HBS15 ja iho kärysi

Kuva (c) Sari Hakala / Urheilukuvat.net

Kävin polttamassa nenäni, otsani, niskani  ja käsivarteni HBS15:ssa. Mukavaa oli.

Voittajat: http://www.bajahill.net/2015/06/helsinki-bike-show-15-helteisella.html

Kuvia: http://www.urheilukuvat.net/Show/2015-Helsinki-Bike-Show/

Video palkintojenjaosta: https://www.youtube.com/watch?v=XiD42YwyYrU

HBS15 ensi lauantaina 13.6 kello 11-16:00

Kaikkea tietoa käytetään väärin #3

Iltalehti tänään: Siviilipalvelustaan poliisilaitoksella suorittanut mies tarkasteli luvatta kymmeniä rikos- ja muita ilmoituksia poliisin tietojärjestelmästä. <snip> Mies jäi kiinni, kun hän erehtyi rehvastelemaan tiedoillaan jollekin urkintansa kohteeksi joutuneista henkilöistä.

Siis eikö tuosta olisi jäänyt mitenkään kiinni jos kaveri olisi älynnyt pitää päänsä kiinni?

Toistetaan taas: Kaikkeen kerättyyn tietoon pätee aina muutama nyrkkisääntö: 1) Kerättyä tietoa ei varmuudella saa koskaan pois ja 2) kerätylle tiedolle kaikkein houkuttelevin ja todennäköisin ensimmäinen käyttö on tiedon väärinkäyttö.

Edellinen ja yhä melko tuore kirjoitus samasta aiheesta 18.7.2014.

Prenikka nahkaliiviin

Sain moottoripyöräilyn eteen tehdystä työstä kiitoksena SMOTOn kultaisen prenikan. Samassa seurassa olivat myös Juha Liesilinna, Liisa Leino, Marja Suominen, Simo Ruuska, Sirpa Heiskanen ja Teemu Lindfors.

Omalla kohdallani perusteluissa kerrottiin seuraavaa:

Sylinteri, venttiili ja roottori, aktiivinen kontaktiorganisaattori ja ideamoottori. Rakentaa fillarista pillarin ja it:stä mp:n. Tehnyt mittavan uran lainsäädännön, testien, mittausten ja muutosten parissa Smoton hyväksi. Mr. Keep the wheels spinning!

Taustaa: http://www.smoto.fi/?p=2117 sekä muutamia juttujani aiheesta: http://www.bajahill.net/search/label/edunvalvonta

Kaikkea kerättyä tietoa käytetään väärin

Savon Sanomat uutisoi viime viikolla: Henkilötietoja urkittu kaikista rekistereistä (10.7.2014). Uutisen mukaan kaikilla viranomaisaloilla, potilastiedoista verotietoihin ja Kelan tiedoista rikosrekistereihin on tullut tuomioita henkilörekisterien väärästä käyttöstä. 

Kirjoitelin ITS:n tiimoilta jo aikaa sitten (23.11.2011): Kaikkeen kerättyyn tietoon pätee aina muutama nyrkkisääntö: 1) Kerättyä tietoa ei varmuudella saa koskaan pois ja 2) kerätylle tiedolle kaikkein houkuttelevin ja todennäköisin ensimmäinen käyttö on tiedon väärinkäyttö.

Äänestämisen ja vaikuttamisen vaikeus

Kirjoittelin tällä viikolla parikin artikkelia moottoripyörien katsastuspakosta (Täysistunto äänesti katsastuspakon takaisin (3.7.2013) ja Katsastusasian äänestykset kummastuttavat motoristeja (4.7.2013)). Erityisesti tuon jälkimmäisen kanssa meinasi tulla pahanlaatuinen pykälä-ähky.

EU:n parlamentin sivuilla on kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto. Sen ymmärtäminen ja jäsentäminen vaatii melko paljon keskittymistä ja perustietoa parlamentin toimintatavasta ja dokumenttien muodoista.

Esimerkiksi tämän katsastusasian äänestystulokset ovat yhdessä dokumentissa, äänestettävät kohdat ja käsitellyt asiat toisessa dokumentissa (jonka otsikko loogisesti viittaa perävaunuihin) ja valmisteludokumentit vielä kolmannessa pinossa. Äänestystapoja on kaksi joista vain toisesta voi selvittää kuka paineli mitäkin nappia. Kaikki teksti on kiemuraista lakimongerrusta ja keskustelussa vilisee termejä komissiosta, neuvostosta, tarkistuksista, artikloista, istunnosta ja valiokunnasta. Prosessikuvauskin on sekava ja pitkä.

Vaikuttaminen edellyttää keskittymistä ja pienikin nukahtaminen kriittisessä kohdassa voi kääntää halutun tuloksen päälaelleen. Katsastuspakkoasiassa peräkkäisissä äänestyksissä on ensin äänestetty pakon poistamisen hyväksymisestä jossa siis 'kyllä' ääni hyväksyy katsastuspakon poiston ja 'ei' ääni ei hyväksy poistoa. 'Ei' äänet voittivat. Seuraavassa äänestyksessä lähes samasta asiasta on äänestetty mutta päinvastoin; 'kyllä' ääni haluaa katsastuspakkoa mutta 'ei' ääni ei halua katsastuspakkoa. 

Katsastuspakon vastustajan olisi siis loogisesti ensin pitänyt äänestää 'kyllä' ja sitten 'ei'.

Kulmakarvoja kohottaa näiden tapausten perättäiset äänestystulokset. Kyllä-ääniä on tullut ensin 354 ja sitten 364 ja ei-ääniä kummassakin tapauksessa 322. Ovatko kaikki MEPit olleet hereillä ja huomanneet että ensin 'ei' on kyllä ja 'kyllä' on ei ja sitten 'kyllä' on kyllä ja 'ei' on ei...? Kuinka paljon tällainen koukerointi vaikuttaa oikeasti äänestystuloksiin vai onko se niin tuttua edustajille, että asiassa menee sekaisin vain toimittajat ja me maallikot...

HBS13 Hietsussa Taivalsaaren kentällä ensi lauantaina

Poliisi ajoi vaatimustenmukaisuusmiinaan

Hesari uutisoi eilen poliisin pieleen menneestä autohankinnasta. Hankittuja autoja ei saatu rekisteröityä Suomeen koska ne eivät täyttäneet Suomen teknisiä vaatimuksia (HS: Karhu-ryhmän panssariajoneuvot käyttökelvottomia – hankinta tutkintaan (14.3.2013)).

Ajoneuvoharrastajan kasvoille nousee tässä vaiheessa ensin vahingoniloinen hymy. Saman ongelman kanssa on painittu vuosikausia satojen harrastajien toimesta. Usein vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen on yhdestä A4-lapusta kiinni. Pahimmillaan ajoneuvo täyttäisi tekniset vaatimukset mutta mistään ei saa paperia jolla sen voisi todistaa. Lopulta harrastajan pitää myydä peli varaosiksi tai takaisin ulkomaille, usein suurehkolla tappiolla.

Poliisi ajoi tässä tapauksessa aivan samaan miinaan. Hankitut ajoneuvot ovat varmaankin turvallisia ja suhteellisen vähäpäästöisiä eikä niistä koituisi vakavaa vaaraa liikenteelle tai ympäristölle. Mutta ne on valmistettu ja muutettu toisen maanosan hiukan erilaisia mutta vastaavia teknisiä vaatimuksia vastaan. Siitä on pumaskat ja leimat, mutta ne eivät kelpaa täällä pohjolassa.

On sinänsä erinomainen asia, että tässä ei annettu poliisille tiskin alta jotain erillis-erikois-lupaa rekisteröidä ajoneuvot papereiden merkinnöistä huolimatta. Miksi poliisi olisi saanut tällaisen luvan, mutta kotimainen ajoneuvojen ammatinharjoittaja tai harrastaja ei?

Vahingoniloinen hymy muuttuu tässä vaiheessa voimattomaksi, turhautuneeksi ja surulliseksi virnistykseksi. Pykälänikkarien speksausvimma on ehtinyt kovin kauaksi maalaisjärjen piiristä. Niin kauaksi, että edes poliisi jonka pitäisi valvoa lainmukaisuuta tienpäällä, ei itse pysy pykälistön kyydissä vaan tekee vahingossa 362000 euron kuprun.

Kustom Kulture Show starttaa huomenna

Kustom Kulture Show kaapelitehtaalla huomenna 13-03:00, ja sunnuntaina 11-16:00.

Ks. video http://www.bajahill.net/2013/02/kustom-kulture-show-kaapelitehtaalla-16.html

Miten ITS-järjestelmä toimii?

Liikenneministerin mukaan (Oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan (3.10.2012)) ihmiset eivät tunne ITS-teknologiaa ja sen mahdollisuuksia riittävän hyvin. Tästä päättelin, että muutama kaaviokuva aiheesta on paikallaan. Saattaa auttaa itse ministeriäkin.

Käsittelen tässä vain ja ainoastaan ITS:n osuutta joka liittyy ajoneuvojen seurantaan ja tämän tiedon käyttämiseen verotuksen perustana. ITS (Intelligent Transport System) on käsitteenä laajempi ja siihen kuuluu kaikenlaista e-call:sta, kaista- ja etäisyysvahdeista aina automaattisesti adaptoituviin nopeuksiin ja liikenteen automatisoituun reititykseen.

