Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia

Laivan haku ottaa näemmä aikaa. Meillä on kolmenlaisia vaatimuksia, teknisiä, toiminnalliskäytännöllisiä ja jotain minkä ehkä luonnehtisi tyylillisiksi. Jaottelen tässä näitä vaatimuksia ja haaveita tarkemmin.

Joku laivuri sanoi mulle, että vain rungolla ja koneella on väliä, kaikki muu kuten esim sisustuspanelit on huulipunaa. 

Runko, pohjaventtiilit, kone, vaihteisto, potkurin akseli ja potkuri pitää olla  kunnossa. Näiden korjaaminen tai vaihtaminen vaatii isoja purki ja kunnostustöitä, telakalla käyntiä ja ammattitaitoa. Mitkä kaikki tarkoittaa kustannuksia. 

Milloin oli edellinen nosto?

Ongelma pohjan uudehkossa maalipinnassa

Makean veden laivoissa nostoväli pitäisi olla noin 10 vuotta, eikä paljoa enempää. Noston yhteydessä pohja, potkuri, ohjaus ja muut pohjassa olevat asiat kuten läpiviennit, anturit ja sinkit tarkistetaan ja mahdolliset viat ja syöpymät etsitään. Pohjan maalipintakin pitäisi uusia tai ainakin uudelleen maalata noin 10 vuoden välein.

100-vuotiaissa laivoissa noita syöpymiä ja korjattavia kohtia on jo paljon. Korjausten tekotavallakin on väliä. Vanhoja niittirunkoja ei korjata niittaamalla koska taitoa ja osaamista ei enää juuri ole ja jos olisikin, niin taloudellista intoa ei ole. 

Ja sitten noissa rungon paikkailuissa on ainakin kolmea koulukuntaa; 

A) Poistetaan kokonaan syöpynyt metalli ja muotoillaan ja hitsataan paikalleen uusi levy. Tälläin runko on tältä kohtaa uusi sisältä ja ulkoa. Tämä lienee varmin ja nykyisen uskomuksen mukaan paras tapa korjata wanhaa runkoa.

Ratsupaikkoja niittirungossa

B) Hitsataan wanhan metallin päälle uusi muotoiltu levy, ns ratsupaikka. Tällöin vanha syöpynyt osa jää paikalleen ja levyjen väliin jää ns hapeton tila joka pysäyttää syöpymisen tuossa kohdassa. Paitsi jos sinne pääsee kosteutta tai ilmaa jostain. 

Vanhemmissa laivoissa pohja saattaa näyttää melkoiselta postimerkkikokoelmalta. Ratsupaikkojen kanssa voi tulla murheita jos niitä on paljon päällekkäin. Laajan alueen kattavien ratsupaikkojen kanssa voi tulla vuodon yhteydessä paikallistamishankaluuksia, laivan sisällä kun vesi saattaa norottaa ihan toisesta kohtaa kuin missä itse vuotokohta on.

C) Jotain muuta. Esim laitetaan tervaa/pikeä sinne paikan ja rungon väliin blokkaamaan vuodot. Homma toimii kunnes runkoa pitäisi hitsata. Telakkaa voi olla vaikea tai kallis saada auttamaan tällaisessa tapauksessa. Tai jos on pikkusyöpymiä niin tehdään vain pistehitsaus, tai pahimmillaan laitetaan vain paksummin maalia.

En etsi täydellistä runkoa, sellaista ei kai olekaan, mutta mitä parempi sen varmempi ja yllläpito- ja korjauskustannuksiltaan ennakoitavampi. 

Mitä konehuoneesta löytyy?

Scania Vabis DSL11 lienee yleisimpiä laivakoneita. Varaosia saa, ja osaajia löytyy. Kone on siviilikäytössä ikuinen jos huollot on tehty.

Koneesta olisi hyvä olla joku loki. Wanhojen hinaajien dieselkoneet ovat siviilikäytöllä ns ikuisia, jos niitä on huollettu asianmukaisesti. Tästä huolimatta itse kone ja vaihteisto pitäisi olla sellaista merkkiä ja mallia, että siihen löytyy vielä sekä osaajia että osia. 

