Huomaa mustat vanteet (Uutta maalia Hiivatin orggis-vanteisiin (23.9.2023)).
Spideriin talvinakit ja kova katto
Junge Starin kolmen käynnin peruutuskamera
Mutta nyt se vihdoinkin toimii. Onneksi on takuu.
Käyttikseen talvinakit alle
Mersun talvivanteiksi valikoitui saman mallin vanne kuin kesänakeissa, paitsi että talvirengas on 16" kun kesärengas on 17". Nuokin 16" talvivanteet tulivat edullisesti Saksasta.
Uutta maalia Hiivatin orggis-vanteisiin
Tässä on ollut vähän vannehässäkkää, kun tilasin Spideriin uudet mustat kesävanteet (Kesänakit ja tummat vanteet alle (29.4.2023)), maalautin vanhat kesävanteent mustiksi ja siirsin niihin talvinakit sekä myin ne ylimääräisiksi jääneet wanhat talvivanteet, ja vielä tilasin Mersuun (Uusi käyttöauto Saksasta - Toimitus rekalla (6.8.2023)) Saksasta 16" vanteet talvirenkaita varten.
Kuplasta kytkinvaijeri poikki
Kuplasta poiki kytkinvaijeri. Jouduin hinaamaan sen uudella mersullamme ensin kotiin, ja sitten korjaamolle. Samalla tuli testatuksi hinauskyky, hienosti meni!Tuo kytkinvajerin katkeaminen oli sikäli yllätys, että kytkin vaihdettiin juuri viime talvena uuteen (Kupla lähti talvihuoltoon Keski-Suomeen (26.9.2022)).
Uusi vaijeri kustansi peräti 5,80 € ja töitä siihen meni tunti. Halpaa remppaa.
Rättikaton ompelutalkoot
Homma on sikäli helppoa, että katossa on siistit pisojäljet ja wanhat langanhaivenet jäljellä mistä on helppo piustellä menemään käsin. Ja samalla vaikeaa, koska käsin ommellen neula ei kuitenkaan tahdo tuosta mennä helposti läpi, lanka menee solmuun, sormeen tulee pisto, lanka loppuu ja muutenkin ottaa pattiin tällainen nävertäminen.
Mutta nyt katon pitäisi taas kestää useampia vuosia. Ei (ehkä) tarvitse ajaessa niin paljon pelätä, että koko teltta lentää tuulen mukana taivaisiin.
Junge Starin murhe - Peruutuskamera ei toimi
 |
| Toinen sulakeboksi on jalkatilan maton alla. |
Uudehkon auton sulakeboksitkin on torksiruuvien takana niin, ettei niihin kukaan siviili menisi katselemaan. Vika ei ole kuitenkaan sulakkeissa joten maahantuoja saa hoitaa tämän takuuna.
Rosmo iski kuplaan, taas!
Varas jätti myös oven ja katon raolleen niin, että autoon pääsi satamaan sisään. Koko lattia oli sitten umpimärkä.
Mutta onneksi tällä kertaa ei mitään hajoitettu. Auton parkkeeraaminen keskustassa tuntuu houkuttelevan jyrsijöitä.
Wanha käyttis lähti
Hyvin tuo palveli, ja oli iästään huolimatta todella hyvä ajaa. Toivoittavasti siitä on seuraavalle omistajalle vielä vuosiksi iloa.
Auton latausaseman valintakriteerit
- Tunnettu valmistaja joka on olemassa myös tulevaisuudessa jotta saa tukea, päivityksiä ja varaosia
- Ketjutettava ja load balansing toiminto, jotta voi joskus myöhemin laittaa toisen latausaseman ja ne osaavat keskustella keskenään eikä talosta lopu sähkö kesken
- Osaa haistella sähkön hinnan ja ladata silloin kun on edullisinta (meillä on pörssisähkö)
- Kytkettävissä kolmivaihevirtaan ja ainakin 11kW teho, tosin tuosta tehosta voi kotilatauksessa voi tinkiä.
- Pitkähkö latausjohto
- Pakkasenkesto
Halvin malli joka täytti ylläolevat kriteerit oli Defa Power asema.
Uusi käyttöauto Saksasta - Toimitus rekalla
 |
| Meidän uusi pirssi tuli tänään! |
Pitkähkön valinta- ja koeajoprosessin jälkeen autoksi valikoitui Mersun A 250e jossa olisi ainakin adaptiivinen vakkari, sähköiset heittoistuimet muistilla ja mielellään head up display. Ja keltainen.
Speksien mukainen auto löytyi Saksasta suoraan Mersudiiileriltä. Siihen sai kahden vuoden Junge Star takuunkin mukaan. auto on viime vuoden lopun mallia. Suomesta vastaava auto olisi tullut ainakin 5000€ kalliimmaksi (veroineen) vaikka yritin kauppiaan kanssa tuota inttää. Myönsivät, että eivät tällä kertaa pysty mitenkään kilpailemaan Saksalaisen kanssa.
Wanha MB 180 C menee myyntiin.
Painepesurin pullahtanut o-rengas
Mitään ei siis ollut halki tai rikki, vain yksi pieni noin 10mm o-rengas kiukutteli. Uusi rengas paikalleen, kone kasaan ja taas pesee.
Toivoin jo hiukan etukäteen, että nyt pitää hankkia uusi painepesuri. Tässä vanhassa kun ei ole paineletkulle kelaa. Sen letkun kanssa saa aina taistella niin, että koneen saa siististi kasaan talliin.
Sellainen uudempi malli, jossa paineletkulle on kela olisi siis haaveissa. Tuo hankinta jää nyt siis odottamaan, että tämä nykyinen pesuri oikeasti joskus hajoaisi.
