Kierroslukutiedon korjaaminen ’for good’

Mulla on ollut ongelmia hyvälaatuisen kierroslukutiedon hankkimisen kanssa. Kierroslukutieto on ’likaista’ rpm:n pomppiessa säätöläppärin näytöllä noin 5 Hz taajuudella muutamia satoja kierroksien verran. Tämä on sitten osaltaan on aiheutanut kaikenlaisia hankaluuksia säätämisen kanssa.

Teipattu pyörijä kampuran päässä, sytkälevyn alla. Anturit pilkistävät levyn takapuolelta esiin.
Ylempänä HD:n oma alkuperäinen tunnistin, alempana Repen lisäke
Aluksi kierroslukutieto otettiin puolan johdosta, ja kun sen kanssa tuli tätä rpm:n hyppimistä teki Repe digitaalisen valoanturiin pohjaavan kierrosluvun lukijan. Tämä uutuus sijoitettiin suoraan alkuperäisen systytysanturin viereen ja myös sen kanssa oli aluksi kaikenlaisia hankaluuksia (Anturin pimeä päivä (10.6.2010) ja Rundianturiseikkailu ja omituiset voltit (10.2.2010)).Se ei myöskään korjannut ongelmaa ilmnan muita muutoksia.

Se tästä viritelystä kuitenkin selvisi, että käyttämäni MS1 Gibbo & Bowling ei osaa tavallisella CPU:lla tai edes extrakoodin kanssa laskea 45-asteen v2-koneen kierroslukua oikein. Toisaalta, lukemat oli kuitenkin sen verran hehtaarilla oikein, että pyörän sai sitkeästi hinkkaamalla mukavasti toimiviin säätöihin.

Alkuperäinen HD:n sytkäanturi perustuu magneettisuuteen. Valoanturin käytön kanssa oli jo alusta pitäen ajatuksena mahdollisuus teipata jälkimmäinen pyörijän rei-istä umpeen. Nyt kun peli oli talvella sopivasti levällään niin alumiiniteippi pujahti (ekojen koekäynnistysten jälkeen) jälkimmäiseen reikään vaivatta. Samalla tein TunerStudiolla MegaSquirttiin seuraavat konfiguraatiot: Kone kaksimukisesta even fire yksipyttyiseksi ja suuttimien staging simultaneously.

Kuvat (c) Matti T 2010

Hihnavedon yksityiskohtia

Enska levällään. Tässä näkyy hyvin jo vaihdettu uudemman vuosimallin vaihteiston spooriakseli. Pyörän vuosimalli on sellainen, että alkuperäinen vaihteiston ja kytkimen kiinnitys tulee kiila-akselilla ja tämä kyseinen kohta poiki jo kerran. Vaihdoimma siis varuiksi uudemman mallin ja paremmin kesävän spooriakselin tilalle. Samalla tuli uudet hihnapyörät hiukan helpommiksi löytää koska näitä spooriakselisia on tehty paljon enemmän.
Ahtimen akselin ja vetohihnapyörien tukilaakerlevy. Kuvassa mukana myös shimmilevyt omaksi muistutukseksi, että mikä levy kuuluu mihinkin väliin? Levy on umpialumiiniplootusta tehty ja todella tukevan oloinen. Toivottavasti se myös kestää. Itse veikkaan heikoimmaksi lenkiksi itse hihnaa...
Hihnapyörästö suurinpiirtein paikallaan ennen tukilaakerilevyä. Tästä näkee hyvin hihnan kierron. Ahdin on alinna keskellä olevan pyörän takana. Olisin halunnut hihnan tarkalla mitalla ilman ylintä hihnapyörää mutta kaksipuoleisia, 8mm hammasjaolla olevia yhden hampaan tarkkuudella tilattavia hihnoja ei saa, ellei niitä tilaa samantien 'kiinalaisen tehtaan tuotannon verran' varastoon. Piti siis tilata 'sopiva' listalta. Jos jollakulla on parempia hihnantilaustietoja niin kerro siitä!
Läheltä liippaa. Väliä on kuitenkin ainakin melkein milli joten ei tuon pitäisi ottaa edes lämmetessään kiinni. <kop><kop>
Enska kasassa juuri ennen ekaa koeakäyttöä.

