Laivadatan Metsästäjän työkalu ja parannettu metsästysopas

Tässä blogissa on vuodesta 2024 kirjoiteltu Ahosten suvun laivoista ja Kuopion 1900-luvun alun varustamotoiminnasta (Ahosen suvun varustamotoimintaa (5.5.2026)), ja jo pidempään omasta laivakuumeesta. Näiden kahden tarpeen risteyskohdassa syntyi vähitellen työkalu, joka on kehittynyt niin käyttökelpoiseksi, että on aika jakaa se ja kertoa siitä laajemmin.

Laivadatan Metsästäjä on Claude AI Skill. Se on käytännössä nippu ohjeita ja datatiedostoja, jotka annetaan tekoälyavustajalle mukaan kun ryhdytään tutkimaan jotakin vanhaa suomalaista alusta. Työkalu on nyt julkaistu avoimesti GitHubissa CC-BY 4.0 -lisenssillä osoitteessa https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja.

Kaksi tarvetta samaan pinoon

Työkalu syntyi kahden samanaikaisen tarpeen kohtauspisteestä. Toinen niistä on laivakuumeeni ja siihen liittyvä vanhojen alusten taustojen kaivelu. Kun myynti-ilmossa on pituus, vuosiluku ja pari sumeaa kuvaa, ehdokkaan taustan selvittely voi nopeasti muuttua hankalaksi. Sitä hommaa olen tehnyt vuodesta 2020 lähtien, ja siitä on ehtinyt kertyä sekä osaamista että turhautumista siitä miten hajallaan aineisto on.

Skillin rakennetta ja dataa

Toinen tarve on ollut tekemäni sukututkimus, tai tarkemmin tutkimus Ahosten varustamotoiminnasta 1900-luvun alun Kuopiossa. Isoisän isoisän laivat Urpo, Uskallus, Taimi ja Rauha vaativat aivan samaa työtapaa, mutta täysin eri lähteistä ja eri painotuksin.

Molemmissa tapauksissa vanhojen laivojen tiedot ovat sirpaleina ja piilossa eri hakemistoissa, arkistoissa, lehtien artikkeleissa ja kirjojen sivuilla. Yleensä saman nimen alta löytyy usein useita eri aluksia. Käsin ristiintarkistelu on hidasta ja työlästä.

Helmikuussa 2025 kirjoittelin tähän blogiin jutun Laivadatan metsästäjän opas (17.2.2025), joka kuvasi sitä toimintamallia jolla itse silloin laivatietoja kaivelin: mistä kannattaa aloittaa, mihin edetä, mitä ristiintarkistaa. Silloin homma oli vielä täysin käsityötä.

Syksyllä 2025 sain Anthropicin Clauden käyttööni. Samoihin aikoihin, käytännössä lokakuussa 2025, Claudeen tuli mukaan Agent Skills -formaatti, eli tapa antaa mallille kokonainen paketti ohjeita ja aineistoa yhdellä kertaa. Ja samoihin aikoihin sain myös käsiini Suomen Höyrypursiseuran Korsteeni-lehden laiva- ja sisältöhakemistot XLS-tiedostoina. Nuo kolme palasta sattuivat samaan pinoon, ja silloin hiffasin että sen oppaan kuvaaman toimintamallin voi suureksi osaksi automatisoida.

Ensimmäiset kokeilut olivat käsin kopioituja ohjeita ja pätkäisyjä hakemistoista. Kun paketti alkoi hahmottua Skill-formaattiin, sisältö sai luontevan kokoelman muotoisen kotinsa. Sitä on siitä lähtien laajennettu ja parannettu.

Mitä taito nyt osaa

Sisältöä on kertynyt: 16 indeksoitua julkaisua, yli 7 500 alusmainintaa, yli 2 200 henkilöä. Korsteenin sisällysluettelo 1986–2025 (~1 630 riviä), Laiva-lehden sisällysluettelo 1/2001–2/2026 (93 merkintää), 9 sanomalehden hakuohjeet, yli 20 verkkohakukohdetta, laajahko terminologia- ja slangisanasto sekä Jussi Kivisen 2016 väitöskirjan lisäksi Laiva-lehdessä 2/2025 ja 1/2026 ilmestyneen artikkelisarjan koko tutkielmaluettelo.

Mukana ovat Lasse Uotilan (Korsteenin laivahakemistot), Pekka Snellmanin (Korsteenin sisällysluettelo), Martti Koposen (Karttusen 1945 alus- ja henkilöhakemistot) ja Jussi Kivisen (tutkielmaluettelo) keräämät aineistot heidän luvallaan. Olen esitelly työkalua heille sekä tunnetuille botologeille Rami Wirrankoski ja Antti Aho, ja saanut arvokasta palautetta jokaiselta. Ilman heidän apua ja tiedon kokoajien vuosikymmenten tallennustyötä tätä työkalua ei olisi.

Datan lisäksi työkalun ydin on siinä miten Claude ohjataan käyttämään sitä. Skill pakottaa AI:n viiteen vaiheeseen: paikalliset hakemistot ensin, sitten verkkohaku, sitten kirjallisuus, sitten fyysiset arkistot, ja vasta viimeisenä botologit, eikä toisin päin. Sama järjestys jonka kokenut harrastaja kävisi itse läpi.

Jokaista alusta käsitellään omana ehdokkaanaan kunnes vähintään kolme seitsemästä tunnistuskentästä täsmää: nimi ja edelliset nimet, rakennusvuosi, telakka, mitat, runkomateriaali, omistajat, vesistö. Näistä kolmesta täsmäävästä vähintään yhden on oltava muu kuin nimi tai vesistö, ne ovat heikoimmat tunnistimet. Halla-nimellä liikkui Saimaalla useampana eri aluksena, ja Tornatoreitakin on aineistossa vähintään viisi eri alusta.

Lähteet järjestetään ja priorisoidaan luotettavuudessa niin, että mitä lähempänä alkuperää lähde on ajallisesti ja tietoketjussa, sitä enemmän se painaa. Telakan piirustukset ja työtilauskortit ylimpänä, sitten aikalaisaineisto kuten sanomalehdet ja satama-asiakirjat, sitten vakiintunut tutkijatyö ja vesistökohtaiset historiakirjat, sitten artikkelit ja perinnealusrekisterit, ja häntäpäässä yhdistysten nettisivut ja sosiaalinen media.

Ja määrä ei korvaa laatua. Jos vanhemmassa lähteessä on virhe ja se toistuu myöhemmin yhdeksässä artikkelissa, hakuosumia kertyy kymmenen. Riippumattomia havaintoja on kuitenkin vain yksi. Kymmenen toisiaan siteeraavaa lähdettä on yksi lähde, ei kymmenen.