Kuva 1. Yksityisyydensuojaa uhkaava ja mielestäni myös perustuslain vastainen järjestelmä joka nyt on pilotointivaiheessa. Systeemissä ajoneuvo raportoi paikkatietoa viranomaisen palvelimelle jossa tuon tiedon avulla voidaan laskea ajoneuvon verotus.

Pilottihankkeet joihin olen päässyt tutustumaan pohjautuvat arkkitehtuuriin, jossa ajoneuvossa oleva ITS-boksi raportoi paikkaansa keskusjärjestelmälle (kuva 1). Tämä viranomaisen omistama (mutta todennäköisesti palveluntarjoajan ylläpitämä) keskusjärjestelmä tallettaa paikkatiedot ja käyttää niitä liikkumisen verotuksen  laskemiseen.

Ongelma tässä on nimenomaan tuo tarkan paikkatiedon ja identteetin tallentaminen. Tietoa kun voi käyttää myös ihan mihin muuhun tahansa, mikä nyt sattuu milloinkin olemaan poliittinen halu ja tarve, tai kenellä on tietoihin pääsy.

Yleisen tiedonkäsittelyn ja tietoturvallisuuden dynamiikan mukaan tietoa käytetään ensin aina väärin. Siis jos ehditään, ennen kuin se vuotaa vääriin käsiin.

Toinen isohko ongelma on kaikkien ajoneuvon paikkadatasta koituvat tietoliikennekustannukset. Vaikka yksittäinen siirto kuormittaa televerkkoa vähän on satojen tuhansien pikkusiirtojen myötä dataliikennettä melkoinen määrä. Kuka tämän maksaa? Puhumattakaan maanantai-aamuna samanaikaisesti töihin starttaavien ajoneuvojen dataliikenteen piikistä jonka parissa hommia riittänee useammallekin ylläpitäjälle. Operaattorit ovat takuulla paitsi innoissaan niin myös mielellään lobbaamassa ITS:ää.

ITS ilman uhkaa yksityisyyden menettämisestä?

Kuva 2. Järjestelmäarkkitehtuuri josta ei olisi yhtä suurta uhkaa yksityisyydensuojalle. Systeemissä ITS-boksi laskee verotustiedot ja raportoisi lähinnä kertynyttä saldoa palvelimelle.

Järjestelmä olisi toteutettavissa myös niin, että yksityisyydensuojaa ei uhata tai loukata. Tämä vaatisi verotustiedon laskennan vastuun delegoimista keskussysteemiltä ajoneuvoon asennetulle ITS-boksille (kuva 2). Tämäntyyppisen järjestelmän kuvausta ministeri varmaankin tavoitteli blogissansa. Valitettavasti pilottihankkeita ei ole toteutettu näin (Ministeri ei tiedä mitä on tilaamassa (22.1.2013)), mutta esimerkiksi Saksalainen Toll Collect on tämäntyyppien järjestelmä.

Tällainen järjestely on tietolikenteen kannalta tehokkaampi mutta toisaalta verolaskurin antaminen kansalaisten (lue = verohakkereiden) käsiin on hallinnon kannalta riskaabelia. Tälläisen älykkäämmän ITS-boksin hinta olisi myös kalliimpi kuin pelkän paikkatransponderin.

Tässä mallissa järjestelmän muuttaminen johonkin uuteen ja muuhun kuin nyt julki tuotuun verotustarkoitukseen olisi myös hankalampaa. Tämäntyyppisen systeemin käyttäminen esimerkiksi nopeussakottamiseen, sairaslomalaisten tai työttömien seurantaan Kela-korvausten laskennan apuna, lakia ehkä rikkoneiden etsintään, liikenteen reaaliaikaiseen ohjaamiseen, alkossa tai rakastajan luona käyntien laskemiseen, julkkisten stalkkaamiseen tai johonkin muuhun on hankalaa. Tässä arkkitehtuurissa tarkkaa paikkatietohistoriaa ja identiteettiä ei edes toimiteta palvelimelle eikä sitä siten ole talletettu keskustietokantaan.

Satelliitit jotka seuraavat Teitä

Vastoin ministerin kirjoitelmia paikannussatelliitit eivät muuten seuraa teitä, saatikka ihmisiä tai ajoneuvoja. Nämä satelliitit vain lähettävät tietoa, jonka avulla maanpäällinen vastaanotin, tässä tapauksessa ITS-boksi, voi laskea etäisyytensä näkyvistä satelliiteista. Kun satelliittien radat ja kiertoajat eli paikka tunnetaan voi boksi laskea tarkan sijaintinsa telluksen pinnalla. Satelliitille ei tässä lähetetä missään vaiheessa mitään tietoa.

