Onneksi olin kotona ja sain ajat molemmille autoille. Kumpikin myös meni heittämällä läpi. Taisi olla urheiluautomies kun toivotti läksiäisiksi kovaa ajoa.
Olin miettinyt jo aiemmin, että Spideriin pitäisi tehdä rungon ja alustan ruostesuojaus varmaan tänä vuonna. Siinä on 8 vuoden puhkiruostumattomuustakuu ja se erääntyy ensi vuonna.Nyt katsastusmies huomautti samasta asiasta. Olisi siis hyvä hetki ruostesuojata alusta.
 |
| Janne Ahosen halkotarha (nuolen kohdalla) Kuopion Haapaniemessä joskus 1900-luvun alussa. Kuva ja paikannus Kuopion museosta, väritin kuvan itse. |
Edellisen jutun lisäksi höyryvene Uskallus mainitaan myös 14.6.1910 ilmestyneessä Savon Työmies -lehdessä: "Höyryv. USKALLUS lähtee Kuopiosta kello ½ 4 i.-p. Jokiharjuun, tuoden juhlavieraat ja juhlan loputtua takaisin. (S:o) Toimikunta."
Ei ole tiedossa milloin Janne osti höyryvene Uskalluksen joten ylläolevat jutut voivat olla, tai eivät ole Venemies Ahosen omistuskaudelta. Sensijaan seuraava artikkeli osuu varmasti oikeaan aikaikkunaan:
Kovasti ei Venemies Ahosen varustamotoiminta siis saa kehuja. puolikuntoiseksi arvioidaan venekin. Ei ole muut Ahosen Uskallus-höyryveneen varustajantoimet osuneet lehtiin joten isoja toilailujakaan ei ilmeisesti ole tehty. Janne Ahonen menehtyi loppuvuodesta 1911, ja suku tiettävästi myi veneen vuonna 1913 (tästäkään ei ole varmuutta).
Korsteenin löydösten perusteella Uskallus olisi vielä saanut maininnan Savon Kansa lehdessä lokakuussa 1922, kun 5-vuotias lapsi putosi järveen ja hukkui. En kuitenkaan itse löytänyt tätä artikkelia. Aika vastaa kuitenkin perhekronikassa mainittua aikaa laivojen näkemisestä.
Uskalluksesta ei vieläkään ole tiedossani ainoan ainutta valokuvaa.
 |
| Kuva Nettiveneen ilmosta |
Tekniikka aivan tiptop, jopa sähkökaapelivedot suorina ilman kierteitä. Rosteria siellä missä pitääkin, pilssin voisi vaikka nuolla, kaikki tekniikka soi ja kilisee kuten pitääkin.
Aiemmasta haustamme poiketen tämä on puuvene jossa ei ole saunaa, Ja tähän se meidän osaltaa kaatuukin. Vene on ollut myynnissä jo melko kauan mutta sitä ei kannata pelätä. Jos haussa on saunaton puuvene niin tässä on todella oiva peli.
Laivalla on jännä historia - Neuvostoliiton romahtaessa pari upseeria ajeli paatin Saimaan kanavaa pitkin Lappeenraqntaan, jossa laiva myytiin ensimmäöiselle halukkaalle. Taisi olla palkkasaatavia rästissä?
Omistaja ei itse ehtinyt paikalle mutta saimme kiivetä kannelle kurkkimaan paikkoja. Tämän kanssa on tiedossa työtä, myyjä tuntuu kuitenkin auttavaiselta. Laiva ei kuitenkaan ole meille.
