Laivadatan Metsästäjän työkalu ja parannettu metsästysopas

Tässä blogissa on vuodesta 2024 kirjoiteltu Ahosten suvun laivoista ja Kuopion 1900-luvun alun varustamotoiminnasta (Ahosen suvun varustamotoimintaa (5.5.2026)), ja jo pidempään omasta laivakuumeesta. Näiden kahden tarpeen risteyskohdassa syntyi vähitellen työkalu, joka on kehittynyt niin käyttökelpoiseksi, että on aika jakaa se ja kertoa siitä laajemmin.

Laivadatan Metsästäjä on Claude AI Skill. Se on käytännössä nippu ohjeita ja datatiedostoja, jotka annetaan tekoälyavustajalle mukaan kun ryhdytään tutkimaan jotakin vanhaa suomalaista alusta. Työkalu on nyt julkaistu avoimesti GitHubissa CC-BY 4.0 -lisenssillä osoitteessa https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja.

Kaksi tarvetta samaan pinoon

Työkalu syntyi kahden samanaikaisen tarpeen kohtauspisteestä. Toinen niistä on laivakuumeeni ja siihen liittyvä vanhojen alusten taustojen kaivelu. Kun myynti-ilmossa on pituus, vuosiluku ja pari sumeaa kuvaa, ehdokkaan taustan selvittely voi nopeasti muuttua hankalaksi. Sitä hommaa olen tehnyt vuodesta 2020 lähtien, ja siitä on ehtinyt kertyä sekä osaamista että turhautumista siitä miten hajallaan aineisto on.

Skillin rakennetta ja dataa

Toinen tarve on ollut tekemäni sukututkimus, tai tarkemmin tutkimus Ahosten varustamotoiminnasta 1900-luvun alun Kuopiossa. Isoisän isoisän laivat Urpo, Uskallus, Taimi ja Rauha vaativat aivan samaa työtapaa, mutta täysin eri lähteistä ja eri painotuksin.

Molemmissa tapauksissa vanhojen laivojen tiedot ovat sirpaleina ja piilossa eri hakemistoissa, arkistoissa, lehtien artikkeleissa ja kirjojen sivuilla. Yleensä saman nimen alta löytyy usein useita eri aluksia. Käsin ristiintarkistelu on hidasta ja työlästä.

Helmikuussa 2025 kirjoittelin tähän blogiin jutun Laivadatan metsästäjän opas (17.2.2025), joka kuvasi sitä toimintamallia jolla itse silloin laivatietoja kaivelin: mistä kannattaa aloittaa, mihin edetä, mitä ristiintarkistaa. Silloin homma oli vielä täysin käsityötä.

Syksyllä 2025 sain Anthropicin Clauden käyttööni. Samoihin aikoihin, käytännössä lokakuussa 2025, Claudeen tuli mukaan Agent Skills -formaatti, eli tapa antaa mallille kokonainen paketti ohjeita ja aineistoa yhdellä kertaa. Ja samoihin aikoihin sain myös käsiini Suomen Höyrypursiseuran Korsteeni-lehden laiva- ja sisältöhakemistot XLS-tiedostoina. Nuo kolme palasta sattuivat samaan pinoon, ja silloin hiffasin että sen oppaan kuvaaman toimintamallin voi suureksi osaksi automatisoida.

Ensimmäiset kokeilut olivat käsin kopioituja ohjeita ja pätkäisyjä hakemistoista. Kun paketti alkoi hahmottua Skill-formaattiin, sisältö sai luontevan kokoelman muotoisen kotinsa. Sitä on siitä lähtien laajennettu ja parannettu.

Mitä taito nyt osaa

Sisältöä on kertynyt: 16 indeksoitua julkaisua, yli 7 500 alusmainintaa, yli 2 200 henkilöä. Korsteenin sisällysluettelo 1986–2025 (~1 630 riviä), Laiva-lehden sisällysluettelo 1/2001–2/2026 (93 merkintää), 9 sanomalehden hakuohjeet, yli 20 verkkohakukohdetta, laajahko terminologia- ja slangisanasto sekä Jussi Kivisen 2016 väitöskirjan lisäksi Laiva-lehdessä 2/2025 ja 1/2026 ilmestyneen artikkelisarjan koko tutkielmaluettelo.

Mukana ovat Lasse Uotilan (Korsteenin laivahakemistot), Pekka Snellmanin (Korsteenin sisällysluettelo), Martti Koposen (Karttusen 1945 alus- ja henkilöhakemistot) ja Jussi Kivisen (tutkielmaluettelo) keräämät aineistot heidän luvallaan. Olen esitelly työkalua heille sekä tunnetuille botologeille Rami Wirrankoski ja Antti Aho, ja saanut arvokasta palautetta jokaiselta. Ilman heidän apua ja tiedon kokoajien vuosikymmenten tallennustyötä tätä työkalua ei olisi.

Datan lisäksi työkalun ydin on siinä miten Claude ohjataan käyttämään sitä. Skill pakottaa AI:n viiteen vaiheeseen: paikalliset hakemistot ensin, sitten verkkohaku, sitten kirjallisuus, sitten fyysiset arkistot, ja vasta viimeisenä botologit, eikä toisin päin. Sama järjestys jonka kokenut harrastaja kävisi itse läpi.

Jokaista alusta käsitellään omana ehdokkaanaan kunnes vähintään kolme seitsemästä tunnistuskentästä täsmää: nimi ja edelliset nimet, rakennusvuosi, telakka, mitat, runkomateriaali, omistajat, vesistö. Näistä kolmesta täsmäävästä vähintään yhden on oltava muu kuin nimi tai vesistö, ne ovat heikoimmat tunnistimet. Halla-nimellä liikkui Saimaalla useampana eri aluksena, ja Tornatoreitakin on aineistossa vähintään viisi eri alusta.

Lähteet järjestetään ja priorisoidaan luotettavuudessa niin, että mitä lähempänä alkuperää lähde on ajallisesti ja tietoketjussa, sitä enemmän se painaa. Telakan piirustukset ja työtilauskortit ylimpänä, sitten aikalaisaineisto kuten sanomalehdet ja satama-asiakirjat, sitten vakiintunut tutkijatyö ja vesistökohtaiset historiakirjat, sitten artikkelit ja perinnealusrekisterit, ja häntäpäässä yhdistysten nettisivut ja sosiaalinen media.

Ja määrä ei korvaa laatua. Jos vanhemmassa lähteessä on virhe ja se toistuu myöhemmin yhdeksässä artikkelissa, hakuosumia kertyy kymmenen. Riippumattomia havaintoja on kuitenkin vain yksi. Kymmenen toisiaan siteeraavaa lähdettä on yksi lähde, ei kymmenen.

Sarjakuva Turson-reissusta

Työkaluun on lisäksi kuin hiipien kertynyt laaja meriaiheinen sanakirja: alusten osat ja rakenteet, konehuoneen kieli, purjelaivojen takila, navigointi, merkinanto, satamatermit, höyryslangi ja niin edelleen. Osa sanastosta tulee useamman eri kirjan sanastoista, osa netistä poimitusta harrastajakielestä. Käytin tuota sanastoa esimerkiksi hiljakkoisen sarjakuvan höyryslangin väännöksissä (Sarjakuva Turson-reissusta Turkuun (4.7.2026)). Vanhan konehuonepuheen sävyt ovat sellaista, mitä ei kannata keksiä tyhjästä vaikka itse siellä montussa hiiliboksin ääressä joskus puuhastelenkin.

Vakioitu profiilirakenne

Työkalu tuottaa lopputuloksena joko alus- tai henkilöprofiilin, jotka noudattavat molemmat aina samaa vakiorakennetta. Alusprofiilissa on tunnistetiedot, nimenvaihdosten aikajana, omistajahistoria, käyttöhistoria, tekniset tiedot, lähteet ja avoimet kysymykset. Henkilöprofiili laivurin, kapteenin, konemiehen tai muun laivaväen uraa varten sisältää vastaavat osiot ihmisen näkökulmasta: elämäntiedot, ammatit ja pätevyydet, alukset joissa on työskennellyt, tapahtumat ja lähteet.

alusprofiili-malli.md

Vakiomuodosta on kolmenlaista hyötyä. Tiedot löytyvät aina samasta kohtaa, joten profiilien vertailu keskenään on helppoa. Puuttuvat kohdat näkyvät heti tyhjinä osioina eivätkä hukkaudu tekstiin. Ja työkalu sisällyttää loppuun aina avoimet kysymykset -osion, jossa erotellaan mitä tiedetään, mitä pitäisi vielä jäljittää ja mistä lisätietoa kannattaa hakea. Selkeät aukot jätetään aukoiksi eikä täytetä arvauksilla.

Käyttäjä voi tietenkin ohittaa mallin milloin vain: pyytää lyhyempää yhteenvetoa, keskittyä pelkkiin teknisiin tietoihin tai koota vaikkapa aikajanan yhden vuosikymmenen tapahtumista. Vakiomuoto on lähtökohta, ei pakko.

Konkreettista hyötyä lehtiarkistoissa

Yksi konkreettinen esimerkki mistä työkalusta on todella paljon hyötyä on Kansalliskirjaston digitaalinen arkisto digi.kansalliskirjasto.fi. Kun etsii vaikkapa jotain 1900-luvun alun höyrylaivaa nimellä, osumia voi tulla jopa tuhansia. Ne kaikki eivät koske sitä oikeaa alusta tai edes liity koko aiheeseen, eikä niillä siten ole sisällöllistä arvoa tutkijalle.

Työkalun työprosessi on hakea lehdet ja artikkelit ensin laajalla haulla, ja antaa sitten AI:n kammata tulokset läpi ja poimia niistä ne oikeat osumat kaiken muun tauhkan seasta. Olen löytänyt tällä tavalla monta detaljia (Pikkutietoja Uskallus-laivasta (3.7.2025)) jotka muuten olisivat hukkuneet valtavaan artikkelien massaan.

Mitä se ei osaa

Itse metsästäjä tositoimissa

Rajoja on. AIn harrastama hallusinointi ei katoa vaikka datassa olisi kaikki oikein. Kielimalli voi vieläkin keksiä tietoja pyydettäessä. Kriittinen tarkistus jää siis käyttäjälle. Maksumuurit, suljetut www-sivustot, digitoimattomat lehdet ja kirjat sekä tutkijasalit pysyvät AI:n ulotumattomissa; Skill osaa muotoilla ELKAlle tai kansallisarkistolle tilauskirjeen, mutta itse käynti varsinaiseen arkistoon jää minulle (Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä (22.5.2026)).

Pelkkä laivakuva ilman vihjeitä tuottaa vastauksen "näyttää vanhalta höyryhinaajalta". Totta mutta hyödytöntä. Myös modernit alukset ovat ohuella maaperällä; Skillin paikallinen hakemistopeitto keskittyy vanhoihin höyryaluksiin ja niiden jälkihistoriaan usein dieselöityinä.

