Ajatuksia laivan hankinnasta (3/3) - Tyyli ennen toimintoa?

Esimerkki hallitusta tyylistä  jossa on vanhaa ja uutta hienossa tasapainossa. Kuva: Richard Powers /  The Guardian - Houseboat living in Paris (5.10.2012)

Meillä asuvalla naisella on laivaa varten kaikenlaisia tyylillisiä vaatimuksia. Vanha voittaa uuden, satavuotias on suorastaan ihanaa. Materiaalien pitää olla aitoja, ja jos ulkoa vanha rautalaiva näyttää sisältä modernilta tiikkipurjeveneeltä tai 80-luvun rivarilta niin joku meillä nyrpistää herkkää designernenäänsä.

Valitettavan moni laiva on sisustettu moderniksi tai sillä mitä rautakaupasta löytyy, funktio edellä ja laminaattilattiaa kattoon vaan. Omistajansa mielestä se voi olla aivan mahtava ja satojentuhansien arvoinen uutta hienoa, toiselle se on 'kaikki roskiin ja aloitetaan alusta' -projekti. 

Tyyli ennen toimintoa?

Motskarien rakenteluharrastuksen parissa eräs viisas lanseerasi sloganin ”Tyyli ennen toimintoa”. Tuolla kuvataan laitteiden rakentelua, jossa varsinainen funktio saattaa jäädä kakkoseksi design vaateiden taakse.

Taloudellisesti vanhan tyylin hakeminen ei ole ainakaan sieltä edullisimmasta päästä. Esimerkiksi vanhanmallisten paneelien listojen profiileita ei välttämättä edes saa ilman teettämistä. Tiheäsyistä puuta ei välttämättä löydy etsimälläkään ja monet käsityötaidot ovat katoamassa. 

Puhtaan teknisesti ja taloudellisesti tarkastellen voi olla mielekästä ostaa uusinta tekniikkaa ja käyttää maaleissa ja materiaaleissa kosteutta kestävää muovia jota myös saa lähimmästä rautakaupasta ja heti hyllystä. Mutta hakemamme wanhan ajan tyyli kärsii vääristä valinnoista.  Sama koskee vaikkapa sähkökalusteita ja valaisimia, keittiökaappeja tahi vaikkapa ihan valittuja maaleja ja niiden sävyjä.

Yleinen ilme, stuukki

Kuva: http://laivat.blogspot.com/ 

Laivablokissa on kattavasti kerrottu sisävesilaivojen mittasuhteista ja kansirakenteiden suunnittelusta (29.1.2014). Tuolla esitettyjä ajatuksia ei voi kuin alleviivata. 

Rungon muodolle on vaikea tehdä mitään. Meillä asuva nainen on fataalisti ihastunut ennen sotia höyrylaivoiksi rakennettujen hinaajien, varppaajien ja matkustaja-alusten runkojen muotoihin ja mittoihin. Muutama sotien jälkeen nakerrettukin olisi kelvannut, mutta mutinoilla.

Kansirakenteiden osalta onkin sitten enemmän vaikutusmahdollisuuksia, ja valinnanvaraa. Moni laiva on sadassa vuodessa ehtinyt kokea montakin erilaista muotoa ja ulkoasua. Sama paatti on saattanut aloittaa höyryvarppaajana, sitten jatkanut elämää kettinkilotjana ja sitten se on pariin otteeseen nakerrettu siviilikäyttöön. Polkuja nykyasuun löytyy yhtä monta kuin laivojakin. 

Kansirakenteita voi myös muuttaa, poistaa ja rakentaa lisää. Kunhan ei unohda noita laivablogin perusjuttuja vaikkapa ikkunoiden ja ovien koolle, muodolle ja sijoittelulle.

Pinnat ja paneelit

Monia vanhoja paneelien listojen leikkauksia ei enää edes saa rautakaupasta hyllytavarana, Ja vanhat maalit ja sävyt ovat erilaisia kuin uudet tuulet. Taitavaa puusepäntyötä eri korvaa mikään, laivassa kun ei taida olla yhtä ainoaa suoraa kulmaa. Naulat voi naulata listoissa suoraan riviin, tai sitten sinnepäin.

