Kupla talvilämpimään talliin talveksi, ja akku uusiksi

Kupla siirtyi talveksi taas talliin. Samalla uusin siihen uuden akun, tämä edellinen ehti luovuttaa heti seitsemässä vuodessa (28.5.2017). Juuri muuta siihen ei tarvitse kai tehdä, keväällä vaihdan (tai vaihdatan) öljyt niinkuin joka vuosi.

Nuo kuvan etualalla olevat Harrisonit (fillari) ovat viime vuosien jalkavaivojen takia jääneet aika vähille ajoille, mitä nyt meillä asuva nuori on niillä satunnaisesti painellut menemään.

Ja  jos joku kiinnostuu, tuo taka-alalla katossa roikkuva Pannonian peräkärry kiinnikkeineen (Peräkärry prätkään - Kaikenlaista huomioitavaa (18.12.2011)) voisi olla myynnissä. Sopii suoraan pulttaamalla HD FLHS:ään, ainakin TC 2001 malliin.

Valtava varainsiirto kuluttajilta vakuutusyhtiöille

Vika ajelu ennen pakkovakuutuksia

Lainsäädäntö muuttuu viikon päästä 1.6.2024 niin, että sähköpolkupyörille ja muillekin kevyille sähköajoneuvoille, esim scuuteille tulee pakolliseksi liikennevakuutus. Pakko ei tosin koske pyöriä joiden moottori kytkeytyy pois 25kmh nopeudessa ja joka ei toimi ilman polkemista.

Selvittelin vakuutusten hintoja meidän kahdelle Harrison -pyörälle viidestä eri yhtiöstä. Hinnat oli 79,- € ja 450,- € välissä, per vuosi ja per pyörä. Meille siis vuosittain lisäkulu jotain 160,- ja 900,- € välissä.

Tässä on tainnut jäädä kuluttajien edunvalvonta tekemättä, tai tällä alueella ei ole ketään kuka valvoisi kuluttajien etua. 

Muutenkin tuo tuntuu nyt ainakin aluksi olevan melkoinen villli länsi. Osa yhtiöistä on hinnoitellut tuotteensa niin, ettei kukaan hölmö niitä vain ostaisi. Osalla ei saa edes tarjousta ilman runkonumeroja (mites vaikka omavalmisteet?), osalla samaan laariin menee ihan kaikki kevytajoneuvot, osa tulkitsee yli 25km/h kulkevat fillarit mopoiksi ja yksi sanoi suoraan että ei me haluta tätä myydä (saako edes kieltäytyä jos se on lakisääteinen pakollinen?). 

Kukaan ei oikein osannut sanoa, voiko vakuutuksen irtisanoa talveksi? Pyörää ei kuitenkaan voi laittaa "seisontaan" koska Trafi hallitsee rekisteröityjen ajoneuvojen liikennekäytöstä poistoja. Paitsi että mulla on itselläni If:stä prätkälle wanha vakuutus jossa kuitenkin on tuo seisotuskäytäntö.

Ihme, että en ole bongannut mediasta tästä paljoakaan porinaa. Olenko vain ollut sokea vai eikä valtamedia ole hogannut tätä sekasotkua vielä?
 

International Harrison Bike Rally 2021 - Helsinki

Järjestyksessään kolmas kansainvälinen Harrison Bike -ralli järjestettiin tänään Helsingissä. Paikalle kruisaili kuusi pyörää, meidän perheestä kaksi.

Sama vika kaasukahvassa, taas

Kaasukahvan piirilevy alta kuvattuna. Huomaa anturi oikeassa reunassa levyä.

Keltainen, se wanhempi sähkäfillari hyytyi ajosta toukokuussa. En kiireideni takia ehtinyt fillarin kimppuun ennen kuin vasta nyt. Syypää hyytymiseen oli kaasukahvan tunnistimen (kuvassa oikeassa reunassa) hiertäminen kahvan magneettia vasten.

Sattumalta mulla oli hyllyssä vielä yksi varakappale. Tämä hajoaminen on ihan omaa syytä, olen kyseisen piirilevyn itse paikalleen ruuvanut. Mutta varsinainen ongelma on kahvan rungon muotoilussa; Jos piirilevyn oikean reunan ruuvin vetää kiinni asti, niin tuo tunnistin näemmä ottaa kiinni kahvan magneettiin. Siinä on siis 'säätö' jota en ole aiemmin huomannut.

Mutta eivätpä ole kaikki muutkaan huomanneet. Punaisessa pyörässä tuo ruuvi oli vedetty tappiin jo kahvan valmistajalta ja osa meni vaihtoon neitsytajolta anturin irrottua juotoksistaan. Keltaisessa pyörässä tämä uusin kahvan piiri on jo kolmas. Noita vanhoja kahvoja ei ole tallessa mutta oletan aikaisempienkin hajonneen tämän saman syyn takia.

Sähköfillarikausi avattu

Sähköfillarikausukin tuli avatuksi. Ei tosin omasta toimesta vaan meillä pyörivä alikersantti ja kokelas ottivat fillarit loma-ajoon.

Hyvin kuulemma kulkevat. Oma ajaminen on vielä haussa työmatkalla sattuneen taksien peltikolarin ja retkahtaneen niskan seurauksena. Katsotaan milloin itse pääsen puikkoihin.

Sähköpyörän latauskorkin valmistus juomalla

Sähköpyörän latausreiän korkki tuli ilman päällisiä. Edellisessä pyörässä korkin kromikuori on tehty Harleyn öljytankin korkista mutta varaosana tuo on turhan kallis osa.

Ammattiliikkeitä kierrellessä silmiin osui länsinaapurin vodkapullo jossa oli sopiva alumiinikuorinen korkki. Siispä pullo matkaan ja latauskorkkia valmistamaan. Tämä lienee se pakollinen mutta mukava osa harrastusta.

Korkin valmistamisessa eli pullon tyhjentämisessä meni lopulta viisi kuukautta. Enkä edes tehnyt töitä yksin. Onneksi en ole ammattijuoppo.

Päällisin puolin tämä on ns 'perfect fit'. Tuosta mustasta piilotettavasta korkista piti vain leikata kärjestä hupun nipukka pois.

Liimasin korkin paikoilleen kuumaliimalla.  Ennen liimaamista tein rasvanpoiston allaolevaan piilotettavaan korkkiin alkoholilla. Tuo kuorihan on jo penslattu.

Sorry epätarkka kuva, aiheesta huolimatta se on otettu selvinpäin.

Korkki paikallaan. Valitettavasti tämä näyttää hyvältä eikä joudu valmistamaan toista korkkia. Mutta Harripa joutuu tekemään vielä 40+ pyörää...

Sähköfillarin kilometrit kuudessa vuodessa

Olen jatkanut kilometrien loggaamista (Sähköfillarin kilometrit kolmessa vuodessa (1.11.2014)). Kuudessa vuodessa kilometrejä on tullut noin 13000. Käyrästä näkee myös kesälomat, duunin vaihdot ja miten kotitoimistolta tehty työ on muuttanut liikkumista. Matkaan on mahtunut muutama rengasrikko, useampi läheltä-piti -tilanne, yksi akun vaihto ja monta mukavaa mutkaa.

Uudet nakit ja nousumurheita

Keltaisessa pyörässä oli vielä alkuperäiset ulkorenkaat. Ne ovat siis kuuden vuoden ikäiset ja noin 13000km ajetut! Hyvin ovat kestäneet.

Vertailin netistä valikoimaa pitkään. Halusin mahdollisimman leveät, hiekalle ja asfaltille sopivan 60x559 eli 2,25"x26"renkaan.  Lopulta uusiksi renkaiksi valikoitui Schwalbe Crazy BoB.

Renkaan nostamisen kanssa takavanteelle tuli murhe; Rengas ei noussut oikealta puolelta vanteelle millään (video). Koitin kumpaakin rengasta, väliin rasvaa, eri paineita aina 6 bariin asti, käännellä ja väännellä rengasta vanteella ja vaikka mitä. Ei sitten millään.

Lopulta luovutin ja otin yhteyttä maahantuojaan. Sieltä pyysivät tuomaan irtopyörän huoltoon, jos vaikka olisi valmistusvirhe. Lähin huolto on onneksi vain muutaman kilometrin päässä. Sain renkaan takaisin samana päivänä. Se oli noussut kuulemma vanteelle vaivatta jo 4 barin kohdalla. Wtf?