Sarjakuva Turson-reissusta

Työkaluun on lisäksi kuin hiipien kertynyt laaja meriaiheinen sanakirja: alusten osat ja rakenteet, konehuoneen kieli, purjelaivojen takila, navigointi, merkinanto, satamatermit, höyryslangi ja niin edelleen. Osa sanastosta tulee useamman eri kirjan sanastoista, osa netistä poimitusta harrastajakielestä. Käytin tuota sanastoa esimerkiksi hiljakkoisen sarjakuvan höyryslangin väännöksissä (Sarjakuva Turson-reissusta Turkuun (4.7.2026)). Vanhan konehuonepuheen sävyt ovat sellaista, mitä ei kannata keksiä tyhjästä vaikka itse siellä montussa hiiliboksin ääressä joskus puuhastelenkin.

Vakioitu profiilirakenne

Työkalu tuottaa lopputuloksena joko alus- tai henkilöprofiilin, jotka noudattavat molemmat aina samaa vakiorakennetta. Alusprofiilissa on tunnistetiedot, nimenvaihdosten aikajana, omistajahistoria, käyttöhistoria, tekniset tiedot, lähteet ja avoimet kysymykset. Henkilöprofiili laivurin, kapteenin, konemiehen tai muun laivaväen uraa varten sisältää vastaavat osiot ihmisen näkökulmasta: elämäntiedot, ammatit ja pätevyydet, alukset joissa on työskennellyt, tapahtumat ja lähteet.

alusprofiili-malli.md

Vakiomuodosta on kolmenlaista hyötyä. Tiedot löytyvät aina samasta kohtaa, joten profiilien vertailu keskenään on helppoa. Puuttuvat kohdat näkyvät heti tyhjinä osioina eivätkä hukkaudu tekstiin. Ja työkalu sisällyttää loppuun aina avoimet kysymykset -osion, jossa erotellaan mitä tiedetään, mitä pitäisi vielä jäljittää ja mistä lisätietoa kannattaa hakea. Selkeät aukot jätetään aukoiksi eikä täytetä arvauksilla.

Käyttäjä voi tietenkin ohittaa mallin milloin vain: pyytää lyhyempää yhteenvetoa, keskittyä pelkkiin teknisiin tietoihin tai koota vaikkapa aikajanan yhden vuosikymmenen tapahtumista. Vakiomuoto on lähtökohta, ei pakko.

Konkreettista hyötyä lehtiarkistoissa

Yksi konkreettinen esimerkki mistä työkalusta on todella paljon hyötyä on Kansalliskirjaston digitaalinen arkisto digi.kansalliskirjasto.fi. Kun etsii vaikkapa jotain 1900-luvun alun höyrylaivaa nimellä, osumia voi tulla jopa tuhansia. Ne kaikki eivät koske sitä oikeaa alusta tai edes liity koko aiheeseen, eikä niillä siten ole sisällöllistä arvoa tutkijalle.

Työkalun työprosessi on hakea lehdet ja artikkelit ensin laajalla haulla, ja antaa sitten AI:n kammata tulokset läpi ja poimia niistä ne oikeat osumat kaiken muun tauhkan seasta. Olen löytänyt tällä tavalla monta detaljia (Pikkutietoja Uskallus-laivasta (3.7.2025)) jotka muuten olisivat hukkuneet valtavaan artikkelien massaan.

Mitä se ei osaa

Itse metsästäjä tositoimissa

Rajoja on. AIn harrastama hallusinointi ei katoa vaikka datassa olisi kaikki oikein. Kielimalli voi vieläkin keksiä tietoja pyydettäessä. Kriittinen tarkistus jää siis käyttäjälle. Maksumuurit, suljetut www-sivustot, digitoimattomat lehdet ja kirjat sekä tutkijasalit pysyvät AI:n ulotumattomissa; Skill osaa muotoilla ELKAlle tai kansallisarkistolle tilauskirjeen, mutta itse käynti varsinaiseen arkistoon jää minulle (Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä (22.5.2026)).

Pelkkä laivakuva ilman vihjeitä tuottaa vastauksen "näyttää vanhalta höyryhinaajalta". Totta mutta hyödytöntä. Myös modernit alukset ovat ohuella maaperällä; Skillin paikallinen hakemistopeitto keskittyy vanhoihin höyryaluksiin ja niiden jälkihistoriaan usein dieselöityinä.

Käyttöön

Skilli on avoimena kaikille joita botologian tiedonhaku kiinnostaa. Se on tehty Anthropicin Claudelle, mutta Agent Skills on avoin alustariippumaton standardi. Saman paketin voi käsitääkseni antaa jotenkin myös ChatGPT:lle tai Microsoft 365 Copilotille, mutta omien kokeilujeni perusteella kumpikaan ei ole tässä kovinkaan hyvä. Suosittelen siis toistaiseksi Claudea.

Palautetta, korjauksia ja lisäindeksejä otan mielelläni vastaan joko GitHubissa tai sähköpostitse luupilotti(AT)gmail.com. Erityisesti ELKAn tietokantarakenteiden osaaminen kaipaisi vielä hiomista, ja lisää kirjallisuuden alus- ja henkilöhakemistoja mahtuu hyvin mukaan.

Yksi tuore esimerkki - m/s Vega

Sukevan profiili täällä

Tein hiljakkoin profiilin höyrylaiva Sukevasta, joka on nykyisin dieselöity ja tunnetaan nimellä m/s Vega. Tässä oli sattumalta itselleni tuttu alus: harkitsin sen ostamista Lahdesta vuonna 2020 (Lisää veneitä tiiraamassa (1.11.2020)) ja keräsin silloin myyjältä palat aluksen historiaa. Kesällä 2024 Liisa Lankila kirjoitti BlueSkyssä muistelevansa Sukeva-nimistä hinaajaa Pieliseltä, ja hän epäili ihan perustellusti voisiko Sukevia olla ollut useampikin. Jaoin ketjuun siihen mennessä tuntemani Sukevan tarinan.

Ne palaset ovat sitten pyörineet muistiinpanoissa, nettiveneen historiadatassa ja netin keskusteluissa. Nyt Clauden työkalun kanssa yhdistin ne yhtenäiseksi profiiliksi johon hain myös relevantit kirjojen artikkelit ja Korsteenin jutut lisäinfoksi.

Työkalu ei sinänsä tuonut uutta tietoa. Tiedot olivat kaikki jo olemassa mutta hajallaan eri paikoissa. Laivadatan Metsästäjä jäsensi ne yhteen luettavaan muotoon alusprofiiliksi ja nosti esiin ne kohdat joista pitäisi vielä varmistaa, ja esimerkiksi vastasi Liisan alkuperäisen kysymyksen kahdesta eri Sukevasta. Luotu alusprofiili on kokonaisuudessaan täällä: https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja/discussions/4

Toinen tuore esimerkki - s/s Saimaa II - s/s Osuusteurastamo - m/s Saimaa

m/s Saimaa Museoviraston kuvassa. Finna.

Nettiveneeseen ilmestyi heinäkuussa myynti-imoitus laivasta joka on ainakin speksimielessä juuri sitä mitä haemme. Latasin Nettiveneen ilmoituksen PDF-version ja annoin sen Laivadatan Metsästäjän pureksittavaksi.

Työkalu pyysi lisäinfoa parista kirjasta, jotka mulla onkin jo hyllyssä, ja auttoi haeskelemaan netistä muuta tietoa. Noin puolessa tunnissa mulla oli kasassa kokonainen profiili tästä aluksesta: https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja/discussions/6

Meillä asuva nainen jo hylkäsi tämän laivan joten profiili jäi vähän kesken. Mutta pitäisi varmaan laittaa tuolle omistajalle ja myyjälle viesti, että tällainen tuli, jos kiinnostaa.

Tämä nopea profilointi on työkalun ydintehtävä: ottaa hajallaan olevat tiedon palaset ja koota ne muotoon josta pääsee eteenpäin. Vanhat laivat ovat meillä lainassa, eivätkä ne pidä huolta itsestään — eikä niitä koskevasta tiedostakaan.

Aiempia juttuja jotka liittyvät tähän skilliin

Tuulilasi #3 siellä missä pitääkin

Hiivatin lasi on vaihdettu ja homma on kunnossa. Toukokuussa homma tyssäsi siihen, että lipareet tulivat väärän värisinä eikä yhtä kolmesta olisi voinut edes asentaa koska se oli risa (Stellantiksen liparelogistiikan murheita (11.5.2026)).

Uusien ja oikean väristen tulossa kesti ja kesti, niinpä vääränväriset lipareet päätyivät maalaamoon — taas. Tämä oli nopeampi tie kuin jäädä odottamaan, tulisivatko ne oikean väriset koskaan.

Autossa on siis nyt Moparin alkuperäinen tuulilasi (kuitissa koodi 0006000613219), ja ikkunalistat sekä moulding (0006000636333, 0006000636350, 0006000636351 ja 0006000636352), nuo lipareet maalattuna sävyyn Grigio Antracite 607/B 989BB. Huomaa, että nämä tilauskoodit ovat eri formaattia kuin ne moparin koodit ja noiden koodien ikkunalistojen väri on siis väärä.

Tässä meni lasin halkeamisesta vaihtoon kuukautta pidempään kuin viimeksi, tosin tällä kertaa aloitin tekijän hakemisen vasta maaliskuussa ja lomien takia venytin vaihtoa mutamalla viikolla. Todellinen suoritus oli karkeasti puolet nopeampi kuin edellinen veto toisen toimijan kanssa. Tietty nyt osasin itsekin varautua liparemurheisiin.

Hiivatin tuulilasi halki, taas (17.11.2025) - Kun huomasin ongelman
Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä (26.3.2026) - Kun aloitin homman korjaamisen
Stellantiksen liparelogistiikan murheita (11.5.2026) - Väliraportti, kestää
Tuulilasi #3 siellä missä pitääkin (4.8.2026) - Tämä postaus, uusi lasi vaihdettu.

Edellinen kierros ja lasi #2: Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)

Hiivatin iso huolto ja varsinkin jakohihna

Mittarissa melkein 86666 km.

Heräsin keväällä siihen, että Hiivatin jakohihna on vielä alkuperäinen ja siis vaihtamatta. Se oli jo reilut toista vuotta yliajalla. Selvittelin netistä tuon vaihdon logiikkaa ja monimutkaisuutta. Koska Fiatin Multi-Air on interferenssimoottori hommaan valikoitui virallinen maahantuojan korjaamo.

Samassa huollossa vaihtoon meni kaikenlaista; jakohihna, vesipumppu ja hihnapyörä, apulaitehihna, sytytystulpat, moottorin ilmansuodatin, öljy ja öljynsuodatin sekä jarrunesteet.

Inhoan näitä virallisia huoltoja jossa työn vastaanotto ja luovutus on valkokaulustiskillä ja erillisiä itse huollon tekijöistä. Tälläkään kertaa työn luovuttaja ei tuntenut sisältöä ja jouduin kyselemään detaljeja sähköpostilla erikseen. Laskussa isoja kokonaisuuksia oli bundlattu yhdelle tuotekoodin riville, ja tietty noita tuotekoodeja ei löytynyt nettihaulla.

Ihme homma, mutta mulla on viläkin alla alkuperäiset jarrupalat. Melkein 90tkm ajettuna. Tehtävien hommien listalle jäi nyt vain ruostesuojaus, ja sisäilman suodattimen vaihto.

Sarjakuva Turson-reissusta Turkun

Sanastoa:

pytsi = ämpäri
paatti = laiva, vene
stimmi = höyry
stimmi topilla = paine ylhäällä, käyttövalmis monttu / mutterilaakso = konehuone
kaija = laituri
septi = kakkaviemäritankki
rööri = putki
öögat = silmät
arskat = aurinkolasit
sponssi = sponsori
raakitorvi = konehuoneen ilmanvaihtotorvi
reelinki = kaide
siiffi = konepäällikkö
silta = komentosilta
proviantti = ruokatarvikkeet
slaki/slagi = kivihiilikuona
raakirauta = palavan kivihiilimassan kohentamiseen, slagin ja tuhkan poistoon käytetty isohko ranstakka rauta

Uteliaille: Tein sarjakuvan kuvat reissun (Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun (12.6.2026)) valokuvista photoshoppaamalla (mm, neural filter + color transfer värien säätämiseksi samaan settiin) ja itse sarjiksen sitten powerpointilla.

Tämä BlueSky:n puolella: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mpsnqa7em22g

Itku-Iineksen aiheellinen piippaus - Kumi puhki

Ajelin sateessa himaan Kärkölän Alatieltä. Matkalla Itku-Iines piippasi taas — mutta kerrankin aiheesta. Vasemman takakumin paine putoaa.

Ilmatankkauksella ABC:lla oli erikoinen ilmapumppu joka koetteli uskoa: ensin pitää hakata tavoitepaine sisään ja sitten vain odottaa vimmatusti, että pumppu jaksaa kerätä ne paineet kasaan. Mutta kun rengas jatkoi tuon jälkeen tyhjenemistä olin varma, että siellä on vuoto.

Kehä III:n kohdalla takakumissa oli vielä 205 kPa (2,05 bar), kotinurkilla enää 175. Juuri pidemmälle ja matallammilla paineilla en tuolla olisi viitsinyt enään ajaa, hajoaa rengas.

Seuraavana päivä, kun sade oli muuttunut paisteeksi, irroitin nakin ja syyllinen löytyi heti. Veikkaus on, että ruuvi tarttui kumiin siellä Malilan pihalla — joku appiukon päästä pudonnut kai sielläkin maassa lojui.

Paikkaus meni tubelespaikkana, onneksi paikkamatskut löytyi tallin hyllystä.

Paikatessa meinasi usko loppua, kun tuo tubelestöhnätikku ei meinannut sujahtaa reikään millään. Osoittautui, että se mun hankkimani halpissarjan asetinvärkki ei ole optimaalinen tähän tunkemistouhuun. Tuolla ei voiteta kauneuskilpailuja, mutta tuntuu pitävän kyllä.

Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun

Turso ajettiin tällä viikolla Helsingistä Turkuun. Lämmittely aloiteltiin jo maanantaina, tiistaina jatkettiin ja samalla hiilestettiin Sillilaiturissa (ks video BSkyssä). Laivaan menee hiiltä noin 50 tonnia. Ajaessa kuluu 600–1000 kg tunnissa ja pelkkään ylöslämmitykseen pari tonnia.

Keskiviikon ajopäivänä nousimme jo aamuvarhain ylös. Kuudelta alkoi peltiämpäreiden ja kattilahuoneen kolistelu. Aamun keli oli sumuinen ja sateinen. Kympin maissa eli sovitussa aikataulussa laiva oli valmis ja matkustajat kyydissä joten köydet irti ja kohti länttä.

Porkkalan selällä keli koveni. Tuuli melkein suoraan vastaan, parimetristä aaltoa ja puuskissa 15 m/s. Mutta aurinkoista!

Matkavauhti asettui seitsemään solmuun. Päätimme painaa keliä pakoon Barösundin väylälle joka on paikka paikoin Tursolle aika kapea. Sisäväylä on merimaileissa pidempi mutta kovassa vastatuulessa ulkona nopeus pienempi. Päällikön valistunut arvaus oli, että sama aika menee kumpaakin reittiä.

Hankoon päästiin reilun 12 tunnin ajon jälkeen. Kova veto varsinkin kattilaporukalle: ainakin kymmenen tonnia hiiltä lapiohommina, tulikuumia ämpäreitä ja muuta kivaa. Matkalla keikutti pariin otteeseen aika reilusti mikä ei suinkaan helpota siellä montussa hiililapion heiluttelua. Kattilaporukka toimi kolmessa parissa, 30 minuuttia hommia ja tunti lepoa.

Toisen ajopäivän aamu Hangossa alkoi kattilamiehistölle taas kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen. Taisi samaan kolisteeluun herätä muukin laiva. Slagin tyhjennystä ja tulet pesään.

Tuhkakonttikin oli ehtinyt eilisen ajon aikana täyttyä, sen tyhjennykseen saatiin apua satamalta.Hangosta otettiin myös lisää provianttia, edellisenä päivänä kului mm. kuusi koppaa vissyä.

Hangosta lähtö viivästyi septiautoa odotellessa, ja tuulen takia kaijasta piti lopulta peruuttaa irti. Suunniteltu kympin lähtö oli siis melkein puolipäivän lähtö kohti Turkua.

Tänään katilaporukassa oli yksi pari lisää joten vuorot jakautuivat 30 minuutin hommiksi ja 90 minuutin levoksi. Hiilen laadun kanssa tuli tänäänkin murheita, hiili paloi kovaksi mannerlaattapizza-slakiksi joka väänsi raakiraudat ja arinat ja nokesi valtavasti.

Iltapäivällä tuuli lopahti kokonaan mutta alkoi sataa vettä. Hiilen laadun kanssa murheet jatkuivat, Airiston hujakoilla, piti hiljentää matkanopeutta.

Taisi siellä konehuoneessa olla muutakin ylimääräistä puuhaa mutta koska itse olin kansi-, ruori- ja navigointihommissa en käynyt kyselemässä lisätietoja, mutterilaakson mustanaamat hoitivat hommat.

Aurajoen pikkurännissä tuli vielä vähän lisäjännitystä, kun sekä Baltic Princess että Viking Grace tulivat vastaan. Archipelago VTS ei ollut näistä moksiskaan.

Köydet kiinni 21:30. Putket nokisina, arinat tukossa, miehet mustina ja väsyneinä mutta perillä. Yli 17 tunnin höyrypäivä. Italian laivastovierailun takia parkki tuli väliaikaisesti tälpualjokke. Elokuun regattaan menessä Turso kiinnittyy toispualjokke museon puolelle.

Enemmän kuvia BlueSkyssä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mnyntnqd5c25 ja muut aiemmat jutut.

Kaksi ajoa, möreämpi vihellys ja muutama vanha murhe

Tällä viikolla Tursolla oli kaksi ajoa, keskiviikkona ja tänään torstaina. Olin kumpanakin päivänä ruorissa.

Maanantaina piti kuitenkin jo aloittaa lähialueen pyykkitupien sponsorointi. Ja tiistaina oli toinen lämmityspäivä. Paineet nostettiin kuuteen bariin ja siitä sitten vähitellen ajopaineisiin. Keskiviikkona päästiin liikkeelle kuten piti noin viiden maissa.

Uusi (wanha alkuperäinen, se on ollut korjaamon varastossa viime vuodet) möreämpi höyryvisseli pääsi samalla käyttöön. Kännykän kaiutin ei tee sille oikeutta, kannattaa kunnella kunnon vehkeillä. Alun sihinä on vettä höyrylinjassa, se pitää päästää ensin pois. Sen jälkeen ääni on jo sitä luokkaa, että sillä saa keskustan hotellien jetlagiset turistit ylös punkista. Jos ao video ei toimi se on myös BSkyssä.

Visseli meinasi tosin hiljentyä heti alkuunsa, kun sen vaijeri oli mennyt poikki.

Onneksi tallissa sattui olemaan sopivaa 2 mm vaijeria ja vaijerilukko. Tällä kertaa ongelma siis ratkesi vanhan liiton varaosalogistiikalla eli sillä, että jotain löytyi omasta nurkasta eikä tarvinnut jäädä odottamaan höyrypillitehtaan varaosia 1940-luvulta.

Talvella nakerrettu syöttövesipumppu oli sillä välin löytänyt tiensä konehuoneeseen omalle paikalleen (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)).

Lienee höyrytonttu kantanut ja asentanut sen sinne. Ainakaan minä en muista sitä itse paikalleen vieneeni. Kuvassa se seisoo nyt aivan asiallisesti paikallaan, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Torstain ajo tarjosi taas avokonttorin, hyvän kelin ja avokätisesti D-GPS-häiriötä Helsingin edustalla. Chartplotterit pitivät kuitenkin pintansa eikä aurinkoisilla, tyynillä kotivesillä tarvittu ihmeellisiä apuja.

Koirakarin itäpuolella tuli vastaan myös m/aux Svanhild.

Ruorissa on muuten yksi vanha suunnittelun helmi. Kiinnitysmutterissa on jo vuonna 1948 tehty ajatusvirhe: siinä ei ole mitään lukitusta.

Jos ensi viikolla päästään ajamaan Turkuun ja keliä riittää, tuota pitää muistaa käsin kiristellä ajossa. Tai sitten pitäisi ehtiä tehdä siihen oikea lukitus ennen lähtöä.

Mun avokonttori on edelleen parempi kuin sun avokonttori.

Samat läpät BlueSkyssä:

Kuplan uusi virtalukon pohja tuli

Kuplan uusi virtalukon pohja saapui. Se on malli K, VW osa 111905865K. Vaihtoehtona olisi ollut L, mutta tähän 1973 mallin Kuplaan kuuluu nyt tämä K.

Keväällä tuli jo todettua, että starttiongelma ei ollut missään releessä vaan nimenomaan virtalukon pohjassa (Ei siellä Kuplassa mitään startin relettä edes ollut (28.3.2026)).

Seuraavaksi tämä pitää joskus asentaa. Jos siis joskus ryömin taas kojelaudan alle.

Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä

Sukulehden juttu (Ahosen suvun varustamotoimintaa – Sukulehden juttu (5.5.2026)) oli välitilinpäätös, ja lupasin siinä, että etsintä jatkuu. Jatkui se.

Kävin Helsingin Kansallisarkistossa ja tilasin tutkijasaliin Kuopion rekisterialueen laivarekisterit Aa:32 ja Aa:33. Ja sieltähän niitä löytyi: sekä Taimi että Rauha olivat kirjattuina, kumpikin omalle sivulleen, omana virallisena merkintänään.

Tämä on iso juttu. Tähän asti molempien aluksen olemassaolo on nojannut sukukronikkaan, museoiden tietoihin ja lehtileikkeisiin. Nyt niistä on ensikäden viranomaislähde, suoraan rekisteristä. Aika sykähdyttävä hetki tutkijasalissa, en valehtele.

Taimi löytyi vanhemmasta osasta (Aa:32, N:o 113), rekisteröitynä 9.11.1900. Se on puinen, limilautainen, kaksimastoinen kaljaasi, signaalikirjaimet V.R.J.F. Päämitat 22,40 × 6,10 × 1,83 metriä ja vetoisuus 43,57 nettorekisteritonnia. Rakennettu vuonna 1895 Leppävirran Säijänlahdessa, Paavo Tirkkosen johdolla. Omistajiksi on merkitty venemiehet Janne ja Erik (Eero) Ahonen, koko alus, osto 15.10.1900. Rekisteri seuraa Taimia loppuun asti: Eero myi aikanaan osuutensa eteenpäin, ja alus poistettiin rekisteristä uponneena 2.6.1939. Eli Taimi ehti elää pitkän elämän, lähes neljäkymmentä vuotta.

Rauha löytyi seuraavasta osasta (Aa:33, N:o 202). Se on iso puinen, puolikannellinen lotja ilman mastoa, signaalikirjaimet W.R.L.S., ja kokoluokka aivan toista kuin pikkuhöyryillä: 30,13 × 6,92 × 1,80 metriä, 109,73 nettorekisteritonnia. Rakennettu 1899 Rantasalmen Oravin telakalla Gustaf Henrikssonin johdolla, ja kotipaikaksi on rekisteröinnin yhteydessä yliviivattu Rantasalmi ja merkitty tilalle Kuopio. Pääisäntänä Janne Ahonen, joka osti koko aluksen 24.4.1911 insinööri Sundströmiltä.

Rauhan kohdalla rekisteri kertoo myös karun aikataulun. Janne osti tämän ison lotjan vain reilut puoli vuotta ennen kuolemaansa — hän hukkui 30.11.1911. Miksi mies hankki noin kookkaan aluksen juuri silloin, jää toistaiseksi avoimeksi. Rauha itse poistettiin rekisteristä 24.4.1914 merkinnällä, että proomu oli joutunut hylyksi.

Samalla tämä ratkaisee yhden vanhan kysymyksen: mistä Rauhasta oikein on kyse. Ei mistään vanhemmasta samannimisestä aluksesta, vaan nimenomaan tästä 1899 Oravissa rakennetusta lotjasta.

Sen sijaan kaksi laivaa loisti rekisterissä poissaolollaan. Uskalluksesta ei ollut mainintaa — mikä on oikeastaan luonnollista, sillä kyseessä oli pieni höyryvene. Urpon puuttuminen on hiukan oudompaa, mutta sekin saattoi jäädä kokonsa puolesta tuon ajan säädösten asettaman rekisteröintipakon alapuolelle. Urpohan kulki aikoinaan ns. kolibrihöyryjen joukossa.

Kirjoittelen näistä ja muista löydöksistä laajemmin myöhemmin. Aion vielä käydä uudelleen Helsingin Kansallisarkistossa, ja kesälomalla on tarkoitus kaivella Jyväskylän Kansallisarkistossa sekä Mikkelin ELKAssa. Etsintä siis jatkuu, kuten tapana on.

Stellantiksen liparelogistiikan murheita

Lasi ja lipareet ehtivät korjaamolle ajoissa (Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä (26.3.2026)), ja menin paikalle hyvillä mielin. Turhaan. Lipareet olivat väärän väriset, ja yksi kolmesta oli vielä valmiiksi halki. Eli niitä ei voinut asentaa, eikä niitä voinut ottaa mukaan maalaamoonkaan. Lupasivat ilmoittaa kun tietävät toimitusajan.

Mulla on vahva mutu siitä, että ongelma on näiden lipareiden tilaamiseen liittyvässä järjestelmässä ja koodeissa. Jostain syystä nuo Fiatin omat osakoodit (Mopar Window Bezel kit, gun metal color 68307693aa ja tuulilasi 68315720aa) eivät tunnu istuvan järjestelmiin yhtä suoraviivaisesti kuin niiden pitäisi. Saman suuntaista epäilyä oli jo viime kierroksellakin, kun oikea kitti ei meinannut millään löytää tietään tiskin yli (Loputkin lipareet kauppiaalla (19.1.2023)).

Taustalla lienee Fiatin solmuinen valmistajakuvio. Mopar on se varaosamaailma, jonka kautta Fiatinkin alkuperäisosia haetaan, ja virallisissa Mopar-kanavissa Fiat 124 Spider näkyy omana mallinaan. Samaan aikaan Hiivatti on Japanian Mazdan sukua, auto perustuu Mazdan MX-5:een ja on tehty Mazdan kanssa samasta perheestä. Eli kun yrittää tilata Fiatin osaa Moparin koodilla autoon, joka on valmistettu Mazdan tehtaalla, ja nykyään kaiken taustalla leijuu vielä Stellantis, niin tämä ei sitten näköjään aina mene tiskillä ihan laakista oikein.

Ahosen suvun varustamotoimintaa - Sukulehden juttu

Kirjoittelin Ahosten sukuseuran lehteen jutun Janne ja Eero Ahosen varustelutoiminnasta. Monella tapaa tämä on vanhan jo blogatun ja kirjoitetun toistoa (Suvun varustamotoiminnasta koostejuttu Korsteeni 2025 -lehdessä (18.1.2026)), mutta on jutussa mukana uuttakin tietoa. Tässä artikkeli kokonaisuudessaan.

