Kun Montun runko digitoitui, sain bonuksena FREE!ship Plussasta hydrostaattisen analyysin, "
mitä lie sellaisetkaan lopulta tarkoittavat" (
S/S Gustaf Moenting runko digitoitui Fusion 360:een (18.9.2026)). Nyt otin selvää.
Tässä oli myös jo jonkin aikaa jäytänyt epäilys, että se telakan merkkaama 0,9 m syväys on jotenkin pielessä. Epäilylle tuli vahvistusta myös nettikeskusteluissa. Tuolla mainitulla syväyksellä potkuri haukkoo ilmaa eikä peräsinkään ole kokonaan vedessä tekemässä peräsintöitä. Mulla on siis joku juttu pielessä tai jotain puuttuu.
 |
| Punainen poikkileikkauskäyrä ja hydrostaattiset merkit |
Punainen käyrä on poikkileikkausalakäyrä. Jokainen luku kertoo, montako neliömetriä rungosta on veden alla kyseisen kaaren kohdalla. Suurin arvo on 1,49 m² vähän keskilaivan perän puolella. Käyrän alle jäävä pinta-ala on uppouman tilavuus, ja sen painopiste on uppoumakeskiö.
Muut merkit rungon päällä:
- DWL (design waterline) on suunnitteluvesiviiva, jolle laivanrakentaja laski rungon muodon. Todellinen vesiviiva asettuu vasta, kun laivaan on tullut kone, kattila, varusteet, polttopuut ja ihmiset, eikä se välttämättä osu samaan kohtaan.
- Displ. on uppouma tonneina, ja merkki on uppoumakeskiön kohdalla.
- LCF (longitudinal centre of flotation) on vesiviivatason painopiste. Sen ympäri alus trimmautuu.
- KM (keel-metacentre) on metakeskuksen korkeus kölistä. Vakavuus riippuu siitä, kuinka paljon aluksen painopiste on tämän alapuolella.
- Lateral area on vedenalainen sivupinta ja lateral wind area vedenpäällinen tuulipinta.
Taulukosta näkee, paljonko uppoumaa mikäkin syväys perässä vaatii: 0,9 metriä 11,8 tonnia, 1,0 metriä 14,7 tonnia, 1,1 metriä 17,7 tonnia ja 1,2 metriä 20,8 tonnia. Senttimetrin upotukseen tarvitaan noin 280 kiloa.
Kirjojen 0,9 metriä on Albert Krank -kirjan tilauskirjaliitteen 3 jalkaa. Siellä alus on merkitty muodossa "G. Moonting" (jälleen uusi kirjoitusasu), 1891, hinaaja, 50 x 12 x 3 jalkaa. Englantilaisella eli venäläisellä jalalla tämä on 15,24 x 3,66 x 0,91 metriä, eli täsmälleen Keiteleeltä Iisvedelle -kirjan 15,2, 3,7 ja 0,9 metriä. Runkojutussa auki jäänyt jalkakysymys taisi ratketa.
Telakan vuoden 1891 piirustuksessa sama 0,9 metriä on vesiviiva V eli nykymerkinnäin telakan DWL. Käsite oli siis käytössä jo 135 vuotta sitten.
Sitten se mysteeri. Potkurin halkaisija on piirustuksessa noin metri, ja yläkärki on noin 1,03 metrin korkeudella kölistä. DWL:llä siiven kärki jäisi noin 13 senttiä pinnan yläpuolelle. Ilmaveivi.
Painoa ei löydy mistään, joten laskin sen osista taulukkoon, jossa jokaisella osalla on pienin, todennäköisin ja suurin arvio. Rautarunko on epävarmin, 4,4–9,2 tonnia, koska kuoren levynpaksuutta ja kaarien järeyttä ei tiedetä. Puuosat ovat 1,7–3,2 tonnia ja koneisto kattiloineen 2,1–3,7 tonnia (Päättely Montun kattilasta (19.10.2026)).
Lisäsin laskelmaan myös rompetta. Varusteet on poimittu myöhemmistä Urpon kalustoluetteloista: kamiina, ankkuri ja vara-ankkuri, kettinkiä, hinausköysi, öljyt, työkalut, pelastusrenkaat ja niin edelleen, yhteensä vajaa tonni. Kun mukaan lasketaan kattilan vesi, polttopuut ja miehistö, todennäköisin paino ilman painolastia on noin 14,6 tonnia.
 |
| Vesilinjan uusi viiva |
Mastodonissa keskustelin saksalaisen laivanrakennusinsinöörin kanssa, ja hän arveli, että normaalisti alus ajettiin painolastilla DWL:ää syvemmälle, kohti seuraavaa vesiviivaa VI. Valitsin lopulta syväykseksi 1,18 metriä, jolloin potkurin päälle jää 15 senttiä vettä ja peräsinkin on paremmin pinnan alla. Se vaatii noin 20,2 tonnin uppouman eli vajaat kuusi tonnia painolastia.
