Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt ja muut tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt ja muut tapahtumat. Näytä kaikki tekstit

Meri tuli Turkuun ja Turso ajoi kotiin

Sami löysi auton missä oli lavallinen slagia niin päätettiin auttaa ja kannettiin ne laivaan
Sami löysi auton missä oli lavallinen slagia niin päätettiin auttaa ja kannettiin ne laivaan
Turso oli mukana elokuun puolivälissä Turussa höyrylaivaregatassa Forum Marinumin edustalla, osana Meri tulee kaupunkiin -tapahtumaa 14-16.6.2026. Turkuun alus oli ajettu jo alkukesästä viettämään juhannusta ja kesää (Höyrylaivalla Hankoon ja sitten Turkuun (12.6.2026)), ja nyt oli vuorossa paluu kotisatamaan. Tässä koko rundi valmisteluista Helsingin laituriin asti.

Porukkaa alkoi valua kaijalle jo edellisviikon tiistaina, osa vasta myöhemmin. Valmistelut käynnistyivät keskiviikkona ja kattiloiden lämmitys torstaina puolenpäivän maissa.

Torstai oli muutenkin likaisen työn päivä: slagit kannettiin montusta ulos ja vietiin lava-autolla pois, ja septi tyhjennettiin.
Septi tyhjennettiin sataman neljän tunnin imulaitteella, ei oikein mennyt putkeen
Septi tyhjennettiin sataman neljän tunnin imulaitteella, ei oikein mennyt putkeen

Perjantaihin mennessä oltiin jo stimmi topissa ja öisin hyteissä lämmöt ylhäällä. Joella kulki moikkailevia höyrypursia. Turkukin heräsi siihen, että jotain on kohta tapahtumassa. 

Samana päivänä Forum Marinumissa pidettiin SHPS:n höyryseminaari, josta enemmän vielä tämän jutun perässä. Seminaarin jälkeen ehdittiin käydä myös naapurin Boren konehuoneessa. 

Viikonlopun regatta

s/s Kirvesniemen ohiajo (äänet täysille)
Lauantai alkoi herätyksellä viideltä, kun aamupäivälle oli luvassa regatta-ajo Airistolle ja takaisin. Kapteenina oli meille uusi mutta kokenut Aurajoen kyntäjä Oskari, joka on toiminut s/s Ukkopekan kapteenina ja ajanut jokea pikkupojasta asti. Aurajoella raikasi kun visselit soivat joka laivassa, yleisö osasi hakeutua joen rantaan ihmettelemään.

Loppupäivä meni tungoksessa. Tursolla kävi lauantain aikana ainakin tuhat vierasta, ellei enemmän, ja jono venyi laiturilla kymmeniä metrejä. Turun kaupunki oli rakentanut meille laakongin, ja sen päässä minä seisoin sekä lauantaina että sunnuntaina laakonginvartijana, päästämässä väkeä laivaan ja pois.

Höyrylaivat Vetäjä V, Kirvesniemi, Lokki ja Turso regatta-ajossa lauantaina. Pieni piste taustalla on s/s Suntti, ja oli se s/s Lallikin jossain mutta ei tähän kuvaan osunut.
Vetäjä V, Kirvesniemi, Lokki ja Turso regatta-ajossa lauantaina. 

Turso-Suomi sanakirja
hiilestys: kivihiilen otto laivaan, ‘tankkaus’
kaija: laituri
kattilaporukka / lämmittäjä: kattilan tulta ja hiiltä hoitava väki
koliporukka: lämmittäjien porukka (koli = hiili).
laakonki: kulkusilta laivan ja laiturin välillä
monttu / mutterilaakso: konehuone
paarpuuri: vasen laita (babord)
proviantti: ruokatarvikkeet.
reelinki: kaide
septi: käymäläjätevesitankki
skantäkki: kannen kulkutie mökin ja reelingin välissä
slagi: palamaton kivihiilikuona.
stimmi: höyry (slangi). 
valoventtiili: rungossa oleva pyöreä, avattava ikkuna (porthole)
Lauantaina nappasin yhden vanhemman rouvashenkilön ilmasta laakongin vierestä, kaijan ja paatin välistä. Muuten meni hyvin. Vakiolaulu jonottajille hioutui päivän mittaan ja kuului kutakuinkin näin:

- Tästä oikealle kohti keulaa joko salonkiin tai sillalle, se konehuoneen ovi on takakannella ja sinne pääsee joen puolen skantäkkiä pitkin, tämä laiturin puolen reelinki on yksisuuntainen poistumistie. 

