Itkuiineksen valitukset, taas

Itku-Iines valittelee, taas (Itku-Iines kiukuttelee (6.10.2024)). Tällä kertaa kuulemma pitkien valojen automatiikka ei toimi koska puhtaan auton kamerat ovatkin yhtäkkiä rajoittuneita. Varmaan vartin päästä taas eivät ole.

Itku-Iines kiukuttelee

Käyttöautomme on ruvennut osoittamaan mieltä. Siinä on ollut kaikenlaista mutta vaikeasti toistettavaa  tai paikannettavaa satunnaista pikkumurhetta. 

Kerran tuo Itku-Iines jo valitti niin pontevasti, että meillä asuva nainen ei meinannut päästä sillä aamulla töihinsä.

Tätä pitää seurata, jos  löytyisi noihin murheisiin joku logiikka.

Kuplan katsastustoimet kesäpuhteina

Tein listan kuplaan tehtävistä hommista ennen katsastusta. Leimahan piti hoitaa 5.7.2024 mennessä. Vain neljä helppoa hommaa.

1) Uudet sulat

Näistä wanhoista lähtee kumit jo irti, suorastaan nolot. Perhana, joka 20s vuosi tuokin hoidettava. 

Uudet sulat löytyi helposti ja edullisesti, tosin piti ostaa kahta eri merkkiä ja toinen takalasin sulkana kun muuten ei ollut tarpeeksi lyhyitä. Nykyautoissa on isommat akkunat.

2) Etuvilkut ei vilku

Kumpikin puoli pimeänä. Oletin etukäteen, että tää on varmaan vain auki ja  WD40:stä päälle. Mutta lopulta kummankin puolen polttimo oli palanut.

Onneksi mulla on noita polttimoita hyllyssä useampikin kappale. Prätkissä on samoja polttimoita. 

3) Etuparkkivalot ei toimi. 

Etukäteen ajattelin, että tämä on suuritöisin näistä. Vaihdoin kuplaan 2022 katsastusten vaatimuksena  uudet ajovalot (Kuplaan uudet ajovalot ja luomet (20.7.2022)) ja jo silloin totesin ne polttimoiden kannat niissä paljon niitä vanhempia huonommiksi.

Vika on siis varmaankin siellä. Mutta kun tutkin ja pähkäilin ja mittailin niin koko parkeille ei tullut sähköä. Ja oudosti vain vasen takaparkki ja rekkarivalo toimi, molemmat oikeat ja vasen etu pimeitä. Sähkökuvan mukaan vasemmalle ja oikealle on omat erilliset sulakkeet. 

Lopulta oikean puolen vika oli sulake plus palaneet lamput, ja vasemmalla palanut lamppu. Oliskohan kaikilla näillä palaneilla vilkkujen ja parkkien lampuilla ja palaneella sulakkeella joku myyginen (mystisen maaginen) yhteys?

Mutta sain kuin sainkin kaikki valot toimimaan niinkuin pitää.

Ainakin parkit toimii!

4) Töötti on mykkä. 

Töötissä on ollut murheita ennenkin (Kesäautolle keväthuoltoa (1.5.2011)) ja luulen, että rosmon jäljilä tehdyssä rempassa  (Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)) jotain on ehkä jäänyt kytkemättä.

Tämä tööttiongelma ei ratkennut edes kolmannen vuoden sähköinsinööriopiskelijan avulla vaikka kuinka mittailimme ja nuuskimme sähkökaaviota (joka ei ehkä pidä paikkaansa). Ainakin ratin painikkeesta puuttui kokonaan toinen johto tuon rosmorempan jäljiltä mutta sekään ei ratkaissut ongelmaa. Siirsin homman siis luottokorjaamolle. 

Junge Starin kolmen käynnin peruutuskamera

Junge Starin peruutuskameran korjaus (Peruutuskamera ei toimi (21.8.2023)) olikin valtuutetulle huollolle kolmen huoltokäynnin keikka. Lopulta autoon vaihdettiin tehtaan piikkiin kaikki osat  kameran johtosarjaa myöten, eikä varsinainen vika oikein edes selvinnyt.

Mutta nyt se vihdoinkin toimii. Onneksi on takuu.

Junge Starin murhe - Peruutuskamera ei toimi

Toinen sulakeboksi on jalkatilan maton alla.

Saksasta saa laatua ja myyjään voi luottaa. Ehkä. Uuden Mersun peruutuskamera ei toimi. Ei vaikka mikä olisi.

Uudehkon auton sulakeboksitkin on torksiruuvien takana niin, ettei niihin kukaan siviili menisi katselemaan. Vika ei ole kuitenkaan sulakkeissa joten maahantuoja saa hoitaa tämän takuuna.
 

Ajatuksia laivan hankinnasta (3/3) - Tyyli ennen toimintoa?

Esimerkki hallitusta tyylistä  jossa on vanhaa ja uutta hienossa tasapainossa. Kuva: Richard Powers /  The Guardian - Houseboat living in Paris (5.10.2012)

Meillä asuvalla naisella on laivaa varten kaikenlaisia tyylillisiä vaatimuksia. Vanha voittaa uuden, satavuotias on suorastaan ihanaa. Materiaalien pitää olla aitoja, ja jos ulkoa vanha rautalaiva näyttää sisältä modernilta tiikkipurjeveneeltä tai 80-luvun rivarilta niin joku meillä nyrpistää herkkää designernenäänsä.

Valitettavan moni laiva on sisustettu moderniksi tai sillä mitä rautakaupasta löytyy, funktio edellä ja laminaattilattiaa kattoon vaan. Omistajansa mielestä se voi olla aivan mahtava ja satojentuhansien arvoinen uutta hienoa, toiselle se on 'kaikki roskiin ja aloitetaan alusta' -projekti. 

Tyyli ennen toimintoa?

Motskarien rakenteluharrastuksen parissa eräs viisas lanseerasi sloganin ”Tyyli ennen toimintoa”. Tuolla kuvataan laitteiden rakentelua, jossa varsinainen funktio saattaa jäädä kakkoseksi design vaateiden taakse.

Taloudellisesti vanhan tyylin hakeminen ei ole ainakaan sieltä edullisimmasta päästä. Esimerkiksi vanhanmallisten paneelien listojen profiileita ei välttämättä edes saa ilman teettämistä. Tiheäsyistä puuta ei välttämättä löydy etsimälläkään ja monet käsityötaidot ovat katoamassa. 

Puhtaan teknisesti ja taloudellisesti tarkastellen voi olla mielekästä ostaa uusinta tekniikkaa ja käyttää maaleissa ja materiaaleissa kosteutta kestävää muovia jota myös saa lähimmästä rautakaupasta ja heti hyllystä. Mutta hakemamme wanhan ajan tyyli kärsii vääristä valinnoista.  Sama koskee vaikkapa sähkökalusteita ja valaisimia, keittiökaappeja tahi vaikkapa ihan valittuja maaleja ja niiden sävyjä.

