Itkuiines ei tykkää suomikelistä

Suomikeliä riittää, ja Itkuiines alkaa taas itkeä. Näytölle tulee kaikenlaista tällaista: kameranäkymä rajoittunut liasta tai huurteesta johtuen. Auto piipittää ja avustimia putoaa pois pelistä.

Ainahan nuo yleensä tokenevat, kun keli ja anturit lämpenevät. Mutta tässä on oma huvittavuutensa. Juuri silloin kun keli on pahin, vaikka sumua ja alijäähtyneen veden kiillottamaa tietä, auto päättää että nyt ei sitten auteta, ei ollenkaan.

Jos joskus tulevaisuudessa autot oikeasti ajavat itsestään ja ihmisiltä katoaa ajorutiini, niin takuulla juuri tuollaisena hetkenä vehje antaa periksi ja heittää ohjat ja vastuun takaisin untuvikkokuskille.

Hyvää Joulua.

Tutkahommia tutkimassa

Tuomassa rahtia  isolle kirkolle Eteläsatamaan Knippanin ja Kaivopuiston välisestä salmesta. Mahtui juuri ja juuri, kun ei ollut kovaa tuulta tahi aallokkoa.

Kotimaanliikenteen Laivurin ammattikoulutukseen kuuluu kolme täyttä päivää tutka- ja simulaattorikoulutusta. Saisi kuulua enemmänkin, homma on hauskaa.

Olin Turussa perjantaista sunnuntaihin ajelemassa Åboa Maren simulaattoria. Saimme alle Wärtsilän tekniikalla varustellun, 86 metrisen, 13m leveän ja 4m syväyksellä varustetun rahtilaivan komentosillan. 

Ajelimme kolmen päivän aikana eri keleissä Ahvenanmaalla, Nauvossa, Hangossa ja Helsingin edustalla. Pahimmillaa päällä oli talvimyrsky, sumuisena yönä ja GPS sekaisin naapurin häirinnän takia. Tuossa riitti tekemistä.

Omalta osaltani Laivuri-koulutuksen (Laivahommiin jatko-opintoja (27.9.2024)) tekniset osat on nyt hoidettu. Jatkossa pitää vielä kuitata jostain ne käytännön praktiikat. 

Kojelautakameran koeajot

Spider-foorumilla (www.124spider.org) oli läppää kojelautakameroista. Sen kautta silmiin osui edullinen ja hyvältä vaikuttava kamera, Blueskysea B1W. Tilasin laitteen Kiinasta ja se tuli perille noin viikossa.

Kamerapaketissa on paljon sälää, varatarroja, putsausliina, kaapelin kiinnityskoukkuja jne. Muistikortti pitää tosin hommata erikseen mutta niitähän saa melkein joka kioskista.

Keksin kameralle paikan taustapeilin takaa. Sähköt menivät hienosti ikkunan trimmien alle. Asensin kameran pimeässä tallissa jolloin jäi huomaamatta, että peilin jalka tulee kuvan oikeaan reunaan (ks oheinen video). Pitänee vielä harkita kameran siirtämistä, varatarrojahan oli paketissa.

Huomaa videolla hienot ruskan värit. Vaihdoin videoon audion koska kuuntelin tuota kuvatessa podcastia joka ei sovelle kaikkien korville.

Kamera nauhoittaa automaattisesti kun se saa sähköt, ja lopettaa nauhoituksen kun virta katkaistaan. Nappasin kameraan ensihätään sähköt tupakansytyttimen liittimestä (pelkurin jalkatilasta).

Tässä kamerassa ei ole GPS-vastaanotinta joten se ei talleta ajonopeuksia. Kamerassa ei myöskään ole näyttöä, kameran asetukset, suuntauksen tarkistus ja videoiden katselu on hoidettava kännykästä.
 

Kameran asetuksia ja kuvan siirtoa varten kamera luo WiFi hotspotin johon sitten kännykkään asennetulla sovelluksella saadaan yhteys. Tämän kanssa minulla on ollut pieniä alkuhankaluuksia, ensin Android kiukuteli (konffaa konnektoimaan hotspottiin vaikka sen kautta ei olekaan nettiä) ja sitten hankaluuksia oli itse sovelluksen kanssa. Pienellä rämppäämisellä homma kuitenkin onnistui.

Sovelluksen perusnäyttö on selkeä ja looginen. Ehkä joku kunnpon designeri olisi pikkupiirtelyllä saanut tuosta kauniimman mutta tällä mennään. Perusnapit eivät kaivanne selittelyjä.

Asetusten puolella on kaikenlaista tarpeellista tarjolla. Vaihdoin video partition 5 minuutiksi (1, 3 ja 5 min valittavissa). Videoklipeistä tulee siis pidempiä ja isompia mutta niitä on vähemmän jolloin oikean videon etsintä lienee helpompaa.

Korvasin myös oletussalasanan uudella mutta se nyt lienee itsestäänselvää.

G-sensori toimii vain jos kameran asettaa jatkuvaan virransyöttöön. Silloin kamera menee unitilaan kun se on jonkin aikaa liikkumatta, ja herää jos joku vaikka potkaisee autoa parkkipaikalla. Hommasin tätä kytkentää varten jo kaapelit mutta tuo kytkentä on sitten toinen tarina.

Kameraan näyttäisi olevan tarjolla uudempi firmis mutta en ole sitä vielä asentanut.
 

Videota kännykkään siirtäessä huomasin, että tuo kameran luoma Wifi hotspotti on surkean hidas. Yhden 5-minuuttisen eli parisataa megaisen videon irtoon tuhrautui useampi minuutti.

Toimivampi metodi lienee napata kamerasta muistikortti irti ja siirtää tiedosto koneelle tai pilveen suoraan kortilta.

FEMA kyselee motoristeilta ITS-mielipiteitä

FEMA (The Federation of European Motorcyclists’ Associations) järjestää yhdessä EU-komission kanssa motoristien turvallisuutta kartoittavan, koko Euroopan laajuisen kyselyn. Tällä kertaa kyselyvuorossa ovat älyliikennejärjestelmät ja moottoripyöräturvallisuus.

Valitettavasti kyselyssä ei ole satellittiseurannnasta juuri mitään. Siihen kannattaa silti vastata, paljon muuta ITS-huttua on jo putkessa.