Käyttöön

Skilli on avoimena kaikille joita botologian tiedonhaku kiinnostaa. Se on tehty Anthropicin Claudelle, mutta Agent Skills on avoin alustariippumaton standardi. Saman paketin voi käsitääkseni antaa jotenkin myös ChatGPT:lle tai Microsoft 365 Copilotille, mutta  omien kokeilujeni perusteella kumpikaan ei ole tässä kovinkaan hyvä. Suosittelen siis toistaiseksi Claudea.

Palautetta, korjauksia ja lisäindeksejä otan mielelläni vastaan joko GitHubissa tai sähköpostitse luupilotti(AT)gmail.com. Erityisesti ELKAn tietokantarakenteiden osaaminen kaipaisi vielä hiomista, ja lisää kirjallisuuden alus- ja henkilöhakemistoja mahtuu hyvin mukaan.

Yksi tuore esimerkki - m/s Vega

Sukevan profiili täällä

Tein hiljakkoin profiilin höyrylaiva Sukevasta, joka on nykyisin dieselöity ja tunnetaan nimellä m/s Vega. Tässä oli sattumalta itselleni tuttu alus: harkitsin sen ostamista Lahdesta vuonna 2020 (Lisää veneitä tiiraamassa (1.11.2020)) ja keräsin silloin myyjältä palat aluksen historiaa. Kesällä 2024 Liisa Lankila kirjoitti BlueSkyssä muistelevansa Sukeva-nimistä hinaajaa Pieliseltä, ja hän epäili ihan perustellusti voisiko Sukevia olla ollut useampikin. Jaoin ketjuun siihen mennessä tuntemani Sukevan tarinan.

Ne palaset ovat sitten pyörineet muistiinpanoissa, nettiveneen historiadatassa ja netin keskusteluissa. Nyt Clauden työkalun kanssa yhdistin ne yhtenäiseksi profiiliksi johon hain myös relevantit kirjojen artikkelit ja Korsteenin jutut lisäinfoksi. 

Työkalu ei sinänsä tuonut uutta tietoa. Tiedot olivat kaikki jo olemassa mutta hajallaan eri paikoissa. Laivadatan Metsästäjä jäsensi ne yhteen luettavaan muotoon alusprofiiliksi ja nosti esiin ne kohdat joista pitäisi vielä varmistaa, ja esimerkiksi vastasi Liisan alkuperäisen kysymyksen kahdesta eri Sukevasta. Luotu alusprofiili on kokonaisuudessaan täällä: https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja/discussions/4

Toinen tuore esimerkki - s/s Saimaa II - s/s Osuusteurastamo - m/s Saimaa

m/s Saimaa Museoviraston kuvassa. Finna.

Nettiveneeseen ilmestyi heinäkuussa myynti-imoitus laivasta joka on ainakin speksimielessä juuri sitä mitä haemme. Latasin Nettiveneen ilmoituksen PDF-version  ja annoin sen Laivadatan Metsästäjän pureksittavaksi. 

Työkalu pyysi lisäinfoa parista kirjasta, jotka mulla onkin jo hyllyssä, ja auttoi haeskelemaan netistä muuta tietoa. Noin puolessa tunnissa mulla oli kasassa kokonainen profiili tästä aluksesta: https://github.com/SanttuAhonen/laivadatan-metsastaja/discussions/6

Meillä asuva nainen jo hylkäsi tämän laivan joten profiili jäi vähän kesken. Mutta pitäisi varmaan laittaa tuolle omistajalle ja myyjälle viesti, että tällainen tuli, jos kiinnostaa. 

Tämä nopea profilointi on työkalun ydintehtävä: ottaa hajallaan olevat tiedon palaset ja koota ne muotoon josta pääsee eteenpäin. Vanhat laivat ovat meillä lainassa, eivätkä ne pidä huolta itsestään — eikä niitä koskevasta tiedostakaan.

Aiempia juttuja jotka liittyvät tähän skilliin

• Rauha ja Taimi löytyivät Kuopion laivarekisteristä (22.5.2026)
• Ahosen suvun varustamotoimintaa - Sukulehden juttu (5.5.2026)
• Pikkutietoja Uskallus-laivasta (3.7.2025)
• Perhekronikasta lisätietoja isoisän isoisän höyrylaivoista (16.6.2025)
• Laivadatan metsästäjän opas (17.2.2025)
• Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)
• Lisää veneitä tiiraamassa — MS Vega Lahdessa (1.11.2020)

Itku-Iineksen aiheellinen piippaus - Kumi puhki

Ajelin sateessa himaan Kärkölän Alatieltä. Matkalla Itku-Iines piippasi taas — mutta kerrankin aiheesta. Vasemman takakumin paine putoaa.

Ilmatankkauksella ABC:lla oli erikoinen ilmapumppu joka koetteli uskoa: ensin pitää hakata tavoitepaine sisään ja sitten vain odottaa vimmatusti, että pumppu jaksaa kerätä ne paineet kasaan. Mutta kun rengas jatkoi tuon jälkeen tyhjenemistä olin varma, että siellä on vuoto. 

Kehä III:n kohdalla takakumissa oli vielä 205 kPa (2,05 bar), kotinurkilla enää 175. Juuri pidemmälle ja matallammilla paineilla en tuolla olisi viitsinyt enään ajaa, hajoaa rengas.

Seuraavana päivä, kun sade oli muuttunut paisteeksi, irroitin nakin ja syyllinen löytyi heti. Veikkaus on, että ruuvi tarttui kumiin siellä Malilan pihalla — joku appiukon päästä pudonnut kai sielläkin maassa lojui.