Kyselen omistajalta yleensä mitä ja miten tehdään talveksi ja mitä tehdään ennen joka ajoa ja joka ajon jälkeen ja onko muita rutiineja?  Tarkistan samalla myös nesteiden värit ja kirkkaudet.

Tällä selviää helposti tietääkö omistaja mitä tekniikan kanssa pitää tehdä, onko hommia tehty ja onko esim potkurinakselin talinauhaa kiristelty tai vaihdettu ja entä onko muistettu rasvanippoja täytellä. 

Jos konehuoneessa roikkuu letkuja ja johtoja siellä täällä, omistaja ei osaa kunnolla kertoa töistä ja konehuoneesta löytyy kuitenkin 20 rasvanippaa, osa selvästi kuivina, niin punainen lippu on pystyssä. Jos huolia ei vielä ole niitä varmaan pian tulee. Vanhat laivakoneet eivät ole kalliita, niiden huoltaminen ja varsinkin vaihtaminen on.

Pohjaventtiili joka saattaa hiukan jännittää. Palloventtiilit, puutarhaletkua, pesukoneliittimiä, pohjassa ei tukilaippaa... Toiselle tämä on riski, toiselle normimeininkiä. Tiedä sitten.

Pohjaventtiilien ja niiden letkujen kunto ja huollot ovat yksi kriittinen kohde. Jos laiva uppoaa laiturissa niin yleisin syy näyttää olevan pohjaventtiilin tai sen letkujen pettäminen. Wanhat ns porkkanaventtiilit ovat varmoja ja kestävät jäätymistäkin mutta niitä ei enään ole valmistettu vuosikymmeniin. Telakalla venttiilin voi irroittaa ja huoltaa. Talveksi jokaisella laivurilla näyttää olevan oma tyylinsä ja tapansa varmistaa pohjaventtiili; Toinen sulkee venttiilin ja lähtee kotiin, toinen täyttää venttiilin jäätymättömällä kasviöljyllä, irroittaa letkut ja kiertää ympärille vielä pakkasvahdin lämmittimeksi. Näissä kai se oma mielenrauha ja kokemukset vaikuttaa...

Joissakin laivoissa ei ole pohjaventtiiliä ollenkaan. Käyttövesi otetaan ämpärillä ja koneen jäähdytys on suljettu kierto. Tällaisen kanssa ei ole huolta, että venttiili tai letku pettää talvella.

Lyhyesti sähköistä

Asiallinen ja ammattimainen maasähköjen päätaulu, akkujen laturi ja invertteri. Vakuuttavaa.

Sähköjen pääkytkentä on usein konehuoneessa. Kyselen ja seurailen millaiset sähköt laivassa on, onko ne tehty oikeilla palikoilla ja johdoilla, jos on maasähköt miten ne on kytketty ja miten aurinkopaneelit on mitoitettu akkuihin nähden. Kaapeleista voi huomioida, että laivassa ei saisi kiinteissä asennuksissa  käyttää yksikarvaista MMJ kaapelia vaan monikarvaisia johtoja, tuo MMJ kun ei kestä tärinää. 

Yksi hyvä kysymys on milloin on viimeksi tarkistettu onko sähköjärjestelmässä vuotoja? Vuoto väärässä paikassa aiheuttaa ruostumista mikä voi olla huono asia kelluvuuden kannalta. Myös naapurilaivan sähkövuoto voi olla ongelma ilman omaa suojaerotusmuuntajaa.

Jos laivassa on vain 12/24V systeemi sähköjen tarkistaminen on helppoa eikä niistä ole suurta huolta. Tekisin kesäkaudella laivalta myös töitä. Uskon, että me tarvitsemme myös vahvavirtaa ja maasähköt joten jos systeemi puuttuu tai se on liian epäilyttävä hässäkkä sen rakentamiseen pitää varautua.

Sähköjen laajempi oppimäärä esim täällä: Pienveneen vaihtosähkäjärjestelmä / Pekka Muukkonen 2014 ja Sähkö ja vene / STEK. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin, ehkä joskus myöhemmin.