Vastaa kyselyyn osoitteessa:  http://www.fema-online.eu/riderscan/-Intelligent-Transport-Systems-

Paikkatietoon pohjautuva verotuksenne saapui

Todellinen kuvakaappaus hölkkkälenkiltä paljastaa tekniikan heikkoja puolia.

Vedin Tampereen keskustassa parin kilometrin lenkin. Maksanee 3,3 sentin km-verolla alle kymmenen senttiä.

Verottaja:  Ajoneuvonne paikkatietoon perustuva verotus on valmistunut. Verotamme teitä 3,3 senttiä kilometriltä ajamanne 33,9 km mukaisesti, yhteensä siis 1,1187 €.

Poliisi: Sormenjälki... eikun ajoneuvorekisteristä rikosehkäisylain mukaan saamamme tiedon perusteella olette ajanut  1922 km/h nopeudella Tampereelta Roineelle. Tämän lisäksi olette rikkonut törkeästi maastoliikennelakia sekä ajaneet uimarannalla. Tämä tekee yhteensä 1362 päiväsakkoa mikä tuloillanne vastaa...

---

Tämä ja toinen juttu BH:ssa: Loppuraportti GPS-seurantaan perustuvasta liikenteen veromallista (16.12.2013)

Tasa-arvo ei ole järkiperäinen argumentti rajoituksille ja maksuille

Autoliiton Helsingin osaston liikennetoimikunnan sivuilta nousi tänään mediaan satiiri polkupyörien lisämaksuista, tasa-arvon nimissä. Lööppilehdistöltä (IS) meni vitsi ilmeisen tarkoituksellisesti ohi. Valitettavasti tässä käy vielä niin, että joku mediaa tavaava virkaluupää ottaa ehdotukset tosissaan ja luulee, että Autoliitto oikeasti ajaa autoilijoiden kokemaa kurjuutta ja kustannuksia kaikille.

Erilaisten pakkojen ja rajoitusten pitää perustua hyöty-kustannus –ajatteluun.

Samalla tasa-arvon argumentilla, tai emotionaalisella ja yhtä epäoleellisella ja kollektiivisen rangaistusmentaliteetin logiikalla on viime vuosina ajettu ihan oikeastikin vakavia ja kalliita hankkeita.

Erilaisten pakkojen ja rajoitusten pitää perustua hyöty-kustannus –ajatteluun tai vastaaviin faktoihin esitetyn ongelmahypoteesin ja ehdotetun korjaavan toimenpiteen välisestä suhteesta.

Rajoituksissa tai pakollisissa maksuissa tasa-arvo ei ole järkiperäinen argumentti

Hiljakkoin mm. moottoripyörien vuosikatsastusta on ajettu pakolliseksi 'koska katsastuspakko on autoillekin ja motskareista tulee kova äänikin ja siten ne ansaitsevat sen'. Katsastus siis yleisesti koetaan rangaistukseksi eikä sillä tässä logiikassa näytä olevan väliä, onko ehdotetulla toimenpiteellä oikeasti jokin positiivinen tahi korjaava vaikutus esittyyn ongelmaan (tässä meteli).

Rajoituksissa tai pakollisissa veroluontoisissa kustannuksissa tasa-arvo tai kollektiivinen rangaistus ei ylipäätään ole järkiperäinen argumentti. Tässä yhteydessä tasa-arvo on vahvasti tunnepohjainen ja yleensä se oikeasti ajaa kurjuuden tasapäistämistä yhteisen masentuneisuuden nimissä eikä edes pyri korjaaman tilannetta.

Äänestämisen ja vaikuttamisen vaikeus

Kirjoittelin tällä viikolla parikin artikkelia moottoripyörien katsastuspakosta (Täysistunto äänesti katsastuspakon takaisin (3.7.2013) ja Katsastusasian äänestykset kummastuttavat motoristeja (4.7.2013)). Erityisesti tuon jälkimmäisen kanssa meinasi tulla pahanlaatuinen pykälä-ähky.

EU:n parlamentin sivuilla on kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto. Sen ymmärtäminen ja jäsentäminen vaatii melko paljon keskittymistä ja perustietoa parlamentin toimintatavasta ja dokumenttien muodoista.

Esimerkiksi tämän katsastusasian äänestystulokset ovat yhdessä dokumentissa, äänestettävät kohdat ja käsitellyt asiat toisessa dokumentissa (jonka otsikko loogisesti viittaa perävaunuihin) ja valmisteludokumentit vielä kolmannessa pinossa. Äänestystapoja on kaksi joista vain toisesta voi selvittää kuka paineli mitäkin nappia. Kaikki teksti on kiemuraista lakimongerrusta ja keskustelussa vilisee termejä komissiosta, neuvostosta, tarkistuksista, artikloista, istunnosta ja valiokunnasta. Prosessikuvauskin on sekava ja pitkä.

Vaikuttaminen edellyttää keskittymistä ja pienikin nukahtaminen kriittisessä kohdassa voi kääntää halutun tuloksen päälaelleen. Katsastuspakkoasiassa peräkkäisissä äänestyksissä on ensin äänestetty pakon poistamisen hyväksymisestä jossa siis 'kyllä' ääni hyväksyy katsastuspakon poiston ja 'ei' ääni ei hyväksy poistoa. 'Ei' äänet voittivat. Seuraavassa äänestyksessä lähes samasta asiasta on äänestetty mutta päinvastoin; 'kyllä' ääni haluaa katsastuspakkoa mutta 'ei' ääni ei halua katsastuspakkoa. 

Katsastuspakon vastustajan olisi siis loogisesti ensin pitänyt äänestää 'kyllä' ja sitten 'ei'.

Kulmakarvoja kohottaa näiden tapausten perättäiset äänestystulokset. Kyllä-ääniä on tullut ensin 354 ja sitten 364 ja ei-ääniä kummassakin tapauksessa 322. Ovatko kaikki MEPit olleet hereillä ja huomanneet että ensin 'ei' on kyllä ja 'kyllä' on ei ja sitten 'kyllä' on kyllä ja 'ei' on ei...? Kuinka paljon tällainen koukerointi vaikuttaa oikeasti äänestystuloksiin vai onko se niin tuttua edustajille, että asiassa menee sekaisin vain toimittajat ja me maallikot...

LED-päivitys fillarin lamppuun - Kolvaus ja kiinnitys

Sain talon rakentamiselta vihdoinkin iltavapaata niin, että ehdin kolvailemaan fillarin lampun loppuun (katso Kytkentäkaavio ja osaluettelo (18.4.2013)).

Päätin heti aluksi käyttää tasavirtapiirin maadoitukseen lampun runkoa koska fillarin napadynamo on eristetty rungosta ja sieltä tulee lamppuun kaksi johdinta. Etuna tästä ratkaisusta on se, että voin käyttää lampun originaaleja sisäosia lähes sellaisenaan. Jos tästä maadoitusratkaisusta tulee joskus ongelma voin toki eristää itse lampun rungosta.

Päädyin siis käyttämään palaneiden E10 kantaisten polttimoiden runkoja; rikoin lasin ja kaavin sisukset pois.

Kuvassa ensimmäinen LED on kolvattu kiinni. Lampun kantaan jäi onnekkaasti kiinni johtimet joihin ledin kolvailu onnistui ongelmitta.
 

LED valettu paikalleen E10-kantaan. Käytin tässä valuhommassa hidasta epoksihartsia joka salli pitkän työajan.

Edesmenneen hammaslääkäri-isoäidin työkalut tulivat  jälleen tarpeeseen. Hampaiden paikkauslasta on mitä mainioin työkalu tällaiseen pikkunäpertelyyn.

Tasasuuntaajan (vasemmalla) ja jännitteensäätimen (oikealla) kolvaus alkamassa. Kiinnitys tulee noiden reikien kautta lampun runkoon pultilla ja mutterilla. Siispä yhdistin maapiuhat samaan pulttiin.

Kolvaukset valmiina, huomaa jännitteensäätimen perässä vielä diodi. Tuohon tulee päälle johtimiin vielä kutistesukat ja tueksi kakku hartsia.

Pariskunta yhteiskuvassa. Noita polttimoita tuli tehtyä itseasiassa kaksi kappaletta koska lampun rungossa on paikka kahdelle polttimolle; toinen pitkiä ja toinen lyhyitä valoja varten.

Säädin paikalleen pultattuna lampun rungossa. Dynamolta tulevat vaihtovirtajohdot on tässä jo kolvattu ja kutistesukat sujautettu paikalleen. Plus-johto vielä irti.

Kaikenkaikkiaan projekti pääsi tavoitteisiinsa. Tavoitteenahan on kestävämpi polttimoratkaisu ja että oma näkyvyyteni muita tielläliikkujia kohtaan paranee. Itse valokuvio ja valaistus on toissijainen asia.

Valo vilkkuu hitaasti ajaessa alle 10 hersin taajuudella mutta nopeammassa ajossa se näyttää ikään kuin palaisi yhtäjaksoisesti. Jos tuo välke haittaa niin kytkentään pitänee vielä miettiää jokin hidastin, led kun tuppaa syttymään ja sammumaan perinteistä vastuspolttimoa huomattavasti nopeammin.

Miten ITS-järjestelmä toimii?

Liikenneministerin mukaan (Oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan (3.10.2012)) ihmiset eivät tunne ITS-teknologiaa ja sen mahdollisuuksia riittävän hyvin. Tästä päättelin, että muutama kaaviokuva aiheesta on paikallaan. Saattaa auttaa itse ministeriäkin.

Käsittelen tässä vain ja ainoastaan ITS:n osuutta joka liittyy ajoneuvojen seurantaan ja tämän tiedon käyttämiseen verotuksen perustana. ITS (Intelligent Transport System) on käsitteenä laajempi ja siihen kuuluu kaikenlaista e-call:sta, kaista- ja etäisyysvahdeista aina automaattisesti adaptoituviin nopeuksiin ja liikenteen automatisoituun reititykseen.

Kuva 1. Yksityisyydensuojaa uhkaava ja mielestäni myös perustuslain vastainen järjestelmä joka nyt on pilotointivaiheessa. Systeemissä ajoneuvo raportoi paikkatietoa viranomaisen palvelimelle jossa tuon tiedon avulla voidaan laskea ajoneuvon verotus.

Pilottihankkeet joihin olen päässyt tutustumaan pohjautuvat arkkitehtuuriin, jossa ajoneuvossa oleva ITS-boksi raportoi paikkaansa keskusjärjestelmälle (kuva 1). Tämä viranomaisen omistama (mutta todennäköisesti palveluntarjoajan ylläpitämä) keskusjärjestelmä tallettaa paikkatiedot ja käyttää niitä liikkumisen verotuksen  laskemiseen.

Ongelma tässä on nimenomaan tuo tarkan paikkatiedon ja identteetin tallentaminen. Tietoa kun voi käyttää myös ihan mihin muuhun tahansa, mikä nyt sattuu milloinkin olemaan poliittinen halu ja tarve, tai kenellä on tietoihin pääsy.

Yleisen tiedonkäsittelyn ja tietoturvallisuuden dynamiikan mukaan tietoa käytetään ensin aina väärin. Siis jos ehditään, ennen kuin se vuotaa vääriin käsiin.

Toinen isohko ongelma on kaikkien ajoneuvon paikkadatasta koituvat tietoliikennekustannukset. Vaikka yksittäinen siirto kuormittaa televerkkoa vähän on satojen tuhansien pikkusiirtojen myötä dataliikennettä melkoinen määrä. Kuka tämän maksaa? Puhumattakaan maanantai-aamuna samanaikaisesti töihin starttaavien ajoneuvojen dataliikenteen piikistä jonka parissa hommia riittänee useammallekin ylläpitäjälle. Operaattorit ovat takuulla paitsi innoissaan niin myös mielellään lobbaamassa ITS:ää.

ITS ilman uhkaa yksityisyyden menettämisestä?

Kuva 2. Järjestelmäarkkitehtuuri josta ei olisi yhtä suurta uhkaa yksityisyydensuojalle. Systeemissä ITS-boksi laskee verotustiedot ja raportoisi lähinnä kertynyttä saldoa palvelimelle.

