ADHD lähti uuteen kotiin

Päätin talvella myydä ADHD:n. Pakko myöntää, motivaatio tai aika ei riitä rakenteluun sitten mitenkään. Ja selkä ei kestä ajamista, pitäisi kai ainakin laihtua. Tulipa hankittua se avoautokin.

Myynti oli hiljaista; Satunnaisissa keskusteluissa rakenteluaktiivien kanssa kyselin muutamalta kiinnostusta pyörän ostamiseen. Jo toisella yrittämällä tärppäsi, kiinnostusta oli.
 

Pyörä on myyntikunnossa ns projekti, irto-osia on useampi laatikollinen. Muuten toimiva kokonaisuus mutta enskavedosta puuttuu palasia.

Minulla tai ostajalla ei ollut kiire, lopullisia kauppuja tehtiin mutama kuukausi vaikka hinnasta päästiin sopuun jo heti alussa. ADHD pääsi tänään hyvään ja asiantuntevaan kotiin.

HBS15 ja iho kärysi

Kuva (c) Sari Hakala / Urheilukuvat.net

Kävin polttamassa nenäni, otsani, niskani  ja käsivarteni HBS15:ssa. Mukavaa oli.

Voittajat: http://www.bajahill.net/2015/06/helsinki-bike-show-15-helteisella.html

Kuvia: http://www.urheilukuvat.net/Show/2015-Helsinki-Bike-Show/

Video palkintojenjaosta: https://www.youtube.com/watch?v=XiD42YwyYrU

Savagen kytkimen vaihto

Porkkanasorvin kytkin on luistanut säädöt tapissa jo muutaman kesän ajan. Oli siis aika vaihtaa kitkalevyt. Koneen oikean puolen kytkinkoppa lähtee irti ottamalla ensin pakoputki (3 mutteria) ja sitten jalkatappi (2 mutteria) sivuun. Koppaa irroitellessa sieltä lirahtaa jonkin verran öljyä vaikka ne onkin jo laskettu koneesta pois. Huoltomanuaaleissa käsketään irroittamaan myös öljynsuodatin mutta se on tässä hommassa tarpeetonta. Sen sijaan kytkimen vaijerista ei puhuta ainakaan Clymerissä mitään mutta se kannattaa irroitaa alapäästään eli kopan kyljen vivusta jo tässä vaiheessa.

Itse kytkimen purkaminen alkaa painelevyn ja kytkimen jousien irroittamisella (kuvassa jo napattu pois). Painelevy otetaan irti hiljalleen jokaista 4 ruuvia avaamalla niin, että kytkimen jouset eivät paina levyä kieroksi.

Ennen painelevyn poistamista keskeltä kannattaa huomata ottaa talteen muutaman sentin  mittainen reaktiotanko, ettei sitä sitten tarvitse kontaten etsiskellä pitkin tallia.

Pakka lähtee irti avaamalla sitä keskeltä kiinni pitävä 32mm mutteri (kuvassa paikallaan). Musu on lukittu asentoonsa prikalla jonka kulma on taitetty mutterin kylkeä vasten, tuo prikan reuna täytyy lyödä tuurnalla auki ennen mutterin avaamista.

Kun kytkinpakka on irroitetty pyörästä se kannattaa avata ja kasata samantien. Näin kytkimen kitkalevyt tulee vaihdettua oikeassa järjestyksessä uusiin. Jotkut suosittelevat levyjen uittamista öljyssä tässä vaiheessa niin, että ne tulee primeroitua näin asennusvaiheessa.

Kun levyt on vaihdettu ja pakka kasattu niin sen voi työntää takaisin paikalleen akseliin. Huomaa että siellä oli akselissa pakan alla spaceri jolla pakan paikka akselilla muiden rattaiden suhteen tulee kohdalleen.

Sitten vain romut kiinni käänteisessä järjestyksessä. Pakan päämutteri tulee 50-70 Nm kireyteen. Käytin wanhan lukkoprikan uudelleen ja taitoin siitä vaan toisesta kohtaa uuden sivun. Hetken pähkäilyn jälkeen papukaijapihdit näyttivät olevan tuohon taittohommaan paras työkalu.