Haemme pinnoilta suurta kotimaisuusastetta, puulajien pitäisi siis olla lähialueilta saatavia. Maalien laadut ja värit pitäisi olla ajalta ennen muovimaaleja, ja maalitkin haetaan antiikkirautakaupasta. 

Hapettunut messinki voittaa 

AI:n kuvittelema art-deco steampunk WC

Tyylikäs ei aina ole toimivaa. Bonk art-deco steampunk WC voisi olla hieno, mutta vierailla ja omalla väellä humalassa voisi olla vaikeuksia laitoksen käyttämisessä. Sunnuntaiaamuna harmittaisi. 

Vanhaankin laivaan voi ja kannattaa sijoittaa uutta tekniikkaa. Sen voi tehdä tyylillä tai sitten rumasti. 1920-luvun design piireissä varmaan kauhisteltiin kangaspäällysteisiä pintavetojohtoja posliinisten kytkentärasioiden välissä? Nykyään ne ovat hienoa retroa, ja nyt kärvistelemme muovisille kojerasioille ja johdoille.

Ennen teollista vallankumousta ja sen alussa ovenripojen, helojen, koneiden osien, työkalujen, ja kaikenlaisten yksityiskohtien suunnitteluun käytettiin aikaa ja vaivaa. Koska osien valmistetukseen käytettiin paljon käsityötä eikä tehokkuutta ajateltu samassa mittakaavassa kuten nykyään, on monissa vanhoissa esineissä jotain sulokkuutta ja silmää hivelevää sopusuhtaisuutta.

Kerroksellisuus on ihan ok

Vanhoissa laivoissa voi olla kerroksellisuutta eri vuosilta ja aikakausilta, emme etsi aikakapselia sadan vuoden taakse. Laivan sisustus ja kalusteet ovat osa laivan sielua ja niiden valinta on tärkeää, jotta tuota henkeä ei menetetä.

Tein tähän vanhaan messinkilampun  jalkaan muunnoksen 24-volttiseksi koska wanha kytkin ja rakenne hirvitti muuten liikaa. Nyt sillä ei tapa itseään jos jokin johto tai liitos pettää.

Emme halua takaisin öljylamppujen aikoihin. Kyllä sähkövalo on käytännöllisempi. Uudet sähkölaitteet ovat myös turvallisempia ja käyttövarmempia. Mutta uuttakin saa hyvännäköistä, ja jotakin vanhaa voi muuttaa uuteen tekniikkaan sopivaksi. Turvallisuuskin on syytä huomioida. 

Meillä asuva nainen selaa nettiä ja kiertää ahkerasti antiikkiliikkeissä etsimässä jotain. Löytöjä, inspiraatiota, ajatuksia mitä voisi olla. Tyylikästä ei tehdä nopeasti tai helpolla. Mutta paitsi kirpputorilta niin myös Ruotsalaisesta huonekalujätistä voi saada kelpo kalusteita, jotka sopivat hyvin laivan henkeen ja ilmeeseen.

Loppukanootti

Kokemuksen karttuessa vaatimuslista on kasvanut. Sellaista laivaa mikä täyttää kaikki toiveet ei taida olla edes olemassa. Jossain pitää tehdä kompromissi. Maailmantalouden muuttuessa lainarahalla ostaminen pistää miettimään, että onko tässä mitään tolkkua. Toisaalta kerranhan täällä vain ollaan.

Lopulta kaikilla on oma mielipide ja kaikki mielipiteet ovat oikeita. Tyyli ja design ovat subjektiivisia, ne voidaan määritellä oman henkilökohtaisen mieltymyksen ja tarpeiden mukaan.

Edelliset postaukset tähän samaan sarjaan:

1. Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023) eli juttuja joista on hankala tinkiä ja jotka vaan pitää olla olemassa
2. Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023) eli toivomuslistaa, mitä siinä unelmien laivassa pitäisi olla