Lueskelin aikani kuluksi perhekronikkaa uudestaan. Ja siellähän oli lisätietoa isoisän isoisän eli Janne Ahosen laivurihommista. Tässä valikoituja laivakatkelmia kronikasta lainattuna:
Janne-Ukki oli tuonut Kuopioon tullessaan jonkin moisen omaisuuden, koska hän oli ostanut 2 tonttia (½ korttelia), jotka rajoittuivat Linnankatuun Puusepänkatuun ja Hapelähteenkatuun. Näille tonteille hän oli rakentanut 3 taloa. Osoite oli Linnankatu 16, nykyisin Asemakatu 16. Taloissa oli perheen oma asunto ja vuokra-asuntoja. Johonkin aikaa Janne-ukki oli perustanut puutavaraliikkeen, jonka pääartikkelina olivat polttopuut, siis halot.
Venemies Janne ja vaimo Eeva Ahonen joskus vuoden 1910 tienoilla. Väritin vanhan kuvan.
Kerrotaan Janne-ukin kuljettaneen halkoja aluksi purjelotjalla. Mari Haring kertoi muistavansa, että kaupunkitalotkin oli rakennettu Telkkävaaran hirsistä. Mahdollisesti halkokuljetuskin alkoi sieltä. Kaavilta Kuopioon laivalla tultaessa oli laivalaituri Melalahdessa. Kaikesta tästä hommasta Ukki sai nimen "Venemies Ahonen". Liiketoimet menestyivät niin hyvin, että Janne-ukilla oli oma lautatarha Kuopionlahden etelärannalla, nykyisten terassitalojen kohdalla. Janne-ukki hankki myöhemmin höyryhinaajan. Ensimmäinen oli nimeltään "Uskallus", avokylkinen ja "sadekatoksella" varustettu.
Toinen laiva - "Urpo"-hinaaja - oli jo aivan moderni, kiinteällä kannella, valoikkunoilla ja "komentosillalla" varustettu. Molemmat laivat näin liikenteessä vielä 1920-luvulla. Näissä laivoissa meidän isäkin harjoitteli laivamiehen ammattia jo pienestä pitäen. Janne-ukin toiminta kuopiossa välillä 1877-1911 olisi tarkemmin tutkittuna laaja, oma historiansa, josta on tallella tietoja.
 |
| Urpo laiva 1950-luvulla |
Epäilen, että laivojen kuvauksissa on virhe. Kronikka on kirjoitettu muistojen varalta ja saamieni asiakirjojen perusteella (S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting (31.3.2024)) Usko oli Jannen omistuksen aikaan avokantinen, sadekatoksella varustettu laiva jonka Saastamoinen vasta vuonna 1913 muutti moderniksi. Uskallus-laivasta ei toistaiseksi ole tietoja.
Tuon perhekronikan, "Korutonta Kertomaa" on kirjoittanut ja koonut Eero Ahosen lapset 1980-luvulla. Eero Ahonen oli venemies-Jannen poika, Eero oli myös laivuri. Oma sukulaisuuteni näihin kronikan koostajiin haarautuu, isoisäni isä Juho Ahonen oli tuon laivuri Eero Ahosen veli, eli Eero oli isoisäni setä. Mutta tässä juttuja Eeron laivurihommista:
Ukin liikehommat menestyivät hyvin, ja toiminta kasvoi. Isä otti otti silloin varmasti täystehoisesti osaa liikkeen toimintaan. Todennäköisesti hän oli "Urpon" kipparina. Toiminta oli niin laajaa, että halkoja kuljetettiin aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Laivamiehinä heillä oli mm isän setä Erik, lankonsa ja serkkunsa Erik Pitkänen sekä serkkunsa Kusti ja Aatu Penttinen (Vilhelmiina Ahosen poikia). Mahdollisesti Pietarista tuotiin paluukuormassa tavaraa Kuopiolaisille tukkukauppiaille (Herman Saastamoinen Oy, Gust- Ranin Oy, Birger Hallman Oy ems.).
Kerrotaan myös jostakin salaperäisestä laivaonnettomuudesta. Isän piti kuljettaa "Urpo" laivalla jokin puutavarakuljetus, osto- tai myyntitoimitus, sitä emme tiedä. Samanaikaisesti isän voimisteluseuralla oli maaseututurnee, joten oli ratkaistava, kumpaan matkaan lähtee. Isä oli ratkaissut asian siten, että hän itse osallistui seuran joukkueen mukana voimistelunäytökseen ja kuljetustehtävän sai joku toinen. Oliko tällä laivurin papereita, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa kuljetustehtävä epäonnistui ja tapahtui karilleajo. Vahingot olivat varmaan melkoiset ja harmi vielä suurempi.
Juho ja Eero Ahonen, Hannes Kolehmainen sekä muita Kuopion Reippaan voimistelijoita joskus vuosisadan alussa. Väritin vanhan kuvan.
Tämä onnettomuus oli varmaankin se viimeinen pisara, joka sai isän ja äidin toisiin ajatuksiin. Koska isä ei ollut luonteeltaan ollenkaan liikemies ja äiti oli maaseutuhenkinen, päätettiin liike lopettaa. Höyryhinaaja "Urpo" oli myyty Saastamoiselle ja muukin liikkeen omaisuus realisoitu.
Myöhemmin kronikassa mainitaan, että Suomen itsenäistyttyä 1918 Eero Ahonen oli palannut kippariksi Saastamoisen laivoihin, ainakin Urpon puikkoihin. Tämän lisäksi ainakin "Vehmersalmi" (nykyisin "Paul Wahl") ja "Papinniemi" laivoissa hän olisi toiminut. Kronikassa mainitaan myös, että vuonna 1922 Eero on ottanut kipparin paikan Kajaanin Uittoyhdistyksen "Pajakka" tai "Paljakka"-laivassa.
Uskallus-laivan kohtalosta ei kronikassa ole tietoa, laiva mainitaan siinä vain kerran. Pitänee ottaa yhteyttä tuonne Eeron sukuhaaraan, jos siellä olisi tietoa tai kuvia lisää.
Ajelimme näin kuumana kesäsunnuntaina Tammisaareen katsomaan entistä lohenpyyntialus MS Laxenia. Meille tämä oli ensimmäinen ei-metallirunkoisen laivan tahi veneen katselmointi, kuitenkin tositarkoituksella.
Olipas muuten erinomaisen hieno paatti! Jopa niin hieno, että meillä asuvan naisen vaatiman saunan rakentaminen tuohon tuntuu hiukan häväistykseltä. Jopa tuo mainittu nainen rupesi miettimään, tarvitaanko sitä saunaa oikeasti. Siis oikeasti!
Keulakannelle saatiin sunnuntaina myös uudet tervat. Kekä sinne menee voidaan sitten tunnistaa kankunkuvista kannessa. Tuo maali on märkänä liukasta.
Koska olin sunnuntaina ensimmäisenä paikalla konehuoneessa aloitin hommat tuhkien tyhjentämisellä. Tuhkaa kaavitaan uunista raakiraudalla, tulipesä on pari metriä syvä ja tuhkaa on reilusti omiin ja naapurien trarpeisiin. Homma on pölyistä.
Sunnuntaina huomattiin, että ei tänään tarvitse vielä lämmittää. Höyrypannu oli vielä kädenlämmin viime keskiviikon ajon jäljiltä, ja ulos vetämäni tuhkakin kipinöi, olipa jopa paikoin punahehkuista.
Konehuoneen kirjalliset turvaohjeet mahtuivat juuri ja juuri näihin tuhkaämpäreihin.
Oheinen oranssi putkirööri ei ole pannuhuoneen vessa vaan se on tuhkan hävitysputki joka toimii painevedellä ja höyryllä. Tai toimisi jos se toimisi. Varmaan sitä voisi hätätilassa vessanakin käyttää.
Olemme siis peltiämpärien varassa, tuhkan suhteen.
Lämmityshommissa on omat kuvionsa, ja ne ovatkin jo tuttuja. Sensijaan koneehoitajana sain tutustua melko intiiimisti höyrynkierron venttiileihin, koneiden rasvaamiseen ja lämmittämiseen sekä itse käyttämiseen.
 |
| Auto pukkien, ei tunkin päällä |
Saukko on aivan mahtavan hienosti sisustettu, siinä on kaikki tarvittava, tekniikkakin kelpaa ronkelille isännälle, hinta on kohdallaan, mutta veneessä tuoksuu vanha vene. Olin tästä samalla aivan innoissani, ja valtavan pettynyt.
Myyjällä on toinen ostajakandidaatti, sovimme että jos hänen kanssa ei tule kauppoja niin menen tarvittaessa auttamaan paikkojen purkamisessa tuon tuoksun lähteen löytämiseksi. Jos se selviää, tämä voisi vihdoinkin olla se!
Sovimme tällit laivalle kello 14:00 jolloin padat piti laittaa kuumiksi. Tai ainakin aloittelevat kynsitulet sinne alle.
Kuvassa valmistetaan kattilan luukkutiivistekeittoa talkooväelle. Tuohon kermaa ja voita niin ei voi mennä pieleen.
Oikeasti tuossa pehmennetään luukuntiivistettä keittämällä niin, että se menee luukun kanssa paikalleen kunnialla.
Oheisessa kuvassa pää- ja apuhöyrysulut (nuo isoimmat) sekä vesilasin ja visselin sulku, ja oikealla melkein pois kuvasta varoventtiilit. Tuo ihan pieni venttiili on painemittarille.
Noiden venttiilien takana, kun on täydet paineet päällä, on 3,5MW tehoa. Mua aina jotenkin hirvittää käännellä näitä.
Laivassa ei ollut vihreää sähköä joten jouduin kytkemään tuon sinisellä ja mustalla johdolla.
Tein samalla kaikkien ajovalojen johtoihin vedonpoistot nippusiteillä. Sellaista siellä ei ollut, ja sen puute oli rikkonut tämän vihreän lyhdyn kytkennät.
Aikaisempina vuosina olemme sytyttäneet kattiloihin tulet muutamalla metrinmittaisella koivuhalolla. Pelkkään sytyttämiseen on mennyt ainakin 15halkoa per kerta, kattilahuoneesa on neljä tulipesää.
Tällä kertaa halkoja ei ollut tarjolla. Kattiloihin saatiin sununtaina lopulta tulet konemestarien vanhoilla kalsareilla (tai mitä lie konehuonerättejä ne olivat). Olivat sopivan rasvaisiakin.
Näissä kivihiilihöyryhommissa vapaaehtoisia tarvitaan, nytkin muutama herrahenkilö jäi laivalle yöksi tiistain ajon tulta vahtimaan. Vaan homma oli turhaa....
Kuvassa ruorimiehen maisemia komentosillalta. Tässä olemme vielä ennen tämänpäiväistä ajoa kotilaiturissa, Hietalahden Sillilaiturissa.
Kuvauskelikin oli kuulemma wanhan avoauton arvolle sopiva. Jotain +10c ja sataa vettä tai sinnepäin.
Se video on tuolla: https://www.youtube.com/watch?v=4SdDiTXwz4I
Valmiita sopivia ei oikein löytynyt, toisaalta näin isossa projektissa huoltokohteita on paljon. Muutamassa vuodessa, tai porukan vaihtuessa, milloin mitäkin on korjattu katoaa vireimmänkin ylikonemestarin muistista.
Keskusteluissa oli ajatus, että tuossa huoltopäiväkirjassa pitäisi olla ainakin seuraavia asioita:
Lopulta tempaisin googlen sheetseihin ensimmäisen vedoksen (tuo eka kuva) sekä sille kolmesivuisen ohjeen (tuo toinen kuva), etttä miten tuota käytetään kännykällä ja PC:llä. Katsotaan miten tuo tulee oikeasti käyttöön, nyt huollot eivät ole ainakaan pelkästään muutaman aktiivin muistissa.
 |
| Kuvan Tesla ei liity kuplatarinaan |
Meidän nuoriso kävi pesemässä ja vahaamassa kuplan. Se piti myös koeajaa jotain mahdollista musavideohommaa varten, katsastus on kuitenkin vasta heinäkuussa.
Kupla ei pihahtanutkaan. Uusi akkuhan tuli kuplaan hankittua viime keväänä (Kuplaan uusi akku (2.6.2024)). Tuli siis todetuksi, että jo vuonna 1998 hankkimani akun ylläpitolaturi on tullut elinkaarensa päähän.
Samalla kun kuplaa kiillotettiin kävi ystäväni sähköautonsa kanssa vaihtamassa meillä kesärenkaat alle. Lainaan työkaluja, kun valvon itse vieressä.
Takaisin laturiin. Kävin hakemassa läheisestä autotarvikeliikkeestä uuden, noin 70,- maksaneen ylläpitolaturin. Toiveikaana ajattelin, että tällä sitten mentäisiin taas reilu neljännesvuosisata. Ostin kuitenkin merkkilaturin.Laturin mukana tuli pistoke, jonka voi asentaa kiinteästi akun napoihin (kuvassa). Tämä on parempi ratkaisu kuin niiden hauenleukojen kanssa näpertely.
Pispala on tehty 1909 ja alunperin dieselvarppaajaksi. Lienee Suomen ensimmäinen diesel-koneella varustettu ammattilaiva. Laivassa on upeat puusepän tekemäöt sisutukset, hyvä ilmanvaihto ja paljon positiivista. Jäämme miettimään tätäkin.
 |
| Valmis killuke paikallaan |
Printterin kanssa homma menee niin, että ensin tarvitaan kolmiulotteinen CAD-kuva halutusta kappaleesta. Valmista avaimenperän kuvaa ja mallia ei tietenkään ollut. Volkkarin logosta sensijaan löytyi helposti ohjeet. Piirtelin sen pohjalta sopivan avaimenperän.
 |
| Avaimenperä CADissä |
 |
| Osat Luban-sovelluksessa |
Oheisessa kuvassa Luban on luonut itse printtifileet kummallekin kappaleelle. Koska mulla on Snapmakerissa vain yksinkertainen printtipää, kaksiväriseen kappaleeseen joudun printtaamaan nuo osat erikseen. Kuva on siis feikki.
Kuvassa näkyy muitakin tulostimen asetuksia. Teen tuon avaimenperän PLA-muovista ja tässä on tulossa lopullinen tulostus aikaisempien koevedosten lisäksi. Jepujep, usein joutuu tulostelemaan protoja.
Koska avaimia ja kuskeja on kolme, tuli laakista yhdellä printilllä kolme avaimenperääkin. Tulostusaika näillä asetuksilla oli 6h 37min, karkeammalla printillä tuo aika puolittuisi. Sähkö oli sentään tänään halpaa.
Tässä vaiheessa päätin jättää ne täytteet tekemättä. Tuo logo toimii avaimenperänä ihan sellaisenaan.
.jpg) |
| Artikkeli julkaistu Laiva 4/2024 |
Jos lähtötietona on vain nimi tai vuosiluku ja paikkakunta voi tiedon hakeminen olla hankalaa. Mutta pienistä murusista muodostuu isompi kuva. Edelliset nimet, valmistusvuosi ja -telakka, telakan laivalle antama numero(sarja), pituus, leveys ja muut mitat, vuodet jolloin on tehty isoja muutoksia, missä päin laiva on liikkunut, keitä on ollut omistajina ja kaikki muu mahdollinen auttaa haussa. Nykyisen omistajan lisäksi edellisellä omistajalla voi olla paljonkin tietoa laivan historiasta.
Itse aloitan tiedonhakuni aina netistä. Johtunee siitä, että työkseni istun tietokoneen ääressä ja ruutu on aina edessäni. Joku muu voisi kai aloittaa kirjoista.
Netin tietomassan sorttailussa salaisuus on yhdistelmähauissa, ja oikeissa hakupalveluissa. Pelkällä laivan nimellä ei yleensä tahdo löytyä mitään. Kannattaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä nimen lisäksi, esimerkiksi lisäämällä hakuun toiseksi hakusanaksi höyrylaiva, höyryhinaaja, laiva, hinaaja, höyryvene, matkustajahöyry jne tai vaikkapa lyhenne m/a, s/s, tai m/s nimen eteen. Myös yhdistelemällä muuta kerättyä tietoa vaikkapa vanhoista omistajista, satamista tai vesistöistä voi päästää historiadatan jäljille.
Tässä lista hyvistä hakulähteistä ilmiselvän Google-haun lisäksi:
Kansalliskirjasto https://digi.kansalliskirjasto.fi/ - Täältä löytyy muun ohessa digitoituna lähes kaikki sanomalehdet 1800 luvun alusta aina 1950-luvulle. Juuri sanomalehdistä löytyy usein artikkeleita yhdistysten ja yritysten toiminnan muutoksista, laivojen hankinnoista ja myynneistä, karilleajoista ja muista havereista, tai ihan vaikka aikataulutietoja seudulta missä laiva on liikkunut.
Laivadata https://www.laivadata.fi/ - Tiedot Varkauden Pirttiniemen telakoiden laivoista. Merkittävä osa Suomen vanhoista laivoista on tehty Pirttiniemessä, ja telakan vanhat piirustukset on digitoitu ja haettavissa laivan nimellä, valmistusnumerolla tai valmistusvuoden vuosiluvulla. Harmillisesti muille vanhoille telakoille ei ole vastaavaa, mutta Finnassa on joitakin niidenkin tietoja tarjolla.
SLHY https://www.laiva.fi/ - Perinnelaivat jotka ovat museoviraston perinnealusrekisterissä. Suomen Laivahistoriallisella Yhdistyksellä (SLHY) on tarkoitus kai joskus lisätä tänne myös muita perinnealuksia.
ELKA https://yksa.disec.fi/Yksa4/search/ELKA/ - ELKAn haku on kattava mutta jotta sieltä saa merkittävää tietoa irti pitää melkein tietää mistä arkistosta tietoa hakee. Ja noita arkistoja on paljon.
Astia https://astia.narc.fi/uusiastia/ - Kansallisarkiston Astia asiointipalvelusta voi hakea eri asiakirjojen saatavuutta useista eri tietokannoista. Myös sota-arkiston hakukannat löytyvät täältä. Joudut tutustumaan mm. arkistotunnuksiin jotta pääset oikeaan tietokantaan kiinni, tämän haun käyttö vaatii siis harjaantumista. Jos vierailet kansallisarkiston tutkijasaleissa, niin täältä nettipalvelusta teet asiakirjatilaukset etukäteen.
Laivureiden yhdistysten sivut dokumentoivat usein jäsentensä aluksia ja niiden historiaa. Esimerkiksi https://uudet.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/, https://kanavansuuntelakka.fi/ ja https://www.paijanteenlaivuritry.fi/ kannattaa laittaa talteen.
Pohjoismaista laivahistoriatietoa paitsi osittain Suomalaisista niin myös Ruotsista ja Norjasta löytyy http://www.tugboatlars.se/Bokstav.htm, https://skargardsbatar.se/batara.shtml ja https://www.kommandobryggan.se/Bryggan/fartygsindex.htm tietokannoista. Huomaa, että jos käytät näiden tietokantojen kanssa nettiselaimen automaattista kielenkääntäjää niin se turkasen tungasvändare kääntää sitten myös laivojen nimet, ja hausta voi tulla hankalaa.