Paikkaus meni tubelespaikkana, onneksi paikkamatskut löytyi tallin hyllystä. 

Paikatessa meinasi usko loppua, kun tuo tubelestöhnätikku ei meinannut sujahtaa reikään millään. Osoittautui, että se mun hankkimani halpissarjan asetinvärkki ei ole optimaalinen tähän tunkemistouhuun. Tuolla ei voiteta kauneuskilpailuja, mutta tuntuu pitävän kyllä.

Lumitykin öljynvaihto

Lumitykki sai historiansa kolmannen öljynvaihdon. Olen vähän laiskasti blogannut lingon elämästä meillä (Moottorinpuutteeseen puree lumitykki (20.12.2012) ja Tykkiin kunnon valo (23.1.2021)). 

Talven tykitykset on tältä erää tykitetty. Koneeseen menee SAE 5W-30 moniasteöljyä vajaa puoli litraa. Ei siis mikään iso juoppo laite, vaikka meteliä ja asennetta tästä löytyy enemmän kuin monesta hienommastakin moottorivehkeestä.

Höyrylaivan huoltopäiväkirjja

Meillä on S/S Tursolla ollut huoltopäiväkirja hiukan haussa. Juttelimme tästä talvella useampaan otteeseen, että mitä moisessa pitäisi olla.

Valmiita sopivia ei oikein löytynyt, toisaalta näin isossa projektissa huoltokohteita on paljon. Muutamassa vuodessa, tai porukan vaihtuessa, milloin mitäkin on korjattu katoaa vireimmänkin ylikonemestarin muistista.

Keskusteluissa oli ajatus, että tuossa huoltopäiväkirjassa pitäisi olla ainakin seuraavia asioita:

• Kohde ja selitys hommalle: Tässä on lyhyt kuvaus tehtävästä työstä tai työkokonaisuudesta.
• Paikka Laivassa: Paikka laivassa auttaa hahmottamaan ja myöhemmin hakemaan tehtyjä töitä ja missäpäin niitä on tehty. Lista ei ole täydellinen, joskus pitää vain valita ’lähinnä’ oikea. 
• Kategoria: Nyt aluksi kategorioita on neljä; 1) Höyrytekniikka, 2) Sähkö ja navi, 3) Maalaus ja ulkopinnat sekä 4) Muu tekniikka. Kategorian avulla meidän on helppo jakaa vastuualueita, esim konemestaria tai katsastajaa kiinnostaa osa näistä alueista enemmän kuin muut. 
• Omistaja työlle: Yksi henkilö joka on luvannut hoitaa kyseisen nakin. Tämä henkilö ei välttämättä itse tee hommaa, mutta vastaa siitä että se tulee tehdyksi.
• Takaraja tekemiselle: Jotkin asiat pitää tehdä tiettyyn päivään mennessä, esim katsastukseen tai tiettyyn risteilyn alkuun mennessä. Tämä sarake auttaa hommien priorisoinnissa.
• Milloin työ on tehty, tai kuitattu tehdyksi: Päivämäärä milloin työ on todettu tehdyksi. Jos kenttä on tyhjä niin työ on tekemättä. Tehdyt työt saa piiloon sorttaamalla näkyviin vain tyhjät kentät, ja jos haluaa listan vain tehdyistä töistä niin piilottaa tyhjät kentät.
• Muita kommentteja: Hommia pitää joskus kommentoida, tai ne jaetaan osiin, tai yhdistellään jne.

Lopulta tempaisin googlen sheetseihin ensimmäisen vedoksen (tuo eka kuva) sekä sille kolmesivuisen ohjeen (tuo toinen kuva), etttä  miten tuota käytetään kännykällä ja PC:llä. Katsotaan miten tuo tulee oikeasti käyttöön, nyt huollot eivät ole ainakaan pelkästään muutaman aktiivin muistissa.

Kuplan kevätvahaus ja uusi ylläpitolaturi luovuttaneen tilalle

Kuvan Tesla ei liity kuplatarinaan

Meidän nuoriso kävi pesemässä ja vahaamassa kuplan. Se piti myös koeajaa jotain mahdollista musavideohommaa varten, katsastus on kuitenkin vasta heinäkuussa.

Kupla ei pihahtanutkaan. Uusi akkuhan tuli kuplaan hankittua viime keväänä (Kuplaan uusi akku (2.6.2024)). Tuli siis todetuksi, että jo vuonna 1998 hankkimani akun ylläpitolaturi on tullut elinkaarensa päähän.

Samalla kun kuplaa kiillotettiin kävi ystäväni sähköautonsa kanssa vaihtamassa meillä kesärenkaat alle. Lainaan työkaluja, kun valvon itse vieressä.

Takaisin laturiin. Kävin hakemassa läheisestä autotarvikeliikkeestä uuden, noin 70,- maksaneen ylläpitolaturin. Toiveikaana ajattelin, että tällä sitten mentäisiin taas reilu neljännesvuosisata. Ostin kuitenkin merkkilaturin.

Laturin mukana tuli pistoke, jonka voi asentaa kiinteästi akun napoihin (kuvassa). Tämä on parempi ratkaisu kuin niiden hauenleukojen kanssa näpertely.

Avaimenperät kuplan avaimiin

Valmis killuke paikallaan

Etsiskelin netistä volkkariaiheisia avaimenperiä kaikkien kesäautomme käyttäjien avaimiin. En löytänyt mieleistä mallia, tai ainakaan kohtuullisen hintaista ja samalla mieleistä mallia. Päätin siis tehdä itse, nyt kun on tuo printterikin (Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0 (10.12.2024)).

