Runkotehtaan katselmointi

Olen ahkerasti ja vaimolta salaa piirrellyt taas Harrisonin runkoa. Tästä kiitoksena pääsin viime viikolla mukaan käymään konepajalla, jossa runkoja tullaan valmistamaan. Käynnin tarkoitus oli omalta osaltani saada suoraa palautetta siitä, minkälaiset piirustukset sopisivat parhaiten konepajan valmistustarpeisiin.

Olen tässä projektissa mukana harrastajana, joten oli mukava saada ammattilaiselta palautetta. Kyseinen paja ei itseasiassa normaalisti valmista fillareiden saatikka muiden ajoneuvojen tai laitteiden kokonaisia putkirunkoja. Projekti on siis heillekin uusi, ja siksi myös mielenkiintoinen.

Pajassa oli suunniteltu runkojigi, jossa päärunko sekä takarungon ala- ja yläosa kukin tehdään vaakatasossa olevalla erillisellä jigillä. Käytännössä kukin näistä kolmesta jigistä näyttää random-tappimetsältä metallilevyllä. Tappiratkaisun selkeä etu on se, että pieniä muutoksi on helppo tehdä. Näin kasattujen rungon osien lopullinen kasaaminen tehdään vielä erillisessä, neljännessä jigissä. Tämä viimeinen kasaus-jigi ei sentään pohjaa vaakatasossa olevaan levyyn ja tappeihin.

Vasemmalla takahaarukan yläosan jigi, oikealla päärungon jigi.

Moottoripyörien yksittäisvalmisteiden ja muutostöiden yhteydessä olen nähnyt kovin erilaisia jigejä. Koska en itse ole oikeasti valmistanut runkoja niin olen melko jäävi miettimään sitä, onko tällainen monen jigin metodi piensarjan tekemiseen tehokkain. Ratkaisu oli yllättävä mutta konepaja osannee asiansa.

Konepaja olisi tarvinnut pelkän silhuettikuvan, 3D CAD-kuvassa on siihen tarpeeseen aivan liian paljon tietoa.

Valmistustekniikasta johtuen toimittamani 3D-kuva on konepajan tarpeisiin nähden liian raskas. Kolmiulotteinen CAD-kuva sisältää paljon dataa (kuva oikealla) ja viivaa joka liittyy objektien mallintamiseen ja pyörittelyyn nimenomaan kolmiulotteisena. Kuvasta voi tempaista minkä tahansa perspektiivin tai katselukulman ja palikat ovat aina paikallaan.

Tässä tapauksessa tuo ylimääräinen viivamössö vain haittaa ja hidastaa työtä. Kuvaa ei pajalla ole tarkoitus pyörittää kolmiulotteisena vaan riittää, että silhuetin voi projisoida vaakatasoon. Pajalta menee paljon toimistoaikaa siihen, että kuvasta siivotaan pois ylimääräiset viivat.  Samalla tulee kuvaan helposti virheitä jotka edelleen hidastavat työtä.

Tästä johtuen tekaisin runkokuvat uusiksi niin, että 3D-mallin sijaan kuvassa onkin mukana vain silhuetti. Ilman perspektiiviä ja suoraan sivusta kuva näyttää siis aivan samalta kuin 3D-runko, mutta suoraan edestä katsottaessa kuva katoaa kuin ohuen ohut viiva ilmaan.

Seuraavaa proto-runkoa odotellessa...