Samaan perusfysiikkaan ja matematiikkaan (jonka jo lukiolaisen pitäisi osata) perustuvia toisistaan erillisiä paikannusjärjestelmiä ovat amerikkalainen GPS, eurooppalainen Galileo ja velivenäläisen Glonass.

---

Koska nämä ITS-jutut tuntuvat kiinnostavan tein niille oman 'ITS' tunnisteen. Kaikki Luupilotin ITS-jutut: http://luupilotti.blogspot.fi/search/label/ITS

Wanha BajaHill-aprillijuttu josta on tulossa todellisuutta: Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2003)

Ministeri ei tiedä mitä on tilaamassa

Silmiini sattui liikenneministeri Merja Kyllösen blogikirjoitus (Oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan (3.10.2012)). Kyllönen kirjoittelee: "Paikannusjärjestelmässä satelliitti seuraa maanteitä ja kansalaisen autossa on laite, joka kerää informaation. Ei ole kolmatta osapuolta, joka vahtii autoilijaa, koska auto ei lähetä tietoa minnekään eteenpäin, vaan tieto kerääntyy kansalaisen auton laitteistoon. Ajetut kilometrit voitaisiin tarkistaa esimerkiksi katsastuksen tai huollon yhteydessä. Mistään vakoiluvisiosta ei siis ole todellakaan kysymys."

Pilottihankkeen palvelimelta napattu seuranta- ja keräilyraportti josta selviää kaikenlaista. Sen avulla ajoneuvojen liikkeitä voi seurata historiadatana tai vaikka reaaliaikaisesti. Mistään vakoiluvisiosta ei siis ole todellakaan kysymys, right?

Mielenkiintoinen ajatus tuo, että satelliitit seuraavat maanteitä. Tuon voinee ohittaa kiireessä kirjoitettuna lapsuksena. Mutta liikenneministeri on pihalla siitä, miten systeemi tai ainakin nyt testauksessa olevat pilottijärjestelmät toimivat. Ne keräävät keskitetysti paikkatietoa jokaisesta systeemissä mukanaolevasta ajoneuvosta. Tämäntyyppinen järjestelmä nimenomaan on se kansalaisten pelkäämä kyttäyssysteemi.

Kysyin viimeksi viime kesänä suoraan teknologiatoimittajalta (jääköön nimeämättä mutta helpohko arvata) voisiko näitä systeemejä luoda liikenteen verotuksen tarpeisiin niin, että perustuslain takaama yksityisyydensuoja ei ole uhattuna. Eli niin, että identiteetti- ja paikkatietoa ei koota keskitetysti. Vastaus meni suurunpiirtein näin:
- Kyllä voi, mutta tässä tapauksessa järjestelmän tilaaja ja hankkija (eli Kyllösen oma ministeriö) ei sellaista ole pyytänyt, tai edes halua.

---

Edellinen juttu samasta aiheesta: Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat (17.12.2012)

Lobbaaminen luo lobbaamista, ja rikkaat ovat voittamassa

Tampereen esityksen agenda. Slidet löytyy SMOTOn sivuilta, jos kiinnostaa.

Kävin hiljakkoin jälleen puhumassa motoristien edunvalvonnan dynamiikasta ja reaaliteeteistä. YLE lähetti ajankohtaan sopivasti dokumentin Brysselin lobbareista. Hyvä oppitunti eri osapuolten edunvalvonnasta näin direktiivien aikakaudella. Areenassa eka osa, suosittelen: http://areena.yle.fi/tv/1768957

Laaja eri intressiryhmien suorittama lobbaus johtaa sivutuotteena siihen, että ilman lobbausta ääntänsä ei oikein saa esiin. Tai on muutenvain pihalla siitä missä mennään, jos ei seuraa muiden osapuolten lobbaushankkeita. Motoristien edunvalvonnan täytyy siis lobata omia asioitansa myös siksi, että kauppiaiden katsastajien, vakuuttajien, valmistajien jne lobbareille saadaan jokin vastapaino joka tuo esiin motoristien kannan kuluttajina.

Eri osapuolten tavoitteet eivät aina ole samansuuntaisia, tuore esimerkki oli Dekran taitavasti Komission hankkeeksi maskeeraama moottoripyörien vuosikatsastuspakko (Komissio katsastusalan valepukkina (3.8.2012)). Se jolla on eniten rahaa (eli lobbausvoimaa) voittaa varmimmin, mutta ei aina. Hyvillä argumenteilla ja faktoilla pärjää, kun tietää milloin ja mihin ne argumentit pitää toimittaa.