Hiivatin kesänakkeihin brändikeskiöt
Noissa on pelkkä tarrakiinnitys. Irroitin ja pesin vanteiden muovikeskiöt hyvin, ja sitten tein niihin vielä liuottimella käsittelyn.
Toivottavasti nuo pysyvät ja säilyvät siistinä.
Fiat 124 Spiderit Suomessa
Kaivelin dataa Spidereista Suomessa. Osoittautui, että Fiat 124 Spider on super harvinainen.
Vertailun vuoksi, 2016-2022 on rekisteröity Mazda MX-5 sisarmalleja 15 autoa 1,5 litran koneella ja isommalla 2 litran koneella 41 kappaletta, yhteensä siis 56 Miata ND eli MX-5:sta. Vuosina 1970-1983 käyttöönotettuja Fiat 124 Spider klassikkoavoautoja on 30 kappaletta. Tai jos uusia Spidereita on viisi kappaletta niin vaikkapa uusia 2016-2022 avo-Ferrareita on kolme.
Suomen Spidereista kolme on punaisia (käyttöönotot 2017, 2018 ja 2018), yksi sininen (käyttöönotto 2017) ja yksi valkoinen (käyttöönotto 2016). Sinisen Spiderin autokatos on meiltä 200m päässä ja yksi noista punaisista tulee silloin tällöin vastaan lähiparkissa (Harvinainen hämishavainto Ompussa (5.10.2020)). Voi siis varmuudella sanoa, että yli puolet Suomen Spiderkannasta on tässä lähistöllä.
Suomen viidelle Spiderille on tähän mennessä osunut ainakin yksi vuosikatsastus. Siinä niille on merkitty keskimäärin ajokilometreiksi 33507km. Vuosikilsoja kannattaa laskeskella vasta parin vuoden kuluttua kun autoille on tullut useampia katsastuksia.
Vanhojen laskuvirheiden korjaus
Laskeskelin edellisen kerran Spidereita Suomessa muutama vuosi sitten (124 Spider ensirekisteröinnit 2017-2019 (10.1.2020)). Tuossa pari vuotta sitten tekemässäni taulukossa on virheitä, Kuvittelin silloin, että näitä uusia Spidereita olisi 11 kappaletta.
Päivitettyä dataa etsiessäni päädyin lopulta lataamaan koko ajoneuvorekisterin (Traficom.fi). Se on avoimen datan periaatteiden pohjalta kaikkien haettavissa. Heti lataamisen jälkeen selvisi, että Excelillä tuota dataa ei voi pyöritellä. Dataa on yli viidestä miljoonasta ajoneuvosta ja XLS tukehtuu jo paljon aikaisemmin. Etsiskelin sopivaa työkalua ja valitsin lopulta alle gigasheet.com jossa kaikki alle 3Gt datamäärä on yksityishenkilölle ilmaista.
Kaivelin mistä se taannoin tekemäni tilaston virhe johtui? Wanhassa datassa oli omat erilliset tilastot ensirekisteröinneille, yksittäin uutena maahantuoduille ja käytettynä maahantuonnille. Selvisi, että silloin käyttämässäni lähteessä meni samaan tilastoon eri mallit, vanhemmat 124 Spider klassikot uuden 2016 ilmestyneen mallin rinnalle. Tässä uudessa datassa pystyn erottelemaan autot tarkemmin Suomeen ensirekisteröinnin, käyttöönottopäivän ja useamman muun parametrin avulla.
Taidan jatkossakin vain ladata koko rekisterin, omalta kannaltani auton maahantuontitavalla ei ole merkitystä.
Miksi uusi Spider on niin harvinainen Suomessa?
 |
| Spiderit nettiautossa 7.5.2023 |
Yritin datan perusteella kaivella, mistä voisi johtua että Spider on niin perinjuurin harvinainen Suomessa?
Automallin myyntihän on myös globaalisti flopannut ja sen jatkokehitys on FCA:n ilmoituksen mukaan lopetettu. Myös koko Fiat merkin myynti on lopahtanut Suomessa, ainoastaan uusi retromalli Fiat 500 näyttää 2016-2022 käyttöönottojen perusteella menestyneen yli 1100 autolla rekisteissä. Noista 21 kpl 500e täyssähkömallia ja peräti 64 autoa Abarth 500 tehomallia.
Ihmetelen aidosti miksi Spider ei ole mennyt kaupaksi; Se on edulllinen ja vieläpä paremman näköinen kuin maailman myydyin urheiluauto Mazda MX-5. Käytössä se on kuin sama auto. Itse olen Spiderilla ajaessani joka päivä vakuuttuneempi auton erinomaisuudesta! Mahtava ajaa, pieni kulutus, kaikki toimii, ja upean näköinen. Mitä nyt maahantuojan kanssa on hankaluuksia, jos sieltä jotain kaipaisi.
Tietty jos nyt Spiderin haluaa sellaisen hankkiminen voi olla vaikeaa. Viiden auton otannalla näitä ei juuri pitäisi olla Suomessa myynnissä. Paitsi juuri nyt toukokuun alussa näyttää olevan kaksi kaupan.
MS Piki Perniössä hallissa
Pikissä osuu tyyli ja tekniikka aika hyvin siihen mitä haemme. Valitettavasti laivassa laivassa on jo wanhat lämpöeristeet ja paikkoja pengottuani se ei ole meidän laiva.
Kesänakit ja tummat vanteet alle
Halusin vanteiksi tummat vanteet jotka ovat samaan sävyyn uusien tummien puitteiden kanssa (Katto pois ja maalatut niskatuet paikalleen (15.4.2023)). Talvella kovan katon kanssa nuo tummat vanteet sopivat paremmin. Nyt pitää miettiä hommaanko toiset tummat vanteet vai pyörittelenkö syksyllä noita vanteita niin, että talvinakit tulevat näille tummille.
Kohta olisi kuitenkin myynnissä yhdet hopeanväriset vanteet.
Boksillinen autonippoja ja mainos kilven telineestä pois
Tilasin siis Eestistä autonippoja paketillisen. Sieltä tuo maksoi rahteineen 24€. Paikallisesta automarketista vastaavasta paketista olisi pitänyt pulittaa 40€ tai jopa 400€. Aika hintavia nippoja oolisi ollut tarjolla. Nettikaupan peristeella noita ei saa eroja selville, mitä lie hammastikkujen avulla louhittuja platinanippoja ne kalleimmat.
Uusia kesärenkaita ja vanteita ei ole vieläkään kuulunut vaikka tilasin ne jo tuolloin katon irroituksen yhteydessä. Katsotaan ehtivätkö Vapuksi. Onneksi keli kylmenee kunnolla, ainakin ennusteen mukaan.
Mainos pois
Tallissa hyöriessäni irroittelin kilven telineen. Wanhassa telineessä on edesmenneen maahantuojan mainos. Se sai lähteä.Nimetön kilven teline tuli hommattua jo kauan sitten kun Mesestä meinasi pudota kilpi tielle ja hommasin siihen uuden telineen. Tulipa siis tämäkin samalla hankituiksi, vaihdossa vain meni pitkään.
Katto pois ja maalatut niskatuet paikalleen
uusista maalatuista lipareista (Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin (9.2.2023)) joten tässä sellainen.
Yleensä olen katon poiston yhteydessä vaihtanut myös kesänakit alle. Alkuperäisistä kesärenkaista on kuitenkin pinta loppu joten tilasin netistä uudet.
Tässä yhteydessä vaihdan vanteet gun-metal mustiksi ja laitan orggisvanteet myyntiin. Tästä lisää sitten kun nakit saapuvat, pitäisi olla ovelletoimitus.
Kun sain katon irti myös ne maalatut niskatuen muovit (jotka ennen olivat hopeiset) napsahtivat paikalleen.
Kadonneita osia
Muitakin kadonneista osia oli. Hiilarikaton takakiinnikkeen ruuvin (ks kuva) päälle tuleva hattu katosi talven aikana. Nyt mulla on vain yksi jäljellä. Povasin jo vuosia sitten, että tuo ei tule pysymään paikallaan. Viisi talvea se kuitenkin kesti.
Syksyyn mennessä pityää päättää, hankinko jostain uuden hatun vai asennanko katon paikalleen ilman noita hattuja. Veikkaan jälkimmäistä, se hatun jousikiinnitys ei edelleenkään vakuuta.
MS Cecilia Loviisassa
Tässä paatissa on aivan kaikki mahdollinen tekniikka mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Verkot, valvonnat, vedet, sähköt, varmistukset ja vaikka mitä. Jopa varamoottori.
Kaikki ammattimaisen siististi tehty ja asennettu. Varustelutasoa selventää edellisen omistajan matkat Mustallemerelle asti.
Cecilia on hieno ja hyvän näköinen. Meille se taitaa olla liian pieni (ja siihen nähden liian kallis). Harmittaa. Mutta joku saa Ceciliasta aivan upean veneen.
Ajatuksia laivan hankinnasta (3/3) - Tyyli ennen toimintoa?
 |
| Esimerkki hallitusta tyylistä jossa on vanhaa ja uutta hienossa tasapainossa. Kuva: Richard Powers / The Guardian - Houseboat living in Paris (5.10.2012) |
Valitettavan moni laiva on sisustettu moderniksi tai sillä mitä rautakaupasta löytyy, funktio edellä ja laminaattilattiaa kattoon vaan. Omistajansa mielestä se voi olla aivan mahtava ja satojentuhansien arvoinen uutta hienoa, toiselle se on 'kaikki roskiin ja aloitetaan alusta' -projekti.
Tyyli ennen toimintoa?
Motskarien rakenteluharrastuksen parissa eräs viisas lanseerasi sloganin ”Tyyli ennen toimintoa”. Tuolla kuvataan laitteiden rakentelua, jossa varsinainen funktio saattaa jäädä kakkoseksi design vaateiden taakse.
Taloudellisesti vanhan tyylin hakeminen ei ole ainakaan sieltä edullisimmasta päästä. Esimerkiksi vanhanmallisten paneelien listojen profiileita ei välttämättä edes saa ilman teettämistä. Tiheäsyistä puuta ei välttämättä löydy etsimälläkään ja monet käsityötaidot ovat katoamassa.
Puhtaan teknisesti ja taloudellisesti tarkastellen voi olla mielekästä ostaa uusinta tekniikkaa ja käyttää maaleissa ja materiaaleissa kosteutta kestävää muovia jota myös saa lähimmästä rautakaupasta ja heti hyllystä. Mutta hakemamme wanhan ajan tyyli kärsii vääristä valinnoista. Sama koskee vaikkapa sähkökalusteita ja valaisimia, keittiökaappeja tahi vaikkapa ihan valittuja maaleja ja niiden sävyjä.
Yleinen ilme, stuukki
 |
| Kuva: http://laivat.blogspot.com/ |
Rungon muodolle on vaikea tehdä mitään. Meillä asuva nainen on fataalisti ihastunut ennen sotia höyrylaivoiksi rakennettujen hinaajien, varppaajien ja matkustaja-alusten runkojen muotoihin ja mittoihin. Muutama sotien jälkeen nakerrettukin olisi kelvannut, mutta mutinoilla.
Kansirakenteiden osalta onkin sitten enemmän vaikutusmahdollisuuksia, ja valinnanvaraa. Moni laiva on sadassa vuodessa ehtinyt kokea montakin erilaista muotoa ja ulkoasua. Sama paatti on saattanut aloittaa höyryvarppaajana, sitten jatkanut elämää kettinkilotjana ja sitten se on pariin otteeseen nakerrettu siviilikäyttöön. Polkuja nykyasuun löytyy yhtä monta kuin laivojakin.