Laakongin laulu jatkui vielä: 

- Muistakaa kulkea jyrkissä portaissa perse edellä, mutta vain alaspäin. Ja pienten lasten kanssa itse edellä alaspäin, lapsi edellä ylöspäin. Älkää missatko konehuonetta, se on uniikki ihan maailman mittakaavassakin.

Montussa konemiehet pyörittivät pääkonetta näytökseksi laituriajona. Kovimman työn viikonlopun tungoksessa teki muutenkin kattilaporukka, jonka ei tosin tarvinnut juuri lämmittää, koska yleisö heitti hiilet pesään.

Turson miehistöä s/s Vetäjä V:n kannella Suomen Joutsenen keulan alla nautiskelemassa sihijuomia.
Turson miehistöä s/s Vetäjä V:n kannella Suomen Joutsenen keulan alla nautiskelemassa sihijuomia.

Illalla vietettiin miehistön iltaa s/s Vetäjä V:llä, ja s/s Suntin porukka tuli vielä saunomaan meille Tursolle. Suntti oli päivällä luodannut Aurajoen yläjuoksua omalla menetelmällään, ”kolmella pompulla kivien yli”. Kuulemma siellä ei mitään kiviä ollut.

Sunnuntaina seisoin taas laakongin päässä. Kävijöitä kertyi tasan 630. Luku on tarkka koska hain ihmislaskimen lainaan Pikkuföristä. Illalla käänsimme keulan Naantaliin hiilestystä varten, ja siellä septi piti vielä tyhjentää uudelleen.

Naantalissa hiilestämässä

Paluuajon apukapteeniksi Petrin rinnalle oli tullut toinen meille uusi mies, Ilkka, joka on muun muassa s/s Saimaan konemestari ja välillä päällikkö sekä jäänmurtaja Otsolla nuorempi konemestari silloin, kun Tursolta ehtii. Hyvä että hakee Tursosta kunnon kokemusta. Koneessa meillä olivat Timo ja Timo, ja kolimestarina hääräsi jälleen Sami.

Kun isolla kauhalla lappaa niin suurin osa osuu skantäkille ja hiiliboksiin
Kun isolla kauhalla lappaa niin suurin osa osuu skantäkille ja hiiliboksiin
Maanantaina noustiin viideltä, koska hiilestyksen piti käynnistyä seitsemältä ja lähdön olla käsillä yhdeksältä. Ei käynnistynyt. Vika oli sataman hiiliseuloissa: ensimmäinen ei toiminut, ei toinenkaan, ja vasta kolmas varaseula toimi jotenkuten. Ihan seulana siis kaikki. Koko päivä kului odotellessa, ja vasta iltapäivällä päästiin hiilestämään. Kivihiiltä kärrättiin ja kipattiin kauha kerrallaan. Ajo Hankoon siirtyi tiistaille.

Muiden hommien ohessa maanantaiaamuna täytin paarpuurin painolastitankkia ja mokasin: kastelin Jartsan koko hytin lattiasta kattoon. Sataman vedentulossa oli painetta niin sanotusti riittävästi, letkut vain pullistelivat ja liitokset pihisivät. Kastelu kävi nanosekunnissa, kuivuminen vei päivän. Pannuhuoneen yläosa on onneksi kunnon lämpöpatteri, joten lakanat, tyyny ja patja kuivuivat siinä tehokkaasti.

Hiilestäessä laiva kallistui sen verran reilusti, että miehistöhyttien valoventtiilit painuivat rungossa osittain veden alle. Näin saatiin Naantaliinkin painekattilalla varustettu akvaario. Onneksi olin aamulla tarkistanut, että ne olivat kaikki kunnolla kiinni.

Kivihiilen seassa oli savea ja muuta lämmittäjien iltapalaksi sopivaa
Kivihiilen seassa oli savea ja muuta lämmittäjien iltapalaksi sopivaax
Naantalin satamassa mutterilaakso muuttui mörkölaaksoksi: hiilessä oli mukana savea, kiviä ja hiekkaa. Meille nousi pelko saman pizza-manerlaatta-slagiongelman (Sarjakuva Turson-reissusta Turkuun (4.7.2026)) nousemisesta kuin kesäkuun tulomatkalla. Kannella seisoi nokisia hattivatteja.

