Ensinnäkin opin Sketchupin puljaamisen kanssa rutkasti kaikenlaista uutta. Tämä on hyvää harjoitusta tulevia projekteja silmälläpitäen, suunnittelen mm. sähkötrikea (kun ADHD joskus valmistuu). Sketchup ei ehkä ole CADiohjelmien aatelia, mutta tällaiseen harrastelijapiirtelyyn se sopii vallan mainiosti. Ilmaisena ohjelmana se on helppokäyttöisyydessään lyömätön, ainakaan en ole parempaan törmännyt. Jos jotain kaipaisin niin softan porttausta Ubuntulle...
Toisekseen opin rungon suunnittelusta kaikenlaista mitä ennen luulin tietäväni mutta en oikeasti tiennyt. Se ei ole niin helppoa ja suoraviivaista kuin äkkiseltään kuvittelisi. CAD ei myöskään anna mitään mittavirheitä anteeksi, toisin kuin käsin piirtäminen tai se oikea tekeminen jossa yleensä sentään riittää satasen tarkkuus. Piirtämistä hankaloittaa myös se, että osa komponeteista on jo tilattu ja valmistettu. Niiden sovittaminen putkien väliin ja muotoihin on oma hommansa. Mihin tahansa oikeaan kunnon projektiin kuuluu myös jonkin isohkon ja kriittisen komponentin vaihtaminen loppumetreillä niin, että koko suunnitelma menee hiukan uusiksi sieltä ja täältä. Niin tehtiin myös tällä kertaa.
Osaltani Harrison on siis valmis aloittamaan piensarjatuotannon. Talven mittaan tullee tehtaalta vielä tarkennuspyyntöjä, mikä toki on epätodennäköistä, koska suherrukseni ovat laakista täydellisiä. Right? Raportti täydellisyysasteesta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti