Ostin samat kuin edellisellä kerralla, Denson DUR-045L (DUR045L0003D) vasemmalle ja DUR-048L (DUR048L0003D) oikealle puolelle.
Vedin kuvaan ensin Gaussian Blurria 3 pixeliä (Filter / Blur / Gaussian), sitten Unsharp Maskilla 120%, 5 pixeliä ja Threshold 1 (Filter / Sharpen / Unsharp Mask), sitten Neurofiltereillä (AI) sharpen pari kertaa ja samoilla AI filttereillä käsin väritys päälle. 
Taisin tänä vuonna mokata tämän pelin kun vaihdoin nakit kumpaankin autoon jo nyt. Tai vaihdoin ja vaihdoin, ainakin itse pesin ne renkaat. Meillä asuva toinen mieshenkilö hoiti nuo renkaiden vaihdot.
Kuvassa vasemmalla ylempänä yhden talven ajetut keskiöt, ja vanteessa jo kiinni kauppiaalta tulleet uudet tähtäinmerkit. Toivottavasti nämä ovat parempaa ja meidän talvet ja suolat kestävää laatua.
Spideriin talvikatto
Samalla keikalla laitoin Spideriin kovan hiilikuitukaton taas kiinni. Tämä on jo ainakin seitsemäs talvi kun sitä ruuvailen joten hommaan on tullut jo rutiinia; Siihen menee vain noin 20 minuttia.
Kuvassa oikealla on taaemman höyrypannun vesilasi joka rupesi kaudella hiukan vuotamaan. Siispä nyt talvella kaikki vesilasit irroitetaan ja huolletaan. Tuolla vesilasilla nähdään siis veden korkeus höyrypannun sisällä. Vettä ei saa pannussa olla liikaa eikä varsinkaan liian vähän.
Syksyn huoltohommiin kuuluu kaikkien vettä sisältävien laitteistojen tyhjennys, kriittisten osien irroitus ja huolto. Plus korjataan kaikki mikä tiedetään olevan riki. Tämän lisäksi on kaikenlaista muuta kausihuoltoa, jos esim jokin laippa tai venttiili ei ole ollut aikoihin irti tahi auki se kannattaa nyt avata ja tarkistaa.
Olin tänään taas mukana talkoissa. Pannuista oli vedet jo ehditty puhaltaa pois joten päivän suurimpana tai ainakin sottaisimpana hommana oli imuroida höyrypannujen sisältä ja pohjalta mutaa, ruostetta ja muuta moskaa pois.
Kyseessä on myös umpinainen metallisäiliö joka voi olla ns. hapeton tila. Pannun sen tuuletus pitää siis hoitaa kunnolla ennen kuin kukaan menee sinne sisään.
Ihan tavallisella koti-imurilla tätä hommaa ei kannata tehdä, onneksi yhdistyksessä on mukana henkilöitä, joilla on oikeanlaisia ammattilaitteita tähänkin touhuun. Hiki tuli, vaikka en itse ryöminytkään pannun sisällä.
Kerran tuo Itku-Iines jo valitti niin pontevasti, että meillä asuva nainen ei meinannut päästä sillä aamulla töihinsä.
Tätä pitää seurata, jos löytyisi noihin murheisiin joku logiikka.
Kuvassa Turson lämmittelyä Hietalahden Sillilaiturissa. Aina kuulemma joku valittaa tuosta kuvassakin hyvin näkyvästä kivihiilen savusta. Ajokeikkoja on vuodessa 8-10 on savuhaittaa tarjolla siis alle 20 päivän ajan. Kyse on kuitenkin maailmankin mittaluokassakin hyvin harvinaisesta museoaluksesta. Se pysyy kunnossa sitä käyttämällä. Jos alus jäisi seisomaan, sen museaalinen arvo romahtaisi.
