ADHD palaa Espooseen

Projekti jolla piti päästä ajamaan jo tämän vuoden Vappuna palaa nyt siis kotiin Espooseen. Sain Possulta tämän veljen pakettiauton lainaan ja haimme pyörän Tampereelta kotitalliin. Nyt ehdin itse kunnolla räpläämän eikä homma paina Tampereen suurmestarin nurkissa pölyä keräämässä.

Ahtimen uusi veto sekä seuraava startti

Ensistartti onnistui mutta meni melko nopeasti päin mäntyä (katso http://luupilotti.blogspot.com/2007/08/ensikaynnistys.html). Koska talvi painaa jo päälle tulee ensi talvelle kaikenlaista pikkutehtävää lisää mutta varsinaisesti ajamaan ja säätämän pääsee vasta keväällä. Konetekniikan Guru Janne toimitti uusitun ja tukevan ahtimen vedon Mäntästä joten pääsimme Matin kanssa asentelemaan sitä.

Ensiöketjun ohjaimet tehdään tällä kertaa laakereista, ehtimen veto laakeroidaan kunnolla seammastakin kohtaa ja koko hötäskä tuetaan paikalleen kunnolisella painelevyllä jolloin jokaisen kiinnitys tulee toisiaan. Alla tästä hiukan kuvamateriaalia joka selvittää kuviota.



Ketjunohjainten ja ahtimen vetorattaan tukilevyn sekä enskavedon välinen tiivistys hiukan arvelutti, että näinköhän tästä tulee sellainen paikka joka jatkuvasti tulee merkkaamaan ADHD:n parkkipaikan. Huoli oli kuitenkin turha sillä Jannen tekemien työstöjen mitoitus on todlla tarkka eikä välistä tihkunut mitään.

Koska startin ja tyhjäkäynnin osalta säädöt oli tapeltu kuosiin jo aikaisemmin lähti peli tarkistusten jälkeen käyntiin laakista.


Kuvat ja video Matti T (c) 2007

Ensikäynnistys

Ensikäynnistys on konerempan jälkeen aina jännä paikka. Nyt on pelissä samantien kiinni paitsi uusi ruisku jonka kartasta ei vielä ole mitään hajua niin myös ahdin kaikkine vermeineen. Ajoituksistakaan ei olla ihan varmoja mutta ainakin kaikki pyörii vapaasti niinkuin pitääkin. Tulikohan öljyletkut oikein?

MegaSquirtin säätäminen onnistuu läppärillä


Jo käynnistämisessä oli mahdottomasti haasteta. Matilla on aikaisemmin kokemusta starttiarvoista Moto Guzzissa ja muutamissa muissa pyörissä mutta ei Harrikassa. Eikä meillä tietty ollut yhtään HD:n karttaa tässä vaiheessa apuna. Käynnistysrikastuksia lisättiin vaiheittain, kaikenlaiset kiihdytysrikastukset otettiin pois, säädettiin koneen perusparametreja, ja taas lisättiin startin rikastuksia. Haimme avuksi lisäakkuja ja akkulatureita ja soitelimme ahkerasti apuja Squirttiguru Repeltä.


Reilu päivä tässä meni. Startti huusi hoosiannaa rääkkäämisen seurauksena ja Repellä korva kuumotti puheluista mutta nyt kone saatiin starttaamaan ja pysymään tyhjäkäynnillä. Voi sitä riemua!

Kone käy jo, tässä haetaan ruiskukarttaan peruslukuja ekaa koeajoa varten


Pari päivää ja iltaa siinä meni että ruiskun asetukset saatiin sellaiseen iskuun, että voi lähteä pihalle koeajolle. Koska Matti on tehnyt leijonan osa projektin töistä päätin antaa kunnia Matille. Harmi että tästä ei tullut otettua videota. Joka tapauksessa pääsimme kurvailemaan ja kiihdyttelemään tallin parkkipaikalle, säätämään asetuksia ja takaisin ajamaan muutamia metrejä.