Lisätietoja »

Spider söi taas avaimen patterin

Hiivatin avaimen patteri loppui taas. Vaihdoin sen ihan hiljakkoin, joten ensimmäinen ajatus oli, että nyt hajosi koko avain. Mutta ei. Uusi patteri sisään, ja avain tokeni heti. Eli avain ei ilmeisesti ole rikki. Se vain syö pattereita.

Tästä alkaa jo tulla oma pieni juttusarjansa. Ensin oli Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata (25.7.2024), sitten Uudet avaimen patterit Spideriin (28.12.2025). Ensimmäisessä kirjoitin, että vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Jälkimmäisessä ihmettelin, että vastahan nuo pari vuotta sitten uusin. Nyt voidaan todeta, että kehitys kehittyy. Enää ei tarvitse odottaa edes paria vuotta.

Tilasto patterin kestosta ei tämän blogin perusteella ole mairitteleva. Yksi patteri kesti heinäkuusta 2024 joulukuuhun 2025. Seuraava joulukuusta 2025 tähän kevääseen. Suunta on siis selvä, mutta väärä. Jos sama tahti jatkuu, seuraava patteri vaihdetaan varmaan sitten kun ehdit lukea tämän postauksen loppuun?

Joulukuussa esitin teorian, että tallissa säilyttäminen voisi syödä patteria, jos avain saa taskusta heikonkin yhteyden autoon ja radio huutaa omiaan koko ajan. Se teoria ei ole vanhentunut yhtään. Hieman huolestuttavaa vain, jos auto ja avain viettävät keskenään yhteistä laatuaikaa selkäni takana.

Tuohon menee edelleen CR2025. Se on sentään pysynyt vakiona.

Sumuista höyrylaivahommaa

Sumuista höyrylaivahommaa pääsiäislauantaina. Ja joka lauantaina.

Rautalaivassa on hämmentävän paljon huollettavaa puuta. Maaliskuun alussa vielä hioin ovia (Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa (7.3.2026)). Nyt ovet ovat jo viimeistä vaille valmiina. Komentosillan portaikossa on yksi mätä porras, sekin pitää korjata.

Myös koneiston kanssa riittää puuhaa. Varalla olevan syöttövesipumpun korjaus etenee (Syöttöpumpua korjaamassa (21.2.2026)). Nyt työn alle pääsi myös syöttöveden esilämmittimen haljennut kansi.

Toukokuu tulee nopeasti. Silloin iskee taas paniikki kaikista vielä tekemättömistä hommista ennen ekoja ajoja. Onneksi on tekijöitä.

Lisäkuvia täällä: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3mirj5c6v4s2k

Ei siellä Kuplassa mitään startin relettä edes ollut

Kuplaa tutkittiin tänään noin viisi tuntia. Sähkökaaviota, mittailua ja ryömimistä kojelaudan alla.

Viimeksi (Ei se ollut se startti (25.10.2025)) epäilin startin relettä. Ei siellä sellaista relettä edes ole.

Virta startille tulee suoraan virtalukon pohjasta. Eli vika onkin ilmeisesti siellä. Ja tämä virtalukon pohja on näköjään saanut lopullisen tällinsä.

Tuohan vaihdettiin jo kertaalleen taannoisen rosmoepisodin jälkeen (ks Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)). Tämä tarvikeosa ei ollut kovin pitkäikäinen.

Tässä toisessa kuvassa virtalukon pohjalle tuleva pistoke. Merkitsin siihen startin kytkennät. Seuraavalla kierroksella (mitä tietenkään ei tule) pysyy sitten paremmin kärryillä siitä, mitä missäkin kuuluu tapahtua.

Homma jatkuu. Ajokauden alkuun on vielä reilusti aikaa.

Spiderin lasinvaihtoon löytyi tekijä

Hiivatin lasinvaihto etenee. Kirjoitin syksyllä jutussa Hiivatin tuulilasi halki, taas (17.11.2025), että tämän kanssa ei ole mitään kiirettä talvella kovan katon aikaan, mutta avoautokaudelle tämä pitää saada hoidettua. Edellisellä kierroksella tässä hommassa meni melko tarkkaan seitsemän kuukautta, ennen kuin pääsin kirjoittamaan jutun Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023).

Toisin kuin viime kierroksella, nyt löytyi helposti korjaamo joka suostuu ottamaan homman työn alle. Tilaukseen lähti tuulilasi ja ne samat kertakäyttöiset pirun ikkunalipareet tuulilasin ympärille, tällä kertaa saman tien heti oikean värisinä. Toimitusajaksi luvattiin noin 4–5 viikkoa. Varasin vaihdon toukokuulle, jotta sen kovan katon kanssa ei tarvitse pelailla.

Aika on nyt kalenterissa 11.5.2026. Katsotaan meneekö tämä tällä kertaa laakista oikein vai saadaanko tästä taas jatkokertomus. Vanha näyttö tästä aiheesta ei varsinaisesti rohkaise mutta nyt onkin eri tekijä.

Lumitykin öljynvaihto

Lumitykki sai historiansa kolmannen öljynvaihdon. Olen vähän laiskasti blogannut lingon elämästä meillä (Moottorinpuutteeseen puree lumitykki (20.12.2012) ja Tykkiin kunnon valo (23.1.2021)).

Talven tykitykset on tältä erää tykitetty. Koneeseen menee SAE 5W-30 moniasteöljyä vajaa puoli litraa. Ei siis mikään iso juoppo laite, vaikka meteliä ja asennetta tästä löytyy enemmän kuin monesta hienommastakin moottorivehkeestä.

Kevättä telakalla – Lokki ja Turso vielä paketissa

Kevättä telakalla. Jäätä vielä altaassa, mutta aurinko jo lämmittää.

Etualalla paketissa s/s Lokki, sen takana s/s Turso. Molemmat edelleen talvipaketissa.

Lokki oli vielä viime viikonloppuna hiukan kallellaan. Satamahinaaja kävi rikkomassa jääpeitteen ja alus oikeni.

Hioin Turson ovia.

Turson normiajo kesäisenä iltana

Joku Internetissä kyseli, minkälainen on ns normiajelu höyrylaivalla. Turso tekee tilausristeilyjä firmoille alku- ja loppukesästä ja yksi ajelu kestää sen mitä askiakas haluaa, yleensä kolmesta neljään tuntia.

Tein Vertillä oheisen 'hyvän sään pitkän reittisuunnitelman'. Tuon ajamiseen menee noin neljä tuntia. Tähän suuntaan ajaessa VTS ilmoitus Särkkään tulosta rp4 kohdalla, ilmoitus Kustaanmiekkaan ajosta rp10 kohdalla (VTS alueella ilmoitus varttia ennen).

Tämä ketju BlueSkyssä.

