Lumitykin öljynvaihto

Lumitykki sai historiansa kolmannen öljynvaihdon. Olen vähän laiskasti blogannut lingon elämästä meillä (Moottorinpuutteeseen puree lumitykki (20.12.2012) ja Tykkiin kunnon valo (23.1.2021)). 

Talven tykitykset on tältä erää tykitetty. Koneeseen menee SAE 5W-30 moniasteöljyä vajaa puoli litraa. Ei siis mikään iso juoppo laite, vaikka meteliä ja asennetta tästä löytyy enemmän kuin monesta hienommastakin moottorivehkeestä.

Höyrylaivan huoltopäiväkirjja

Meillä on S/S Tursolla ollut huoltopäiväkirja hiukan haussa. Juttelimme tästä talvella useampaan otteeseen, että mitä moisessa pitäisi olla.

Valmiita sopivia ei oikein löytynyt, toisaalta näin isossa projektissa huoltokohteita on paljon. Muutamassa vuodessa, tai porukan vaihtuessa, milloin mitäkin on korjattu katoaa vireimmänkin ylikonemestarin muistista.

Keskusteluissa oli ajatus, että tuossa huoltopäiväkirjassa pitäisi olla ainakin seuraavia asioita:

• Kohde ja selitys hommalle: Tässä on lyhyt kuvaus tehtävästä työstä tai työkokonaisuudesta.
• Paikka Laivassa: Paikka laivassa auttaa hahmottamaan ja myöhemmin hakemaan tehtyjä töitä ja missäpäin niitä on tehty. Lista ei ole täydellinen, joskus pitää vain valita ’lähinnä’ oikea. 
• Kategoria: Nyt aluksi kategorioita on neljä; 1) Höyrytekniikka, 2) Sähkö ja navi, 3) Maalaus ja ulkopinnat sekä 4) Muu tekniikka. Kategorian avulla meidän on helppo jakaa vastuualueita, esim konemestaria tai katsastajaa kiinnostaa osa näistä alueista enemmän kuin muut. 
• Omistaja työlle: Yksi henkilö joka on luvannut hoitaa kyseisen nakin. Tämä henkilö ei välttämättä itse tee hommaa, mutta vastaa siitä että se tulee tehdyksi.
• Takaraja tekemiselle: Jotkin asiat pitää tehdä tiettyyn päivään mennessä, esim katsastukseen tai tiettyyn risteilyn alkuun mennessä. Tämä sarake auttaa hommien priorisoinnissa.
• Milloin työ on tehty, tai kuitattu tehdyksi: Päivämäärä milloin työ on todettu tehdyksi. Jos kenttä on tyhjä niin työ on tekemättä. Tehdyt työt saa piiloon sorttaamalla näkyviin vain tyhjät kentät, ja jos haluaa listan vain tehdyistä töistä niin piilottaa tyhjät kentät.
• Muita kommentteja: Hommia pitää joskus kommentoida, tai ne jaetaan osiin, tai yhdistellään jne.

Lopulta tempaisin googlen sheetseihin ensimmäisen vedoksen (tuo eka kuva) sekä sille kolmesivuisen ohjeen (tuo toinen kuva), etttä  miten tuota käytetään kännykällä ja PC:llä. Katsotaan miten tuo tulee oikeasti käyttöön, nyt huollot eivät ole ainakaan pelkästään muutaman aktiivin muistissa.

Kuplan kevätvahaus ja uusi ylläpitolaturi luovuttaneen tilalle

Kuvan Tesla ei liity kuplatarinaan

Meidän nuoriso kävi pesemässä ja vahaamassa kuplan. Se piti myös koeajaa jotain mahdollista musavideohommaa varten, katsastus on kuitenkin vasta heinäkuussa.

Kupla ei pihahtanutkaan. Uusi akkuhan tuli kuplaan hankittua viime keväänä (Kuplaan uusi akku (2.6.2024)). Tuli siis todetuksi, että jo vuonna 1998 hankkimani akun ylläpitolaturi on tullut elinkaarensa päähän.

Samalla kun kuplaa kiillotettiin kävi ystäväni sähköautonsa kanssa vaihtamassa meillä kesärenkaat alle. Lainaan työkaluja, kun valvon itse vieressä.

Takaisin laturiin. Kävin hakemassa läheisestä autotarvikeliikkeestä uuden, noin 70,- maksaneen ylläpitolaturin. Toiveikaana ajattelin, että tällä sitten mentäisiin taas reilu neljännesvuosisata. Ostin kuitenkin merkkilaturin.

Laturin mukana tuli pistoke, jonka voi asentaa kiinteästi akun napoihin (kuvassa). Tämä on parempi ratkaisu kuin niiden hauenleukojen kanssa näpertely.

Avaimenperät kuplan avaimiin

Valmis killuke paikallaan

Etsiskelin netistä volkkariaiheisia avaimenperiä kaikkien kesäautomme käyttäjien avaimiin. En löytänyt mieleistä mallia, tai ainakaan kohtuullisen hintaista ja samalla mieleistä mallia. Päätin siis tehdä itse, nyt kun on tuo printterikin (Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0 (10.12.2024)).

Printterin kanssa homma menee niin, että ensin tarvitaan kolmiulotteinen CAD-kuva halutusta kappaleesta. Valmista avaimenperän kuvaa ja mallia ei tietenkään ollut. Volkkarin logosta sensijaan löytyi helposti ohjeet. Piirtelin sen pohjalta sopivan avaimenperän.

Avaimenperä CADissä

Tein kuvan harrastajille ilmaisella Fusion 360 softalla. Avaimenperässä on itse logo-osa kahteen kertaan (kuvassa toinen puolisto sinisellä ja valittuna), päällekkäin peilikuvina ja sen lisäksi kokeeksi täytteet reikiin. Jätin täytteen ja logon väliin 0,2mm välit, printteri kun ei ole niin tarkka että sovituksen voisi tehdä ilman toleransseja.

Tallensin CAD-kuvasta .stl tiedostot, toisen täytteestä ja toisen itse logosta. Latasin nuo printterin Luban-ohjelmistoon jolla itse printtitiedosto tehdään. Tässä vaiheessa ajattelin, että voin printata tuon logon yhtenä kappaleena ilman tarvetta liimailulle.

Osat Luban-sovelluksessa

Oheisessa kuvassa Luban on luonut itse printtifileet kummallekin kappaleelle. Koska mulla on Snapmakerissa vain yksinkertainen printtipää, kaksiväriseen kappaleeseen joudun printtaamaan nuo osat erikseen. Kuva on siis feikki.

Kuvassa näkyy muitakin tulostimen asetuksia. Teen tuon avaimenperän PLA-muovista ja tässä on tulossa lopullinen tulostus aikaisempien koevedosten lisäksi. Jepujep, usein joutuu tulostelemaan protoja.

Kaupassa oli sopivasti PLA-filamentti tarjouksessa, vain ~15,- € / kg. Ostin logoja varten punaista PLA:ta. Sopii auton väriin hyvin. 

Koska avaimia ja kuskeja on kolme, tuli laakista yhdellä printilllä kolme avaimenperääkin. Tulostusaika näillä asetuksilla oli 6h 37min, karkeammalla printillä tuo aika puolittuisi. Sähkö oli sentään tänään halpaa.

Valmiissa printeissä on 'karvoja' ja muita pursokkeita. En ole vielä keksinyt mikä asetuksista tuon aiheuttaa (vinkkejä?). Nuo siistii veitsellä ja viilalla helposti pois.

Tässä vaiheessa päätin jättää ne täytteet tekemättä. Tuo logo toimii avaimenperänä ihan sellaisenaan.

Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0

Olen jo yli kolme vuotta suunitellut Snapmaker 2.0:n hankkimista. Nyt syksyllä rakkine tuli vastustamattomaan Black Friday Fire Sale tarjoukseen yli 65% alennuksella. Laitoin tilauksen sisään ja vehje saapui eilen.

Kyseessä on kolmitoimilaite. Siinä on samassa vehkeessä 3D-printeri, sorvi ja laserleikkuri/markkeeraaja.  Tarkempi malli on Snapmaker 2.0 A350T. Kasaamisessa meni kaksi iltaa, kun teki hiljaa ja rauhallisesti. 

Printterillä voi printata useampi eri muoveja, ostin nyt aluksi PLA ja PTE kerät. Tuolla pääsee 0,1mm tarkkuuteen. Mikään nopea printteri tämä ei ole, mutta kotikäytössä nopeudella ei kai ole suurta väliä. Tulostetavan kappaneen maksimimitat on noin 350mm kanttiinsa.

Aloittelen tätä tekemistä nyt printtailemalla erilaisia juttuja. Palaan tuohon sorvaamiseen ja laserilla leikkimiseen myöhemmin.

Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata

Avaimen patterin vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Taitaa olla toinen kerta kun vaihdan avaimen autoon. Edellisestä kerrasta en vain kirjoittanut mitään.

Samat ohjeet kelpaavat sekä Fiat 124 Spider (2017-2020) että Mazda MX-5 Miata (ND 2016 +) autoon, onhat tuo Fiat oikeasti Fiata. Kaiken muun yhteisen lisäksi Fiatissa on Mazdan avain.

Avaimeen menee yksi kappale CR2025 pattereita.

Avaimen avaaminen onnistuu kotikonstein. Ensin tuo fyysinen vara-avain lähtee irti siitä takapuolen nipukasta painamalla. Tähän et tarvitse mitään työkalua.

Seuraavaksi itse avaimen muovirunko napsahtaa  auki varovaisesti vääntämällä noista korvista. Kuvassa mulla on apuna voiveitsi, tuohon kelpaa hyvin vaikkapa pieni lattapää ruuvari.

Väännät molemmat puolet alkuun, sitten kuoren takakansi jo napsahtaa auki sormivoimin.

Kannen alta paljastuu pyöreä patterin suojakuori joka lähtee irti sormin. Se on tiivistetty tuolla kuvan oranssilla o-renkaalla. Katso, että et vahingoita tuota o-rengasta.

Patteri vaihtoon, uusi paikalleen samoin päin kuin mitä se wanha siellä oli. Patterin suojapyörylä paikalleen, takakansi naps kiinni ja vara-avain takaisin paikalleen. 

Hommaan menee ehkä minuutti. Plus mitä sulla kului tän ohjeen etsimiseen ja lukemiseen.

Auton latausaseman valintakriteerit

Hybridille  piti saada latausasema. Valintakriteereinä oli:

1. Tunnettu valmistaja joka on olemassa myös tulevaisuudessa jotta saa tukea, päivityksiä ja varaosia
2. Ketjutettava ja load balansing toiminto, jotta voi joskus myöhemin laittaa toisen latausaseman ja ne osaavat keskustella keskenään eikä talosta lopu sähkö  kesken
3. Osaa haistella sähkön hinnan ja ladata silloin kun on edullisinta (meillä on pörssisähkö)
4. Kytkettävissä kolmivaihevirtaan ja ainakin 11kW teho, tosin tuosta tehosta voi kotilatauksessa voi tinkiä.
5. Pitkähkö latausjohto
6. Pakkasenkesto

Halvin malli joka täytti ylläolevat kriteerit oli Defa Power asema.

Painepesurin pullahtanut o-rengas

Perintöpainepesuri lopetti paineet ja rupesi vuotamaan. Purimme koneen nuoremman pojan kanssa. Lopulta ongelmaksi osoittautui painepuolen o-rengas. 

Mitään ei siis ollut halki tai rikki, vain yksi pieni noin 10mm o-rengas kiukutteli. Uusi rengas  paikalleen, kone kasaan ja taas pesee.

Toivoin jo hiukan etukäteen, että nyt pitää hankkia uusi painepesuri. Tässä vanhassa kun ei ole paineletkulle kelaa. Sen letkun kanssa saa aina taistella niin, että koneen saa siististi kasaan talliin. 

Sellainen uudempi malli, jossa paineletkulle on kela olisi siis haaveissa. Tuo hankinta jää nyt siis odottamaan, että tämä nykyinen pesuri oikeasti joskus hajoaisi. 

Boksillinen autonippoja ja mainos kilven telineestä pois

Huomasin taannoin yhden lokasuojan nipan kadonneen (Kadonneita osia (15.4.2023)). Kyselin Spiderfoorumilta mistä tuollainen nippa kannattaa hommata. Useampikin suositteli tilaamaan kokonaisen laatikollisen kerrallaan. 

Tilasin siis Eestistä autonippoja paketillisen. Sieltä tuo maksoi rahteineen 24€. Paikallisesta automarketista vastaavasta paketista olisi pitänyt pulittaa 40€ tai jopa 400€. Aika hintavia nippoja oolisi ollut tarjolla. Nettikaupan peristeella noita ei saa eroja selville, mitä lie hammastikkujen avulla louhittuja platinanippoja ne kalleimmat.

Nämä eivät ole Fiatin nippoja vaan ns Mazda-laatikko, autohan on juuriltaan Mazda MX-5. Vaikka varmaan ihan samanlaisia nuo ovat myös Hiivatissakin.

Uusia kesärenkaita ja vanteita ei ole vieläkään kuulunut vaikka tilasin ne jo tuolloin katon irroituksen yhteydessä. Katsotaan ehtivätkö Vapuksi. Onneksi keli kylmenee kunnolla, ainakin ennusteen mukaan. 

Mainos pois

Tallissa hyöriessäni irroittelin kilven telineen. Wanhassa telineessä on edesmenneen maahantuojan mainos. Se sai lähteä. 

Nimetön kilven teline tuli hommattua jo kauan sitten kun Mesestä meinasi pudota kilpi tielle ja hommasin siihen uuden telineen. Tulipa siis tämäkin samalla hankituiksi, vaihdossa vain meni pitkään.

Maalaushommissa vanhentuneet ruiskut

Saan silloin tällöin eräältä tuntemaltani terveydenhoitajalta poistoruiskuja. Ruiskuilla on terveydenhuollon käytössä vanhenemispäivä ja niitä menee sen jälkeen roskiin.

Sensijaan maalarinhommissa tallissa wanhakin ruisku toimii mainiosti maalimittarina. Niillä on helppo sekoitella pieni erä kaksikomponenttimaalia. Mittasuhteet saa tarkasti kohdalleen.

Tässä paras on kolme ruiskua; Yksi värille, yksi kovettimelle ja yksi sekoittamiseen. Tuolla kolmannella kun pumppaa maalia edestakaisin muutamaan kertaan niin sekaisin on. Kaksikomponenttimaali kuitenkin tuhoaa kuivuessaan tuon kolmannen ruiskun, sensijaan kaksi ensimmäistä säilyvät käyttökelpoisina monta päivää.

Lahjakoneen kytkentöjen tarkastus

Sain talliini entistä isomman pylväsporakoneen. Ennen kuin tein mitään pesin koneen perusteellisesti liuottimilla ja bensalla. Monikymmenvuotisen mustan metallimönjän alta kuoriutui esiin sininen maalipinta.

Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.

Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.

Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.

Savagen kytkimen vaihto

Porkkanasorvin kytkin on luistanut säädöt tapissa jo muutaman kesän ajan. Oli siis aika vaihtaa kitkalevyt. Koneen oikean puolen kytkinkoppa lähtee irti ottamalla ensin pakoputki (3 mutteria) ja sitten jalkatappi (2 mutteria) sivuun. Koppaa irroitellessa sieltä lirahtaa jonkin verran öljyä vaikka ne onkin jo laskettu koneesta pois. Huoltomanuaaleissa käsketään irroittamaan myös öljynsuodatin mutta se on tässä hommassa tarpeetonta. Sen sijaan kytkimen vaijerista ei puhuta ainakaan Clymerissä mitään mutta se kannattaa irroitaa alapäästään eli kopan kyljen vivusta jo tässä vaiheessa.