Kaikki menee hyvin kunnes...

Säätöjen puolesta peli ei missään nimessä vielä ole sellaisessa iskussa että sillä voisi lähteä kadulle mutta tällä menolla se saadaan sellaiseen kuosiin päivässä. Ja silloin kuulimme enskasta uuden sivuäänen. Ja se ääni paheni nopeasti loppuen melkoiseen pamahdukseen.

Ei muuta kuin pyörä takaisin talliin, enskasta öljyt pois ja koppa auki. Jo öljyjen valuessa näki miten neste oli täynnä pientä kiiltävää metallihilettä. Toivottavasti ei tullut kovin kalliiksi.


Osoitautuu, että heikoksi arveltu kohta todellakin on heikko. Ketjun kiristimen ja ohjaimen materiaali ei kestänytkään kulutusta vaan enskaketju söi itsensä kiristimien sisään. Tästä seurasi ketjun hyppiminen ahtimen vetorattaalla minkä seurauksena tuon rattaan ulompi laakeripesä murtui ja palikat karkasivat pitkin enskakoppaa.



Hyvä uutinen sensijaan oli, että ahtimen ja enskakopan vetoratkaisujen väliin asennettu mekaaninen sulake toimi niinkuin piti eikä tuho levinnyt itse ahtimeen, mikä olisi ollut todennäköistä jos veto olisi ollut kiinteästi suoraan ahtimen akselissa. Myös itse enskaketju, kytkin ja muut ensiövedon osat vaikuttivat ehjiltä. Että jotain hyvää sentäs, halpa pamahus!

Ahtimen vedosta enskakopan sisällä pitää tehdä tukevampi. Ja ajelut tältä kesältä ei sitten taida ADHD:lla enään onnistua.

Huolellinen ja siisti sähköasennus

Huolelliset ja siistit sähkötyöt takaavat huolettomat kilometrit, varsinkin sateella. Tässä edellisten omistajien taidonnäyte joka kuitenkin tuntuu toimivan.

Koska toimivaa ei kannata ’korjata’ jää tämän matopesän perkaaminen jonnekin tulevaisuuteen.

Ahtopainemittari keskilämiskään

Sleeper -aatetta vastaan tehtiin myönnytys. Tällä kertaa luovutus koskee ahtopainemittarin paikkaa. Toki pyörän oikealle puolelle tulee kaikenlaista muutakin hässäkkää mutta tämä lienee silmiin ensimmäisenä osuvia ’mikä ihme tuo on?’ -osia.

Mittari näyttää painetta imukurkussa, läppärunkojen ja pyttyjen välissä. Samasta letkusta otetaan muuten myös MegaSquirtin paineanturitieto.

Pikipaikkauksesta kirjallinen kysymys eduskunnassa

Toissapäivänä sattunut motoristin menehtyminen sekä asiasta samaan aikaan julkaisemamme tiedotteet johtivat mm. kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa (211/2007).

Raimo Vistbackan tekemässä kysymyksessä tivataan, onko hallitus tietoinen valtatien 3 moottoritieosuudella Helsinki-Hyvinkää suoritettujen moottoritien kaistojen välisen keskisauman kunnostustöiden aiheuttamasta ajotien liukkaudesta ja tästä johtuvasta liikenneturvallisuuden vakavasta heikentymisestä ja liikenneonnettomuuksista, mikä taho on vastuussa silloin, kun tällaisten kunnostustöiden, mutta myös Tiehallinnon hitaan reagoinnin vuoksi menetetään ihmishenkiä ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei vastaavanlaisia tilanteita pääse syntymään tulevaisuudessa?

Karhennustyöt aloitettiin jo 19.6.2007. Aikataulu töiden aloittamiselle oli jo sovittu ennen kohtalokasta kuolonkolaria. Karhennus tehdään kuumentamalla paikkain, levittämälä siihen hiekkaa ja lopuksi jyräämällä.


Saa nähdä tuleeko siihen tutkintapyyntöön koskaan vastausta?

Moottoripyöräilijöille vaarallisia pikipaikkauksia 3-tiellä

Suomen Motoristit Ry (SMOTO) varoittaa moottoripyöräilijöitä erittäin vaarallisesta tieosuudesta 3-tiellä. Vaarallinen tieosuus on 3-tiellä (Tampereen moottoritie) välillä Kehä1 – Riihimäki.

Tiellä on tehty ns ”pikipaikkauksia” eli tien keskiviivan kohdalla on korjattu kestopäällysteen halkeamia menetelmällä, joka muuttaa kohdan erittäin liukkaaksi ja moottoripyörälle vaaralliseksi.

SMOTOn saamien tietojen mukaan maanantaina 18.6.2007 on tieosuudella kaatunut ainakin kaksi moottoripyörää. Toisessa onnettomuudessa moottoripyörän kuljettaja menehtyi.

Motoristijärjestöt ovat jo pitkään yrittäneet vaikuttaa tiehallintoon, että se valvoisi tienpitoa tarkemmin, koska kyseiset vaaralliset paikkausmenetelmät ovat tiehallinnon ohjeiden vastaisia. SMOTO kysyy, montako motoristia on vielä kuoltava ennen kuin moottoripyöräilijöiden liikenneturvallisuus otetaan myös tienpidossa tosissaan. SMOTO pyytää viranomaisia selvittämään, onko tienpidossa syyllistytty määräysten tai lain vastaiseen menettelyyn ja kuolemaan johtaneen onnettomuuden aiheuttamiseen.

SMOTO kehottaa kaikkia motoristeja välttämään Tampereen moottoritien käyttöä, kunnes vaarallinen osuus on korjattu.


Tiedote julkaistiin SMOTOn nimissä. Tiedote sekä siihen liittyvä poliisille tehty tutkintapyyntö olivat kuitenkin kirjoittamiani. Heräsin tilanteeseen ajettuani kyseisellä tiellä aamulla, kun satoi. Vaikka olin liikkeellä autolla niin se meinasi lähteä käsistä. Itseasiassa ehdimme kirjoittaa jo versiot ennen kuin se valitteva kuolinuutinen ehti saaavuttaa myös meidät, tämä vaati vielä viime hetken muutoksia tiedotteisiin.

Hukkaportille paikka

Hukkaportti löysi paikkansa vaihteiston alta, oikealta puolelta. Portti on billetistä työstetty palikka jonka jäykkyyttä voi säätää jousella.

Säätämisen ja huoltamisen kannalta portti jää hankalasti etupytyn pakoputken taakse (ei kuvassa). Kuva on otettu alaviistosta pyörän oikealta puolelta ja siinä näkyy ahdin, sille kuvan oikeasta reunasta tuleva hiilikuituinen imukaula sekä vasemmalle ja ylös kohti paineakkua lähtevä ahtoputki. Hiilaripalikoista puuttuu vielä viimeistelylakka.

Ahtimen vetorakaisu

Ahtimelle löytyi siis paikka pyörän alta. Paikka oli mínun toiveeni tulos vaikka työ toteuttajana alumiinitaitaja Janne L olisi halunnut sijoittaa sen rungon etuputkien ja koneen väliin koska näin toteutus olisi noudatanut hyväksi koettuja ja luotetavaksi tiedettyjä ratkaisuja. Näin koko ahdinpakettu lisäpalikoineen olisi kuitenkin tullut todella näkyvästi esille ja minä halusin sleeperiä. Ratkaisuksi varmistuikin siis sijoittaa ahdin koneen alle piiloon niin, että veto otetaan enskaketjun alapuolelta ensiövetokotelon takapinnan läpi.

