Höyrylaivan konemestarin apulaisena Päijänteellä

Laivat Kuhmoisten Sahanrannassa
Pääsin Päijänteen höyrylaivaregattaan hakemaan praktiikoita hörykoneenhoitajan kirjaa varten. Regatta pidettiin Kuhmoisissa 26.7.2024 ja mukana olivat höyrylaivat Metsä, Aure, Joh-Parviainen ja ylävesiltä Hovinsaari. Kumoisissa oli peräkärryssä esillä vielä myös Kellokallio 2.

Regatan höyrylaivat kokoontuivat aurinkoiseen Sysmän Suopeltoon, +27 °C. Teimme tällit S/S Joh-Parvainen -laivalle aamu kympiksi. Sain puhuttua vaimoni viemään minut paikalle jo hyvissä ajoin niin, että ehtisin mukaan lähtövalmisteluihin. Vaan kommunikaatio ei ole laivurin vahvin laji, regattalaivasto olikin lähdössä Suopellosta jo heti ysin jälkeen. Ehdin mukaan vain juuri ja juuri. Se niistä valmisteluista.

Metsä, Hovinsaari ja Joh-Parviainen Tehin selällä
Tehin selän yli matkaa Kuhmoisiin on noin 25km. Matkanopeudella tämä tarkoittaa konehuoneessa noin 2½ tunnin huhkimista. Olin esikertalaisena hommissa konehuoneessa samalla kun laiva liikkuu, kaikki aikaisemmat kerrat olen ollut tekemässä erilaisia kunnostus ja valmisteluhommia, tai laiturissa  pannun ja koneen lämmitystä jne. Tällä tahdilla saan siis ne praktiikat tehdyksi joskus kun olen eläkkeellä.

Sain konemestari Turmiolta ja apulaiskonemestari Pälältä orientaation konehuoneeseen ja höyrypannun lämmittämiseen. Koska olin mukana nuorempana apulaislämmittäjäharjoittelijana (kai virallinen titteli?)  niin halonheitto osui kohdalleni. Edellisessä halostuksessa oli mukaan valikoitunut isoja, hyvin kelottuneita mutta silti painavia mäntyhalkoja. Laiva söi niitä kuin tulitikkuja. 


Halkoa sai mättää kumpaankin pesään 10 minuutin välein. Hiukan yli viisikymppisen toimistoduunarin pulssi nousi nopeasti samoihin lukemiin mitä naaman punaisuus osoitti. Kävin välillä happihyppelemässä kannella. Pälä luuli saaneensa vapaapäivän halonheitosta, mutta joutui kyllä hiukan jelppimään. Mittasimme matkalla konehuoneen lämmöksi +36 °C.

Allekirjoittanut, varustaja ja matkamme kapteeni Joonas sekä konemestari Turmio
Heti kun olin oppinut monimutkaisen halonheiton opettelin Pälän johdolla myös Joh-Parviaisen koneen rasvaamisen. Taisin saada ylennyksen nuoremmaksi apulaisrasvariharjoittelijaksi.

Perillä Kuhmoisissa meitä odotti useampisatapäinen yleisö. Rannassa soi hanuri ja sinne oli jostain hairahtanut myös mobilisteja wanhoine autoineen. Tilaisuuden selostaja saatiin hiljaiseksi perinnemekanismilla eli höyrypillien yhteissoitolla. Rannan yleisöohjelmassa oli mm. poniratsastusta ja joogaa mitkä harmiksemme missasimme. Näiden tapahtumamagneettien lisäksi yleisö vieraili laivoilla ahkerasti samalla kun S/S Metsä kävi lähisaaristossa vieraiden kanssa useammallakin ajelulla.

Itse seisoin osan ajasta hyvin lämmitetyssä konehuoneessa tarinoimasta höyrytekniikasta ja  mm. höyryhinaajan potkurin koosta. Pokkanaamalla arvasin S/S Joh-Parviaisen potkurin mitaksi kaksi metriä. Myöhemmin illalla Parviaisen kapteeni ja varustaja Joonas kertoi potkurin mitaksi 1,98 metriä. Arvaamalla ne konemiehetkin seilaa.