Yleinen ilme, stuukki

Kuva: http://laivat.blogspot.com/ 

Laivablokissa on kattavasti kerrottu sisävesilaivojen mittasuhteista ja kansirakenteiden suunnittelusta (29.1.2014). Tuolla esitettyjä ajatuksia ei voi kuin alleviivata. 

Rungon muodolle on vaikea tehdä mitään. Meillä asuva nainen on fataalisti ihastunut ennen sotia höyrylaivoiksi rakennettujen hinaajien, varppaajien ja matkustaja-alusten runkojen muotoihin ja mittoihin. Muutama sotien jälkeen nakerrettukin olisi kelvannut, mutta mutinoilla.

Kansirakenteiden osalta onkin sitten enemmän vaikutusmahdollisuuksia, ja valinnanvaraa. Moni laiva on sadassa vuodessa ehtinyt kokea montakin erilaista muotoa ja ulkoasua. Sama paatti on saattanut aloittaa höyryvarppaajana, sitten jatkanut elämää kettinkilotjana ja sitten se on pariin otteeseen nakerrettu siviilikäyttöön. Polkuja nykyasuun löytyy yhtä monta kuin laivojakin. 

Kansirakenteita voi myös muuttaa, poistaa ja rakentaa lisää. Kunhan ei unohda noita laivablogin perusjuttuja vaikkapa ikkunoiden ja ovien koolle, muodolle ja sijoittelulle.

Pinnat ja paneelit

Monia vanhoja paneelien listojen leikkauksia ei enää edes saa rautakaupasta hyllytavarana, Ja vanhat maalit ja sävyt ovat erilaisia kuin uudet tuulet. Taitavaa puusepäntyötä eri korvaa mikään, laivassa kun ei taida olla yhtä ainoaa suoraa kulmaa. Naulat voi naulata listoissa suoraan riviin, tai sitten sinnepäin.

Haemme pinnoilta suurta kotimaisuusastetta, puulajien pitäisi siis olla lähialueilta saatavia. Maalien laadut ja värit pitäisi olla ajalta ennen muovimaaleja, ja maalitkin haetaan antiikkirautakaupasta. 

Hapettunut messinki voittaa 

AI:n kuvittelema art-deco steampunk WC

Tyylikäs ei aina ole toimivaa. Bonk art-deco steampunk WC voisi olla hieno, mutta vierailla ja omalla väellä humalassa voisi olla vaikeuksia laitoksen käyttämisessä. Sunnuntaiaamuna harmittaisi. 

Vanhaankin laivaan voi ja kannattaa sijoittaa uutta tekniikkaa. Sen voi tehdä tyylillä tai sitten rumasti. 1920-luvun design piireissä varmaan kauhisteltiin kangaspäällysteisiä pintavetojohtoja posliinisten kytkentärasioiden välissä? Nykyään ne ovat hienoa retroa, ja nyt kärvistelemme muovisille kojerasioille ja johdoille.

Ennen teollista vallankumousta ja sen alussa ovenripojen, helojen, koneiden osien, työkalujen, ja kaikenlaisten yksityiskohtien suunnitteluun käytettiin aikaa ja vaivaa. Koska osien valmistetukseen käytettiin paljon käsityötä eikä tehokkuutta ajateltu samassa mittakaavassa kuten nykyään, on monissa vanhoissa esineissä jotain sulokkuutta ja silmää hivelevää sopusuhtaisuutta.

Kerroksellisuus on ihan ok

Vanhoissa laivoissa voi olla kerroksellisuutta eri vuosilta ja aikakausilta, emme etsi aikakapselia sadan vuoden taakse. Laivan sisustus ja kalusteet ovat osa laivan sielua ja niiden valinta on tärkeää, jotta tuota henkeä ei menetetä.

Tein tähän vanhaan messinkilampun  jalkaan muunnoksen 24-volttiseksi koska wanha kytkin ja rakenne hirvitti muuten liikaa. Nyt sillä ei tapa itseään jos jokin johto tai liitos pettää.

Emme halua takaisin öljylamppujen aikoihin. Kyllä sähkövalo on käytännöllisempi. Uudet sähkölaitteet ovat myös turvallisempia ja käyttövarmempia. Mutta uuttakin saa hyvännäköistä, ja jotakin vanhaa voi muuttaa uuteen tekniikkaan sopivaksi. Turvallisuuskin on syytä huomioida. 

Meillä asuva nainen selaa nettiä ja kiertää ahkerasti antiikkiliikkeissä etsimässä jotain. Löytöjä, inspiraatiota, ajatuksia mitä voisi olla. Tyylikästä ei tehdä nopeasti tai helpolla. Mutta paitsi kirpputorilta niin myös Ruotsalaisesta huonekalujätistä voi saada kelpo kalusteita, jotka sopivat hyvin laivan henkeen ja ilmeeseen.

Loppukanootti

Kokemuksen karttuessa vaatimuslista on kasvanut. Sellaista laivaa mikä täyttää kaikki toiveet ei taida olla edes olemassa. Jossain pitää tehdä kompromissi. Maailmantalouden muuttuessa lainarahalla ostaminen pistää miettimään, että onko tässä mitään tolkkua. Toisaalta kerranhan täällä vain ollaan.

Lopulta kaikilla on oma mielipide ja kaikki mielipiteet ovat oikeita. Tyyli ja design ovat subjektiivisia, ne voidaan määritellä oman henkilökohtaisen mieltymyksen ja tarpeiden mukaan.

Edelliset postaukset tähän samaan sarjaan:

1. Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023) eli juttuja joista on hankala tinkiä ja jotka vaan pitää olla olemassa
2. Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023) eli toivomuslistaa, mitä siinä unelmien laivassa pitäisi olla

Ajatuksia laivan hankinnasta (2/3) - Toiminnallisia käytettävyystoiveita

Kävin edellisessä postauksessa läpi laivan hankintaan liittyviä ja hankalasti tingittäviä teknisiä vaatimuksia (Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023)). Tässä postauksessa käyn läpi enemmän sitä toivomuslistaa, mitä unelmien laivassa pitäisi olla. Kolmannessa postauksessa jokus myöhemmin löpistään sitten tyylistä ja designista.

Porukkaa kyytiin

Laivaan pitää saada majoitettua kuusi aikusta joista ainakin neljä mukavasti. Pari voi nukkua vaikka salongissa. Tämä vaikuttaa myös mm. ruuan teko- ja säilytysvaatimuksiin. Tai vaikka ruokapöydän kokoon. Pitkä viikonloppu pitää pärjätä omillaan, kokkaamme ja grillaamme paljon itse. 