Kansirakenteita voi myös muuttaa, poistaa ja rakentaa lisää. Kunhan ei unohda noita laivablogin perusjuttuja vaikkapa ikkunoiden ja ovien koolle, muodolle ja sijoittelulle.
Pinnat ja paneelit
Monia vanhoja paneelien listojen leikkauksia ei enää edes saa rautakaupasta hyllytavarana, Ja vanhat maalit ja sävyt ovat erilaisia kuin uudet tuulet. Taitavaa puusepäntyötä eri korvaa mikään, laivassa kun ei taida olla yhtä ainoaa suoraa kulmaa. Naulat voi naulata listoissa suoraan riviin, tai sitten sinnepäin.
Haemme pinnoilta suurta kotimaisuusastetta, puulajien pitäisi siis olla lähialueilta saatavia. Maalien laadut ja värit pitäisi olla ajalta ennen muovimaaleja, ja maalitkin haetaan antiikkirautakaupasta.
Hapettunut messinki voittaa
 |
| AI:n kuvittelema art-deco steampunk WC |
Tyylikäs ei aina ole toimivaa. Bonk art-deco steampunk WC voisi olla hieno, mutta vierailla ja omalla väellä humalassa voisi olla vaikeuksia laitoksen käyttämisessä. Sunnuntaiaamuna harmittaisi.
Vanhaankin laivaan voi ja kannattaa sijoittaa uutta tekniikkaa. Sen voi tehdä tyylillä tai sitten rumasti. 1920-luvun design piireissä varmaan kauhisteltiin kangaspäällysteisiä pintavetojohtoja posliinisten kytkentärasioiden välissä? Nykyään ne ovat hienoa retroa, ja nyt kärvistelemme muovisille kojerasioille ja johdoille.
Ennen teollista vallankumousta ja sen alussa ovenripojen, helojen, koneiden osien, työkalujen, ja kaikenlaisten yksityiskohtien suunnitteluun käytettiin aikaa ja vaivaa. Koska osien valmistetukseen käytettiin paljon käsityötä eikä tehokkuutta ajateltu samassa mittakaavassa kuten nykyään, on monissa vanhoissa esineissä jotain sulokkuutta ja silmää hivelevää sopusuhtaisuutta.
Kerroksellisuus on ihan ok
Vanhoissa laivoissa voi olla kerroksellisuutta eri vuosilta ja aikakausilta, emme etsi aikakapselia sadan vuoden taakse. Laivan sisustus ja kalusteet ovat osa laivan sielua ja niiden valinta on tärkeää, jotta tuota henkeä ei menetetä.
 |
| Tein tähän vanhaan messinkilampun jalkaan muunnoksen 24-volttiseksi koska wanha kytkin ja rakenne hirvitti muuten liikaa. Nyt sillä ei tapa itseään jos jokin johto tai liitos pettää. |
Meillä asuva nainen selaa nettiä ja kiertää ahkerasti antiikkiliikkeissä etsimässä jotain. Löytöjä, inspiraatiota, ajatuksia mitä voisi olla. Tyylikästä ei tehdä nopeasti tai helpolla. Mutta paitsi kirpputorilta niin myös Ruotsalaisesta huonekalujätistä voi saada kelpo kalusteita, jotka sopivat hyvin laivan henkeen ja ilmeeseen.
Loppukanootti
Kokemuksen karttuessa vaatimuslista on kasvanut. Sellaista laivaa mikä täyttää kaikki toiveet ei taida olla edes olemassa. Jossain pitää tehdä kompromissi. Maailmantalouden muuttuessa lainarahalla ostaminen pistää miettimään, että onko tässä mitään tolkkua. Toisaalta kerranhan täällä vain ollaan.
Lopulta kaikilla on oma mielipide ja kaikki mielipiteet ovat oikeita. Tyyli ja design ovat subjektiivisia, ne voidaan määritellä oman henkilökohtaisen mieltymyksen ja tarpeiden mukaan.
Edelliset postaukset tähän samaan sarjaan:
- Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023) eli juttuja joista on hankala tinkiä ja jotka vaan pitää olla olemassa
- Toiminnallisia käytettävyystoiveita (13.2.2023) eli toivomuslistaa, mitä siinä unelmien laivassa pitäisi olla
ITS:n uudet vaatteet - Kilometrivero
 |
| twitter.com/petterij |
En ole pitkään aikaan kirjoittanut ITS:stä, viimeksi näemmä marraskuussa vuonna 2014 (tag: <ITS>). Kaikki nämä vuodet se on kuitekin pyörinyt tuossa taustalla takaraivossa.
Ajattelin tässä välissä, että GDPR sulkisi tämän hankkeen. Toki veroa voisi kerätä myös GDPR-yhteensopivasti (ks Miten ITS-järjestelmä toimii? (24.1.2014)) mutta siihen ei teknologiatoimittajilla ja hankeporukalla tunnu edelleenkään olevan kiinnostusta. Kaikkien ajoneuvojen (ja kuskien) reaaliaikainen paikkatieto kun on liian houkutteleva hunajapurkki.
Joku päivä meille tulee jokin liikkumiseen perustuva uusi lisävero, joka sopii myös sähköajoneuvoille. Se on joku uusi verotusmuoto, jolla paikataan putoavaa bensan ja dieselin verotuloa. Johtava kandidaatti on valitettavasti ITS-pohjainen kilometrivero.
Onneksi en enään ole mukana aktiivisessa edunvalvonnassa, verenpainehan tässä nousisi.
SHPS ständiukkona Vene23 näyttelyssä
Ständin vetonaulana en kuitenkaan ollut minä vaan uudehko höyrykone ja lasikuitusluuppi. Paatissa oli pieni kompound-kone joka hämmästytti messukävijöitä kovin.
