Läppärin tuominen pyörän päälle onkin oiva keksintö joka helpottaa hommaa todella paljon. Ongelmana on kuitenkin tärinä, jonka seurauksena tietokoneen kovalevy lopulta hajoaa jo muutaman kilometrin koeajon jälkeen. Mutta se olikin jo vanha... Pitänee hankkia PC jossa on SSD kovalevy.
Joka tapauksessa pyörässä on potkua todella mukavasti, en muista ajaneeni näin iloluontoista Harikkaa koskaan aikaisemmin. Takarengas meinaa sutia joka vaihteella, voi mitä karkkia. Ja vääntö tulee jo heti alakierroksilta mukaan. Jatkamme säätämistä toisella läppärillä ja vanhalla metodilla: Aja, pysähdy, muistele kierroksia ja ahtopaineen mittarin lukemia, säädä, aja, pysähdy....
Riemua jatkuu muutaman tunnin ajan ja kone saadaan jo aika hyviin säätöihin, tosin tasakaasulla ei vieläkäään pysty ajamaan. Mutta sitten koneesta katoaa kaikki ruuti. Bussipysäkillä on pakko todeta, että enskan puolelta tulee taas ikävä sivuääni. Nilkutan synkin mielin ja alitehoisella pyörällä alamäkeen kohti Repen tallia.
Katseet kohdistuvat taas enskavetoon. Pois valuva öljy kertoo jo ongelmista, musta litku on aivan täynnä metallihilettä. Enskakopan avaamisen jälkeen kaikki osat ovat kyllä paikallaan mutta ahtimen vetorattaan hampaiden päistä on kadonnut merkittävä osa eikä ratas tai ahdin pyöri sormin vääntämällä. Koko ahdinpaketti pitää purkaa vahinkojen laajuuden selvittämiseksi.
Purkamista on aika paljon eli noin 12 kg kaikenlaista roipetta ennen kuin pääsemme kiinni ensiövedon takapuolelle. Itse ahdin on onneksi jälleen täysin vahingoittumaton, mutta mekaaninen sulake on ottanut todella pahasti itseensä. Myös ratas on leikannut kiinni enskakoppaan niin, että sen irroittamisessa on melkoisesti hommaa.
Nyt harmittaa isolla V:llä
Palaan kotiin rikkinäisen läppärin ja tuhotun enkan muiston kanssa miettimään sopivaa jatkoa.
