Avaimenperät kuplan avaimiin

Valmis killuke paikallaan

Etsiskelin netistä volkkariaiheisia avaimenperiä kaikkien kesäautomme käyttäjien avaimiin. En löytänyt mieleistä mallia, tai ainakaan kohtuullisen hintaista ja samalla mieleistä mallia. Päätin siis tehdä itse, nyt kun on tuo printterikin (Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0 (10.12.2024)).

Printterin kanssa homma menee niin, että ensin tarvitaan kolmiulotteinen CAD-kuva halutusta kappaleesta. Valmista avaimenperän kuvaa ja mallia ei tietenkään ollut. Volkkarin logosta sensijaan löytyi helposti ohjeet. Piirtelin sen pohjalta sopivan avaimenperän.

Avaimenperä CADissä

Tein kuvan harrastajille ilmaisella Fusion 360 softalla. Avaimenperässä on itse logo-osa kahteen kertaan (kuvassa toinen puolisto sinisellä ja valittuna), päällekkäin peilikuvina ja sen lisäksi kokeeksi täytteet reikiin. Jätin täytteen ja logon väliin 0,2mm välit, printteri kun ei ole niin tarkka että sovituksen voisi tehdä ilman toleransseja.

Tallensin CAD-kuvasta .stl tiedostot, toisen täytteestä ja toisen itse logosta. Latasin nuo printterin Luban-ohjelmistoon jolla itse printtitiedosto tehdään. Tässä vaiheessa ajattelin, että voin printata tuon logon yhtenä kappaleena ilman tarvetta liimailulle.

Osat Luban-sovelluksessa

Oheisessa kuvassa Luban on luonut itse printtifileet kummallekin kappaleelle. Koska mulla on Snapmakerissa vain yksinkertainen printtipää, kaksiväriseen kappaleeseen joudun printtaamaan nuo osat erikseen. Kuva on siis feikki.

Kuvassa näkyy muitakin tulostimen asetuksia. Teen tuon avaimenperän PLA-muovista ja tässä on tulossa lopullinen tulostus aikaisempien koevedosten lisäksi. Jepujep, usein joutuu tulostelemaan protoja.

Kaupassa oli sopivasti PLA-filamentti tarjouksessa, vain ~15,- € / kg. Ostin logoja varten punaista PLA:ta. Sopii auton väriin hyvin. 

Koska avaimia ja kuskeja on kolme, tuli laakista yhdellä printilllä kolme avaimenperääkin. Tulostusaika näillä asetuksilla oli 6h 37min, karkeammalla printillä tuo aika puolittuisi. Sähkö oli sentään tänään halpaa.

Valmiissa printeissä on 'karvoja' ja muita pursokkeita. En ole vielä keksinyt mikä asetuksista tuon aiheuttaa (vinkkejä?). Nuo siistii veitsellä ja viilalla helposti pois.

Tässä vaiheessa päätin jättää ne täytteet tekemättä. Tuo logo toimii avaimenperänä ihan sellaisenaan.

Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0

Olen jo yli kolme vuotta suunitellut Snapmaker 2.0:n hankkimista. Nyt syksyllä rakkine tuli vastustamattomaan Black Friday Fire Sale tarjoukseen yli 65% alennuksella. Laitoin tilauksen sisään ja vehje saapui eilen.

Kyseessä on kolmitoimilaite. Siinä on samassa vehkeessä 3D-printeri, sorvi ja laserleikkuri/markkeeraaja.  Tarkempi malli on Snapmaker 2.0 A350T. Kasaamisessa meni kaksi iltaa, kun teki hiljaa ja rauhallisesti. 

Printterillä voi printata useampi eri muoveja, ostin nyt aluksi PLA ja PTE kerät. Tuolla pääsee 0,1mm tarkkuuteen. Mikään nopea printteri tämä ei ole, mutta kotikäytössä nopeudella ei kai ole suurta väliä. Tulostetavan kappaneen maksimimitat on noin 350mm kanttiinsa.

Aloittelen tätä tekemistä nyt printtailemalla erilaisia juttuja. Palaan tuohon sorvaamiseen ja laserilla leikkimiseen myöhemmin.

Spectacles holder for the sun visor

The printed frames, M4 screws and nuts, few cm of fuel tubing and a tool on table.

I have been trying to find a spectacles holder for sun visor that I could operate with one hand, and that would work both the visor up and down positions. This is a need for us with glass eyes, one would like to swap regular glasses to shaders on the fly, with single hand.

I could locate one commercial option. It was over engineered with a button and springs, it turned out to be quite flimsy and broke after a few weeks of use. Thus it was not an option. I needed to design my own.

I did few designs through trial and error, this is the third iteration of the plan. I designed it for M4 screws and may later swap those to longer ones for the holder to give slightly wider support for my glasses.

On the picture right you can see the installation going on.

The black rubbers on those screws are old fuel lines I had lying around in my garage. They are there for looks, and to provide little spring tension for the nuts. Not really a functional part, that is.
 

At first dry trials this design seems to work ok. On picture right you can see my regular glasses hanging in there.

The holder will not fit Mazda MX-5 as the sun visors on that car are different in shape. But this will fit both Abarth and Fiat 124 Spider 2017 and later.

The 3D printable .stl file is in this zip file: Fiat-124-Spider-Sunglasholder.zip

Runkosuunnittelua ja keskustelua ulkomaiden kanssa

Sarjavalmistusta varten tarvitsemme fillarirunkotehtaan tekemään uusia runkoja. Tuollaisia tehtaita löytyy Taiwanista.

Olen viime kuukaudet tehhnyt ammattimaisesti runkosuunnittelua ja pompotellut sähköpostissa kuvia edestakaisin Suomen ja Taivanin välillä.

Edellinen runkosuunnitelma (Runkosuunnittelua fillariin (9.1.2012)) oli tehty edellisen tehtaan ehdoilla ja koneita varten. Uusi tehdas vaatii uudet suunnitelmat.

Tällä kerralla homma menee niin, että he tekevät omat piirrustuksensa mun piirrustusten pohjalta. Sitten hommaa katselmoidaan ja versioidaan moneen kertaan edestakaisin kunnes loppullinen piirrustus on hyväksytty. Sitten tilataan koerungot ja tarkistetaan mitä oikeasti tulee.

Toisenlainen vaihdekeppi prätkän ennakonsäätövivusta

Orggisosat jotka ao. CAD-kuvassa harmaalla. Kuulien reiät tässä vielä poraamatta.

Piirtelin myös toisenlaisen fillarin vaihteiden vaihtajan (Osien 3d-printtausta ja protoilua (28.2.2016)). Tässä mallissa pohjana toimii prätkän sytytyksensäätövipu. Sen modifioiminen fillarin vaihdevivuksi näyttää melko yksinkertaiselta.

Tuossa prätkän säätökahvassa on jo valmiina runko ja säätövipu vaijerinkiinnikkeineen ja urineen sekä oheisista kuvista puuttuvat jousiprikka, tyylikäs kansi ja kiinnitysruuvi.

Otin mekanismin vaihdenaksulle mallia erään tunnetun fillarin osia valmistavan yrityksen vaihdevivun mekanismista. Valmiiseen vivun kääntölautaan pitää porata kaksi millin syvyistä reikää johon asetetaan 2mm laakerikuulat.

Proton tekemistä varten printtaan sitten vaihdekaavion mukaan poratuilla rei-illä varustetun kääntölaudan (kuvassa kirkkaan punainen prikka). Jousiprikka painaa tuota lautaa vasten noita kuulia, siitä tulee sitten se vaihdekaavio.

Punainen a oranssi osa 3D-printattavia

Eri vaihteistomalleihin tuo kääntölauta on tietty eri reikäjaolla. Tämän teen Shimano Nexus 8 navalle jossa vaihdevaijerin veto 1-8 vaihteille näyttää olevan 5-5-5-6-6-5-6 millimetriä.

3D-printattu ABS-muovimalli kestänee protoilukäytön, oikea lauta pitää tehdä metallista, sitten kun tämä on ensin todettu toimivaksi.

Koska rakenteeseen tulee tämän kääntölaudan verran lisää korkeutta pitää keskiosaa vastaavasti korottaa omalla korokerenkaalla (kuvassa oranssi). Tuon osan paksuudella voin säätää jousen painetta tuota kääntölautaa vasten.

Osien 3d-printtausta ja protoilua

Etsin pitkään Harrisoniin sopivaa, stongan vasempaan kahvaan sovitettua vaihteen vaihtajaa. Sellaisia ei näemmä edes valmisteta. On vain vaihdenavan valmistajan rumia muovikäikäleitä ja vielä rumempia kiinalaisia. Jos haluaa kauniin ja simppelin osan se pitää siis valmistaa itse.

Etsinnän lomassa sain inspiraation 50-luvun Vespan vaihdekahvasta. Päädyin sen nojalla piirtämään CADilla useammankin version osista. Kuvassa v5.

Itse valmistustapa on vielä auki mutta luultavasti tuo kotelo valetaan, porataan ja kiillotetaan, kansi leikataan alumiinista ja kiillotetaan, jousi tilataan jousifirmasta ja loput osat 3D-printataan.

Osissa on se kikka, että ne toimivat kummallakin puolella; sekä kaasukahvana että vaihteenvaihtajana.

Kuvassa on 3D-printattuna kotelon V2 sekä takana tulossa kaasukapulan V1.

Katsotaan mitä tästä lopulta tulee. Voi myös olla, että jossain  vaiheessa heitän koko pulikkakokoelman roskiin.
 

Seinille julisteita

Pyörää purkaessa ja ajoneuvojen keväthuoltoa nakerrellessa sain myös inspiraation ripustaa lattialla seinään nojanneet julisteet paikoilleen. Koheni tuo atmösfääri tallissa kummasti.

Keulasuunitelmia sähköfillariin

https://instagram.com/harrison_bikes

Olen tässä keväällä suunnitellut Harrin kanssa uutta joustokeulaa Harrisoniin. Loppusuoralla on kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa; Risukeula ja girder.

Suunnittelun taustalla on muutamia periaatteita joista ei voi tinkiä: Keulan pitää oikeasti toimia, runkoon tahi ohjausgeometriaan ei kustannussyistä tehdä muutoksia ja keulan pitää sen lisäksi näyttää hyvältä sekä sopia ulkonäöllisesti pyörään.

Toimivuuden osalta stongan kääntyvyys, joustovara, iskunvaimennus jne asettavat rajoituksia. Onneksi meillä on käytössämme paljonkin kokemusta prätkien keularakenteista, tässä hommaa lähinnä skaalataan pienemmäksi.

Rungon pitäminen samana kuin jäykälllä keulalla rajoittaa käytettävissä olevia muotoilumahdollisuuksia. Etujättö (70 mm) ei juuri saa muuttua ja rungon ohjausputken ja renkaan väli jäi jäykän keulan kanssa melko naftiksi. Harrisoniin tuli muinoin piirrrettyä melko jyrkkä ohjausakselin kulma, vain 20 astetta. Sekin on tässä nyt vastuksena.

Girder suoraan sivulta
 

Springer suoraan sivulta

Joustovaran kannalta girder voittaa. Ylälinkkujen avulla, kun ylempi linkku on alempaa lyhyempi, eturengasta voi joustossa siirtää eteenpäin mikä antaa tilaa pidemmälle joustolle. Toisaalta tämä pienentää joustossa etujättöä, mutta vastaava ongelma esiintyy myös useissa muissa keulatyypeissä.

Iskunvaimennuselementti (joka puuttuu kaikista oheisista kuvista) vaikuttaa keulan mittoihin todella paljon. Muuteltavat mitat, ainakin protoa varten, on helpompi rakentaa springeriin koska siinä tuon jousi- ja iskarielementin tangon mittaa on helppo muutella.

Sen sijaan girderin kanssa muunneltavuus protovaiheessa on vaikeampaa. Girderissä iskari pitää kiinnittää linkkuihin eikä suoraan joustosuuntaiseen tankoon kuten springerissä.

Pitänee laskeskella vipuvarsia ja voimia mitä noilla mitoilla nyt tulisi, ja sitten etsiä lähinnä sopiva iskunvaimennin ja jousi. Ja sitten piirtää lopullinen keula tuon iskarielementin ympärille ennen varsinaisen proton valmistusta.

Springerin alalinkut piirsin todellista tarvetta pidemmiksi niin, että laakeroitava akselin liike olisi etujalan vaatimaa liikekulmaa pienempi. Saa nähdä oliko tässä ajatuksessa mitään tolkkua.

Samalla keksin kiinnittää eturenkaan akselin suoraan etujalkaan. Näin esimerkiksi lokasuojan voi kiinnittää suoraan etujalkaan ja lokasuojan voi sijoittaa lähelle rengasta. Prätkissä renkaan akseli on kiinni yleensä alalinkuissa.

Linkkujen laakeroinnit kummallakin keulatyypillä meinasimme tehdä samaan tapaan kuin HD:n orggis-springerissä; pronssipuslilla.  Noihin tuskin tarvitsee varata rasvanippoja, sekin selvinnee proton kanssa. Kuvista puuttuu laakeripuslat ja akselipultit.

Kummastakin keulasta pitänee vielä mittailla CADissa tarkat liikevarat ja stongan kääntymäkulmat sekä vaikutukset etujättöön. Ja pari muuta juttua ennen proton valmistusta...

Steampunk e-bike cruisers from Southern neighbor

Picture (c) 2014 Liberator Bike

I stumbled upon interesting small scale electric bicycle manufacturing blog from Estonia; Liberator Bike.

Unlike other e-bikes I have spotted this both looks good, or at least steampunk bonk, and has full suspension on both ends. All other e-bikes I have so far spotted are either falling in to one of these categories, or neither.

Overall look & feel of the Liberator bike resembles 1920 and 1930 era board trackers. Just like my Harrison does, though where Harrison is more about race and purpose Liberator goes over the board.

If I was to design a Liberator my hands would be itching on quite a many details but I would not touch the rear or front suspension. With little over 7000 km on Espoo and Helsinki bikeways I have a firm belief suspension would be handy...

Liberator has opted for wheel hub engine which is used through three gears. Design wise this is cool solution but makes me wonder the cost of the solution, and feasibility of just three gears. Also, I'd hate to pedal Liberator as a bicycle only after the battery is dead. Pedaling and e-bike like Harrison with more traditional ergonomics is already hard enough. E-bikes tend to be weight wise on the heavy side.

I wonder if we could get the Liberator Bikes from Estonia to join the next Harrison rally (1st Annual Harrison e-bike rally (8.9.2014)) in Helsinki? Or are they having similar event in Estonia?

Ah, and the link to the Liberator blog: http://liberatorbike.blogspot.com/

Piirretty ja printattu kännykkäteline

Kuvan versiossa on mukana vielä kameraa varten piirretty väistö, se ei ollut tarpeen.

Etsiskelin pitkään kännykkätelinettä joka jättäisi kameran, näppäimet ja liittimet vapaaksi ja jonka kiinnityspiste olisi riittävän yleismallinen erilaisia harrastetarpeita varten. Koska kännykkä vaihtuu ammatin puolesta usein telineen pitäisi myös olla yleismallinen eli säädettävissä eri kokoisille ja muotoisille laitteille.

Tällaista pidintä ei näytä olevan markkinoilla. Sellaisen saa tee-se-itse -tukusta hiirtä CAD-ikkunassa heiluttelemalla ja sitten 3D-printteriä laulattamalla.

Ensimmäinnen suunnitelma syntyi suoraan kännykän CAD-kuvan päälle (oikealla). Nokiahan julkaisi taannoin kännyköiden kuorien mittoja CAD-kuvina joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Tuon kiinnikkeen olisi toki voinut piirtää suoraan osaksi printattavaa kuorta mutta silloin siitä tulisi aina takuulla kännymallikohtainen.

3D-printatun kännypidikkeen ensimmäinen proto  (oikealla) kiinni fillarin stongassa. Tästä versiosta puuttuu vielä kaikki säätömahdollisuudet, tämä teline on puhelinmallikohtainen.

Romulootaa tonkiessani keksin laittaa pitkähköön pulttiin mutterien sijaan kaksi siipimutteria kiinni. Näin telineen kiinnityspaikkaa ja suuntausta on nopea muuttaa navi- ja mittarikäytöstä kamerakäyttöön vaikka tien päällä.

Vaikka tässä kuvassa teline on kiinni polkupyörän tangossa niin sama kiinnitys toimii yhtälailla myös moottoripyörän tangossa tai runkoputkessa. 

Yläkuvassa känny navigaattorina ja nopeusmittarina kuskin silmin sekä sivusta katsottuna.

Itse teline on stongassa melko huomaamaton ja jos kännykkää ei halua esille telineen saa siipimutterien avulla nopeasti vaikka sivulaukkuun.

Tässä vaiheessa muuten iso kiitos Heikki K:lle joka auttoi kolleegaa printtikelpoisen 3D-kuvan luomisessa ja itse printtaamisessa.

Eikös btw ole komeat maisemat duuniajelulla?  Videoita luvassa myöhemmin.

CAD- ja RL-prätkäkuvien yhdistelyä

Törmäsin mielenkiintoiseen www-sivuun (http://www.dielichtgestalten.de/drupal/blog/making-sinteque) jossa on yhdistelty tietokoneenlla luotuja CAD-kuvia sekä tosielämän oikeita valokuvia.

Kollaasin luominen vaatii huolellista suunnittelua ja melko paljon laskentaa, mutta projekti on takuulla mielenkiintoinen.


Ensin on piirrelty taustat.


Sitten on piirretty prätkä.


Sitten on se paras osuus: Kadulta löydetty ja turhan tiukkoihin sadehousuihin pukeutunut daami on pyydetty studiolle tukemaan kameran jalustaa. Valmiista kuvasta on poistettu häiritsevät yksityiskohdat.


Lopulta koko homma on photoshopattu yhteen. Helppoa kuin heinänteko ja hyvältä näyttää. Kuvassa on myös optinen harha: Tutkimusten mukaan 95% miehistä ei huomaa kuvassa moottoripyörää.

Tällaista CAD-projektia olisi mukava kokeilla, kunhan tuo talliprojekti nyt ensin valmistuu. Pitäisi hommata joku kunnollinen renderöintisoftakin, tuo nykyinen kalikka kun tekee melko rujoja varjoja eikä muista heijastuksista yhtään mitään. Muita kiinnostuneita?

