Ensikäynnistys

Ensikäynnistys on konerempan jälkeen aina jännä paikka. Nyt on pelissä samantien kiinni paitsi uusi ruisku jonka kartasta ei vielä ole mitään hajua niin myös ahdin kaikkine vermeineen. Ajoituksistakaan ei olla ihan varmoja mutta ainakin kaikki pyörii vapaasti niinkuin pitääkin. Tulikohan öljyletkut oikein?

MegaSquirtin säätäminen onnistuu läppärillä


Jo käynnistämisessä oli mahdottomasti haasteta. Matilla on aikaisemmin kokemusta starttiarvoista Moto Guzzissa ja muutamissa muissa pyörissä mutta ei Harrikassa. Eikä meillä tietty ollut yhtään HD:n karttaa tässä vaiheessa apuna. Käynnistysrikastuksia lisättiin vaiheittain, kaikenlaiset kiihdytysrikastukset otettiin pois, säädettiin koneen perusparametreja, ja taas lisättiin startin rikastuksia. Haimme avuksi lisäakkuja ja akkulatureita ja soitelimme ahkerasti apuja Squirttiguru Repeltä.


Reilu päivä tässä meni. Startti huusi hoosiannaa rääkkäämisen seurauksena ja Repellä korva kuumotti puheluista mutta nyt kone saatiin starttaamaan ja pysymään tyhjäkäynnillä. Voi sitä riemua!

Kone käy jo, tässä haetaan ruiskukarttaan peruslukuja ekaa koeajoa varten


Pari päivää ja iltaa siinä meni että ruiskun asetukset saatiin sellaiseen iskuun, että voi lähteä pihalle koeajolle. Koska Matti on tehnyt leijonan osa projektin töistä päätin antaa kunnia Matille. Harmi että tästä ei tullut otettua videota. Joka tapauksessa pääsimme kurvailemaan ja kiihdyttelemään tallin parkkipaikalle, säätämään asetuksia ja takaisin ajamaan muutamia metrejä.

Kaikki menee hyvin kunnes...

Säätöjen puolesta peli ei missään nimessä vielä ole sellaisessa iskussa että sillä voisi lähteä kadulle mutta tällä menolla se saadaan sellaiseen kuosiin päivässä. Ja silloin kuulimme enskasta uuden sivuäänen. Ja se ääni paheni nopeasti loppuen melkoiseen pamahdukseen.

Ei muuta kuin pyörä takaisin talliin, enskasta öljyt pois ja koppa auki. Jo öljyjen valuessa näki miten neste oli täynnä pientä kiiltävää metallihilettä. Toivottavasti ei tullut kovin kalliiksi.


Osoitautuu, että heikoksi arveltu kohta todellakin on heikko. Ketjun kiristimen ja ohjaimen materiaali ei kestänytkään kulutusta vaan enskaketju söi itsensä kiristimien sisään. Tästä seurasi ketjun hyppiminen ahtimen vetorattaalla minkä seurauksena tuon rattaan ulompi laakeripesä murtui ja palikat karkasivat pitkin enskakoppaa.



Hyvä uutinen sensijaan oli, että ahtimen ja enskakopan vetoratkaisujen väliin asennettu mekaaninen sulake toimi niinkuin piti eikä tuho levinnyt itse ahtimeen, mikä olisi ollut todennäköistä jos veto olisi ollut kiinteästi suoraan ahtimen akselissa. Myös itse enskaketju, kytkin ja muut ensiövedon osat vaikuttivat ehjiltä. Että jotain hyvää sentäs, halpa pamahus!

Ahtimen vedosta enskakopan sisällä pitää tehdä tukevampi. Ja ajelut tältä kesältä ei sitten taida ADHD:lla enään onnistua.