Järjestelmä olisi toteutettavissa myös niin, että yksityisyydensuojaa ei uhata tai loukata. Tämä vaatisi verotustiedon laskennan vastuun delegoimista keskussysteemiltä ajoneuvoon asennetulle ITS-boksille (kuva 2). Tämäntyyppisen järjestelmän kuvausta ministeri varmaankin tavoitteli blogissansa. Valitettavasti pilottihankkeita ei ole toteutettu näin (Ministeri ei tiedä mitä on tilaamassa (22.1.2013)), mutta esimerkiksi Saksalainen Toll Collect on tämäntyyppien järjestelmä.

Tällainen järjestely on tietolikenteen kannalta tehokkaampi mutta toisaalta verolaskurin antaminen kansalaisten (lue = verohakkereiden) käsiin on hallinnon kannalta riskaabelia. Tälläisen älykkäämmän ITS-boksin hinta olisi myös kalliimpi kuin pelkän paikkatransponderin.

Tässä mallissa järjestelmän muuttaminen johonkin uuteen ja muuhun kuin nyt julki tuotuun verotustarkoitukseen olisi myös hankalampaa. Tämäntyyppisen systeemin käyttäminen esimerkiksi nopeussakottamiseen, sairaslomalaisten tai työttömien seurantaan Kela-korvausten laskennan apuna, lakia ehkä rikkoneiden etsintään, liikenteen reaaliaikaiseen ohjaamiseen, alkossa tai rakastajan luona käyntien laskemiseen, julkkisten stalkkaamiseen tai johonkin muuhun on hankalaa. Tässä arkkitehtuurissa tarkkaa paikkatietohistoriaa ja identiteettiä ei edes toimiteta palvelimelle eikä sitä siten ole talletettu keskustietokantaan.

Satelliitit jotka seuraavat Teitä

Vastoin ministerin kirjoitelmia paikannussatelliitit eivät muuten seuraa teitä, saatikka ihmisiä tai ajoneuvoja. Nämä satelliitit vain lähettävät tietoa, jonka avulla maanpäällinen vastaanotin, tässä tapauksessa ITS-boksi, voi laskea etäisyytensä näkyvistä satelliiteista. Kun satelliittien radat ja kiertoajat eli paikka tunnetaan voi boksi laskea tarkan sijaintinsa telluksen pinnalla. Satelliitille ei tässä lähetetä missään vaiheessa mitään tietoa.

Samaan perusfysiikkaan ja matematiikkaan (jonka jo lukiolaisen pitäisi osata) perustuvia toisistaan erillisiä paikannusjärjestelmiä ovat amerikkalainen GPS, eurooppalainen Galileo ja velivenäläisen Glonass.

---

Koska nämä ITS-jutut tuntuvat kiinnostavan tein niille oman 'ITS' tunnisteen. Kaikki Luupilotin ITS-jutut: http://luupilotti.blogspot.fi/search/label/ITS

Wanha BajaHill-aprillijuttu josta on tulossa todellisuutta: Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2003)

Ministeri ei tiedä mitä on tilaamassa

Silmiini sattui liikenneministeri Merja Kyllösen blogikirjoitus (Oikeudenmukaisuutta liikenteen hintaan (3.10.2012)). Kyllönen kirjoittelee: "Paikannusjärjestelmässä satelliitti seuraa maanteitä ja kansalaisen autossa on laite, joka kerää informaation. Ei ole kolmatta osapuolta, joka vahtii autoilijaa, koska auto ei lähetä tietoa minnekään eteenpäin, vaan tieto kerääntyy kansalaisen auton laitteistoon. Ajetut kilometrit voitaisiin tarkistaa esimerkiksi katsastuksen tai huollon yhteydessä. Mistään vakoiluvisiosta ei siis ole todellakaan kysymys."

Pilottihankkeen palvelimelta napattu seuranta- ja keräilyraportti josta selviää kaikenlaista. Sen avulla ajoneuvojen liikkeitä voi seurata historiadatana tai vaikka reaaliaikaisesti. Mistään vakoiluvisiosta ei siis ole todellakaan kysymys, right?

Mielenkiintoinen ajatus tuo, että satelliitit seuraavat maanteitä. Tuon voinee ohittaa kiireessä kirjoitettuna lapsuksena. Mutta liikenneministeri on pihalla siitä, miten systeemi tai ainakin nyt testauksessa olevat pilottijärjestelmät toimivat. Ne keräävät keskitetysti paikkatietoa jokaisesta systeemissä mukanaolevasta ajoneuvosta. Tämäntyyppinen järjestelmä nimenomaan on se kansalaisten pelkäämä kyttäyssysteemi.

Kysyin viimeksi viime kesänä suoraan teknologiatoimittajalta (jääköön nimeämättä mutta helpohko arvata) voisiko näitä systeemejä luoda liikenteen verotuksen tarpeisiin niin, että perustuslain takaama yksityisyydensuoja ei ole uhattuna. Eli niin, että identiteetti- ja paikkatietoa ei koota keskitetysti. Vastaus meni suurunpiirtein näin:
- Kyllä voi, mutta tässä tapauksessa järjestelmän tilaaja ja hankkija (eli Kyllösen oma ministeriö) ei sellaista ole pyytänyt, tai edes halua.

---

Edellinen juttu samasta aiheesta: Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat (17.12.2012)

Lobbaaminen luo lobbaamista, ja rikkaat ovat voittamassa

Tampereen esityksen agenda. Slidet löytyy SMOTOn sivuilta, jos kiinnostaa.

Kävin hiljakkoin jälleen puhumassa motoristien edunvalvonnan dynamiikasta ja reaaliteeteistä. YLE lähetti ajankohtaan sopivasti dokumentin Brysselin lobbareista. Hyvä oppitunti eri osapuolten edunvalvonnasta näin direktiivien aikakaudella. Areenassa eka osa, suosittelen: http://areena.yle.fi/tv/1768957

Laaja eri intressiryhmien suorittama lobbaus johtaa sivutuotteena siihen, että ilman lobbausta ääntänsä ei oikein saa esiin. Tai on muutenvain pihalla siitä missä mennään, jos ei seuraa muiden osapuolten lobbaushankkeita. Motoristien edunvalvonnan täytyy siis lobata omia asioitansa myös siksi, että kauppiaiden katsastajien, vakuuttajien, valmistajien jne lobbareille saadaan jokin vastapaino joka tuo esiin motoristien kannan kuluttajina.