Jarrujen hillitön vinkuminen johtuu rasvan puutteesta

Keltaisen pyörän jarrut ovat nyt syksyllä alkanet kirkumaan ihan hillittömästä. Siinä on edessä ja takana Shimanon rullajarrut. Noiden rullajarrujen piti olla huoltovapaat ja ikuiset (joopajoo).

Selvittelin jo uusien keskiöiden hommaamista kun selvisi, että noita rullajarruja täytyy silloin tällöin rasvata. Olenhan ehtinyt vasta vuodesta 2012 tuolla ajamaan eli kovin tiheä tämä huoltoväli ei ole.

Jarruille on ihan oma valmistajan rasva. Koska tuota ei ollut hyllyssä tuuttasin jarruihin ensiavuksi laakerivaseliinia. Kitinä katosi.

Internetistä löytyi sitä oikeaa rullajarrurasvaa noin 10,- € / tuubi, panin sen tilaukseen. Laitetaan sitä perään lisää sitten kun tuubi saapuu, tai tällä kulutuksella viimeistään vuonna 2024.

Sunnuntai-ajelua sähköpeleillä

Kävimme ajelemassa lämpimässä syysillassa uudella ja wanhalla sähköfillarilla. Kaikki toimi mainiosti.

Punaisen pyörän lokasuojat ja muutama pikkuosa odottavat vielä maalausta ennen kiinni pulttaamista.

Johtotehtävissä

Tein fillarin kytkennät itse. Päävirtakytkimeksi tuli samanlainen veneliikkeen akkukytkin mitä mulla on edellisessäkin pyörässä. Kelpaa sama avain.

Akku tuli tässä pyörässä samalla kiinnityksellä minkä kehitin jo edellisen pyörän kanssa; Vakiomittainen naulauslevy ja päälle mutterilla kiristettävää patenttivannetta (Akun vaihto ja uudet kiinnikkeet (21.6.2015)).

Tässä pyörässä ajovalot saavat virtansa akulta joten niille tuli oma sulake ja kytkin. Sijoitin kaikki kolme; päävirtakytkimen,sulakkeen ja ajovalojen kytkimen tankin vasemman posken takaosaan akun taakse. Siellä kun on tyhjää tilaa.

Ajovalo löytyi kiinalaiselta verkkomarkkinapaikalta huimaan viiden euron hintaan. Tuo siis rahteineen, mitä reilun kaupan valoja! Koska ajovalot olivat niin halpoja ostin varuiksi muutaman erilaisen.

Lamppu on jo valmiiksi 24V joten kytkennän kanssa ei tullut mutkia matkaan. Johtokin riitti akun takaosaan ilman jatkotarpeita.

Olkoon toistaiseksi tuossa. Jos joskus vaihdan myös tähän pyörään joustokeulan (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) niin lampulle pitää etsiä uusi paikka.

Takalamppu löytyi jo paljon aikaisemmin euroopan kiertueelta (Sähkömiehen maailmankiertue (26.11.2016)), tosin sen kytkeminen jää jonnekin tulevaisuuteen.

Uusi lampun kiinnitys vanhan heiluvan tilalle

Uutta keulaa tehdessä (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) tein ajovalolle kiinnityksen alkuperäiseen kohtaan. Se tuli nakerrettua 4mm rosterilangasta. Tuosta kiinnikkeestä tuli vahvuuteen nähden liian pitkä; Ajossa ajovalo tärisi holtittomasti miten sattui. Siispä lampulle piti saada uusi kiinike.

Romulaatikosta löytyi kaupallisen tuotteen valmis kiinnike. Pienellä etsimisellä sille osui hyvä paikka risukeulan jousien yläkiinnikkeessä.

Jotta pääsin tuohon rautaan kiinni piti stonga ja itse rauta irroittaa pyörästä. Porasin keskelle rautaa 4,3mm reiän, vedin siihen M5 kierteet, pulttasin koko komeuden ohjaustankoineen takaisin kasaan ja lopuksi ruuvasin lampun paikalleen tuohon kierteytettyyn reikään.

Lamppu nousi edellisestä paikasta muutamia senttejä ylöspäin. Johdot onneksi riittivät sellaisenaan, niitä ei tarvinnut jatkaa. Nyt lamppu on tukevasti kiinni eikä heilu tai huoju mihinkään.

Ensiöveto kasassa

Uuden fillarin ensiöveto on vihdoin kasassa. Homma etenee hitaasti mutta epävarmasti koska teen tätä kaiken muun ohella. Ja osa osista puuttuu vielä. Mutta kyllä tässä silmä lepää...

Se toinen sähköpyörä

Vaikka eläminen sähköpyörävalmistajan toimarina ei onnistunut niin kyseisen härvelin tarina jatkuu.

Pääsin osallistumaan talkoisiin hankkimalla yhden ensimmäisistä sarjavalmisteisista rungoista. Hankin samalla myös muut fillarin osat. Meille tulee siis toinen pyörä.

Akku ja moottori ovat vielä matkalla jossain mutta muut osat mulla melkein jo on.

Halusin tämän pelin myös itselleni konkreettiseksi muistoksi mittavasta suunnittelutyöstä (Runkosuunnittelua ja keskustelua ulkomaiden kanssa (17.8.2016)) ja startup-yrittäjänä vietetystä ajasta.

Keula todettu hyvin toimivaksi

Nakertelin fillariin viime talvena risukeulan (Uutta keulaa sähköfillariin (4.11.2016)). Pääsin sitä koeajamaan tänä keväänä ja vielä enemmän nyt kesällä. Reilulla ajokokemuksella voin kertoa, että keula täyttää kaikki odottamani vaatimukset ulkonäöstä ajettavuuteen.

Wanha jäykkä keula oli toki tyylikäs (kuva) mutta työmatkan varrelle osuu paljon hiekkateitä ja Espoon suosimia teräviä reunakiviä jotka jättivät ranteet koville.

Lamppu tuli tässä vaiheessa kiinni kaksinkertaisen 4mm rosterilangan varaan. Tuo kiinnitys on liian heppoinen ja parempi on jo mietitty. Sen toteutus  jäänee ensi talveen.

Halusin lokasuojan ulkonäkösyistä lähelle rengasta (missä se oli ennenkin). Tämän takia lokari tuli kiinni risukeulan etujalkoihin normaalin takajalkakiinnityksen sijaan.

Ystävä hitsasi takaraudan jatkeen ja toinen hitsasi etujakoihin kiinnikkeet. Näin lokari syleilee tiukasti nakkia ja samalla toimii kuten pitääkin.

Erään peräkärryn valmistus

Erään asiakkaan fillarin peräkärryn loppuvalmistus päätyi minun talliini. Olin jo aikaisemmin tehnyt vesivanerista sille rungon (ja tietty CAD-kuvat). Projektiin osallistui monta tekijää joten vain tuo sisärunko ja sisäpuolen viimeistely jäivät minulle.

Oheisessa kuvassa kärryn runko vielä näkyvissä. Kuva on siis otettu kansiluukusta sisään katsoen. Idea oli tehdä tuohon alumiinilevystä siisti sisäosa ja täyttää ulko- ja sisäkuoren väli  uretaanilla niin, että kärry soveltuu juomien viileänä säilyttämiseen.

Tein ohuesta alumiinilevystä leikkaamalla ja taittelemalla sopivat palaset. Tietty ensin tein mallit joihin kului reilusti pahvia ja paperia saksien viuhuessa.

Keksin tehdä kärryyn pohjapropun wanhasta tiskialtaan pohjaventtiilistä. Jos vaikka korkki hukkuu niin uusi löytyy helposti.

Sininen väri tulee alumiinia suojaavasta muovikalvosta. Kun homma on valmis tuo kalvo tietenkin revitään pois.

Kuvassa sisuskalut valmiina ja uretaania vailla. Ruuvasin ja niittasin kaikki alumiinipalojen reunat ja kulmat. Tämän lisäksi vedin myös joka saumaan liiman.

Liimana käytin Bison Polymax Crystal liimaa joka on väritöntä eli läpinäkyvää. Valmistajan mukaan liiman pitäisi tiivistää alumiinia ja kestää 25 vuotta elastisena.