Konferenssiporukkaa Näsineulan juurella

Ensin tulee taulukko, sitten tilasto ja sitten emävale

Olen kovasti huolissani edunvalvonnan tulevaisuudesta tällaisessa ympäristössä. Reaktiivinen edunvalvonta voi korkeintaan hidastaa erilaisia hankkeita, ja onnistuu joskus leikkaamaan älyttömimmät huiput. Vastapuolella on kuitenkin käytössään täysipäiväisiä ammattilobbareita jotka voivat hankkia erilaisia tutkimuksia, tilastoja tai vaikka luoda kokonaisia 'riippumattomia kansalaisjärjestöjä' ajamaan omia asioitaan.

Tässä ympäristössä vapaaehtoisten harrastelijoiden oman toimen ohella tekemä lobbaus ja edunvalvonta on jäämässä pahasti jalkoihin. SMOTOn ja FEMAn kautta meillä on Brysselin toimistolla sentään kolme palkattua henkilöä hoitamassa asioita. Valitettavan iso osa ajasta kuluu itse organisaation pyörittämiseen eikä raha riitä alkuunkaan siihen missä mittakaavassa vastapuolella on käytössään resursseja. Tuloksia toki on saatu aikaan.

Esimerkiksi Ruotsissa motoristien edunvalvontaorganisaatiolla (SMC) on palkattuna 13 henkeä. Suomessa pitäisi tavoitella ainakin muutaman täysipäiväisen ammattilaisen miehittämää motoristien edunvalvontaorganisaatiota jotta hommaan saadaan ammattimaista selkätukea.

Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat

Myös autoliitto on herännyt arvostelemaan ITS-tiimin eli Ollilan liikennetyörymän tavoitteita ja tekemisiä. Sivuillansa "Autoliitto peräänkuuluttaa laajaa keskustelua tieliikenteen veroista (17.12.2012)" ja suomii kritiikitöntä julkista keskustelua.

Eniten tuossa työryhmässä panee silmään sen kokoonpano: Puheenjohtana on kansainvälisen öljy-yhtiön puheenjohtaja jolla on paljon kytköksiä myös IT-värkkiteollisuuteen. Muina jäseninä on teollisuuden ja kauppiaiden sekä viranomaisten edustajia. Työryhmässä ei ole mukana maksajien ja tienkäyttäjien eli kuluttajien edustajia, vaan mainittujen tahojen katsotaan valvovan myös kuluttajien etua.

Hiljakkoin Ollila laukoi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan (TS: Jorma Ollila uskoo ruuhkamaksuihin – yksityisyys huolestuttaa (14.12.2012)), että huoli yksityisyyden suojasta voidaan ratkaista sillä, että kerättyjä tietoja ei pääse lukemaan kuin rajoitettu joukko viranomaisia. Tämähän menee aivan kuten Uvilan tapauksessa (HS: 94 poliisia urkki Auerin tietoja (16.12.2012)). Jepjep.

Olen ehtinyt kirjailla tästä ITS:n ihanuudesta useampaankin otteeseen. Edelliset löpinät aiheesta tässä blogissa: Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa (23.8.2012), Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys (15.3.2011) ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo (23.2.2011).

Puhujana Turussa

Kävin eilen puhumassa SMOTO:n edunvavontakonferenssissa, Turussa. Aiheena oli tulevaisuuden uhkakuvat moottoripyöräilylle, mitä tähän mennessä on saatu aikaiseksi ja miten tuo temppu tuli tehtyä.

Lainsäätäjillä ja virkahenkilöillä on päätäntävalta, kaupallisilla toimijoilla pääomaa. Kuluttajien edunvalvonnalle jää työkaluksi asiantuntijuus.

Juttu ja esitysmateriaalit: http://www.smoto.fi/index.php/uutiset/kerhotiedotteet/758-edunvalvonta-aivoriihi-saa-jatkoa

Mielenosoitukseen katsastuspakkoa vastaan

Nyt kannattaa ajaa pidemmältäkin hyvän asian perään. Stadissa mielenosoitus katsastuspakkoa vastaan lauantaina 22.9.2012.

Moottoripyörien vuosikatsastuksella ei paranneta liikenneturvallisuutta, ympäristöä tai edes omaisuuden suojaa. Sillä parannetaan katsastusalan yrittäjien liikevaihtoa.

Lisätiedot: http://www.bajahill.net/2012/09/liity-vastustamaan-maaraaikaiskatsastuk.html

Komissio katsastusalan valepukkina

Komissio julkaisi taannoin pitkään valmistellun esityksensä joka koskee moottoripyörien vuosikatsastusta. Motoristin kypärään osui komission käyttämä perustelu katsastuksen tarpeellisuudesta.

Taustatöissä aktiivisesti lobannut  Dekra (monikansallinen katsastusjätti Saksasta) on näes saanut komission toitottamaan omia tilastojansa. Toisin sanoen Komissio on ottanut kannan, että se puoltaa vuosikatsastusta koska katsastusalan yrittäjät sanovat, että sellainen tarvitaan.

