- pytsi = ämpäri
- paatti = laiva, vene
- stimmi = höyry
- stimmi topilla = paine ylhäällä, käyttövalmis monttu / mutterilaakso = konehuone
- kaija = laituri
- septi = kakkaviemäritankki
- rööri = putki
- öögat = silmät
- arskat = aurinkolasit
- sponssi = sponsori
- raakitorvi = konehuoneen ilmanvaihtotorvi
- reelinki = kaide
- siiffi = konepäällikkö
- silta = komentosilta
- proviantti = ruokatarvikkeet
- slaki/slagi = kivihiilikuona
- raakirauta = palavan kivihiilimassan kohentamiseen, slagin ja tuhkan poistoon käytetty isohko ranstakka rauta
Keep the wheels spinning
Kaikenlaista liikkuvaa edestä ja takaa
Sarjakuva Turson-reissusta Turkun
Itku-Iineksen aiheellinen piippaus - Kumi puhki
Ilmatankkauksella ABC:lla oli erikoinen ilmapumppu joka koetteli uskoa: ensin pitää hakata tavoitepaine sisään ja sitten vain odottaa vimmatusti, että pumppu jaksaa kerätä ne paineet kasaan. Mutta kun rengas jatkoi tuon jälkeen tyhjenemistä olin varma, että siellä on vuoto.
Kehä III:n kohdalla takakumissa oli vielä 205 kPa (2,05 bar), kotinurkilla enää 175. Juuri pidemmälle ja matallammilla paineilla en tuolla olisi viitsinyt enään ajaa, hajoaa rengas.Seuraavana päivä, kun sade oli muuttunut paisteeksi, irroitin nakin ja syyllinen löytyi heti. Veikkaus on, että ruuvi tarttui kumiin siellä Malilan pihalla — joku appiukon päästä pudonnut kai sielläkin maassa lojui.
Paikkaus meni tubelespaikkana, onneksi paikkamatskut löytyi tallin hyllystä.Paikatessa meinasi usko loppua, kun tuo tubelestöhnätikku ei meinannut sujahtaa reikään millään. Osoittautui, että se mun hankkimani halpissarjan asetinvärkki ei ole optimaalinen tähän tunkemistouhuun. Tuolla ei voiteta kauneuskilpailuja, mutta tuntuu pitävän kyllä.
Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun
Keskiviikon ajopäivänä nousimme jo aamuvarhain ylös. Kuudelta alkoi peltiämpäreiden ja kattilahuoneen kolistelu. Aamun keli oli sumuinen ja sateinen. Kympin maissa eli sovitussa aikataulussa laiva oli valmis ja matkustajat kyydissä joten köydet irti ja kohti länttä.
Porkkalan selällä keli koveni. Tuuli melkein suoraan vastaan, parimetristä aaltoa ja puuskissa 15 m/s. Mutta aurinkoista!Matkavauhti asettui seitsemään solmuun. Päätimme painaa keliä pakoon Barösundin väylälle joka on paikka paikoin Tursolle aika kapea. Sisäväylä on merimaileissa pidempi mutta kovassa vastatuulessa ulkona nopeus pienempi. Päällikön valistunut arvaus oli, että sama aika menee kumpaakin reittiä.
Hankoon päästiin reilun 12 tunnin ajon jälkeen. Kova veto varsinkin kattilaporukalle: ainakin kymmenen tonnia hiiltä lapiohommina, tulikuumia ämpäreitä ja muuta kivaa. Matkalla keikutti pariin otteeseen aika reilusti mikä ei suinkaan helpota siellä montussa hiililapion heiluttelua. Kattilaporukka toimi kolmessa parissa, 30 minuuttia hommia ja tunti lepoa.Toisen ajopäivän aamu Hangossa alkoi kattilamiehistölle taas kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen. Taisi samaan kolisteeluun herätä muukin laiva. Slagin tyhjennystä ja tulet pesään.Tuhkakonttikin oli ehtinyt eilisen ajon aikana täyttyä, sen tyhjennykseen saatiin apua satamalta.Hangosta otettiin myös lisää provianttia, edellisenä päivänä kului mm. kuusi koppaa vissyä.