Runkoon piti tehdä pieni väistö ahdinta varten. Taustalla väijyvä joulupukki on komposiittivelho Matti.
Konetekniikkaa ymmärtäville ratkaisu on arveluttava muutamankin syyn takia. Ensinnäkin metalliketju soveltuu huonosti sellaiseen voiman välittämiseen, jossa on enemmän kuin kaksi vetopistettä. Toisekseen ahtimen vedon hammasrattaan kosketuspinta ensiövetoketjun kanssa jää muutaman hampaan varaan. Mutta koska minä en juuri ymmärrä konetekniikkaa halusin ahtimen katseilta piiloon ja pyörän ”vakion” näköiseksi. 

Ahtimen veto ilman ensiövedon ketjua. Vasemmalla kampiakseli, oikealla vaihteiston akseli.

Koska ratkaisu koettiin arveluttavaksi teki Janne ahtimen vetoakseliin ’sulakkeen’ eli heikon kohdan. Jos vedon kanssa tulee sitten ongelmia joko ahtimen tai ensiövedon puolella niin ainakin toinen puoli säästyy tuholta. Ketjun kiristimeksi ja ohjaimeksi tehtiin laakeroidut ja kovamuoviset rullat joista ylläolevassa kuvassa on paikallaan taaempi, kiinteä rulla.

Vaikka Eaton 24 onkin hyvin kompakti kooltaan niin ihan heittämällä se ei sinne runkoon koneen alle mahtunut. Jouduimme tekemään pienet runkomuutokset kummallekin puolelle alarunkoa. Samalla piti takajarrun polkimen akseliin tehdä pieni muutos sekä siirtää jarrupolkimen sylinteriä runkoputkessa hiukan eteenpäin.Pyysin näistä kaikista samantien myös hitsaustodistukset muutoskatsastusta varten.

MMAF kerää tietoa rakentelun perusteella annetuista sakoista

Oletko saanut sakot tai määräyksen katsastukseen jonkin rakenteellisen puutteen tai vian perusteella? Onko kuluvan kesän aikana tullut kirjallisia muistutuksia esimerkiksi toisiaan liian lähellä olevista vilkuista tai vaihdetusta pakoputkesta? Onko kohdallesi osunut jokin muu aiheellinen tai aiheeton moottoripyörän rakenteesta johtuva sakko, huomautus tai jopa kilpien vienti?

Keräämme keskistetysti tietoa rakennemuutosten perusteella annetuista sakoista ja huomautuksista. Esimerkiksi kilpien vienti on mielestämme aiheellista vain, jos vika tai puute aiheuttaa merkittävää vaaraa liikenteelle.

Lähetä valokopio saamastasi sakosta ja valvontailmoituksesta MMAF:lle osoitteeseen MMAF, PL 115, 00511 Helsinki tai sähköpostilla puheenjohtaja [AT] mmaf.fi. Tämän lisäksi haluaisimme mukaan vapaamuotoisen selvityksen tapahtuneesta sekä valokuvia sakotetusta kohteesta.

Jos pykäliin tai niiden tulkintakäytäntöihin halutaan muutoksia tarvitsemme todelllista tietoa kentältä. Foorumeilta luetut tarinat eri ongelmista eivät anna oikeaa, kättä pidempää tietoa jota voisimme käyttää asioiden oikeaan muuttamiseen. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä anneta viranomaisten käyttöön, jos et itse sitä halua.

Koko juttu, taustat ja keskustelu: http://www.mmaf.fi/forum/index.php?topic=148.0

Kaasutinratkaisun valinta ja kytkentä

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, päätyi kaasutinratkaisun valinta itse tehtyyn ruiskuun ja sen ohjaukseksi MegaSquirttiin. Projektin apuhenkilöiksi oli tässä vaiheessa ilmoitautunut myös kaiken tekniikan pellepeloton Repe joka on muiden harrastusten ohessa rakennellut useampiakin MegaSquirt –ohjainbokseja.Homma sovittiin tehtäväksi niin, että Repe kolvaa, Matti kasaa jaminä sekä maksan että kyselen tyhmiä.

