Vermeet kiinni, pyörä kotiin ja muutoskatsastukseen

Pyörän muuttaminen toimivaksi vapariksi oli lopulta vain muutaman tunnin homma. Vanhat enskavedon kiristimen palikat menivät paikalleen heittämällä ja ilmanputsariksikin löytyi Mopo Sportista suoraan Matin tekemään imuhäkkyrään sopiva suodatin.

Olin pitänyt tutun katsastusmiehen ajantasalla projektin käänteistä jo ihan alusta lähtien. Koska ahdinta ei ollut kiinni totesimme, että ei tässä nyt tehoa voi ainakaan +20% olla joten teholappua ei tarvittu. Muutoskatsastus ruiskulle olikin melko suora läpihuutojuttu. Samalla korjattiin pyörän virheellinen mallimerkintä, merkattiin jo valmiiksi ahtimen vaatimat runkomuutokset sekä kirjattiin muutama muu pikkuasia rekisteritietoihin kuntoon.

Olen saanut myös hankittua Asusksen halpis EEE-PC:n jossa on SSD kiintolevy joka ei tärinästä välitä. Keksin tehdä tälle koneelle telineen stongan väliin niin, että kone tulee mukavan lähelle kuskia ja myös pleksin pystyy tarvittaessa asentamaan paikalleen.

Nyt sitten vain kadulle kovaa säätöä tekemään. Senhän pitäisi olla jo ihan helppoa, right?

Ajovalon outo käytös

Huomasin hiukan ennen muutoskatsastusta, että ajovalo käyttäytyy oudosti; pitkät on päällä kun valot on kytketty lyhyille ja kun kytkin siirretään pitkille valoille niin ajovalo sammuu.

Muistanette sarkastisen huomautukseni siisteistä sähkötöistä lehmänpään sisällä? Kun aiemmin kevätkiihkoissani kasasin pyörää ajokuntoon niin oletin tietty, että siinä hötäkässä tuli sitten sotkettua jokin sähkökytkentä. Koska sähköviat on yleensä aina hankalia ja aikaa vieviä löytää varasin vian korjaamiseen kokonaisen sunnuntain.

Vaan mitä löytyikään heti ensimmäisellä minuutilla? En ymmärrä miten olen saanut tämän kytkennän edes tehtyä...

Siitä tulee vapari ainakin tämän kesän ajaksi

Harrikan ahtamisprojekti eli ADHD on kokenut toistaiseksi viimeisen takaiskunsa. Jo alunperin ahtimen voiman ottoratkaisua mekaanisella ketjulla pidettiin teknisenä ratkaisuna hiukan arveluttavana. Tämä arvelu voidaan nyt katsoa näytetyn toteen.

Sama sijoitteluratkaisu saataneen toimimaan kaksipuoleisen teollisuushihnan avulla. Tämä vaatii melko mittavia hankintoja, joten tämän kesän ajan tulen keskittymään MegaSquirtin säätöön sekä ADHD-vaparilla ajeluun.

Muutoksessa vapaastihengittäväksi projektiksi purin samantien koko enskakopan. Tässä yhteydessä löytyi kytkinkellosta lisävaurioita. Vaihdetta olikin ollut vaikea saada vapaalle koneen käydessä ja nyt sille(kin) selvisi syy.

Vaikka projektin tulevaisuudessa on tiedossa kokonaan uusien enskavedon sisältöjen hankkiminen ostin nyt kuitenkin tämän kesän tarpeiksi uuden ja ehjän kytkinkellon.

Wanhat Enskavedon palikat menivät muuten paikalleen heittämällä ja Repe sorvasi ahtimen voimanoton reikään sopivan alumiinitulpan.Enskakopan alareunassa ollut ketjunkiertovermeiden tukilevyn reikään sahattiin ko. levystä pieni pätkä.

Lisää säätöä tien päällä - Enska poikii taas

Edellisen testiajosetin innostamana palasin onnesta soikeana takaisin Nurmijärven rauhallisille pikkuteille jatkamaan ADHD:n testausta, sisäänajoa ja säätämistä. Ennen liikkeelle lähtöä Repe tekaisi pihalta löytyneistä metallinpätkistä telineen läppärille. Tämän pitäisi auttaa säätämisessä koska tarvittava data on hyvin näkyvissä ja ruiskun säädöt voi tehdä laakista.

Läppärin tuominen pyörän päälle onkin oiva keksintö joka helpottaa hommaa todella paljon. Ongelmana on kuitenkin tärinä, jonka seurauksena tietokoneen kovalevy lopulta hajoaa jo muutaman kilometrin koeajon jälkeen. Mutta se olikin jo vanha... Pitänee hankkia PC jossa on SSD kovalevy.

Joka tapauksessa pyörässä on potkua todella mukavasti, en muista ajaneeni näin iloluontoista Harikkaa koskaan aikaisemmin. Takarengas meinaa sutia joka vaihteella, voi mitä karkkia. Ja vääntö tulee jo heti alakierroksilta mukaan. Jatkamme säätämistä toisella läppärillä ja vanhalla metodilla: Aja, pysähdy, muistele kierroksia ja ahtopaineen mittarin lukemia, säädä, aja, pysähdy....

Riemua jatkuu muutaman tunnin ajan ja kone saadaan jo aika hyviin säätöihin, tosin tasakaasulla ei vieläkäään pysty ajamaan. Mutta sitten koneesta katoaa kaikki ruuti. Bussipysäkillä on pakko todeta, että enskan puolelta tulee taas ikävä sivuääni. Nilkutan synkin mielin ja alitehoisella pyörällä alamäkeen kohti Repen tallia.

Katseet kohdistuvat taas enskavetoon. Pois valuva öljy kertoo jo ongelmista, musta litku on aivan täynnä metallihilettä. Enskakopan avaamisen jälkeen kaikki osat ovat kyllä paikallaan mutta ahtimen vetorattaan hampaiden päistä on kadonnut merkittävä osa eikä ratas tai ahdin pyöri sormin vääntämällä. Koko ahdinpaketti pitää purkaa vahinkojen laajuuden selvittämiseksi.

Purkamista on aika paljon eli noin 12 kg kaikenlaista roipetta ennen kuin pääsemme kiinni ensiövedon takapuolelle. Itse ahdin on onneksi jälleen täysin vahingoittumaton, mutta mekaaninen sulake on ottanut todella pahasti itseensä. Myös ratas on leikannut kiinni enskakoppaan niin, että sen irroittamisessa on melkoisesti hommaa.

Nyt harmittaa isolla V:llä

Palaan kotiin rikkinäisen läppärin ja tuhotun enkan muiston kanssa miettimään sopivaa jatkoa.