Muutoksia kurkkuun

Sitkeä tulppaongelma vaivaa projektia. Tämän lisäksi oikeiden säätöjen löytäminen tasakaasulla ajoon tuntuu melko vaikealta, ellei mahdottomalta. Etupytty käy rikkaalla ja takapytty laihalla, paitsi ei aina vaan joskus toisinpäin. Kaikenkaikkiaan hankalaa. Vain täyskaasukiihdytys menee hyvin, mikä on tietty tärkeintä.

Syntipukiksi näille ongelmille on keskusteluissa arveltu kaksi-kahteen kurkkuratkaisua (oikealla) joka on tähän tarkoitukseen ehkä liian avara ja päästää etu- ja takapytyn seokset sekaisin. Tätä arveltiin jo aluksi mahdolliseksi ongelmaksi, jos joudutaan ajaan vaparina. Ahtimen kanssa ei (kuulemma) ole niin tarkkaa koska ilmanpaine painaa kyllä kumpaankin pyttyyn sopivasti soppaa ja ilmaa. Mutta näin vaparina tämä saattaa olla ongelma.

Päätimme Repen kanssa kokeilla helposti ja nopeasti tehtävää muutosta jossa kurkkuun hitsataan väliseinä. Tämän pitäisi vähentää vääränlaista pyörteilyä ja tasoittaa etu- ja takapytyn seoksia.


Samalla kun kurkku oli irti pääsin kuvaamaan kannen avarrukset, ne kun unohtui dokumentoida viimeksi kun paikat oli auki.

Riipaisin palikat irti ja ajelin Nurmijärven pellepelottoman tallille. Vähän sahausta, rosteria, tigiä ja uusi imukaula läppärunkojen ja kannen välissä on valmis.

---

...seuraavana päivänä

Valmiit palikat takaisin pyörään ja koeajolle. Ja kerrankin heti huomattava parannus! Säätäminen helpottui huomattavasti, katsotaan auttoiko tulppaongelmaan...

Tee-se-itse - Kromikäikäle MMAF:n logolla

Tässä eräänä iltana Nurmijärven pellepelottoman inspiroimana askartelin jakajan kanteen MMAF:n logon. Tarvikkeina tarvitaan seuraavia varusteita:

• Taiwaan pingpongin kromikäikäle
• MMAF-tarra jonka voi noutaa vaikka lauantain näyttelystä
• Askarteluveitsi tjsp terävä näpertelyväline
• Kaveri jolla on lasikuulapuhallusmahdollisuus

Työjärjestys on seuraava:

• Saksitaan haluttu logo tarrasta irti niin, että sen ympärille jää jonkin verran ylimääräistä tilaa
• Liimataan tarra käikäleeseen haluttuun kohtaan
• Korjataan tarra keskelle siihen kohtaan mihin se alunperin piti liimata
• Leikataan tarrasta irti se logon osuus. Tässä saa olla varovainen koska liian syvälle leikkaaminen saattaa hyvän veitsen kanssa pilata kromin.
• Otetaan maalarin teippiä ja teitapaan kiinni korkki ja kromin muut osat paitsi se se se se se joka kuula-lasi-puhalletaan

...seuraavaksi viedään käikäle kaverille lasikuulapuhallettavaksi ja osan valmistuttua revitään tarrat ja teipit irti.

Omituisia tulppaongelmia

Ruiskun säädöt rupeavat olemaan näennäisen kohdallaan. Ainakin lambdanäyttöjen tietojen perstuntumalla mitattuma. Mutta vaivana on tulppienheikko kesto. Tuppaavat nääs kestämään vain noin 250km ja sitten pitää tulpat vaihtaa.




Vasen ja oikea tulppa, kumpikaan ei toimi

Olen kysellyt ratkaisua pitkin nettiä ja saanut paljon hyviä ohjeita mutta mikään ei tunnu auttavan. Ajelu sujuu 10 vaihtotulppaa sivulaukussa eikä tää nyt varsinaisesti ole iso ongelma, mutta harmittaa.

Olen kokeillut myös Iridium-tulppia jotka kestävät noin kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset, eivät siis ole hintansa väärtejä. Samoin useampia eri merkkejä ja lämpöarvoja. Ei auta.




Tulppien vaihto tien poskessa käy kokemuksella vilauksessa

MegaSquirt antaa jotain vihjeitä mahdollisesta ongelmasta: Kierroslukutieto vaeltaa noin 2Hz taajuudella muutaman sdan kierroksen verran koko ajan. Tätäkin olen yrittänyt jäljittää kovasti mutta syytä tiedon vaelteluun ei ole.