Venäläisiä sähköpyöräsuunnitelmia

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-11-final.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-10a.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-01a.html

Osui silmiin venäläisten tekemiä CAD-pyöriä. Näitä kelpaa tuijotella pidempäänkin, eikä ole mitään harakoita häiritsemässä silmää.

Tuolla on samassa blogissa muutakin mielenkiintoista, eikä haittaa vaikka venäjänkieli ei taipuisikaan natiivisti.

Sinänsä harmi, että noista pyöristä  ei ole esillä leikkauskuvia tai muita kuvia rakenteista tai suunnitellusta elektroniikasta. Kovasti kiinnostaisi naapurin ajatukset tällä rintamalla.

Olisiko jollakulla esittää hyvä linkki jossa olisi paitsi mielenkiintoisia designeja niin myös leikkaus- ja sovittelukuvia itse tekniikasta? Ensisijainen mielenkiinnon kohde on tietty kaksipyöräiset vaihtoehtoisten voimanlähteiden ajoneuvot...

Mökäjuttu BajaHill:ssa

Ääni etenee aaltomuotoisena ja vapaassa tilassa heikkenee pallon pinta alan kasvun funktiona. Etäisyys tai mittauspaikka ei siis ole kovin tarkka, sensijaan kierrosluvulla on todella paljon merkitystä.

Koko juttu: http://www.bajahill.net/2012/05/metelin-mittauksia-tien-paalla.html

Runkotehtaan katselmointi

Olen ahkerasti ja vaimolta salaa piirrellyt taas Harrisonin runkoa. Tästä kiitoksena pääsin viime viikolla mukaan käymään konepajalla, jossa runkoja tullaan valmistamaan. Käynnin tarkoitus oli omalta osaltani saada suoraa palautetta siitä, minkälaiset piirustukset sopisivat parhaiten konepajan valmistustarpeisiin.

Olen tässä projektissa mukana harrastajana, joten oli mukava saada ammattilaiselta palautetta. Kyseinen paja ei itseasiassa normaalisti valmista fillareiden saatikka muiden ajoneuvojen tai laitteiden kokonaisia putkirunkoja. Projekti on siis heillekin uusi, ja siksi myös mielenkiintoinen.

Pajassa oli suunniteltu runkojigi, jossa päärunko sekä takarungon ala- ja yläosa kukin tehdään vaakatasossa olevalla erillisellä jigillä. Käytännössä kukin näistä kolmesta jigistä näyttää random-tappimetsältä metallilevyllä. Tappiratkaisun selkeä etu on se, että pieniä muutoksi on helppo tehdä. Näin kasattujen rungon osien lopullinen kasaaminen tehdään vielä erillisessä, neljännessä jigissä. Tämä viimeinen kasaus-jigi ei sentään pohjaa vaakatasossa olevaan levyyn ja tappeihin.

Vasemmalla takahaarukan yläosan jigi, oikealla päärungon jigi.

Moottoripyörien yksittäisvalmisteiden ja muutostöiden yhteydessä olen nähnyt kovin erilaisia jigejä. Koska en itse ole oikeasti valmistanut runkoja niin olen melko jäävi miettimään sitä, onko tällainen monen jigin metodi piensarjan tekemiseen tehokkain. Ratkaisu oli yllättävä mutta konepaja osannee asiansa.

Konepaja olisi tarvinnut pelkän silhuettikuvan, 3D CAD-kuvassa on siihen tarpeeseen aivan liian paljon tietoa.

Valmistustekniikasta johtuen toimittamani 3D-kuva on konepajan tarpeisiin nähden liian raskas. Kolmiulotteinen CAD-kuva sisältää paljon dataa (kuva oikealla) ja viivaa joka liittyy objektien mallintamiseen ja pyörittelyyn nimenomaan kolmiulotteisena. Kuvasta voi tempaista minkä tahansa perspektiivin tai katselukulman ja palikat ovat aina paikallaan.

Tässä tapauksessa tuo ylimääräinen viivamössö vain haittaa ja hidastaa työtä. Kuvaa ei pajalla ole tarkoitus pyörittää kolmiulotteisena vaan riittää, että silhuetin voi projisoida vaakatasoon. Pajalta menee paljon toimistoaikaa siihen, että kuvasta siivotaan pois ylimääräiset viivat.  Samalla tulee kuvaan helposti virheitä jotka edelleen hidastavat työtä.

Tästä johtuen tekaisin runkokuvat uusiksi niin, että 3D-mallin sijaan kuvassa onkin mukana vain silhuetti. Ilman perspektiiviä ja suoraan sivusta kuva näyttää siis aivan samalta kuin 3D-runko, mutta suoraan edestä katsottaessa kuva katoaa kuin ohuen ohut viiva ilmaan.

Seuraavaa proto-runkoa odotellessa...

Paperi voitaa tietokoneen

Rungonpiirtoharjoitus (juttu) eteni reilu viikko sitten siihen pisteeseen, että pääsin katselemaan ensimmäistä proto-runkoa. Ensin tuli suuri riemu, oli mahtavaa nähdä monta iltaa tietokoneen ruudulta tuijotettu runko luonnossa. Sitten meinasikin tulla itku, nääs alkumitat eivät kaikesta tarkistelusta ja vielä uudeelleen tarkistamisesta huolimatta olleet osuneet ihan kohdalleen.

Renkaan säteessä oli merkittävä virhe. Proto-rungossa oli myös pieniä eroja mittapiirrokseen nähden, sinällään harmittomia mutta tässä tapauksessa juuri väärissä paikoissa. Lopputulos oli yleisilmeeltään hiukan liian ahdas, ja olisi siinä ollut merkittävää hankaluutta myös ihan rakenteellisesti.

Siispä piti miettiä ongelmaan ratkaisu.Tavoitteena oli ratkaista ongelma seuraavin ehdoin:

1. Saadaa runkoon kauniit linjat, ja ehkä jopa parannetaan niitä. 
2. Runkojigiin ei tarvitsisi tehdä isoja (lue = kalliita) muutoksia 
3. Jo hankitut osat ja muotit kelpaisivat sellaisenaan ilman muutoksia tai pahimmassa tapauksessa romuttamista.

Ohjausgeometrian mallausta eri runkomuutoksille.

Haastetta siis kerrakseen.

Tässä huomasin, että vaikka CAD on kätevä peli piirtämiseen niin vielä kätevämpää oli tulostaa kriittiset osat mittakaavassa paperille ja leikkaa-liimata ne komponenteiksi. Osia voi sitten pyöritellä viivottimen ja ajatuksen kanssa pöydän pinnalla.

Ratkaisu, ainakin CAD-tasolla, löytyi lopulta muuttamalla yhden putken kulmaa ja kaarta sopivasti. Tällä tavalla kaarrettu putki oli itseasiassa alunperinkin suunnitelmissa mutta valmistusteknisistä syistä se jätettiin ekasta protosta pois. Lopulta konepaja kuitenkin osasikin tehdä kyseisen kaltaisen kaaren. Samassa rytäkässä selvisi, että Suomessa on ainakin viisi pajaa jotka voivat taivuttaa 40 mm putkea S-kaarelle ilman suoria osuuksia mutkien välissä.

Myös fillarin ulkonäkö koheni, ainakin allekirjoittaneen silmissä. Tietty seuraavaksi runkopaja tekee taas proton ja vasta sitten tiedämme toimiko muutos niinkuin se ruudulla toimi. Siihen asti...

Trik-E-Trick luonnostelua

Luonnostelin sairaspäivien lomassa pitkään ajatuksissa kytenyttä projektia. Projekti on nyt ristitty nimellä Trik-E-Trick:ksi. Kyseessä on omavalmisteinen, kahden istuttava, kanttaava sähkö-trike itse kantavalla kuiturungolla.

Ajattelemiani vaatimuksia projektille:

• Sähkömoottori, ainakin takapyörä vetävä, mahdollisesti myös kummatkin etupyörät, napamoottoreita eteen katselen...
• Huippunopeus 130 kmh, ajomatka 90 kmh täydellä latauksella 150 km.
• Lataus tavallisesta töpselistä, pikalataus muutaman tunnin, täyteen enintään 8h.
• Kantava umpikori, mahdollisuus käyttää ilman kattoa avonaisena.
• Kanttaava rakenne ja ohjausgeometria. Maksimikanttauskulma 33 astetta. Tähän mulla on päässäni ratkaisu, että miten toimii umpikorin kanssa. Pitäisi varmaan hakea patenttia tjsp ennen kuin laittaa enemmän luonnoksia esiin, en ainakaan ole löytänyt kenenkään ratkaisseen tätä ongelmaa. Kanttaavat kolmipyörät on joko avokorilla, jaloille on luukut korissa tai sähköisesti ohjatulla kanttaus+lukkomekanismilla.
• Materiaali ja komponenttikustannukset alle 15000,-
• Ekaan versioon ei kannata ehkä ahnehtia kaikkia ominaisuuksia, saattaapi tulla liian jyrkkää oppimiskäyrää. Jotain siis saattaa pudota, ja jotain tulla lisää.