Meille unelmissa toivottavin tilaratkaisu on ns. 'Jämsäläinen' eli kannen päällä ajohytti joka on yhteydessä salonki ja pentteri (olohuone & keittiö) sekä niiden takana ahterissa saunatilat. Välissa saattaa olla esim WC ja portaikko. Kannen alla sitten nukkumatilat, tekniset tilat kuten konehuone ja varastotilaa. 

Kannella voisi olla jonkin verran tilaa esim aurinkotuoleille ja muulle oleskelulle. Hiiligrilli pitää saada johonkin, ja sateensuojaakin olisi kiva olla. Kaikkea ei kai aina voi saada ja toki tilat voi olla järjestetty jotenkin muuten. 

Juoma- ja käyttövedet

Juoma- ja kahvivedet voidaan kantaa laivaan tonkissa. Erillinen tonkka on helppo pitää puhtaana. En oikein luota satamien raikasvesiletkuihin joita käytetään harvoin, tai jolla pahimmillaan on juuri putsattu septiletku (jep, tämä nähty!).

Aika monessa laivassa on raikasvesisäiliö jolloin keittiön hanasta saa juomavettä. Tämä on hieno boonus jos raikasvesisäiliön huolto on helppoa, ja talveksi vesien tyhjennys on mietitty loppuun asti. 

Näin myös eräässä laivassa suodatinsysteemin, jossa järvivedestä suodatettiin suoraan juomavettä. Suodattimena oli ainakin aktiivihiiltä mutta en silloin älynnyt kysyä tarkemmin laitteistosta. Noita on kuitenkin ihan myynnissä ja se voisi ratkaista osaltaan tämän säiliökuvion.

Muu käyttövesi on suoraan järvivettä. Muita käyttövesiä on pesu- ja saunavesi, perunoiden keittovedet jne. Päijänteen vesi on joitakin seisovia pussinperälahtia lukuunotamatta aivan mahtavaa.

Harmaat ja mustat vedet

Upea wanha pytty laivassa

Mainitsinko WC:n? Viikonlopun aikana joku sitä tarvitsee vaikka maissa olisikin puucee. Meille periaatteessa käy kumpi vaan; portapotta tai sitten kiinteästi asennettu jakkara ja septitankki. 

Harmaat vedet voivat mennä järveen mutta sitten pitää muistaa käyttää sopivia pesuaineita saunottaessa tai vaikka tiskejä tiskatessa. Toinen vaihtoehto on isompi septitankki tai jokin välisuodatussysteemi, mutta näitä en ole laivoissa juurikaan nähnyt.

Septin tyhjennyksestä olen oppinut, että liittimen paikalla ja muodolla on väliä. Laivan kanssa voi joutua pelaamaan jos laiturin tyhjennysletkussa ei ole mittaa riittävästi. Tai jos laivassa oleva venttiili ei sovikaan napakasti siihen tyhjennysletkuun. Sekös se harmittaa.

Käytännöllisyytä arkeen ja ajoon

Kun ajohytti on kannen tasossa ja parras ei ole vedenpinnasta älyttömän korkealla, onnistuu laivan ajo yksin tai yhdessä kokemattoman kansihenkilön kanssa. Olemme kyllä katselleet laivoja, missä ajohytti on ylempänä omassa kerroksessa. Ne hirvittävät mutta tämä yhden tason systeemi ei kai ole ehdotonta?

Laivan Kabola

Lämmintä vettä pitää saada. Vähintään saunasta, mieluummin myös tiski- ja pesualtaaseen hanasta. Jos laivassa ei ole lämminvesisysteemejä pitäisi olla tilaa mihin sellaisen tumppaa.  Laivoissa tilaa yleensä on.

Joku lämmitysjärjestelmä pitäisi myös olla. Kesällä pärjää ilmankin mutta keväällä ja syksyllä lämmitysjärjestelmä on syytä olla. Laivoissa on yleensä vesikiertoiset patterit mutta kaikenlaista muutakin on nähty. Patterit lämmitetään ja kuuma käyttövesi tehdään toisinaan omakotitaloista tutulla öljypolttimella, tai veneisiin suunnitellulla Kabolalla joka niinikään toimii dieselillä.

Sauna. Laiva ilman saunaa ei kelpaa meillä asuvalle naiselle. Laivassa pitää siis olla puusauna, tai tilaa ja paikka sellaisen rakentamiselle. Sauna ei kuulemma myöskään saa olla 'kellarissa' eli sen pitää olla kannella. 

Ankuripelin pitäsi toimia niin, että sitä viitsii käyttää. Aika monen laivan keulassa käydään ankkuripelin vieressä seuraava keskustelu:
- Toimiiko toi alkuperäinen ankkuripeli?

- Joo toimii

- Ootko käyttänyt paljon?

- Yhden kerran, ei sitä jaksa nostaa käsin tolla vivulla...

Esim. Kelveneellä on paljon matalia lahtia joihin laivan voi parkkeerata, jos ei aina halua kylkiparkkiin samalle hiekkarannalle kaikkien muiden viereen.

Muitakin toiveita varusteille on; Toimiva ja eteen näyttävä kaikuluoitain nyt ainakin. Kunnon kompassi. Karttapöytä ruorin lähellä paperinavigaattorille. Tehokas etsintävalo ja kunnon kansivalot joilla näkee vähän pidemmälllekin partaan yli. Plotteriksi riittää Android-tabletti. Hyvä kuskin palli ja ruorihytissä tilaa porukalle, jos silta ei ole suoraan avoinna salonkiin.

Yhteydet ja valvonta

Meinaan painaa etätöitä laivalta käsin. Tätä varten on mukava olla toimivat nettiyhtyeydet. Emme juuri katsele telkkaria mutta eri streaming palveluita tulee kulutetuksi. Nekin tarvitsevat nettiyhteydet. Rautarungon sisällä yhteydet ulospäin heikkenevät joten tarvitaan jotain systeemiä.

Jos laivassa on edellisten tarpeiden takia oma tukiasema niin siihen voi sitten samantien liittää etävalvontaa niin, että pilssiveden korkeuden tahi talvella kuva lumen määrästä katolla voi tarkistaa kotisohvalta.

Näitä en juurikaan ole nähnyt laivoissa, korkeintaan sellaisia yhden purkin LTE-WiFi hotspot ratkaisuja ja toisistaan erillisiä NMEA0183 ja/tai NMEA2000 systeemejä. Luulen, että kirjoittelen näistä yhteys- ja valvontasysteemeistä laajemman läpän joskus myöhemmin.

No entäs sitten höyrylaiva?

Jep, höyrylaivoissa yhdistyy melkein kaikki tekniset, toiminnalliset, käyttävyys, tyyli ja design vaatimukset mitä voimme keksiä. Paitsi ei ihan kaikki ainakaan käytettävyyden osalta. Höyrylaivan kanssa viikonloppulaivurille, joka asuu 150km päässä paatista, jää melko vähän ajoaikaa; Lämmittelyyn menee reilu vuorokausi ja jäähdyttelyyn toinen mokoma. Ajoaikaa jäisi siis viikonloppuna tuohon väliin muutamia tunteja. Pitäisi asua laivan vieressä.

Puhumattakaan kulutuksesta. Emme juurikaan omista metsää. Jo lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn menee kolme mottia halkoja, ja ajossa laite nielee motin tunnissa. Tai vastaavasti samaan dieseliä tynnyrillisen, jos höyry tuotetaan öljypolttimella. Tuosta kulutuksesta voidaan keskustella, joka tapauksessa mittoja lasketaan koivumotteina.

Höyrylaivaa ei oikein voi ajaa ilman höyrymestaria hääräämässä konehuoneessa. Avuksi tarvitaan ruorihenkilö, joka sitten hoitaa myös kansihenkilön hommat. Tai ehkä mieluiten se on kolmeen pekkaan ajettava niin, ettei tule kokemattomalle kiire. 

Höyrylaiva ei siis oikein istu tällaisen viikonloppulaivurin tarpeisiin. Ei sillä, höyrylaivat ovat aivan mahtavia. Tämän takia liityinkin jo Suomen Höyrypursiseuraan ja olen menossa konemestarikouluun, mutta tästä sitten joskus myöhemmin.

Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia

Laivan haku ottaa näemmä aikaa. Meillä on kolmenlaisia vaatimuksia, teknisiä, toiminnalliskäytännöllisiä ja jotain minkä ehkä luonnehtisi tyylillisiksi. Jaottelen tässä näitä vaatimuksia ja haaveita tarkemmin.

Joku laivuri sanoi mulle, että vain rungolla ja koneella on väliä, kaikki muu kuten esim sisustuspanelit on huulipunaa. 

Runko, pohjaventtiilit, kone, vaihteisto, potkurin akseli ja potkuri pitää olla  kunnossa. Näiden korjaaminen tai vaihtaminen vaatii isoja purki ja kunnostustöitä, telakalla käyntiä ja ammattitaitoa. Mitkä kaikki tarkoittaa kustannuksia. 

Milloin oli edellinen nosto?

Ongelma pohjan uudehkossa maalipinnassa

Makean veden laivoissa nostoväli pitäisi olla noin 10 vuotta, eikä paljoa enempää. Noston yhteydessä pohja, potkuri, ohjaus ja muut pohjassa olevat asiat kuten läpiviennit, anturit ja sinkit tarkistetaan ja mahdolliset viat ja syöpymät etsitään. Pohjan maalipintakin pitäisi uusia tai ainakin uudelleen maalata noin 10 vuoden välein.

100-vuotiaissa laivoissa noita syöpymiä ja korjattavia kohtia on jo paljon. Korjausten tekotavallakin on väliä. Vanhoja niittirunkoja ei korjata niittaamalla koska taitoa ja osaamista ei enää juuri ole ja jos olisikin, niin taloudellista intoa ei ole. 

Ja sitten noissa rungon paikkailuissa on ainakin kolmea koulukuntaa; 

A) Poistetaan kokonaan syöpynyt metalli ja muotoillaan ja hitsataan paikalleen uusi levy. Tälläin runko on tältä kohtaa uusi sisältä ja ulkoa. Tämä lienee varmin ja nykyisen uskomuksen mukaan paras tapa korjata wanhaa runkoa.

Ratsupaikkoja niittirungossa

B) Hitsataan wanhan metallin päälle uusi muotoiltu levy, ns ratsupaikka. Tällöin vanha syöpynyt osa jää paikalleen ja levyjen väliin jää ns hapeton tila joka pysäyttää syöpymisen tuossa kohdassa. Paitsi jos sinne pääsee kosteutta tai ilmaa jostain. 

Vanhemmissa laivoissa pohja saattaa näyttää melkoiselta postimerkkikokoelmalta. Ratsupaikkojen kanssa voi tulla murheita jos niitä on paljon päällekkäin. Laajan alueen kattavien ratsupaikkojen kanssa voi tulla vuodon yhteydessä paikallistamishankaluuksia, laivan sisällä kun vesi saattaa norottaa ihan toisesta kohtaa kuin missä itse vuotokohta on.

C) Jotain muuta. Esim laitetaan tervaa/pikeä sinne paikan ja rungon väliin blokkaamaan vuodot. Homma toimii kunnes runkoa pitäisi hitsata. Telakkaa voi olla vaikea tai kallis saada auttamaan tällaisessa tapauksessa. Tai jos on pikkusyöpymiä niin tehdään vain pistehitsaus, tai pahimmillaan laitetaan vain paksummin maalia.

En etsi täydellistä runkoa, sellaista ei kai olekaan, mutta mitä parempi sen varmempi ja yllläpito- ja korjauskustannuksiltaan ennakoitavampi. 

Mitä konehuoneesta löytyy?

Scania Vabis DSL11 lienee yleisimpiä laivakoneita. Varaosia saa, ja osaajia löytyy. Kone on siviilikäytössä ikuinen jos huollot on tehty.

Koneesta olisi hyvä olla joku loki. Wanhojen hinaajien dieselkoneet ovat siviilikäytöllä ns ikuisia, jos niitä on huollettu asianmukaisesti. Tästä huolimatta itse kone ja vaihteisto pitäisi olla sellaista merkkiä ja mallia, että siihen löytyy vielä sekä osaajia että osia. 

Kyselen omistajalta yleensä mitä ja miten tehdään talveksi ja mitä tehdään ennen joka ajoa ja joka ajon jälkeen ja onko muita rutiineja?  Tarkistan samalla myös nesteiden värit ja kirkkaudet.

Tällä selviää helposti tietääkö omistaja mitä tekniikan kanssa pitää tehdä, onko hommia tehty ja onko esim potkurinakselin talinauhaa kiristelty tai vaihdettu ja entä onko muistettu rasvanippoja täytellä. 

Jos konehuoneessa roikkuu letkuja ja johtoja siellä täällä, omistaja ei osaa kunnolla kertoa töistä ja konehuoneesta löytyy kuitenkin 20 rasvanippaa, osa selvästi kuivina, niin punainen lippu on pystyssä. Jos huolia ei vielä ole niitä varmaan pian tulee. Vanhat laivakoneet eivät ole kalliita, niiden huoltaminen ja varsinkin vaihtaminen on.

