Romutusyrittäjät lobbaamassa omia kuvioitaan

Talbot 1
Kuva (c) 2011 MikeAncient @ Flickr
Tämän päivän Hesarissa (HS 11.11.2012) oli mielenkiintoinen kulma ajoneuvojen rekisteröintiin. Artikkelin mukaan romutusyrittäjät ovat ehdotelleet, että kaikista rekisterissä roikkuvista ajoneuvoista joutuisi maksamaan vuotuista maksua riippumatta siitä onko ajoneuvo liikennekäytössä vai ei.

Nykymuotoinen liikennekäytöstä poisto tuli voimaan 2007 jolloin autojen seisottaminen loppui ja kuviosta tuli viranomaistoimintaa. Tuolloin lobbasimme moottoripyörät tämän kuvion ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä vuotuinen autovero ei koske ja muutenkaan tuskin millään pyörillä ajetaan koko vuotta. Seisontavakuutusmalli toimi hyvin jo tuolloin. Mutta autoja, myös harraste- ja kesäautoja tämä jokasyksyinen liikennekäytöstä poistoon ja keväällä taas käyttöönottoon liittyvä rekisterimuutosmaksu tuli koskemaan.

Ennen vuotta 2007 rekisteristä poistamisella tarkoitettiin arkikielessä suurinpiirtein samaa kuin mitä liikennekäytöstä poisto nykyään tarkoittaa. Nykyisin rekisteristä poisto on peruuttamaton toimenpide ja se vaatii mm. romutustodistuksen tai vastaavan luotettavan selvityksen.

Liikennekäytöstä poiston idea on systeemin luonteen mukaisesti nimenomaan keskeyttää ajoneuvoon liittyvien vakuutus- ja viranomaismaksujen juokseminen. Se siis vastaa vanhan kansan kielessä vielä kulkevaa rekisteristä poistoa ja sopii viranomaismaksua lukuunottamatta erinomaisesti museo-, kesä- ja muille harrasteautoille sekä moottoripyörille, joilla ei ole käytössä sellaista vakuutusta joissa olisi seisonta-aikamahdollisuus.

Romutusyrittäjien kannalta navetoissa ja talleissa lojuu rahaa joka pitäisi saada liikkeelle (ja näiden yrittäjien taskuun). Täydet pisteet yrittämisestä. Sensijaan ajoneuvojen museoinnista ja muusta harrastustoiminnasta kiinnostuneiden kannalta hanke on hankala tai jopa vaarallinen.

TraFi on luvannut 'harkita asiaa' ja ympäristöministeriö kannattaa sitä. Huomaan kerrankin olevani samaa mieltä valtionvarainministeriön Kuitusen kanssa; Hankkeen hyöty-kustannussuhde on jo lonkalta arvioituna päätön.

Tällaisissa hankkeissa on hyvä, jos harastajilla on järjestäytynyt, toimiva ja hereillä oleva edunvalvonta. Muuten näissä mennään puhtaasti onnella, kuten tällä kertaa näyttäisi olevan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti