Tuulilasi #3 siellä missä pitääkin

Hiivatin lasi on vaihdettu ja homma on kunnossa. Toukokuussa homma tyssäsi siihen, että lipareet tulivat väärän värisinä eikä yhtä kolmesta olisi voinut edes asentaa koska se oli risa (Stellantiksen liparelogistiikan murheita (11.5.2026)). 

Uusien ja oikean väristen tulossa kesti ja kesti, niinpä vääränväriset lipareet päätyivät maalaamoon — taas. Tämä oli nopeampi tie kuin jäädä odottamaan, tulisivatko ne oikean väriset koskaan.

Autossa on siis nyt Moparin alkuperäinen tuulilasi (kuitissa koodi 0006000613219), ja ikkunalistat sekä moulding (0006000636333, 0006000636350, 0006000636351 ja 0006000636352), nuo lipareet maalattuna sävyyn Grigio Antracite 607/B 989BB. Huomaa, että nämä tilauskoodit ovat eri formaattia kuin ne moparin koodit ja noiden koodien ikkunalistojen väri on siis väärä.

Tässä meni lasin halkeamisesta vaihtoon kuukautta pidempään kuin viimeksi, tosin tällä kertaa aloitin tekijän hakemisen vasta maaliskuussa ja lomien takia venytin vaihtoa mutamalla viikolla. Todellinen suoritus oli karkeasti puolet nopeampi kuin edellinen veto toisen toimijan kanssa. Tietty nyt osasin itsekin varautua liparemurheisiin.

Edellinen kierros ja lasi #2: Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)

Hiivatin iso huolto ja varsinkin jakohihna

Mittarissa melkein 86666 km.
Heräsin keväällä siihen, että Hiivatin jakohihna on vielä alkuperäinen ja siis vaihtamatta. Se oli jo reilut toista vuotta yliajalla. Selvittelin netistä tuon vaihdon logiikkaa ja monimutkaisuutta. Koska Fiatin Multi-Air on interferenssimoottori hommaan valikoitui virallinen maahantuojan korjaamo.

Samassa huollossa vaihtoon meni kaikenlaista; jakohihna, vesipumppu ja hihnapyörä, apulaitehihna, sytytystulpat, moottorin ilmansuodatin, öljy ja öljynsuodatin sekä jarrunesteet.

Inhoan näitä virallisia huoltoja jossa työn vastaanotto ja luovutus on valkokaulustiskillä ja erillisiä itse huollon tekijöistä. Tälläkään kertaa työn luovuttaja ei tuntenut sisältöä ja jouduin kyselemään detaljeja sähköpostilla erikseen. Laskussa isoja kokonaisuuksia oli bundlattu yhdelle tuotekoodin riville, ja tietty noita tuotekoodeja ei löytynyt nettihaulla.

Ihme homma, mutta mulla on viläkin alla alkuperäiset jarrupalat. Melkein 90tkm ajettuna. Tehtävien hommien listalle jäi nyt vain ruostesuojaus, ja sisäilman suodattimen vaihto.

Sarjakuva Turson-reissusta Turkun

 

Sanastoa:
  • pytsi = ämpäri
  • paatti = laiva, vene
  • stimmi = höyry
  • stimmi topilla = paine ylhäällä, käyttövalmis monttu / mutterilaakso = konehuone
  • kaija = laituri
  • septi = kakkaviemäritankki
  • rööri = putki
  • öögat = silmät
  • arskat = aurinkolasit
  • sponssi = sponsori
  • raakitorvi = konehuoneen ilmanvaihtotorvi
  • reelinki = kaide
  • siiffi = konepäällikkö
  • silta = komentosilta
  • proviantti = ruokatarvikkeet
  • slaki/slagi = kivihiilikuona
  • raakirauta = palavan kivihiilimassan kohentamiseen, slagin ja tuhkan poistoon käytetty isohko ranstakka rauta
Uteliaille: Tein sarjakuvan kuvat reissun (Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun (12.6.2026)) valokuvista photoshoppaamalla (mm, neural filter + color transfer värien säätämiseksi samaan settiin) ja itse sarjiksen sitten powerpointilla.

Itku-Iineksen aiheellinen piippaus - Kumi puhki

Ajelin sateessa himaan Kärkölän Alatieltä. Matkalla Itku-Iines piippasi taas — mutta kerrankin aiheesta. Vasemman takakumin paine putoaa.

Ilmatankkauksella ABC:lla oli erikoinen ilmapumppu joka koetteli uskoa: ensin pitää hakata tavoitepaine sisään ja sitten vain odottaa vimmatusti, että pumppu jaksaa kerätä ne paineet kasaan. Mutta kun rengas jatkoi tuon jälkeen tyhjenemistä olin varma, että siellä on vuoto. 

Kehä III:n kohdalla takakumissa oli vielä 205 kPa (2,05 bar), kotinurkilla enää 175. Juuri pidemmälle ja matallammilla paineilla en tuolla olisi viitsinyt enään ajaa, hajoaa rengas.

Seuraavana päivä, kun sade oli muuttunut paisteeksi, irroitin nakin ja syyllinen löytyi heti. Veikkaus on, että ruuvi tarttui kumiin siellä Malilan pihalla — joku appiukon päästä pudonnut kai sielläkin maassa lojui.

Paikkaus meni tubelespaikkana, onneksi paikkamatskut löytyi tallin hyllystä. 

Paikatessa meinasi usko loppua, kun tuo tubelestöhnätikku ei meinannut sujahtaa reikään millään. Osoittautui, että se mun hankkimani halpissarjan asetinvärkki ei ole optimaalinen tähän tunkemistouhuun. Tuolla ei voiteta kauneuskilpailuja, mutta tuntuu pitävän kyllä.

Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun

Turso ajettiin tällä viikolla Helsingistä Turkuun. Lämmittely aloiteltiin jo maanantaina, tiistaina jatkettiin ja samalla hiilestettiin Sillilaiturissa (ks video BSkyssä). Laivaan menee hiiltä noin 50 tonnia. Ajaessa kuluu 600–1000 kg tunnissa ja pelkkään ylöslämmitykseen pari tonnia.

Keskiviikon ajopäivänä nousimme jo aamuvarhain ylös. Kuudelta alkoi peltiämpäreiden ja kattilahuoneen kolistelu. Aamun keli oli sumuinen ja sateinen. Kympin maissa eli sovitussa aikataulussa laiva oli valmis ja matkustajat kyydissä joten köydet irti ja kohti länttä.

Porkkalan selällä keli koveni. Tuuli melkein suoraan vastaan, parimetristä aaltoa ja puuskissa 15 m/s. Mutta aurinkoista! 

Matkavauhti asettui seitsemään solmuun. Päätimme painaa keliä pakoon Barösundin väylälle joka on paikka paikoin Tursolle aika kapea. Sisäväylä on merimaileissa pidempi mutta kovassa vastatuulessa ulkona nopeus pienempi. Päällikön valistunut arvaus oli, että sama aika menee kumpaakin reittiä. 

Hankoon päästiin reilun 12 tunnin ajon jälkeen. Kova veto varsinkin kattilaporukalle: ainakin kymmenen tonnia hiiltä lapiohommina, tulikuumia ämpäreitä ja muuta kivaa. Matkalla keikutti pariin otteeseen aika reilusti mikä ei suinkaan helpota siellä montussa hiililapion heiluttelua. Kattilaporukka toimi kolmessa parissa, 30 minuuttia hommia ja tunti lepoa.

Toisen ajopäivän aamu Hangossa alkoi kattilamiehistölle taas kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen.  Taisi samaan kolisteeluun herätä muukin laiva. Slagin tyhjennystä ja tulet pesään.

Tuhkakonttikin oli ehtinyt eilisen ajon aikana täyttyä, sen tyhjennykseen saatiin apua satamalta.Hangosta otettiin myös lisää provianttia, edellisenä päivänä kului mm. kuusi koppaa vissyä.

Hangosta lähtö viivästyi septiautoa odotellessa, ja tuulen takia kaijasta piti lopulta peruuttaa irti. Suunniteltu kympin  lähtö oli siis melkein puolipäivän lähtö kohti Turkua.

Tänään katilaporukassa oli yksi pari lisää joten vuorot jakautuivat 30 minuutin hommiksi ja 90 minuutin levoksi. Hiilen laadun kanssa tuli tänäänkin murheita, hiili paloi kovaksi mannerlaattapizza-slakiksi joka väänsi raakiraudat ja arinat ja nokesi valtavasti.

Iltapäivällä tuuli lopahti kokonaan mutta alkoi sataa vettä. Hiilen laadun kanssa murheet jatkuivat, Airiston hujakoilla, piti hiljentää matkanopeutta.

Taisi siellä konehuoneessa olla muutakin ylimääräistä puuhaa mutta koska itse olin kansi-, ruori- ja navigointihommissa en käynyt kyselemässä lisätietoja, mutterilaakson mustanaamat hoitivat hommat.

Aurajoen pikkurännissä tuli vielä vähän lisäjännitystä, kun sekä Baltic Princess että Viking Grace tulivat vastaan. Archipelago VTS ei ollut näistä moksiskaan.

Köydet kiinni 21:30. Putket nokisina, arinat tukossa, miehet mustina ja väsyneinä mutta perillä. Yli 17 tunnin höyrypäivä. Italian laivastovierailun takia parkki tuli väliaikaisesti tälpualjokke. Elokuun regattaan menessä Turso kiinnittyy  toispualjokke museon puolelle.

Enemmän kuvia BlueSkyssä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnyntnqd5c25 ja muut aiemmat jutut.

Kaksi ajoa, möreämpi vihellys ja muutama vanha murhe

Tällä viikolla Tursolla oli kaksi ajoa, keskiviikkona ja tänään torstaina. Olin kumpanakin päivänä ruorissa.

Maanantaina piti kuitenkin jo aloittaa lähialueen pyykkitupien sponsorointi. Ja tiistaina oli toinen lämmityspäivä. Paineet nostettiin kuuteen bariin ja siitä sitten vähitellen ajopaineisiin. Keskiviikkona päästiin liikkeelle kuten piti noin viiden maissa. 

Uusi (wanha alkuperäinen, se on ollut korjaamon varastossa viime vuodet) möreämpi höyryvisseli pääsi samalla käyttöön. Kännykän kaiutin ei tee sille oikeutta, kannattaa kunnella kunnon vehkeillä. Alun sihinä on vettä höyrylinjassa, se pitää päästää ensin pois. Sen jälkeen ääni on jo sitä luokkaa, että sillä saa keskustan hotellien jetlagiset turistit ylös punkista. Jos ao video ei toimi se on myös BSkyssä.


Visseli meinasi tosin hiljentyä heti alkuunsa, kun sen vaijeri oli mennyt poikki. 

Onneksi tallissa sattui olemaan sopivaa 2 mm vaijeria ja vaijerilukko. Tällä kertaa ongelma siis ratkesi vanhan liiton varaosalogistiikalla eli sillä, että jotain löytyi omasta nurkasta eikä tarvinnut jäädä odottamaan höyrypillitehtaan varaosia 1940-luvulta.

Talvella nakerrettu syöttövesipumppu oli sillä välin löytänyt tiensä konehuoneeseen omalle paikalleen (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). 

