Takavalo fillariin

Talvipäivien iloksi nakertelin fillariin takavalon. Se tulee samaan sarjaan kuin etuvalokin ledilamppuna (LED-päivitys (29.6.2013)).

Johdot saan vedetyksi vaihdevaijerin seurana ja sähköt ryöstän etuvalon kotelosta.

Enkelikuiskaajan hommissa

Slush 2016

Syksyn ajan olen kierrellyt enkelikuiskaajana etsimässä sijoittajia. Kävin syyskuussa FIBAN eli Finnish Business Angel Network järjestämässä tapahtumassa (https://www.instagram.com/p/BLJTr9pDc-y/) kalastelemassa kiinnostusta.

Sähkömiehen maailmankiertue

Takana pienimuotoinen maailmankiertue. Fillarikauppaa hierottiin reitillä Berliini, Amsterdam, Haarlem, Oldenburg, Hamburg, Kööpenhamina, Malmö, Göteborg, Tukholma ja Turku. Melkein maailman ympäri siis.

Reissulle mahtui pettymyksiä ja hienoja kokemuksia. Meillä on nyt myös jälleenmyyjä useammassa kaupungissa!

Uutta keulaa sähköfillariin

Jäykkärunkoinen ja -keulainen sähköfillari on ollut viime vuodet mahtipeli työmatka-ajeluun sekä satunnaiseen Stadissa käyntiin. Matkalle osuu kuitenkin melko paljo hiekkatietä ja olen silloin tällöin kaivannut jousitusta keulaan.

Keula maalattuna. Taustalla kesäauto.

Sopiva risukeula sattui keväällä eteen ja ostin sen odottamaan pyörään sovitusta.

Teetin keulaan samantien muutamia muutoksia, etujalkoja lyhennettiin paremmin 26" renkaalle ja lokasuojalle sopivaksi ja keulaan hitsattiin jarrukaapelille ja lokasuojalle kiinnikkeet.

Muutosten jälkeen maalasin keulan samalla sävyllä millä pyöräkin on maalattu. Pohjamaaliksi tuli maalifirman suosittelema kaksikomponenttiuretaani maali, pintamaali on myös kaksikomponenttimaali.

Osien kuivuttua pääsin mallailemaan komponentteja paikalleen. Kuvassa palikat koekatselmoinnissa ilman laakereita tai muita hidasteita.

Lokasuojalle pitää valmistaa uudet tuet, nuo wanhat ovat liian pitkät. Lamppu tarvitsee kokonaan uuden tuen, laakereista pitää ottaa maali pois ja kiillottaa, stemmi pitää myös saada kiiltämään. Stonga ei varmaankaan ole tämä kuvassa näkyvä ja muutakin pikkunakertelua on tuossa vielä edessä.

Väliraportti vaihdekahvasta

Jos joku miettii miten se keväällä tehty vaihdekahva (Vaihdekahva valmis ja koeajoa vailla (26.3.2016)) on toiminut, niin se on toiminut hyvin. Varsinkin sen jälkeen, kun keksin laittaa siihen oikean korkuisen korokerenkaan niin, että kahva toimii jouhevasti mutta kuulat kuitenkin pitävät kahvan oikeassa asennossa. Vaihdekaaviossa vitosvaihteen reikä on hiukan väärässä kohdassa, tämän saan korjattua nyt tänä talvena.

Maalaushommissa vanhentuneet ruiskut

Saan silloin tällöin eräältä tuntemaltani terveydenhoitajalta poistoruiskuja. Ruiskuilla on terveydenhuollon käytössä vanhenemispäivä ja niitä menee sen jälkeen roskiin.

Sensijaan maalarinhommissa tallissa wanhakin ruisku toimii mainiosti maalimittarina. Niillä on helppo sekoitella pieni erä kaksikomponenttimaalia. Mittasuhteet saa tarkasti kohdalleen.

Tässä paras on kolme ruiskua; Yksi värille, yksi kovettimelle ja yksi sekoittamiseen. Tuolla kolmannella kun pumppaa maalia edestakaisin muutamaan kertaan niin sekaisin on. Kaksikomponenttimaali kuitenkin tuhoaa kuivuessaan tuon kolmannen ruiskun, sensijaan kaksi ensimmäistä säilyvät käyttökelpoisina monta päivää.

