 |
 |
| Kuorimakoneella akselintyngän päähän viiste johon hitsi mahtuu ja vielä jää kuitenkin siistimisvaraa. | |
 |
 |
| Kun sen osaa niin se näyttää helpolta. | |
Lopuksi vielä akselin hitsit sorvattiin reikäänsä sopivaan mittaan. Kävin vielä kotimatkalla akkukaupassa hakemassa uuden akun sen nelivuotiaan ja hyvin jo palvelleen tilalle.
Koeajolle mieli tekevi
Vaihdepolkimen kampiakseli paikalleen, polkimet kiinni, uusi akku kiinni ja olin puolessa tunnissa valmis kevään toiselle ajelulle. Kello tosin painoi jo päälle joten kovin kauaa en viitsinyt lähialueen naapureita kiduttaa. Tässä vaiheessa kohtuullisen metelin kierrosalueet on jo kutakuinkin säädöissä. Loppusäätö on sitten laulatusta niin, että koneen saa käymään puhtaasti koko rekisterillä.
Rohkeana touringharrastajana uskaltauduin jo muutaman kilometrin etäisyydelle kotoa. Tämä siksi, että jos jokin taas poikii niin pyörä on työnnettävissä himaan, eikä työkalujenkaan kanssa tarvitse kävellä pitkiä matkoja. Lähitiet ovat kaikki taajama-aluetta joten isompia vaihteita ei pääse kelaamaan ollenkaan. Ajelinkin melkein koko lenkin ykkösellä jarrutellen ja kiihdytellen. Tarkoitus tällä on hakea ruiskulle oikeat säädöt kaasun eri asennoilla, eri kierroksilla ja ajotilanteissa. Kerran tai kaksi taisin tällä lenkillä vaihtaa jo kakkoselle.
Mikään ei hajonnut. Mikään ei vuoda. Kaikki osat ovat yhä pyörässä kiinni. Ahtopaineissa taisin päästä hiukan yli yhden, jos ehdin sitä kunnolla huomaamaan, samalla kun pitää keskittyä ajamiseen. Takapytyn pakoputken maalaus haisee ja savuaa kärppänä mutta se kuuluu tässä vaiheessa asiaan.
Lyhyehköltä ja äänekäältä ajelulenkiltä jäi sen verran hieno fiilis, että hetken harkitsin vakavasti huomisen työpäivän liikkumisia ADHD:lla tehtäväksi. Tarkkaan ottaen peli pitää kuitenkin vielä penkittää ja muutoskatsastaa ahtimelle. Viikonloppuna voinen kuitenkin haeskella mahdollisia lastentauteja ja löysiä ruuveja alta pois. Samalla tulisi säädötkin oikeasti sellaiseen kuntoon, että dynosta voitaisiin saada jokin tulos paperille.