Itse lähdin kotiin maanantai-iltana hiilestyksen jälkeen ja jätin tiistain ja keskiviikon ajot väliin koska työt haittasivat harrastusta. Seurasin tiistain ja keskiviikon ajoa Marine Trafficista. Samalla silmään osui Turson tiedoissa korjattavaa: wanhan diesel-Turson IMO-numero oli merkitty meidän höyry-Tursollemme. Kirjasin korjaukset palveluun, toivottavasti tiedot fiksataan.

Paluu Hangon kautta Sillilaituriin

Laivalla meidän perhettä edusti meillä asuva nuori mies, joka jäi lämmittäjäksi. Tiistaina herätys oli taas ennen viittä, ja irti laiturista päästiin 07:40, illalla oltiin Hangossa. Siellä laiturilla ei ollutkaan saunaa, suihkua eikä sähköä, mutta ne hoituivat laivalla itse: sauna pyörii aggregaatilla ja suihkuvesi lämpiää höyryllä.

Keskiviikon aamulla köydet saatiin irti 07:58, ja Stadin laituriin päästiin 18:45. Raportoinnin mukaan matkalla nähtiin kaiken muun ohella ohjusvene 80 Hamina, miinalaiva 02 Hämeenmaa ja yksi hylje.

Väkeä oli tällä paluuajolla reilusti, joten meillä oli pari dedikoitua kattilavesipäällikköä jotka pitivät huolta, että veden pinta pysyi oikealla tasolla kummassakin kattilassa. Lämmittäjinä pyöri neljä paria: puoli tuntia hommia, puolitoista lepoa.

Puolen tunnin vuoroon tulipesien ääressä kuului hiilen lapiointia, tulen raakaamista, sekä slagin ja tuhkan poisto sen mukaan, mitä ehti ja jaksoi. Ja se puolentoista tunnin “tauko” kannella kului yleensä slagin ja tuhkan nostoon, siirtoon ja kasteluun, jos joku ei ollut jo niitä tekemässä. Yhden vuoron aikana ylös tuli neljästä kahdeksaan ämpäriä, eikä kukaan tainnut edes polttaa persustaan.

Pelko hiilen muuttumisesta mannerlaataksi osoittautui turhaksi, pizzaantumista oli vähän ja hiili paloi hyvin. Ehkä koliporukka oli kesäkuun keikasta myös viisastunut ja oppinut paremmin pelaamaan tuon kanssa. Vauhti pysyi hyvin 6 ja 8 solmun välissä.

Pekka kertoo Arille Turson perinnesafkavinkit
x
On myös hyvä kirjata muistiin, että koko reissun muonitus ja proviantti olivat ensiluokkaisia. Mukana oli oikea laivakokki Ari. Vanhan tyylin kylmien lihapasteijoiden, pullan ja kahvin linjaa ei kaivannut kukaan!

Höyryseminaari Forum Marinumissa

Perjantaina 14.8. pidettiin Meri tulee kaupunkiin -tapahtuman yhteydessä Forum Marinumissa Suomen Höyrypursiseuran seminaari, aiheena kelluva kulttuuriperintö. Petri ja Pekka Mattila avasivat tilaisuuden. Ohjelmassa oli kolme esitystä.

Museoviraston Hannu Matikka käsitteli osuudessaan kulttuuriperinnön laki- ja asetusperustaa. Kulkuvälineitä ei ole erikseen suojeltu lailla, mutta niiden käytön jatkuminen on haluttu turvata. Perinnealuksen määritelmä nojaa lakiin aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (1686/2009, muutos 670/2021): perinnealus on Museoviraston perinnealusrekisteriin merkitty, kotimaanliikenteessä pienimuotoisessa kaupallisessa käytössä oleva historiallinen alus, joka on vähintään 5,5 metriä pitkä ja suunniteltu ennen vuotta 1965. Traficomin perinnealusten turvallisuutta koskeva määräys tuli voimaan 1.1.2023.