Tämä kuvan kaksisylinterinen ja 2500kg painoinen kompound-kone on pelastettu S/S Läsäkoskesta. Koneen on valmistetty vuonna 1904 Dunderbergin konepajalla Tampereella. Melkein 120-vuotias toimi esittelukaluna hienosti, mitä nyt siihen asennettu uudehko sähkömoottori kiukutteli eikä suostunut pyörittämään konetta.
Tämä oli muuten yli 30-vuoteen eka vuosi kun en ollut edellisen viikonlopun MP-näyttelyssä.
Ajatuksia laivan hankinnasta (2/3) - Toiminnallisia käytettävyystoiveita
Kävin edellisessä postauksessa läpi laivan hankintaan liittyviä ja hankalasti tingittäviä teknisiä vaatimuksia (Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia (1.2.2023)). Tässä postauksessa käyn läpi enemmän sitä toivomuslistaa, mitä unelmien laivassa pitäisi olla. Kolmannessa postauksessa jokus myöhemmin löpistään sitten tyylistä ja designista.
Porukkaa kyytiin
Laivaan pitää saada majoitettua kuusi aikusta joista ainakin neljä mukavasti. Pari voi nukkua vaikka salongissa. Tämä vaikuttaa myös mm. ruuan teko- ja säilytysvaatimuksiin. Tai vaikka ruokapöydän kokoon. Pitkä viikonloppu pitää pärjätä omillaan, kokkaamme ja grillaamme paljon itse.
Kannella voisi olla jonkin verran tilaa esim aurinkotuoleille ja muulle oleskelulle. Hiiligrilli pitää saada johonkin, ja sateensuojaakin olisi kiva olla. Kaikkea ei kai aina voi saada ja toki tilat voi olla järjestetty jotenkin muuten.
Juoma- ja käyttövedet
Aika monessa laivassa on raikasvesisäiliö jolloin keittiön hanasta saa juomavettä. Tämä on hieno boonus jos raikasvesisäiliön huolto on helppoa, ja talveksi vesien tyhjennys on mietitty loppuun asti.
Näin myös eräässä laivassa suodatinsysteemin, jossa järvivedestä suodatettiin suoraan juomavettä. Suodattimena oli ainakin aktiivihiiltä mutta en silloin älynnyt kysyä tarkemmin laitteistosta. Noita on kuitenkin ihan myynnissä ja se voisi ratkaista osaltaan tämän säiliökuvion.
Muu käyttövesi on suoraan järvivettä. Muita käyttövesiä on pesu- ja saunavesi, perunoiden keittovedet jne. Päijänteen vesi on joitakin seisovia pussinperälahtia lukuunotamatta aivan mahtavaa.
Harmaat ja mustat vedet
 |
| Upea wanha pytty laivassa |
Harmaat vedet voivat mennä järveen mutta sitten pitää muistaa käyttää sopivia pesuaineita saunottaessa tai vaikka tiskejä tiskatessa. Toinen vaihtoehto on isompi septitankki tai jokin välisuodatussysteemi, mutta näitä en ole laivoissa juurikaan nähnyt.
Septin tyhjennyksestä olen oppinut, että liittimen paikalla ja muodolla on väliä. Laivan kanssa voi joutua pelaamaan jos laiturin tyhjennysletkussa ei ole mittaa riittävästi. Tai jos laivassa oleva venttiili ei sovikaan napakasti siihen tyhjennysletkuun. Sekös se harmittaa.
Käytännöllisyytä arkeen ja ajoon
Kun ajohytti on kannen tasossa ja parras ei ole vedenpinnasta älyttömän korkealla, onnistuu laivan ajo yksin tai yhdessä kokemattoman kansihenkilön kanssa. Olemme kyllä katselleet laivoja, missä ajohytti on ylempänä omassa kerroksessa. Ne hirvittävät mutta tämä yhden tason systeemi ei kai ole ehdotonta?
 |
| Laivan Kabola |
Joku lämmitysjärjestelmä pitäisi myös olla. Kesällä pärjää ilmankin mutta keväällä ja syksyllä lämmitysjärjestelmä on syytä olla. Laivoissa on yleensä vesikiertoiset patterit mutta kaikenlaista muutakin on nähty. Patterit lämmitetään ja kuuma käyttövesi tehdään toisinaan omakotitaloista tutulla öljypolttimella, tai veneisiin suunnitellulla Kabolalla joka niinikään toimii dieselillä.
Sauna. Laiva ilman saunaa ei kelpaa meillä asuvalle naiselle. Laivassa pitää siis olla puusauna, tai tilaa ja paikka sellaisen rakentamiselle. Sauna ei kuulemma myöskään saa olla 'kellarissa' eli sen pitää olla kannella.
Ankuripelin pitäsi toimia niin, että sitä viitsii käyttää. Aika monen laivan keulassa käydään ankkuripelin vieressä seuraava keskustelu:
- Toimiiko toi alkuperäinen ankkuripeli?
- Toimiiko toi alkuperäinen ankkuripeli?
- Joo toimii
- Ootko käyttänyt paljon?
- Yhden kerran, ei sitä jaksa nostaa käsin tolla vivulla...
Esim. Kelveneellä on paljon matalia lahtia joihin laivan voi parkkeerata, jos ei aina halua kylkiparkkiin samalle hiekkarannalle kaikkien muiden viereen.
Muitakin toiveita varusteille on; Toimiva ja eteen näyttävä kaikuluoitain nyt ainakin. Kunnon kompassi. Karttapöytä ruorin lähellä paperinavigaattorille. Tehokas etsintävalo ja kunnon kansivalot joilla näkee vähän pidemmälllekin partaan yli. Plotteriksi riittää Android-tabletti. Hyvä kuskin palli ja ruorihytissä tilaa porukalle, jos silta ei ole suoraan avoinna salonkiin.
