Ahtimella tien päälle, jos onnistuisi?

Projekti on ollut melko pitkään täysin seis Tattivaaran tilanteen takia. Kaikenlaista pikkujuttua on silloin tällöin tullut tehtyä mutta käytännössä hommien eteneminen on jäänyt ihan täysin Matin ja Repen varaan. Onneksi kummallakin on riittänyt energiaa ja halua auttaa.

Huhtikuun lopussa vaihdoin pyörään edellisiä äänenvaimentajia huomattavasti hiljaisemmat  Supertrapit jotka olin hommannut Ameriikan duunikeikalta. Tai tarkemmin olin tilannut ne Bostonin toimistollemme erään työkaverin nimissä. Siellä ei varmaan enään yllätytä mistään...? Uudemman mallin rökärit olivat kaikenlisäksi halvemmat kuin tämän mallin omat vaimentajat. Repe ystävällisesti hitsaili alkukäyriin pikkumuutokset niin, että nämä uudet vaimentajat saatiin pyörään kunnialla kiinni. 

Päätin ajaa pyörään säätöjä Nurmijärven pikkuteillä vaikka se lain kirjaimen mukaista ei olekaan. Jotenkin sisäänajo ja testaus on kuitenkin tehtävä ennen kuin menee taas tuhlaamaan aikaa tai rikkomaan paikkoja tehopenkkiin.

Startin kanssa oli paljon ongelmia. Starttinappia sai pitää pohjassa pitkään ennen kuin startti oikeasti pyörähti, solenoidi veti kuitenkin heti kiinni. Päätimme tässä vaiheessa purkaa solenoidin, kontaktipinnat olivatkin aivan lopussa.Repe juotti kuparikenkiin hopealla lisämittaa niin, että homma saatiin tekohengitettyä täksi kesäksi tai ainakin kevään ajaksi kuntoon.

Valitettavasti kaikkien näiden pikkukorjausten kanssa meni sen verran aikaa, että viikonloppu loppui kesken ja joudun palaamaan koeajo- ja säätötuokiolle myöhemmin.Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että nyt kaikki pelaa hyvin, potkua on mutta ruiskun säädöt on täysin metsässä ja esim. tasakaasulla ei pysty ajamaan ollenkaan. Säätäminen on myös hankalaa koska säätämisen kannalta oleellinen ahtopaineen ja kierrosluvun yhdistelmänäyttö on läppärissä eikä siten ajon aikana käytettävissä. Tähän pitää keksiä ratkaisu.