Pinnaamassa lomalta

Pääsin ilokseni pinnausoppiin asiaa enemmänkin harrastaneen siivelle. Tämä oli minulle eka kerta pinnaamassa, ja sen ensimmäisen kertansa kuulemma muistaa aina.

Tällä kertaa ei pinnattu prätkän vanteita vaan polkupyörän vanne. Tekniikka ja työtavat ovat kummassakin melko samanlaisia. Ensin laskeskellaan pinnojen mitat. Tähän löytyy netistä useampiakin pinnauslaskureita (esim http://lenni.info/edd/ joka on suunniteltu fillareiden tarpeisiin).

Jos olisin aloitellut tätä yksin ilman oppimestaria niin homma olisi mennyt ns. käteen heti tässä alussa. Terminologia ja esimerkiksi se mistä kohtaa mitat otetaan ei ole aloittelijalle ollenkaan itsestään selvää. Ilmankos moni tuntuu pelkäävän vanteiden pinnausta.

Sensijaan kun vieressä oli joku jolla oli kokemusta, osaamista, sopivat työkalut sekä sopivasti pitkä pinna niin homma luisti myös ensikertalaiselta kuin rasvattu.

Hankalimmasta vaiheesta eli pinnojen pujottelusta ja kiinnittelystä napaan ja vanteeseen ei tullut kuvia. Kun piti keskittyä. Sorry.

Harrilla on pajallansa asiallinen pukki jolla vanteen kiristäminen suoraksi onnistuu helposti. Ensin vanteesta tehdään pinnoja sopivasti kiristelemällä pyöreä, sitten korjataan sivuttaisheitto. Sitten vanne pyöristetään uudelleen koska se kuitenkin muuttui soikeaksi sivuttaiskorjauksessa, ja tämän pyöristyksen jälkeen korjataan sivuheitto. Sitten korjataan pyöreys ja sitten...

Harrisoneja on nyt varastossa!

Harrisonin pajalle on saapunut pitkä rivi runkoja (Runkosuunnittelua fillariin (9.1.2012)). Olipa hienoa nähdä aika monta tuntia ruudulla hierottu virtuaalisuunnitelma luonnossa ja oikeana fillarina.

Hinnat alkaen 2850,-. Sillä saa oheisen kuvan mukaisen 250W laillisen sähköavusteisen polkupyörän. Tallilla oli näytillä vielä hiukan keskeneräinen vihreä-kultainen (kuvassa) sekä sini-kultainen malli.

Lisähinnasta sitten erilaisia maalauksia ja varusteita, laukkuja, lokasuojia, tehoa, parempaa satulaa tai vaihteistoa, lamppuja, kampia, race-only polkimia, napajarruja- ja dynamoja, kypärä tai vaikka heittoistuin, risukeula ja jotain muuta pientä. Kustom sen olla pitää! Fillareita voi ja kannattaa nyt kysellä suoraan Harrilta info@harrison.fi

Moottorinpuutteeseen puree lumitykki

Jokaisen motoristin, joka kaipaa moottoripyöräilyä näin talvisaikaan tulisi hankkia lumilinko! Tuli nääs hankittua moottorinkaipuuseen sopiva lumitykki. Jossain maalla kuulemma puhutaan lingosta mutta meillä Espoossapa tykitellään teitä pitkin. Näin pääsee liukkaillakin puristelemaan kahvoja ja ajamaan kahdella renkaalla.

On tuossa muutakin moottoripyörätunnelmaa. Sopivalla tuulella lumipölly tuiskuaa naamaan muistuttaen kovastitarkasti syksyistä ajotunnelmaa avokypärän kanssa. Samalla kun tie on sopivasti jääliukas niin tulee tasapainoakin harjoiteltua.

Moottoripyörään verrattuna tämä lumilimbo on hiljainen, mutta onneksi kuitenkin merkittävästi äänekkäämpi kuin esimerkiksi 20 vuotias ruohonleikkuri. Tällä saa naapuritaloyhtiön kyttääjien korvat punaiseksi myös silloin kun prätkällä ei polanteisella tiellä ilkeä pröötätä.

Lumitykillä kun päräyttää kilometrin päähän huoltoasemalle tulee sielläkin seuraa ikäänkuin olisi hienommallakin kultasiivellä liikkeellä. Eilen kanssani tuli juttelemaan noin 65 vuotias, hiukan humaltunut ylipainoinen limboharrastaja joka kertoi, että oli nuoruudessaan 50-luvulla omistanut samanlaisen mutta Tsekki- tai itävalmisteisen lingon. Huonona puolena lingossa on sama ominaisuus kuin moottoripyörissä: Vastoin markkinoinnin luomaa imagoa naiset laite karkoittaa tehokkaasti. Mutta tässä mielessä oiva laite, jos vanhemmat pussihousumiehet kiinnostaa.

Tienvarsikorjaus. Piti käyttää pulttia kun nippusiteitä ei löytynyt.

Tämä linko oli muuten heti samantien kuin kotonaan. Jo toisella käyttökerralla heittimen suuntauskahva luovutti kiinnityspulttinsa maantielle ja jouduin pysähtymään pientareelle. Ensin sitä penteleen mutteria hakemaan ja sitten 'tallille' etsimään korvaavaa osaa. Sormet siinä jäätyivät.

Muutenkin tykittely muistuttaa motorismia: Jokainen tuttu tai vaikka vastaantuleva koirankusettaja joka sattuu paikalle saa kuulla harrastuksesta. Kuinka myös heidän tulisi hankkia tällainen pätevä laite jolla pääsee arjen murheista eroon ja jonoista ohi. Siksi sinäkin luet tätä nyt.

Pientä vauhdinhurman puutetta, jos HD-harrastaja sellaisesta nyt voi puhua, korvaa vapautus suuntavilkku- ja kypäräpakosta. Voi kun tänä talvena tulisi paljon ja usein lunta.

Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat

Myös autoliitto on herännyt arvostelemaan ITS-tiimin eli Ollilan liikennetyörymän tavoitteita ja tekemisiä. Sivuillansa "Autoliitto peräänkuuluttaa laajaa keskustelua tieliikenteen veroista (17.12.2012)" ja suomii kritiikitöntä julkista keskustelua.

Eniten tuossa työryhmässä panee silmään sen kokoonpano: Puheenjohtana on kansainvälisen öljy-yhtiön puheenjohtaja jolla on paljon kytköksiä myös IT-värkkiteollisuuteen. Muina jäseninä on teollisuuden ja kauppiaiden sekä viranomaisten edustajia. Työryhmässä ei ole mukana maksajien ja tienkäyttäjien eli kuluttajien edustajia, vaan mainittujen tahojen katsotaan valvovan myös kuluttajien etua.

Hiljakkoin Ollila laukoi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan (TS: Jorma Ollila uskoo ruuhkamaksuihin – yksityisyys huolestuttaa (14.12.2012)), että huoli yksityisyyden suojasta voidaan ratkaista sillä, että kerättyjä tietoja ei pääse lukemaan kuin rajoitettu joukko viranomaisia. Tämähän menee aivan kuten Uvilan tapauksessa (HS: 94 poliisia urkki Auerin tietoja (16.12.2012)). Jepjep.

Olen ehtinyt kirjailla tästä ITS:n ihanuudesta useampaankin otteeseen. Edelliset löpinät aiheesta tässä blogissa: Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa (23.8.2012), Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys (15.3.2011) ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo (23.2.2011).