Dekran julkaisemien tietojen mukaan mopo- ja moottoripyöräonnetomuuksista peräti kahdeksan prosenttia johtuu teknisistä vioista jotka voitaisiin välttää, jos pyörille tehtäisiin jokavuotinen tarkastus. Luku nostaa kulmakarvoja useiden liikenneturvallisuutta pitkään seuranneiden keskuudessa.

Moottoripyörille ei suoriteta vuosikatsastusta yhdeksässä Euroopan valtiossa. Jotta voitaisiin todeta, että vuosikatsastuksesta on merkittävää hyötyä liikenneturvallisuudelle pitäisi tietenkin maiden joissa sellainen on olla tilastollisesti merkittävästi turvallisempia kuin maiden, joista vuosikatsastuspakko puuttuu. Tällaista eroa ei kuitenkaan ole löydettävissä. Jos moottoripyörien lukumäärä suhteutetaan väkilukuun (ajomääriähän ei tilastoida luotettavasti) on liikenneturvallisuus Suomessa parempi kuin useassa sellaisessa maassa, joissa moottoripyörille on katsastuspakko. Komission lobbaama tulonsiirto harrastajilta katsastuskorporaatioille ohittaa tämän logiikan kokonaan.

Myös Dekran tilastojen päätelmät arveluttavat. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa julkaistuissa tutkimuksissa yhdessäkään ei mainita moottoripyörien teknistä kuntoa onnettomuuksien osatekijänä. Liikenne- ja viestintäministeriön lähetekirjeessä  mainitaan tekninen puute onnettomuuden osasyynä 3,1 prosentissa vuosina 2002-2007 (VAKES:in tietokannasta saatu tilastollinen otos, ei julkaistu tutkimus). Kattava eurooppalainen moottoripyörävalmistajien onnettomuustutkimus MAIDS (jota yleisesti pidetään hyvin luotettavana) löytää teknisiä vikoja vain 5,1 prosentissa loukkaantumisiin tai kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja vain 0,3 prosentissa se oli onnettomuuden syntyyn vaikuttava merkittävä tekijä.

Kaiken lisäksi näissä tutkimuksissa tekninen vika lähes aina tarkoittaa joko renkaiden ilmanpainetta tai kuntoa. Muutama merkintä tulee jarruille ja loput harvat osumat muihin komponentteihin. Toisin kuin autoissa moottoripyörän rengas on kulutustavaraa. Paljon ajavalla kuluu ajokaudessa useampikin rengaskerta, jarrupaloista puhumattakaan. Vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävällä virkarahatuksella ei liene vaikutusta renkaiden kuntoon.

Mediapeli yleisön ja poliitikkojen mielipiteistä käynnissä

Jos Dekra tai katsastusala olisi itse julkaisuut nämä tilastonsa ja tiedotteet vuosikatsastuksen tarpeellisuudesta media tuskin olisi tarttunut aiheeseen. Sen sijaan media on hanakasti toistanut jaloa tavoitetta jopa tuhansen ihmishenkien säästymisestä vuosikatsastusten avulla, kun Komissio on toistanut alan toimijoiden tiedotetta. Sisällöllä tai tutkivalla journalismilla ei siis ole väliä, vain se merkitsee kuka tiedon välittää. Pienellä nettihaulla työstään kiinnostunut toimittaja olisi kuitenkin voinut löytää hiukan toisenlaisiakin ajatuksia uutisen taustoiksi.

Olen aina naivisti ajatellut, että EU ja sen hallinnon pää Komissio on luotu nimenomaan kansalaisia varten. Sen pitäisi siis ajaa kansalaistensa etua. Näin räikeä asettuminen liikevoittoa tavoittelevien monikansallisten katsastusalanyritysten taakse tuntuu jo oudolta. Homma haisee, ja pahasti.

Tässä tapauksessa uutinen ei mielestäni ole se mitä tiedotteessa kerrotaan ja mitä media on toistellut. Lööpin pitäisi olla 'Komissio katsastusalan valepukkina'. Toivottavasti EU:n parlamentti näkee asian taakse ja taustoihin, kun komission ehdotus joskus syksyllä tulee käsittelyyn. Peli ei suinkaan ole selvä, isokin vale menee läpi jos kukaan ei ole huutamassa valepukkia. Harrastajien tulisikin hanakasti kommentoida median uutisia faktoilla ja linkeillä esim MMAF:n ja SMOTO:n vasta-artikkeleihin (joiden kautta ym. tilastolliset tutkimukset löytyy viitteineen).

Kirjoittelin aiheesta viimeksi jutussa Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö (14.4.2011). Muuta hyvää luettavaa on MMAF:n hyvä ja yhä ajan tasalla oleva juttu Mitä hyötyä moottoripyörien vuosikatsastuksesta olisi? (5.1.2007) sekä  Komissio ehdottaa moottoripyörille katsastuspakkoa (13.7.2012).

HBS12 galleria

HBS12 eli Helsinki Bike Show 9.6.2012 galleria Urheilukuvissa:


Kaikki kuvat http://www.urheilukuvat.net/Show/HBS12/

Helsinki Bike Show ensi lauantaina!

TOKOINRANTA 9.6.2012

Ensi lauantaina 9.6.2012 olisi Tokoinrannassa taas rakennettujen ja muunneltujen moottoripyörien ride-in näyttely! Ei pääsymaksuja!

Musiikkia, upeita käsityötaidon näytteitä ja paljon kaikkien mahdollisten ja mahdottomien tyylisuuntien moottoripyöriä. Näyttelypyörät (ajamalla portista) sisään 11:00 mennessä, palkintojenjako noin 15:30.

Lisätiedot: http://www.mmaf.fi/forum/index.php?topic=1744.0 ja http://www.helsinkibikeshow.fi/

Ohiajomelun mittauksia vakiopyörille Hyvinkäällä 19.5.2012

Kuva (c) 2012 MMAF.

MMAF järjestää vakiopyörille ohiajomelun mittausta Hyvinkään lentokentällä (http://www.hyik.fi/lentokentta/opaskartta) huomenna, 19.5.2012 kello 11-15:00. Tilaisuus pidetään säävarauksella, sateella ei mitata. Tilaisuuteen toivotaan nimenomaan vakiokuntoisia pyöriä, mitä uudempia sen parempi. Muunneltujen moottoripyörien kanssa ei tällä kertaa kannata vaivautua paikalle kuin korkeintaan hiljaiseksi yleisöksi.

Tarkoitus on kerätä ajantasaista dataa 1.1.2010 voimaan tulleen kopterlain (eli asetus L-luokan ajoneuvon korjaamisesta ja rakenteen muuttamisesta (1078/2009)) metelipykälistä ja niiden soveltuvuudesta käytäntöön. Toisinsanoen kysymys kuuluu, kuinka realistisia nykyiset raja-arvot todellisuudessa ovat?

Pyöristä kirjataan ylös merkki, malli, moottorin iskutilavuus, vaihteiden lukumäärä ja käyttöönottovuosi (ja tietenkin tulokset). Muita tietoja ei yksilöidä. Mittaus tapahtuu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Taustat: Metelin mittauksia tien päällä (10.5.2012)

Peräkärry prätkään - Kaikenlaista huomioitavaa

Unkarissa asuessani tarttui muuttokuormaan eräästä swapista wanha, 50-luvulta peräisin oleva Pannonian peräkärry. Kunnostin kärryn ja maalasin sen samalla kun muutenkin sudin silloisen pyöräni (kuvissa).

Teetin pyörän jo olemassaolevaan matkustajan selkänojaan tavaratelineen, jonka päätyyn sain kärryn kiinnityspisteen. Kiinnitysmekanismi on kokonaisuudessaan omaa suunnittelua, toteutus tuli Budapestilaisesta MC-kerhosta.

Pykälät ja mp:n peräkärry

Kokoan tähän mitä mp:n peräkärrystä säädetään tällä hetkellä (asetuksessa rakenteesta ja varusteista, 5 a luku sekä joukko muita pykäliä). Vanhemmissa pykälissä on erilaisia ja usein kevyempia vaatimuksia esim valoille ja heijastimille, nämä allaolevat siis koskevat uusia mp:n peräkärryjä.

Kiinnitys pyörään pitää olla 'kestävä ja tarkoituksenmukainen', yleensä on suosittu autojen peräkärryjen palloniveltä. Yksirenkaisten kärryjen kanssa (kuten tämä mun kärry) tämä kiinnitystapa ei luonnollisesti toimi. Tarkkoja vaatimuksia kiinnitysmekanismille ei siis ole, mutta tahaton aukeaminen on estettävä.

Kärryssä on oltava suunta-, taka-, kilven- ja jarruvalo sekä etu-, sivu- ja takaheijastimet. Tämä tuli voimaan 29.9.2005, sitä vanhemmissa kärryissä vilkkuja tai ajovaloa ei tarvita paitsi jos kärry peittää takaapäin osittainkin pyörän omat valot. Koska oma kärryni on 50-luvulta, enkä löytänyt sen ajan vaatimuksia kärrylle mistään tein siihen soveltavasti hyväksi katsomani valotukset (kilven-, taka- ja jarruvalot).