Aluksesta kulttuuriperintökohteena puhuttiin monikerroksisena kokonaisuutena. Alus on yhtä aikaa esine, rakennus, tekninen järjestelmä ja historiallinen dokumentti, ja sen kulumat, korjaukset ja muutokset kertovat todellisesta historiasta. Aineettomaan perintöön kuuluvat merenkulun taidot, navigointi, laivanrakennus ja höyrykoneiden käyttö. Museolaivojen säilyminen on perustunut yksittäisiin pelastushankkeisiin ja yhdistyksiin, muun muassa vuonna 1968 perustettuun Suomen Höyrypursiseuraan, ja vasta myöhemmin valtion päätöksiin. Painotus on ajan myötä siirtynyt katoavasta tekniikasta kohti kansallista merihistoriaa, työtä ja arkea sekä lähihistoriaa, ja sisävesien merkitys on noussut vahvasti esiin.

Museoviraston Hannu Matikka kertoo havainnoistaan
Hannu Matikka kertoo havainnoistaan
Osuudessa muistutettiin myös 1980-luvusta. Ammattiliikenteen ja uiton hiipuessa vanhoja höyrylaivoja myytiin harrastajille ja kunnostettiin huvikäyttöön. Ostohinta saattoi olla halpa, mutta ylläpito ja kattiloiden korjaus kallista. Huoli tunnettujen alusten päätymisestä ulkomaille tai romuksi oli aitoa. Keskeisenä viestinä oli, että harrastajat ovat säilymisen ydin ja että “käyttö on parasta suojelua”. Käytännön tietona mainittiin, että liikenteen kulttuuriperintöavustuksia vuodelle 2027 haetaan 5.10.–13.11.2026.

Oma kommenttini keskusteluun oli, että kasvava, fraktaalinen sääntely on koko harrastukselle iso uhka. Laivoihin ja muun muassa miehistön pätevyyksiin kohdistuu yhä tiukkenevia säädöksiä ja sääntöjä, jotka uhkaavat viedä pohjan pois. Itse ehdin nykytahdilla varmaan eläkkeelle, ennen kuin saan niin sanotun höyrypätevyyden konehuoneeseen. Ja tälläkin reissulla Turson on pitänyt kerätä slagit kannelle teräskonttiin, vaikka tuhka on myrkytöntä ja luontoon sellaisenaan yhtä sopivaa kuin vaikkapa puhdas, poltettu hiekka.

Toinen esitys käsitteli perinnealusten katsastuksia Suomessa, näkökulmina turvallisuus, kulttuuriperintö ja viranomaisvaatimukset. Traficom vastaa keskeisestä valvonnasta, ja katsastuksia tekevät sekä Traficomin omat että nimetyt katsastajat. Perinnealuksille voidaan soveltaa erityisvaatimuksia, ja tavoitteena on, että turvallisuustaso pysyy hyväksyttävällä tasolla.

Kolmannen esityksen eli Suomen Höyrypursiseura ry:n osuuden piti Ilmo Kuutti. Viimeisenä Forum Marinumin toiminnasta puhui Pekka Mattila.

Esitysten jälkeen seminaarin osallistujat olivat melko yksimielisiä siitä, että tätä formaattia kannattaisi jatkaa myös tulevaisuudessa.

Turso lipuu Sillilaituriin Helsingin Hietalahdessa
Turso lipuu Sillilaituriin

Kesäauto taas mediahommissa

Kuplalla riittää keikkaa, se on taas musahommissa (Kesäauto musavideolla (14.12.2013)). Näitähän on nyt ihan tungokseen asti. 

Kuvauskelikin oli kuulemma wanhan avoauton arvolle sopiva. Jotain +10c ja sataa vettä tai sinnepäin.

Se video on tuolla: https://www.youtube.com/watch?v=4SdDiTXwz4I

SHPS ständiukkona Vene23 näyttelyssä

Pyörin viime- ja tänä viikonloppuna Vene 2023 -näyttelyssä Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) ständiukkona. Habitus kelvannee jo näihin piireihin.

Ständin vetonaulana en kuitenkaan ollut minä vaan uudehko höyrykone ja lasikuitusluuppi. Paatissa oli pieni kompound-kone joka hämmästytti messukävijöitä kovin.