Ongelman etsiminen jatkuu.

Vermeet kiinni, pyörä kotiin ja muutoskatsastukseen

Pyörän muuttaminen toimivaksi vapariksi oli lopulta vain muutaman tunnin homma. Vanhat enskavedon kiristimen palikat menivät paikalleen heittämällä ja ilmanputsariksikin löytyi Mopo Sportista suoraan Matin tekemään imuhäkkyrään sopiva suodatin.

Olin pitänyt tutun katsastusmiehen ajantasalla projektin käänteistä jo ihan alusta lähtien. Koska ahdinta ei ollut kiinni totesimme, että ei tässä nyt tehoa voi ainakaan +20% olla joten teholappua ei tarvittu. Muutoskatsastus ruiskulle olikin melko suora läpihuutojuttu. Samalla korjattiin pyörän virheellinen mallimerkintä, merkattiin jo valmiiksi ahtimen vaatimat runkomuutokset sekä kirjattiin muutama muu pikkuasia rekisteritietoihin kuntoon.

Olen saanut myös hankittua Asusksen halpis EEE-PC:n jossa on SSD kiintolevy joka ei tärinästä välitä. Keksin tehdä tälle koneelle telineen stongan väliin niin, että kone tulee mukavan lähelle kuskia ja myös pleksin pystyy tarvittaessa asentamaan paikalleen.

Nyt sitten vain kadulle kovaa säätöä tekemään. Senhän pitäisi olla jo ihan helppoa, right?

Ajovalon outo käytös

Huomasin hiukan ennen muutoskatsastusta, että ajovalo käyttäytyy oudosti; pitkät on päällä kun valot on kytketty lyhyille ja kun kytkin siirretään pitkille valoille niin ajovalo sammuu.

Muistanette sarkastisen huomautukseni siisteistä sähkötöistä lehmänpään sisällä? Kun aiemmin kevätkiihkoissani kasasin pyörää ajokuntoon niin oletin tietty, että siinä hötäkässä tuli sitten sotkettua jokin sähkökytkentä. Koska sähköviat on yleensä aina hankalia ja aikaa vieviä löytää varasin vian korjaamiseen kokonaisen sunnuntain.

Vaan mitä löytyikään heti ensimmäisellä minuutilla? En ymmärrä miten olen saanut tämän kytkennän edes tehtyä...

Siitä tulee vapari ainakin tämän kesän ajaksi

Harrikan ahtamisprojekti eli ADHD on kokenut toistaiseksi viimeisen takaiskunsa. Jo alunperin ahtimen voiman ottoratkaisua mekaanisella ketjulla pidettiin teknisenä ratkaisuna hiukan arveluttavana. Tämä arvelu voidaan nyt katsoa näytetyn toteen.

Sama sijoitteluratkaisu saataneen toimimaan kaksipuoleisen teollisuushihnan avulla. Tämä vaatii melko mittavia hankintoja, joten tämän kesän ajan tulen keskittymään MegaSquirtin säätöön sekä ADHD-vaparilla ajeluun.

Muutoksessa vapaastihengittäväksi projektiksi purin samantien koko enskakopan. Tässä yhteydessä löytyi kytkinkellosta lisävaurioita. Vaihdetta olikin ollut vaikea saada vapaalle koneen käydessä ja nyt sille(kin) selvisi syy.

Vaikka projektin tulevaisuudessa on tiedossa kokonaan uusien enskavedon sisältöjen hankkiminen ostin nyt kuitenkin tämän kesän tarpeiksi uuden ja ehjän kytkinkellon.

Wanhat Enskavedon palikat menivät muuten paikalleen heittämällä ja Repe sorvasi ahtimen voimanoton reikään sopivan alumiinitulpan.Enskakopan alareunassa ollut ketjunkiertovermeiden tukilevyn reikään sahattiin ko. levystä pieni pätkä.

Lisää säätöä tien päällä - Enska poikii taas

Edellisen testiajosetin innostamana palasin onnesta soikeana takaisin Nurmijärven rauhallisille pikkuteille jatkamaan ADHD:n testausta, sisäänajoa ja säätämistä. Ennen liikkeelle lähtöä Repe tekaisi pihalta löytyneistä metallinpätkistä telineen läppärille. Tämän pitäisi auttaa säätämisessä koska tarvittava data on hyvin näkyvissä ja ruiskun säädöt voi tehdä laakista.