Halostus osittain jo hoidettu
Kuhmoisten kaupunki tarjosi tankkausmateriaaliksi kuivaa koivuhalkoa 16 kuutiota, siis neljä kuutiota paattia kohden. Yleisö osallistui semi-innokkaasi halostamisen alkuun ensimmäiselle laivalle. Hoidimme sitten loput höyryporukalla sisään halkobokseihin. Onneksi S/S Auressa oli erinomaiset halkokärrit tukemassa hommaa. 

Illalla satamassa oli tapahtuma, jossa soitettiin kovaäänistä kasaridiskomusiikkia ja juotiin aikuisten sihijuomia. Kuulin myös, että kovasti etukäteen hehkutettu laivan roihalan jatkodisko oli odotettua pienempi tapahtuma, mutta miesmuistin mukaan menestys kuitenkin. Myös höyrypannuun oli pantu tulet yöllä yhden aikaan, ja uudelleen aamulla kuudelta. Itse missasin kaikki nämä yö-regatan merkkipaalut. Pääsin kuitenkin heti aamusta jo nostelemaan paineita, heittämään halkoja ja rasvaamaan jäykkiä niveliä (myös koneesta).

Ensimmäiset regattahöyryt irroittautuivat jo kympin maissa, ja meilläkin oli täysi höyry päällä jo ennen yhtätoista. Parviainen pääsi irti viimeisenä. Kuhmoisista Vääksyn telakalle on matkaa noin 55km, tähän meni hiukan yli 5 tuntia. Tänä sunnuntaina en ollut konehuoneessa kuin aamun, ja matkan varrella satunnaisia pistäytymisiä. Tein päivän aikana lokinvahdin hommia sillalla. 

Keli oli eilistä hiukan viileämpi, vain +23 °C. Sääennuste lupasi ukkosia mutta ei sellaisia matkalla näkynyt. Tuulta tai laineita ei ollut juuri nimeksikään, Virmailan selällä oli järven pinta lähes peilinä. Kaikenkaikkiaan siis aivan mahtava ajelukeli.

Suvullamme on mökki Pulkkilanharjun Huutoniemessä. Tuo osui matkan varrelle ja teimme Pulkkilanharjun ohiajon rantaa pitkin. Normaalistihan väylä menee Karsalmen sillalta suoraan Asikkalanselän poikki kohti Vääksyä. Huutoniemi sai ansaitsemansa höyrypillitervehdykset.

Mökkinaapurin nappaama kuva Huutoniemen ohituksesta
Asian vierestä asiaa. Merikartoissa harjun salmet on muuten nimetty Käkisalmeksi ja Karisalmeksi. Paikalliset Pulkkilanharjussa ja Kukonharjun taajamassa lausuvat  ne kuitenkin Käksalmeksi ja Karsalmeksi. Karttamiehelle on kai sattunut kirjoitusvirhe.

Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata

Avaimen patterin vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Taitaa olla toinen kerta kun vaihdan avaimen autoon. Edellisestä kerrasta en vain kirjoittanut mitään.

Samat ohjeet kelpaavat sekä Fiat 124 Spider (2017-2020) että Mazda MX-5 Miata (ND 2016 +) autoon, onhat tuo Fiat oikeasti Fiata. Kaiken muun yhteisen lisäksi Fiatissa on Mazdan avain.

Avaimeen menee yksi kappale CR2025 pattereita.

Avaimen avaaminen onnistuu kotikonstein. Ensin tuo fyysinen vara-avain lähtee irti siitä takapuolen nipukasta painamalla. Tähän et tarvitse mitään työkalua.

Seuraavaksi itse avaimen muovirunko napsahtaa  auki varovaisesti vääntämällä noista korvista. Kuvassa mulla on apuna voiveitsi, tuohon kelpaa hyvin vaikkapa pieni lattapää ruuvari.

Väännät molemmat puolet alkuun, sitten kuoren takakansi jo napsahtaa auki sormivoimin.

Kannen alta paljastuu pyöreä patterin suojakuori joka lähtee irti sormin. Se on tiivistetty tuolla kuvan oranssilla o-renkaalla. Katso, että et vahingoita tuota o-rengasta.

Patteri vaihtoon, uusi paikalleen samoin päin kuin mitä se wanha siellä oli. Patterin suojapyörylä paikalleen, takakansi naps kiinni ja vara-avain takaisin paikalleen. 

Hommaan menee ehkä minuutti. Plus mitä sulla kului tän ohjeen etsimiseen ja lukemiseen.

Kupla leimattu, tulikin jarrumurhe

Luottokorjaamo sai töötin kuntoon (Kuplan katsastustoimet kesäpuhteina (27.6.2024)). Itse töötti piti vaihtaa ja siellä oli jotain sähkömurhetta myös. Mutta ekassa katsastuksessa tuli  yllätyshylky jarruista. 

Tai mikä yllätys se on yli 50v rumpujarrutekniikan kanssa? Korjaamolla piti sitten vaihdella jarrukenkiä ristiin ja ajella vähän rajummin niin, että jarrut meni kakkosella läpi. Mutta nyt on taas pari vuotta ajettavaa.

Kuplan katsastustoimet kesäpuhteina


Tein listan kuplaan tehtävistä hommista ennen katsastusta. Leimahan piti hoitaa 5.7.2024 mennessä. Vain neljä helppoa hommaa.

1) Uudet sulat

Näistä wanhoista lähtee kumit jo irti, suorastaan nolot. Perhana, joka 20s vuosi tuokin hoidettava. 

Uudet sulat löytyi helposti ja edullisesti, tosin piti ostaa kahta eri merkkiä ja toinen takalasin sulkana kun muuten ei ollut tarpeeksi lyhyitä. Nykyautoissa on isommat akkunat.

2) Etuvilkut ei vilku

Kumpikin puoli pimeänä. Oletin etukäteen, että tää on varmaan vain auki ja  WD40:stä päälle. Mutta lopulta kummankin puolen polttimo oli palanut.

Onneksi mulla on noita polttimoita hyllyssä useampikin kappale. Prätkissä on samoja polttimoita. 


3) Etuparkkivalot ei toimi. 

Etukäteen ajattelin, että tämä on suuritöisin näistä. Vaihdoin kuplaan 2022 katsastusten vaatimuksena  uudet ajovalot (Kuplaan uudet ajovalot ja luomet (20.7.2022)) ja jo silloin totesin ne polttimoiden kannat niissä paljon niitä vanhempia huonommiksi.

Vika on siis varmaankin siellä. Mutta kun tutkin ja pähkäilin ja mittailin niin koko parkeille ei tullut sähköä. Ja oudosti vain vasen takaparkki ja rekkarivalo toimi, molemmat oikeat ja vasen etu pimeitä. Sähkökuvan mukaan vasemmalle ja oikealle on omat erilliset sulakkeet. 

Lopulta oikean puolen vika oli sulake plus palaneet lamput, ja vasemmalla palanut lamppu. Oliskohan kaikilla näillä palaneilla vilkkujen ja parkkien lampuilla ja palaneella sulakkeella joku myyginen (mystisen maaginen) yhteys?

Mutta sain kuin sainkin kaikki valot toimimaan niinkuin pitää.

Ainakin parkit toimii!
4) Töötti on mykkä. 

Töötissä on ollut murheita ennenkin (Kesäautolle keväthuoltoa (1.5.2011)) ja luulen, että rosmon jäljilä tehdyssä rempassa  (Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)) jotain on ehkä jäänyt kytkemättä.

Tämä tööttiongelma ei ratkennut edes kolmannen vuoden sähköinsinööriopiskelijan avulla vaikka kuinka mittailimme ja nuuskimme sähkökaaviota (joka ei ehkä pidä paikkaansa). Ainakin ratin painikkeesta puuttui kokonaan toinen johto tuon rosmorempan jäljiltä mutta sekään ei ratkaissut ongelmaa. Siirsin homman siis luottokorjaamolle. 

Vihreä kupla lähti

Sain myydyksi mulla ajossa, huollossa, hoidossa, säilössä ja myynnissä olleen vanhan tätini vanhan vihreän kuplan! Tosin vielä on lopulliset kaupat tekemättä, mutta hölmönä luotan kyseiseen ostajaan.

Kuplaan uusi akku, heti taas seitsemän vuoden jälkeen

Kuplan akku oli simahtanut viime syksyn pikkupakkasilla. Huomasi sen kun auto piti työntää talliin ajamisen sijaan. Kesä alkoikin uuden akun hankkimisella, edellinen oli hankittu 2017 (Kuplaan uusi akku (28.5.2017)). 