Printterin kanssa homma menee niin, että ensin tarvitaan kolmiulotteinen CAD-kuva halutusta kappaleesta. Valmista avaimenperän kuvaa ja mallia ei tietenkään ollut. Volkkarin logosta sensijaan löytyi helposti ohjeet. Piirtelin sen pohjalta sopivan avaimenperän.

Avaimenperä CADissä

Tein kuvan harrastajille ilmaisella Fusion 360 softalla. Avaimenperässä on itse logo-osa kahteen kertaan (kuvassa toinen puolisto sinisellä ja valittuna), päällekkäin peilikuvina ja sen lisäksi kokeeksi täytteet reikiin. Jätin täytteen ja logon väliin 0,2mm välit, printteri kun ei ole niin tarkka että sovituksen voisi tehdä ilman toleransseja.

Tallensin CAD-kuvasta .stl tiedostot, toisen täytteestä ja toisen itse logosta. Latasin nuo printterin Luban-ohjelmistoon jolla itse printtitiedosto tehdään. Tässä vaiheessa ajattelin, että voin printata tuon logon yhtenä kappaleena ilman tarvetta liimailulle.

Osat Luban-sovelluksessa

Oheisessa kuvassa Luban on luonut itse printtifileet kummallekin kappaleelle. Koska mulla on Snapmakerissa vain yksinkertainen printtipää, kaksiväriseen kappaleeseen joudun printtaamaan nuo osat erikseen. Kuva on siis feikki.

Kuvassa näkyy muitakin tulostimen asetuksia. Teen tuon avaimenperän PLA-muovista ja tässä on tulossa lopullinen tulostus aikaisempien koevedosten lisäksi. Jepujep, usein joutuu tulostelemaan protoja.

Kaupassa oli sopivasti PLA-filamentti tarjouksessa, vain ~15,- € / kg. Ostin logoja varten punaista PLA:ta. Sopii auton väriin hyvin. 

Koska avaimia ja kuskeja on kolme, tuli laakista yhdellä printilllä kolme avaimenperääkin. Tulostusaika näillä asetuksilla oli 6h 37min, karkeammalla printillä tuo aika puolittuisi. Sähkö oli sentään tänään halpaa.

Valmiissa printeissä on 'karvoja' ja muita pursokkeita. En ole vielä keksinyt mikä asetuksista tuon aiheuttaa (vinkkejä?). Nuo siistii veitsellä ja viilalla helposti pois.

Tässä vaiheessa päätin jättää ne täytteet tekemättä. Tuo logo toimii avaimenperänä ihan sellaisenaan.

Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0

Olen jo yli kolme vuotta suunitellut Snapmaker 2.0:n hankkimista. Nyt syksyllä rakkine tuli vastustamattomaan Black Friday Fire Sale tarjoukseen yli 65% alennuksella. Laitoin tilauksen sisään ja vehje saapui eilen.

Kyseessä on kolmitoimilaite. Siinä on samassa vehkeessä 3D-printeri, sorvi ja laserleikkuri/markkeeraaja.  Tarkempi malli on Snapmaker 2.0 A350T. Kasaamisessa meni kaksi iltaa, kun teki hiljaa ja rauhallisesti. 

Printterillä voi printata useampi eri muoveja, ostin nyt aluksi PLA ja PTE kerät. Tuolla pääsee 0,1mm tarkkuuteen. Mikään nopea printteri tämä ei ole, mutta kotikäytössä nopeudella ei kai ole suurta väliä. Tulostetavan kappaneen maksimimitat on noin 350mm kanttiinsa.

Aloittelen tätä tekemistä nyt printtailemalla erilaisia juttuja. Palaan tuohon sorvaamiseen ja laserilla leikkimiseen myöhemmin.

Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata

Avaimen patterin vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Taitaa olla toinen kerta kun vaihdan avaimen autoon. Edellisestä kerrasta en vain kirjoittanut mitään.

Samat ohjeet kelpaavat sekä Fiat 124 Spider (2017-2020) että Mazda MX-5 Miata (ND 2016 +) autoon, onhat tuo Fiat oikeasti Fiata. Kaiken muun yhteisen lisäksi Fiatissa on Mazdan avain.

Avaimeen menee yksi kappale CR2025 pattereita.

Avaimen avaaminen onnistuu kotikonstein. Ensin tuo fyysinen vara-avain lähtee irti siitä takapuolen nipukasta painamalla. Tähän et tarvitse mitään työkalua.

Seuraavaksi itse avaimen muovirunko napsahtaa  auki varovaisesti vääntämällä noista korvista. Kuvassa mulla on apuna voiveitsi, tuohon kelpaa hyvin vaikkapa pieni lattapää ruuvari.

Väännät molemmat puolet alkuun, sitten kuoren takakansi jo napsahtaa auki sormivoimin.

Kannen alta paljastuu pyöreä patterin suojakuori joka lähtee irti sormin. Se on tiivistetty tuolla kuvan oranssilla o-renkaalla. Katso, että et vahingoita tuota o-rengasta.

Patteri vaihtoon, uusi paikalleen samoin päin kuin mitä se wanha siellä oli. Patterin suojapyörylä paikalleen, takakansi naps kiinni ja vara-avain takaisin paikalleen. 

Hommaan menee ehkä minuutti. Plus mitä sulla kului tän ohjeen etsimiseen ja lukemiseen.

