Kaasutinratkaisun valinta ja kytkentä

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, päätyi kaasutinratkaisun valinta itse tehtyyn ruiskuun ja sen ohjaukseksi MegaSquirttiin. Projektin apuhenkilöiksi oli tässä vaiheessa ilmoitautunut myös kaiken tekniikan pellepeloton Repe joka on muiden harrastusten ohessa rakennellut useampiakin MegaSquirt –ohjainbokseja.Homma sovittiin tehtäväksi niin, että Repe kolvaa, Matti kasaa jaminä sekä maksan että kyselen tyhmiä.

Pienen haeskelun jälkeen löytyi käytettyinä valmiit 54mm läppärungot Boschin suuttimineen. Elinten luovuttajana toimi BWM:n bokserimalli. Suorien läppärunkojen sovittamiseksi V-koneeseen teki Janne L rosterista 2-2 imusarjan. Kansien imupuolen kanavat avarrettiin samalla vastaamaan uusia imukauloja. Lopputulos istuu pyörään todella hyvin, eikä 2x54mm pitäisi ahdistaa kovemmassakaan menossa, olihan vakiokurkku vaatimaton 48mm pilli.

Matti sovitti paikalleen läppärungot, metallivelho Janne työsti kurkun rosterista.

TPS eli suomeksi läppien asentotunnistimena (Throttle Position Sensor) toimii Bemarin vakiopotikka joka tiedetään luotettavaksi. MegaSquirttia varten tarvitaan koko joukko muitakin antireita ja tunnistimia; Imuilman lämpötila-anturi, koneen lämpötila-anturi, ilmanpaineen anturi, lambda sekä tietenkin koneen asennon tunnistamiseksi jokin anturin. Tästä viimeisestä tulikin säätövaiheessa melkoinen murhe mutta siitä lisää myöhemmin.

Lämpötila-antureiksi kelpaavat lähes mitkä tahansa sähkötorakkakaupasta saatavat anturit kunhan niiden skaala vain on kohdallaan. Anturit pitää sitten kalibroida yleissähkömittarin ja tunnettujen lämpötilojen mukaan. Kalibroinnissa helpointa on käyttää huoneenlämpömittaria ja kiehuvaa vettä kahtena eri pisteenä joiden avulla saadaan MegaSquirtin ohjaussoftia varten riittävä tarkkuus. Moottorin ohjauksen kannalta ei ole niin tarkkaa onko ilman lämpötila +20 vai +22 astetta, sen sijaan kymmenellä asteella on jo paljon merkitystä.

Koska en itse tässä vaiheessa projektia ymmärtänyt tästä puolesta yhtään mitään teki Matti kaikki kytkennät. Ja tuskin ne minulta olisi onnistuneet samalla tarkkuudella ja dokumentoinnilla, ainakaan niin että kaikki on laakista kunnossa eikä korjauksia tarvita käynistysvaiheessa.

Maalari maalasi mopedia....

Ahdinhommien yhteydessä tuli pyörä purettua melkein vanhan tavan mukaan.Koska peli on mulle uusi on hyvä samantien käydä läpi kaikki nippelit ja nappelit niin, että ei sitten tule seuraavan ajokauden kanssa yllätyksiä.

Samaan yhteyteen tuli sitten vanhan kulahtaneen maalipinnan uusiminen. Vanha pinta oli nähnyt elämää ja paikka paikoin myös asfalttia aika paljon joten kittiä kului ja hiottavaa tuli yllättävän paljon.

Peltejä ja muoveja saunan lattialla hiontaprojektin pyörteissä

Samalla tuli kokeiltua muutamia maalauskikkoja, mm. kuvioiden tekemistä. Homma meni täydellisesti pieneen koska käyttämäni halpismaalit eivät sopineet keskenään vaan kukkivat miten sattuu. Koska budjetti on pieni ja tiedossa on vielä monivuotinen uudelleen säätö niin ajattelin lopulta vihaspäissäni vetää pintaa väliaikaisen kilikalisävyn joka miellyttää kaikkia: Marston Matamusta!

Maalauksesta tuli lopulta todella hyvä, jos pitää mattamustasta. Ja minähän pidän.

Projekti ei ehkä valmistu tänä kesänä?

Tallin asbestikatastrofin ja paikan vaihtojen takia sekä yhden hirvikolarin seurauksena kipeytyneiden nivelten takia projekti venyy todella pahasti. Onneksi sain kaverilta, todella hyvältä kaverilta lainaksi Fatboyn jolla kelpaa päristellä ADHD:n odottaessa tallitontun toimia, oikeiden rakentajien puuttuessa.

Alunperinhän projektin tavoiteena oli päästä säätämään ruiskua jo vappuna.

Kuvan pyörä ei liity ADHD-projektiin

Synkimpinä yön rakenteluhetkinä pitää kamat joskus jättää siihen mihin ne putoavat. Seuraavana aamuna se eilisillan ylivoimainen tekninen haaste onkin korjattu muutamassa minuutissa. Tallin henki näes korjaa yön aikana ne pahimmat ongelmat, ja ottaa joskus maksunsa krapulana.