Pienen haeskelun jälkeen löytyi käytettyinä valmiit 54mm läppärungot Boschin suuttimineen. Elinten luovuttajana toimi BWM:n bokserimalli. Suorien läppärunkojen sovittamiseksi V-koneeseen teki Janne L rosterista 2-2 imusarjan. Kansien imupuolen kanavat avarrettiin samalla vastaamaan uusia imukauloja. Lopputulos istuu pyörään todella hyvin, eikä 2x54mm pitäisi ahdistaa kovemmassakaan menossa, olihan vakiokurkku vaatimaton 48mm pilli.


Matti sovitti paikalleen läppärungot, metallivelho Janne työsti kurkun rosterista.

TPS eli suomeksi läppien asentotunnistimena (Throttle Position Sensor) toimii Bemarin vakiopotikka joka tiedetään luotettavaksi. MegaSquirttia varten tarvitaan koko joukko muitakin antireita ja tunnistimia; Imuilman lämpötila-anturi, koneen lämpötila-anturi, ilmanpaineen anturi, lambda sekä tietenkin koneen asennon tunnistamiseksi jokin anturin. Tästä viimeisestä tulikin säätövaiheessa melkoinen murhe mutta siitä lisää myöhemmin.

Lämpötila-antureiksi kelpaavat lähes mitkä tahansa sähkötorakkakaupasta saatavat anturit kunhan niiden skaala vain on kohdallaan. Anturit pitää sitten kalibroida yleissähkömittarin ja tunnettujen lämpötilojen mukaan. Kalibroinnissa helpointa on käyttää huoneenlämpömittaria ja kiehuvaa vettä kahtena eri pisteenä joiden avulla saadaan MegaSquirtin ohjaussoftia varten riittävä tarkkuus. Moottorin ohjauksen kannalta ei ole niin tarkkaa onko ilman lämpötila +20 vai +22 astetta, sen sijaan kymmenellä asteella on jo paljon merkitystä.

Koska en itse tässä vaiheessa projektia ymmärtänyt tästä puolesta yhtään mitään teki Matti kaikki kytkennät. Ja tuskin ne minulta olisi onnistuneet samalla tarkkuudella ja dokumentoinnilla, ainakaan niin että kaikki on laakista kunnossa eikä korjauksia tarvita käynistysvaiheessa.

Maalari maalasi mopedia....

Ahdinhommien yhteydessä tuli pyörä purettua melkein vanhan tavan mukaan.Koska peli on mulle uusi on hyvä samantien käydä läpi kaikki nippelit ja nappelit niin, että ei sitten tule seuraavan ajokauden kanssa yllätyksiä.

Samaan yhteyteen tuli sitten vanhan kulahtaneen maalipinnan uusiminen. Vanha pinta oli nähnyt elämää ja paikka paikoin myös asfalttia aika paljon joten kittiä kului ja hiottavaa tuli yllättävän paljon.


Peltejä ja muoveja saunan lattialla hiontaprojektin pyörteissä

Samalla tuli kokeiltua muutamia maalauskikkoja, mm. kuvioiden tekemistä. Homma meni täydellisesti pieneen koska käyttämäni halpismaalit eivät sopineet keskenään vaan kukkivat miten sattuu. Koska budjetti on pieni ja tiedossa on vielä monivuotinen uudelleen säätö niin ajattelin lopulta vihaspäissäni vetää pintaa väliaikaisen kilikalisävyn joka miellyttää kaikkia: Marston Matamusta!

Maalauksesta tuli lopulta todella hyvä, jos pitää mattamustasta. Ja minähän pidän.

Projekti ei ehkä valmistu tänä kesänä?