Twitterissä (nykyään ”X”) oli paljon laiva-aktiiveja ja -keskusteluja, ja ennen se toimi hyvänä apuvälineenä tiedon hakemiseen. Omistajanvaihdon jälkeen X:stä ovat kadonneet osaajat ja tilalle on tullut toksista öyhötystä. Korvaavan median kisa on menossa.
Suomalaisia laivaharrastajia löytyy ainakin Mastodonista ja BlueSkysta. Itse olen saanut BlueSkyn kautta apuja hakuihin paremmin kuin Mastodonista, mutta aika näyttää mihin käyttäjät menevät. BlueSkyssä on myös #höyrylaivat syöte https://bsky.app/profile/msrjksk.fi/feed/aaanoli6rrl7g (kuva oikealla) joka kannattaa panna talteen, syöte haravoi kaikenlaista mikä liittyy aiheeseen. Maston vastaava on etsiä tageilla aiheita https://mas.to/tags/hoyrylaiva.
Poistin oman tilini Facebookista jo melkein 10 vuotta sitten, joten sen kelpoisuutta tiedon hakemiseen en osaa arvioida. Käsitykseni mukaan Face ei ole kovin hyvä väline juuri minkään tiedon hakuun, mutta kuulisin mielelläni jos olen väärässä.
 |
| Vene 2025 messuilla oli SHPS:n ständillä laajasti sekä uutta että vanhempaa kirjallisuutta myynnissä (bsky.app) |
Höyrylaivojen Suomi (ISBN 978-951-97287-7-3). SHPS:n sivuilta lainattua: ”Teos ei ole maamme höyrylaivaliikenteen historia, vaan eräänlainen rapsodia. Kirja koostuu 62 artikkelista, jotka eri tavoin mutta monipuolisesti liittyvät höyrylaivoihin ja niiden menneisyyteen. Myös höyrylaivojen nykyisyys ja käyttö tulee käsitellyksi. Tekstissä mainitaan nimeltä lähes 800 höyrylaivaa. Kirjassa on runsas kuvitus, yli 300 valokuvaa tai piirrosta.” Kirjaa saa vielä uutena ainakin SHPSn www-sivuilta.
Keiteleeltä Iisvedelle (ISBN 952-90-4231-0) kertoo melkein 200 höyrylaivan historiasta. Kirja on julkaistu jo 90-luvun alussa mutta eihän sitä vanhempi historia juuri muutu, paitsi Venäjällä. Kirjaa on tätä kirjoittaessani antikvaarissa myynnissä useampi kappale.
Höyrylaivamme (ISBN 951-99140-4-8) on jo vanha, vuonna 1977 julkaistu kirja kattaa silloisen Suomen Höyrypursiseuran jäsenten höyrylaivat. En huomannut, että kirjassa olisi sellaista tietoa mitä ylemmissä kolmessa, uudemmissa ja laajemmissa kirjoissa ei olisi. Kirjaa löytää käytettynä divareista.
Edellisten lisäksi SHPS on julkaissut useita vesistökohtaisia historiakirjoja. Osa kirjoista on vielä saatavissa SHPS:n kautta, muita joutuu metsästämään antikvariaateista.
Muutakin historiakirjallisuutta toki on, ja paljonkin. Omaan hyllyyni on päätynyt muun muassa Oulun Konepaja Osakeyhtiön Pikisaaren telakan historia vuosilta 1873-1948, kirjanen Albert Krankista, Varkautelaisesta laivanrakentajasta ja vaikkapa Paul Wahl & Co:n laivasto ja sen toiminta vuosina 1830-1909.