Pohjaventtiili joka saattaa hiukan jännittää. Palloventtiilit, puutarhaletkua, pesukoneliittimiä, pohjassa ei tukilaippaa... Toiselle tämä on riski, toiselle normimeininkiä. Tiedä sitten.

Pohjaventtiilien ja niiden letkujen kunto ja huollot ovat yksi kriittinen kohde. Jos laiva uppoaa laiturissa niin yleisin syy näyttää olevan pohjaventtiilin tai sen letkujen pettäminen. Wanhat ns porkkanaventtiilit ovat varmoja ja kestävät jäätymistäkin mutta niitä ei enään ole valmistettu vuosikymmeniin. Telakalla venttiilin voi irroittaa ja huoltaa. Talveksi jokaisella laivurilla näyttää olevan oma tyylinsä ja tapansa varmistaa pohjaventtiili; Toinen sulkee venttiilin ja lähtee kotiin, toinen täyttää venttiilin jäätymättömällä kasviöljyllä, irroittaa letkut ja kiertää ympärille vielä pakkasvahdin lämmittimeksi. Näissä kai se oma mielenrauha ja kokemukset vaikuttaa...

Joissakin laivoissa ei ole pohjaventtiiliä ollenkaan. Käyttövesi otetaan ämpärillä ja koneen jäähdytys on suljettu kierto. Tällaisen kanssa ei ole huolta, että venttiili tai letku pettää talvella.

Lyhyesti sähköistä

Asiallinen ja ammattimainen maasähköjen päätaulu, akkujen laturi ja invertteri. Vakuuttavaa.

Sähköjen pääkytkentä on usein konehuoneessa. Kyselen ja seurailen millaiset sähköt laivassa on, onko ne tehty oikeilla palikoilla ja johdoilla, jos on maasähköt miten ne on kytketty ja miten aurinkopaneelit on mitoitettu akkuihin nähden. Kaapeleista voi huomioida, että laivassa ei saisi kiinteissä asennuksissa  käyttää yksikarvaista MMJ kaapelia vaan monikarvaisia johtoja, tuo MMJ kun ei kestä tärinää. 

Yksi hyvä kysymys on milloin on viimeksi tarkistettu onko sähköjärjestelmässä vuotoja? Vuoto väärässä paikassa aiheuttaa ruostumista mikä voi olla huono asia kelluvuuden kannalta. Myös naapurilaivan sähkövuoto voi olla ongelma ilman omaa suojaerotusmuuntajaa.

Jos laivassa on vain 12/24V systeemi sähköjen tarkistaminen on helppoa eikä niistä ole suurta huolta. Tekisin kesäkaudella laivalta myös töitä. Uskon, että me tarvitsemme myös vahvavirtaa ja maasähköt joten jos systeemi puuttuu tai se on liian epäilyttävä hässäkkä sen rakentamiseen pitää varautua.

Sähköjen laajempi oppimäärä esim täällä: Pienveneen vaihtosähkäjärjestelmä / Pekka Muukkonen 2014 ja Sähkö ja vene / STEK. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin, ehkä joskus myöhemmin.

Oikeassa vedessä

Hankimme laivaa Päijänteelle. Laivan ei ostettaessa tarvitse olla siellä mutta sinne se siiretään. Siirtokulut kuuluvat siis hankintakustannuksiin. Saimaalta tai mereltä se laiva pitäisi siis teoriassa saada 15k€ halvemmalla kuin sama laiva jo valmiiksi Päijänteellä.

Meillä asuva nainen haluaa uida makeassa vedessä, meillä on mökki ja kavereita Päijänteellä ja Päijänteen eteläpää on vain reilun tunnin ajon päässä meiltä kotoa. Saimaan lähimmälle pisteelle pitää ajaa jo kolme tuntia. Eli Päijänne se on.

Home sweet home

Meillä on hometalotausta mistä seuraa vaatimuksia laivan ilmanvaihdolle, materiaaleille ja lämmöneristykselle.

Wanha villaeristys pilssistä katsottuna

Voin jo melkein lonkalta sanoa, että 60-luvulla tai aiemmin tehdyssä sisutuksessa on pahvi- ja/tai villaeristys, joka on suoraan laivan rautarunkoa vasten. Vuosien saatossa kondenssivettä on kertynyt metallin ja lämpöeristeen rajaan eikä se sieltä ole päässyt kunnolla kuivumaan, siellä on varmasti hometta. Tällainen laiva on meille ns rovi eli eristys menisi vaihtoon, samalla sitten koko sisustus pitäisi purkaa ja rakentaa uusiksi. Pienempi duuni olisi hommata valmis purettu rovi työn pohjaksi.

Jos omistaja ei tiedä miten laiva on eristetty se on tehty joskus aiemmin. Endoskoopilla eli tuttavallisemmin pill#kiikarilla pääsee yleensä pilssistä kurkkaamaan laipioihin ja seinäpaneelien alle, että mitä siellä on? Vesirajan alapuolellahan lämpöeristystä ei edes pitäisi olla. 

Kosteuden (ja homeen) kannalta lämpöeristys on rungon osalta toteutettavissa ns 'oikein' parilla eri metodilla; 

A) Eristys ei ole kiinni laivan rautarungossa sen pitää päästä tuulettumaan ja kuivamaan kummastakin päästä. Alapäästään eristys tuulettuu pilssiin, se yläpää on haasteellisempi ja usein toteuttamatta. Tällainen eristys oi olla  tehty villalla, uretaanilla tai vaikka tervatulla aaltopahvilla. Tuuletusrako pitää olla, ja sen pitää oikeasti tuulettua.

B) Hengittämätön ja vettä läpäisemätön lämpöeriste on kiinni rungossa kuin maali. Tässä käytetään yleensä ruisku-uretaania joka on vedetty suoraan ruostepohjamaalin päälle. Vanhemmissa saattaa olla ruisku-uretaanin sijaan korkkimassa. Pohjatöillä on merkitystä, jos ruisku-uretaanin alle on jäänyt paikkoja missä se ei ole kiinni metallissa niin ainakin ruostumista tapahtuu, ehkä myös itiökasvua.

Rungon yläpuolisten rakenteiden eristäminen on toinen juttu. Sielläkin tuuletus on avainsana; pääseekö rakenteet kuivamaan ja mihin päin? Tässä pätee samat säännöt kuin asuinrakennusten kanssa, jos rakenne on riittävän ohut ja hengittävä se pääsee kuivumaan läpi. Mutta jos jossain on muovia, esim uretaanilevyjä tai jopa höyrysulkua, niin tuo tuuletus ja kuivaamissuunta tulee kriittiseksi. 

Pahin rakenne homeen kannalta on kaksi kosteutta läpäisemätöntä kalvoa joiden väliin jää jotain rakenteita, esim puuta. Kosteus pääsee sinne aina, mutta rakenne ei tuuletu eikä kuivu.