Yhteydet ja valvonta
Meinaan painaa etätöitä laivalta käsin. Tätä varten on mukava olla toimivat nettiyhtyeydet. Emme juuri katsele telkkaria mutta eri streaming palveluita tulee kulutetuksi. Nekin tarvitsevat nettiyhteydet. Rautarungon sisällä yhteydet ulospäin heikkenevät joten tarvitaan jotain systeemiä.
Näitä en juurikaan ole nähnyt laivoissa, korkeintaan sellaisia yhden purkin LTE-WiFi hotspot ratkaisuja ja toisistaan erillisiä NMEA0183 ja/tai NMEA2000 systeemejä. Luulen, että kirjoittelen näistä yhteys- ja valvontasysteemeistä laajemman läpän joskus myöhemmin.
No entäs sitten höyrylaiva?
Jep, höyrylaivoissa yhdistyy melkein kaikki tekniset, toiminnalliset, käyttävyys, tyyli ja design vaatimukset mitä voimme keksiä. Paitsi ei ihan kaikki ainakaan käytettävyyden osalta. Höyrylaivan kanssa viikonloppulaivurille, joka asuu 150km päässä paatista, jää melko vähän ajoaikaa; Lämmittelyyn menee reilu vuorokausi ja jäähdyttelyyn toinen mokoma. Ajoaikaa jäisi siis viikonloppuna tuohon väliin muutamia tunteja. Pitäisi asua laivan vieressä.
Puhumattakaan kulutuksesta. Emme juurikaan omista metsää. Jo lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn menee kolme mottia halkoja, ja ajossa laite nielee motin tunnissa. Tai vastaavasti samaan dieseliä tynnyrillisen, jos höyry tuotetaan öljypolttimella. Tuosta kulutuksesta voidaan keskustella, joka tapauksessa mittoja lasketaan koivumotteina.
Höyrylaivaa ei oikein voi ajaa ilman höyrymestaria hääräämässä konehuoneessa. Avuksi tarvitaan ruorihenkilö, joka sitten hoitaa myös kansihenkilön hommat. Tai ehkä mieluiten se on kolmeen pekkaan ajettava niin, ettei tule kokemattomalle kiire.
Höyrylaiva ei siis oikein istu tällaisen viikonloppulaivurin tarpeisiin. Ei sillä, höyrylaivat ovat aivan mahtavia. Tämän takia liityinkin jo Suomen Höyrypursiseuraan ja olen menossa konemestarikouluun, mutta tästä sitten joskus myöhemmin.
Aloittelevaa höyrykoneoppia Vene 23:n ohessa
 |
|
Tänään kävimme läpi luistin säätöä, laakerin välyksen mittausta, höyryventitiilien huoltoa, potkurin nousun mittaamista ihan käytämnnössä ja useampia muita pikku asioita. Oikein mielenkiintoinen päivä.
Veturitallilla oli tietty myös aito höyryveturi. Sille ei tehty mitään, kunhan ihasteltiin sivusta.
Hommaan pääsee sisään kun on kiinnostunut ja liittyy jäseneksi. Muutama kirjakin olisi kai hyvä lukea pohjalle, tilasin noita jo divareista. Tuo Saraojan teos on kuulemma paras.
Samaan päivään mahtui myös päivystysvuoro SHPS:n ständillä Vene 2023 -näyttelyssä, Pasilassa. Kirjoittelen näyttelystä varmaan lisää myöhemmin, tuo bakkanaali jatkuu vielä ainakin viikon ajan.
Hiivatin uusi ikkuna, vihdoinkin
 |
| Maalattu niskatuki hiilarikatolla. Kuvassa wanha tuulilasi on vielä vaihtamatta ja orggis hopeiset lipareet vielä paikallaan. |
Tuulilasin vaihdon yhteydessä ikkunaa kiertäneen kehyksen väri vaihtui hopeasta 'gun metal' mustaksi. Maalari maalasi mulle samalla suhaisulla myös niskatukien kuoret.
Laitan joku kaunis päivä parempia kuvia, nyt tuolla on pimeää, harmaata, tuulista ja sateista.
Koko lasisaagan historia:
Ajatuksia laivan hankinnasta (1/3) - Teknisiä vaatimuksia
Laivan haku ottaa näemmä aikaa. Meillä on kolmenlaisia vaatimuksia, teknisiä, toiminnalliskäytännöllisiä ja jotain minkä ehkä luonnehtisi tyylillisiksi. Jaottelen tässä näitä vaatimuksia ja haaveita tarkemmin.
Makean veden laivoissa nostoväli pitäisi olla noin 10 vuotta, eikä paljoa enempää. Noston yhteydessä pohja, potkuri, ohjaus ja muut pohjassa olevat asiat kuten läpiviennit, anturit ja sinkit tarkistetaan ja mahdolliset viat ja syöpymät etsitään. Pohjan maalipintakin pitäisi uusia tai ainakin uudelleen maalata noin 10 vuoden välein.
B) Hitsataan wanhan metallin päälle uusi muotoiltu levy, ns ratsupaikka. Tällöin vanha syöpynyt osa jää paikalleen ja levyjen väliin jää ns hapeton tila joka pysäyttää syöpymisen tuossa kohdassa. Paitsi jos sinne pääsee kosteutta tai ilmaa jostain.
Koneesta olisi hyvä olla joku loki. Wanhojen hinaajien dieselkoneet ovat siviilikäytöllä ns ikuisia, jos niitä on huollettu asianmukaisesti. Tästä huolimatta itse kone ja vaihteisto pitäisi olla sellaista merkkiä ja mallia, että siihen löytyy vielä sekä osaajia että osia.