Itse kytkimen purkaminen alkaa painelevyn ja kytkimen jousien irroittamisella (kuvassa jo napattu pois). Painelevy otetaan irti hiljalleen jokaista 4 ruuvia avaamalla niin, että kytkimen jouset eivät paina levyä kieroksi.

Ennen painelevyn poistamista keskeltä kannattaa huomata ottaa talteen muutaman sentin  mittainen reaktiotanko, ettei sitä sitten tarvitse kontaten etsiskellä pitkin tallia.

Pakka lähtee irti avaamalla sitä keskeltä kiinni pitävä 32mm mutteri (kuvassa paikallaan). Musu on lukittu asentoonsa prikalla jonka kulma on taitetty mutterin kylkeä vasten, tuo prikan reuna täytyy lyödä tuurnalla auki ennen mutterin avaamista.

Kun kytkinpakka on irroitetty pyörästä se kannattaa avata ja kasata samantien. Näin kytkimen kitkalevyt tulee vaihdettua oikeassa järjestyksessä uusiin. Jotkut suosittelevat levyjen uittamista öljyssä tässä vaiheessa niin, että ne tulee primeroitua näin asennusvaiheessa.

Kun levyt on vaihdettu ja pakka kasattu niin sen voi työntää takaisin paikalleen akseliin. Huomaa että siellä oli akselissa pakan alla spaceri jolla pakan paikka akselilla muiden rattaiden suhteen tulee kohdalleen.

Sitten vain romut kiinni käänteisessä järjestyksessä. Pakan päämutteri tulee 50-70 Nm kireyteen. Käytin wanhan lukkoprikan uudelleen ja taitoin siitä vaan toisesta kohtaa uuden sivun. Hetken pähkäilyn jälkeen papukaijapihdit näyttivät olevan tuohon taittohommaan paras työkalu.

Painelevy kiinnitetään hiljalleen ympyrässä sen neljää mutteria kiristämällä kunnes ne ovat sormikireydessä. Lopulta niihin tulee 11-13 Nm momentti. Muista työntää reaktiotanko paikalleen tässä välissä.

Koneen posken paikalleen laitossa ei ole mitään ihmeellistä, kaksi ruuveista on pidempiä ja kolmessa on erillinen tiiviste. Nuo viisi pulttia pitää siis osata laittaa oikeisiin reikiin. Helpottaa toki jos huomasi merkitä ne jo irroitusvaiheessa (kai luit koko jutun ensin).

Ennen ruuvailua skrabasin partakoneen terällä kopan ja lohkon välisestä tasopinnasta wanhan paperitiivisteen jämät pois. Koska uutta tiivistettä ei ollut hyllyssä ja  oli sunnuntai laitoin tuohon tiivisteeksi putkesta tasosilkkaa (kuvassa).  

En löytänyt noille posken pulteille manuaalista oikeaa monettia. Ne olivat avatessa melko löysällä joten vedin ne 13 Nm kireyteen, se kun oli valmiiksi avaimessa painelevyn jäljiltä.

Silkan kuivuttua pääsen huomenna siivoamaan ulkopuolen purseet pois, lisäämään öljyt koneeseen ja sitten vain ajelemaan.

Liitin halki ja paineet karkuun

Tallin paineilmajärjestelmästä pääsi ilmat karkuun. Tämä menee ihan omaan piikkiin, olin kiertänyt erään pikaliittimen kiinni liian tiukkaan.

Useamman paineistuskerran jälkeen se antoi periksi ja halkesi. Onneksi miljoonalaatikossa sattui olemaan uusi liitin valmiina niin, että pääsin jatkamaan hommia pienen pikaruuvailun jäkeen.

Ruosteen poistaminen bensatankista - Teoria ensin

Tutkiskelin ADHD:n tankkia pillukiikarilla (eli endoskoopilla) korroosiovaurioiden löytämiseksi. Löytyihän niitä. Ohessa pari videota aiheesta.