Samalla pitänee katsella mitä muuta laitettavaa on tiedossa, ainakin parkkivalot edessä on pimeänä. Katsastus pitää hoitaa 5.7.2024 mennessä.

Valtava varainsiirto kuluttajilta vakuutusyhtiöille

Vika ajelu ennen pakkovakuutuksia
Lainsäädäntö muuttuu viikon päästä 1.6.2024 niin, että sähköpolkupyörille ja muillekin kevyille sähköajoneuvoille, esim scuuteille tulee pakolliseksi liikennevakuutus. Pakko ei tosin koske pyöriä joiden moottori kytkeytyy pois 25kmh nopeudessa ja joka ei toimi ilman polkemista.

Selvittelin vakuutusten hintoja meidän kahdelle Harrison -pyörälle viidestä eri yhtiöstä. Hinnat oli 79,- € ja 450,- € välissä, per vuosi ja per pyörä. Meille siis vuosittain lisäkulu jotain 160,- ja 900,- € välissä.

Tässä on tainnut jäädä kuluttajien edunvalvonta tekemättä, tai tällä alueella ei ole ketään kuka valvoisi kuluttajien etua. 

Muutenkin tuo tuntuu nyt ainakin aluksi olevan melkoinen villli länsi. Osa yhtiöistä on hinnoitellut tuotteensa niin, ettei kukaan hölmö niitä vain ostaisi. Osalla ei saa edes tarjousta ilman runkonumeroja (mites vaikka omavalmisteet?), osalla samaan laariin menee ihan kaikki kevytajoneuvot, osa tulkitsee yli 25km/h kulkevat fillarit mopoiksi ja yksi sanoi suoraan että ei me haluta tätä myydä (saako edes kieltäytyä jos se on lakisääteinen pakollinen?). 

Kukaan ei oikein osannut sanoa, voiko vakuutuksen irtisanoa talveksi? Pyörää ei kuitenkaan voi laittaa "seisontaan" koska Trafi hallitsee rekisteröityjen ajoneuvojen liikennekäytöstä poistoja. Paitsi että mulla on itselläni If:stä prätkälle wanha vakuutus jossa kuitenkin on tuo seisotuskäytäntö.

Ihme, että en ole bongannut mediasta tästä paljoakaan porinaa. Olenko vain ollut sokea vai eikä valtamedia ole hogannut tätä sekasotkua vielä?
 

M/S Kostia Pimeesalmen telakalla

Kävin katsomassa M/S Kostia laivaa erään duunikeikan yhteydessä Pimeensalmen telakalla. 

Laiva on todella valokuvauksellinen kaunotar, kunhan ei kuvaa liian läheltä. Tarkemmalla tarkastelulla aika suuritöinen kohde. Ei siis sovi meille. Harmittaa.

S/S Vetäjä V kevätkäynnistys

Teimme toissa viikonloppuna S/S Vetäjä V:lla kevätkäynnistystä valmistelevia hommia, mutaluukkujen kiinnitystä, putkistojen valmistelua ja kiinnityksiä jne jotka pitää tehdä ennen painekoetta. Homma on samalla osa höyrykoneopin koulutuksen (Höyrykoneoppia Turussa (27.4.2024)) käytännön osuutta.

Tänä viikonloppuna tarkoitus oli päästä sitten kevään kunniaksi koeajolle. Vaan vanha rouva ei päästänyt. 

Paineet saatiin ylös mutta hotwellistä tuli koko ajan ylivuotoa niin, että köysiä ei uskallettu irroittaa ennen kuin vika on korjattu. Pähkimme ongelmaa sitten koko päivän. 

Ehkä parasta koulutuksessa oli juuri oikean ongelman selvittely, sensijaan että kaikki olisi mennyt ns smooth ilman murheita. Eihän nämä vanhat laitteet koskaan kuitenkaan toimi ihan sulavasti, ilman mitään mutkia.

Ja ehtihän tuossa konetta kuitenkin käyttämään ja kumpaankin suuntaan, hikihanoja ja muita venttiileitä availemaan ja sulkemaan, telegraafiprotokollaa harjoittelemaan ja paljon muuta.

Laitoin laivasta enemmän kuvia ja videoita sinitaivaaseen ketjuun https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3ks7lvjn7og2v

 
Yllä videolla höyrykoneen lämmityskäyttöä. Taustalla kuuluva hakkaava ääni ei tule höyrykoneesta vaan vesipumpusta. Itse höyrykone lähinnä sihahtelee ja puhisee, kuin viisikymppinen mies miettimässä jotain ongelmaa.


Kevättalkoissa S/S Tursolla

Taustalla höyrypannun tuliputket joita juuri on hoonattu ja putsattu raivokkaasti. S/S Tursolla näitä höyrypannuja on kaksi kappaletta, ja kummassakin kaksi tulipesää ja kahdet tuliputket.

Höyrykoneoppia Turussa

Ammattikoulun (Merenkulun höyrykoneoppia ja koneenhoitajan tutkinto (23.3.2024)) höyryosuudet pidettiin Turussa. Opintoihin kuului kattavasti teoriaa ja käytäntöä höyrytekniikasta.

Suuren osan olinkin tästä jo lukenut alan kirjallisuudesta, tosin uusimmatkin oppikirjat rupeavat jo olemaan satavuotiaita ja oman aikansa mukaisia, eli hankalalukuisia.

Parasta olikin jutella yksityiskohdista muiden kurssilaisten ja kouluttajan kanssa. Merenkulun höyryoppikurssit ovat kuulemma harvinaisia, edellisestä on jo kymmenkunta vuotta. Tulevalle syksylle suunnitellaan kuulemma uutta kierrosta.


Kouluttajamme oma opinnäytetyö, minihöyrykone
Paitsi että kävimme läpi teoriaa niin kouluttajalla oli mukana paljon osia ja komponentteja, mittareita, tiivisteitä, kokonaisia höyrykoneita, minikoneista ihan isompaan vanhaan veneen koneeseen (joka vielä oli  kuitenkin kahden miehen kannettavissa). 

Kirjoittelin tästä viikonlopusta myös sinitaivaalla, siellä enemmän myös kuvia: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3kr4rdj5ojq2f

Paikkomaali käyttikseen

Itkuiineksessä (auton uusi nimi, kun sen automatiikka piipittelöee seinistä, ruohonkorista, lähellä olevista autoista jne) on maalissa muutama murhe. Oven reunasta on muutaman millin matkalta maali kadonnut, ja konepellissä on yksi piste mistä puuttuu maali.


Hain samasta paikasta mistä aina haen prätkä- ja automaalit pikkupurkin "mersun keltaista". Oli sille joku koodikin. Lakkaa mulla on jo kaapissa. Näihin pistepaikkoihin en laita kaksikomponenttimaalia vaan tätä tavallisempaa maalia.

Malaamisessa en käytä purkin korkissa olevaa sutia, se on aivan iian karkea pieneen pistemaalaamiseen. Sensijaan käytän isoäitivainaan hammaslääkärivälineitä, erityisesti terävät karieksen poiston tarkoitetut piikit ovat hyviä tarkkaan pistemaalaamiseen.

Mersuun kesänakit

Asensin (tai se meillä asuva nuorempi insinööriopiskelija asensi) mersuun kesänakit. Kevät oli tänä vuonna myöhässä, äsken oli vielä kova takatalvi (Hurja takatalvi huhtikuun loppuun (23.4.2024)).

Talvinakkeja tutkaillessa huomasin, etä meille myytyjen vanteiden mukana tulleet MB -keskiöt eivät taidakaan olla ns aitoja. Tai ainakaan ne eivät ole talven kestäviä.

Pitänee kirjelmöidä toimittajalle tuosta(kin).

Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting

Isoisäni isoisä Janne Ahonen oli veneliikkeen pitäjä ja höyrylaivuri Kuopiossa. Perinnetiedon mukaan Janne kuoli hukkumalla. Uteliaisuuttani kaivelin Jannen wanhoista laivoista tietoja. Perhekronikasta selvisi, että laivat olivat nimiltään Urpo ja Uskallus.

Finnasta löytyi Urpo höyrylaivasta yksi kuva myöhemmiltä ajoilta. Kuva on useampi vuosikymmen sen jälkeen kun Ahosen perikunta myi sen eteenpäin Saastamoiselle, joko vuodelta 1949 tai 1950. Alunperin laiva oli eri näköinen. Värittelin kuvan osin tekoälyllä ja osin käsin.

Blueskystä sain apua historian kaiveluun (ks koko ketju tästä) sekä kuvia vanhoista dokumenteista.

Alunperin Urpo valmistui Lehtoniemen konepajalta 1891 Sourun Rautaruukille. Se ei ollut nimeltään Urpo vaan matkustajahöyrylaiva Gustaf Moenting

Savolaisten suussa Gustaf Moenting ei kuitenkaan taipunut. Puheissa ja lehtiartikkeleissa nimeksi tuli Sourun Monttu tai Monttoni.

Janne Ahonen osti laivan rautaruukin omistajalta kauppaneuvos Isak Löfiltä vuonna 1910. Janne antoi matkustajahöyryn nimen Urpo. Se Monttu oli kai hankala Jannenkin lausua.

Janne kuitenkin kuoli hukkumalla jo vuonna 1911. Oletimme suvussa aina, että Janne hukkui  näissä laivurihommissa. 

Yllätysekseni löysin Jannen kuolemasta artikkelin Raivaaja -lehdestä vuodelta 1911. Artikkeli tuotti uutta valoa Janne poismenoon: "...weneliikkeen harjoittaja Janne Ahonen oli juowuksissa kävellyt Kuopiosta Haapaniementietä likawiemärisillalle josta putosi järween. Vaikka lähelle sattuneet huudon kuultuaan meniwät apuun, ei A:ta woitu enään henkiin wirwoittaa."

Tämä oli aika säväyttävä lisätieto. Että hukkui likaviemäriin kännissä... Tuota ei ollut kirjoitettu perhekronikkaan.

Laiva jäi siis perikunnalle alle kaksi vuotta sen hankkimisen jälkeen. Perikunta möi laivan vuonna 1913 H. Saastamoiselle

Sitkeästä etsimisestä huolimatta en löytänyt wanhoja valokuvia  Ahosten lyhyeltä omistajankaidelta 1910-1913, tai ajalta ennen noita Saastamoisen tekemiä muutoksia. Paitsi tuo ylempänä oleva telakan rakennekuva Gustaf Moentingista.

Saastamoinen teki laivaan isot muutostyöt, kuvan perusteella laipioiden ja kannen korotus, uudet kansirakenteet jne muutokset  matkustajalaivasta hinaajaksi. Samalla vuosi 1913 merkittiin Urpon rakennusvuodeksi.

Urpo romutettiin Kuopiossa 1950-luvulla. Laivaa ei siis enään ole.

Siitä toisesta Jannen laivasta, Uskallus nimisestä Kuopion vesillä joskus 1895 ja 1911 välissä liikkuuneesta höyrylaivasta en löytänyt mitään, ei edes lehtijuttuja. Niitä yleensä edes on. Nimi taitaa olla liian usien normitekstissä joten tiedon kaivamiseen menee paljon enemmän aikaa.


Merenkulun höyrykoneoppia ja koneenhoitajan tutkinto

Päätin viime syksynä lähteä opiskelemaan aikani kuluksi merenkulun koneoppia ja höyrykonetekniikkaa.

Tähän tuli tilaisuus kun Suomen Höyrypursiseura (SHPS) tarjosi jäsenilleen mahdollisuutta koulutukseen. Pätevöityneitä höyrykoneenhoitajia kun ei ole riittävästi ja keski-ikäkin on jo eläkeläisten kategoriassa. Jos jotain ei tehdä rupeaa laivat jäämään satamiin.

Koulutus kestää puoli vuotta ja liki kaikki viikonloput, ja siihen pitää saada päälle vielä praktiikoita useampi sata meripäivää. Taidan itsekin ehtiä eläkkeelle ennen varsinaista valmistumista ja Trafin antamaa varsinaista kirjaa. Mutta teoriat valmistuu nyt keväällä.

Joku veti käyttiksen kylkeen skraidun - Lähti myllytyksellä

Joku veti käyttiksen kylkeen monen metrin mittaiset naarmut. Meillä asuva nainen oli parkkeerannut työhommissa Niittykummussa 2.2.2024 kun huomasi skraidun.

Tästä tietysti sitten rikosilmoitus, vakuutukseen vahinkoilmoitus, ja sitten tutulle automaalarille joka arvioi työn vakuutusyhtiölle. Mutta maalaripa otti myllykoneen käteen ja pyöritteli sitä hetken tuossa. Naarmut katosivat täysin.

Onnea matkassa.