Pohjaventtiilien ja niiden letkujen kunto ja huollot ovat yksi kriittinen kohde. Jos laiva uppoaa laiturissa niin yleisin syy näyttää olevan pohjaventtiilin tai sen letkujen pettäminen. Wanhat ns porkkanaventtiilit ovat varmoja ja kestävät jäätymistäkin mutta niitä ei enään ole valmistettu vuosikymmeniin. Telakalla venttiilin voi irroittaa ja huoltaa. Talveksi jokaisella laivurilla näyttää olevan oma tyylinsä ja tapansa varmistaa pohjaventtiili; Toinen sulkee venttiilin ja lähtee kotiin, toinen täyttää venttiilin jäätymättömällä kasviöljyllä, irroittaa letkut ja kiertää ympärille vielä pakkasvahdin lämmittimeksi. Näissä kai se oma mielenrauha ja kokemukset vaikuttaa...
Sähköjen pääkytkentä on usein konehuoneessa. Kyselen ja seurailen millaiset sähköt laivassa on, onko ne tehty oikeilla palikoilla ja johdoilla, jos on maasähköt miten ne on kytketty ja miten aurinkopaneelit on mitoitettu akkuihin nähden. Kaapeleista voi huomioida, että laivassa ei saisi kiinteissä asennuksissa käyttää yksikarvaista MMJ kaapelia vaan monikarvaisia johtoja, tuo MMJ kun ei kestä tärinää. 
Hankimme laivaa Päijänteelle. Laivan ei ostettaessa tarvitse olla siellä mutta sinne se siiretään. Siirtokulut kuuluvat siis hankintakustannuksiin. Saimaalta tai mereltä se laiva pitäisi siis teoriassa saada 15k€ halvemmalla kuin sama laiva jo valmiiksi Päijänteellä.
Voin jo melkein lonkalta sanoa, että 60-luvulla tai aiemmin tehdyssä sisutuksessa on pahvi- ja/tai villaeristys, joka on suoraan laivan rautarunkoa vasten. Vuosien saatossa kondenssivettä on kertynyt metallin ja lämpöeristeen rajaan eikä se sieltä ole päässyt kunnolla kuivumaan, siellä on varmasti hometta. Tällainen laiva on meille ns rovi eli eristys menisi vaihtoon, samalla sitten koko sisustus pitäisi purkaa ja rakentaa uusiksi. Pienempi duuni olisi hommata valmis purettu rovi työn pohjaksi.
Joku laivuri sanoi mulle, että vain rungolla ja koneella on väliä, kaikki muu kuten esim sisustuspanelit on huulipunaa.
Runko, pohjaventtiilit, kone, vaihteisto, potkurin akseli ja potkuri pitää olla kunnossa. Näiden korjaaminen tai vaihtaminen vaatii isoja purki ja kunnostustöitä, telakalla käyntiä ja ammattitaitoa. Mitkä kaikki tarkoittaa kustannuksia.
Milloin oli edellinen nosto?
 |
| Ongelma pohjan uudehkossa maalipinnassa |
100-vuotiaissa laivoissa noita syöpymiä ja korjattavia kohtia on jo paljon. Korjausten tekotavallakin on väliä. Vanhoja niittirunkoja ei korjata niittaamalla koska taitoa ja osaamista ei enää juuri ole ja jos olisikin, niin taloudellista intoa ei ole.
Ja sitten noissa rungon paikkailuissa on ainakin kolmea koulukuntaa;
A) Poistetaan kokonaan syöpynyt metalli ja muotoillaan ja hitsataan paikalleen uusi levy. Tälläin runko on tältä kohtaa uusi sisältä ja ulkoa. Tämä lienee varmin ja nykyisen uskomuksen mukaan paras tapa korjata wanhaa runkoa.
 |
| Ratsupaikkoja niittirungossa |
Vanhemmissa laivoissa pohja saattaa näyttää melkoiselta postimerkkikokoelmalta. Ratsupaikkojen kanssa voi tulla murheita jos niitä on paljon päällekkäin. Laajan alueen kattavien ratsupaikkojen kanssa voi tulla vuodon yhteydessä paikallistamishankaluuksia, laivan sisällä kun vesi saattaa norottaa ihan toisesta kohtaa kuin missä itse vuotokohta on.
C) Jotain muuta. Esim laitetaan tervaa/pikeä sinne paikan ja rungon väliin blokkaamaan vuodot. Homma toimii kunnes runkoa pitäisi hitsata. Telakkaa voi olla vaikea tai kallis saada auttamaan tällaisessa tapauksessa. Tai jos on pikkusyöpymiä niin tehdään vain pistehitsaus, tai pahimmillaan laitetaan vain paksummin maalia.
En etsi täydellistä runkoa, sellaista ei kai olekaan, mutta mitä parempi sen varmempi ja yllläpito- ja korjauskustannuksiltaan ennakoitavampi.
Mitä konehuoneesta löytyy?
 |
| Scania Vabis DSL11 lienee yleisimpiä laivakoneita. Varaosia saa, ja osaajia löytyy. Kone on siviilikäytössä ikuinen jos huollot on tehty. |
Kyselen omistajalta yleensä mitä ja miten tehdään talveksi ja mitä tehdään ennen joka ajoa ja joka ajon jälkeen ja onko muita rutiineja? Tarkistan samalla myös nesteiden värit ja kirkkaudet.
Tällä selviää helposti tietääkö omistaja mitä tekniikan kanssa pitää tehdä, onko hommia tehty ja onko esim potkurinakselin talinauhaa kiristelty tai vaihdettu ja entä onko muistettu rasvanippoja täytellä.