Syöttöpumpua korjaamassa

Tuo syksyllä irroitettu syöttöpumppu (Syystalkoita Tursolla (18.10.2025) piti korjata. Se on ns varapumppu eikä tätä ole oman turso-urani aikana käytetty. Kunhan ollut konehuoneen rekvisiittana. Tänä talvena tästä saadaan varapumppu, tai ainakin tarkoitus olisi.

Kuvassa syöttöpumpusta on jo irroitettu kaikki olennainen. Yläpuolella on ns höyryosasto jossa noissa pienemmissä sylintereissä on luistit ja isommissa sitten ne höyrymännät. Luisti ohjaa höyryä vuoroin männän ylä- ja alapuolelle, ja mäntä sitten liikuttaa alaosassa olevaan vesipumppua.

Pumppuläppää Sinitaivaalla.

MS Modig Ruotsissa

Kävin helmikuun alkuviikkoina duunimatkalla Ruotsissa. Samalla matkalla tuli sitten ajeltua katselemáan MS Modig. Laiva oli sopivasti telakalla Motalassa, vain reilun 300km ajon päässä.

Modig on wanha Ruotsin puolustusvoimien A-Slooppi luokan vene, joka on sittemmin muutettu siviilikäyttöön. Nykyisellä omistajalla Modig on ollut vasta pari vuotta, ja ehdinkin jutella Modigista jo edellisen myynnin aikana.

Olin jopa niin innostunut Modigista että piirtelin siitä mittakuvankin. Pohjapiirros ja tilojen jako on todella hyvä. Perähytti on niin iso, että sen voisi jakaa läpikäveltävään saunaan ja keittiöön.

Mutta totuus on, että vanhojen yli 40-vuotta sitten tehtyjen villalämpöeristysten kanssa tämä ei ole meille. Harmi. Haku jatkuu.

https://www.blocket.se/mobility/item/18911058

Suvun varustamotoiminnasta koostejuttu Korsteeni 2025 -lehdessä

Olen täällä kirjoitellut isoisän isoisän Janne Ahosen ja hänen poikansa Eero Ahosen (eli isoisäni sedän) höyrylaivoista ja laivojen varustelutoiminnasta Kuopiossa. Nuo ovat yli 100 vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Suomen Höyrypursiseuran vuosijulkaisussa Korsteeni 2025:ssa on juttu tähän asti selvinneestä. Tai no, ehdin saada hiukan lisätietoja ennen lehden julkaisua, ja sitten lehdessä olleen vihjeen kautta hiukan lisääkin, mutta niistä myöhemmin sitten erikseen.

Taisinpa mennä lupaamaan artikkelin myös Ahosten sukulehteen, sellainenkin kuulemma on. Ja tuo Vilho Kekäläinen tulee vielä uudelleen muissa jutuissa.

Korsteeni 2025, sivut 96 ja 97.

Tähän mennessä täällä blogissa julkaistua

Katsaus laivaliikenteen historiaan, 50-luvulta

Isoisäni isoisän Janne Ahosen ja isoisäni sedän Eero Ahosen höyrylaivan varustajahistoriaa kaivellessani (Pikkutietoja Uskallus-laivasta (3.7.2025)) törmäsin Vilho Kekäläiseen. Vilho oli mainitun Eeron vaimon veli.

Vilho oli tuottelias kirjoittaja ja tekipä juttuja myös Kuopion radioon. Suvulla on tallessa muutamia vanhoja kirjoituksia. Vilho toimi 1950-luvulla myös Kuopion satamapäällikkönä sekä paikallisessa laiwuriyhdistyksessä.

Tässä on Vilhon kirjoittama katsaus Kuopion laivaliikenteen historiaan, suoraan reilun 70 vuoden takaa 1950-luvulta. Lisäsin juttuun kuvitukseksi artikkelissa mainittuja laivoja ja tapahtumia.

Tämä artikkeli on julkaistu Laiva 4/2025 -lehdessä.

---

Katsaus Kuopion laivaliikenteeseen

Vilho Kekäläinen, s. 1893 k. 1967. Kuva Kekäläisen Sukututkimus -kirjasta.

Kuopion kaupungin laivaliikenne eli kukoistuskauttaan vuoden 1900 alkupuoliskolla, jolloin tilastojen mukaan liikennöi Kuopion satamassa 24 erinimistä matkustajalaivaa. Tämän lisäksi liikennöi täällä suuri määrä hinaajia, kannellisia rahtialuksia, proomuja ja purjeiden avulla kulkevia halkoveneitä, jotka toivat halkoja, rakennuskiviä, tiiliä ym. tarvikkeita satamaamme.

Menkäämme ajassa taaksepäin ja seuratkaamme Kallaveden laivaliikenteen kehitystä sen alkuajoista lähtien.

Kuopion kaupungin perustamisen aikoina ei ole ollut varsinaista laivaliikennettä. Maalaistuotteet ja muut kaupungin tarvitsemat tarveaineet tuotiin soutu- ja purjeveneillä. Vasta sitten, kun vuonna 1839 avattiin liikenteelle Taipaleen kanava Varkaudessa ja Konnuksen kanava Leppävirralla ja vuonna 1833 Puhoksessa rakennettu Saimaan vesistön ensimmäinen höyryvoimalla kulkeva siipilaiva ”Ilmarinen” alkoi tehdä matkoja, Kuopioonkin ryhdyttiin pohtimaan mahdollisuuksia rakentaa paikan päällä höyryvoimalla kulkevia rahti- ja hinaajalaivoja.

Suomen ensimmäinen höyrylaiva ILMARINEN 1833. Johan Gabriel Fabritiuksen maalaus. Omistaa vapaaherratar Marianne Cedercreutz, Helsinki (1981). Kuva finna.fi

Kuopiolainen tarmokas liikemies kondiittori C.G.Viig ryhtyikin toisten kuopiolaisten kanssa toteuttamaan ajatusta. Niinpä rakennettiin Kuopion Varvisaareen laivaveistämö, jossa vuonna 1845 valmistui kuopiolaisten ensimmäinen höyryvoimalla kulkeva ”Kuopio”-niminen rahtialus. Koneet oli tilattu laivaan Ruotsista ja runko tehty kuuluisasta Sorsalan (saattaa olla Sorsasalon, joka on saari Kuopion kupeessa) hongista. Samalla telakalla on rakennettu useita hinaajia, rahti- ja matkustajalaivojakin, jotka välittivät tavara- ja matkustajaliikennettä Kallavedellä ja aina Lappeenrantaan asti ja kun vuonna 1856 Saimaan kanava avattiin liikenteelle, ulottivat ne matkansa Suomenlahdelle saakka.

