Kauniin ja lämpimän kesäillan ajelutuokion fiiliksen kuvaamiseen ei sanat tai kuvat oikein taivu. Mutta voi sitä yrittää. Siis aivan mahtavaa!
Tien päällä
Kauniin ja lämpimän kesäillan ajelutuokion fiiliksen kuvaamiseen ei sanat tai kuvat oikein taivu. Mutta voi sitä yrittää. Siis aivan mahtavaa!
Pätkivän HD-sähkön ongelma ja muita pientareseikkailuja
Kauniina ja kuumana kesäpäivänä on mahtava ajella. Vielä mahtavampaa tämä on, kun vaimon nätti serkkutyttö haluaa ajelulle. Meidän mökki on Pulkkilanharjulla ja päätin suunnata lähellä olevalle yhdelle Suomen hienoimmista ajeluteistä: Marjoniementielle joka on Heinolan ja Kalkkisten välissä. Tiellä on 80 kmh rajoitus mutta tuota vauhtia on sillä oikeasti mahdotonta ajaa, todellinen harvinaisuus siis nykyisessä turvaliikennekulttuurissa.
Tien länsipäässä eli Kalkkisten suunnassa on melko paljon routavaurioita. ADHD pätki hiukan muutamien röykytysten kohdalla ja yhden isomman täräyksen kohdalla meno hyytyi kokonaan. Koska meno kuitenkin jatkui heti pääkytkintä kääntämällä oletin, että matkustaja oli vahingossa potkaissut kantapäällänsä pääkytkimen pois päältä (jep, kytkimen sijoitusta voisi joskus miettiä).
Kun pääsimme routamöykkyjen alueelta varsinaiselle Marjoniementielle meno oli tavallisen taivaallista. Kunnes yhdessä pitkässä oikeassa kaarteessa ADHD vain yhtäkkiä sammui kokonaan. Onneksi vauhtia oli sen verran, että sain valutettua pyörän pienenpienen suoran pientareelle, tällä mutkatiellä kun en haluaisi seistä keskellä mutkaa tai heti sen takana.
Startti pyörii, kipinä tulee, mutta bensa ei haise. Täysin kuiva kone. MegaSquirtin signaaliledit ovat täysin pimeinä. Mikään ei tunnu auttavan. Hiki valuu ja hyttyset syövät. Soittelenpari puhelua tutuille diagnosoinnin avuksi mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onneksi liityin vuosi sitten Autoliiton Turva -palveluun. Siihenhän tuli taannoin sellaisia muutoksia, että nykyään palvelu kattaa myös wanhat ja rakennetut ajoneuvot. Jos oma ajoneuvo poikii tien päälle palvelu kattaa mm. Hinauksen korjaamolle tai toivomaasi paikkaan. Tämähän on kuin räätälöity rakentelijoiden tarpeisiin. Ja se tarve osui kohdalleni nyt.
Serkkutytön poikaystävä poimi mukaan omansa, ja toi minulle vaihtarina jäätelöä ja vettä. Hinurilla meni pari tuntia tulla paikalle. Mökille palattuani ja sukulaisten ilkkumista kuunneltuani pääsin purkamaan pyörää. Vika löytyi nopeasti kun avasin MegaSquirttiboksin. Koko hässäkkä haisi sähkölle ja palanut piiri oli kokonaan halki.
Ongelmaksi muodostui selvittää mikä oli johtanut piirin palamiseen? Purin vimmaisesti sähköjohtoja, mittailin vastuksia ja virtoja. Vasta akun miinusnapaa sormeillessani ongelman aiheuttaja selvisi. Akun miinusnapa oli auennut. Miten helppoon voikaan mennä?
Uusi torakka MegaSquirtin piirilevylle piti hakea Helsingistä asti. Ostin samantien useampia varaosia ja jalan jonka voisi kolvata piirilevylle irtopiirin sijaan. Takaisintulomatkalla Repe ystävällisesti kolvasi vanhan haljenneen piirin irti ja jalan sen tilalle. Tämän jälkeen testasimme vielä MegaSquirttiboksia simulaattorilla muiden mahdollisten vikojen löytämiseksi. Onneksi mitään muuta ei näyttänyt hajonneen.
Palasin mökille, laitoin Squirt-boksintakaisin kiinni ja ADHD starttasi taas laakista.