Toiminnallisista ja tyylivaatimuksista lisää myöhemmin

Käyn seuraavissa postauksissa läpi sitten tarkemmin toiminnallisia ja tyylillisiä vaatimuksia laivalle. Niistä on helpompi tinkiä kuin ylläolevista teknisistä vaatimuksista, jotka jo nekin voi olla osittain tingittävissä, kun se oikea laiva osuu kohdalle. 

Kuplaan uudet ajovalot ja luomet

Uusi ja wanha ajovalo rinnan

Kuplan ajovaloista ja ohjausiskarista tuli hylsy katsastuksessa. Ajovaloihin olin jo muutama vuosi sitten tehnyt ns tekohengitystä ja nyt siitä sitten loppui puhti (Ajovalon uusi heijastinpinta (25.5.2019)).

Tuo ohjausiskarin ongelma tuli hiukan puskista eikä siinä mielestäni mitään vikaa ollut. Mutta uusi osa maksaa n 25,- (EUROA!!!) niin väliäkö tuolla. 

Hain siis Etelä-Suomen kauppiaalta taas osia.

Ihan samanlaisia umpioita kuin mitä meillä oli ei ole varastossa, tai saatavilla. Hankin sitten samantien koko setin jossa on uusi umpio, lasi, tuo kromirengas ja siihen uusi luomi sekä kokonaan uusi valon kanta.

Tämä tarvikekanta onkin suoraan belsepuupin tehtaalta. Sitä piti leikata ja hioa aika reippaalla kädellä niin, että se suostui umpion  taakse menemään edes kiinni. Tämän lisäksi kanta kiertyy umpioon kiinni heppoisten peltilipareiden varassa. 

Ja toi parkkivalon sähkösysteemi? Sitä ei ainakaan kukaan saksalainen ole suunnitellut, olisi vaikka Lucaksen brassiserkun käsialaa?  (Toim.huom.: Lucas on wanha sähkövalmistaja joka taannoin tunnettiin nimellä Pimeyden Ruhtinas.)

Samalla kun roplasin valoja paikalleen vedin vasemman valon kiinnityslapaan vetoniitin, wanha reikä oli kadottanut jengansa jo johonkin.

Valoja asentaessa multa loppui parkkien kanssa kärsivällisyys kauan ennen kuin sain ne toimimaan.  Jotenkin tuo koko lampun kantahässäkkä epäilyttää. Tästä tulee vielä ongelmia jatkossa.

Vielä on kesää jäljellä.

Käyttöauton kaiuttimien päivitys

Samalla kun taannoin hankin Hiivattiin uudet ämyrit niin ostin myös Mersuun uudet skobet. Mesen oikea takakaiutin lopetti elämänsä jo pari vuotta sitten ja syksyllä vasen etukaiutin rupesi rahisemaan. Auto on 2006 mallia joten 14v taitaa olla orggisämyrien elinkaaren lopussa.

Valitsin kaiuttimet niin, että ne menisivät suoraan vanhojen tilalle heittämällä ilman vahvareita tai jakosuotimia. Valinnaksi tuli eteen Audisonin 6,5" (165mm) ja taakse saman valmistajan 5 1/8"(130mm) ämyrit.

Tilasin koko setin black friday hinnoilla mutta odoteluun meni aikaa - adaptereita ei saanutkaan heti.

Lopulta osoittautui, että tuo odottelu oli turhaa; Fiatin tempuista viisastuneena sorvasin uudet kaiuttimet paikalleen orggiskaiuttimien adaptereihin.

Vanha elementti lähti muovirungosta hohtimilla, rälläkällä ja poralla. Ja uusi solahti paikalleen melko helposti. Kiinnityksestä tuli tukevan oloinen, vahna  orggisadapteri on paljon järeämpi kuin odottelua vaatinut ja nyt käyttämättä jäänyt adapteri.

Kolvasin uudet kaiuttimet kiinni orggisadapterin liittimen ja irti revityn kaiuttimen johtoihin. Tällä logiikalla auton johdotuksiin ei tarvinnut koskea; Orggisjohdot kun sopivat suoraan noihin orggisadaptereihin.

Ovipaneelit lähtivät irti youtubesta kaivettujen ohjevideoiden avulla. Takaovet ovat kolmen ruuvin takana ja etuovet neljän. Etuovien kanssa irroitin akun ennen paneelen räpläämistä koska etuovissa on turvatyynyt.

Vaihtohommaan meni kolmisen tuntia. Ensimmäisellä puolella tuosta kaksi, toisella puolella kun oli jo rutiinia ja tiesi mitä tehdä  vain puolet siitä.

Äänen laatu parani käyttiksessä todella paljon. Homma siis kannatti.

Uudet audiot wanhojen aneemisten tilalle

Lusso-mallissa on surkeat kaiuttimet vakiona. Äänentoistossa on keskitytty painon pudotukseen laadun kustannuksella. Koeajoin myös paremmalla Bosen setillä varustetun auton mutta sekään ei vakuuttanut. Siispä uudet audiolaitteet olivat harkinnan ja hankinnan alla jo autoa hankkiessa reilu vuosi sitten.

Spider-foorumilla on ollut hyviä keskusteluja (vaikkapa Audio ja FITS) eri kaiuttimista ja setupista jolla päivityksen saa tehdyksi kohtuukustannuksin ja oikeilla varusteilla. Myös MX-5 foorumeilla on useita samanlaisia ketjuja. Ongelmana noissa on, että palikat mitä on Amerikassa hyllytavarana ei ole saatavissa Suomesta ja rahtien kanssa kustannukset katoavat pilviin ja osien takuista tulee takkuilevia.

Ennen aloittamista selvittelin vakiopalikoiden speksejä.

• Tehdas-infotainment ja sen vahvari (TAU) on max output 25x4 watts, output impedance 4 ohms ja lokaatio ja vakiokaapelit speksattu täällä. 
• Lusson oviskobet jotka menee siis vaihtoon ovat 3,4 - 4,6 ohms, RMS arvot tuntemattomia, halkaisija 6,5" eli 165mm ja ovessa tilaa enintään 2,5" syvyydelle. 
• A-pilaarin diskantit jotka myös menevät vaihtoon ovat 3,4 - 4,6 ohms, halkaisija 1" ja tuohon mahtuu enintään 2" halkaisijan matala diskantti. 
• Kuskin niskatuen skobet: 3,4 - 4,6 ohms. Nämä jäävät paikalleen ja lähinnä puheluiden ja navigoinnin tarpeisiin.