Painelevy kiinnitetään hiljalleen ympyrässä sen neljää mutteria kiristämällä kunnes ne ovat sormikireydessä. Lopulta niihin tulee 11-13 Nm momentti. Muista työntää reaktiotanko paikalleen tässä välissä.

Koneen posken paikalleen laitossa ei ole mitään ihmeellistä, kaksi ruuveista on pidempiä ja kolmessa on erillinen tiiviste. Nuo viisi pulttia pitää siis osata laittaa oikeisiin reikiin. Helpottaa toki jos huomasi merkitä ne jo irroitusvaiheessa (kai luit koko jutun ensin).

Ennen ruuvailua skrabasin partakoneen terällä kopan ja lohkon välisestä tasopinnasta wanhan paperitiivisteen jämät pois. Koska uutta tiivistettä ei ollut hyllyssä ja  oli sunnuntai laitoin tuohon tiivisteeksi putkesta tasosilkkaa (kuvassa).  

En löytänyt noille posken pulteille manuaalista oikeaa monettia. Ne olivat avatessa melko löysällä joten vedin ne 13 Nm kireyteen, se kun oli valmiiksi avaimessa painelevyn jäljiltä.

Silkan kuivuttua pääsen huomenna siivoamaan ulkopuolen purseet pois, lisäämään öljyt koneeseen ja sitten vain ajelemaan.

Ei niin vapaaehtoinen välihuolto porkkanasorviin

Savageen eli kaverien kesken porkkanasorviin tuli ajaessa vikaa. Pätkii, ei ota kierroksia, paukkuu putkessa ja nykii. Kuullostaa laihalta seokselta joten tutkin imusarjaa ja kaasaria.

Toinen imusarjan pulteista olikin irronnut. Hiukan onnekkaasti se oli jäänyt roikkumaan reikäänsä kaasaria vasten (kuvassa).

Bensat pois, tankki pois, kaasari irti. Kuvaus imuventtiilien päälle. Siistiä on, ainakin imupuolen venttiilivaren kumit on kunnossa. Mutta eipä pyörä juuri syö öljyä joten tässä ei yllätyksiä.

Kaasarille en tässä yhteydessä tehnyt mitään, paitsi pesin ultraäänipesurissa kriittiset osat ja suuttimet. Kun nyt oli kamat sopivasti irti.

Tulppa ja koneen yläpää muutenkin on Savagessa hankalassa paikassa. Samalla kun tankki oli irti tarkistin venttiilien välykset ja vaihdoin tulpan.

Nyt vaan kovaa ajoa.

HBS14 - 10v juhlanäyttely lauantaina Kaivarissa

Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna

Ensi viikonloppuna vuoden hienoin rakennettujen autojen ja moottoripyörien näyttely Kaapelitehtaalla! Esillä kaikkea genreen liittyvää.

Kuvia 2013 näyttelystä: www.urheilukuvat.net/Show/KKS13/

Ruosteen poistaminen bensatankista - Teoria ensin

Tutkiskelin ADHD:n tankkia pillukiikarilla (eli endoskoopilla) korroosiovaurioiden löytämiseksi. Löytyihän niitä. Ohessa pari videota aiheesta.

Ekassa videossa mennään bensahanan reiästä sisään ja tarkistellaan tankin vasemman posken sisäpintaa. Loppukuvissa näkyvä tummempi mosaiikki on ruostetta.

Toisessa videossa mennään sisään tankkausaukosta ja tarkastellaan tankin oikeaa poskea. Ei niin yllättäen myös siellä on korroosiovaurioita.

Kemistikonstein ruosteet pois

Ruosteet saa katoamaan paljaalta peltipinnalta 5% muurahaishapolla, ja se mikä ei lähde voidaan sitoa paikalleen 15% fosforihapolla. Kummankin tuoteturvaselosteet käsittely- ja hävitysohjeineen kannattaa lukea tarkasti.