Vahingosta viisastuvat vain viisaat
Tälle episodille on myös jälkinäytös. Lähdimme perheen kanssa mökiltä kohti Tamperetta niin, että vaimo ja toinen lapsista ajoi perässämme Volvolla. Vääksy-Lammi pikkutiellä ADHD yskäisi muutamassa mutkassa taas pahaenteisesti. Ja muutaman sadan metrin päästä meno tyssäsi kokonaan, tällä kertaa niin että pakoputkista tuli valkoista paksua savua voimakkaan bensan hajun säestyksellä.
Ei muuta kuin taas purkamaan pyörää ja ihmettelämään tämänkertaisen ongelman syytä. Nyt ainakin pensaa tuntui tulevan kun sitä valuu peräti noroina pakoputkista. Pyöräyttäessäni konetta tulppa irti bensaa lensi tulpan reiästä monen metrin päähän. Olisi kai pitänyt tajuta tämä(kin) vaara kun sitä kerran valui jo putkista. Lisätyhmäily tässä vaiheessa ei taida edes näkyä saldossa sillä...
Diagnoosina on että tällä kertaa suuttimet ovat juuttuneet täysin auki. Ja villi arvaus, että niitä ohjaava piiri, se sama joka viimeksikin paloi, on jälleen palanut. Ja nopea katsaus akun miinusnapaan... Huoh. TAAS???
Ilmeisesti akku on päässyt heilumaan kiinnityksissään sen verran, että maakaapeli joka ei heilu samassa tahdissa pääsee löystymään. Siirsin kaapelin tällä kertaa akun kuminauhan alle ja kiinnitin ruuvin hampaatirvessä-momenttiin. Onneksi tuli myös ostettua noita ohjauspiirejä useampia joten pääsin nopeasti taas tien päälle.
Meno jatkui nykivänä. Nyt hanuriin ui pelko, että ohjainboksista on tällä kertaa hajonnut myös jotain muuta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen meno hyytyy kokonaan aivan Lammin keskustassa. Nyt ei haise bensa. Startti pyörittää mutta kone ei pamahda. Huokaan syvään ja hartaasti. Vaimo uhkaa jatkaa matkaa Volvolla lasten kanssa ja harkitsen jo ADHD:n työntämistä läheiseen pihaan josta voisin sen kärryllä joskus kosmisen vitutuksen laskuduttua poimia...
Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä bensan määrä tankista. Ei kuulu loiskintaa eikä näy mitään. Bensa onkin loppu vaikka sitä piti olla ainakin kolmannestankki jäljellä! Ilmeisesti aikaisempi suuttimien jumittaminen auki horotti bensaa ilmoille paljon enemmän kuin kuvittelin!
Onneksi pyörä hyytyi huoltoaseman välittömään läheisyyteen joten tämä ongelma on nopeasti ratkaistu. Loppureissu kavereiden mökille sujuu kommelluksitta.
Tien länsipäässä eli Kalkkisten suunnassa on melko paljon routavaurioita. ADHD pätki hiukan muutamien röykytysten kohdalla ja yhden isomman täräyksen kohdalla meno hyytyi kokonaan. Koska meno kuitenkin jatkui heti pääkytkintä kääntämällä oletin, että matkustaja oli vahingossa potkaissut kantapäällänsä pääkytkimen pois päältä (jep, kytkimen sijoitusta voisi joskus miettiä).
Kun pääsimme routamöykkyjen alueelta varsinaiselle Marjoniementielle meno oli tavallisen taivaallista. Kunnes yhdessä pitkässä oikeassa kaarteessa ADHD vain yhtäkkiä sammui kokonaan. Onneksi vauhtia oli sen verran, että sain valutettua pyörän pienenpienen suoran pientareelle, tällä mutkatiellä kun en haluaisi seistä keskellä mutkaa tai heti sen takana.
Startti pyörii, kipinä tulee, mutta bensa ei haise. Täysin kuiva kone. MegaSquirtin signaaliledit ovat täysin pimeinä. Mikään ei tunnu auttavan. Hiki valuu ja hyttyset syövät. Soittelenpari puhelua tutuille diagnosoinnin avuksi mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onneksi liityin vuosi sitten Autoliiton Turva -palveluun. Siihenhän tuli taannoin sellaisia muutoksia, että nykyään palvelu kattaa myös wanhat ja rakennetut ajoneuvot. Jos oma ajoneuvo poikii tien päälle palvelu kattaa mm. Hinauksen korjaamolle tai toivomaasi paikkaan. Tämähän on kuin räätälöity rakentelijoiden tarpeisiin. Ja se tarve osui kohdalleni nyt.Serkkutytön poikaystävä poimi mukaan omansa, ja toi minulle vaihtarina jäätelöä ja vettä. Hinurilla meni pari tuntia tulla paikalle. Mökille palattuani ja sukulaisten ilkkumista kuunneltuani pääsin purkamaan pyörää. Vika löytyi nopeasti kun avasin MegaSquirttiboksin. Koko hässäkkä haisi sähkölle ja palanut piiri oli kokonaan halki.
Ongelmaksi muodostui selvittää mikä oli johtanut piirin palamiseen? Purin vimmaisesti sähköjohtoja, mittailin vastuksia ja virtoja. Vasta akun miinusnapaa sormeillessani ongelman aiheuttaja selvisi. Akun miinusnapa oli auennut. Miten helppoon voikaan mennä?
Uusi torakka MegaSquirtin piirilevylle piti hakea Helsingistä asti. Ostin samantien useampia varaosia ja jalan jonka voisi kolvata piirilevylle irtopiirin sijaan. Takaisintulomatkalla Repe ystävällisesti kolvasi vanhan haljenneen piirin irti ja jalan sen tilalle. Tämän jälkeen testasimme vielä MegaSquirttiboksia simulaattorilla muiden mahdollisten vikojen löytämiseksi. Onneksi mitään muuta ei näyttänyt hajonneen.Palasin mökille, laitoin Squirt-boksintakaisin kiinni ja ADHD starttasi taas laakista.
Vahingosta viisastuvat vain viisaat
Tälle episodille on myös jälkinäytös. Lähdimme perheen kanssa mökiltä kohti Tamperetta niin, että vaimo ja toinen lapsista ajoi perässämme Volvolla. Vääksy-Lammi pikkutiellä ADHD yskäisi muutamassa mutkassa taas pahaenteisesti. Ja muutaman sadan metrin päästä meno tyssäsi kokonaan, tällä kertaa niin että pakoputkista tuli valkoista paksua savua voimakkaan bensan hajun säestyksellä.
Ei muuta kuin taas purkamaan pyörää ja ihmettelämään tämänkertaisen ongelman syytä. Nyt ainakin pensaa tuntui tulevan kun sitä valuu peräti noroina pakoputkista. Pyöräyttäessäni konetta tulppa irti bensaa lensi tulpan reiästä monen metrin päähän. Olisi kai pitänyt tajuta tämä(kin) vaara kun sitä kerran valui jo putkista. Lisätyhmäily tässä vaiheessa ei taida edes näkyä saldossa sillä...
Diagnoosina on että tällä kertaa suuttimet ovat juuttuneet täysin auki. Ja villi arvaus, että niitä ohjaava piiri, se sama joka viimeksikin paloi, on jälleen palanut. Ja nopea katsaus akun miinusnapaan... Huoh. TAAS???
Ilmeisesti akku on päässyt heilumaan kiinnityksissään sen verran, että maakaapeli joka ei heilu samassa tahdissa pääsee löystymään. Siirsin kaapelin tällä kertaa akun kuminauhan alle ja kiinnitin ruuvin hampaatirvessä-momenttiin. Onneksi tuli myös ostettua noita ohjauspiirejä useampia joten pääsin nopeasti taas tien päälle.
Meno jatkui nykivänä. Nyt hanuriin ui pelko, että ohjainboksista on tällä kertaa hajonnut myös jotain muuta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen meno hyytyy kokonaan aivan Lammin keskustassa. Nyt ei haise bensa. Startti pyörittää mutta kone ei pamahda. Huokaan syvään ja hartaasti. Vaimo uhkaa jatkaa matkaa Volvolla lasten kanssa ja harkitsen jo ADHD:n työntämistä läheiseen pihaan josta voisin sen kärryllä joskus kosmisen vitutuksen laskuduttua poimia...
Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä bensan määrä tankista. Ei kuulu loiskintaa eikä näy mitään. Bensa onkin loppu vaikka sitä piti olla ainakin kolmannestankki jäljellä! Ilmeisesti aikaisempi suuttimien jumittaminen auki horotti bensaa ilmoille paljon enemmän kuin kuvittelin!
Onneksi pyörä hyytyi huoltoaseman välittömään läheisyyteen joten tämä ongelma on nopeasti ratkaistu. Loppureissu kavereiden mökille sujuu kommelluksitta.
Anturin pimeä päivä
ADHD:n laukka lakkasi yllättäen kotipihalleni. Ihmettelin ongelmaa päivän verran kunnes paikallistin vian Repen tekemään kierroslukuanturiin. Ei muuta kuin johdot vanhoihin asetuksiin ja Nurmijärvelle Repen tallille asioita pohtimaan.