Keskiviikkona, kauden viimeisellä ajolla, sain ajaa koko keikan alusta loppuun ruorissa. Tein siis ennen lähtöä puoli päivää konehommia ja kun lähdimme liikkeelle, olin koko keikan ruorimiehenä (ja radiossa).
Tällä viikolla tuli praktiikoita neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää. Ehdin siis hyvin eläkkeelle ennen varsinaisia valtuuksia.
Näiltä keikoilta somejuttuja sinitaivaalla ja käytännössä samat jutut töötissä. Niin, ja Turson omat sivut historioineen täällä: https://www.turso.fi/
Tuo tulee edellisen jatkoksi helposti koska melkein puolet tuosta koulutuksesta on käyty, ja tämä laivuriosuuskin on lähes ilmainen. Mitä nyt Trafin pätevyyskirjamaksut radiokirjalle pitää maksaa.
Tämä tulkee tässä melkein samalla sivussa koska kerään tässä samalla koneenhoitajan praktiikoita varten meripäiviä. Ja saapahan sitten ajaa yli 24m pituisia paattejakin.
Nuo kuvan etualalla olevat Harrisonit (fillari) ovat viime vuosien jalkavaivojen takia jääneet aika vähille ajoille, mitä nyt meillä asuva nuori on niillä satunnaisesti painellut menemään.
Ja jos joku kiinnostuu, tuo taka-alalla katossa roikkuva Pannonian peräkärry kiinnikkeineen (Peräkärry prätkään - Kaikenlaista huomioitavaa (18.12.2011)) voisi olla myynnissä. Sopii suoraan pulttaamalla HD FLHS:ään, ainakin TC 2001 malliin.
Viime viikkoisten risteilyjen lisäksi (Höyrysatamajäänsärkijä, satamajäänhöyrysärkijä vai satamajäänsärkijähöyryhinaaja? (13.9.2024)) teimme tällä viikolla taas kaksi asiakaskeikkaa. Risteilyt osuivat keskiviikolle ja torstaille. Tämä tarkoitti, että lämmittelyt aloitettiin jo maanataina.
Tein tälläkin keikalla joka päivä hommia laivalla, päivän toimistotöiden jälkeen. Konehuoneessa olin maanantaina ja tiistaina koko illat, ajossa keskiviikkona ja torstaina vähemmän siellä montussa koska kannella tarvittiin köysimiehiä, ja vedenkeittämössä oli porukkaa muutenkin tarpeeksi.
Kuvassa Ravintola Saaaristo kuvattuna konehuoneen eteisen ikkunasta. Tuo on siitä kapeikosta Kaivarin kohdalla, kun on ajetttu Särkänsalmesta sisään mutta ei ihan vielä olla keskustan satama-altaassa.
Tältä keikalta saan neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää, käväisin ruorissakin.
Videoita konehuoneesta ja lisää kuvia sinitaivaalla ja töötissä (osittain samoja koska en osaa valita):
Kuva on valitettavan heikkolaatuinen, se on painettu Keiteleeltä Iisvedelle kirjaan (ISBN 952-90-4231-0).- Kirjassa on laivasta muutakin juttua mutta ei mitään sellaista, mitä ei jo aienmmin olisi tiedossa (Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024))
Kirjoittelin tästä tiedon metsästyksestä hiukan eri kulmilta artikkelit SHPS:n Korsteeni ja SLHY:n Laiva -lehtiin. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Sitä kautta voi myös poikia lisää tietoa, ja kuvia.
Asiakasriesteilyjä oli luvassa viikon torstain ja perjantain illalla, joten höyrypannujen lämmittelyt piti aloittaa jo tiistaina. Koska käyn ansiotöissä ehdin mukaan auttamaan vasta iltapäivällä, mutta kyllä niistäkin saa helposti sen minimin neljä tuntia konehuoneeseen, ja paljon päälle.
Sain ajopäivinä myös kansipäivät kun hoidin radioliikennettä ja köysiä, ja olin ruorissakin hetken.
Kummallakin keikalla ajoimme suurinpiirtein samanlaisen keikan, Hietalahdesta ulos, Särkästä sisään, Neljän Viitan Karin ohi, Kustaanmiekasta ulos ja siitä Katajaluodon ympäri ja takaisin kotiin Hietalahteen. Perjantaina mahdutimme kierrokseen vierailun kasinolla.
Saimme telakalta kurottajan jossa on kikkakauha ja osaava kuski. Homma olikin odotettua helpompaa. Osaava kauhakuski sai ujutettua kaksi lavallista molempien laipioiden hiilibokseihin. Puolivälissä hommaa laiva veivattiin omilla koneilla ja köysien varassa kerran ympäri. Aikaa tuossa toki meni, pääsin himaan vasta puolen yön jälkeen.
Kivihiilen saatavuudessa tulee ongelmia tulevaisuudessa kun pääkaupunkiseudun kivihiilivoimalat yksitellen lopettavat. Vielä jäi yksi lavallinen kivihiiltä varastoon.
Lisää läppää ja erityisesti kuvia tältä risteilykierrokselta sinitaivaan ketjussa https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3l3szxglrcm2n
Vielä on punainen avokupla tarjolla, jos jotakuta kiinnostaa?
 |
| Laivat Kuhmoisten Sahanrannassa |
Regatan höyrylaivat kokoontuivat aurinkoiseen Sysmän Suopeltoon, +27 °C. Teimme tällit S/S Joh-Parvainen -laivalle aamu kympiksi. Sain puhuttua vaimoni viemään minut paikalle jo hyvissä ajoin niin, että ehtisin mukaan lähtövalmisteluihin. Vaan kommunikaatio ei ole laivurin vahvin laji, regattalaivasto olikin lähdössä Suopellosta jo heti ysin jälkeen. Ehdin mukaan vain juuri ja juuri. Se niistä valmisteluista.
 |
| Metsä, Hovinsaari ja Joh-Parviainen Tehin selällä |
Sain konemestari Turmiolta ja apulaiskonemestari Pälältä orientaation konehuoneeseen ja höyrypannun lämmittämiseen. Koska olin mukana nuorempana apulaislämmittäjäharjoittelijana (kai virallinen titteli?) niin halonheitto osui kohdalleni. Edellisessä halostuksessa oli mukaan valikoitunut isoja, hyvin kelottuneita mutta silti painavia mäntyhalkoja. Laiva söi niitä kuin tulitikkuja.
 |
| Allekirjoittanut, varustaja ja matkamme kapteeni Joonas sekä konemestari Turmio |
Perillä Kuhmoisissa meitä odotti useampisatapäinen yleisö. Rannassa soi hanuri ja sinne oli jostain hairahtanut myös mobilisteja wanhoine autoineen. Tilaisuuden selostaja saatiin hiljaiseksi perinnemekanismilla eli höyrypillien yhteissoitolla. Rannan yleisöohjelmassa oli mm. poniratsastusta ja joogaa mitkä harmiksemme missasimme. Näiden tapahtumamagneettien lisäksi yleisö vieraili laivoilla ahkerasti samalla kun S/S Metsä kävi lähisaaristossa vieraiden kanssa useammallakin ajelulla.
Itse seisoin osan ajasta hyvin lämmitetyssä konehuoneessa tarinoimasta höyrytekniikasta ja mm. höyryhinaajan potkurin koosta. Pokkanaamalla arvasin S/S Joh-Parviaisen potkurin mitaksi kaksi metriä. Myöhemmin illalla Parviaisen kapteeni ja varustaja Joonas kertoi potkurin mitaksi 1,98 metriä. Arvaamalla ne konemiehetkin seilaa.