Tankin sisäpinta jää näiltä toimilta vielä paljaaksi ja on arka korroosiolle. Pinta pitäisi suojata jotenkin; Kevyt öljy tai vaikka täysi tankki bensaa ajaa asian. Katsotaan mikä sopii rakenteluaikatauluun, tasaisen lämpimässä tallissahan korroosiota ei juuri tule.

Mainittuja happoja sai ainakin vielä viime vuosituhannella apteekista, jos osasi asian oikein selittää. Pitänee käydä kyselemässä. Alan liikkeissä taitaa nykyään olla myös myynnissä ihan tankin ruosteenpoistoon ja sulkemiseen tarkoitettuja settejä, pitänee tarkkailla myös niitä. Laitetaan jatkopostaus aiheeseen sitten joskus kun pääsen sanoista tekoihin.

Sähkökaavio viime vuosituhannelta

Suunnittelin joskus viime vuosituhannen puolella HD Panheadin sähköt. Kaavion tarve nousi hiljakkoin esiin eräällä keskustelufoorumilla joten päätin siirtää sen tänne talteen.

Kyseisen pyörän sähköistä päätellen edellinen omistaja oli omistanut paljon ruskeaa johtoa ja maalarinteippiä mutta ei kolvia, liittimiä, kutistesukkaa, eri värisiä johtoja, johtosukkaa tai muutakaan sähköhitekkiä. Tuli siis tarve tehdä sähköt kokonaan uusiksi.

Ilokseni piirtelin tuolloin oheisen kaavion muistiin, jos vaikka joskus uudelleen tarvitsisin vaihtovirtalaturilla varustetun '53 Panheadin sähkökaaviota. Tässä se on nyt muillekin iloksi.

Hakukoneelle täkysanat: Harley-Davidson, Panhead, sähkökaavio, johdotus, johdot, kytkentäkaavio, johtokaavio, wiring diagram, laturin polarisointi

Prätkäteline tuli talliin - Loppuu se kyykintä

Meillä ei ole tallissa enään maailman suosituinta kyykkypyörää, koska siellä ei tarvitse enään kyykkiä tai konttailla. Sain nimittäin vihdoinkin yli 10 vuotta kuolaamani prätkän nostopöydän talliin.

Kuvassa nostin ala-asennossa, ja alemmassa kuvassa nousussa ylös.

Kyseessä on Kendonin valmistama Cruiser Lift. Olin pannut valmistajan ja mallin mieleen jollain työmatkalla suuren veden takana.

Nostimen hyviä puolia on keveys ja mahdollisuus panna se pystyyn vaikka tallin seinälle. Pyörään pääsee myös aivan liki kiinni, toisalta laskutilaa tarvitaan ja se on hankitava erillisen pöydän tai nostimeen kiinnitettävän irtolevyn avulla. Lisämaksusta.

Peli nousee joko käsin pumppaamalla tai paineilmalla. Siinä on lukitus asentoonsa ja ainakin pikaisella testillä tuo tuntui riittävän tukevalta isompienkin momenttien avaamiseen.

Ajoramppi ei ole kuvissa mutta se tulee kiinni oikealla näkyvän ajosillan päähän. Ramppi riitti juuri ja juuri ADHD:n ahtimen ylitykseen, pohjapanssarin kanssa sitä lienee pakko jatkaa laudoilla.

Nostimen takasillan saa irti takanakin vaihtoa varten. Taisin tässä laittaa ne sillan sokat väärinpäin, sisältä ulos. Ennen sillan irrotusta rungon alle pitää toki asentaa tunkki niin, että takanakki nousee ilmaan.

Keulassa on lenkki ja kippi helpottamassa pyörän kiinnitystä kun sen työntää paikalleen.  Keulan purkamista ajatellen tuo kippi ja lenkki on pikakiinnitteisiä joten tuossakin saa tunkilla etunakin ylös ja sitten vain keula purkuun.

Pyörälle on nostimen rungossa kiinnityslenkkejä edessä ja takana.  Toistaiseksi olen kaikin puolin tyytyväinen tähän hankintaan. Huonoihin puoliinhan tutustuu sitten vasta kun oikeasti tekee tuon kanssa hommia...