Ekassa videossa mennään bensahanan reiästä sisään ja tarkistellaan tankin vasemman posken sisäpintaa. Loppukuvissa näkyvä tummempi mosaiikki on ruostetta.

Toisessa videossa mennään sisään tankkausaukosta ja tarkastellaan tankin oikeaa poskea. Ei niin yllättäen myös siellä on korroosiovaurioita.

Kemistikonstein ruosteet pois

Ruosteet saa katoamaan paljaalta peltipinnalta 5% muurahaishapolla, ja se mikä ei lähde voidaan sitoa paikalleen 15% fosforihapolla. Kummankin tuoteturvaselosteet käsittely- ja hävitysohjeineen kannattaa lukea tarkasti.

Tankin sisäpinta jää näiltä toimilta vielä paljaaksi ja on arka korroosiolle. Pinta pitäisi suojata jotenkin; Kevyt öljy tai vaikka täysi tankki bensaa ajaa asian. Katsotaan mikä sopii rakenteluaikatauluun, tasaisen lämpimässä tallissahan korroosiota ei juuri tule.

Mainittuja happoja sai ainakin vielä viime vuosituhannella apteekista, jos osasi asian oikein selittää. Pitänee käydä kyselemässä. Alan liikkeissä taitaa nykyään olla myös myynnissä ihan tankin ruosteenpoistoon ja sulkemiseen tarkoitettuja settejä, pitänee tarkkailla myös niitä. Laitetaan jatkopostaus aiheeseen sitten joskus kun pääsen sanoista tekoihin.

Painilmalinjat paikallaan

Sain nyt viikonloppuna asenneltua talliin paineilmalinjat. Suunnittelin aikaisemmin tuon tekemistä LVI-liikkeen kuparien avulla mutta edellisen blogikirjoituksen (Paineilmasuunnittelijan hommia (19.11.2013)) myötä löytyikin motoristikaveri joka on töissä alan maahantuontiyrityksessä.

Teknisen tilan puolella tein läpiviennin talliin metalliputkella. Tämä siksi, että tekninen tila ja talli ovat eri palotiloja. Tuo seinän ja paineputken väli pitää vielä tiivistää palouretaanilla, kunhan löydän sen purkin jonka jo hommasin.

Tein tuohon poikkeuksellisesti naarasliittimet niin, että voin irroittaa toisen kompuran (joka on muuten vieläkin kateissa) ilman paineiden kadotusta.

Putkilinja ennen paineistusta, ja sen jälkeen. Aloittelija oppii.

Tallin puolella painelinjat on 22mm muoviputkea. Vaikka asennusohjeet ovat yksinkertaiset niin silti en älynnyt, että paineisuksessa putkien pikaliitokset elävät. Suorasta linjasta tuli siis käyrä.

Paineilma kulkee kuitenkin mainiosti myös mutkasta. Pienellä tuunauksella nuo shikaanitkin suoristuvat.

Ulkona tuli reilusti luntakin. Nyt ei ole sitten mitään tekosyytä jättää hommaa kesken. Pitänee vain sitkeästi surrutella ADHD:n ruosteita ja hapettumia.

Ilmatyökalujen liittimet

Olen toisinaan tuskastellut ilmatyökalujen letkuun liittämisessä. Työkalu ei mene kiinni millään ja lopulta kun sen saa kiinni  niin se ei sitten tahdo irrota millään.

Päätin tutkia eli liittimien eroja. Standardeja tuntuu olevan ainakin kahta ja yhden standardin sisään tuntuu mahtuvan useampaa liitintyyppiä pienillä eroilla. 

Mullakin näytti tallissa olevan ainakin kolmea erilaista liitintä, niitä mitä tulee työkalujen mukana. Kuvassa kaksi erilaista ääripäätä, vasemmalla liitin joka menee  kaikkiin letkuihini ongelmitta ja oikealla liitin jonka kanssa on aina taistelua.