Ensimmäinen säännöllisiä vuoroja kulkeva matkustaja-alus on tuotu hevoskyydillä kappaleiksi hajoitettuna Oulusta. Se koottiin sitten uudestaan Varvisaaren telakalla. Tämän uranuurtajan nimi oli tänne tuotaessa ”Dockan”, mutta kuopiolaiset eivät pitäneet niin vaikeasti lausuttavasta nimestä ja muuttivat sen ”Pääskyksi”. Näin tämä kuopiolaisten ensimmäinen säännöllisiä vuoroja kulkeva matkustajalaiva aloitti vuonna 1863 liikenteessä linjalla Kuopio- Tuovilanlahti. Tämän uranuurtaja ”Pääskyn” lento muodostui kuitenkin Kuopiossa lyhytaikaiseksi, sillä eräs toinen laiva ”Seura”-nimeltään ajoi sen upoksiin vuonna 1864 Vasikkasaaren luona ja mukana syvyyksiin vaipui 15 henkeä. Tähän vastoinkäymiseen eivät kuopiolaiset kuitenkaan lannistuneet vaan tilattiin Varkauden konepajalta ”Kaino”-niminen matkustajalaiva, joka aloitti liikennöimisensä vuonna 1865 linjalla Kuopio-Tuovilanlahti. Tämän jälkeen oli laivojen rakentaminen vilkasta. Varkauden ja Lehtoniemen konepajoilta tilattiin matkustaja- , rahti- ja hinaajalaivoja. Tätä laivojen rakentamista jatkuikin aina vuoteen 1927 asti, jolloin viimeinen kuopiolaisten Lehtoniemen konepajalta tilaama matkustaja-alus ”Riistavesi” ilmestyi Kuopioon.

Kun vuonna 1902 avattiin liikenteelle Kuopio-Iisalmi rata, kaukonäköiset liikemiehet jo silloin ennustelivat Kuopion laivaliikenteen kehityksen olevan päätepisteessä. Rautatien rakentamisen vaikutus olikin heti havaittavissa. Iisalmen ja Kuopion välillä kulkevien matkustajalaivojen oli kannattamattomina väistyttävä syrjään, sillä ihmiset ryhtyivät käyttämään pääasiallisesti junaa kulkuvälineenään. Tavaraliikennekin siirtyi osittain rautatiekuljetukseksi, joten rahtilaivojakin oli näin ollen vähennettävä.

Varkauden Konepajan rakentama laiva 'Kaino', rakennusnumero 3. Kuva finna.fi

Toisen vielä raskaamman kolahduksen sai kokea laivaliikenteemme, kun vuonna 1931 avattiin liikenteelle pohjoiseen suuntautuvan rautatien varteen rakennettu maantie (Kallansillat). Tämän ansiosta autoliikenne kehittyi niin valtavaksi, että varsinkin Pohjois-Kallavedellä matkustajalaivaliikenne loppui kokonaan. Sama vaikutus ulottui edelleen itäisille Kallaveden rantamille. Uusia maantieyhteyksiä rakennettiin ympäri Kallaveden rantamia, joten paikallisliikennettä välittävien matkustajalaivojen oli väistyttävä nopeampikulkuisten autojen tieltä.

Edellisenä purjehduskautena liikennöi Kuopion satamassa viisi matkustaja-alusta ja yksi vesibussi ja nekin olivat liikenteessä vain noin kolmen kuukauden ajan. Edellämainitusta syystä rahtilaivaliikennekin supistui melkein olemattomiin, sillä autoliikenne valtasi tavarakuljetuksenkin melkein kokonaan.

Tälläinen oli lyhyesti kerrottuna Kallaveden laivaliikenteen historia. Allekirjoittaja on joutunut seuraamaan Kallaveden laivaliikennettä liki viidenkymmenen vuoden ajan työnantajanani ja elättäjänäni. Olen omin silmin nähnyt Kallaveden laivaliikenteen elävän kukoistuskauttaan ja nyt joudun nykyisen ammattini takia likeltä seuraamaan sen kuolinkamppailua. Ei kukaan olisi osannut viisikymmentä vuotta sitten aavistaa , että laivaliikenteelle tulee näin käymään, mutta se on kehityksen kulkua eikä sille voi mitään. Kaikki tuo entinen romantiikka on satamastamme hävinnyt.

Vuonna 1927 Lehtoniemen konepajalta valmistunut S/S Riistavesi, nykyiseltä nimeltään Ilona kuvattuna Lahden satamassa heinäkuussa 2025. Kulkukoneisto on nykyään poistettu ja laiva toimii staattisena ravintolalaivana.

Muistan elävästi minkälainen kuhina oli ennenaikaan satamassa matkustajalaivojen tulo- ja lähtöaikoina. Silloin Savon mies asteli vakaana sarkatakkiin puettuna tuohikontti selässään kotikutoisiin vaatteisiin puetun emäntänsä rinnalla kohti kauppatoria tarjotakseen maalaistuotteita kaupunkilaisten ostettavaksi. Kaikki raskaimmat tavarat kuten perunat ja piimäpunkat vietiin rautapyöräisillä kuorma-ajureiden rattailla nupukivillä päällystettyjä katujamme pitkin kauppatorille. Likiseutujen maalaisväestö souti vielä silloin omilla veneillään kaupunkiin ja sekin omalta osaltaan oli vilkastuttamassa satamaliikennettä.

Ennen aikaan tehtiin matkustajalaivoilla paljon huvimatkoja, jolloin torvisoittokunnat kaiuttelivat kaihoisia säveleitään laivojen kannella tehden laivoihin lähteneiden kuin myös rannalle jääneiden mieleen tunnelmallisen vaikutuksen.

Paikallisliikennettä harjoittavissa matkustajalaivoissa ei vielä 1900-luvun alkuaikoina ollut sähkövaloja. Niitä oli ainoastaan ns. pitkänlinjan matkustajalaivoissa, jotka kulkivat linjalla Kuopio-Viipuri-Pietari. Kun nämä pimeinä syysiltoina kirkkaasti valaistuina valonheittimiä käyttäen saapuivat satamaan, keräytyi tuota ihmettä ihailemaan sankat väkijoukot. Ihmettelemisen aihetta siinä olikin kerrakseen öljylamppujen valossa eläville ihmisille.

Nyt on kaikki tämä kadonnut. Laivat ovat melkein sukupuuttoon hävinneet. Kaiholla muistelee niitä aikoja, jolloin kauniina kesäaamuna istuttiin kannella laivan, joka kohisten kierteli aamuauringon kultaamia sokkeloisia saaristoväyliä. Siellä istuessaan sai täydellisesti syventyä ihailemaan Suomen suvista luontoa ja kuuntelemaaan luonnon suurta sinfoniaa. Joka tämän kaiken on kokenut, se ei saata unohtaa sitä mielestään milloinkaan.

Sinä ihminen kuka lienetkään, milloin askeleesi johtaa sinut tänne Kallaveden kauniille rantamille, tee laivamatka näillä valkokylkisillä vielä liikenteessä olevilla matkustajalaivoillamme. Se tulee olemaan sinulle elämys, jota nykyaikaisen tekniikan luomat muut liikennevälineet eivät tule sinulle tarjoamaan.

Vilho Kekäläinen, satamapäällikkö