Tallin asbestikatastrofin ja paikan vaihtojen takia sekä yhden hirvikolarin seurauksena kipeytyneiden nivelten takia projekti venyy todella pahasti. Onneksi sain kaverilta, todella hyvältä kaverilta lainaksi Fatboyn jolla kelpaa päristellä ADHD:n odottaessa tallitontun toimia, oikeiden rakentajien puuttuessa.

Alunperinhän projektin tavoiteena oli päästä säätämään ruiskua jo vappuna.

Kuvan pyörä ei liity ADHD-projektiin

Synkimpinä yön rakenteluhetkinä pitää kamat joskus jättää siihen mihin ne putoavat. Seuraavana aamuna se eilisillan ylivoimainen tekninen haaste onkin korjattu muutamassa minuutissa. Tallin henki näes korjaa yön aikana ne pahimmat ongelmat, ja ottaa joskus maksunsa krapulana.

Pataan potkua, vahvemmat lohkot varuiksi

Sain koko talven ajan kuunnella tuttujen varoituksia 80-90 -luvun vaihteen evojen vakiolohkojen heikkouksista, erityisesti ohuista kohdista pyttyjen kiinnitysten kohdalla. Arska O:lla oli juuri sopivasti uudet S&S kisalohkot hyllyssä joten päätin sijoittaa niihin tässä vaiheessa, kun kone on muutenkin rungosta irti ja peli palasina pitkin eri kaupunkien autotalleja.

Lohkot plus vaihtoduuni kyllä nielaisivat melkoisen leijonan osan projektin budjetista. Halusin tällä välttää sitä kosmista harmistusta joka koituisi, jos pytty poikii kalliista kohdasta heti alkuunsa jos hukkaportti nyt sattuu hiukan hirttämään kiinni...

Tulevaa muutoskatsastusta ajatellen Arska kirjoitti samantien myös todistuksen jossa kertoi vaihtaneensa vanhaan pataan pelkät lohkot. Näin prosentteja ei pala projektissa kuin murto-osa siitä jos oikeasti vaihdettaisiin koko mylly.

Laturi takaisin paikalleen. Uudet lohkot vedetty rypppykilikalilla ennen padan kasausta.

Tampereen keikat vähissä, ja asbestiremontti pasinaa päälle

Projektia aloitettaessa vielä viime syksynä olin sellaisessa hommassa, että tuli työn puolesta käytyä Espoosta Tampereella pahimmillaan pari kertaa viikossa. Puolet duunikavereista itseasiassa luuli mun asuvan jossain Tampereen lähistöllä. Projektin kannalta työroolin vaihtuminen sellaiseen, että matkailu suuntautuukin Tampereen sijasta kohti sivistystä ja eurooppaa on paha takaisku.

Samaan aikaan käyttämämme Yhtymän Miesten talli on joutunut asbestiremontin kynsiin. Onneksi lähistöllä sijainneen alan yrittäjän tallista löytyi projektille jatkopaikka joten taivasalla ei tarvitse jatkaa rakentelua...

Apua rakenteluprojektiin

Edunvalvonnan eturintamassa toimimisessa on se hyöty, että tutustuu moniin osaajiin joiden apua on sitten saatavissa kun sellaista tarvitsee.

Listasin projektin tavoitteiksi itselleni seuraavaa: Vääntökäyrä erityisesti alakierroksilla kasvaa, huipputeholla ei niin väliä kunhan se ei laske. Projekti ei saa maksaa liikaa, mieluummin suurella omavalmisteiosuudella lasketaan hintaa. Pyörän on oltava jokapäiväinen ajopyörä jolla voi ajaa myös reissua, kiihdytys- tai näyttelykapine ei ole haussa mutta sellainenkin voi tulla jos niikseen tulee. Haluan oppia moottorin toiminnasta jotain uutta ja mielenkiintoista. Tekniikka olisi hyvä piilottaa niin, että peli on 'sleeper'.