Auton latausaseman valintakriteerit

Hybridille  piti saada latausasema. Valintakriteereinä oli:

1. Tunnettu valmistaja joka on olemassa myös tulevaisuudessa jotta saa tukea, päivityksiä ja varaosia
2. Ketjutettava ja load balansing toiminto, jotta voi joskus myöhemin laittaa toisen latausaseman ja ne osaavat keskustella keskenään eikä talosta lopu sähkö  kesken
3. Osaa haistella sähkön hinnan ja ladata silloin kun on edullisinta (meillä on pörssisähkö)
4. Kytkettävissä kolmivaihevirtaan ja ainakin 11kW teho, tosin tuosta tehosta voi kotilatauksessa voi tinkiä.
5. Pitkähkö latausjohto
6. Pakkasenkesto

Halvin malli joka täytti ylläolevat kriteerit oli Defa Power asema.

Painepesurin pullahtanut o-rengas

Perintöpainepesuri lopetti paineet ja rupesi vuotamaan. Purimme koneen nuoremman pojan kanssa. Lopulta ongelmaksi osoittautui painepuolen o-rengas. 

Mitään ei siis ollut halki tai rikki, vain yksi pieni noin 10mm o-rengas kiukutteli. Uusi rengas  paikalleen, kone kasaan ja taas pesee.

Toivoin jo hiukan etukäteen, että nyt pitää hankkia uusi painepesuri. Tässä vanhassa kun ei ole paineletkulle kelaa. Sen letkun kanssa saa aina taistella niin, että koneen saa siististi kasaan talliin. 

Sellainen uudempi malli, jossa paineletkulle on kela olisi siis haaveissa. Tuo hankinta jää nyt siis odottamaan, että tämä nykyinen pesuri oikeasti joskus hajoaisi. 

Boksillinen autonippoja ja mainos kilven telineestä pois

Huomasin taannoin yhden lokasuojan nipan kadonneen (Kadonneita osia (15.4.2023)). Kyselin Spiderfoorumilta mistä tuollainen nippa kannattaa hommata. Useampikin suositteli tilaamaan kokonaisen laatikollisen kerrallaan. 

Tilasin siis Eestistä autonippoja paketillisen. Sieltä tuo maksoi rahteineen 24€. Paikallisesta automarketista vastaavasta paketista olisi pitänyt pulittaa 40€ tai jopa 400€. Aika hintavia nippoja oolisi ollut tarjolla. Nettikaupan peristeella noita ei saa eroja selville, mitä lie hammastikkujen avulla louhittuja platinanippoja ne kalleimmat.

Nämä eivät ole Fiatin nippoja vaan ns Mazda-laatikko, autohan on juuriltaan Mazda MX-5. Vaikka varmaan ihan samanlaisia nuo ovat myös Hiivatissakin.

Uusia kesärenkaita ja vanteita ei ole vieläkään kuulunut vaikka tilasin ne jo tuolloin katon irroituksen yhteydessä. Katsotaan ehtivätkö Vapuksi. Onneksi keli kylmenee kunnolla, ainakin ennusteen mukaan. 

Mainos pois

Tallissa hyöriessäni irroittelin kilven telineen. Wanhassa telineessä on edesmenneen maahantuojan mainos. Se sai lähteä. 

Nimetön kilven teline tuli hommattua jo kauan sitten kun Mesestä meinasi pudota kilpi tielle ja hommasin siihen uuden telineen. Tulipa siis tämäkin samalla hankituiksi, vaihdossa vain meni pitkään.

Maalaushommissa vanhentuneet ruiskut

Saan silloin tällöin eräältä tuntemaltani terveydenhoitajalta poistoruiskuja. Ruiskuilla on terveydenhuollon käytössä vanhenemispäivä ja niitä menee sen jälkeen roskiin.

Sensijaan maalarinhommissa tallissa wanhakin ruisku toimii mainiosti maalimittarina. Niillä on helppo sekoitella pieni erä kaksikomponenttimaalia. Mittasuhteet saa tarkasti kohdalleen.

Tässä paras on kolme ruiskua; Yksi värille, yksi kovettimelle ja yksi sekoittamiseen. Tuolla kolmannella kun pumppaa maalia edestakaisin muutamaan kertaan niin sekaisin on. Kaksikomponenttimaali kuitenkin tuhoaa kuivuessaan tuon kolmannen ruiskun, sensijaan kaksi ensimmäistä säilyvät käyttökelpoisina monta päivää.

Lahjakoneen kytkentöjen tarkastus

Sain talliini entistä isomman pylväsporakoneen. Ennen kuin tein mitään pesin koneen perusteellisesti liuottimilla ja bensalla. Monikymmenvuotisen mustan metallimönjän alta kuoriutui esiin sininen maalipinta.

Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.

Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.

Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.

Savagen kytkimen vaihto

Porkkanasorvin kytkin on luistanut säädöt tapissa jo muutaman kesän ajan. Oli siis aika vaihtaa kitkalevyt. Koneen oikean puolen kytkinkoppa lähtee irti ottamalla ensin pakoputki (3 mutteria) ja sitten jalkatappi (2 mutteria) sivuun. Koppaa irroitellessa sieltä lirahtaa jonkin verran öljyä vaikka ne onkin jo laskettu koneesta pois. Huoltomanuaaleissa käsketään irroittamaan myös öljynsuodatin mutta se on tässä hommassa tarpeetonta. Sen sijaan kytkimen vaijerista ei puhuta ainakaan Clymerissä mitään mutta se kannattaa irroitaa alapäästään eli kopan kyljen vivusta jo tässä vaiheessa.