ADHD palasi kotiin - Pintaremppaa ja muuta taas tiedossa

ADHD palasi vihdoinkin kotitalliin, monen vuoden evakon jälkeen. Viimeiset puolitoista vuotta pyörä on seisonut kylmässä tallissa ja silloin oli niin kova kiire, että en ehtinyt pyörää edes pesemään. Se näkyy ja tuon kiireen ja laiskuuden lasku tulee maksettavaksi nyt.

Enskaveto on kasaamatta ja muutenkin osia on laatikoissa pitkin tallin  lattiaa. Tulee kiire jos tästä meinaa tehdä taas hienon pelin ensi kesäksi, taloakin pitäisi vielä laittaa.

Jakajan koppa on hapettunut todella pahasti. Muistan kuinka kiillotin tämän seitsemän vuotta sitten todella hyväksi, silloin kun hometalo oli vielä kelpo asunnon kirjoissa.

Pesu, purku, kevyt hionta ja kiillotus kyllä korjaa tämän.

Keulan osat ovat kaikken pahimmassa kunnossa, muualla ei ruostetappioita ole näkyvissä näin pahasti. Onneksi sentään laitoin suojarasvat arimpien paikkojen suojaksi. Tankkiin en vielä ole uskaltanut kurkata...

Lamppujen kromatut luomet sekä muutamat muut keulan osat eivät taida olla pelastettavissa. Paitsi ehkä maalilla. Katsotaan mitä tulee, kunhan nyt ensin saan pyörän pestyä.

Sateessa ilman hanskoja

Eilen ajellessani ja väistellessäni ukkospilviä näkyi pikkuteillä paljon muita motoristeja. Panin merkille, että moni vastaantulija morjesti paljaalla kädellä.

Aurinkopaikassa tässä ei liene mitään ihmeellistä mutta jouduin painamaan läpi myös muutamasta ukkoskuurosta. Ihmetyksekseni myös siellä tuli vastaan motoristeja paljain käsin.

WTF? Siis eikö porukka pakkaa edes mukaan ajohanskoja? Kelissä missä ukkosia pyörii pitkin horisonttia ja sadetutkassa kulkee kirkkaan pinkkejä pisteitä koko Etelä-Suomen päällä?

Itse opin jo 16-vuotiaana, että sateella sormet jäätyvät ja jäätyneillä sormilla on tuskaista jarrutella tai käyttää kytkintä. Nykyään mulla rupeaa sormien niveliä kivistämään jo pelkkä ajatuskin sateessa ilman hanskoja (ja kahvalämppäreitä) ajaminen.

Piirretty ja printattu kännykkäteline

Kuvan versiossa on mukana vielä kameraa varten piirretty väistö, se ei ollut tarpeen.

Etsiskelin pitkään kännykkätelinettä joka jättäisi kameran, näppäimet ja liittimet vapaaksi ja jonka kiinnityspiste olisi riittävän yleismallinen erilaisia harrastetarpeita varten. Koska kännykkä vaihtuu ammatin puolesta usein telineen pitäisi myös olla yleismallinen eli säädettävissä eri kokoisille ja muotoisille laitteille.

Tällaista pidintä ei näytä olevan markkinoilla. Sellaisen saa tee-se-itse -tukusta hiirtä CAD-ikkunassa heiluttelemalla ja sitten 3D-printteriä laulattamalla.

Ensimmäinnen suunnitelma syntyi suoraan kännykän CAD-kuvan päälle (oikealla). Nokiahan julkaisi taannoin kännyköiden kuorien mittoja CAD-kuvina joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle. Tuon kiinnikkeen olisi toki voinut piirtää suoraan osaksi printattavaa kuorta mutta silloin siitä tulisi aina takuulla kännymallikohtainen.

3D-printatun kännypidikkeen ensimmäinen proto  (oikealla) kiinni fillarin stongassa. Tästä versiosta puuttuu vielä kaikki säätömahdollisuudet, tämä teline on puhelinmallikohtainen.

Romulootaa tonkiessani keksin laittaa pitkähköön pulttiin mutterien sijaan kaksi siipimutteria kiinni. Näin telineen kiinnityspaikkaa ja suuntausta on nopea muuttaa navi- ja mittarikäytöstä kamerakäyttöön vaikka tien päällä.

Vaikka tässä kuvassa teline on kiinni polkupyörän tangossa niin sama kiinnitys toimii yhtälailla myös moottoripyörän tangossa tai runkoputkessa. 

Yläkuvassa känny navigaattorina ja nopeusmittarina kuskin silmin sekä sivusta katsottuna.

Itse teline on stongassa melko huomaamaton ja jos kännykkää ei halua esille telineen saa siipimutterien avulla nopeasti vaikka sivulaukkuun.

Tässä vaiheessa muuten iso kiitos Heikki K:lle joka auttoi kolleegaa printtikelpoisen 3D-kuvan luomisessa ja itse printtaamisessa.

Eikös btw ole komeat maisemat duuniajelulla?  Videoita luvassa myöhemmin.

HBS13 Hietsussa Taivalsaaren kentällä ensi lauantaina

Walkka Swap huomenna lauantaina

Walkan Swappi on varma kevään merkki! Lauantaina 30.03.2013 kello 10:00 - 14:00. Osoite: Walkka MC klubitalo, Linnanherrankuja 3, 00950 Helsinki. Siis Itäväylän Teboilin kohdilla (Kehä I ja Kehä III välissä).

CAD- ja RL-prätkäkuvien yhdistelyä

Törmäsin mielenkiintoiseen www-sivuun (http://www.dielichtgestalten.de/drupal/blog/making-sinteque) jossa on yhdistelty tietokoneenlla luotuja CAD-kuvia sekä tosielämän oikeita valokuvia.

Kollaasin luominen vaatii huolellista suunnittelua ja melko paljon laskentaa, mutta projekti on takuulla mielenkiintoinen.


Ensin on piirrelty taustat.


Sitten on piirretty prätkä.


Sitten on se paras osuus: Kadulta löydetty ja turhan tiukkoihin sadehousuihin pukeutunut daami on pyydetty studiolle tukemaan kameran jalustaa. Valmiista kuvasta on poistettu häiritsevät yksityiskohdat.


Lopulta koko homma on photoshopattu yhteen. Helppoa kuin heinänteko ja hyvältä näyttää. Kuvassa on myös optinen harha: Tutkimusten mukaan 95% miehistä ei huomaa kuvassa moottoripyörää.

Tällaista CAD-projektia olisi mukava kokeilla, kunhan tuo talliprojekti nyt ensin valmistuu. Pitäisi hommata joku kunnollinen renderöintisoftakin, tuo nykyinen kalikka kun tekee melko rujoja varjoja eikä muista heijastuksista yhtään mitään. Muita kiinnostuneita?

Lobbaaminen luo lobbaamista, ja rikkaat ovat voittamassa

Tampereen esityksen agenda. Slidet löytyy SMOTOn sivuilta, jos kiinnostaa.

Kävin hiljakkoin jälleen puhumassa motoristien edunvalvonnan dynamiikasta ja reaaliteeteistä. YLE lähetti ajankohtaan sopivasti dokumentin Brysselin lobbareista. Hyvä oppitunti eri osapuolten edunvalvonnasta näin direktiivien aikakaudella. Areenassa eka osa, suosittelen: http://areena.yle.fi/tv/1768957

Laaja eri intressiryhmien suorittama lobbaus johtaa sivutuotteena siihen, että ilman lobbausta ääntänsä ei oikein saa esiin. Tai on muutenvain pihalla siitä missä mennään, jos ei seuraa muiden osapuolten lobbaushankkeita. Motoristien edunvalvonnan täytyy siis lobata omia asioitansa myös siksi, että kauppiaiden katsastajien, vakuuttajien, valmistajien jne lobbareille saadaan jokin vastapaino joka tuo esiin motoristien kannan kuluttajina.

Eri osapuolten tavoitteet eivät aina ole samansuuntaisia, tuore esimerkki oli Dekran taitavasti Komission hankkeeksi maskeeraama moottoripyörien vuosikatsastuspakko (Komissio katsastusalan valepukkina (3.8.2012)). Se jolla on eniten rahaa (eli lobbausvoimaa) voittaa varmimmin, mutta ei aina. Hyvillä argumenteilla ja faktoilla pärjää, kun tietää milloin ja mihin ne argumentit pitää toimittaa.

Konferenssiporukkaa Näsineulan juurella

Ensin tulee taulukko, sitten tilasto ja sitten emävale

Olen kovasti huolissani edunvalvonnan tulevaisuudesta tällaisessa ympäristössä. Reaktiivinen edunvalvonta voi korkeintaan hidastaa erilaisia hankkeita, ja onnistuu joskus leikkaamaan älyttömimmät huiput. Vastapuolella on kuitenkin käytössään täysipäiväisiä ammattilobbareita jotka voivat hankkia erilaisia tutkimuksia, tilastoja tai vaikka luoda kokonaisia 'riippumattomia kansalaisjärjestöjä' ajamaan omia asioitaan.

Tässä ympäristössä vapaaehtoisten harrastelijoiden oman toimen ohella tekemä lobbaus ja edunvalvonta on jäämässä pahasti jalkoihin. SMOTOn ja FEMAn kautta meillä on Brysselin toimistolla sentään kolme palkattua henkilöä hoitamassa asioita. Valitettavan iso osa ajasta kuluu itse organisaation pyörittämiseen eikä raha riitä alkuunkaan siihen missä mittakaavassa vastapuolella on käytössään resursseja. Tuloksia toki on saatu aikaan.

Esimerkiksi Ruotsissa motoristien edunvalvontaorganisaatiolla (SMC) on palkattuna 13 henkeä. Suomessa pitäisi tavoitella ainakin muutaman täysipäiväisen ammattilaisen miehittämää motoristien edunvalvontaorganisaatiota jotta hommaan saadaan ammattimaista selkätukea.

Pinnaamassa lomalta

Pääsin ilokseni pinnausoppiin asiaa enemmänkin harrastaneen siivelle. Tämä oli minulle eka kerta pinnaamassa, ja sen ensimmäisen kertansa kuulemma muistaa aina.

Tällä kertaa ei pinnattu prätkän vanteita vaan polkupyörän vanne. Tekniikka ja työtavat ovat kummassakin melko samanlaisia. Ensin laskeskellaan pinnojen mitat. Tähän löytyy netistä useampiakin pinnauslaskureita (esim http://lenni.info/edd/ joka on suunniteltu fillareiden tarpeisiin).

Jos olisin aloitellut tätä yksin ilman oppimestaria niin homma olisi mennyt ns. käteen heti tässä alussa. Terminologia ja esimerkiksi se mistä kohtaa mitat otetaan ei ole aloittelijalle ollenkaan itsestään selvää. Ilmankos moni tuntuu pelkäävän vanteiden pinnausta.

Sensijaan kun vieressä oli joku jolla oli kokemusta, osaamista, sopivat työkalut sekä sopivasti pitkä pinna niin homma luisti myös ensikertalaiselta kuin rasvattu.

Hankalimmasta vaiheesta eli pinnojen pujottelusta ja kiinnittelystä napaan ja vanteeseen ei tullut kuvia. Kun piti keskittyä. Sorry.

Harrilla on pajallansa asiallinen pukki jolla vanteen kiristäminen suoraksi onnistuu helposti. Ensin vanteesta tehdään pinnoja sopivasti kiristelemällä pyöreä, sitten korjataan sivuttaisheitto. Sitten vanne pyöristetään uudelleen koska se kuitenkin muuttui soikeaksi sivuttaiskorjauksessa, ja tämän pyöristyksen jälkeen korjataan sivuheitto. Sitten korjataan pyöreys ja sitten...

Harrisoneja on nyt varastossa!

Harrisonin pajalle on saapunut pitkä rivi runkoja (Runkosuunnittelua fillariin (9.1.2012)). Olipa hienoa nähdä aika monta tuntia ruudulla hierottu virtuaalisuunnitelma luonnossa ja oikeana fillarina.

Hinnat alkaen 2850,-. Sillä saa oheisen kuvan mukaisen 250W laillisen sähköavusteisen polkupyörän. Tallilla oli näytillä vielä hiukan keskeneräinen vihreä-kultainen (kuvassa) sekä sini-kultainen malli.

Lisähinnasta sitten erilaisia maalauksia ja varusteita, laukkuja, lokasuojia, tehoa, parempaa satulaa tai vaihteistoa, lamppuja, kampia, race-only polkimia, napajarruja- ja dynamoja, kypärä tai vaikka heittoistuin, risukeula ja jotain muuta pientä. Kustom sen olla pitää! Fillareita voi ja kannattaa nyt kysellä suoraan Harrilta info@harrison.fi

Moottorinpuutteeseen puree lumitykki

Jokaisen motoristin, joka kaipaa moottoripyöräilyä näin talvisaikaan tulisi hankkia lumilinko! Tuli nääs hankittua moottorinkaipuuseen sopiva lumitykki. Jossain maalla kuulemma puhutaan lingosta mutta meillä Espoossapa tykitellään teitä pitkin. Näin pääsee liukkaillakin puristelemaan kahvoja ja ajamaan kahdella renkaalla.

On tuossa muutakin moottoripyörätunnelmaa. Sopivalla tuulella lumipölly tuiskuaa naamaan muistuttaen kovastitarkasti syksyistä ajotunnelmaa avokypärän kanssa. Samalla kun tie on sopivasti jääliukas niin tulee tasapainoakin harjoiteltua.

Moottoripyörään verrattuna tämä lumilimbo on hiljainen, mutta onneksi kuitenkin merkittävästi äänekkäämpi kuin esimerkiksi 20 vuotias ruohonleikkuri. Tällä saa naapuritaloyhtiön kyttääjien korvat punaiseksi myös silloin kun prätkällä ei polanteisella tiellä ilkeä pröötätä.

Lumitykillä kun päräyttää kilometrin päähän huoltoasemalle tulee sielläkin seuraa ikäänkuin olisi hienommallakin kultasiivellä liikkeellä. Eilen kanssani tuli juttelemaan noin 65 vuotias, hiukan humaltunut ylipainoinen limboharrastaja joka kertoi, että oli nuoruudessaan 50-luvulla omistanut samanlaisen mutta Tsekki- tai itävalmisteisen lingon. Huonona puolena lingossa on sama ominaisuus kuin moottoripyörissä: Vastoin markkinoinnin luomaa imagoa naiset laite karkoittaa tehokkaasti. Mutta tässä mielessä oiva laite, jos vanhemmat pussihousumiehet kiinnostaa.

Tienvarsikorjaus. Piti käyttää pulttia kun nippusiteitä ei löytynyt.

Tämä linko oli muuten heti samantien kuin kotonaan. Jo toisella käyttökerralla heittimen suuntauskahva luovutti kiinnityspulttinsa maantielle ja jouduin pysähtymään pientareelle. Ensin sitä penteleen mutteria hakemaan ja sitten 'tallille' etsimään korvaavaa osaa. Sormet siinä jäätyivät.

Muutenkin tykittely muistuttaa motorismia: Jokainen tuttu tai vaikka vastaantuleva koirankusettaja joka sattuu paikalle saa kuulla harrastuksesta. Kuinka myös heidän tulisi hankkia tällainen pätevä laite jolla pääsee arjen murheista eroon ja jonoista ohi. Siksi sinäkin luet tätä nyt.

Pientä vauhdinhurman puutetta, jos HD-harrastaja sellaisesta nyt voi puhua, korvaa vapautus suuntavilkku- ja kypäräpakosta. Voi kun tänä talvena tulisi paljon ja usein lunta.