Eri osapuolten tavoitteet eivät aina ole samansuuntaisia, tuore esimerkki oli Dekran taitavasti Komission hankkeeksi maskeeraama moottoripyörien vuosikatsastuspakko (Komissio katsastusalan valepukkina (3.8.2012)). Se jolla on eniten rahaa (eli lobbausvoimaa) voittaa varmimmin, mutta ei aina. Hyvillä argumenteilla ja faktoilla pärjää, kun tietää milloin ja mihin ne argumentit pitää toimittaa.

Konferenssiporukkaa Näsineulan juurella

Ensin tulee taulukko, sitten tilasto ja sitten emävale

Olen kovasti huolissani edunvalvonnan tulevaisuudesta tällaisessa ympäristössä. Reaktiivinen edunvalvonta voi korkeintaan hidastaa erilaisia hankkeita, ja onnistuu joskus leikkaamaan älyttömimmät huiput. Vastapuolella on kuitenkin käytössään täysipäiväisiä ammattilobbareita jotka voivat hankkia erilaisia tutkimuksia, tilastoja tai vaikka luoda kokonaisia 'riippumattomia kansalaisjärjestöjä' ajamaan omia asioitaan.

Tässä ympäristössä vapaaehtoisten harrastelijoiden oman toimen ohella tekemä lobbaus ja edunvalvonta on jäämässä pahasti jalkoihin. SMOTOn ja FEMAn kautta meillä on Brysselin toimistolla sentään kolme palkattua henkilöä hoitamassa asioita. Valitettavan iso osa ajasta kuluu itse organisaation pyörittämiseen eikä raha riitä alkuunkaan siihen missä mittakaavassa vastapuolella on käytössään resursseja. Tuloksia toki on saatu aikaan.

Esimerkiksi Ruotsissa motoristien edunvalvontaorganisaatiolla (SMC) on palkattuna 13 henkeä. Suomessa pitäisi tavoitella ainakin muutaman täysipäiväisen ammattilaisen miehittämää motoristien edunvalvontaorganisaatiota jotta hommaan saadaan ammattimaista selkätukea.

Puhujana Turussa

Kävin eilen puhumassa SMOTO:n edunvavontakonferenssissa, Turussa. Aiheena oli tulevaisuuden uhkakuvat moottoripyöräilylle, mitä tähän mennessä on saatu aikaiseksi ja miten tuo temppu tuli tehtyä.

Lainsäätäjillä ja virkahenkilöillä on päätäntävalta, kaupallisilla toimijoilla pääomaa. Kuluttajien edunvalvonnalle jää työkaluksi asiantuntijuus.

Juttu ja esitysmateriaalit: http://www.smoto.fi/index.php/uutiset/kerhotiedotteet/758-edunvalvonta-aivoriihi-saa-jatkoa

Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa

ITS-boksi vaikka mp:n satulan alle.

Taloussanomat uutisoi hiljakkoin (TS 22.8.2012) kuinka tietoturva on jäänyt lähes kokonaan huomiotta autojen tietokoneistuessa. Uutisessa pani silmään Toyotan edustajan kommentti:

- Ne [autojen sisältämät tietokoneet] on suunniteltu vaihtamaan koodausta jatkuvasti. En sano, että niihin on mahdotonta hakkeroitua, mutta varsin lähellä se on, sanoo Toyotan tiedottaja John Hanson. 

Tietotekniikan alalla yritysten virallisilla puhemiehillä sentään on sen verran tilannetajua ja teknistä osaamista, että tuollaisia sammakoita ei pitäisi päästä ilmoille. Varsinkin kun autoissa standardinomaiseen CAN-väylään ei kuulu juuri mitään tietoturvaa. Kaikki mikä pääsee väylään kiinni on suoraan 'turvallista ja ok'. Väylän kautta sentään ohjataan kaikkea CD-soitimesta moottorin sytytykseen ja vaikkapa ABS-jarruihin. Onneksi tämä väylä on moottoripyörissä vielä harvinainen.

Jos kommentin tavoitteena on rauhoitella suurta yleisöä ajoneuvojen tietoturvan osalta niin kommentoija aliarvioi yleisönsä ymmärryksen tason pahasti. Jos taas kommentin kuvastaa alan toimijoiden osaamista ja suhtautumista tietoturvaan yleensä, niin homma muuttuu mielenkiintoiseksi viimeistään ITS-hankkeiden (ks Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys 15.11.2011 ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo 23.2.2011) myötä.

Mielenkiintoiseksi siksi, että autoihin (ja moottoripyöriin) kaavaillaan jälleen yhtä pakollista laitteistoa joka osaa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Autoissahan mahdollisia tietomurtokohteita on jo nyt lukuisasti: Fyysiset väylän päätepisteet konehuoneessa, lukoissa, valoissa, radiossa jne sekä langattomat komponentit puhelimen hands-free:lle, lukkojen ohjauksineen ja vaikkapa rengaspaine- tai sadetunnistimineen. ITS:n myötä tähän 'suhteellisen suljettuun' järjestelmään tulee siis yksi ovi lisää, ja rutkasti muistia ja suoritintehoa. ITS-järjestelmä on jo itsessään mielenkiintoinen murtokohde koska sen kautta saa suoraan taloudellista hyötyä.

Ketä tällainen ajoneuvojen hakkeroiminen sitten kiinnostaa? Luultavasti kiinnostuneita on paljon suurempi joukko kuin kukaan osaa arvioida. Ei myöskään pidä aliarvioida idioottivarmojen systeemien mahdollisuuksia, idiootit ovat yleensä hyvin älykkäitä.

Komissio katsastusalan valepukkina

Komissio julkaisi taannoin pitkään valmistellun esityksensä joka koskee moottoripyörien vuosikatsastusta. Motoristin kypärään osui komission käyttämä perustelu katsastuksen tarpeellisuudesta.

Taustatöissä aktiivisesti lobannut  Dekra (monikansallinen katsastusjätti Saksasta) on näes saanut komission toitottamaan omia tilastojansa. Toisin sanoen Komissio on ottanut kannan, että se puoltaa vuosikatsastusta koska katsastusalan yrittäjät sanovat, että sellainen tarvitaan.

