Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö

Näyttää siltä, että ympäristö- ja liikenneturvallisuusargumentein voidaan ajaa eteenpäin lähes mitä tahansa asiaa. On aivan sama onko asiaansa ajavalla osapuolella käytössään mitään tilastoja tai väitettä oikeasti tukevaa faktaa, kunhan väitös vain kuulostaa populistiselta ja oikealta sekä tulee ns. luotettavasta lähteestä. Silloin se menee läpi mediassa ilman mitään lähdekritiikkiä ja lopulta saavuttaa eräänlaisen kollektiivisen totuuden tason jonka läpi on lähes mahdotonta puskea millään faktoilla varustettuna.

Viime vuosina moottoripyörien vuosikatsastusta sekä tehon noston, muun muuntelun ja ns. choppereiden ja jäykkäperien kieltoa on yritetty ajaa ympäristö- ja turvallisuusargumenttien avulla. Todellisuudessa nämä argumentit ja tavoitteet eivät liity ajettuun hankkeesen vaan luovat enemmänkin muodikasta mielikuvaa jonkin hyvän edistämisestä. Asiaa on kuitenkin toistettu niin paljon eri medioissa, että tämän edellisen virkkeen lukeminen voi aiheuttaa monelle suurta närkästystä ja mielipahaa.

Kaikki nämä mainitut hankkeet on ainakin toistaiseksi kaadettu oikeiden faktojen ja oikean perspektiivin avulla. Riittää kun kysyy niitä todellisia ympäristö- tai onnettomuustilastoja joihin nämä pseudoargumentit nojaavat. Samalla voi itse kaivaa esiin Suomalaiset, Ruotsalaiset, Norjalaiset, Saksalaiset, Englantilaiset ja puolenkymmentä muuta tilastoa liikenteen päästöistä ja loukkaantumisiin ja kuolemiin johtaneista onnettomuuksista vaikka viimeisen 20 vuoden ajalta.

Määrättyjen toimien seurausten ja kustannusten pitää olla kohtuullisessa suhteessa tavoitteisiin nähden. Pitää myös kysyä, saavutettaisiinko samalla kustannuksella jollain toisella toimenpiteellä parempia tuloksia?

Ainoa tutkimus (MAIDS) jonka mukaan rakentelulla ja onnettomuuksilla saattaa olla jokin yhteys on valmistajien teettämä. MAIDSissa tutkittiin muun ohella moottoripyörätyyppien onnettomuusfrekvenssiä. Tyyppiluokittelu oli suoraan jostain OECD:n tai vastaavan putiikin kansiosta lukuun ottamatta yhtä omaa luokkaa: "modified conventional street". Nimenomaan tämän luokan onnettomuustiheys todettiin jonkin verran suhteellisesti suuremmaksi kuin muiden. Mitkä tekniset tekijät sitten vaikuttivat nimenomaan tämän luokan onnettomuusalttiuteen - sitä ei missään mainita. Onnettomuuksien tekniikkaan liittyvät syyt olivat samoja kaikissa luokissa: renkaat ja jarrut.

Toisaalta yksi muista MAIDS:in luokista oli "chopper". Tämän luokan onnettomuusalttius oli hiukan pienempi kuin sen suhteellinen osuus populaatiosta (kuten on muissakin tutkimuksissa).

Tiedossani olevien tilastotutkimusten perusteella moottoripyörien rakenteellisilla tai rakenteen muuttamisella ei yksinkertaisesti ole löydettävissä yhteyttä onnettomuuksiin. Tutkimuksissa esiin nousevat teknisinä ongelmina vain renkaat, niiden ilmanpaineet ja jarrut. Sen sijaan kuskin asenteella ja onnettomuusalttiudella on paljonkin yhteyttä. Asenteita tai rengaspaineita ei voida muuttaa kieltämällä minivilkut tai määräämällä pakollinen vuosikatsastus. Renkaita ja jarrupalojakin tuppaa enemmän ajavilla kulumaan useampi pari ajokaudessa. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan muita työkaluja.

Tämän lisäksi moottoripyörien päästöt edustavat päästölajista riippuen promillesta muutaman prosenttiin kaikkista tieliikenteen päästöistä (VTT/LIISA). Ja muunneltujen tai itse valmistettujen moottoripyörien päästöt ovat mitätön murto-osa kaikkien moottoripyörien päästöistä. Suhteellisuusperiaatetta kustannusten ja hyötyjen vertailusta pitäisi noudattaa näissäkin asioissa.