Läppärin tuominen pyörän päälle onkin oiva keksintö joka helpottaa hommaa todella paljon. Ongelmana on kuitenkin tärinä, jonka seurauksena tietokoneen kovalevy lopulta hajoaa jo muutaman kilometrin koeajon jälkeen. Mutta se olikin jo vanha... Pitänee hankkia PC jossa on SSD kovalevy.

Joka tapauksessa pyörässä on potkua todella mukavasti, en muista ajaneeni näin iloluontoista Harikkaa koskaan aikaisemmin. Takarengas meinaa sutia joka vaihteella, voi mitä karkkia. Ja vääntö tulee jo heti alakierroksilta mukaan. Jatkamme säätämistä toisella läppärillä ja vanhalla metodilla: Aja, pysähdy, muistele kierroksia ja ahtopaineen mittarin lukemia, säädä, aja, pysähdy....

Riemua jatkuu muutaman tunnin ajan ja kone saadaan jo aika hyviin säätöihin, tosin tasakaasulla ei vieläkäään pysty ajamaan. Mutta sitten koneesta katoaa kaikki ruuti. Bussipysäkillä on pakko todeta, että enskan puolelta tulee taas ikävä sivuääni. Nilkutan synkin mielin ja alitehoisella pyörällä alamäkeen kohti Repen tallia.

Katseet kohdistuvat taas enskavetoon. Pois valuva öljy kertoo jo ongelmista, musta litku on aivan täynnä metallihilettä. Enskakopan avaamisen jälkeen kaikki osat ovat kyllä paikallaan mutta ahtimen vetorattaan hampaiden päistä on kadonnut merkittävä osa eikä ratas tai ahdin pyöri sormin vääntämällä. Koko ahdinpaketti pitää purkaa vahinkojen laajuuden selvittämiseksi.

Purkamista on aika paljon eli noin 12 kg kaikenlaista roipetta ennen kuin pääsemme kiinni ensiövedon takapuolelle. Itse ahdin on onneksi jälleen täysin vahingoittumaton, mutta mekaaninen sulake on ottanut todella pahasti itseensä. Myös ratas on leikannut kiinni enskakoppaan niin, että sen irroittamisessa on melkoisesti hommaa.

Nyt harmittaa isolla V:llä

Palaan kotiin rikkinäisen läppärin ja tuhotun enkan muiston kanssa miettimään sopivaa jatkoa.

Ahtimella tien päälle, jos onnistuisi?

Projekti on ollut melko pitkään täysin seis Tattivaaran tilanteen takia. Kaikenlaista pikkujuttua on silloin tällöin tullut tehtyä mutta käytännössä hommien eteneminen on jäänyt ihan täysin Matin ja Repen varaan. Onneksi kummallakin on riittänyt energiaa ja halua auttaa.

Huhtikuun lopussa vaihdoin pyörään edellisiä äänenvaimentajia huomattavasti hiljaisemmat  Supertrapit jotka olin hommannut Ameriikan duunikeikalta. Tai tarkemmin olin tilannut ne Bostonin toimistollemme erään työkaverin nimissä. Siellä ei varmaan enään yllätytä mistään...? Uudemman mallin rökärit olivat kaikenlisäksi halvemmat kuin tämän mallin omat vaimentajat. Repe ystävällisesti hitsaili alkukäyriin pikkumuutokset niin, että nämä uudet vaimentajat saatiin pyörään kunnialla kiinni. 

Päätin ajaa pyörään säätöjä Nurmijärven pikkuteillä vaikka se lain kirjaimen mukaista ei olekaan. Jotenkin sisäänajo ja testaus on kuitenkin tehtävä ennen kuin menee taas tuhlaamaan aikaa tai rikkomaan paikkoja tehopenkkiin.

Startin kanssa oli paljon ongelmia. Starttinappia sai pitää pohjassa pitkään ennen kuin startti oikeasti pyörähti, solenoidi veti kuitenkin heti kiinni. Päätimme tässä vaiheessa purkaa solenoidin, kontaktipinnat olivatkin aivan lopussa.Repe juotti kuparikenkiin hopealla lisämittaa niin, että homma saatiin tekohengitettyä täksi kesäksi tai ainakin kevään ajaksi kuntoon.