Dekran julkaisemien tietojen mukaan mopo- ja moottoripyöräonnetomuuksista peräti kahdeksan prosenttia johtuu teknisistä vioista jotka voitaisiin välttää, jos pyörille tehtäisiin jokavuotinen tarkastus. Luku nostaa kulmakarvoja useiden liikenneturvallisuutta pitkään seuranneiden keskuudessa.

Moottoripyörille ei suoriteta vuosikatsastusta yhdeksässä Euroopan valtiossa. Jotta voitaisiin todeta, että vuosikatsastuksesta on merkittävää hyötyä liikenneturvallisuudelle pitäisi tietenkin maiden joissa sellainen on olla tilastollisesti merkittävästi turvallisempia kuin maiden, joista vuosikatsastuspakko puuttuu. Tällaista eroa ei kuitenkaan ole löydettävissä. Jos moottoripyörien lukumäärä suhteutetaan väkilukuun (ajomääriähän ei tilastoida luotettavasti) on liikenneturvallisuus Suomessa parempi kuin useassa sellaisessa maassa, joissa moottoripyörille on katsastuspakko. Komission lobbaama tulonsiirto harrastajilta katsastuskorporaatioille ohittaa tämän logiikan kokonaan.

Myös Dekran tilastojen päätelmät arveluttavat. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa julkaistuissa tutkimuksissa yhdessäkään ei mainita moottoripyörien teknistä kuntoa onnettomuuksien osatekijänä. Liikenne- ja viestintäministeriön lähetekirjeessä  mainitaan tekninen puute onnettomuuden osasyynä 3,1 prosentissa vuosina 2002-2007 (VAKES:in tietokannasta saatu tilastollinen otos, ei julkaistu tutkimus). Kattava eurooppalainen moottoripyörävalmistajien onnettomuustutkimus MAIDS (jota yleisesti pidetään hyvin luotettavana) löytää teknisiä vikoja vain 5,1 prosentissa loukkaantumisiin tai kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja vain 0,3 prosentissa se oli onnettomuuden syntyyn vaikuttava merkittävä tekijä.

Kaiken lisäksi näissä tutkimuksissa tekninen vika lähes aina tarkoittaa joko renkaiden ilmanpainetta tai kuntoa. Muutama merkintä tulee jarruille ja loput harvat osumat muihin komponentteihin. Toisin kuin autoissa moottoripyörän rengas on kulutustavaraa. Paljon ajavalla kuluu ajokaudessa useampikin rengaskerta, jarrupaloista puhumattakaan. Vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävällä virkarahatuksella ei liene vaikutusta renkaiden kuntoon.

Mediapeli yleisön ja poliitikkojen mielipiteistä käynnissä

Jos Dekra tai katsastusala olisi itse julkaisuut nämä tilastonsa ja tiedotteet vuosikatsastuksen tarpeellisuudesta media tuskin olisi tarttunut aiheeseen. Sen sijaan media on hanakasti toistanut jaloa tavoitetta jopa tuhansen ihmishenkien säästymisestä vuosikatsastusten avulla, kun Komissio on toistanut alan toimijoiden tiedotetta. Sisällöllä tai tutkivalla journalismilla ei siis ole väliä, vain se merkitsee kuka tiedon välittää. Pienellä nettihaulla työstään kiinnostunut toimittaja olisi kuitenkin voinut löytää hiukan toisenlaisiakin ajatuksia uutisen taustoiksi.

Olen aina naivisti ajatellut, että EU ja sen hallinnon pää Komissio on luotu nimenomaan kansalaisia varten. Sen pitäisi siis ajaa kansalaistensa etua. Näin räikeä asettuminen liikevoittoa tavoittelevien monikansallisten katsastusalanyritysten taakse tuntuu jo oudolta. Homma haisee, ja pahasti.

Tässä tapauksessa uutinen ei mielestäni ole se mitä tiedotteessa kerrotaan ja mitä media on toistellut. Lööpin pitäisi olla 'Komissio katsastusalan valepukkina'. Toivottavasti EU:n parlamentti näkee asian taakse ja taustoihin, kun komission ehdotus joskus syksyllä tulee käsittelyyn. Peli ei suinkaan ole selvä, isokin vale menee läpi jos kukaan ei ole huutamassa valepukkia. Harrastajien tulisikin hanakasti kommentoida median uutisia faktoilla ja linkeillä esim MMAF:n ja SMOTO:n vasta-artikkeleihin (joiden kautta ym. tilastolliset tutkimukset löytyy viitteineen).

Kirjoittelin aiheesta viimeksi jutussa Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö (14.4.2011). Muuta hyvää luettavaa on MMAF:n hyvä ja yhä ajan tasalla oleva juttu Mitä hyötyä moottoripyörien vuosikatsastuksesta olisi? (5.1.2007) sekä  Komissio ehdottaa moottoripyörille katsastuspakkoa (13.7.2012).

Massamurhan jälkiä siivoamassa

Massamurhan jälkiä

Siivous liottamalla

Kesäiltoina ajellessa tulee tahattomasti mutta väkisinkin tehneeksi (hyönteisten) massamurhan. Sunnuntain ajelulta jäin visiiriin tavallistakin sakeampi kerros hyönteisten jämiä.

Motoristien keskustelupalstoilla kysellään ja intetään joka vuosi näihin aikoihin vuodesta parasta visiirin pesumetodia.

Noin 26 kesän ajokokemuksella sanoisin, että kaikki hankaavat tai mitä eksoottisimpiin pesuaineisiin perustuvat metodit ovat vääriä.Visiiri on suhteellisen pehmeää muovia eikä se kestä juuri olleenkaan hankaamista ilman naarmuuntumista.

Ylivoimaisin visiirin pesumetodi on liuotaa hyönteiset irti puhtaalla vedellä ja rätillä. Hommaan menee vartti ja visiiristä tulee putipuhdas ilman hankaamista.

Levitä kevyesti kostutettu rätti, wc- tai keittiöpaperivisiirille ja anna olla. Lopuksi kietaise visiiri puhtaaksi. Homma on helppo tehdä lähes missä tahansa ja vaikka ajelun kahvitauolla.

Käyttöauto petti katsastuksessa - Jarrumäntä jumissa

Tuli sitten liikenteessä huomautus siitä, että olen unohtanut katsastaa käyttöautomme. Mukavaa oli, että asiasta tuli vain huomautus, olisivat voineet antaa sakon tai vaikka pahalla päällä viedä kilvet. Suorin samantien konttorille jossa katsastuksen piti olla tälle uudehkolle laatuautolle läpihuutojuttu. Vaan ei ollutkaan.

Vasen etunakki ei jarruttanut riittävästi. Erikoista tässä oli se, että en ajossa ollut huomannut, edes liukkailla keleillä ja ESP pois kytkettynä, mitään eroa jarrujen tehoissa. Mutta hylky mikä hylky. Ja koska katsastus oli (reilusti) myöhässä tuli päälle samantien ajokieltoa, sentään korjaamolle ja sieltä konttorille saa ajaa.

Pikaisen tarkistuksen perusteella jarrulevyt ovat hyvässä kunnossa. Jarrupaloissakin on melkein sentin verran pintaa. Näyttäisi sisempi jarrumäntä olevan hiukan jumissa, tosin liikkuu sekin kun vääntää.

Nyt mietin kuumeisesti tekisikö tuon pikkuhomman itse hiekkapihalla sateessa kyykistellen vai saanko jostain kohtuuhintaisen huollon joka purkaa palikat, laittaa väliin kupari tjsp jarrutahnaa? Taidan teettää työn, on näissä harrastepeleissäkin ihan tarpeeksi...

Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys

Kirjoittelin keväällä verenpainetta nostavista ITS-suunnitelmista (ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo (23.2.2011)). Suunnitelmassa halutaan muuttaa ajoneuvojen verotus suoritusperusteiseksi siten, että verotuksen pohjana olisi mm. aika ja paikka. Samalla paikkadataa voisi käyttää vaikka sakotuksen, logistiikan seurannan, automaattisen nopeusrajoituksen tai muiden, vielä julkilausumattomien tarpeiden toteuttamiseen. Tekniikkavetoisessa hankkeessa ajoneuvoon asennetaan GPS-paikannin joka raportoi liikkumisiaan viranomaisten keskuspalvelimelle. Suomi on etunenässä kehittämässä ja ajamassa tätä tekniikkaa sisään.

Asia ei varsinaisesti tai ainakaan virallisesti ole edennyt mihinkään, mutta keskustelu eri medioissa on vihdoinkin nousemassa otsikoihin asti. Viranomaisten puolelta on haettu kuluttajilta suoraa palautetta otakantaa.fi verkkopalvelun kautta. Yllättävän moni, ellei jopa pelottavan moni tuntuu kannattavan tällaista lakisääteistä, aina päällä olevaa seurantasysteemiä.

Kuten aiemminkin hanketta ajetaan sisään markinoimalla sitä ympäristön ja liikenneturvallisuuden parantamisella, tosin tarkempi analyysi näiden argumenttien tueksi onkin sitten kokonaan kadoksissa. Tekniikkahömpän markkinoinnin tukena on paitsi viranomaisia ja edustuksellisesti valittuja poliitikkoja niin myös tekniikan kehittelijöitä ja kaupallisia tahoja. Kyse on kuitenkin miljardiluokan bisneksistä jota softanvääntö- ja vipstaakkeliteollisuuden tuotekehitys sekä Big Fyrkka painavat lähes vastustamattomalla voimalla eteenpäin.

Hanketta argumentoidaan myös sillä, että yksityisyys on jo kuitenkin menetetty operaattorien teleseurannan, jäsen- ja boonuskorttien, valvontakameroiden ja muiden vastaavien järjestelmien takia. Miksi siis itkeä yksityisyyden perään nyt tässä ITS-asiassa?

Ensinnäkin jo menetetty yksityisyys ei kelpaa argumentiksi sen lisänakertamiselle. Toisekseen nämä edellämainitut systeemit ovat hajautettuja eri toimijoiden järjestelmiä joiden käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen. Ne saa vaikka 'pois päältä' niin halutessaan. Sensijaan lakisääteinen, verotuksen pohjana olevan ITS:n kytkeminen pois päältä tai edes häritseminen tullaan takuulla kriminalisoimaan.

Kovinkaan kummoista historiantuntemusta ei tarvita sen älyämiseen, miten nopeasti hyväntahtoinen ja rauhanomainen hallintomuoto voi muuttua kansalaisilleen vihamieliseksi ja suljetuksi yhteiskunnaksi.

Ja vaikka yhteiskuntajärjestys ei muuttuisi niin tiedon keruun tarpeita laajennetaan jatkuvasti ja yksityisyyden kustannuksella täysin surutta ja vailla omaatuntoa. Tämä siitä huolimatta, että järjestelmän luontivaiheessa vannotaan yksityisyyden- ja tietosuojaa (LiVM kansilapäällikkö (21.10.2011)) sekä vain yhtä ja ihan viatonta käyttökohdetta. Muistellaampa vaikka passien biotunnisteiden ja sormenjälkirekisterien luontikriteereitä parin vuoden takaa sekä sisäministerin viimeaikaisia lausuntoja tietojen avaamisesta kaikkeen poliisitutkintaan (HS 2.10.2011).

Verotuksen tarpeisiin ITS olisi kuitenkin toteutettavissa niin, että jatkuvan paikkatiedon sijaan ajoneuvossa oleva älyboksi raportoisi vain kertyneitä veromaksuja. Tämä ratkaisisi suurimman ongelman yksityisyyden suojan ja tietoturvan osalta. Viranomaispuolella tälle suunnitelmalle ei kuitenkaan tunnu olevan kiinnostusta. Tämä vihjaisi siihen, että vaikka nyt hanketta ajetaan nimenomaan veromallin uudistamisena niin pinnan alla on monta muuta agendaa.

Pitäisikö MMAF-shoppiin  lisätä kypärän alle mahtuva foliohuppu?

Gets dark way too early

Today I stayed in the office little longer than usual as I wanted to benefit from the big screen while doing a few cad drawings. And about 7:30pm I realized that it was dark outside. Really dark.

No big news there, unless you are on motorcycle and have the black visor on only. Goods news, if any, was that it was no longer raining so I could ride back home visor up.