Runkosuunnittelua ja keskustelua ulkomaiden kanssa

Sarjavalmistusta varten tarvitsemme fillarirunkotehtaan tekemään uusia runkoja. Tuollaisia tehtaita löytyy Taiwanista.

Olen viime kuukaudet tehhnyt ammattimaisesti runkosuunnittelua ja pompotellut sähköpostissa kuvia edestakaisin Suomen ja Taivanin välillä.

Edellinen runkosuunnitelma (Runkosuunnittelua fillariin (9.1.2012)) oli tehty edellisen tehtaan ehdoilla ja koneita varten. Uusi tehdas vaatii uudet suunnitelmat.

Tällä kerralla homma menee niin, että he tekevät omat piirrustuksensa mun piirrustusten pohjalta. Sitten hommaa katselmoidaan ja versioidaan moneen kertaan edestakaisin kunnes loppullinen piirrustus on hyväksytty. Sitten tilataan koerungot ja tarkistetaan mitä oikeasti tulee.

Loputon pikkuremppa valmis - Kesäauto alle

Otsikko valehtelee; Ennen katsastusta tarvitsee vielä säätää jarruja sen verran, että ne eivät laahaa.

Loputon remontti kesäauton kanssa valmistui vihdoinkin. Siinä oli kaikenlaista pikkuvikaa ja huoltoa kaipaavaa kohdetta, suurimpana ongelmana kaikkien kulmien jarrut.

Remppasin alle uudet jarrusylinterit, kaikki jarrupalat ja oikean eturenkaan jarrurummun. Myös automaattiryypyn säätö oli päässyt karkuun ja sekin piti säätää. Ja uusi akku vaihdettua. Muutakin tuli nakerreltua (Vetoakselin kumi paikalleen ja lootaan öljyt (17.5.2015)).

Tämä kaikki nopeasti kahdessa vuodessa talonrakennuksen ja muutaman muun projektin ohessa.
 

Lahjakoneen kytkentöjen tarkastus

Sain talliini entistä isomman pylväsporakoneen. Ennen kuin tein mitään pesin koneen perusteellisesti liuottimilla ja bensalla. Monikymmenvuotisen mustan metallimönjän alta kuoriutui esiin sininen maalipinta.

Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.

Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.

Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.

Ajokausi avattu ja vaihdekahva koeajettu menestyksellä

Kevät lämmitti Pääsiäisenä niin, että pääsin vetämään pyörään uudet kurat. Vaihdekahvaviriviri (Kahva valmis ja koeajoa vailla (26.3.2016)) toimi mainiosti! Sensijaan etujarru vaati vielä säätöä.

Vaihdekahva valmis ja koeajoa vailla

Sain nakerreltua Harrisonin vaihdekahvan valmiiksi. Yllättäen kaikki meni paikalleen ihan kuten olin suunnitellut (Toisenlainen vaihdekeppi prätkän ennakonsäätövivusta (5.3.2016)).

Epäilen vahvasti 3D-printatun muovisen vaihdekaavion kestävyyttä. Mutta kyllä se koeajot kestää. Lopullinen vaihdekaaviolevy tulee metallista. Paitsi jos tuo muovinen yllättäen sittenkin kestää hyvin.

Noita 2 mm mittaisia laakerikuulia mulla oli vain kaksi kappaletta. Ja jo nyt toinen meinasi kadota tallin harmaalle lattialle. Onneksi löysin sen. Pitänee etsiä jostain muutama kuula varalle.

Koeajo odottelee säiden lämpenemistä. Pikkupakkasella ei vielä hotsita kruisailla pitkin Espoota.

Koska kahvan päässä ei ole vaijerin etäisyyden säätöä kehittelin sellaisen hajonneen orggiskahvan ylijäämäosista.

Alennusvaihteen vaihto

Alennusvaihteen rutinaa

Sähköfillarin moottorin alennusvaihde on pitänyt  enenevässä määrin ulinaa.

Sain hiljakkoin käsiini uuden vaihteen joten muun keväthuollon yhteydessä wanha vaihdeloota vaihtui uuteen.

Purkuvaiheessa selvisi myös miksi kone on laatikon ja sähkömoottorin välistä hikoillut rasvaa; Sieltä puuttui tiiviste puolelta kierrokselta. Kasatessa tuli tuokin paikatuksi.

Samalla purin fillarin koko ensiövedon ja maalasin silmääni ärsyttäneen kampien mustan rattaan alumiinisuihkeella. Tyyli olla pitää.

Kiinandesignia piilottelemassa

Pitkään silmääni häirinnyt kiinansuunnittelijan muovilärpyke kaasukahvan päällä sai tänään kyytiä. Tai ainakin hiekkapaperia, pakkelia ja maalia.

Nyt se istuu pyörään ehkä vähän paremmin. Katsotaan josko tuohon silmä tottuisi. Tasaiseen pintaan ledien alle voisi vielä vaikka maalata H-kirjaimen pyörän merkin kunniaksi. Tai jotain.

Toisenlainen vaihdekeppi prätkän ennakonsäätövivusta

Orggisosat jotka ao. CAD-kuvassa harmaalla. Kuulien reiät tässä vielä poraamatta.

Piirtelin myös toisenlaisen fillarin vaihteiden vaihtajan (Osien 3d-printtausta ja protoilua (28.2.2016)). Tässä mallissa pohjana toimii prätkän sytytyksensäätövipu. Sen modifioiminen fillarin vaihdevivuksi näyttää melko yksinkertaiselta.

Tuossa prätkän säätökahvassa on jo valmiina runko ja säätövipu vaijerinkiinnikkeineen ja urineen sekä oheisista kuvista puuttuvat jousiprikka, tyylikäs kansi ja kiinnitysruuvi.

Otin mekanismin vaihdenaksulle mallia erään tunnetun fillarin osia valmistavan yrityksen vaihdevivun mekanismista. Valmiiseen vivun kääntölautaan pitää porata kaksi millin syvyistä reikää johon asetetaan 2mm laakerikuulat.

Proton tekemistä varten printtaan sitten vaihdekaavion mukaan poratuilla rei-illä varustetun kääntölaudan (kuvassa kirkkaan punainen prikka). Jousiprikka painaa tuota lautaa vasten noita kuulia, siitä tulee sitten se vaihdekaavio.

Punainen a oranssi osa 3D-printattavia

Eri vaihteistomalleihin tuo kääntölauta on tietty eri reikäjaolla. Tämän teen Shimano Nexus 8 navalle jossa vaihdevaijerin veto 1-8 vaihteille näyttää olevan 5-5-5-6-6-5-6 millimetriä.

3D-printattu ABS-muovimalli kestänee protoilukäytön, oikea lauta pitää tehdä metallista, sitten kun tämä on ensin todettu toimivaksi.

Koska rakenteeseen tulee tämän kääntölaudan verran lisää korkeutta pitää keskiosaa vastaavasti korottaa omalla korokerenkaalla (kuvassa oranssi). Tuon osan paksuudella voin säätää jousen painetta tuota kääntölautaa vasten.

Osien 3d-printtausta ja protoilua

Etsin pitkään Harrisoniin sopivaa, stongan vasempaan kahvaan sovitettua vaihteen vaihtajaa. Sellaisia ei näemmä edes valmisteta. On vain vaihdenavan valmistajan rumia muovikäikäleitä ja vielä rumempia kiinalaisia. Jos haluaa kauniin ja simppelin osan se pitää siis valmistaa itse.

Etsinnän lomassa sain inspiraation 50-luvun Vespan vaihdekahvasta. Päädyin sen nojalla piirtämään CADilla useammankin version osista. Kuvassa v5.

Itse valmistustapa on vielä auki mutta luultavasti tuo kotelo valetaan, porataan ja kiillotetaan, kansi leikataan alumiinista ja kiillotetaan, jousi tilataan jousifirmasta ja loput osat 3D-printataan.

Osissa on se kikka, että ne toimivat kummallakin puolella; sekä kaasukahvana että vaihteenvaihtajana.

Kuvassa on 3D-printattuna kotelon V2 sekä takana tulossa kaasukapulan V1.

Katsotaan mitä tästä lopulta tulee. Voi myös olla, että jossain  vaiheessa heitän koko pulikkakokoelman roskiin.
 

Seinille julisteita

Pyörää purkaessa ja ajoneuvojen keväthuoltoa nakerrellessa sain myös inspiraation ripustaa lattialla seinään nojanneet julisteet paikoilleen. Koheni tuo atmösfääri tallissa kummasti.