Itse kytkimen purkaminen alkaa painelevyn ja kytkimen jousien irroittamisella (kuvassa jo napattu pois). Painelevy otetaan irti hiljalleen jokaista 4 ruuvia avaamalla niin, että kytkimen jouset eivät paina levyä kieroksi.

Ennen painelevyn poistamista keskeltä kannattaa huomata ottaa talteen muutaman sentin  mittainen reaktiotanko, ettei sitä sitten tarvitse kontaten etsiskellä pitkin tallia.

Pakka lähtee irti avaamalla sitä keskeltä kiinni pitävä 32mm mutteri (kuvassa paikallaan). Musu on lukittu asentoonsa prikalla jonka kulma on taitetty mutterin kylkeä vasten, tuo prikan reuna täytyy lyödä tuurnalla auki ennen mutterin avaamista.

Kun kytkinpakka on irroitetty pyörästä se kannattaa avata ja kasata samantien. Näin kytkimen kitkalevyt tulee vaihdettua oikeassa järjestyksessä uusiin. Jotkut suosittelevat levyjen uittamista öljyssä tässä vaiheessa niin, että ne tulee primeroitua näin asennusvaiheessa.

Kun levyt on vaihdettu ja pakka kasattu niin sen voi työntää takaisin paikalleen akseliin. Huomaa että siellä oli akselissa pakan alla spaceri jolla pakan paikka akselilla muiden rattaiden suhteen tulee kohdalleen.

Sitten vain romut kiinni käänteisessä järjestyksessä. Pakan päämutteri tulee 50-70 Nm kireyteen. Käytin wanhan lukkoprikan uudelleen ja taitoin siitä vaan toisesta kohtaa uuden sivun. Hetken pähkäilyn jälkeen papukaijapihdit näyttivät olevan tuohon taittohommaan paras työkalu.

Painelevy kiinnitetään hiljalleen ympyrässä sen neljää mutteria kiristämällä kunnes ne ovat sormikireydessä. Lopulta niihin tulee 11-13 Nm momentti. Muista työntää reaktiotanko paikalleen tässä välissä.

Koneen posken paikalleen laitossa ei ole mitään ihmeellistä, kaksi ruuveista on pidempiä ja kolmessa on erillinen tiiviste. Nuo viisi pulttia pitää siis osata laittaa oikeisiin reikiin. Helpottaa toki jos huomasi merkitä ne jo irroitusvaiheessa (kai luit koko jutun ensin).

Ennen ruuvailua skrabasin partakoneen terällä kopan ja lohkon välisestä tasopinnasta wanhan paperitiivisteen jämät pois. Koska uutta tiivistettä ei ollut hyllyssä ja  oli sunnuntai laitoin tuohon tiivisteeksi putkesta tasosilkkaa (kuvassa).  

En löytänyt noille posken pulteille manuaalista oikeaa monettia. Ne olivat avatessa melko löysällä joten vedin ne 13 Nm kireyteen, se kun oli valmiiksi avaimessa painelevyn jäljiltä.

Silkan kuivuttua pääsen huomenna siivoamaan ulkopuolen purseet pois, lisäämään öljyt koneeseen ja sitten vain ajelemaan.

Liitin halki ja paineet karkuun

Tallin paineilmajärjestelmästä pääsi ilmat karkuun. Tämä menee ihan omaan piikkiin, olin kiertänyt erään pikaliittimen kiinni liian tiukkaan.

Useamman paineistuskerran jälkeen se antoi periksi ja halkesi. Onneksi miljoonalaatikossa sattui olemaan uusi liitin valmiina niin, että pääsin jatkamaan hommia pienen pikaruuvailun jäkeen.

Ruosteen poistaminen bensatankista - Teoria ensin

Tutkiskelin ADHD:n tankkia pillukiikarilla (eli endoskoopilla) korroosiovaurioiden löytämiseksi. Löytyihän niitä. Ohessa pari videota aiheesta.

Ekassa videossa mennään bensahanan reiästä sisään ja tarkistellaan tankin vasemman posken sisäpintaa. Loppukuvissa näkyvä tummempi mosaiikki on ruostetta.

Toisessa videossa mennään sisään tankkausaukosta ja tarkastellaan tankin oikeaa poskea. Ei niin yllättäen myös siellä on korroosiovaurioita.

Kemistikonstein ruosteet pois

Ruosteet saa katoamaan paljaalta peltipinnalta 5% muurahaishapolla, ja se mikä ei lähde voidaan sitoa paikalleen 15% fosforihapolla. Kummankin tuoteturvaselosteet käsittely- ja hävitysohjeineen kannattaa lukea tarkasti.

Tankin sisäpinta jää näiltä toimilta vielä paljaaksi ja on arka korroosiolle. Pinta pitäisi suojata jotenkin; Kevyt öljy tai vaikka täysi tankki bensaa ajaa asian. Katsotaan mikä sopii rakenteluaikatauluun, tasaisen lämpimässä tallissahan korroosiota ei juuri tule.

Mainittuja happoja sai ainakin vielä viime vuosituhannella apteekista, jos osasi asian oikein selittää. Pitänee käydä kyselemässä. Alan liikkeissä taitaa nykyään olla myös myynnissä ihan tankin ruosteenpoistoon ja sulkemiseen tarkoitettuja settejä, pitänee tarkkailla myös niitä. Laitetaan jatkopostaus aiheeseen sitten joskus kun pääsen sanoista tekoihin.