Ahtimeksi löytyi Eaton M24. Vaikeasti löydettävä pieni ruuviahdin, näitä oli jäänyt erään pienkonevalmistajan hyllyyn läjä.

Ahdetun HD:n eli ADHD projekti on edennyt siten, että tekniseksi ratkaisuksi on rajautumassa vaikeasti saatavissa oleva Eatonin M24 -ahdin joka pienikokoisena mutta hyvin painetta tuottavana ruuviahtimena sopii hyvin tarkoitusperiini. Tällöin ahdin saadaan kokonaan piiloon rungon alle, vaihteiston ja lohkon väliin. Kaasutin muutetaan omavalmisteiseksi ruiskuksi johon saa avoimeen lähdekoodiin perustuvia ratkaisuja ja jonka ohjausken voi lopulta portata vaikka kännykkään.

Saan siis merkittävää lisäapua projektiin. Tampereen komposiittien suurtaitaja ja ahtomestari Matti T lupautui auttamaan ruiskun asentamisen sekä ahtimen ilmansyöttöjen sekä erilaisten hiilikuituosien valmistamisen kanssa. Ja Mäntän vaatimaton alumiinivelho ja koneseppä Janne L lupautui tekemään voimansiirron muutokset sekä ahtomen paikalleen sovitukset.

Vaijerikaiteet taas tapetilla

Kuva (c) Pazi Kuusisto 2001 SMOTO on jo pitkään taistellut nykymallisia vaijerikaiteita vastaan. Tällaisen giljotiinin vieressä ajaessaan voi vain toivoa, että ei joudu liikennetilanteeseen, jossa turvamarginaalia ja liikkumistilaa tarvittaisiin. Keväällä jäimme siihen käsitykseen, että vaijerikaiteita ei Suomeen tule. Viime kesänä näitä kaiteita on kuitenkin asennettu Pohjois-Suomeen, joten käsityksemme osoittautui valitettavasti paikkansa pitämättömäksi.

SMOTO on kerännyt paljon tietoa erilaisten kaidetyyppien turvallisuudesta. Esimerkiksi Ruotsissa vaijerikaiteita on asennettu paljon ja vaikka kaistojen väliin asennettuna kaide selvästi vähentää autojen kohtaamisonnettomuuksia, ovat motoristien tilastot surullista luettavaa.

Teiden keskikaiteilla ei korjata kohtaamisonnettomuuksiin johtaneita syitä. Niillä vaikutetaan seurauksiin. Pikasilmäys viime vuosien moottoripyörien onnettomuustilastoihin kertoo, että useita kymmeniä motoristeja olisi selvinnyt pienemmin vammoin tai jopa hengissä, jos tienpidossa olisi nykyistä paremmin otettu huomioon tämä jälkiseuraamusten vähentämisen asenne. Liikennetolpat katkeaisivat osumasta, kaikissa kaiteissa olisi alajohde, tien suuntaiset halkeamien pikipaikkaukset olisi aina karhennettu hiekalla, keväällä ei pölyä sidottaisi saippualla, irtosoraa ei olisi sisäkurveissa ja niin edelleen, lista on pitkä.

Moottoripyörien rakenteluharrastuksen kannalta tässä on myös mielenkiintoinen näkökulma: miksi rakenteen muuttamisen turvallisuudesta on esitettävä laajahko tekninen selvitys, kun samanaikaisesti liikenneympäristöä voidaan kehittää sillä perusteella, että näyttöä turvattomuudesta ei ole?

SMOTO:n ensisijaisena tavoitteena on saada Suomen vaijerikaidetyömaat seis. Pidemmällä tähtäimellä on tarkoitus kehittää eurooppalaisia kaidestandardeja niin, että kaiteiden turvallisuutta arvioidaan myös motoristien näkökulmasta.

Lisätietoa: http://www.smoto.fi/vaijerikaiteet/


Juttu julkaistu BajaHill:ssä.