Akun vaihto ja uudet kiinnikkeet

Askartelin sähköfillarin tankin sisään  uuden telineen akulle ja sen ohjauselektroniikalle. Tässä tuli samalla tehtyä hiukan tuotekehittelyä. Keksin mm käyttää päävirtapiuhassa hitsin sähköliittimiä.  Ainakin osa tästä siirtynee Harrisonin tuotantoon.

Akku meni vaihtoon koska vanha akku oli ottanut itseensä hiukan ennenaikaisesti. Ajaa sillä voi mutta tehoja (ehkä?) ja varsinkin ajomatkaa oli kateissa melkoinen prosentti. Nyt kyselemme valmistajalta takuun perään. Akun pitäisi kestää noin 1000 latausta mutta mulla on tähän mennessä vasta noin 350 latausta plakkarissa (Sähköfillarin kilometrit kolmessa vuodessa (1.11.2014)).

HBS15 ja iho kärysi

Kuva (c) Sari Hakala / Urheilukuvat.net

Kävin polttamassa nenäni, otsani, niskani  ja käsivarteni HBS15:ssa. Mukavaa oli.

Voittajat: http://www.bajahill.net/2015/06/helsinki-bike-show-15-helteisella.html

Kuvia: http://www.urheilukuvat.net/Show/2015-Helsinki-Bike-Show/

Video palkintojenjaosta: https://www.youtube.com/watch?v=XiD42YwyYrU

HBS15 ensi lauantaina 13.6 kello 11-16:00

Vetoakselin kumi paikalleen ja lootaan öljyt

Sain vihdoinkin tilattua ja sitten asenneltua Kuplaan vetoakselin kumin paikalleen (Vääriä osia hitaassa asennuksessa (9.11.2014)). Uusi kumi eri firmasta kuin se edellinen oli laakista sopiva.

Laitoin kumin saumaan vielä tiivistesilkkaa, varmuuden vuoksi. Eipähän pitäisi valua.

Samalla lisäsimme lootaan uudet öljyt. Seuraavaksi kuplan jarrut pitäisi säätää, ilmata ja sitten peli olisi pesua vaille valmis katsastukseen.

Jos nämä ehtisi koulujen päättäjäisiin mennessä niin saisi todistusten hakuajot hoideltua taas tyylillä.

Keulasuunitelmia sähköfillariin

https://instagram.com/harrison_bikes

Olen tässä keväällä suunnitellut Harrin kanssa uutta joustokeulaa Harrisoniin. Loppusuoralla on kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa; Risukeula ja girder.

Suunnittelun taustalla on muutamia periaatteita joista ei voi tinkiä: Keulan pitää oikeasti toimia, runkoon tahi ohjausgeometriaan ei kustannussyistä tehdä muutoksia ja keulan pitää sen lisäksi näyttää hyvältä sekä sopia ulkonäöllisesti pyörään.

Toimivuuden osalta stongan kääntyvyys, joustovara, iskunvaimennus jne asettavat rajoituksia. Onneksi meillä on käytössämme paljonkin kokemusta prätkien keularakenteista, tässä hommaa lähinnä skaalataan pienemmäksi.

Rungon pitäminen samana kuin jäykälllä keulalla rajoittaa käytettävissä olevia muotoilumahdollisuuksia. Etujättö (70 mm) ei juuri saa muuttua ja rungon ohjausputken ja renkaan väli jäi jäykän keulan kanssa melko naftiksi. Harrisoniin tuli muinoin piirrrettyä melko jyrkkä ohjausakselin kulma, vain 20 astetta. Sekin on tässä nyt vastuksena.

Girder suoraan sivulta
 

Springer suoraan sivulta

Joustovaran kannalta girder voittaa. Ylälinkkujen avulla, kun ylempi linkku on alempaa lyhyempi, eturengasta voi joustossa siirtää eteenpäin mikä antaa tilaa pidemmälle joustolle. Toisaalta tämä pienentää joustossa etujättöä, mutta vastaava ongelma esiintyy myös useissa muissa keulatyypeissä.

Iskunvaimennuselementti (joka puuttuu kaikista oheisista kuvista) vaikuttaa keulan mittoihin todella paljon. Muuteltavat mitat, ainakin protoa varten, on helpompi rakentaa springeriin koska siinä tuon jousi- ja iskarielementin tangon mittaa on helppo muutella.

Sen sijaan girderin kanssa muunneltavuus protovaiheessa on vaikeampaa. Girderissä iskari pitää kiinnittää linkkuihin eikä suoraan joustosuuntaiseen tankoon kuten springerissä.

Pitänee laskeskella vipuvarsia ja voimia mitä noilla mitoilla nyt tulisi, ja sitten etsiä lähinnä sopiva iskunvaimennin ja jousi. Ja sitten piirtää lopullinen keula tuon iskarielementin ympärille ennen varsinaisen proton valmistusta.

Springerin alalinkut piirsin todellista tarvetta pidemmiksi niin, että laakeroitava akselin liike olisi etujalan vaatimaa liikekulmaa pienempi. Saa nähdä oliko tässä ajatuksessa mitään tolkkua.

Samalla keksin kiinnittää eturenkaan akselin suoraan etujalkaan. Näin esimerkiksi lokasuojan voi kiinnittää suoraan etujalkaan ja lokasuojan voi sijoittaa lähelle rengasta. Prätkissä renkaan akseli on kiinni yleensä alalinkuissa.

Linkkujen laakeroinnit kummallakin keulatyypillä meinasimme tehdä samaan tapaan kuin HD:n orggis-springerissä; pronssipuslilla.  Noihin tuskin tarvitsee varata rasvanippoja, sekin selvinnee proton kanssa. Kuvista puuttuu laakeripuslat ja akselipultit.

Kummastakin keulasta pitänee vielä mittailla CADissa tarkat liikevarat ja stongan kääntymäkulmat sekä vaikutukset etujättöön. Ja pari muuta juttua ennen proton valmistusta...

Kevättä kypärässä

Olen ehtinyt ajella duunimatkoja fillarilla jo kolmisen viikkoa. Muutaman kerran jopa melko viheliäisessä +3c vesisateessa.

Tänään tuntui eka kerta kunnon keväältä, arskatkin tulivat ihan oikeaan tarpeeseen. Samalla on virinnyt jälleen into rakennella ajoneuvoja; Kupla pitäisi saada liikenteeseen, Harrisoniin uusi akku ja keulaan jousitus, ja prätkätkin pitäisi taas kasata. Miten tässä ehtii enään taloa rakentamaan?

Lisää Harrisonin kuvia, tuolta saattaa löytyä myös muutama allekirjoittaneen näpsäämä kuva: https://instagram.com/harrison_bikes/

Savagen kytkimen vaihto

Porkkanasorvin kytkin on luistanut säädöt tapissa jo muutaman kesän ajan. Oli siis aika vaihtaa kitkalevyt. Koneen oikean puolen kytkinkoppa lähtee irti ottamalla ensin pakoputki (3 mutteria) ja sitten jalkatappi (2 mutteria) sivuun. Koppaa irroitellessa sieltä lirahtaa jonkin verran öljyä vaikka ne onkin jo laskettu koneesta pois. Huoltomanuaaleissa käsketään irroittamaan myös öljynsuodatin mutta se on tässä hommassa tarpeetonta. Sen sijaan kytkimen vaijerista ei puhuta ainakaan Clymerissä mitään mutta se kannattaa irroitaa alapäästään eli kopan kyljen vivusta jo tässä vaiheessa.

Itse kytkimen purkaminen alkaa painelevyn ja kytkimen jousien irroittamisella (kuvassa jo napattu pois). Painelevy otetaan irti hiljalleen jokaista 4 ruuvia avaamalla niin, että kytkimen jouset eivät paina levyä kieroksi.

Ennen painelevyn poistamista keskeltä kannattaa huomata ottaa talteen muutaman sentin  mittainen reaktiotanko, ettei sitä sitten tarvitse kontaten etsiskellä pitkin tallia.