Idea ei ole uniikki. Muita kanttaavia kolmipyöriä, fillareita ja motskareita maailmalla:

• Rick Wianecki's Leaning Trike Project
• Jetrike - Patentteja ja mekanismeja
• Kneeslider: HD:n patentti kanttaavasta trikesta ja muut carver artikkelit Kneesliderista
• Mean Lean Machine
• Brudeli - Fossiilisia pottoaineita käyttävä reverse-trike, mielenkiintoinen ohjausgeometria
• Wiki: Tilting 3-wheeler ja Carver
• Tilting and suspension
• Gizmodo: Silence PT2, ei ole kanttaava mutta teknisiltä sähköspekseiltään mielenkiintoinen

Toistaiseksi projekti saa olla haaveilun ja piirtelyn asteella, ainakin siihen asti kunnes edellinen projekti (ADHD) on valmis ja myyty pois. Viisaammat ovat näes kertoneet, että ei kannata pitää yllä montaa rakenteluprojektia samanaikaisesti.

Aiheesta lisää ajatuksia ja luonnoksia myöhemmin...

Ahtimelle kiilahihna ja veto kytkimeltä

ADHD:n ensiövedon ratkaisumalli on nyt jalostunut toiminnaksi asti. Tämähän on jo nyt sitten kolmas versio tästä rakkaasta aiheesta. Valitettavasti en ehtinyt piirtelemään havainnekuvaa kasaan aikaisemmin.

Veto otetaan siis kytkinkelon ulkokehään kiinni pultatulta hihnapyörältä niin, että kiilahihnan selkäpuoli on tätä pyörää vasten. Asiaa tunteva antoi ymmärtää, että kitkapintaa tulee tällä tavalla riittävästi. Tarkat ohjurien mitat paikat katsoo sitten Janne, kun osat on kasassa. Samalla muuten nostetaan ahtimen kierroslukua enska-v2:sta hiukan.

Suunnitelma vaatii mm. vakioasennossa olevan ensiävedon tuomista ulospäin. Varaosakirjoja tutkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että helpoiten löytyy palikat 24mm tai tarkemmin tuuman siirrolle. Pidempi vaihteiston akseli ja kampuran päähän jatkopala ovat helppoja valintoja, sensijaan startin kanssa pitää bendiksiin laittaa pidempää pulttia ja vielä jää katalogien ulkopuolelle kaikenlaista sorvattavaa.

Suunnitelmat edistyvät ja palikoita on tilattu. Lisää taas kun saan kuvia tai homma etenee muuten.

Runkosuunnittelua fillariin

Olen viimeajat käyttänyt vapaa-aikani Harrisonin rungon piirtelyyn. Tästä on ehtinyt tulla kotona jo palautetakin, tosin ihailua se ei ole ollut. Lupauduin nääs piirtelemään CADikuvat pyörän rungosta.

Projekti tai ainakin sen ensimmäinen vaihe on nyt ohi. Piirtourakka oli erinomaisen mielenkiintoinen sekä opettava kokemus.

Ensinnäkin opin Sketchupin puljaamisen kanssa rutkasti kaikenlaista uutta. Tämä on hyvää harjoitusta tulevia projekteja silmälläpitäen, suunnittelen mm. sähkötrikea (kun ADHD joskus valmistuu). Sketchup ei ehkä ole CADiohjelmien aatelia, mutta tällaiseen harrastelijapiirtelyyn se sopii vallan mainiosti. Ilmaisena ohjelmana se on helppokäyttöisyydessään lyömätön, ainakaan en ole parempaan törmännyt. Jos jotain kaipaisin niin softan porttausta Ubuntulle...

Toisekseen opin rungon suunnittelusta kaikenlaista mitä ennen luulin tietäväni mutta en oikeasti tiennyt. Se ei ole niin helppoa ja suoraviivaista kuin äkkiseltään kuvittelisi. CAD ei myöskään anna mitään mittavirheitä anteeksi, toisin kuin käsin piirtäminen tai se oikea tekeminen jossa yleensä sentään riittää satasen tarkkuus. Piirtämistä hankaloittaa myös se, että osa komponeteista on jo tilattu ja valmistettu. Niiden sovittaminen putkien väliin ja muotoihin on oma hommansa. Mihin tahansa oikeaan kunnon projektiin kuuluu myös jonkin isohkon ja kriittisen komponentin vaihtaminen loppumetreillä niin, että koko suunnitelma menee hiukan uusiksi sieltä ja täältä. Niin tehtiin myös tällä kertaa.

Osaltani Harrison on siis valmis aloittamaan piensarjatuotannon. Talven mittaan tullee tehtaalta vielä tarkennuspyyntöjä, mikä toki on epätodennäköistä, koska suherrukseni ovat laakista täydellisiä. Right? Raportti täydellisyysasteesta myöhemmin.