Though the road was wet.

Motoristeja varoitellaan taas tienpitäjän ajattelemattomuudesta

SMOTO on tänään julkaissut tiedotteen, jossa motoristeja kehoitetaan varovaisuuteen valtateillä 8 ja 9 leveän keskialueen tiemerkintäkokeilujen alueilla. Kokeilualueilla tiemerkintämaalaukset ja niiden yhteydessä olevat jyrsityt tien pitkittäissuuntaiset urat voivat aiheuttaa yllättäviä tilanteita merkintöjä ylitettäessä erityisesti sateella ja merkintöjen ollessa kosteita.

Näihin törmää jatkuvasti. Tienpitäjä suunnittelee ratkaisuja huomioimatta kaikkien tielläliikkujien turvallisuutta. Tai sitten tehdään päätöksiä jonkin ryhmän kustannuksella; Kun autoilijoiden turvallisuutta parannetaan ja samalla heikennetään huomattavasti pienempilukuisten motoristien turvallisuutta, niin keskimääräinen tuvallisuus kasvaa.

Sinänsä hyvä, että tierhallinto etsii vaijerikaiteille vaihtoehtoja. Muistanette munaleikkurijutut. Mutta ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun tienpidossa mennään motoristien kannalta vaaralliselle alueelle. Viimeksi kun olin henk. koht. asiaa tutkimassa niin samalla jo yksi kuoli ja muutama loukkaantui (kesä 2007).

En tosin usko, että tällä kertaa menee näin pitkälle. Tuo vastaantulevien kaistojen välissä oleva sauma kun tulee harvemmin ylitettyä, varsinkaan sateella jolloin nuo reunat ovat vaarallisia. Mutta toisaalta yksikin pimeällä ja sateessa tehty väistö riittää ja peli on poikittain...

Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö

Näyttää siltä, että ympäristö- ja liikenneturvallisuusargumentein voidaan ajaa eteenpäin lähes mitä tahansa asiaa. On aivan sama onko asiaansa ajavalla osapuolella käytössään mitään tilastoja tai väitettä oikeasti tukevaa faktaa, kunhan väitös vain kuulostaa populistiselta ja oikealta sekä tulee ns. luotettavasta lähteestä. Silloin se menee läpi mediassa ilman mitään lähdekritiikkiä ja lopulta saavuttaa eräänlaisen kollektiivisen totuuden tason jonka läpi on lähes mahdotonta puskea millään faktoilla varustettuna.

Viime vuosina moottoripyörien vuosikatsastusta sekä tehon noston, muun muuntelun ja ns. choppereiden ja jäykkäperien kieltoa on yritetty ajaa ympäristö- ja turvallisuusargumenttien avulla. Todellisuudessa nämä argumentit ja tavoitteet eivät liity ajettuun hankkeesen vaan luovat enemmänkin muodikasta mielikuvaa jonkin hyvän edistämisestä. Asiaa on kuitenkin toistettu niin paljon eri medioissa, että tämän edellisen virkkeen lukeminen voi aiheuttaa monelle suurta närkästystä ja mielipahaa.

Kaikki nämä mainitut hankkeet on ainakin toistaiseksi kaadettu oikeiden faktojen ja oikean perspektiivin avulla. Riittää kun kysyy niitä todellisia ympäristö- tai onnettomuustilastoja joihin nämä pseudoargumentit nojaavat. Samalla voi itse kaivaa esiin Suomalaiset, Ruotsalaiset, Norjalaiset, Saksalaiset, Englantilaiset ja puolenkymmentä muuta tilastoa liikenteen päästöistä ja loukkaantumisiin ja kuolemiin johtaneista onnettomuuksista vaikka viimeisen 20 vuoden ajalta.

Määrättyjen toimien seurausten ja kustannusten pitää olla kohtuullisessa suhteessa tavoitteisiin nähden. Pitää myös kysyä, saavutettaisiinko samalla kustannuksella jollain toisella toimenpiteellä parempia tuloksia?

Ainoa tutkimus (MAIDS) jonka mukaan rakentelulla ja onnettomuuksilla saattaa olla jokin yhteys on valmistajien teettämä. MAIDSissa tutkittiin muun ohella moottoripyörätyyppien onnettomuusfrekvenssiä. Tyyppiluokittelu oli suoraan jostain OECD:n tai vastaavan putiikin kansiosta lukuun ottamatta yhtä omaa luokkaa: "modified conventional street". Nimenomaan tämän luokan onnettomuustiheys todettiin jonkin verran suhteellisesti suuremmaksi kuin muiden. Mitkä tekniset tekijät sitten vaikuttivat nimenomaan tämän luokan onnettomuusalttiuteen - sitä ei missään mainita. Onnettomuuksien tekniikkaan liittyvät syyt olivat samoja kaikissa luokissa: renkaat ja jarrut.

Toisaalta yksi muista MAIDS:in luokista oli "chopper". Tämän luokan onnettomuusalttius oli hiukan pienempi kuin sen suhteellinen osuus populaatiosta (kuten on muissakin tutkimuksissa).

Tiedossani olevien tilastotutkimusten perusteella moottoripyörien rakenteellisilla tai rakenteen muuttamisella ei yksinkertaisesti ole löydettävissä yhteyttä onnettomuuksiin. Tutkimuksissa esiin nousevat teknisinä ongelmina vain renkaat, niiden ilmanpaineet ja jarrut. Sen sijaan kuskin asenteella ja onnettomuusalttiudella on paljonkin yhteyttä. Asenteita tai rengaspaineita ei voida muuttaa kieltämällä minivilkut tai määräämällä pakollinen vuosikatsastus. Renkaita ja jarrupalojakin tuppaa enemmän ajavilla kulumaan useampi pari ajokaudessa. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan muita työkaluja.

Tämän lisäksi moottoripyörien päästöt edustavat päästölajista riippuen promillesta muutaman prosenttiin kaikkista tieliikenteen päästöistä (VTT/LIISA). Ja muunneltujen tai itse valmistettujen moottoripyörien päästöt ovat mitätön murto-osa kaikkien moottoripyörien päästöistä. Suhteellisuusperiaatetta kustannusten ja hyötyjen vertailusta pitäisi noudattaa näissäkin asioissa.