Olen ennenkin saanut pajojen jäämistöistä ylijäämäkoneita. Niiden salamalaitteiden kipinäntuottoa tutkiessani olen joskus ihmetellyt koneasentajan sähköosamista. Mutta ehkä se titteli jo kertoo kaiken, mekaanikko ei aina ole sähkönikko. Avasin siis tämänkin laitteen sähkökeskuksen ennen töpselin kiinnittämistä ja varokkeiden veivaamista.
Eristeet olivat varmaan 60-luvulla tiptop mutta nyt ne olivat jo hapertuneet kateisiin. Johtovyyhdessä oli myös perin epäilyttävä sokeripalaviriviri. Sen johtojen eristeiden kuoriminen oli tehty turhan pitkälle (ei kuvassa) ja paljasta johtopintaa oli enemmän kuin konepajan tyttökalenterissa.
Vaihdoin siis johdot uusiin ja tein liitokset niin, että paljasta johdinta ei jää esiin. Näytti olevan kahden neliön johdinta. Samalla mittailin yleismittarilla kytkentöjä niin, että ne ainakin päällepäin ovat tolkullisia. Seuraavaksi tuon voikin jo tökätä seinään kokeilua ja muun toiminnan tarkastamista varten.