Alle 80cm leveässä kärryssä taka- ja jarruvaloja ja takaheijastinta ei tarvitse kahdentaa vaan yksi valo riittää. Kaikki valot tulee kytkeä toimimaan rinnan mp:n vastaavien valojen kanssa. Valaisimien paikoista kannattaa lukea määräykset suoraan pykälistä (asetus rakenteesta ja varusteista, 5 a luku).

Peräkärryssä pitää olla oikean nopeusluokan ilmarenkaat, kottikärryn rengas ei siis kelpaa. Peräkärryn renkaiden urasyvyyksiä ja talvirenkaiden käyttöä koskee samat pykälät kuin prätkääkin (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 18 §). Mp:n peräkärryn jousitukselle ei ole vaatimuksia, tai en niitä ainakaan löytänyt. Yllättäen peräkärrylle on voimassa lokasuojapakko toisin kuin mp:llä (asetus rakenteesta ja varusteista, 21 h §).

Prätkän peräkärryä ei rekisteröidä. Moottoripyörän peräkärryssä ei siis ole omaa rekisterikilpeä (ajoneuvolaki 64 a §) vaan kopio prätkän rekisterikilvestä. Kopion voi tilata konttorilta pikkurahalla täyttämällä lomakkeen ja laittamalla syyksi 'peräkärry'.

Moottoripyörän peräkärry saa olla enintään 1,5m leveä. Kärryn massa ja kantavuus ei saa ylittää mp:n valmistajan ilmoitamaa maksimia tai puolta pyörän kuormittamattomasta massasta (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 34 §). Kärryn tai yhdistelmän pituudesta tai korkeudesta ei ole säädetty mitään (tai en pykäliä löytänyt) joten näitä maksimimittoja rajaa sovellettava kaatopykälä yleisistä maksimimitoista (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 27 §, itse prätkän maksimimitat muuten kohdassa 27 a).

Peräkärryssä kuorma ei saa ylittää sivusuunnassa kärryn koria, tämä ei koske kuitenkaan veneen kuljettamista. Sensijaan kuorma saa pituussuunnassa ylittää peräkärryn uloimman osan eteenpäin metrin verran, ja taaksepäin kaksi metriä. Maksimikuorman osalta ei ole säädetty muuta mitä edelläolevat massat rajoittavat (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 34 §, 45 - 49 §).

Peräkärryn kanssa mp:n maksiminopeus on 80 kmh, jos kärryssä ei ole jousitusta niin maksiminopeus on 60 kmh (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 3 §, 3.). Henkilöiden kuljettaminen moottoripyörän peräkärryssä on kielletty (asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 44 §).

Kärry käytännössä

Alkuperäinen Pannonian kiinnitysmekanismi oli kärrystä kadonnut jonnekin historian tuuliin. Suunnittelin uuden kiinnitysmekanismin niin, että siihen tulee sokkavarmistuksen lisäksi myös ruuvikiinnitys. Kiinnitystappisysteemi on tehty kovasta rosterista, en muista enään tarkkaa metallilaatua.

Mekanismi toimi muuten erinomaisesti, mutta neliön muotoinen tappi jolla kärry kiinnitetään pyörään on suora. Tästä seuraa se, että kärry pääsee kuormattuna huojumaan hiukan sivusuunnassa. Tämä tuntuu yli 80 kmh nopeuksissa ikävänä keinuntana. Seuraavaan versioon (jossa kärry tulee ADHD:n perään) korjaan tämän ongelman niin, että kiinnitystappi ja vastaava reikä muutetaan kartion muotoiseksi eli yläpäästään leveämmäksi. Näin kiinnityksestä tulee mekaanisesti riittävän jäykkä.

Kaikenkaikkiaan peräkärry on todella oiva kapine kun on tarve kuljettaa tavaraa ja kaikkea painoa ei halua pyörän päälle. Naisen kanssa matkaillessa pyörän päällä saattaa tulla myös ahdasta, jos kamaa ei saa peräkärryyn.

Painonjakauman kannalta tämä Pannonian malli on huono kahdesta syystä: Kiinnityspiste tulee ylös ja kärryn rengas on takareunassa jolloin paino kohdistuu aisaan ja pyörän takajousitukselle. Kaikkea ai kuitenkaan aina saa, tyyli menee joskus toiminnon edelle.

En ole huomannut mutkateillä kurvaillessa kärryn kanssa juuri mitään ongelmia, niin kauan kuin kärry on kuormattu maltillisesti. Loota seuraa kiltisti perässä eikä se tunnu ajaessa juuri lainkaan. Huomioarvoa peräkärryn kanssa saa ihan mukavasti, jos sellaista kaipaa.


Juttu julkaistu BajaHill:ssä 18.12.2011.