Kävin haemassa läheisestä miestavaratalosta kourallisen omassa systeemissäni toimiviksi todettuja liittimiä, noita vasemantyyppisiä. Standardien tutkiminen jäikin sitten siihen.

Prätkäteline tuli talliin - Loppuu se kyykintä

Meillä ei ole tallissa enään maailman suosituinta kyykkypyörää, koska siellä ei tarvitse enään kyykkiä tai konttailla. Sain nimittäin vihdoinkin yli 10 vuotta kuolaamani prätkän nostopöydän talliin.

Kuvassa nostin ala-asennossa, ja alemmassa kuvassa nousussa ylös.

Kyseessä on Kendonin valmistama Cruiser Lift. Olin pannut valmistajan ja mallin mieleen jollain työmatkalla suuren veden takana.

Nostimen hyviä puolia on keveys ja mahdollisuus panna se pystyyn vaikka tallin seinälle. Pyörään pääsee myös aivan liki kiinni, toisalta laskutilaa tarvitaan ja se on hankitava erillisen pöydän tai nostimeen kiinnitettävän irtolevyn avulla. Lisämaksusta.

Peli nousee joko käsin pumppaamalla tai paineilmalla. Siinä on lukitus asentoonsa ja ainakin pikaisella testillä tuo tuntui riittävän tukevalta isompienkin momenttien avaamiseen.

Ajoramppi ei ole kuvissa mutta se tulee kiinni oikealla näkyvän ajosillan päähän. Ramppi riitti juuri ja juuri ADHD:n ahtimen ylitykseen, pohjapanssarin kanssa sitä lienee pakko jatkaa laudoilla.

Nostimen takasillan saa irti takanakin vaihtoa varten. Taisin tässä laittaa ne sillan sokat väärinpäin, sisältä ulos. Ennen sillan irrotusta rungon alle pitää toki asentaa tunkki niin, että takanakki nousee ilmaan.

Keulassa on lenkki ja kippi helpottamassa pyörän kiinnitystä kun sen työntää paikalleen.  Keulan purkamista ajatellen tuo kippi ja lenkki on pikakiinnitteisiä joten tuossakin saa tunkilla etunakin ylös ja sitten vain keula purkuun.

Pyörälle on nostimen rungossa kiinnityslenkkejä edessä ja takana.  Toistaiseksi olen kaikin puolin tyytyväinen tähän hankintaan. Huonoihin puoliinhan tutustuu sitten vasta kun oikeasti tekee tuon kanssa hommia...

Aikakytkin paineilmakoneen töpseliin

Kuin tilauksesta silmiini osui eräässä suurehkossa miestavaratalossa aikakytkin jonka voi sijoittaa töpselin jatkeeksi.

Paineilmakoneella kun tuppaa oleman sellainen ominisuus, että sen unohtaa päälle koska kone on niin pitkään hiljaa. Paineiden laskiessa kone sitten pärähtää käyntiin, yleensä jokus puolenyön jälkeen häiriten herkkäunisten lepoa.

Tuosta kun napista painaa kerran saa vartin peliaikaa, toisen kerran puoli tuntia ja viidennen kerran niin homma loppuuu heti. Ratkaisee tämän muistiongelman.

Paineilmasuunnittelijan hommia

Heräteostoksena hankittuja paineilmalinjan komponentteja. Toivottavasti ei turhia.
  

Suunnittelen talliin kiinteitä paineilmalinjoja.  Pauhaava kompressori tai oikeammin kaksi pauhaavaa halpiskompressoria voi sijaita teknisessä tilassa ja sieltä  kiinteä linja useampaan kohtaan tallia.

Sähkökytkentöjen osalta ajatttelin, että kompuroille pitää saada tallin puolelle rappukytkin. Näin niille voi säätää yhdellä painalluksella ajoajaksi vaikka 15 minuuttia eivätkä laitteet sitten herätä talon väkeä pärähtäessään päälle kello 01:17.