Varotoimia vierasesineiden varalle

HD on pyöränä tunnettu siitä, että jokainen pultti pitää liimata kiinni. Ja ruuvilukitteen runsaasta käyttämisestä huolimatta kone saattaa ravistella pultit vähitellen irti.

Ahtimen imukaulaa vasten tuleva kaappari

Ahdetun puolen pultinkaappari

Ahtimen imuputki on kiinni pyörän lohkossa siten, että kiinnityspultti tulee imuputken sisäpuolelle kiinni. Tässä on siis aiheellisesti huolen paikka, jos nimittäin tällainen pultti pääsee karkuun kesken ajon hajottaa se aivan varmasti ahtimen siipipyörät, josta taas sitten saattaa pahimmassa tapauksessa seurata perusteellinen konerikko.

Tilanahtauden ja tiiveystarpeen takia kohteeseen ei oikein saanut putken läpi vievää pulttia jolloin pultin kanta olisi jäänyt ulkopuolelle ja irtoesineen vaaraa ei olisi. Halusin siis imupuolelle pultinkaapparit, ja Matti sellaiset ystävällisesti toteutti.

Toinen kaappari on valettu osaksi ahtimen imupäätyä vastaan tulevaan hiilikuitukappaleeseen. Tästä ensiökaapparista huolimatta voi ahdin jostain syystä hajota. Se voi leikata kiinni, ensiövedon hajoamiset saattavat aiheuttaa myös ahdinvaurion ja vaikkapa pieni kivi läpäisee pulttikaapparin. Ahdetulla puolella, ahtimen ja läppärungon välissä on myös muutama anturi ja niittipultti joista saattaa tulla vierasesineitä. Tällainen vierasesine ei saa päästä moottoriin asti, joten toinen kaappari on laminoitu imukaulaan juuri ennen läppärunkoa.

Näiden kaappareiden ei pitäisi juuri vaikuttaa virtauksiin, mutta ne vaikuttavat aivan varmasti omaan mielenrauhaani. Niiden avulla voin myös rajata mahdollisten tuhojen laajuutta. On tarpeeksi paha jos vaikka ahdin hajoaa lennossa, siihen ei kaipaa täyttä venttiili-mäntä-remonttia kaupan päälle.

Kuvat: (c) Matti T 2011

ADHD puhuu taas - Kevät kalkattaen tulevi!

ADHD puhui tänään jälleen monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Tämä kruunasi hikisen ja osittain vähäunisen rakenteluviikonlopun Tampereella!

Eräskin seikkailu oli löytää BDL:n hihnavedon mukana tulleeseen tuuma ja 5/16 mittaiseen kampiakselin mutteriin sopiva avain. Sellaista kun ei tallissa lojunut. Bauhausista löytyi onneksi kiinalainen 32mm avain joka saatiin pienellä paukuttelulla sopimaan tähän 32,6mm mutteriin.

Ekoissa savuissa huomasin, että kampikammio oli unohtunut tyhjentää. Sieltä sylki toista litraa öljyä pitkin penkkiä mutta se ei menoa juuri haitannut. Joka taupauksessa ADHD pamahti tulille laakista pitkähkön ja vaiherikkaan rakentelun jälkeen ekalla yrittämällä.

Kuvassa vilahtaa läppäri ja sen ruudulla TuneStudio jonka avulla voi taas käyttää kevään ja alkukesän erilaisten säätöjen hakemiseen.

Lisäkuvia ja juttuja rakentelusta myöhemmin, nyt voidaan kuitenkin juhlistaa ekoja savuja <kippis>

Ahtimen hiontaa

Matti hieroi mun Eaton M24:sta kulmia suoriksi niin, että pumppu mahtuu pyörän ja pohjapanssarin alle paremmin. Tämä tietenkin vaikuttaa ahtimen kotelon jäykkyyteen ja jäähdytykseen, rivoilla on muutakin hommaa kuin ulkonäkö.

Kuvassa on vasemmalla muokkaamaton Eaton M24 ja oikealla mun kappale josta on hiottu kuoresta ylimääräistä pois. Ahdin on kuvassa loppuasennukseen nähden väärinpäin: Yläpinnassa oleva hionta vapauttaa tilaa siis ahtimen alapuolelta, ahtimen ja pohjapanssarin välistä.


Unelmien tallissa on kunnon pelit ja vehkeet

Unelmien moottoripyörätallissa on seuraavia varusteita normaalien millisten ja tuumausten käsityökalujen lisäksi:
  • Sorvi
  • Jyrsin
  • Pylväsporakone
  • Sekä MIG että TIG, tulityötila
  • Prässi ja putkentaivutus vehkeet
  • Isohko nauhahiomakone jonka toisessa päässä kiillotuslaikka
  • Maalaustila 
  • Kuitu- ja komposiittityötila jossa voisi rauhassa 'pölyttää'
  • Isohko uuni vaikka jostain suurkeittiön jäämistöstä
  • Ultraäänipesuri sekä vanha tiskikone jostain suurkeittiöstä
  • Öljynerituskaivo viemäröinnissä
  • Erilaisia nostimia muutamia kappaleita. Kendonin perusmalli onkin jo hankintalistalla.
  • Hiekka- ja lasipuhallusvehkeet
  • Maailmanluokan pientarvikevalikoima pultteja, nippoja, niittejä jne.
  • Jääkaappi, pieni keittiö ja sohva
  • Vessa, suihku ja jääkaappi
  • Loputtomalla vitsi- ja tarinatulvalla varustettuja kavereita
...tai siis näillä pääsis ainakin mukavaan alkuun. 

Oheisessa videossa muuten Matti sorvailee alumiiniplootusta erääseen toiseen projektiin unikkeja pakoputkenpäitä.

Turhan työn taitaja

Pyörää purkaessa tuli samalla purettua taaempi pakokäyrä. Se oli tehty niin tiukalla mitoituksella, että vaikka itse putki ei koneen käydessä ottanut runkoon, niin putkessa ollut lämpöteippi oli nirhaantunut rikki. Tiukkaakin tarkempi sovitus siis. Lämpöteippi on tässä kohteessa paikallaan koska alkukäyrä menee aivan squirttiboksin vierestä. Teippihän eristää lämpöä tehokkaasti ja näin pahin lämpö saadaan ohjattua pois arasta kohdasta.

Lentokonetyyliset varmistukset rosterilangalla. Tähän on ihan oma työkalukin.
Koska tuo alkukäyrä on patarautaa tulee se tietenkin jälleen ruostumaan teipin alla rajusti. Mutta se on sitten tulevaisuuden murheita se. Turhaa työtä sinänsä, että tämä on sitten tehtävä rosterista uusiksi viimeistään kaudelle 2013.

Ennen teippausta mäiskimme pajavasaralla putkea niin, että aikaisemmin teipit rikki nirhanneisiin kohtiin tuli pienet väistöt.

Kokeilin samalla lentokonetyylisten rautalankavarmistusten tekemistä kyseiseen kohtaan. Aikaisemmin mulla oli tää viritys kiinni kahdella rosteriklemmarilla, toinen teipin alussa ja toinen lopussa. Nyt teippasin putken pienemmissä osissa niin, että esin lambdan reiän (kuvassa) väistö tuli teipattua siistimmin.

Lämpönauha paikalleen märkänä

Lämpöteipin nimityksessähän se 'teippi' on harhaanjohtava, ei siellä mitään liimaa ole. Oikeamminhan tuon nimi on kai lämpönauha. Se laitetaan paikalleen märkänä, märkä nauha nääs venyy ja muotoutuu ja kuivuessaan sitten kutistuu paikalleen tiukasti.

Rullaaminen kannattaa aloittaa kohteen loppupäästä niin, että nousun suomut tulevat 'oikeinpäin'. Nousua ei kannata laittaa kovin paksusti, neljännes nauhan leveydestä riittää hyvin. Putken mutkissa tätä nousua joutuu kuitenkin säätämään.

Kannattaa muuten samalla pitää käsissään kunnollisia hanskoja. Nauha on lasikuitua josta irtoaa pieniä lasitikkuja jotka sitten uppoavat ihoon ja aiheuttavat sietämätöntä ja pitkään jatkuvaa kutinaa.Tätä en onneksi ole opetellut kantapään kautta vaan olen tässä uskonut suosiolla viisampia...

Kansalaisaloitteet myötätuulessa

Sekä EU että kotimainen eduskuntamme valmistelevat direktiivi- ja lakimuutoksia kansalaisaloitteiden tekemiseksi. Käytännössä tämä mahdollistaa kansalaisille tehdä lakiehdotuksia jotka komissio tai eduskunta joutuu sitten käsittelemään.

Tämä on hyvä uutinen varsinkin järjestäytyneille kansalaisjärjestöille joilla on jo olemassa kyky tehdä aloitteita sekä olemassaoleva jäsenkunta jonka kautta ehdotusten taakse saadaan massaa. Samalla tämä on myös uhka, jos esimerkiksi aktiivista viherpiiperömummokerhoa harmittaa vaikka moottoripyörien tai -ratojen olemassaolo.

Käsittelyssä laki toki saattaa muuttua, ja muuttuukin jos se on vastoin jotain toista lakia tai olemassaolevia periaatteita. Luotamma myös siihen, että edustuksellinen järjestelmä lakia valmistelevine ministeriöineen ei päästä läpi mitä tahansa tyhmäilyä. Toisaalta, historia ja tähän mennessä säädetty ei tue tätä luottamusta vaan asia on melkein päinvastoin...

Tässä on hyvä myös muistaa, että edellisen kerran nimiä kerättiin isommin vuonna 1998 (Kansalaisadressi joka luovutettiin eduskunnalle 5.5.1998). Silloin adressiin saatiin käsittämättömät yli 60000 nimeä. Valitettavasti tulokset jäivät tuolloin laihoiksi, eduskunta siirsi yhden kaikkien aikojen suurimmista kansalaisadresseista arkistoon pölyttymään eikä asia edennyt kuin vasta 2004 ihan muista syistä. Olemme tämänkin jälkeen näitä keränneet mutta tuo 1998 kokemus vei allekirjoitaneen motivaatiolta pohjan kokonaan pois.

Aloitteet:


Tässä tulee muuten mieleen hiljakkoin lukemani Ben Eltonin kirja Blind Faith jossa kuvattiin tulevaisuuden ääridemokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Siinä lakeja voitiin säätää lennossa kunhan paikalla oli vähintään neljännesmiljoona samanmieliestä äänestäjää. Kannattaa lukaista, tosin tuota ei taida olla tarjolla ainakaan vielä suomenkielisenä.

ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo

ITS eli Intelligent Transport Systems (liikenteen älyjärjestelmä) nostaa Euroopassa jatkuvasti päätänsä. Sitä markkinoidaan kuluttajille hiljalleen erilaisina palveluina sekä ympäristön ja turvallisuuden parannushankkeina. Myös nykymuotoinen ajoneuvojen verotus joka pohjaa pääosin hankinnan, omistamisen ja polttoaineen verotukseen on tiensä päässä, varsinkin jos halutaan ohjata kansalaisten hankintoja ja käyttötapoja ympäristön kannalta nykyistä parempiin vaihtoehtoihin verotuksen keinoin.

Liikenteen kokonaisverotuksesta ei nähdäkseni käydä missään kunnollista kokonaisvaltaista keskustelua johon myös kuluttajat tai edes kuluttajien etujärjestöt voisivat ottaa osaa. Liikenteen (verotuksen) kehityshankkeita, tietulleja, veromuutoksia ja vaikkapa otsikon mukaista ITS:ää ajetaan sisään yksittäisinä hankkeina ja vieläpä usein kovin teknologiapainotteisesti.

Nykymallilla myös sähköajoneuvojen käyttäminen on verotukselliselta kannalta ’liian halpaa’, täysi tankki kun maksaa vain muutamia euroja. Järjestelmää on muutettava ja kehitettävä ennen kuin sähköajoneuvoista tulee oikeasti yleisiä ja suosittuja, tai valtion verotuloihin tulee liian iso lovi.

Indagon valmistama ITS-boksi mahtuu taskuun

 
Järjestelmään voi tehdä useita erilaisia hakuja
 
Ruuhkka-alueen sisällä ja ulkopuoilella ajetut metrin on helppo erotella
 
Joka ikinen tie, paikka ja aika logataan
 
Tietoja voidaan jakaa myös kellonaikojen suhteessa
 
Jokaisen ajoneuvon paikka tiedetään joka hetki
Kotimaisia ITS-hankkeita

Liikenneministeriö on ehdottanut, että yksityisautoilu on hinnoiteltava kilometriperusteisesti (HS 17.1.2011). Ajatuksen takana on saattaa voimaan ruuhkamaksut sekä edistää ITS-pohjaisen järjestelmän kehittämistä. Ministeriöllä ja TraFi:lla on jo menossa (verovaroin kustannettu ja kallis) pilotti jossa näitä järjestelmiä testataan Trafi:n omissa autoissa.

Trafi:lla on myös motoristeille oma pilottihanke. Oivallisesti nimetty EcoIST-hankkeen ajatuksena on kehittää moottoripyörille soveltuva ”turvallinen ja ympäristöystävällinen liikenne” (EcoIST). Hanke on jaettu kolmeen vaiheeseen. Ekassa vaiheessa paikkatietoa kerätään jo keskitetysti (joka on iso ongelma yksityisyydelle) ja tavoitteena on kerätä liikkumistietoa (!) ja antaa kuljettajalle entistä parempaa tietoa ajotavoista ja kulutuksesta. Toisessa vaiheessa pyörään ja ajoasuun integroidaan 112 eCall systeemi joka onnettomuustilanteessa hälyyttää automaattisesti apua. Kolmannessa vaiheessa moottoripyörä varustetaan liikenteen suoriteperustaisen maksamisen edellyttämillä laitteistoilla.

Kaikenlaisia hankkeita (katsastuspakko, roplauskielto, ITS jne.) ajetaan liikenneturvallisuuden ja ympäristön parantamisen argumenteilla. Asiaa kritisöivä ja vastustava tulee näennäisesti vastustaneeksi turvallisuusparannuksia tai ympäristön parantamishankkeita, mikä on poliittisesti arkaluontoista. Koska jokaisella hankkeella on nykyään nämä samat myyntiargumentit pitää siis kysyä, mitä osa-aluetta liikenneturvallisuuden tai ympäristön parantamisen osa-alueilla halutaan korjata ja mikä olisi siihen oikeasti kustannustehokkain keino. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei saa uhrata muita tärkeitä periaatteita, kuten esimerkiksi vapaan yhteiskunnan, mielipiteen ja liikkuvuuden oikeusperiaatteita tai vaikkapa verotuksen läpinäkyvyyden ja ennakoitavuuden tarvetta.

Mitä haittaa ITS:stä sitten olisi?