Lienee höyrytonttu kantanut ja asentanut sen sinne. Ainakaan minä en muista sitä itse paikalleen vieneeni. Kuvassa se seisoo nyt aivan asiallisesti paikallaan, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Torstain ajo tarjosi taas avokonttorin, hyvän kelin ja avokätisesti D-GPS-häiriötä Helsingin edustalla. Chartplotterit pitivät kuitenkin pintansa eikä aurinkoisilla, tyynillä kotivesillä tarvittu ihmeellisiä apuja. 

Koirakarin itäpuolella tuli vastaan myös m/aux Svanhild.

Ruorissa on muuten yksi vanha suunnittelun helmi. Kiinnitysmutterissa on jo vuonna 1948 tehty ajatusvirhe: siinä ei ole mitään lukitusta. 

Jos ensi viikolla päästään ajamaan Turkuun ja keliä riittää, tuota pitää muistaa käsin kiristellä ajossa. Tai sitten pitäisi ehtiä tehdä siihen oikea lukitus ennen lähtöä.

Mun avokonttori on edelleen parempi kuin sun avokonttori.

Samat läpät BlueSkyssä:

Kuplan uusi virtalukon pohja tuli

Kuplan uusi virtalukon pohja saapui. Se on malli K, VW osa 111905865K. Vaihtoehtona olisi ollut L, mutta tähän 1973 mallin Kuplaan kuuluu nyt tämä K.

Keväällä tuli jo todettua, että starttiongelma ei ollut missään releessä vaan nimenomaan virtalukon pohjassa (Ei siellä Kuplassa mitään startin relettä edes ollut (28.3.2026)). 

Seuraavaksi tämä pitää joskus asentaa. Jos siis joskus ryömin taas kojelaudan alle.

Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä

Sukulehden juttu (Ahosen suvun varustamotoimintaa – Sukulehden juttu (5.5.2026)) oli välitilinpäätös, ja lupasin siinä, että etsintä jatkuu. Jatkui se.

Kävin Helsingin Kansallisarkistossa ja tilasin tutkijasaliin Kuopion rekisterialueen laivarekisterit Aa:32 ja Aa:33. Ja sieltähän niitä löytyi: sekä Taimi että Rauha olivat kirjattuina, kumpikin omalle sivulleen, omana virallisena merkintänään.

Tämä on iso juttu. Tähän asti molempien aluksen olemassaolo on nojannut sukukronikkaan, museoiden tietoihin ja lehtileikkeisiin. Nyt niistä on ensikäden viranomaislähde, suoraan rekisteristä. Aika sykähdyttävä hetki tutkijasalissa, en valehtele.

Taimi löytyi vanhemmasta osasta (Aa:32, N:o 113), rekisteröitynä 9.11.1900. Se on puinen, limilautainen, kaksimastoinen kaljaasi, signaalikirjaimet V.R.J.F. Päämitat 22,40 × 6,10 × 1,83 metriä ja vetoisuus 43,57 nettorekisteritonnia. Rakennettu vuonna 1895 Leppävirran Säijänlahdessa, Paavo Tirkkosen johdolla. Omistajiksi on merkitty venemiehet Janne ja Erik (Eero) Ahonen, koko alus, osto 15.10.1900. Rekisteri seuraa Taimia loppuun asti: Eero myi aikanaan osuutensa eteenpäin, ja alus poistettiin rekisteristä uponneena 2.6.1939. Eli Taimi ehti elää pitkän elämän, lähes neljäkymmentä vuotta.

Rauha löytyi seuraavasta osasta (Aa:33, N:o 202). Se on iso puinen, puolikannellinen lotja ilman mastoa, signaalikirjaimet W.R.L.S., ja kokoluokka aivan toista kuin pikkuhöyryillä: 30,13 × 6,92 × 1,80 metriä, 109,73 nettorekisteritonnia. Rakennettu 1899 Rantasalmen Oravin telakalla Gustaf Henrikssonin johdolla, ja kotipaikaksi on rekisteröinnin yhteydessä yliviivattu Rantasalmi ja merkitty tilalle Kuopio. Pääisäntänä Janne Ahonen, joka osti koko aluksen 24.4.1911 insinööri Sundströmiltä.

Rauhan kohdalla rekisteri kertoo myös karun aikataulun. Janne osti tämän ison lotjan vain reilut puoli vuotta ennen kuolemaansa — hän hukkui 30.11.1911. Miksi mies hankki noin kookkaan aluksen juuri silloin, jää toistaiseksi avoimeksi. Rauha itse poistettiin rekisteristä 24.4.1914 merkinnällä, että proomu oli joutunut hylyksi.

Samalla tämä ratkaisee yhden vanhan kysymyksen: mistä Rauhasta oikein on kyse. Ei mistään vanhemmasta samannimisestä aluksesta, vaan nimenomaan tästä 1899 Oravissa rakennetusta lotjasta.

Sen sijaan kaksi laivaa loisti rekisterissä poissaolollaan. Uskalluksesta ei ollut mainintaa — mikä on oikeastaan luonnollista, sillä kyseessä oli pieni höyryvene. Urpon puuttuminen on hiukan oudompaa, mutta sekin saattoi jäädä kokonsa puolesta tuon ajan säädösten asettaman rekisteröintipakon alapuolelle. Urpohan kulki aikoinaan ns. kolibrihöyryjen joukossa.

Kirjoittelen näistä ja muista löydöksistä laajemmin myöhemmin. Aion vielä käydä uudelleen Helsingin Kansallisarkistossa, ja kesälomalla on tarkoitus kaivella Jyväskylän Kansallisarkistossa sekä Mikkelin ELKAssa. Etsintä siis jatkuu, kuten tapana on.

Stellantiksen liparelogistiikan murheita

Lasi ja lipareet ehtivät korjaamolle ajoissa (Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä (26.3.2026)), ja menin paikalle hyvillä mielin. Turhaan. Lipareet olivat väärän väriset, ja yksi kolmesta oli vielä valmiiksi halki. Eli niitä ei voinut asentaa, eikä niitä voinut ottaa mukaan maalaamoonkaan. Lupasivat ilmoittaa kun tietävät toimitusajan.

Mulla on vahva mutu siitä, että ongelma on näiden lipareiden tilaamiseen liittyvässä järjestelmässä ja koodeissa. Jostain syystä nuo Fiatin omat osakoodit (Mopar Window Bezel kit, gun metal color 68307693aa ja tuulilasi 68315720aa) eivät tunnu istuvan järjestelmiin yhtä suoraviivaisesti kuin niiden pitäisi. Saman suuntaista epäilyä oli jo viime kierroksellakin, kun oikea kitti ei meinannut millään löytää tietään tiskin yli (Loputkin lipareet kauppiaalla (19.1.2023)).

Taustalla lienee Fiatin solmuinen valmistajakuvio. Mopar on se varaosamaailma, jonka kautta Fiatinkin alkuperäisosia haetaan, ja virallisissa Mopar-kanavissa Fiat 124 Spider näkyy omana mallinaan. Samaan aikaan Hiivatti on Japanian Mazdan sukua, auto perustuu Mazdan MX-5:een ja on tehty Mazdan kanssa samasta perheestä. Eli kun yrittää tilata Fiatin osaa Moparin koodilla autoon, joka on valmistettu Mazdan tehtaalla, ja nykyään kaiken taustalla leijuu vielä Stellantis, niin tämä ei sitten näköjään aina mene tiskillä ihan laakista oikein.

Ahosen suvun varustamotoimintaa - Sukulehden juttu

Kirjoittelin Ahosten sukuseuran lehteen jutun Janne ja Eero Ahosen varustelutoiminnasta. Monella tapaa tämä on vanhan jo blogatun ja kirjoitetun toistoa (Suvun varustamotoiminnasta koostejuttu Korsteeni 2025 -lehdessä (18.1.2026)), mutta on jutussa mukana uuttakin tietoa. Tässä artikkeli kokonaisuudessaan.