 |
| Halostus osittain jo hoidettu |
Illalla satamassa oli tapahtuma, jossa soitettiin kovaäänistä kasaridiskomusiikkia ja juotiin aikuisten sihijuomia. Kuulin myös, että kovasti etukäteen hehkutettu laivan roihalan jatkodisko oli odotettua pienempi tapahtuma, mutta miesmuistin mukaan menestys kuitenkin. Myös höyrypannuun oli pantu tulet yöllä yhden aikaan, ja uudelleen aamulla kuudelta. Itse missasin kaikki nämä yö-regatan merkkipaalut. Pääsin kuitenkin heti aamusta jo nostelemaan paineita, heittämään halkoja ja rasvaamaan jäykkiä niveliä (myös koneesta).
Keli oli eilistä hiukan viileämpi, vain +23 °C. Sääennuste lupasi ukkosia mutta ei sellaisia matkalla näkynyt. Tuulta tai laineita ei ollut juuri nimeksikään, Virmailan selällä oli järven pinta lähes peilinä. Kaikenkaikkiaan siis aivan mahtava ajelukeli.
Suvullamme on mökki Pulkkilanharjun Huutoniemessä. Tuo osui matkan varrelle ja teimme Pulkkilanharjun ohiajon rantaa pitkin. Normaalistihan väylä menee Karsalmen sillalta suoraan Asikkalanselän poikki kohti Vääksyä. Huutoniemi sai ansaitsemansa höyrypillitervehdykset.
 |
| Mökkinaapurin nappaama kuva Huutoniemen ohituksesta |
Lisää kuvia sosiaalisessa mediassa:
Samat ohjeet kelpaavat sekä Fiat 124 Spider (2017-2020) että Mazda MX-5 Miata (ND 2016 +) autoon, onhat tuo Fiat oikeasti Fiata. Kaiken muun yhteisen lisäksi Fiatissa on Mazdan avain.
Avaimeen menee yksi kappale CR2025 pattereita.
Väännät molemmat puolet alkuun, sitten kuoren takakansi jo napsahtaa auki sormivoimin.
Patteri vaihtoon, uusi paikalleen samoin päin kuin mitä se wanha siellä oli. Patterin suojapyörylä paikalleen, takakansi naps kiinni ja vara-avain takaisin paikalleen.
Hommaan menee ehkä minuutti. Plus mitä sulla kului tän ohjeen etsimiseen ja lukemiseen.
Tai mikä yllätys se on yli 50v rumpujarrutekniikan kanssa? Korjaamolla piti sitten vaihdella jarrukenkiä ristiin ja ajella vähän rajummin niin, että jarrut meni kakkosella läpi. Mutta nyt on taas pari vuotta ajettavaa.
1) Uudet sulat
Näistä wanhoista lähtee kumit jo irti, suorastaan nolot. Perhana, joka 20s vuosi tuokin hoidettava.
Uudet sulat löytyi helposti ja edullisesti, tosin piti ostaa kahta eri merkkiä ja toinen takalasin sulkana kun muuten ei ollut tarpeeksi lyhyitä. Nykyautoissa on isommat akkunat.
Kumpikin puoli pimeänä. Oletin etukäteen, että tää on varmaan vain auki ja WD40:stä päälle. Mutta lopulta kummankin puolen polttimo oli palanut.
Onneksi mulla on noita polttimoita hyllyssä useampikin kappale. Prätkissä on samoja polttimoita.
Etukäteen ajattelin, että tämä on suuritöisin näistä. Vaihdoin kuplaan 2022 katsastusten vaatimuksena uudet ajovalot (Kuplaan uudet ajovalot ja luomet (20.7.2022)) ja jo silloin totesin ne polttimoiden kannat niissä paljon niitä vanhempia huonommiksi.
Vika on siis varmaankin siellä. Mutta kun tutkin ja pähkäilin ja mittailin niin koko parkeille ei tullut sähköä. Ja oudosti vain vasen takaparkki ja rekkarivalo toimi, molemmat oikeat ja vasen etu pimeitä. Sähkökuvan mukaan vasemmalle ja oikealle on omat erilliset sulakkeet.
Lopulta oikean puolen vika oli sulake plus palaneet lamput, ja vasemmalla palanut lamppu. Oliskohan kaikilla näillä palaneilla vilkkujen ja parkkien lampuilla ja palaneella sulakkeella joku myyginen (mystisen maaginen) yhteys?
Mutta sain kuin sainkin kaikki valot toimimaan niinkuin pitää.
4) Töötti on mykkä. 
Ainakin parkit toimii!
Töötissä on ollut murheita ennenkin (Kesäautolle keväthuoltoa (1.5.2011)) ja luulen, että rosmon jäljilä tehdyssä rempassa (Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)) jotain on ehkä jäänyt kytkemättä.
Tämä tööttiongelma ei ratkennut edes kolmannen vuoden sähköinsinööriopiskelijan avulla vaikka kuinka mittailimme ja nuuskimme sähkökaaviota (joka ei ehkä pidä paikkaansa). Ainakin ratin painikkeesta puuttui kokonaan toinen johto tuon rosmorempan jäljiltä mutta sekään ei ratkaissut ongelmaa. Siirsin homman siis luottokorjaamolle.
Samalla pitänee katsella mitä muuta laitettavaa on tiedossa, ainakin parkkivalot edessä on pimeänä. Katsastus pitää hoitaa 5.7.2024 mennessä.
 |
| Vika ajelu ennen pakkovakuutuksia |
Selvittelin vakuutusten hintoja meidän kahdelle Harrison -pyörälle viidestä eri yhtiöstä. Hinnat oli 79,- € ja 450,- € välissä, per vuosi ja per pyörä. Meille siis vuosittain lisäkulu jotain 160,- ja 900,- € välissä.
Tässä on tainnut jäädä kuluttajien edunvalvonta tekemättä, tai tällä alueella ei ole ketään kuka valvoisi kuluttajien etua.
Muutenkin tuo tuntuu nyt ainakin aluksi olevan melkoinen villli länsi. Osa yhtiöistä on hinnoitellut tuotteensa niin, ettei kukaan hölmö niitä vain ostaisi. Osalla ei saa edes tarjousta ilman runkonumeroja (mites vaikka omavalmisteet?), osalla samaan laariin menee ihan kaikki kevytajoneuvot, osa tulkitsee yli 25km/h kulkevat fillarit mopoiksi ja yksi sanoi suoraan että ei me haluta tätä myydä (saako edes kieltäytyä jos se on lakisääteinen pakollinen?).
Kukaan ei oikein osannut sanoa, voiko vakuutuksen irtisanoa talveksi? Pyörää ei kuitenkaan voi laittaa "seisontaan" koska Trafi hallitsee rekisteröityjen ajoneuvojen liikennekäytöstä poistoja. Paitsi että mulla on itselläni If:stä prätkälle wanha vakuutus jossa kuitenkin on tuo seisotuskäytäntö.
Ihme, että en ole bongannut mediasta tästä paljoakaan porinaa. Olenko vain ollut sokea vai eikä valtamedia ole hogannut tätä sekasotkua vielä?
Laiva on todella valokuvauksellinen kaunotar, kunhan ei kuvaa liian läheltä. Tarkemmalla tarkastelulla aika suuritöinen kohde. Ei siis sovi meille. Harmittaa.
Tänä viikonloppuna tarkoitus oli päästä sitten kevään kunniaksi koeajolle. Vaan vanha rouva ei päästänyt.
Paineet saatiin ylös mutta hotwellistä tuli koko ajan ylivuotoa niin, että köysiä ei uskallettu irroittaa ennen kuin vika on korjattu. Pähkimme ongelmaa sitten koko päivän.
Ehkä parasta koulutuksessa oli juuri oikean ongelman selvittely, sensijaan että kaikki olisi mennyt ns smooth ilman murheita. Eihän nämä vanhat laitteet koskaan kuitenkaan toimi ihan sulavasti, ilman mitään mutkia.
Ja ehtihän tuossa konetta kuitenkin käyttämään ja kumpaankin suuntaan, hikihanoja ja muita venttiileitä availemaan ja sulkemaan, telegraafiprotokollaa harjoittelemaan ja paljon muuta.
Laitoin laivasta enemmän kuvia ja videoita sinitaivaaseen ketjuun https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3ks7lvjn7og2v
 |
| Kouluttajamme oma opinnäytetyö, minihöyrykone |
Itkuiineksessä (auton uusi nimi, kun sen automatiikka piipittelöee seinistä, ruohonkorista, lähellä olevista autoista jne) on maalissa muutama murhe. Oven reunasta on muutaman millin matkalta maali kadonnut, ja konepellissä on yksi piste mistä puuttuu maali.
Malaamisessa en käytä purkin korkissa olevaa sutia, se on aivan iian karkea pieneen pistemaalaamiseen. Sensijaan käytän isoäitivainaan hammaslääkärivälineitä, erityisesti terävät karieksen poiston tarkoitetut piikit ovat hyviä tarkkaan pistemaalaamiseen.
Isoisäni isoisä Janne Ahonen oli veneliikkeen pitäjä ja höyrylaivuri Kuopiossa. Perinnetiedon mukaan Janne kuoli hukkumalla. Uteliaisuuttani kaivelin Jannen wanhoista laivoista tietoja. Perhekronikasta selvisi, että laivat olivat nimiltään Urpo ja Uskallus.
Finnasta löytyi Urpo höyrylaivasta yksi kuva myöhemmiltä ajoilta. Kuva on useampi vuosikymmen sen jälkeen kun Ahosen perikunta myi sen eteenpäin Saastamoiselle, joko vuodelta 1949 tai 1950. Alunperin laiva oli eri näköinen. Värittelin kuvan osin tekoälyllä ja osin käsin.
Blueskystä sain apua historian kaiveluun (ks koko ketju tästä) sekä kuvia vanhoista dokumenteista.
Savolaisten suussa Gustaf Moenting ei kuitenkaan taipunut. Puheissa ja lehtiartikkeleissa nimeksi tuli Sourun Monttu tai Monttoni.
Janne Ahonen osti laivan rautaruukin omistajalta kauppaneuvos Isak Löfiltä vuonna 1910. Janne antoi matkustajahöyryn nimen Urpo. Se Monttu oli kai hankala Jannenkin lausua.
Janne kuitenkin kuoli hukkumalla jo vuonna 1911. Oletimme suvussa aina, että Janne hukkui näissä laivurihommissa.
Tämä oli aika säväyttävä lisätieto. Että hukkui likaviemäriin kännissä... Tuota ei ollut kirjoitettu perhekronikkaan.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta en löytänyt wanhoja valokuvia Ahosten lyhyeltä omistajankaidelta 1910-1913, tai ajalta ennen noita Saastamoisen tekemiä muutoksia. Paitsi tuo ylempänä oleva telakan rakennekuva Gustaf Moentingista.
Saastamoinen teki laivaan isot muutostyöt, kuvan perusteella laipioiden ja kannen korotus, uudet kansirakenteet jne muutokset matkustajalaivasta hinaajaksi. Samalla vuosi 1913 merkittiin Urpon rakennusvuodeksi.
Urpo romutettiin Kuopiossa 1950-luvulla. Laivaa ei siis enään ole.
Siitä toisesta Jannen laivasta, Uskallus nimisestä Kuopion vesillä joskus 1895 ja 1911 välissä liikkuuneesta höyrylaivasta en löytänyt mitään, ei edes lehtijuttuja. Niitä yleensä edes on. Nimi taitaa olla liian usien normitekstissä joten tiedon kaivamiseen menee paljon enemmän aikaa.