ITS on itse asiassa kaksipuolinen käsite joista tässä on ollut esillä vain toinen. ITS perustuu ajoneuvojen liikkumistiedon keskitettyyn keräämiseen erilaisia tarpeita varten: Liikennejärjestelmän kehittäminen, verotus, ruuhkamaksut, sakottaminen ja vaikkapa henkilöhaut onnistuvat tältä pohjalta vaivattomasti. Se toinen puoli on sitten ajoneuvon automatisoitu reagoiminen ITS:n antamaan palautteeseen, esimerkiksi autojonojen ja ruuhka-aikojen tai vaikkapa tien lähistöllä liikkuvien hirvien takia nopeusrajoitukset joita ajoneuvolla ei voikaan ylittää, mutkakohtaisia nopeuden pudotuksia, ajoneuvo ei kulje kiellettyyn ajosuuntaan, tieltä poistuminen ei ole mahdollista ja tuhansia muita vaihtoehtoja joita ei vielä ole edes keksitty.

Kaikkeen kerättyyn tietoon pätee aina muutama nyrkkisääntö: 1) Kerättyä tietoa ei varmuudella saa koskaan pois ja 2) kerätylle tiedolle kaikkein houkuttelevin ja todennäköisin ensimmäinen käyttö on tiedon väärinkäyttö. ITS:n puolustajat heittävät tähän usein, että onhan meillä jo nyt tällaisia tiedon keruun keskitettyjä järjestelmiä vaikkapa terveydenhuollon tai jokaisen ihmisen taskussa olevan kännykkäjärjestelmän kautta.

Potilastietojen vuotamisten ja väärinkäyttöjen lähihistoriaa ei tarvinne selitellä. Myös mobiiliverkko on luonteeltaan erilainen kuin ITS olisi: Tieto on hajallaan toisistaan erillisten operaattoreiden järjestelmissä, viranomaisella ei ole siihen suoraa pääsyä, kuluttaja voi halutessaan käyttää vaikka prepay -anonyymiliittymää tai jopa sulkea koko puhelimen pois päältä. Sen sijaan suunniteltu ITS olisi lakisääteinen ja pakollinen, kiinteästi jokaiseen ajoneuvoon liitetty järjestelmä jonka tiedonkeruu ja –käsittely olisi keskistettyä.

Jokainen historiaa tunteva tietää, kuinka nopeasti yhteiskuntajärjestelmä voi muuttua vapaasta demokratiasta totalitääriseksi hirmuhallinnoksi. Kaatuneiden kommunistivaltioiden turvallisuuspoliiseissa nähtiin paljon vaivaa huomattavasti vaatimattomampien seurantajärjestelmien luomiseksi. Luotua valvontajärjestelmää on erittäin vaikea purkaa pois jos poliittinen tilanne Suomessa tai muualla Euroopassa vähitellen tai muuttuisi. Tällainen järjestelmä hirmuhallinnon käsissä olisi todellinen painajainen, ja ennaltaehkäisevästi meillä onkin jo voimassa mm. laki yksityisyyden suojasta sekä tietosuojalaki. Myös perustuslaki takaa jokaisen kansalaisen yksityisyyden ja koskemattomuuden.

Onneksi sentään ainakin tietosuojavaltuutettu näyttää olevan hereillä. Hänen mukaansa kaavailtu GPS-pohjainen seurantajärjestelmä olisi vakava uhka yksityisyyden suojalle. Tässä yhteydessä on myös hyvä havainnoida Hesarin linja: Kaikki ITS:ää edistävät positiiviset uutiset näytetään uutisoitavan hanakasti. Tällainen virkakriittinen vapaan lehdistön uutisoima ITS:n kannalta negatiivinen asia nousi kuitenkin otsikoihin maakuntalehdissä (HS 1.2.2011).

On muuten sinänsä mielenkiintoista, että liikenneministeriöstä esitetään ehdotuksia verotuksen malliksi kilometripohjaisuutta. Tämä verotuspolitiikkahan on eduskunnan tehtävä, ja sen toteuttaminen valtionvarainministeriön heiniä. Kilometripohjainen verotus suosisi suurissa väestö- ja työpaikkakeskittymissä asuvia hyvätuloisia kansalaisia. Tällaisen verotusmallin ohjaustavoite esimerkiksi turvallisempiin ja vähemmän kuluttaviin ajoneuvoihin ei toteutuisi.