Omana tavoitteena messuille oli paitsi verkostoitua laivapiireihin niin myös oppia uusia juttuja höyrylaivoista, -pannuista ja -koneista. Siinä taisin onnistua.

Tämä kuvan kaksisylinterinen ja 2500kg painoinen kompound-kone on pelastettu S/S Läsäkoskesta. Koneen on valmistetty vuonna 1904 Dunderbergin konepajalla  Tampereella. Melkein 120-vuotias toimi esittelukaluna hienosti, mitä nyt siihen asennettu uudehko sähkömoottori kiukutteli eikä suostunut pyörittämään konetta.

Vaikka juuri äsken kirjoitin, että höyrylaiva ei sovi viikonloppulaivurille (Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023)), niin jotain täältä jäi kytemään. Mitäs jos sen lämmönnoston voisi hoitaa kuin saunan etälämmityksen konsanaan, etänä? Tähän ehkä palaan joskus.

Tämä oli muuten yli 30-vuoteen eka vuosi kun en ollut edellisen viikonlopun MP-näyttelyssä. 

Aloittelevaa höyrykoneoppia Vene 23:n ohessa

  1. J.KL. Frykholm, Höyrykoneoppi, G.W.Edlund
  2. Y.K. Railo, Laivojen mäntähöyrykoneet, Werner Söderström Osakeyhtiö
  3. Emil Saraoja, Höyrykoneoppi, Otava
  4. A. Perho, Laivahöyrykattilan hoidon perusteet, Otava
  5. KTM-AKO, Laivahöyrykoneen Hoitajan Opas
  6. V. Nygren, Höyrykattilat ja -koneet, Otava
Pääsin Suomen Höyrypursiseuran (SHPS) talviseminaariin opettelemaan höyrykoneiden perusteita ja huoltoa. Keväällä ja kesällä lienee tulossa useampi lisäkierros ja ensi syksyllä alkaa koko talven kestävä koneenhoitajan kurssi. 

Tänään kävimme läpi luistin säätöä, laakerin välyksen mittausta, höyryventitiilien huoltoa, potkurin nousun mittaamista ihan käytämnnössä ja useampia muita pikku asioita. Oikein mielenkiintoinen päivä.

Hommaan pääsee sisään kun on kiinnostunut ja liittyy jäseneksi. Muutama kirjakin olisi kai hyvä lukea pohjalle, tilasin noita jo divareista. Tuo  Saraojan teos on kuulemma paras.

Samaan päivään mahtui myös päivystysvuoro SHPS:n ständillä Vene 2023 -näyttelyssä, Pasilassa. Kirjoittelen näyttelystä varmaan lisää myöhemmin, tuo bakkanaali jatkuu vielä ainakin viikon ajan.

 Veturitallilla oli tietty myös aito höyryveturi. Sille ei tehty  mitään, kunhan ihasteltiin sivusta.

International Harrison Bike Rally 2021 - Helsinki

Järjestyksessään kolmas kansainvälinen Harrison Bike -ralli järjestettiin tänään Helsingissä. Paikalle kruisaili kuusi pyörää, meidän perheestä kaksi.

Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna

Kolmas Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna Kaapelitehtaalla. Kannattaa käydä, on pohjoismaiden hienoin alan erikoisnäyttely.

1st Annual Harrison e-bike rally


Tourist attaractions at Kauppatori: Jiivee (left), Harri, Anne, JJ, Miikka and Santtu
First annual Harrison e-bike rally was organized Saturday 6th September 2014. Due to the short notice we ended up having six e-bike enthusiasts on site, in deepest rural Helsinki.

Typical September weather in Helsinki is cold and rainy. But today we ended up having t-shirts and sunglasses qualified riding, through the whole day. What a treat!

The 10 km ride took us from Sea Horse (Kapteeninkatu) terrasses past Mattolaituri, Ursula and Kauppahalli terrasses nonstop to the Kanavaterminaali for another refreshing stop, at a terrass. From there we curved trhough Kruunuhaka towards the centrum and had some additional pics at the Kansalaistori.

We renewed the daily speed records at Baana after which we cycled towards Cafe Piritta for yet another beers, food and closing the day.

Against all odds no bikes, people or animals were harmed. Rather successful, one should say, though some citizens may have been annoyed. Next year we'll double the amount of bikes!

All pics (c) Izmo Heikkilä.

Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna

Ensi viikonloppuna vuoden hienoin rakennettujen autojen ja moottoripyörien näyttely Kaapelitehtaalla! Esillä kaikkea genreen liittyvää.

Kuvia 2013 näyttelystä: www.urheilukuvat.net/Show/KKS13/

Mansen Mäntä Messut lauantaina 31.8.2013

Tampereella tapahtuu lauantaina: Mansen Mäntä Messut on ilmainen rakennettujen moottoripyörien tapahtuma Tampereen keskustorilla.

Kuvasin tapahtumassa joitakin vuosia sitten, galleria täällä: www.urheilukuvat.net/Show/2010-MMM/



Lisätiedot: http://www.koneitajakiisselia.fi/

Hämeenlinna Bike Show huomenna, lauantaina 3.8.2013



Huomenna lauantaina olisi taas näytillä kerrallaan suurempi joukko rakennettuja tai vain vähemmän muunneltuja moottoripyöriä, tällä kertaa Hämeenlinnassa. Tilaisuuus on yleisölle vapaa ja luvassa on myös muuta ohjelmaa kuin pelkästään prätkien pällistelyä.

Lisätietoja: http://www.hameenlinnabikeshow.fi/

Walkka Swap huomenna lauantaina

Walkan Swappi on varma kevään merkki! Lauantaina 30.03.2013 kello 10:00 - 14:00. Osoite: Walkka MC klubitalo, Linnanherrankuja 3, 00950 Helsinki. Siis Itäväylän Teboilin kohdilla (Kehä I ja Kehä III välissä).


Mersukuskina Ilmailumuseolla

Ville 'Camo' Pitkänen on tuttu Virtuaalilentäjät r.y:n ajoiltani. Tässä Camo antaa tyyppikoulutusta simun pyörittämiseen. Tarkoituksena on, että siirryn reservistä takaisin Virtuaalipilottien aktiiveihin, tällä kertaa osallistumalla museon mersusimutoimintaan. Ensin pitää vain saada kotitalo valmiiksi, ja opiskella simun pyörityksen hienoudet.

Pääsin koulutuksen ohessa heittämään G2:lla pienen keikan. Tehtävässä Stadin päällä on havaittu lentokone joka pitää käydä tunnistamassa, ja jos se osoittauttuu Venäläiseksi niin myös ampumassa alas.
 
Rullaus Malmilla kiitotielle, nousu ja jyrkästi  kohti keskustaa. Kohde löytyy nopeasti. Ensimmäisellä ohilennolla tunnistus: Punatähdillä varustettu Dacota, joko DC-2 tai 3. 

Passin jälkeen ajan tynnyrillä DC:n ylle ja taakse. Nopea sarja ja zoomaus ylös oikealle. DC:n oikea moottori savuttaa mutta kohde jatkaa lentoaan kohti kaakkoa samalla korkeuttaan menettäen. 

Toinen passi ylhäältä takaa ja todella kovaa, yli 500kmh nopeudella. Oikeaa poljinta, lyhyt sarja ja väistö DC:n alta vasemmalle. Melkein osun Dacotaan. Zoomaus ylös vasemmalle, DC:tä ei näy enään missään. Sen sijaan taivaalla leijailee neljä vihollisen laskuvarjoa. Suunta pohjoiseen kohti Malmia ja lopuksi kengurulasku Malmille. 
 
Museolla oli myös uutta nähtävää. Ns Utin Mersu eli tunnukseltaan MT-452 Messerschmitt Bf 109 G-6 on päässyt Ilmailumuseolle.

Museon simulaattorit siirretään Mersun lähistölle tänä keväänä.
Mersun moottori Daimler-Benz DB 605, tämä G2- mallista. Yli 34 litrainen ylösalainen V-kone jossa oli jo sodan alussa suoraruiskutus ja kahdennetut sytytys ja jäähdytysjärjestelmät.

Mersun hyvin tunnistettava ja omalaatuinen viheltävä ääni (Check Flight Gustav, Sounds of the Messerschmitt Bf 109 G-2) tulee kuvassa oikealla näkyvästä ahtimesta, tai tarkemmin sen aiheutamasta imuäänestä. Tullessaan kohti Mersu nimittäin viheltää ja mennessään poispäin pörisee.