Viettäessäni vapaa-aikaa eräässä rautakaupassa tein heräteostoksena painelinjan ensimmäiset putkihankinnat. Kärryyn siirtyi hakaisijaltaan 3/4" vesijohtoputkia ja erilaisia kulma- ja supistekappaleita sekä sopivia paineilmapikaliittimiä. Paineenalentimet ja vedenerottimet mulla onkin jo vanhasta tallista.

Tallissa sitten putkia paikalleen mallaillessani jouduin jälleen toteamaan, että lennossa r-kaupan käytävällä tehty suunnittelu ei ehkä olekaan kirkkainta osaamistani.

Minkä päissään sotkee voi CADilla suunnitella pieleen?

CAD-piirros paineilmalinjoista, kuvassa vihreällä.

  

R-kaupan käytävällä suunnitelma oli lähinnä 'tehdäämpä siisti seinän läpivienti'. Mutta koska CADilla putkea tulee sekunneissa metritolkulla tein samantien kunnon suunnitelman. Linjan ulostulot on nyt kummallakin seinällä ja ovien lähellä. Katossa kulkevaan putkeen voi laittaa huvin vuoksi vielä muutaman liittimen.

Kysymys kuuluukin, kestääkö tuollainen tavallinen vesijohtoputki tai nuo R-kierteiset liitokset tällaisessa käytössä? Miksi ei kestäisi?  Mitä muuta paineilmamiehen tulisi huomata ajatella niin, että kaasut eivät pääse ennenaikaisesti karkuun?

Onko tässä jotain palomääräyksiä teknisen tilan ja tallin väliselle paineilmaputkelle?

Piirretty ja printattu kännykkäteline

Kuvan versiossa on mukana vielä kameraa varten piirretty väistö, se ei ollut tarpeen.

Etsiskelin pitkään kännykkätelinettä joka jättäisi kameran, näppäimet ja liittimet vapaaksi ja jonka kiinnityspiste olisi riittävän yleismallinen erilaisia harrastetarpeita varten. Koska kännykkä vaihtuu ammatin puolesta usein telineen pitäisi myös olla yleismallinen eli säädettävissä eri kokoisille ja muotoisille laitteille.

Tällaista pidintä ei näytä olevan markkinoilla. Sellaisen saa tee-se-itse -tukusta hiirtä CAD-ikkunassa heiluttelemalla ja sitten 3D-printteriä laulattamalla.

Ensimmäinnen suunnitelma syntyi suoraan kännykän CAD-kuvan päälle (oikealla). Nokiahan julkaisi taannoin kännyköiden kuorien mittoja CAD-kuvina joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Tuon kiinnikkeen olisi toki voinut piirtää suoraan osaksi printattavaa kuorta mutta silloin siitä tulisi aina takuulla kännymallikohtainen.

3D-printatun kännypidikkeen ensimmäinen proto  (oikealla) kiinni fillarin stongassa. Tästä versiosta puuttuu vielä kaikki säätömahdollisuudet, tämä teline on puhelinmallikohtainen.

Romulootaa tonkiessani keksin laittaa pitkähköön pulttiin mutterien sijaan kaksi siipimutteria kiinni. Näin telineen kiinnityspaikkaa ja suuntausta on nopea muuttaa navi- ja mittarikäytöstä kamerakäyttöön vaikka tien päällä.

Vaikka tässä kuvassa teline on kiinni polkupyörän tangossa niin sama kiinnitys toimii yhtälailla myös moottoripyörän tangossa tai runkoputkessa. 

Yläkuvassa känny navigaattorina ja nopeusmittarina kuskin silmin sekä sivusta katsottuna.

Itse teline on stongassa melko huomaamaton ja jos kännykkää ei halua esille telineen saa siipimutterien avulla nopeasti vaikka sivulaukkuun.

Tässä vaiheessa muuten iso kiitos Heikki K:lle joka auttoi kolleegaa printtikelpoisen 3D-kuvan luomisessa ja itse printtaamisessa.

Eikös btw ole komeat maisemat duuniajelulla?  Videoita luvassa myöhemmin.