Pakka lähtee irti avaamalla sitä keskeltä kiinni pitävä 32mm mutteri (kuvassa paikallaan). Musu on lukittu asentoonsa prikalla jonka kulma on taitetty mutterin kylkeä vasten, tuo prikan reuna täytyy lyödä tuurnalla auki ennen mutterin avaamista.

Kun kytkinpakka on irroitetty pyörästä se kannattaa avata ja kasata samantien. Näin kytkimen kitkalevyt tulee vaihdettua oikeassa järjestyksessä uusiin. Jotkut suosittelevat levyjen uittamista öljyssä tässä vaiheessa niin, että ne tulee primeroitua näin asennusvaiheessa.

Kun levyt on vaihdettu ja pakka kasattu niin sen voi työntää takaisin paikalleen akseliin. Huomaa että siellä oli akselissa pakan alla spaceri jolla pakan paikka akselilla muiden rattaiden suhteen tulee kohdalleen.

Sitten vain romut kiinni käänteisessä järjestyksessä. Pakan päämutteri tulee 50-70 Nm kireyteen. Käytin wanhan lukkoprikan uudelleen ja taitoin siitä vaan toisesta kohtaa uuden sivun. Hetken pähkäilyn jälkeen papukaijapihdit näyttivät olevan tuohon taittohommaan paras työkalu.

Painelevy kiinnitetään hiljalleen ympyrässä sen neljää mutteria kiristämällä kunnes ne ovat sormikireydessä. Lopulta niihin tulee 11-13 Nm momentti. Muista työntää reaktiotanko paikalleen tässä välissä.

Koneen posken paikalleen laitossa ei ole mitään ihmeellistä, kaksi ruuveista on pidempiä ja kolmessa on erillinen tiiviste. Nuo viisi pulttia pitää siis osata laittaa oikeisiin reikiin. Helpottaa toki jos huomasi merkitä ne jo irroitusvaiheessa (kai luit koko jutun ensin).

Ennen ruuvailua skrabasin partakoneen terällä kopan ja lohkon välisestä tasopinnasta wanhan paperitiivisteen jämät pois. Koska uutta tiivistettä ei ollut hyllyssä ja  oli sunnuntai laitoin tuohon tiivisteeksi putkesta tasosilkkaa (kuvassa).  

En löytänyt noille posken pulteille manuaalista oikeaa monettia. Ne olivat avatessa melko löysällä joten vedin ne 13 Nm kireyteen, se kun oli valmiiksi avaimessa painelevyn jäljiltä.

Silkan kuivuttua pääsen huomenna siivoamaan ulkopuolen purseet pois, lisäämään öljyt koneeseen ja sitten vain ajelemaan.

Steampunk e-bike cruisers from Southern neighbor

Picture (c) 2014 Liberator Bike

I stumbled upon interesting small scale electric bicycle manufacturing blog from Estonia; Liberator Bike.

Unlike other e-bikes I have spotted this both looks good, or at least steampunk bonk, and has full suspension on both ends. All other e-bikes I have so far spotted are either falling in to one of these categories, or neither.

Overall look & feel of the Liberator bike resembles 1920 and 1930 era board trackers. Just like my Harrison does, though where Harrison is more about race and purpose Liberator goes over the board.

If I was to design a Liberator my hands would be itching on quite a many details but I would not touch the rear or front suspension. With little over 7000 km on Espoo and Helsinki bikeways I have a firm belief suspension would be handy...

Liberator has opted for wheel hub engine which is used through three gears. Design wise this is cool solution but makes me wonder the cost of the solution, and feasibility of just three gears. Also, I'd hate to pedal Liberator as a bicycle only after the battery is dead. Pedaling and e-bike like Harrison with more traditional ergonomics is already hard enough. E-bikes tend to be weight wise on the heavy side.

I wonder if we could get the Liberator Bikes from Estonia to join the next Harrison rally (1st Annual Harrison e-bike rally (8.9.2014)) in Helsinki? Or are they having similar event in Estonia?

Ah, and the link to the Liberator blog: http://liberatorbike.blogspot.com/

Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna

Kolmas Kustom Kulture Show ensi viikonloppuna Kaapelitehtaalla. Kannattaa käydä, on pohjoismaiden hienoin alan erikoisnäyttely.