Oikeassa vedessä

Hankimme laivaa Päijänteelle. Laivan ei ostettaessa tarvitse olla siellä mutta sinne se siiretään. Siirtokulut kuuluvat siis hankintakustannuksiin. Saimaalta tai mereltä se laiva pitäisi siis teoriassa saada 15k€ halvemmalla kuin sama laiva jo valmiiksi Päijänteellä.

Meillä asuva nainen haluaa uida makeassa vedessä, meillä on mökki ja kavereita Päijänteellä ja Päijänteen eteläpää on vain reilun tunnin ajon päässä meiltä kotoa. Saimaan lähimmälle pisteelle pitää ajaa jo kolme tuntia. Eli Päijänne se on.

Home sweet home

Meillä on hometalotausta mistä seuraa vaatimuksia laivan ilmanvaihdolle, materiaaleille ja lämmöneristykselle.

Wanha villaeristys pilssistä katsottuna

Voin jo melkein lonkalta sanoa, että 60-luvulla tai aiemmin tehdyssä sisutuksessa on pahvi- ja/tai villaeristys, joka on suoraan laivan rautarunkoa vasten. Vuosien saatossa kondenssivettä on kertynyt metallin ja lämpöeristeen rajaan eikä se sieltä ole päässyt kunnolla kuivumaan, siellä on varmasti hometta. Tällainen laiva on meille ns rovi eli eristys menisi vaihtoon, samalla sitten koko sisustus pitäisi purkaa ja rakentaa uusiksi. Pienempi duuni olisi hommata valmis purettu rovi työn pohjaksi.

Jos omistaja ei tiedä miten laiva on eristetty se on tehty joskus aiemmin. Endoskoopilla eli tuttavallisemmin pill#kiikarilla pääsee yleensä pilssistä kurkkaamaan laipioihin ja seinäpaneelien alle, että mitä siellä on? Vesirajan alapuolellahan lämpöeristystä ei edes pitäisi olla. 

Kosteuden (ja homeen) kannalta lämpöeristys on rungon osalta toteutettavissa ns 'oikein' parilla eri metodilla; 

A) Eristys ei ole kiinni laivan rautarungossa sen pitää päästä tuulettumaan ja kuivamaan kummastakin päästä. Alapäästään eristys tuulettuu pilssiin, se yläpää on haasteellisempi ja usein toteuttamatta. Tällainen eristys oi olla  tehty villalla, uretaanilla tai vaikka tervatulla aaltopahvilla. Tuuletusrako pitää olla, ja sen pitää oikeasti tuulettua.

B) Hengittämätön ja vettä läpäisemätön lämpöeriste on kiinni rungossa kuin maali. Tässä käytetään yleensä ruisku-uretaania joka on vedetty suoraan ruostepohjamaalin päälle. Vanhemmissa saattaa olla ruisku-uretaanin sijaan korkkimassa. Pohjatöillä on merkitystä, jos ruisku-uretaanin alle on jäänyt paikkoja missä se ei ole kiinni metallissa niin ainakin ruostumista tapahtuu, ehkä myös itiökasvua.

Rungon yläpuolisten rakenteiden eristäminen on toinen juttu. Sielläkin tuuletus on avainsana; pääseekö rakenteet kuivamaan ja mihin päin? Tässä pätee samat säännöt kuin asuinrakennusten kanssa, jos rakenne on riittävän ohut ja hengittävä se pääsee kuivumaan läpi. Mutta jos jossain on muovia, esim uretaanilevyjä tai jopa höyrysulkua, niin tuo tuuletus ja kuivaamissuunta tulee kriittiseksi. 

Pahin rakenne homeen kannalta on kaksi kosteutta läpäisemätöntä kalvoa joiden väliin jää jotain rakenteita, esim puuta. Kosteus pääsee sinne aina, mutta rakenne ei tuuletu eikä kuivu.

Toiminnallisista ja tyylivaatimuksista lisää myöhemmin

Käyn seuraavissa postauksissa läpi sitten tarkemmin toiminnallisia ja tyylillisiä vaatimuksia laivalle. Niistä on helpompi tinkiä kuin ylläolevista teknisistä vaatimuksista, jotka jo nekin voi olla osittain tingittävissä, kun se oikea laiva osuu kohdalle.