Lopuksi tekemäni uretaanin pursotus kärryn kuoreen oli kamala stressin paikka. Jännitystä aiheutti kaikki saumat sekä sisä- että ulkopuolella; Jos uretaani pääsisi pursuamaan ulos ns. väärästä kohtaa olisi kärryn sisus ja/tai maalaus pilalla. Tätä varten tein pohjaan muutamia ylipursuamisreikiä joiden kautta paineet pääsevät kuoresta pois.

Jos joskus teen toisen kärryn niin materiaaleihin pitää tehdä muutoksia. Itse kärryn pitää olla kevyempi ja maavaraa pitää olla hiukan lisää. Sisärunko on turha tehdä erikseen vesivanerista, koko sisä- ja ulkokuori runkoineen voisi olla alumiinia. Ja maalaus koko hommaan vasta lopuksi, muuten naarmujen varominen osia sovitellessa vie vain turhaan aikaa ja energiaa.

Takavalo fillariin

Talvipäivien iloksi nakertelin fillariin takavalon. Se tulee samaan sarjaan kuin etuvalokin ledilamppuna (LED-päivitys (29.6.2013)).

Johdot saan vedetyksi vaihdevaijerin seurana ja sähköt ryöstän etuvalon kotelosta.

Enkelikuiskaajan hommissa

Slush 2016

Syksyn ajan olen kierrellyt enkelikuiskaajana etsimässä sijoittajia. Kävin syyskuussa FIBAN eli Finnish Business Angel Network järjestämässä tapahtumassa (https://www.instagram.com/p/BLJTr9pDc-y/) kalastelemassa kiinnostusta.

Sähkömiehen maailmankiertue

Takana pienimuotoinen maailmankiertue. Fillarikauppaa hierottiin reitillä Berliini, Amsterdam, Haarlem, Oldenburg, Hamburg, Kööpenhamina, Malmö, Göteborg, Tukholma ja Turku. Melkein maailman ympäri siis.

Reissulle mahtui pettymyksiä ja hienoja kokemuksia. Meillä on nyt myös jälleenmyyjä useammassa kaupungissa!

Uutta keulaa sähköfillariin

Jäykkärunkoinen ja -keulainen sähköfillari on ollut viime vuodet mahtipeli työmatka-ajeluun sekä satunnaiseen Stadissa käyntiin. Matkalle osuu kuitenkin melko paljo hiekkatietä ja olen silloin tällöin kaivannut jousitusta keulaan.

Keula maalattuna. Taustalla kesäauto.

Sopiva risukeula sattui keväällä eteen ja ostin sen odottamaan pyörään sovitusta.

Teetin keulaan samantien muutamia muutoksia, etujalkoja lyhennettiin paremmin 26" renkaalle ja lokasuojalle sopivaksi ja keulaan hitsattiin jarrukaapelille ja lokasuojalle kiinnikkeet.

Muutosten jälkeen maalasin keulan samalla sävyllä millä pyöräkin on maalattu. Pohjamaaliksi tuli maalifirman suosittelema kaksikomponenttiuretaani maali, pintamaali on myös kaksikomponenttimaali.

Osien kuivuttua pääsin mallailemaan komponentteja paikalleen. Kuvassa palikat koekatselmoinnissa ilman laakereita tai muita hidasteita.

Lokasuojalle pitää valmistaa uudet tuet, nuo wanhat ovat liian pitkät. Lamppu tarvitsee kokonaan uuden tuen, laakereista pitää ottaa maali pois ja kiillottaa, stemmi pitää myös saada kiiltämään. Stonga ei varmaankaan ole tämä kuvassa näkyvä ja muutakin pikkunakertelua on tuossa vielä edessä.

Väliraportti vaihdekahvasta

Jos joku miettii miten se keväällä tehty vaihdekahva (Vaihdekahva valmis ja koeajoa vailla (26.3.2016)) on toiminut, niin se on toiminut hyvin. Varsinkin sen jälkeen, kun keksin laittaa siihen oikean korkuisen korokerenkaan niin, että kahva toimii jouhevasti mutta kuulat kuitenkin pitävät kahvan oikeassa asennossa. Vaihdekaaviossa vitosvaihteen reikä on hiukan väärässä kohdassa, tämän saan korjattua nyt tänä talvena.