ainakin tarkoitus olisi.

Kuvassa syöttöpumpusta on jo irroitettu kaikki olennainen. Yläpuolella on ns höyryosasto jossa noissa pienemmissä sylintereissä on luistit ja isommissa sitten ne höyrymännät. Luisti ohjaa höyryä vuoroin männän ylä- ja alapuolelle, ja mäntä sitten liikuttaa alaosassa olevaan vesipumppua.

Pumppuläppää Sinitaivaalla.

MS Modig Ruotsissa

Kävin helmikuun alkuviikkoina duunimatkalla Ruotsissa. Samalla matkalla tuli sitten ajeltua katselemáan MS Modig. Laiva oli sopivasti telakalla Motalassa, vain reilun 300km ajon päässä.

Modig on wanha Ruotsin puolustusvoimien A-Slooppi luokan vene, joka on sittemmin muutettu siviilikäyttöön. Nykyisellä omistajalla Modig on ollut vasta pari vuotta, ja ehdinkin jutella Modigista jo edellisen myynnin aikana.

Olin jopa niin innostunut Modigista että piirtelin siitä mittakuvankin. Pohjapiirros ja tilojen jako on todella hyvä. Perähytti on niin iso, että sen voisi jakaa läpikäveltävään saunaan ja keittiöön.

Mutta totuus on, että vanhojen yli 40-vuotta sitten tehtyjen villalämpöeristysten kanssa tämä ei ole meille. Harmi. Haku jatkuu.

https://www.blocket.se/mobility/item/18911058

Suvun varustamotoiminnasta koostejuttu Korsteeni 2025 -lehdessä

Olen täällä kirjoitellut isoisän isoisän Janne Ahosen ja hänen poikansa Eero Ahosen (eli isoisäni sedän) höyrylaivoista ja laivojen varustelutoiminnasta Kuopiossa. Nuo ovat yli 100 vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Suomen Höyrypursiseuran vuosijulkaisussa Korsteeni 2025:ssa on juttu tähän asti selvinneestä. Tai no, ehdin saada hiukan lisätietoja ennen lehden julkaisua, ja sitten lehdessä olleen vihjeen kautta hiukan lisääkin, mutta niistä myöhemmin sitten erikseen.

Taisinpa mennä lupaamaan artikkelin myös Ahosten sukulehteen, sellainenkin kuulemma on. Ja tuo Vilho Kekäläinen tulee vielä uudelleen muissa jutuissa.

Korsteeni 2025, sivut 96 ja 97.

Tähän mennessä täällä blogissa julkaistua

Katsaus laivaliikenteen historiaan, 50-luvulta

Isoisäni isoisän Janne Ahosen ja isoisäni sedän Eero Ahosen höyrylaivan varustajahistoriaa kaivellessani (Pikkutietoja Uskallus-laivasta (3.7.2025)) törmäsin Vilho Kekäläiseen. Vilho oli mainitun Eeron vaimon veli.

Vilho oli tuottelias kirjoittaja ja tekipä juttuja myös Kuopion radioon. Suvulla on tallessa muutamia vanhoja kirjoituksia. Vilho toimi 1950-luvulla myös Kuopion satamapäällikkönä sekä paikallisessa laiwuriyhdistyksessä.

Tässä on Vilhon kirjoittama katsaus Kuopion laivaliikenteen historiaan, suoraan reilun 70 vuoden takaa 1950-luvulta. Lisäsin juttuun kuvitukseksi artikkelissa mainittuja laivoja ja tapahtumia.

Tämä artikkeli on julkaistu Laiva 4/2025 -lehdessä.

---

Katsaus Kuopion laivaliikenteeseen

Vilho Kekäläinen, s. 1893 k. 1967. Kuva Kekäläisen Sukututkimus -kirjasta.

Kuopion kaupungin laivaliikenne eli kukoistuskauttaan vuoden 1900 alkupuoliskolla, jolloin tilastojen mukaan liikennöi Kuopion satamassa 24 erinimistä matkustajalaivaa. Tämän lisäksi liikennöi täällä suuri määrä hinaajia, kannellisia rahtialuksia, proomuja ja purjeiden avulla kulkevia halkoveneitä, jotka toivat halkoja, rakennuskiviä, tiiliä ym. tarvikkeita satamaamme.

Menkäämme ajassa taaksepäin ja seuratkaamme Kallaveden laivaliikenteen kehitystä sen alkuajoista lähtien.

Kuopion kaupungin perustamisen aikoina ei ole ollut varsinaista laivaliikennettä. Maalaistuotteet ja muut kaupungin tarvitsemat tarveaineet tuotiin soutu- ja purjeveneillä. Vasta sitten, kun vuonna 1839 avattiin liikenteelle Taipaleen kanava Varkaudessa ja Konnuksen kanava Leppävirralla ja vuonna 1833 Puhoksessa rakennettu Saimaan vesistön ensimmäinen höyryvoimalla kulkeva siipilaiva ”Ilmarinen” alkoi tehdä matkoja, Kuopioonkin ryhdyttiin pohtimaan mahdollisuuksia rakentaa paikan päällä höyryvoimalla kulkevia rahti- ja hinaajalaivoja.

Suomen ensimmäinen höyrylaiva ILMARINEN 1833. Johan Gabriel Fabritiuksen maalaus. Omistaa vapaaherratar Marianne Cedercreutz, Helsinki (1981). Kuva finna.fi

Kuopiolainen tarmokas liikemies kondiittori C.G.Viig ryhtyikin toisten kuopiolaisten kanssa toteuttamaan ajatusta. Niinpä rakennettiin Kuopion Varvisaareen laivaveistämö, jossa vuonna 1845 valmistui kuopiolaisten ensimmäinen höyryvoimalla kulkeva ”Kuopio”-niminen rahtialus. Koneet oli tilattu laivaan Ruotsista ja runko tehty kuuluisasta Sorsalan (saattaa olla Sorsasalon, joka on saari Kuopion kupeessa) hongista. Samalla telakalla on rakennettu useita hinaajia, rahti- ja matkustajalaivojakin, jotka välittivät tavara- ja matkustajaliikennettä Kallavedellä ja aina Lappeenrantaan asti ja kun vuonna 1856 Saimaan kanava avattiin liikenteelle, ulottivat ne matkansa Suomenlahdelle saakka.

Ensimmäinen säännöllisiä vuoroja kulkeva matkustaja-alus on tuotu hevoskyydillä kappaleiksi hajoitettuna Oulusta. Se koottiin sitten uudestaan Varvisaaren telakalla. Tämän uranuurtajan nimi oli tänne tuotaessa ”Dockan”, mutta kuopiolaiset eivät pitäneet niin vaikeasti lausuttavasta nimestä ja muuttivat sen ”Pääskyksi”. Näin tämä kuopiolaisten ensimmäinen säännöllisiä vuoroja kulkeva matkustajalaiva aloitti vuonna 1863 liikenteessä linjalla Kuopio- Tuovilanlahti. Tämän uranuurtaja ”Pääskyn” lento muodostui kuitenkin Kuopiossa lyhytaikaiseksi, sillä eräs toinen laiva ”Seura”-nimeltään ajoi sen upoksiin vuonna 1864 Vasikkasaaren luona ja mukana syvyyksiin vaipui 15 henkeä. Tähän vastoinkäymiseen eivät kuopiolaiset kuitenkaan lannistuneet vaan tilattiin Varkauden konepajalta ”Kaino”-niminen matkustajalaiva, joka aloitti liikennöimisensä vuonna 1865 linjalla Kuopio-Tuovilanlahti. Tämän jälkeen oli laivojen rakentaminen vilkasta. Varkauden ja Lehtoniemen konepajoilta tilattiin matkustaja- , rahti- ja hinaajalaivoja. Tätä laivojen rakentamista jatkuikin aina vuoteen 1927 asti, jolloin viimeinen kuopiolaisten Lehtoniemen konepajalta tilaama matkustaja-alus ”Riistavesi” ilmestyi Kuopioon.

