Tällä viikolla meillä oli jälleen satamajäänsärkijä ja höyryhinaaja Turson kaksi asiakaskeikkaa, kauden viimeiset. Keikat osuivat tiistaille ja keskiviikolle joten ehdin mukaan jo koko sunnuntaiksi, ja ma-ke töiden jälkeen sitten miten ehtii.
Kuvassa Turson lämmittelyä Hietalahden Sillilaiturissa. Aina kuulemma joku valittaa tuosta kuvassakin hyvin näkyvästä kivihiilen savusta. Ajokeikkoja on vuodessa 8-10 on savuhaittaa tarjolla siis alle 20 päivän ajan. Kyse on kuitenkin maailmankin mittaluokassakin hyvin harvinaisesta museoaluksesta. Se pysyy kunnossa sitä käyttämällä. Jos alus jäisi seisomaan, sen museaalinen arvo romahtaisi.
Päädyin muiden hommien ohessa myös sähkömieheksi. Ensin ratkoin sähköongelmaa joka lopulta oli niin simppeli, että maasähköpiuhan oli joku ohikulkija käynyt irroittamassa ja tiputtamassa veteen. Mutta ennen tätä diagnoosia olin jo ehtinyt herättäämään koko yhteisön ja penkomaan kaikki sähkökaapit. Saan varmaan kuulla tästä vielä.
Toinen sähkömurhe oli pimahtanut styyrpuurin eli ajosuunnassa oikeanpuoleinen vihreä ajovalo. Tätä oli jo ratkottu edellisillä ajoilla mutta ilman menestystä. Lopulta homma ratkesi, itse ajovalossa johto oli irtipoikki. Oli todella lähellä ja onnekasta, että lyhtyä nostaessani johdonpätkä liittimineen ei mennyt mereen vaan putosi kannelle.
Kuva Turson sillalta tiistain keikalta. Tursolla on paperikarttojen lisäksi kahden kosketusnäytön PC. Ajossa pidämme yleensä toisessa näytössä merikartan pienempää ja toisessa hieman suurempaa mittakaavaa.
Keskiviikkona, kauden viimeisellä ajolla, sain ajaa koko keikan alusta loppuun ruorissa. Tein siis ennen lähtöä puoli päivää konehommia ja kun lähdimme liikkeelle, olin koko keikan ruorimiehenä (ja radiossa).
Tällä viikolla tuli praktiikoita neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää. Ehdin siis hyvin eläkkeelle ennen varsinaisia valtuuksia.
Näiltä keikoilta somejuttuja sinitaivaalla ja käytännössä samat jutut töötissä. Niin, ja Turson omat sivut historioineen täällä: https://www.turso.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti