Toimiva kartta - Nyt muutoskatsastukseen ja sitten vain kovaa ajoa

Ruiskun uusi bensakartta toimii jo hyvin.

Kävin tänään jälleen pitkällä koeajolla jonka lopputulos ei ollut odotettu: En jäänyt tielle, mitään osia ei pudonnut pientareelle, kone ei piiputtanut tai syönyt öljyä, bensaa tai liito-oravia, mikään osa ei myöskään haljennut tai räjähtänyt. Aivan mahtava äitienpäivälahja, ainakin mulle.

Parina viime kesänä mulla meni ruiskun kartan hiomiseen näin hyväksi useita kuukausia. Ekalla vedolla kulutus oli 45 litraa sadalle. Jos siis olisin silloin päässyt niin pitkälle, tuo kulutuslukema kun on lähinnä laskennallinen. Nyt - kun hankin sen TunerStudion lisenssin - homma lähti rokkaamaan muutamalla vedolla. Melkoinen ero!

Toki hiottavaa on vielä vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi ruiskun required fuel arvo on nyt 15.2 (vaparina 14.6) ja silti karttan korkeimmalla kohdalla syöttöä työntää 200%. Siis kaksi kertaa suuttimen maksimisyötön verran.

Peli on nyt kuitenkin valmis tehon mittaukseen ja muutoskatsastukseen! Jos se kestää sinne asti, edellisillä kerroilla ei mennyt <kröhöm> ihan putkeen (katso Toinen penkkiveto tehojen mittaamiseksi (2.4.2008) ja Muutoskatsastusta varten tarvitaan todistus tehoista (19.1.2008)). Ainakin koitan päästä sillä töihin ja takaisin muutamaan kertaan ennen tehopenkkiin ajelua.

Seuraava viesti varmaan ja toivottavasti konttorilta.

---

Lisäsin muuten wanhoihin juttuihin joissa on ruiskunsäätötarinoita uuden MegaSquirt -tagin. Tästä kun on tullut kyselyjä. Samalla laitoin kommentoinnit päälle, ja muutin RSS-asetuksia etälukijoille.

Katkenneen kampiakselin korjaus ja uusi pörähdys

Kiirehdin heti työpäivän jälkeen Repelle korjaamaan katkennutta vaihdekammen akselia. Kuten arvelin, kyse oli noin vartin duunista ja sitten pidemmistä löpinöistä ja kuulumisten vaihtamisista kaupan päälle.

Kuorimakoneella akselintyngän päähän viiste johon hitsi mahtuu ja vielä jää kuitenkin siistimisvaraa.

Kun sen osaa niin se näyttää helpolta.

Lopuksi vielä akselin hitsit sorvattiin reikäänsä sopivaan mittaan. Kävin vielä kotimatkalla akkukaupassa hakemassa uuden akun sen nelivuotiaan ja hyvin jo palvelleen tilalle.

Koeajolle mieli tekevi

Vaihdepolkimen kampiakseli paikalleen, polkimet kiinni, uusi akku kiinni ja olin puolessa tunnissa valmis kevään toiselle ajelulle. Kello tosin painoi jo päälle joten kovin kauaa en viitsinyt lähialueen naapureita kiduttaa. Tässä vaiheessa kohtuullisen metelin kierrosalueet on jo kutakuinkin säädöissä. Loppusäätö on sitten laulatusta niin, että koneen saa käymään puhtaasti koko rekisterillä.

Rohkeana touringharrastajana uskaltauduin jo muutaman kilometrin etäisyydelle kotoa. Tämä siksi, että jos jokin taas poikii niin pyörä on työnnettävissä himaan, eikä työkalujenkaan kanssa tarvitse kävellä pitkiä matkoja.

Lähitiet ovat kaikki taajama-aluetta joten isompia vaihteita ei pääse kelaamaan ollenkaan. Ajelinkin melkein koko lenkin ykkösellä jarrutellen ja kiihdytellen. Tarkoitus tällä on hakea ruiskulle oikeat säädöt kaasun eri asennoilla, eri kierroksilla ja ajotilanteissa. Kerran tai kaksi taisin tällä lenkillä vaihtaa jo kakkoselle.

Mikään ei hajonnut. Mikään ei vuoda. Kaikki osat ovat yhä pyörässä kiinni. Ahtopaineissa taisin päästä hiukan yli yhden, jos ehdin sitä kunnolla huomaamaan, samalla kun pitää keskittyä ajamiseen. Takapytyn pakoputken maalaus haisee ja savuaa kärppänä mutta se kuuluu tässä vaiheessa asiaan.

Lyhyehköltä ja äänekäältä ajelulenkiltä jäi sen verran hieno fiilis, että hetken harkitsin vakavasti huomisen työpäivän liikkumisia ADHD:lla tehtäväksi. Tarkkaan ottaen peli pitää kuitenkin vielä penkittää ja muutoskatsastaa ahtimelle. Viikonloppuna voinen kuitenkin haeskella mahdollisia lastentauteja ja löysiä ruuveja alta pois. Samalla tulisi säädötkin oikeasti sellaiseen kuntoon, että dynosta voitaisiin saada jokin tulos paperille.

Reilu kevätajelu ja akseli poikki

Säätäminen on edennyt nyt siihen pisteeseen, että peli käy hyvin tyhjäkäyntiä ja ottaa kierroksia ilman kuormaa. Edessä on siis ekat ajot ruiskun bensakartan säätämiseksi. Onnessani vedin eteisessä nahkapukua päälleni ja kävimme vaimoni kanssa seuraavanlaisen keskustelun:
- Kulta, arvaa mihin olen lähdössä! <innosta kihisten>
- Varmaan johonkin tienvarteen hyytymään???

Jep jep. Pääsin muutaman kilometrin kun vaihdepolkimesta katosi henki. Ongelma ei onneksi ollut vakava ja pääsin yhdellä vaihteella ja kytkimellä luistelemalla kotiin tutkimaan mikä on vikana.

Tässä yhteydessä on muuten hyvä mainita, että ostin käyttämääni TunerStudioon lisenssin koska katsoin, että muutaman vuoden ilmaisversion käytön jälkeen voisin kehittäjille jo jotain maksaa. Halusin myös kokeilla olisiko maksullisen version ominaisuuksista apua.

Se oli todella hyvin sijoitettu 39,- taalaa! Sain mainion analyysityökalun ja mikä parasta, hienosti säädeltävän autotunerin joka haeskelee bensakarttaa automaattisesti oikealle hehtaarille samalla kun vain ajelen ympäriinsä ja ihastelen miten läppäri ja sen softa konffailee squirttia stongan päällä.

Kartasta tuli jo melko mainio vajaan kymmenen kilometrin ajalulla. Ja sitten se akseli poiki. Akseliahan pitki jatkaa viime talvena samalla kun ensiövedon kantta vedettiin hiukan ulospäin.

Vaihdepolkimen jatkettu akseli kesti melkein 10km

Hitsari on omien sanojensa mukaan "ilmeisesti ollut hitsaavinaan akselin jatkokset yhteen. Sauman vahvuus lienee kadonnut sorvissa. Nyt kohta pitää viistää, hitsata uudelleen hyvin ja sorvata pyöreäksi. Siinä on onneksi tuo ohjuritappi tallella että tulee suora akseli."

Pääsen jo huomenissa osaavan hitsarin luokse. Aikaahan ei tällaiseen pikkuhommaan mene kuin vartti, plus pari tuntia löpisemiseen eli yhteensä vajaa neljän tunnin pikkujuttu. Tai jotain sinnepäin.

Enkä muuten jäänyt tienvarteen vaan pääsin kotitalliin. Se vaimo mitään tiedä.

Vakuuttaminen ja harrastajat

Moottoripyöräilyä harrastavilla erilaiset vakuuttamisen ongelmat vähenivät huomattavasti 2000-luvun alussa kun ikuisuuksia kestänyttä moottoripyörien vakuutuksien rakennetta alettiin hiljalleen purkaa. Alalle tuli jonkin verran aitoa kilpailua pelkkien kuutioiden ja noin 6kk seisonnan perusteella laskettavien vakuutusten lisäksi. Tämä on kuluttajan kannalta aina erittäin tervetullutta ja hyvä asia.

Muutama asia hiertää kuitenkin yhä. Ehkä suurimpana pitkän linjan harrastajien ja useamman pyörän omistajien ongelmana on vakuuttamisen kalleus. Kerralla kun voi ajaa vain yhdellä pyörällä ja jos haluaa ulkoiluttaa koko talliansa pitää kaikki pyörät pitää vakuutuksessa. Seisonta-ajallisissa vakuutuksissa lyhyin aika seisottaa on kuukausi. Tästä seuraa yhtälö, jonka mukaan monen pyörän vakuuttaminen on äkkiä arvokkaampaa kuin niiden hankkiminen ja ylläpitäminen pyörää kohti tulevien ajotuntien suhteen.

Luulisi, että olisi sekä kauppiaiden että vakuutusyhtiöiden etu, että harrastajilla voisi olla kolme, viisi tai jopa kymmenen erilaista moottoripyörää tallissansa. Vakuutusten jäykkyys kuitenkin estää tämän normaalituloisilta vaikka pyörien hankinta ja ylläpito nykyään mahtuisikin kukkaron nyörien sisään.

Olen myös muutamaan kertaan kysyneet vakuutusvalvonnasta miten se on valvonut moottoripyörien pakollisten liikennevakuutusten lakiin säädettyä kustannusten kohtuullisuusperiaatteita. Toistaiseksi tähän ei ole tullut kunnollista vastausta kuin se, että ’on me valvottu joo’.

Prosenttisääntöihin jääneet ongelmat

Toinen ongelmakohta johon onneksi harvahkot harrastajat törmäävät on entisöinnin ja kolarikorjaamisen ja ns. prosenttisääntöjen vastakkaisasettelu. Lain (autoverolaki, korjausasetus, kopterilaki) mukaanhan pyörästä pitää aina löytyä vähintään 50% alkuperäisestä, tehtaalta lähteneestä yksilöstä. Tämä koskee siis kaikki osavaihtoja, niin muuntelua kuin alkuperäisten tehtaalla asennettujen osien korvaamista identtisellä tehtaan merkkiosilla.

Maalaisjärjen mukaan entisöinti ja rehellinen kolarikorjaaminen pitäisi olla lainsäädännöllisesti mahdollista ja jopa jollain tavalla suojattua. Käytännössä entisöintiin tai korjaamiseen puututaan hyvin harvoin. Mutta sitten kun viranomainen syystä tai toisesta haluaa lukea lakia niin kuin se oikeasti on kirjoitettu, tulee harrastajalle ns. ’tyrmäys törmäys pykälään’.

Vakuuttamisen kannalta tässä on kaksi erityisen suurta ongelmaa. Moottoripyöriä joudutaan silloin tällöin lunastamaan koska prosenttisääntöjen takia korjaaminen ei ole mielekästä tai kannattavaa. Tämä mutkistaa asioita sekä nostaa osaltaan kakkien harrastajien vakuutusmaksuja. Toinen ongelma on se, että ilmeisesti prosenttisääntöjen takia monet yhtiöt ovat nihkeitä antamaan vapaaehtoisia vakuutuksia muunnelluille moottoripyörille. Kolmantena ongelmana on kuluttajan oikeusturva ja omaisuuden suoja, verosäädökset kun tuntuvat käytännössä ajavan näiden perustuslailisten tarpeiden ohi.

SMOTO (ja MMAF) ovat pitkään ajaneet muutoksia ns prosenttilakeihin. Saimme ns. APU:n (Ajoneuvolainsäädännön Prosenttisääntöjen Uudistamistyöryhmä) kautta voimaan (1.1.2007 alkaen) uudet prosenttien laskusäännöt jonka jälkeen harrastajien kohtaamien ongelmien määrä on vuositasolla vähentynyt merkittävästi (useista kymmennistä yhteen tai kahteen vuodessa).

Säädöksiin jäi kuitenkin epäkohta osan vaihtamisessa alkuperäisen kaltaiseen identtiseen osaan. Olemme keskustelleet ministeriön ja TraFi:n kanssa mm. mahdollisuudesta avata tulevaisuudessa pykälät niin, että samanlaisten osien vaihdoista menetetyt prosentit kuoleentuisivat tietyn ajan kuluessa. Tämä avaisi kokonaan uuden ja puhtaan pelin korjaamiselle ja entisöinnille nykyisen sormien läpi katsomisen ja mahdollisen mielivallan sijaan.

Kesäautolle keväthuoltoa

Viime syksynä Kuplaan tuli sellainen mielenkiintoinen sähkövika, että kun kääntyi vasemmalle niin töötti huusi. Syksy menikin sitten ajellessa reittejä joissa käännytään vain oikealle. Onneksi avoautokausi oli jo lopussa. Auton katsastus pitää kuitenkin harmillisesti hoitaa viimeistään näin toukokuun alussa, joten jouduin tööttitalkoisiin heti avoautokauden aluksi ennen konttorille menoa.