Kun vuonna 1902 avattiin liikenteelle Kuopio-Iisalmi rata, kaukonäköiset liikemiehet jo silloin ennustelivat Kuopion laivaliikenteen kehityksen olevan päätepisteessä. Rautatien rakentamisen vaikutus olikin heti havaittavissa. Iisalmen ja Kuopion välillä kulkevien matkustajalaivojen oli kannattamattomina väistyttävä syrjään, sillä ihmiset ryhtyivät käyttämään pääasiallisesti junaa kulkuvälineenään. Tavaraliikennekin siirtyi osittain rautatiekuljetukseksi, joten rahtilaivojakin oli näin ollen vähennettävä.

Varkauden Konepajan rakentama laiva 'Kaino', rakennusnumero 3. Kuva finna.fi

Toisen vielä raskaamman kolahduksen sai kokea laivaliikenteemme, kun vuonna 1931 avattiin liikenteelle pohjoiseen suuntautuvan rautatien varteen rakennettu maantie (Kallansillat). Tämän ansiosta autoliikenne kehittyi niin valtavaksi, että varsinkin Pohjois-Kallavedellä matkustajalaivaliikenne loppui kokonaan. Sama vaikutus ulottui edelleen itäisille Kallaveden rantamille. Uusia maantieyhteyksiä rakennettiin ympäri Kallaveden rantamia, joten paikallisliikennettä välittävien matkustajalaivojen oli väistyttävä nopeampikulkuisten autojen tieltä.

Edellisenä purjehduskautena liikennöi Kuopion satamassa viisi matkustaja-alusta ja yksi vesibussi ja nekin olivat liikenteessä vain noin kolmen kuukauden ajan. Edellämainitusta syystä rahtilaivaliikennekin supistui melkein olemattomiin, sillä autoliikenne valtasi tavarakuljetuksenkin melkein kokonaan.

Tälläinen oli lyhyesti kerrottuna Kallaveden laivaliikenteen historia. Allekirjoittaja on joutunut seuraamaan Kallaveden laivaliikennettä liki viidenkymmenen vuoden ajan työnantajanani ja elättäjänäni. Olen omin silmin nähnyt Kallaveden laivaliikenteen elävän kukoistuskauttaan ja nyt joudun nykyisen ammattini takia likeltä seuraamaan sen kuolinkamppailua. Ei kukaan olisi osannut viisikymmentä vuotta sitten aavistaa , että laivaliikenteelle tulee näin käymään, mutta se on kehityksen kulkua eikä sille voi mitään. Kaikki tuo entinen romantiikka on satamastamme hävinnyt.

Vuonna 1927 Lehtoniemen konepajalta valmistunut S/S Riistavesi, nykyiseltä nimeltään Ilona kuvattuna Lahden satamassa heinäkuussa 2025. Kulkukoneisto on nykyään poistettu ja laiva toimii staattisena ravintolalaivana.

Muistan elävästi minkälainen kuhina oli ennenaikaan satamassa matkustajalaivojen tulo- ja lähtöaikoina. Silloin Savon mies asteli vakaana sarkatakkiin puettuna tuohikontti selässään kotikutoisiin vaatteisiin puetun emäntänsä rinnalla kohti kauppatoria tarjotakseen maalaistuotteita kaupunkilaisten ostettavaksi. Kaikki raskaimmat tavarat kuten perunat ja piimäpunkat vietiin rautapyöräisillä kuorma-ajureiden rattailla nupukivillä päällystettyjä katujamme pitkin kauppatorille. Likiseutujen maalaisväestö souti vielä silloin omilla veneillään kaupunkiin ja sekin omalta osaltaan oli vilkastuttamassa satamaliikennettä.

Ennen aikaan tehtiin matkustajalaivoilla paljon huvimatkoja, jolloin torvisoittokunnat kaiuttelivat kaihoisia säveleitään laivojen kannella tehden laivoihin lähteneiden kuin myös rannalle jääneiden mieleen tunnelmallisen vaikutuksen.

Paikallisliikennettä harjoittavissa matkustajalaivoissa ei vielä 1900-luvun alkuaikoina ollut sähkövaloja. Niitä oli ainoastaan ns. pitkänlinjan matkustajalaivoissa, jotka kulkivat linjalla Kuopio-Viipuri-Pietari. Kun nämä pimeinä syysiltoina kirkkaasti valaistuina valonheittimiä käyttäen saapuivat satamaan, keräytyi tuota ihmettä ihailemaan sankat väkijoukot. Ihmettelemisen aihetta siinä olikin kerrakseen öljylamppujen valossa eläville ihmisille.

Nyt on kaikki tämä kadonnut. Laivat ovat melkein sukupuuttoon hävinneet. Kaiholla muistelee niitä aikoja, jolloin kauniina kesäaamuna istuttiin kannella laivan, joka kohisten kierteli aamuauringon kultaamia sokkeloisia saaristoväyliä. Siellä istuessaan sai täydellisesti syventyä ihailemaan Suomen suvista luontoa ja kuuntelemaaan luonnon suurta sinfoniaa. Joka tämän kaiken on kokenut, se ei saata unohtaa sitä mielestään milloinkaan.

Sinä ihminen kuka lienetkään, milloin askeleesi johtaa sinut tänne Kallaveden kauniille rantamille, tee laivamatka näillä valkokylkisillä vielä liikenteessä olevilla matkustajalaivoillamme. Se tulee olemaan sinulle elämys, jota nykyaikaisen tekniikan luomat muut liikennevälineet eivät tule sinulle tarjoamaan.

Vilho Kekäläinen, satamapäällikkö

Käyttiksen latausluukun murheita - Ei sovellu talvikäyttöön

Mikä siinä on, että noita sähköautojen latausluukkuja ei saada kestämään saatikka toimimaan talvella? Kun tämäkin maailman vanhin autojen valmistaja on tehnyt lämmittämättömän luukun joka suorastaan kerää jäätä ja lunta, ja vielä asentanut avausmekanismiin moottorin sensoreineen ja toiseen luukkuun alimitoitetun jousen joka menee poikki.

Korjaus useita satasia. Luukussa jota käytetään päivittäin ja jonka pitäisi olla toimintavarma, myös talvella. Perhana.

Uudet avaimen patterit Spideriin

Avaimen patteri loppui taas. Vastahan nuo pari vuotta sitten uusin (Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata (25.7.2024)).

Syököhän auton tallissa säilyttäminen patteria? Jos avain saa yläkerrasta takin taskusta heikonkin yhteyden ja radio huutaisi koko ajan? En ihan heti keksi miten tuon testaisin.

Tuohon menee CR2025.

Hiivattiin uusi akku

Tämä on eka akun vaihto. Orggisakku kesti nyt siis noin kahdeksan vuotta, se on hyvä ikä akulle.

Tilalle tuli Exiden akku. Siinä on saman verran potkua mutta se on hoikan matalampi. Olisi tuohon isompikin mahtunut.

Hiivatin tuulilasi halki, taas

Huomasin tänään, että Hiivatin tuulilasi on halki. Kiroilu oli syvää ja sykähdyttävää.

Nääs edellisellä kerralla tämä korjaus ei ollut mikään nopea keikka vaan hommaan meni seitsemän kuukautta (Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)).

Taidan ajoittaa tämän korjauksen aloituksen avoautokauteen eli varmaan helmi-maaliskuussa voisi aloittaa.