Tutkin myös, voisiko tuo painolasti olla soraa. Ei käytännössä voi. Kuusi tonnia soraa vie noin 3,5 kuutiota, ja pilssissä on koneen sivuilla, hytin alla ja sen takana tilaa vain noin 2,3 kuutiota. Kattilan ympärillä tilaa ei ole venttiilien ja putkiston takia. Rautana sama paino vie noin kuution, joten se mahtuu hyvin ja tilaa jää reilusti. Laivan omisti rautaruukki, joten epäilen, että painolasti oli rautaa, vaikka varmuutta tästä ei ole.
Vakavuus- ja painolaskelmia
Painolastilla ei säädetty pelkkää syväystä vaan ennen kaikkea aluksen vakavuutta. Tämäntyyppiset veneet saattoivat 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin ottaa matkustajia nykymittapuulla ihan pähkähulluja määriä.
Laskin Montun vakavuutta eri matkustajamäärillä, ja sen milloin vettä oikeasti tulee sisään. Käytän tässä vakavuuslaskun tavallisia merkintöjä, joissa pisteet ovat K (köli, tässä kölin alin kohta), G (aluksen painopiste) ja M (poikittainen metakeskus). Lyhenteet tarkoittavat pisteiden välisiä etäisyyksiä:
- KG: painopisteen korkeus kölistä
- KM: metakeskuksen korkeus kölistä
- GM: metakeskuskorkeus eli painopisteen ja metakeskuksen välinen etäisyys, GM = KM − KG
KM tulee hydrostatiikkataulukosta. KG:n laskin painotaulukosta: annoin jokaiselle osalle arvioidun painopisteen korkeuden ja laskin niistä painoilla painotetun keskiarvon. Ilman matkustajia ja 1,18 metrin syväyksellä Gustaf Moentingin uppouma on 20,2 tonnia, KG 0,77 m ja KM 1,89 m, joten GM on 1,13 m.
Mutta matkustajat seisoskelevat kävelykannella, ja perhanat vielä liikkuvat laidoillekin, jos nyt eivät istu penkeillä. Silloin painopiste liikkuu.
Tein laskennallisen kokeen: kaikki matkustajat pakkaavat samalle laidalle vaikka sukeltavaa saimaannorppaa katsomaan. Porukan ja koko paatin painopiste siirtyy keskilinjasta sivuun. Laidan veteenmenokulma on se kohta jossa kapteeni huitoo ja huutaa ja paatti hörppää vettä. Tyhjänä Monttu voi kallistua 17 astetta ennen kuin laita menee veteen. Mutta mitä enemmän väkeä, sitä syvemmällä paatti on ja sitä pienempi kallistus hörppyyn riittää.
Tulokset järjestyksessä uppouma, aluksen kallistuksen kulma:
- 30 matkustajaa laidalla: 22,4 t, 4,3°
- 60 matkustajaa laidalla: 24,7 t, 8,1° ja vielä on vähän varaa veteen
- 100 matkustajaa laidalla: 27,7 t, 12,5° ja kengät kastuu matkustajakannella, kapteeni huutaa ihmisiä pois laidalta
- 140 matkustajaa laidalla: 30,7 t, 16,0° ja vettä tulee reilusti sisään, kapteeni on kalpea ja suu viivana.
Hörppäämisen raja menee jossain 80 ja 100 hengen kohdalla, tyynellä kelillä ilman aallokkoa ja matkustajien paniikkia. Vertailuksi: vuoden 1924 katsastustodistus salli uudelleenrakennetulle ja umpikantiselle Urpolle enintään 40 matkustajaa, eli noin puolet tuosta rajasta.
Uudet renderöinnit auringonlaskuun
 |
| Valmis uusi syväys |
Renderöin Montun 1,18 metrin syväykseen ja siirsin maalatun vesilinjan samalle korkeudelle.
Runkoon piirsin keltaisen viivan 1,15 ja 1,20 metrin välille kuvaamaan vesilinjan oletettua paikkaa.
Edelliset artikkelit aiheesta:
.jpg)