Antikvaari https://www.antikvaari.fi/ - Täältä löydät yli sadan divarin kirjat ja lehdet yhdellä haulla. Täältä olen itse hankkinut lähes kaiken kirjallisuuteni. Jokaisella divarilla on vähän erilaiset maksu- ja lähetystavat joten tilauksen yhteydessä kannattaa lukea ne sivut ja tulleet sähköpostiohjeet.
 |
| Kuva: Flickr Kansallisarkisto |
Suomen Laivahistoriallisella Yhdistyksellä (SLHY) on laaja kirjasto Naviska kirjoja, lehtiä, valokuvia ja muuta laivoihin liittyvää Helsingin Pohjois-Haagassa. Vain pieni osa materiaalista on digitoitu. Naviska on avoin SLHYn jäsenille joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina 14-16, tai erikseen sopimuksen mukaan.
Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA) Mikkelin Kalevankankaalla pitää sisällään massiivisen määrän, yli 30 hyllykilometriä kaikenlaista elinkeinoelämään liittyvää historiaa. Vesiliikenne on ollut kiinteä osa maamme historiaa joten siellä on myös paljon historiaa laivoista, vaikkapa kirjeitä, kauppakirjoja ja telakoiden dokumentteja. Vasta murto-osa ELKAn arkistosta on digitoitu Finnaan. ELKAn tutkijasalin on kaikille avoin ja ilmainen, sinne pitää ilmoittautua etukäteen ja saliin saa viedä mukanaan muistiinpanovälineet, tietokoneen ja kameran. Ensikertalaisen kannattaa pyytää apua hakujen ja tietokantojen selaamisen kanssa.
Sota-arkisto Helsingissä kattaa yllättävän paljon laivatietoa. Moni laiva joutui sotien aikaan palvelemaan isänmaata erilaisissa apuhommissa ja kuljetuksissa, vaikka laiva ei olisi ollut varsinaisesti sotaväen kirjoilla. Firman tapoihin kun kuuluu täsmälliset kirjaukset, vaikka varsinkin sota-aikana noita hämmennettiin. Sota-arkisto on nykyään osa kansallisarkistoa. Pelkästään Sota-arkistossa on dataa yli 40 hyllykilometriä ja kantoja pääsee selaamaan netistä Astia palvelusta (linkki yllä). Tutkijasalissa voi vierailla ilman ajanvarausta mutta se saattaa olla turhaa jos et jo etukäteen tilaa haluamiasi asiakirjoja Astian kautta. Ennen vierailua kannattaa lukaista myös tutkijaetiketti, oikeat toimintatavat ja käytösohjeet.
Meillä on harrastajien piireissä hyvin tunnettuja laivakuiskaajia joiden muisti ja tietämys ylittää käsityksen. Historiaan perehtyneiden harrastajien osaamista kannattaa siis käyttää. Itse olen ajatellut tätä niin, että ensin koitan haeskella omin nokkinneni minkä osaan. Eihän BååttiGurua kannata vaivata asioilla, jotka voin itsekin helpohkosti googgeloida internetistä.
Mutta joskus joutuu umpikujaan ja naru jää vetävän käteen, tai lähtötietoja on vain liian vähän. Silloin BååttiGuru voi auttaa muistamalla tahi löytämällä lisää vinkkejä ja tietoja, joiden avulla oma tiedon keräys edistyy.
Jos et tiedä kuka on tietäjä, kysele muilta. Usein joku tuntee jonkun ja sitä kautta se sinunkin oma BååttiGuru löytyy.
Kaiken kaikkiaan vanhoista laivoista löytyy melko hyvin tietoa, kunhan on vain jotain mistä lankaa alkaa kerimään. Veneiden kanssa on vaikeampaa, niistä ei ole samalla tavalla pidetty kirjaa ja lukua kuin isommista laivoista.
Vanhan laivan elinkaari on paljon omaani pidempi. Historiaan mahtuu ennen minua, ja minun jälkeeni paljon ihmisiä. Moni jo satavuotias laiva on mielestäni osa kansallismuistia. Olenkin ajatellut, että laiva on nykyisellä omistajalla oikeastaan vain lainassa. Se pitäisi jättää seuraavalle sukupolvelle paremmin dokumentoituna ja paremmassa kunnossa kuin mitä sen itse sai.