Toinen asia on, että miksi Suomi on tällaisen kehityksen kärkimaana? Miksi meidän veroilla kehitetään ja testataan globaaliin käyttöön järjestelmää, joka ei ole edes kuluttajien edun mukaista. Ja pitäisikö SMOTOn pyrkiä mukaan työryhmään asiaa valmistelemaan? Toisaalta ei haluttaisi olla mukana edistämässä tällaisten järjestelmien edistymistä, toisaalta niihin vaikuttaminen on lähes mahdotonta ulkopuolelta käsin.

Miten ITS voisi olla hyväksyttävissä?

Olen keskustellut suoraan ITS-kehittäjien kanssa siitä miten tällainen järjestelmä olisi helposti toteutettavissa ilman näitä yksityisyyden suojan ongelmia. Tämä vaatisi ajoneuvoon asennettavalta ITS-boksilta hieman kaavailtua enemmän älyä siten, että laskentaa ei tehtäisi keskitetysti vaan boksi tekisi sen ja jatkuvan liikkumistiedon mukaan raportoisi vain esimerkiksi kustannuksia. Jostain syystä tällainen avoimempi järjestelmä ei kuitenkaan ole pilotteja masinoivien ja ohjaavien virkamiesten vaatimuslistalla.

ITS:n adaptoituvaa puolta, siis sitä että osa ajoneuvon ohjaamisesta annetaan ITS-järjestelmän vastuulle ohi kuljettajan vastuuta, ei nykytegnologian avulla ole ratkaistavissa moottoripyöräilijöitä tyydyttävällä tavalla. Mutta erilaiset kaksipyöräisten luistonesto- ja hallintajärjestelmät kehittyvät nekin huimaa vauhtia, joutunemme palaamaan myös tähän osaan ITS:ää vielä tällä vuosikymmenellä.

Enskan levitys teettää kaikenlaista lisäduunia

Startin akselin laakeroinnin jatkopala
Jatkopala paikallaan, kuva alapuolelta enskan sisään
Vaihdepolkikimen akselin jatkos valmiina
Enskan levitys teettää samantien kaikenlaista lisäduunia. Ainakin startin akseli, vaihdepolkimen kiinnitykset ja astinlaudan kiinnitykset ja paikat pitää tehdä uusiksi. Tätä en tullut ajatelleeksi siinä vaiheessa kun enskaa vielä kasattiin, mikä toki lähinnä osoittaa oman ajateluni köyhyyttä.

Matti sorvasi enskakopan kanteen tulevan startin akselin laakerituen. Starttihan pomppaa ulos ja akseli tukee startatessa myös enskankopan kanteen. Tämä takaa startin toimivuuden myös tällä uudella konstruktiolla, tosin tuo teflonlaakeri on kuivana eikä siinä ole öljykylpyä kuten vakiona.

Myös vaihdepolkimien akselia piti jatkaa niin, että polkimet saatiin sovitettua paikalleen kunnialla. Samalla tuli sitten korjattua jo muutenkin renaava ja löysäksi kulunut vaihdepolkimen akseli.

Vielä on tekemättä astinlaudan uudet kiinnitykset, ne onnistunee yksinkertaisilla kiinnityspulttien jatkopaloilla. Asia selviää sitten kun enska on taas paikallaan ja paikat pääsee mittaileman kunnolla. Astinlaudan siirtäminen ulommas pyörän keskilinjalta syö muutaman asteen kallistusvaroista. En kuitenkaan usko tätä ongelmaksi kun olen jo viime talvena parantanut merkittävästi alustan komponentteja. Kesä näyttää...

Kuvat © Matti T, 2011