Ratin irroittamisessa tuli vastaan se perinteinen ongelma. Yksi ruuvi jumissa ja tehty materiaalista joka on kovempaa kuin yksikään omistamani poranterä. Yhden poranterän köyhempänä jouduin myös toteamaan, että ruuvi ei lähde irti edes vastakierretapilla. Lopulta vedin päälle niin isolla poralla, että ruuvin kanta irtosi kokonaan, sain ratin käteeni ja loppuosan ruuvista irti lukkopihtien avulla.

Ratin purkamisen jälkeen vika olikin nopeasti selvillä. Ratin alla on aluslevy johon tööttinapista tulee virtajohto. Silmin pääteltynä tuo johtimen ja ratin aluslevyn välinen liitos oli 'kylmä' ja nyt siis pettänyt.

Koitin kolvailla uutta johtoa kiinni tähän levyyn aluksi sähkökolvilla. Siinä ei vain yksinkertaisesti riittänyt teho kunnon juotoksen aikaasaamiseksi. Aluslevy on liian iso jäähdyttävä pinta. Onneksi hommasin viime kesänä mukana kannettavan pienen kaasukolvin joka nyt pääsi ensimmäistä kertaa todellisiin tositoimiin. Sen teho riitti tähän kolvaukseen heittämällä. Hyvä hankinta.

Ratin uudet kiinnitysruuvit olivat muutaman millin vanhoja ruuveja pidempiä. Ilokseni huomasin, että edellinen rakentelija oli vetänyt kierteet reikiin todella tarkalla mitalla. Koska en laiskuuksissani jaksanut sahailla uusia ruuveja lyhyemmiksi niin vedin vanhoihin reikiin muutaman millin pidemmät kierteet.


Ratti paikallaan, kaikki hyvin. Samalla tuli muuten korjattua ratin asentoa niin, että suoraan ajaessa ratti on oikeasti suorassa. Ja töötti kunnossa Kupla meni leimasta läpi heittämällä, kun pystyi kääntymään sekä oikealle että vasemmalle.

Tosin kun pääsin katsastuksen yhteydessä könyämään auton alle niin huomasin, että oikean vetoakselin tiiviste on alkanut vuotamaan, ja suojakumikin on rikki. Näiden vaihto lienee edessä vielä jokin kaunis kesäpäivä.

Pikkukorjauksia, jos ne sähköhäröt nyt sitten katoaisi

Koska johdot osoittautuivat sitkeän mittailun tuloksen ehjiksi epäilen pomppivan kierrosluvun aiheuttavan sähkövian pääsyylliseksi joko (a) toisella tarkastuskerralla käteen hajonnutta latauksen pääsulaketta tai (b) lataussäätimen ja staattorin välisen liittimen tuloa tiensä päähän.

Kumpi tahansa onkaan syyllinen, niin ostin samantien uuden lataussäätimen koska valitettavasti noita laturin liittimiä ei saa ostaa erikseen.

Samalla kun ähräilin uutta säädintä paikalleen niin huomasin, että akun kestolaturin merkkivalo oli mennyt punaiseksi. Se tarkoitaa sitä, että laturin mielestä myös akku olisi sökö. Kaapeleiden heiluttelulla laturi vaihtoi mielipidettä. Uuden akun hankinta taitaa mennä sitten samaan konkurssiin joten kuvailin samantien akun mitat muistiin. Mulla kun sattuu oleen kamerakännykkä taskussa lähes aina.


Vappuaattonaattona ja vappuaattona pääsee sitten taas pärryyttämään naapureille punanenät. Niin, ja nyt olisi myynnissä melko hyvä ja täysin toimiva käytetty lataussäädin hiukan haperoituneella liittimellä sekä kohta myös akku.

Motoristi autonäyttelyssä

Kävinpähän taas katselmoimassa American Car Show '11 tarjonnan. Vaikka kyseessä on nimensä mukaisesti Ameriikan Autonäytely niin vuosi vuodelta rakennettujen prätkien alue on kasvanut. Tässä kuvia muutamista säväyttäneistä pyöristä jotka ovat samalla myös tämän kevään uusia tuttavuuksia, ainakin allekirjoitaneelle:



Jep. Hetken harkitsin otsikoksi myös 'Hetero kävi messuilla'... Lisäkuvia ja suuremmat versiot osoitteesta: http://urheilu.kuvat.fi/kuvat/Messukuvat/American+Car+Show+2011/

Ongelma tiedossa, syytä haetaan...

Vian etsintä alkoi täältä. Tulpissa ei ollut vikaa.

Pyörijän teippaus ja anturit olivat myös kunnossa, ei vikaa täälläkään.

Akku vielä epäilyttää, se on kuitenkin jo neljä vuotta vanha... Huomaa muuten, että se nippusideviritys ei sitten ollut kesään asti voimassa.

Kuten tuossa hiljakkoin kirjoittellessani arvailin, niin syypää koneen kuolemaan on se sama MS:n torakka jonka kanssa oli viime kesänäkin ongelmia.

Repe kertoi, että MS:n sisällä se on ainoa komponentti, joka ottaa suodattamatonta virtaa HD:n sähköjärjestelmästä. Jos systeemissä on virtapiikki niin palikka kärähtää. Mulla on siis seuraavana haussa virtapiikin aiheuttaja ja sitä varten kokonainen joukko näitä torakoita pöydällä odottelemassa. Terkkuja PartCo:lle.

Nyt pitää siis kaivella esiin syypää sille, että latauksessa on virtapiikkejä. Jos akku on hetkenkin irti systeemistä pääsee latausvirta karkuun taivaisiin. Akun plussa- ja miinuskaapeloinnista siis lähdetään.

Myös staattorin ja lataussäätimen välinen liitin on melko kulunut ja Matti tekikin siihen viime talvena jousen. Sinne voisin juotella ensihätään hiukan lisää tavaraa niin, että kontakti on varmasti kunnollinen. Samalla voin mitata staattorin tuoton ja lataussäätimen sielun elämää.

Näillä luulisi selviävän pääsiäisestä. Ja jos joku kyselee tuosta Bilteman akusta, niin se on pelannut ainakin tähän asti hyvin. Ostin akun neljä vuotta sitten joten se on myös yksi epäilyksen kohde.

Kevätsäätöä naapureiden iloksi

ADHD saapui eilen illalla kotiin Espooseen ja pääsin aloittamaan uuden ruiskukartan säätämisen samantien. Kone pätkähti tulille uusilla asetuksilla ilman ongelmia ( Kierroslukutiedon korjaaminen ’for good’ (13.4.2011)). Uusi ruiskukartta tarvitaan nyt kun pyörä on taas ahdinkannassa. Säätämisen iloa ei valitettavasti ja naapuruston riemuksi kestänyt pitkään ennen kuin peli mykkeni täysin. Iltakin painoi siihen päälle joten lähipäivinä pitää tutkia mykistymisen syytä.

Rohkea motoristi olisi yrittänyt Tampereelta kotiin Espooseen ajamista. Ja olisi päässyt pari kilometriä.

Säätäjä sääsi säädettävää. Säälittävä lopputulos, ekalle illalle. Kuva (c) Matti T.

Oireita: TunerStudio ja Squirt-boksi saa järkeviä lukuja startilla pyörittäessä, bensapumppu käy normaalisti hetken kun laittaa virrat päälle, koneesta ei kuulunut ylimääräisiä ääniä tai pamahduksia viimeisen sammumisen yhteydessä, startti imaisee akun voltit 6v asti, muuten normaalit ~12v. Kone ei edes lupaa vaan on täysin mykkä, kuitenkin samoilla asetuksilla pääsin jo hetki sitten säätämään useammankin kierrosalueen karttaa.

Mahdollisia vikakohteita tarkistusjärjestyksessä: Tulpat saattoivat pimetä pielessä olevien seosten kanssa räplätessä. Toisaalta, se sama MegaSquirtin torakka jonka kanssa jäin pariin otteeseen tielle saattoi ottaa itseensä matalista startttausjännitteistä. Toisaalta, tuskin se se on koska bensapumpu pyörähtää ainakin virtojen päällle laiton yhteydessä. Ahtimen paineputkesta voisi varmistaa ahdon toiminnan, vaikka en uskokaan nyt mekaaniseen vikaan. Hommaa hankaloittaa myös se, että jostain syystä lambdanäyttö on ollut koko ajan kokonaan poissa pelistä.

Lisää myöhemmin, tällä samalla kanavalla...

Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö

Näyttää siltä, että ympäristö- ja liikenneturvallisuusargumentein voidaan ajaa eteenpäin lähes mitä tahansa asiaa. On aivan sama onko asiaansa ajavalla osapuolella käytössään mitään tilastoja tai väitettä oikeasti tukevaa faktaa, kunhan väitös vain kuulostaa populistiselta ja oikealta sekä tulee ns. luotettavasta lähteestä. Silloin se menee läpi mediassa ilman mitään lähdekritiikkiä ja lopulta saavuttaa eräänlaisen kollektiivisen totuuden tason jonka läpi on lähes mahdotonta puskea millään faktoilla varustettuna.

Viime vuosina moottoripyörien vuosikatsastusta sekä tehon noston, muun muuntelun ja ns. choppereiden ja jäykkäperien kieltoa on yritetty ajaa ympäristö- ja turvallisuusargumenttien avulla. Todellisuudessa nämä argumentit ja tavoitteet eivät liity ajettuun hankkeesen vaan luovat enemmänkin muodikasta mielikuvaa jonkin hyvän edistämisestä. Asiaa on kuitenkin toistettu niin paljon eri medioissa, että tämän edellisen virkkeen lukeminen voi aiheuttaa monelle suurta närkästystä ja mielipahaa.

Kaikki nämä mainitut hankkeet on ainakin toistaiseksi kaadettu oikeiden faktojen ja oikean perspektiivin avulla. Riittää kun kysyy niitä todellisia ympäristö- tai onnettomuustilastoja joihin nämä pseudoargumentit nojaavat. Samalla voi itse kaivaa esiin Suomalaiset, Ruotsalaiset, Norjalaiset, Saksalaiset, Englantilaiset ja puolenkymmentä muuta tilastoa liikenteen päästöistä ja loukkaantumisiin ja kuolemiin johtaneista onnettomuuksista vaikka viimeisen 20 vuoden ajalta.

Määrättyjen toimien seurausten ja kustannusten pitää olla kohtuullisessa suhteessa tavoitteisiin nähden. Pitää myös kysyä, saavutettaisiinko samalla kustannuksella jollain toisella toimenpiteellä parempia tuloksia?

Ainoa tutkimus (MAIDS) jonka mukaan rakentelulla ja onnettomuuksilla saattaa olla jokin yhteys on valmistajien teettämä. MAIDSissa tutkittiin muun ohella moottoripyörätyyppien onnettomuusfrekvenssiä. Tyyppiluokittelu oli suoraan jostain OECD:n tai vastaavan putiikin kansiosta lukuun ottamatta yhtä omaa luokkaa: "modified conventional street". Nimenomaan tämän luokan onnettomuustiheys todettiin jonkin verran suhteellisesti suuremmaksi kuin muiden. Mitkä tekniset tekijät sitten vaikuttivat nimenomaan tämän luokan onnettomuusalttiuteen - sitä ei missään mainita. Onnettomuuksien tekniikkaan liittyvät syyt olivat samoja kaikissa luokissa: renkaat ja jarrut.

Toisaalta yksi muista MAIDS:in luokista oli "chopper". Tämän luokan onnettomuusalttius oli hiukan pienempi kuin sen suhteellinen osuus populaatiosta (kuten on muissakin tutkimuksissa).

Tiedossani olevien tilastotutkimusten perusteella moottoripyörien rakenteellisilla tai rakenteen muuttamisella ei yksinkertaisesti ole löydettävissä yhteyttä onnettomuuksiin. Tutkimuksissa esiin nousevat teknisinä ongelmina vain renkaat, niiden ilmanpaineet ja jarrut. Sen sijaan kuskin asenteella ja onnettomuusalttiudella on paljonkin yhteyttä. Asenteita tai rengaspaineita ei voida muuttaa kieltämällä minivilkut tai määräämällä pakollinen vuosikatsastus. Renkaita ja jarrupalojakin tuppaa enemmän ajavilla kulumaan useampi pari ajokaudessa. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan muita työkaluja.

Tämän lisäksi moottoripyörien päästöt edustavat päästölajista riippuen promillesta muutaman prosenttiin kaikkista tieliikenteen päästöistä (VTT/LIISA). Ja muunneltujen tai itse valmistettujen moottoripyörien päästöt ovat mitätön murto-osa kaikkien moottoripyörien päästöistä. Suhteellisuusperiaatetta kustannusten ja hyötyjen vertailusta pitäisi noudattaa näissäkin asioissa.