Tavoitteena on tehdä mahdollisimman vähän rakenteisiin kajoava ja piiloon jäävä asennus. Orggisnamiskat ja infotainment pitää toimia puhelimineen ja navigointeineen. Vahvistimen voi sijoittaa kuskin tai pelkääjän penkin taakse ja oviskobet olisi hyvä ottaa sillä silmällä että erillistä subbasta ei tarvita ollenkaan. Pelkääjän jalkatilaa ei uhrata subbaselle (Spideriin 11cm lisää jalkatilaa (16.6.2019)).

Ovipaneelien tai muidenkaan paneelien irroitusta en selvittele tässä, ne on hyvin dokumentoitu netissä vaikka FITS ketjussa. Oviin tuli massavaimennusta kummallekin puolelle, sekä oven sisälle että pintaan. Tuolla on iso merkitys meteliin auton sisällä (katto päällä tietenkin).

Piirtelin etukäteen oviskoben adapterin mittakuvat mutta niitä ei tarvittu. Kaiuttimet solahtivat orggisadaptereihin joista alkuperäinen kaiutin vain leikattiin irti. Kukaan tuskin haluaa palauttaa niitä käyttöön. Näin ovikaiuttimien johtoihin ei tarvinnut kajota ja orggisliittimet toimivat suoraan.

Koko homma sai itseasiassa vauhtia Black Fridayn tarjouksista, skobet ja palikat olivat yli 70% tarjouksessa joten päädyin hankkimaan pari pykälää paremmat tai ainakin kalliimmat vehkeet kuin alunperin suunnittelin. Ovelaa markkinointia.

Uusi audiokalusto on siis: 

• Hertz MKL1650.3 Legend erillisssarja jossa on 2" diskantit ja 6,5" oviskobet sekä niille jakosuotimet. Nuo jakosuotimet jäivät tässä setupissa käyttämättä ja olivat turhia.
• Audison AP5 9-bittinen vahvari
• MX5-johtosarja 2m johdolla. Tämä setti mahdollisti vahvarin kytkemisen suoraan auton omaan johtosarjaan TAUn perään.
• Muuta pikkusälää, johtoja 10 metriä, 40A pääsulake jne.

Diskantille piti vetää omat kaapelit vahvarista koska vakiokaapeloinnissa diskantti on ovikaiuttimien rinnalla.


Toivoin alunperin, että diskantin olisi voinut sijoittaa paneelin alle. Tässä Hertzin sarjassa diskanttien suojana olevat rautakaaret ovat kiinteän ja diskantti piti siis asentaa pintaan.

Diskantti solahti paikalleen 2" reiän poraamisella vakion 1" tilalle. Pelkäsin etukäteen, että diskantin reuna jää irvistämään (allaoleva trimmi on kaareva mutta diskantin kaulus on suora) mutta tuosta tuli ekalla vedolla suoraan siisti.

Vahvari löysi kotinsa pelkääjän penkin takana olevasta kolosta. Siellä ollut pussi sai kyytiä ja vahvari tuli kiinni suoraan verhoiluun velcrolla.

Kevään tullessa, kun irroitan kovan katon, teen vahvarin päälle vielä jonkin suojan. Näin se ei näy rättikaton takaikkunasta kun katto on ylhäällä.

No soiko se nyt hyvin? 

Totta maar kyllä soi. Varsinkin jos haluaa luukuttaa musaa kovemmalla ero vakioon on todella merkittävä. Kaiuttimien kanssa on kuitenkin n 40h sisänajoa joten kestää vielä hetken ennen kuin pääsen säätämään (PC:llä audisonin omalla softalla) ja lukuttamaan kunnolla.

Ensikuunteluilla fiilis on, että erillistä subwooferia ei tarvita ollenkaan. 

Kojelautakameran koeajot

Spider-foorumilla (www.124spider.org) oli läppää kojelautakameroista. Sen kautta silmiin osui edullinen ja hyvältä vaikuttava kamera, Blueskysea B1W. Tilasin laitteen Kiinasta ja se tuli perille noin viikossa.

Kamerapaketissa on paljon sälää, varatarroja, putsausliina, kaapelin kiinnityskoukkuja jne. Muistikortti pitää tosin hommata erikseen mutta niitähän saa melkein joka kioskista.

Keksin kameralle paikan taustapeilin takaa. Sähköt menivät hienosti ikkunan trimmien alle. Asensin kameran pimeässä tallissa jolloin jäi huomaamatta, että peilin jalka tulee kuvan oikeaan reunaan (ks oheinen video). Pitänee vielä harkita kameran siirtämistä, varatarrojahan oli paketissa.

Huomaa videolla hienot ruskan värit. Vaihdoin videoon audion koska kuuntelin tuota kuvatessa podcastia joka ei sovelle kaikkien korville.

Kamera nauhoittaa automaattisesti kun se saa sähköt, ja lopettaa nauhoituksen kun virta katkaistaan. Nappasin kameraan ensihätään sähköt tupakansytyttimen liittimestä (pelkurin jalkatilasta).

Tässä kamerassa ei ole GPS-vastaanotinta joten se ei talleta ajonopeuksia. Kamerassa ei myöskään ole näyttöä, kameran asetukset, suuntauksen tarkistus ja videoiden katselu on hoidettava kännykästä.
 

Kameran asetuksia ja kuvan siirtoa varten kamera luo WiFi hotspotin johon sitten kännykkään asennetulla sovelluksella saadaan yhteys. Tämän kanssa minulla on ollut pieniä alkuhankaluuksia, ensin Android kiukuteli (konffaa konnektoimaan hotspottiin vaikka sen kautta ei olekaan nettiä) ja sitten hankaluuksia oli itse sovelluksen kanssa. Pienellä rämppäämisellä homma kuitenkin onnistui.

Sovelluksen perusnäyttö on selkeä ja looginen. Ehkä joku kunnpon designeri olisi pikkupiirtelyllä saanut tuosta kauniimman mutta tällä mennään. Perusnapit eivät kaivanne selittelyjä.

Asetusten puolella on kaikenlaista tarpeellista tarjolla. Vaihdoin video partition 5 minuutiksi (1, 3 ja 5 min valittavissa). Videoklipeistä tulee siis pidempiä ja isompia mutta niitä on vähemmän jolloin oikean videon etsintä lienee helpompaa.

Korvasin myös oletussalasanan uudella mutta se nyt lienee itsestäänselvää.

G-sensori toimii vain jos kameran asettaa jatkuvaan virransyöttöön. Silloin kamera menee unitilaan kun se on jonkin aikaa liikkumatta, ja herää jos joku vaikka potkaisee autoa parkkipaikalla. Hommasin tätä kytkentää varten jo kaapelit mutta tuo kytkentä on sitten toinen tarina.

Kameraan näyttäisi olevan tarjolla uudempi firmis mutta en ole sitä vielä asentanut.
 