Kaaviokuvia Motomatin projektiin

Piirtelin taannoin CAD-harjoituksena kuvia Motomatin projektiin. Laitetaan yksi niistä kuvista nyt tännekin.

Kyseessä ei ole tarkka mallinnos rakenteesta vaan pikemminkin kaaviokuva, jonka tarkoitus on havainnollistaa teknistä ratkaisua. Matti käyttänee kuvaa seuraavassa MMAF:n jäsenkirjeessä alkoholipyöräprojektin artikkelissa.

Jätin oheisesta kuvasta pois sylinterin, siinä on siis oikealta lukien ilmansuodatin, läppärunko, yhdysputki, ahdin. Ahtimen jälkeen toinen yhdusputki sylinteriin, tässä jälkimmäisessä putkessa sojottaa ylipaineventtiili.

Matin projektista lisää: http://motomatti.blogspot.com

Minkälaisen tallin tekisit - Jos voisit?

Tallin mitat on 10,5m x 5,1m.

Autotallin suunnittelu on kovassa käynnissä. Meillähän on uuden kodin rakentaminen tarkoitus aloittaa keväällä joten tässä vaiheessa on vielä hyvä suunnitella uuden tallin muotoa ja varustelua.

Kuvissa esiintyvät kaapistot on jo olemassa wanhassa talossa, uusia en mielellään ostaisi. Roskiinkaan ei tee mieli hyviä kaappeja heitellä. Pylväsporakoneen voi sijoittaa kulmaan tason ja korkeiden kaappien väliin, sorville tai puhalluskopeille ei oikein jää tilaa tässä ratkaisussa. Paineilmavehkeet tulee tekniseen tilaan heti tallin ovensuun viereen, sinne saa äänieristystäkin.

Kuvassa näkyvää nostopöytää ei (vielä) ole hankittu, sellainen tulee vielä hommata ja lattian kolo muokataan sitten pöydän mittoihin sopivaksi. En ole varma tuleeko tallissa pidettyä kahta autoa, ainakaan koko talvea. Kuvan kupla on siellä nyt antamassa mittasuhteille oikeaa tuntua, Kuplassahan on muistaakseni pyörät ulos ja sisään rullaamista varten.

Ratkaisemattomia arvoituksia: Tulitöiden järjesteleminen ja maalaustila. Pölyttömän maalaustilan olen edelliseen talliin tehnyt seuraavasti: remonttimuovista 'teltta' kattoon kiinni ja sisään ylipaine ilmansuodattimella varustetulla kanavapuhaltimella. Tulityöt on tehty miten sattuu, mikä ei liene oikea vaikkakin se tavallinen tapa...

Kirjoittelin taannoin unelmien autotallista. Nyt olisi raadilla paikka kommentoida tulevaa pohjaratkaisua.

Edit 14.12.2011 - Kuva uudesta kulmasta lisätty. Wanhasta tallista kuva 1 ja kuva 2.

Fillarin sivulaukkusuunnitelmia

Piirtelin viikonlopun iloksi kovan sivulaukun mallia tilaamani sähköpyörän runkoon. Laukun voisi latoa kuidusta, kunhan piirros on valmis tulisi seuraavaksi puumuotin teko. Tekisihän tuon tosin vaikka myös ohuesta vanerista...

Tämä on itseasiassa jo toinen luonnos aiheesta, ensimmäinen laukku oli muodoiltaan huomattavasti monimutkaisempi. Laukku noudattelee tyyliltään ja muodoiltaan Harrisonin akkukotelon stuukkia.

En ole vielä ollenkaan varma kannataako tähän fillariin latoa tällaista kovaa laukkua. Toki jokin ratkaisu missä läppäri, sadekamat ja lukko saadaan kulkemaan mukana pitää olla. Laukun sijaan voisi sadekamoille tietty olla pieni nahkapussi satulan alla, läppärille koukut johon sen voisi ripustaa omassa pussissaan ja lukonkin voisi kai laittaa kiinteäksi? Prätkän rattilukko ohjausakseliin?

Myös perinteinen nahkainen sivulaukku puolustaa paikkaansa. Fillarin keveyden takia prätkien laukut vaan näyttävät kaikki aivan liian raskailta. Jos vaikka näistä talven swapeista jostain jäisi wanha sivulaukku kyytiin.

Aikaa suunnitttelulle ja tekemiselle on reilusti, rupeaa tuo fillarointikausi tältä vuodelta nääs olemaan ohi. Tässä kun ei ole talvella juuri mitään tekemistä niin ehtii sitten talvella vääntään tätäkin...