Valitettavasti kaikkien näiden pikkukorjausten kanssa meni sen verran aikaa, että viikonloppu loppui kesken ja joudun palaamaan koeajo- ja säätötuokiolle myöhemmin.Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että nyt kaikki pelaa hyvin, potkua on mutta ruiskun säädöt on täysin metsässä ja esim. tasakaasulla ei pysty ajamaan ollenkaan. Säätäminen on myös hankalaa koska säätämisen kannalta oleellinen ahtopaineen ja kierrosluvun yhdistelmänäyttö on läppärissä eikä siten ajon aikana käytettävissä. Tähän pitää keksiä ratkaisu.

Uudenkarheiden päästömittauksissa yllätyksiä

Sveitsiläinen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimuksen, jossa mitattiin uudenkarheiden, noin 12000km ajettujen pyörien päästöt. Valmistajien mukaan pyörät ovat uutena Euro-3 mukaisten päästönormien kanssa yhteensopivia. Tämä Suomessakin vuonna 2003 voimaantulleen päästönormin pitäisi taata ympäristöystävällisyys.

Kymmenestä mitatusta seitsemän ei läpäissyt

Mittauksessa havaittiin, että kymmenestä eri merkkisestä moottoripyörästä peräti seitsemän ei enää läpäissyt Euro-3:n mukaisia vaatimuksia. Mittaustulos vahvistaa vanhoja epäilyjä. Normit on laadittu siten, että niihin on mahdollista päästä tietyissä olosuhteissa uusien komponenttien kanssa. Vanhemman ajoneuvon kanssa tilanne on käytännössä kuitenkin toinen.

Tämä myös nostaa esiin paradoksin, jossa käytetyn ajoneuvon muuntelun kohdalla vaaditaan tiettyä vaatimustasoa johon edes vakiokuntoinen, originaaliosilla varustettu ajoneuvo ei todellisuudessa pääse. Näin kirjoitettu normi toimii samalla myös epäsuorana rakentelun esteenä.

Koko raportti: http://www.svmc.se (Englanniksi, PDF, 485 kB)

---

Juttu julkaistu BajaHill:ssä 4.3.2009

Autoverotuksessa siirryttävä käyttöön perustuvaan verotukseen

Hesari uutisoi lauantaina liikenneministeri Anu Vehviläisen esittävän perusteellista remonttia autoverotukseen. MMAF kritisoi juuri autoverolainsäädännön säätämisjärjestystä (katso Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta). Tällä rintamalla avoin keskustelu on siis erittäin tervetullut uutuus.

Nykymallinen hankintaan pohjautuvan verotuksen ohjaustavoite ei toteudu ainakaan liikenneturvallisuuden tai ympäristön suojelun tiimoilta. Verotusta tulisikin muuttaa niin, että se ohjaa kulutusta ja liikkumista nimenomaan ympäristön ja turvallisuuden kannalta. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon suuren ja harvaan asutun maan pitkät etäisyydet ja yhteiskunnan toiminnallisuus.

Vehviläinen heittää esimerkiksi Hollannin suunnitelman, joka perustuu automaattiseen seurantajärjestelmään. Useimmissa autoissa jo olemassa oleva tekniikka mahdollistaisi, ainakin teoriassa, jo tänään ympärivuorokautisen seurannan muutaman metrin tarkkuudella. Tällaisen ITS eli Intelligent Transport Systems -järjestelmän avulla voitaisiin verotusta säätää esimerkiksi ajomatkan, -ajan ja -paikan perusteella.

Tällaisesta järjestelmästä on hyvin pieni askel automaattiseen sakotukseen, nopeuden rajoittamiseen ja ihmisten muunkin kulkemisen ympärivuorokautiseen seurantaan. Valvova isoveli saisi siis todella mahtavan työkalun, jonka toimintaa voisi saman tien laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Valitettavasti terhakat kansalaisjärjestöt eivät vain tunnu ymmärtävän näiden ITS -järjestelmien hyviä puolia...

Kirjoittamani wanha aprillipilajuttu "Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2004)" ei enää nauratakaan niin paljoa.

ITS:n sijaan verotuksessa voitaisiin käyttää myös yksinkertaista fossiilisten polttonesteiden verotuksen koventamista. Suomi on iso maa ja tämän voi tehdä vasta kun vaihtoehtoja on aidosti tarjolla. Fossiilisia polttoaineita kurittamalla verotuksen ohjaustavoite toteutuisi mainiosti ilman vapaan yhteiskunnan perusteiden nakertamista.

Vehviläisen kommentit Hesarissa: http://www.hs.fi

---

Juttu julkaistu useammalla eri foorumilla