Jos konehuoneessa roikkuu letkuja ja johtoja siellä täällä, omistaja ei osaa kunnolla kertoa töistä ja konehuoneesta löytyy kuitenkin 20 rasvanippaa, osa selvästi kuivina, niin punainen lippu on pystyssä. Jos huolia ei vielä ole niitä varmaan pian tulee. Vanhat laivakoneet eivät ole kalliita, niiden huoltaminen ja varsinkin vaihtaminen on.
 |
| Pohjaventtiili joka saattaa hiukan jännittää. Palloventtiilit, puutarhaletkua, pesukoneliittimiä, pohjassa ei tukilaippaa... Toiselle tämä on riski, toiselle normimeininkiä. Tiedä sitten. |
Joissakin laivoissa ei ole pohjaventtiiliä ollenkaan. Käyttövesi otetaan ämpärillä ja koneen jäähdytys on suljettu kierto. Tällaisen kanssa ei ole huolta, että venttiili tai letku pettää talvella.
Lyhyesti sähköistä
 |
| Asiallinen ja ammattimainen maasähköjen päätaulu, akkujen laturi ja invertteri. Vakuuttavaa. |
Yksi hyvä kysymys on milloin on viimeksi tarkistettu onko sähköjärjestelmässä vuotoja? Vuoto väärässä paikassa aiheuttaa ruostumista mikä voi olla huono asia kelluvuuden kannalta. Myös naapurilaivan sähkövuoto voi olla ongelma ilman omaa suojaerotusmuuntajaa.
Jos laivassa on vain 12/24V systeemi sähköjen tarkistaminen on helppoa eikä niistä ole suurta huolta. Tekisin kesäkaudella laivalta myös töitä. Uskon, että me tarvitsemme myös vahvavirtaa ja maasähköt joten jos systeemi puuttuu tai se on liian epäilyttävä hässäkkä sen rakentamiseen pitää varautua.
Sähköjen laajempi oppimäärä esim täällä: Pienveneen vaihtosähkäjärjestelmä / Pekka Muukkonen 2014 ja Sähkö ja vene / STEK. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin, ehkä joskus myöhemmin.
Oikeassa vedessä
Meillä asuva nainen haluaa uida makeassa vedessä, meillä on mökki ja kavereita Päijänteellä ja Päijänteen eteläpää on vain reilun tunnin ajon päässä meiltä kotoa. Saimaan lähimmälle pisteelle pitää ajaa jo kolme tuntia. Eli Päijänne se on.
Home sweet home
Meillä on hometalotausta mistä seuraa vaatimuksia laivan ilmanvaihdolle, materiaaleille ja lämmöneristykselle.
 |
| Wanha villaeristys pilssistä katsottuna |
Jos omistaja ei tiedä miten laiva on eristetty se on tehty joskus aiemmin. Endoskoopilla eli tuttavallisemmin pill#kiikarilla pääsee yleensä pilssistä kurkkaamaan laipioihin ja seinäpaneelien alle, että mitä siellä on? Vesirajan alapuolellahan lämpöeristystä ei edes pitäisi olla.
Kosteuden (ja homeen) kannalta lämpöeristys on rungon osalta toteutettavissa ns 'oikein' parilla eri metodilla;
A) Eristys ei ole kiinni laivan rautarungossa sen pitää päästä tuulettumaan ja kuivamaan kummastakin päästä. Alapäästään eristys tuulettuu pilssiin, se yläpää on haasteellisempi ja usein toteuttamatta. Tällainen eristys oi olla tehty villalla, uretaanilla tai vaikka tervatulla aaltopahvilla. Tuuletusrako pitää olla, ja sen pitää oikeasti tuulettua.
B) Hengittämätön ja vettä läpäisemätön lämpöeriste on kiinni rungossa kuin maali. Tässä käytetään yleensä ruisku-uretaania joka on vedetty suoraan ruostepohjamaalin päälle. Vanhemmissa saattaa olla ruisku-uretaanin sijaan korkkimassa. Pohjatöillä on merkitystä, jos ruisku-uretaanin alle on jäänyt paikkoja missä se ei ole kiinni metallissa niin ainakin ruostumista tapahtuu, ehkä myös itiökasvua.
Rungon yläpuolisten rakenteiden eristäminen on toinen juttu. Sielläkin tuuletus on avainsana; pääseekö rakenteet kuivamaan ja mihin päin? Tässä pätee samat säännöt kuin asuinrakennusten kanssa, jos rakenne on riittävän ohut ja hengittävä se pääsee kuivumaan läpi. Mutta jos jossain on muovia, esim uretaanilevyjä tai jopa höyrysulkua, niin tuo tuuletus ja kuivaamissuunta tulee kriittiseksi.
Pahin rakenne homeen kannalta on kaksi kosteutta läpäisemätöntä kalvoa joiden väliin jää jotain rakenteita, esim puuta. Kosteus pääsee sinne aina, mutta rakenne ei tuuletu eikä kuivu.
Toiminnallisista ja tyylivaatimuksista lisää myöhemmin
Käyn seuraavissa postauksissa läpi sitten tarkemmin toiminnallisia ja tyylillisiä vaatimuksia laivalle. Niistä on helpompi tinkiä kuin ylläolevista teknisistä vaatimuksista, jotka jo nekin voi olla osittain tingittävissä, kun se oikea laiva osuu kohdalle.
Loputkin lipareet kauppiaalla
Tällä performanssilla taidan jatkossakin välttää maahantuojan palveluja, jos vain mahdollista. Osia saa hyvin netistä ja muitakin huoltoja löytyy.
Edelliset osat:
- Lipareet tulivat. Vaan eivät kokonaan. (22.12.2022)
- Abarth 124 Spider GT gun metal se on (10.10.2022)
- Sävynselvitystalkoissa naarmujen paikkoja (18.8.2022)
- Tuulilasi halki, ja keskeltä näkökenttää (7.7.2022)
Pääsen hakemaan osat maalarille ensiviikolla, nyt on kova flunssa päällä. Maalari lupasi toimituksen parissa päivässä. Eri firma, eri meno.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)