Hangosta lähtö viivästyi septiautoa odotellessa, ja tuulen takia kaijasta piti lopulta peruuttaa irti. Suunniteltu kympin lähtö oli siis melkein puolipäivän lähtö kohti Turkua.Tänään katilaporukassa oli yksi pari lisää joten vuorot jakautuivat 30 minuutin hommiksi ja 90 minuutin levoksi. Hiilen laadun kanssa tuli tänäänkin murheita, hiili paloi kovaksi mannerlaattapizza-slakiksi joka väänsi raakiraudat ja arinat ja nokesi valtavasti.
Iltapäivällä tuuli lopahti kokonaan mutta alkoi sataa vettä. Hiilen laadun kanssa murheet jatkuivat, Airiston hujakoilla, piti hiljentää matkanopeutta.Taisi siellä konehuoneessa olla muutakin ylimääräistä puuhaa mutta koska itse olin kansi-, ruori- ja navigointihommissa en käynyt kyselemässä lisätietoja, mutterilaakson mustanaamat hoitivat hommat.
Aurajoen pikkurännissä tuli vielä vähän lisäjännitystä, kun sekä Baltic Princess että Viking Grace tulivat vastaan. Archipelago VTS ei ollut näistä moksiskaan.Köydet kiinni 21:30. Putket nokisina, arinat tukossa, miehet mustina ja väsyneinä mutta perillä. Yli 17 tunnin höyrypäivä. Italian laivastovierailun takia parkki tuli väliaikaisesti tälpualjokke. Elokuun regattaan menessä Turso kiinnittyy toispualjokke museon puolelle.Enemmän kuvia BlueSkyssä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnyntnqd5c25 ja muut aiemmat jutut.
Kaksi ajoa, möreämpi vihellys ja muutama vanha murhe
- Maanantai: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnapb2vnx222
- Tiistai: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mncnlv5y6c2a
- Keskiviikko: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnfmy6p3fc2b
- Torstai: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnig45qlqk2q
Kuplan uusi virtalukon pohja tuli
Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä
Kävin Helsingin Kansallisarkistossa ja tilasin tutkijasaliin Kuopion rekisterialueen laivarekisterit Aa:32 ja Aa:33. Ja sieltähän niitä löytyi: sekä Taimi että Rauha olivat kirjattuina, kumpikin omalle sivulleen, omana virallisena merkintänään.
Tämä on iso juttu. Tähän asti molempien aluksen olemassaolo on nojannut sukukronikkaan, museoiden tietoihin ja lehtileikkeisiin. Nyt niistä on ensikäden viranomaislähde, suoraan rekisteristä. Aika sykähdyttävä hetki tutkijasalissa, en valehtele.
Taimi löytyi vanhemmasta osasta (Aa:32, N:o 113), rekisteröitynä 9.11.1900. Se on puinen, limilautainen, kaksimastoinen kaljaasi, signaalikirjaimet V.R.J.F. Päämitat 22,40 × 6,10 × 1,83 metriä ja vetoisuus 43,57 nettorekisteritonnia. Rakennettu vuonna 1895 Leppävirran Säijänlahdessa, Paavo Tirkkosen johdolla. Omistajiksi on merkitty venemiehet Janne ja Erik (Eero) Ahonen, koko alus, osto 15.10.1900. Rekisteri seuraa Taimia loppuun asti: Eero myi aikanaan osuutensa eteenpäin, ja alus poistettiin rekisteristä uponneena 2.6.1939. Eli Taimi ehti elää pitkän elämän, lähes neljäkymmentä vuotta.
Rauha löytyi seuraavasta osasta (Aa:33, N:o 202). Se on iso puinen, puolikannellinen lotja ilman mastoa, signaalikirjaimet W.R.L.S., ja kokoluokka aivan toista kuin pikkuhöyryillä: 30,13 × 6,92 × 1,80 metriä, 109,73 nettorekisteritonnia. Rakennettu 1899 Rantasalmen Oravin telakalla Gustaf Henrikssonin johdolla, ja kotipaikaksi on rekisteröinnin yhteydessä yliviivattu Rantasalmi ja merkitty tilalle Kuopio. Pääisäntänä Janne Ahonen, joka osti koko aluksen 24.4.1911 insinööri Sundströmiltä.
Rauhan kohdalla rekisteri kertoo myös karun aikataulun. Janne osti tämän ison lotjan vain reilut puoli vuotta ennen kuolemaansa — hän hukkui 30.11.1911. Miksi mies hankki noin kookkaan aluksen juuri silloin, jää toistaiseksi avoimeksi. Rauha itse poistettiin rekisteristä 24.4.1914 merkinnällä, että proomu oli joutunut hylyksi.
Samalla tämä ratkaisee yhden vanhan kysymyksen: mistä Rauhasta oikein on kyse. Ei mistään vanhemmasta samannimisestä aluksesta, vaan nimenomaan tästä 1899 Oravissa rakennetusta lotjasta.
Sen sijaan kaksi laivaa loisti rekisterissä poissaolollaan. Uskalluksesta ei ollut mainintaa — mikä on oikeastaan luonnollista, sillä kyseessä oli pieni höyryvene. Urpon puuttuminen on hiukan oudompaa, mutta sekin saattoi jäädä kokonsa puolesta tuon ajan säädösten asettaman rekisteröintipakon alapuolelle. Urpohan kulki aikoinaan ns. kolibrihöyryjen joukossa.
Kirjoittelen näistä ja muista löydöksistä laajemmin myöhemmin. Aion vielä käydä uudelleen Helsingin Kansallisarkistossa, ja kesälomalla on tarkoitus kaivella Jyväskylän Kansallisarkistossa sekä Mikkelin ELKAssa. Etsintä siis jatkuu, kuten tapana on.
Stellantiksen liparelogistiikan murheita
Mulla on vahva mutu siitä, että ongelma on näiden lipareiden tilaamiseen liittyvässä järjestelmässä ja koodeissa. Jostain syystä nuo Fiatin omat osakoodit (Mopar Window Bezel kit, gun metal color 68307693aa ja tuulilasi 68315720aa) eivät tunnu istuvan järjestelmiin yhtä suoraviivaisesti kuin niiden pitäisi. Saman suuntaista epäilyä oli jo viime kierroksellakin, kun oikea kitti ei meinannut millään löytää tietään tiskin yli (Loputkin lipareet kauppiaalla (19.1.2023)).
Taustalla lienee Fiatin solmuinen valmistajakuvio. Mopar on se varaosamaailma, jonka kautta Fiatinkin alkuperäisosia haetaan, ja virallisissa Mopar-kanavissa Fiat 124 Spider näkyy omana mallinaan. Samaan aikaan Hiivatti on Japanian Mazdan sukua, auto perustuu Mazdan MX-5:een ja on tehty Mazdan kanssa samasta perheestä. Eli kun yrittää tilata Fiatin osaa Moparin koodilla autoon, joka on valmistettu Mazdan tehtaalla, ja nykyään kaiken taustalla leijuu vielä Stellantis, niin tämä ei sitten näköjään aina mene tiskillä ihan laakista oikein.
Ahosen suvun varustamotoimintaa - Sukulehden juttu
Spider söi taas avaimen patterin
Tästä alkaa jo tulla oma pieni juttusarjansa. Ensin oli Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata (25.7.2024), sitten Uudet avaimen patterit Spideriin (28.12.2025). Ensimmäisessä kirjoitin, että vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Jälkimmäisessä ihmettelin, että vastahan nuo pari vuotta sitten uusin. Nyt voidaan todeta, että kehitys kehittyy. Enää ei tarvitse odottaa edes paria vuotta.
Tilasto patterin kestosta ei tämän blogin perusteella ole mairitteleva. Yksi patteri kesti heinäkuusta 2024 joulukuuhun 2025. Seuraava joulukuusta 2025 tähän kevääseen. Suunta on siis selvä, mutta väärä. Jos sama tahti jatkuu, seuraava patteri vaihdetaan varmaan sitten kun ehdit lukea tämän postauksen loppuun?
Joulukuussa esitin teorian, että tallissa säilyttäminen voisi syödä patteria, jos avain saa taskusta heikonkin yhteyden autoon ja radio huutaa omiaan koko ajan. Se teoria ei ole vanhentunut yhtään. Hieman huolestuttavaa vain, jos auto ja avain viettävät keskenään yhteistä laatuaikaa selkäni takana.
Tuohon menee edelleen CR2025. Se on sentään pysynyt vakiona.






