Videota kännykkään siirtäessä huomasin, että tuo kameran luoma Wifi hotspotti on surkean hidas. Yhden 5-minuuttisen eli parisataa megaisen videon irtoon tuhrautui useampi minuutti.

Toimivampi metodi lienee napata kamerasta muistikortti irti ja siirtää tiedosto koneelle tai pilveen suoraan kortilta.

Uusi lyhyempi antenni

Olen jo muutamaan kertaan autoa pestessäni tökännyt silmäni tuohon Hiivatin alkuperäiseen puolimetriseen antenniin. Nettikaupassa oli tarjouksessa lyhyt antenni joten se meni tilaukseen.

Ensikokemus tältä aamulta viittaa siihen, että tuolla lyhyellä tumpilla radio  kuuluu juuri yhtä hyvin kuin orggispiiskankin kanssa. Nettifoorumeilla lyhyttä antennia ylistetäänkin. Raportoin myöhemmin, jos kuuluvuuden kanssa tulee oikeasti ongelmia.

Sama vika kaasukahvassa, taas

Kaasukahvan piirilevy alta kuvattuna. Huomaa anturi oikeassa reunassa levyä.

Keltainen, se wanhempi sähkäfillari hyytyi ajosta toukokuussa. En kiireideni takia ehtinyt fillarin kimppuun ennen kuin vasta nyt. Syypää hyytymiseen oli kaasukahvan tunnistimen (kuvassa oikeassa reunassa) hiertäminen kahvan magneettia vasten.

Sattumalta mulla oli hyllyssä vielä yksi varakappale. Tämä hajoaminen on ihan omaa syytä, olen kyseisen piirilevyn itse paikalleen ruuvanut. Mutta varsinainen ongelma on kahvan rungon muotoilussa; Jos piirilevyn oikean reunan ruuvin vetää kiinni asti, niin tuo tunnistin näemmä ottaa kiinni kahvan magneettiin. Siinä on siis 'säätö' jota en ole aiemmin huomannut.

Mutta eivätpä ole kaikki muutkaan huomanneet. Punaisessa pyörässä tuo ruuvi oli vedetty tappiin jo kahvan valmistajalta ja osa meni vaihtoon neitsytajolta anturin irrottua juotoksistaan. Keltaisessa pyörässä tämä uusin kahvan piiri on jo kolmas. Noita vanhoja kahvoja ei ole tallessa mutta oletan aikaisempienkin hajonneen tämän saman syyn takia.

Ajovalon uusi heijastinpinta

Kuplalle tuli hylky katsastuksessa. Katsastushenkilö kaivoi kaikki mahdolliset ongelmat ja nillitti pitkän listan hylkyyn.

Yksi hylkykohteista oli oikean ajovaloumpion himmennyt heijastuspinta. Uutta lamppua tai umpion heijastintta ei löytynyt lähialueilta helposti joten purin ajovalon osiin.

Vanha heijastinpinta lähti irti kun siihen hiukan koski vesihiontapaperilla. Kuvassa hiottu pinta. Pesin pinnan vielä asetonilla ja xyleenillä mahdollisten rasvojen ja pölyn poistamiseksi.

Uusi pinta tuli kromimaalilla. Vedin sitä kolme kerrosta, kuvassa taitaa olla toinen kerros päällä. Ei tuolla maalilla nyt aivan kromipintaa tule mutta tuo kelpasi katsastusmiehelle (vaihdoimme btw myös konttoria).

Samalla kun lamput olivat auki vaihdoin niihin H4-kannan liittimen ja korjasin vasemman lampun korkeudensäädön.

Jatkossa muistiin; Ajovaloina on vuoden 1973 vanhemman malliset umpiot.

Sähköpyörän latauskorkin valmistus juomalla

Sähköpyörän latausreiän korkki tuli ilman päällisiä. Edellisessä pyörässä korkin kromikuori on tehty Harleyn öljytankin korkista mutta varaosana tuo on turhan kallis osa.

Ammattiliikkeitä kierrellessä silmiin osui länsinaapurin vodkapullo jossa oli sopiva alumiinikuorinen korkki. Siispä pullo matkaan ja latauskorkkia valmistamaan. Tämä lienee se pakollinen mutta mukava osa harrastusta.

Korkin valmistamisessa eli pullon tyhjentämisessä meni lopulta viisi kuukautta. Enkä edes tehnyt töitä yksin. Onneksi en ole ammattijuoppo.

Päällisin puolin tämä on ns 'perfect fit'. Tuosta mustasta piilotettavasta korkista piti vain leikata kärjestä hupun nipukka pois.

Liimasin korkin paikoilleen kuumaliimalla.  Ennen liimaamista tein rasvanpoiston allaolevaan piilotettavaan korkkiin alkoholilla. Tuo kuorihan on jo penslattu.

Sorry epätarkka kuva, aiheesta huolimatta se on otettu selvinpäin.

Korkki paikallaan. Valitettavasti tämä näyttää hyvältä eikä joudu valmistamaan toista korkkia. Mutta Harripa joutuu tekemään vielä 40+ pyörää...

Johtotehtävissä

Tein fillarin kytkennät itse. Päävirtakytkimeksi tuli samanlainen veneliikkeen akkukytkin mitä mulla on edellisessäkin pyörässä. Kelpaa sama avain.

Akku tuli tässä pyörässä samalla kiinnityksellä minkä kehitin jo edellisen pyörän kanssa; Vakiomittainen naulauslevy ja päälle mutterilla kiristettävää patenttivannetta (Akun vaihto ja uudet kiinnikkeet (21.6.2015)).

Tässä pyörässä ajovalot saavat virtansa akulta joten niille tuli oma sulake ja kytkin. Sijoitin kaikki kolme; päävirtakytkimen,sulakkeen ja ajovalojen kytkimen tankin vasemman posken takaosaan akun taakse. Siellä kun on tyhjää tilaa.

Ajovalo löytyi kiinalaiselta verkkomarkkinapaikalta huimaan viiden euron hintaan. Tuo siis rahteineen, mitä reilun kaupan valoja! Koska ajovalot olivat niin halpoja ostin varuiksi muutaman erilaisen.

Lamppu on jo valmiiksi 24V joten kytkennän kanssa ei tullut mutkia matkaan. Johtokin riitti akun takaosaan ilman jatkotarpeita.

Olkoon toistaiseksi tuossa. Jos joskus vaihdan myös tähän pyörään joustokeulan (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) niin lampulle pitää etsiä uusi paikka.

Takalamppu löytyi jo paljon aikaisemmin euroopan kiertueelta (Sähkömiehen maailmankiertue (26.11.2016)), tosin sen kytkeminen jää jonnekin tulevaisuuteen.