Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun

Turso ajettiin tällä viikolla Helsingistä Turkuun. Lämmittely aloiteltiin jo maanantaina, tiistaina jatkettiin ja samalla hiilestettiin Sillilaiturissa (ks video BSkyssä). Laivaan menee hiiltä noin 50 tonnia. Ajaessa kuluu 600–1000 kg tunnissa ja pelkkään ylöslämmitykseen pari tonnia.

Keskiviikon ajopäivänä nousimme jo aamuvarhain ylös. Kuudelta alkoi peltiämpäreiden ja kattilahuoneen kolistelu. Aamun keli oli sumuinen ja sateinen. Kympin maissa eli sovitussa aikataulussa laiva oli valmis ja matkustajat kyydissä joten köydet irti ja kohti länttä.

Porkkalan selällä keli koveni. Tuuli melkein suoraan vastaan, parimetristä aaltoa ja puuskissa 15 m/s. Mutta aurinkoista! 

Matkavauhti asettui seitsemään solmuun. Päätimme painaa keliä pakoon Barösundin väylälle joka on paikka paikoin Tursolle aika kapea. Sisäväylä on merimaileissa pidempi mutta kovassa vastatuulessa ulkona nopeus pienempi. Päällikön valistunut arvaus oli, että sama aika menee kumpaakin reittiä. 

Hankoon päästiin reilun 12 tunnin ajon jälkeen. Kova veto varsinkin kattilaporukalle: ainakin kymmenen tonnia hiiltä lapiohommina, tulikuumia ämpäreitä ja muuta kivaa. Matkalla keikutti pariin otteeseen aika reilusti mikä ei suinkaan helpota siellä montussa hiililapion heiluttelua. Kattilaporukka toimi kolmessa parissa, 30 minuuttia hommia ja tunti lepoa.

Toisen ajopäivän aamu Hangossa alkoi kattilamiehistölle taas kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen.  Taisi samaan kolisteeluun herätä muukin laiva. Slagin tyhjennystä ja tulet pesään.

Tuhkakonttikin oli ehtinyt eilisen ajon aikana täyttyä, sen tyhjennykseen saatiin apua satamalta.Hangosta otettiin myös lisää provianttia, edellisenä päivänä kului mm. kuusi koppaa vissyä.

Hangosta lähtö viivästyi septiautoa odotellessa, ja tuulen takia kaijasta piti lopulta peruuttaa irti. Suunniteltu kympin  lähtö oli siis melkein puolipäivän lähtö kohti Turkua.

Tänään katilaporukassa oli yksi pari lisää joten vuorot jakautuivat 30 minuutin hommiksi ja 90 minuutin levoksi. Hiilen laadun kanssa tuli tänäänkin murheita, hiili paloi kovaksi mannerlaattapizza-slakiksi joka väänsi raakiraudat ja arinat ja nokesi valtavasti.

Iltapäivällä tuuli lopahti kokonaan mutta alkoi sataa vettä. Hiilen laadun kanssa murheet jatkuivat, Airiston hujakoilla, piti hiljentää matkanopeutta.

Taisi siellä konehuoneessa olla muutakin ylimääräistä puuhaa mutta koska itse olin kansi-, ruori- ja navigointihommissa en käynyt kyselemässä lisätietoja, mutterilaakson mustanaamat hoitivat hommat.

Aurajoen pikkurännissä tuli vielä vähän lisäjännitystä, kun sekä Baltic Princess että Viking Grace tulivat vastaan. Archipelago VTS ei ollut näistä moksiskaan.

Köydet kiinni 21:30. Putket nokisina, arinat tukossa, miehet mustina ja väsyneinä mutta perillä. Yli 17 tunnin höyrypäivä. Italian laivastovierailun takia parkki tuli väliaikaisesti tälpualjokke. Elokuun regattaan menessä Turso kiinnittyy  toispualjokke museon puolelle.

Enemmän kuvia BlueSkyssä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnyntnqd5c25 ja muut aiemmat jutut.

Kaksi ajoa, möreämpi vihellys ja muutama vanha murhe

Tällä viikolla Tursolla oli kaksi ajoa, keskiviikkona ja tänään torstaina. Olin kumpanakin päivänä ruorissa.

Maanantaina piti kuitenkin jo aloittaa lähialueen pyykkitupien sponsorointi. Ja tiistaina oli toinen lämmityspäivä. Paineet nostettiin kuuteen bariin ja siitä sitten vähitellen ajopaineisiin. Keskiviikkona päästiin liikkeelle kuten piti noin viiden maissa. 

Uusi (wanha alkuperäinen, se on ollut korjaamon varastossa viime vuodet) möreämpi höyryvisseli pääsi samalla käyttöön. Kännykän kaiutin ei tee sille oikeutta, kannattaa kunnella kunnon vehkeillä. Alun sihinä on vettä höyrylinjassa, se pitää päästää ensin pois. Sen jälkeen ääni on jo sitä luokkaa, että sillä saa keskustan hotellien jetlagiset turistit ylös punkista. Jos ao video ei toimi se on myös BSkyssä.


Visseli meinasi tosin hiljentyä heti alkuunsa, kun sen vaijeri oli mennyt poikki. 

Onneksi tallissa sattui olemaan sopivaa 2 mm vaijeria ja vaijerilukko. Tällä kertaa ongelma siis ratkesi vanhan liiton varaosalogistiikalla eli sillä, että jotain löytyi omasta nurkasta eikä tarvinnut jäädä odottamaan höyrypillitehtaan varaosia 1940-luvulta.

Talvella nakerrettu syöttövesipumppu oli sillä välin löytänyt tiensä konehuoneeseen omalle paikalleen (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). 

Lienee höyrytonttu kantanut ja asentanut sen sinne. Ainakaan minä en muista sitä itse paikalleen vieneeni. Kuvassa se seisoo nyt aivan asiallisesti paikallaan, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Torstain ajo tarjosi taas avokonttorin, hyvän kelin ja avokätisesti D-GPS-häiriötä Helsingin edustalla. Chartplotterit pitivät kuitenkin pintansa eikä aurinkoisilla, tyynillä kotivesillä tarvittu ihmeellisiä apuja. 

Koirakarin itäpuolella tuli vastaan myös m/aux Svanhild.

Ruorissa on muuten yksi vanha suunnittelun helmi. Kiinnitysmutterissa on jo vuonna 1948 tehty ajatusvirhe: siinä ei ole mitään lukitusta. 

Jos ensi viikolla päästään ajamaan Turkuun ja keliä riittää, tuota pitää muistaa käsin kiristellä ajossa. Tai sitten pitäisi ehtiä tehdä siihen oikea lukitus ennen lähtöä.

Mun avokonttori on edelleen parempi kuin sun avokonttori.

Samat läpät BlueSkyssä:

Kuplan uusi virtalukon pohja tuli

Kuplan uusi virtalukon pohja saapui. Se on malli K, VW osa 111905865K. Vaihtoehtona olisi ollut L, mutta tähän 1973 mallin Kuplaan kuuluu nyt tämä K.

Keväällä tuli jo todettua, että starttiongelma ei ollut missään releessä vaan nimenomaan virtalukon pohjassa (Ei siellä Kuplassa mitään startin relettä edes ollut (28.3.2026)). 

Seuraavaksi tämä pitää joskus asentaa. Jos siis joskus ryömin taas kojelaudan alle.

Stellantiksen liparelogistiikan murheita

Lasi ja lipareet ehtivät korjaamolle ajoissa (Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä (26.3.2026)), ja menin paikalle hyvillä mielin. Turhaan. Lipareet olivat väärän väriset, ja yksi kolmesta oli vielä valmiiksi halki. Eli niitä ei voinut asentaa, eikä niitä voinut ottaa mukaan maalaamoonkaan. Lupasivat ilmoittaa kun tietävät toimitusajan.

Mulla on vahva mutu siitä, että ongelma on näiden lipareiden tilaamiseen liittyvässä järjestelmässä ja koodeissa. Jostain syystä nuo Fiatin omat osakoodit (Mopar Window Bezel kit, gun metal color 68307693aa ja tuulilasi 68315720aa) eivät tunnu istuvan järjestelmiin yhtä suoraviivaisesti kuin niiden pitäisi. Saman suuntaista epäilyä oli jo viime kierroksellakin, kun oikea kitti ei meinannut millään löytää tietään tiskin yli (Loputkin lipareet kauppiaalla (19.1.2023)).

Taustalla lienee Fiatin solmuinen valmistajakuvio. Mopar on se varaosamaailma, jonka kautta Fiatinkin alkuperäisosia haetaan, ja virallisissa Mopar-kanavissa Fiat 124 Spider näkyy omana mallinaan. Samaan aikaan Hiivatti on Japanian Mazdan sukua, auto perustuu Mazdan MX-5:een ja on tehty Mazdan kanssa samasta perheestä. Eli kun yrittää tilata Fiatin osaa Moparin koodilla autoon, joka on valmistettu Mazdan tehtaalla, ja nykyään kaiken taustalla leijuu vielä Stellantis, niin tämä ei sitten näköjään aina mene tiskillä ihan laakista oikein.

Spider söi taas avaimen patterin

Hiivatin avaimen patteri loppui taas. Vaihdoin sen ihan hiljakkoin, joten ensimmäinen ajatus oli, että nyt hajosi koko avain. Mutta ei. Uusi patteri sisään, ja avain tokeni heti. Eli avain ei ilmeisesti ole rikki. Se vain syö pattereita.

Tästä alkaa jo tulla oma pieni juttusarjansa. Ensin oli Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata (25.7.2024), sitten Uudet avaimen patterit Spideriin (28.12.2025). Ensimmäisessä kirjoitin, että vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Jälkimmäisessä ihmettelin, että vastahan nuo pari vuotta sitten uusin. Nyt voidaan todeta, että kehitys kehittyy. Enää ei tarvitse odottaa edes paria vuotta.

Tilasto patterin kestosta ei tämän blogin perusteella ole mairitteleva. Yksi patteri kesti heinäkuusta 2024 joulukuuhun 2025. Seuraava joulukuusta 2025 tähän kevääseen. Suunta on siis selvä, mutta väärä. Jos sama tahti jatkuu, seuraava patteri vaihdetaan varmaan sitten kun ehdit lukea tämän postauksen loppuun? 

Joulukuussa esitin teorian, että tallissa säilyttäminen voisi syödä patteria, jos avain saa taskusta heikonkin yhteyden autoon ja radio huutaa omiaan koko ajan. Se teoria ei ole vanhentunut yhtään. Hieman huolestuttavaa vain, jos auto ja avain viettävät keskenään yhteistä laatuaikaa selkäni takana.

Tuohon menee edelleen CR2025. Se on sentään pysynyt vakiona.

Sumuista höyrylaivahommaa

Sumuista höyrylaivahommaa pääsiäislauantaina. Ja joka lauantaina.

Rautalaivassa on hämmentävän paljon huollettavaa puuta. Maaliskuun alussa vielä hioin ovia (Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa (7.3.2026)). Nyt ovet ovat jo viimeistä vaille valmiina. Komentosillan portaikossa on yksi mätä porras, sekin pitää korjata.

Myös koneiston kanssa riittää puuhaa. Varalla olevan syöttövesipumpun korjaus etenee (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). Nyt työn alle pääsi myös syöttöveden esilämmittimen haljennut kansi.

Toukokuu tulee nopeasti. Silloin iskee taas paniikki kaikista vielä tekemättömistä hommista ennen ekoja ajoja. Onneksi on tekijöitä.

Ei siellä Kuplassa mitään startin relettä edes ollut

Kuplaa tutkittiin tänään noin viisi tuntia. Sähkökaaviota, mittailua ja ryömimistä kojelaudan alla.

Viimeksi (Ei se ollut se startti (25.10.2025)) epäilin startin relettä. Ei siellä sellaista relettä edes ole.

Virta startille tulee suoraan virtalukon pohjasta. Eli vika onkin ilmeisesti siellä. Ja tämä virtalukon pohja on näköjään saanut lopullisen tällinsä.

Tuohan vaihdettiin jo kertaalleen taannoisen rosmoepisodin jälkeen (ks Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)). Tämä tarvikeosa ei ollut kovin pitkäikäinen.

Tässä toisessa kuvassa virtalukon pohjalle tuleva pistoke. Merkitsin siihen startin kytkennät. Seuraavalla kierroksella (mitä tietenkään ei tule) pysyy sitten paremmin kärryillä siitä, mitä missäkin kuuluu tapahtua.

Homma jatkuu. Ajokauden alkuun on vielä reilusti aikaa.

Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä

Hiivatin lasinvaihto etenee. Kirjoitin syksyllä jutussa Hiivatin tuulilasi halki, taas (17.11.2025), että tämän kanssa ei ole mitään kiirettä talvella kovan katon aikaan, mutta avoautokaudelle tämä pitää saada hoidettua. Edellisellä kierroksella tässä hommassa meni melko tarkkaan seitsemän kuukautta, ennen kuin pääsin kirjoittamaan jutun Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)

Toisin kuin viime kierroksella, nyt löytyi helposti korjaamo joka suostuu ottamaan homman työn alle. Tilaukseen lähti tuulilasi ja ne samat kertakäyttöiset pirun ikkunalipareet tuulilasin ympärille, tällä kertaa saman tien heti oikean värisinä. Toimitusajaksi luvattiin noin 4–5 viikkoa. Varasin vaihdon toukokuulle, jotta sen kovan katon kanssa ei tarvitse pelailla. 

Aika on nyt kalenterissa 11.5.2026. Katsotaan meneekö tämä tällä kertaa laakista oikein vai saadaanko tästä taas jatkokertomus. Vanha näyttö tästä aiheesta ei varsinaisesti rohkaise mutta nyt onkin eri tekijä.

Lumitykin öljynvaihto

Lumitykki sai historiansa kolmannen öljynvaihdon. Olen vähän laiskasti blogannut lingon elämästä meillä (Moottorinpuutteeseen puree lumitykki (20.12.2012) ja Tykkiin kunnon valo (23.1.2021)). 

Talven tykitykset on tältä erää tykitetty. Koneeseen menee SAE 5W-30 moniasteöljyä vajaa puoli litraa. Ei siis mikään iso juoppo laite, vaikka meteliä ja asennetta tästä löytyy enemmän kuin monesta hienommastakin moottorivehkeestä.

Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa

Kevättä telakalla. Jäätä vielä altaassa, mutta aurinko jo lämmittää.

Etualalla paketissa s/s Lokki, sen takana s/s Turso. Molemmat edelleen talvipaketissa.

Lokki oli vielä viime viikonloppuna hiukan kallellaan. Satamahinaaja kävi rikkomassa jääpeitteen ja alus oikeni. 

Hioin Turson ovia.