Painilmalinjat paikallaan

Sain nyt viikonloppuna asenneltua talliin paineilmalinjat. Suunnittelin aikaisemmin tuon tekemistä LVI-liikkeen kuparien avulla mutta edellisen blogikirjoituksen (Paineilmasuunnittelijan hommia (19.11.2013)) myötä löytyikin motoristikaveri joka on töissä alan maahantuontiyrityksessä.

Teknisen tilan puolella tein läpiviennin talliin metalliputkella. Tämä siksi, että tekninen tila ja talli ovat eri palotiloja. Tuo seinän ja paineputken väli pitää vielä tiivistää palouretaanilla, kunhan löydän sen purkin jonka jo hommasin.

Tein tuohon poikkeuksellisesti naarasliittimet niin, että voin irroittaa toisen kompuran (joka on muuten vieläkin kateissa) ilman paineiden kadotusta.

Putkilinja ennen paineistusta, ja sen jälkeen. Aloittelija oppii.

Tallin puolella painelinjat on 22mm muoviputkea. Vaikka asennusohjeet ovat yksinkertaiset niin silti en älynnyt, että paineisuksessa putkien pikaliitokset elävät. Suorasta linjasta tuli siis käyrä.

Paineilma kulkee kuitenkin mainiosti myös mutkasta. Pienellä tuunauksella nuo shikaanitkin suoristuvat.

Ulkona tuli reilusti luntakin. Nyt ei ole sitten mitään tekosyytä jättää hommaa kesken. Pitänee vain sitkeästi surrutella ADHD:n ruosteita ja hapettumia.

Ilmatyökalujen liittimet

Olen toisinaan tuskastellut ilmatyökalujen letkuun liittämisessä. Työkalu ei mene kiinni millään ja lopulta kun sen saa kiinni  niin se ei sitten tahdo irrota millään.

Päätin tutkia eli liittimien eroja. Standardeja tuntuu olevan ainakin kahta ja yhden standardin sisään tuntuu mahtuvan useampaa liitintyyppiä pienillä eroilla. 

Mullakin näytti tallissa olevan ainakin kolmea erilaista liitintä, niitä mitä tulee työkalujen mukana. Kuvassa kaksi erilaista ääripäätä, vasemmalla liitin joka menee  kaikkiin letkuihini ongelmitta ja oikealla liitin jonka kanssa on aina taistelua.

Kävin haemassa läheisestä miestavaratalosta kourallisen omassa systeemissäni toimiviksi todettuja liittimiä, noita vasemantyyppisiä. Standardien tutkiminen jäikin sitten siihen.

Prätkäteline tuli talliin - Loppuu se kyykintä

Meillä ei ole tallissa enään maailman suosituinta kyykkypyörää, koska siellä ei tarvitse enään kyykkiä tai konttailla. Sain nimittäin vihdoinkin yli 10 vuotta kuolaamani prätkän nostopöydän talliin.

Kuvassa nostin ala-asennossa, ja alemmassa kuvassa nousussa ylös.

Kyseessä on Kendonin valmistama Cruiser Lift. Olin pannut valmistajan ja mallin mieleen jollain työmatkalla suuren veden takana.

Nostimen hyviä puolia on keveys ja mahdollisuus panna se pystyyn vaikka tallin seinälle. Pyörään pääsee myös aivan liki kiinni, toisalta laskutilaa tarvitaan ja se on hankitava erillisen pöydän tai nostimeen kiinnitettävän irtolevyn avulla. Lisämaksusta.

Peli nousee joko käsin pumppaamalla tai paineilmalla. Siinä on lukitus asentoonsa ja ainakin pikaisella testillä tuo tuntui riittävän tukevalta isompienkin momenttien avaamiseen.

Ajoramppi ei ole kuvissa mutta se tulee kiinni oikealla näkyvän ajosillan päähän. Ramppi riitti juuri ja juuri ADHD:n ahtimen ylitykseen, pohjapanssarin kanssa sitä lienee pakko jatkaa laudoilla.

Nostimen takasillan saa irti takanakin vaihtoa varten. Taisin tässä laittaa ne sillan sokat väärinpäin, sisältä ulos. Ennen sillan irrotusta rungon alle pitää toki asentaa tunkki niin, että takanakki nousee ilmaan.

Keulassa on lenkki ja kippi helpottamassa pyörän kiinnitystä kun sen työntää paikalleen.  Keulan purkamista ajatellen tuo kippi ja lenkki on pikakiinnitteisiä joten tuossakin saa tunkilla etunakin ylös ja sitten vain keula purkuun.

Pyörälle on nostimen rungossa kiinnityslenkkejä edessä ja takana.  Toistaiseksi olen kaikin puolin tyytyväinen tähän hankintaan. Huonoihin puoliinhan tutustuu sitten vasta kun oikeasti tekee tuon kanssa hommia...

Aikakytkin paineilmakoneen töpseliin

Kuin tilauksesta silmiini osui eräässä suurehkossa miestavaratalossa aikakytkin jonka voi sijoittaa töpselin jatkeeksi.

Paineilmakoneella kun tuppaa oleman sellainen ominisuus, että sen unohtaa päälle koska kone on niin pitkään hiljaa. Paineiden laskiessa kone sitten pärähtää käyntiin, yleensä jokus puolenyön jälkeen häiriten herkkäunisten lepoa.

Tuosta kun napista painaa kerran saa vartin peliaikaa, toisen kerran puoli tuntia ja viidennen kerran niin homma loppuuu heti. Ratkaisee tämän muistiongelman.