Venäläisiä sähköpyöräsuunnitelmia

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-11-final.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-10a.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-01a.html

Osui silmiin venäläisten tekemiä CAD-pyöriä. Näitä kelpaa tuijotella pidempäänkin, eikä ole mitään harakoita häiritsemässä silmää.

Tuolla on samassa blogissa muutakin mielenkiintoista, eikä haittaa vaikka venäjänkieli ei taipuisikaan natiivisti.

Sinänsä harmi, että noista pyöristä  ei ole esillä leikkauskuvia tai muita kuvia rakenteista tai suunnitellusta elektroniikasta. Kovasti kiinnostaisi naapurin ajatukset tällä rintamalla.

Olisiko jollakulla esittää hyvä linkki jossa olisi paitsi mielenkiintoisia designeja niin myös leikkaus- ja sovittelukuvia itse tekniikasta? Ensisijainen mielenkiinnon kohde on tietty kaksipyöräiset vaihtoehtoisten voimanlähteiden ajoneuvot...

Romutusyrittäjät lobbaamassa omia kuvioitaan

Kuva (c) 2011 MikeAncient @ Flickr

Tämän päivän Hesarissa (HS 11.11.2012) oli mielenkiintoinen kulma ajoneuvojen rekisteröintiin. Artikkelin mukaan romutusyrittäjät ovat ehdotelleet, että kaikista rekisterissä roikkuvista ajoneuvoista joutuisi maksamaan vuotuista maksua riippumatta siitä onko ajoneuvo liikennekäytössä vai ei.

Nykymuotoinen liikennekäytöstä poisto tuli voimaan 2007 jolloin autojen seisottaminen loppui ja kuviosta tuli viranomaistoimintaa. Tuolloin lobbasimme moottoripyörät tämän kuvion ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä vuotuinen autovero ei koske ja muutenkaan tuskin millään pyörillä ajetaan koko vuotta. Seisontavakuutusmalli toimi hyvin jo tuolloin. Mutta autoja, myös harraste- ja kesäautoja tämä jokasyksyinen liikennekäytöstä poistoon ja keväällä taas käyttöönottoon liittyvä rekisterimuutosmaksu tuli koskemaan.

Ennen vuotta 2007 rekisteristä poistamisella tarkoitettiin arkikielessä suurinpiirtein samaa kuin mitä liikennekäytöstä poisto nykyään tarkoittaa. Nykyisin rekisteristä poisto on peruuttamaton toimenpide ja se vaatii mm. romutustodistuksen tai vastaavan luotettavan selvityksen.

Liikennekäytöstä poiston idea on systeemin luonteen mukaisesti nimenomaan keskeyttää ajoneuvoon liittyvien vakuutus- ja viranomaismaksujen juokseminen. Se siis vastaa vanhan kansan kielessä vielä kulkevaa rekisteristä poistoa ja sopii viranomaismaksua lukuunottamatta erinomaisesti museo-, kesä- ja muille harrasteautoille sekä moottoripyörille, joilla ei ole käytössä sellaista vakuutusta joissa olisi seisonta-aikamahdollisuus.

Romutusyrittäjien kannalta navetoissa ja talleissa lojuu rahaa joka pitäisi saada liikkeelle (ja näiden yrittäjien taskuun). Täydet pisteet yrittämisestä. Sensijaan ajoneuvojen museoinnista ja muusta harrastustoiminnasta kiinnostuneiden kannalta hanke on hankala tai jopa vaarallinen.

TraFi on luvannut 'harkita asiaa' ja ympäristöministeriö kannattaa sitä. Huomaan kerrankin olevani samaa mieltä valtionvarainministeriön Kuitusen kanssa; Hankkeen hyöty-kustannussuhde on jo lonkalta arvioituna päätön.

Tällaisissa hankkeissa on hyvä, jos harastajilla on järjestäytynyt, toimiva ja hereillä oleva edunvalvonta. Muuten näissä mennään puhtaasti onnella, kuten tällä kertaa näyttäisi olevan.