Mikä ei oskilloskoopilla ratkea ei ole ratkaistavissa
Asiaa pähkäillessämme sain nopean oppitunnin oskilloskoopin käytöstä. Anturi oli todellakin pimahtanut. Vaikka Repellä onkin varastoissaan kaikkia komponentteja mitä ikinä on valmistettu niin juuri tämä hajonnut anturin komponentti puuttui.
Seuraavana päivänä ADHD laukkasi taas.
Mikä ei oskilloskoopilla ratkea ei ole ratkaistavissa
Asiaa pähkäillessämme sain nopean oppitunnin oskilloskoopin käytöstä. Anturi oli todellakin pimahtanut. Vaikka Repellä onkin varastoissaan kaikkia komponentteja mitä ikinä on valmistettu niin juuri tämä hajonnut anturin komponentti puuttui.
Seuraavana päivänä ADHD laukkasi taas.
Sain ultraäänipesurin
Voi tätä motoristin onnea! Hammaslääkärini ja ystäväni luopui wanhasta ultraäänipesurista joka ei enään kelpaa pesemään instrumentteja joilla ronkitaan potilaita. Sensijaan motoristille tällä on paljonkin erilaista käyttöä. Kun olen pessyt 20 paria sytytystulppia niin seuraavana pesuun tulee Maijan Viragon kaasarin osat...
Sähköhäröjä taas
Kevätinnossani latasin palikat vauhdilla kasaan taas niin, että kaikki ei sitten mennyt ihan putkeen. Muistanette edellisen kommentin lehmänpään luotettavasta johdotuksesta jota ei kannata korjata: Ajovalon outo käytös tai sitä edellisen: Siistit sähkötyöt??Karma kävi taas kylässä. Tietty sinne jäi johonkin kriittiseen väliin solenoidi joka sitten otti itteensä ihan syyttä suotta. Tällainen pikku juttu viivästyttää työssäkäyvän harrastajan ajokauden alkua helposti ainakin viikolla silloin kun talli on Tampereella ja itse asuu Espoossa. Onneksi on paikallinen luottomies auttamassa jolla on oma intressinsä saada tallinsa tyhjäksi kaikenmaailman romuista.
Vanha harrastajien käyttämä hokema 'jos se ei ole rikki älä korjaa sitä' ei aina siis ole pätevä. Se pitäisikin muuttaa muotoon 'jos se ei ole rikki mutta näyttää epäilyttävältä, älä edes koske siihen, tai jos kosket niin korjaa samantien oikeasti kuntoon'. Tämä käärmeenpesän perkaaminen pitää siis lisätä työlistalle jonnekin tulevaisuuden talviin.
Kuva (c) Matti 2010
Köyhän miehen anti-dive
Köyhän miehen anti-dive -systeemi löytyy itseasiasa jo 80-luvun matka-Harrikoista lisävarusteena. Järjestelmä perustuu paineilmaan jota varastoidaan kaatumarautaan joka toimii paisuntasäiliönä (ks. kuva oikealla). Normaalitilassa kaatumarauta on suorassa yhteydessä kumpaankin etuhaarukkaan jolloin yhteinen ilmatila on iso ja keula paisuntasäiliöineen toimii ilmavaimennettuna ja pehmeänä ajella. Jarrutustilanteessa solenoidi sulkee paisuntasäiliön ulos piiristä niin, että etuhaarukan paineistetulla ilmalla on vähemmän tilaa painua kasaan. Eli tästä tulee köyhän miehen anti-dive.
Löysin erään kaverin swappipöydältä '89 Electra Gliden valmiin anti-dive -sarjan jonka ostin pois kuleksimasta sillä oletuksella, että se sopii heittämällä '90 lähimalliin. Vaan ei sopinut. Tampereen avustajani Matti joutui tekemään aika paljon töitä ennen kuin satsi saatiin istumaan ADHD:n kyytiin.
Solenoidi olisi tietty paras sijoittaa niin lähelle etupumppuja kuin suinkin. Tällä kertaa mulla on kuitenkin lehmänpäässä jo sen verran hässäkkää että lähin vapaa tila löytyi vasta tankin alta, puolan takaa.
Vasemman ja oikean iskarin yläpää josta anti-dive putket lähtevät
Kuvat (c) Matti 2010
Sivulaukkujen levitys sisäänpäin
Minua on jo jonkin aikaa häirinnyt sivulaukkujen ja lokasuojan välissä ammottava parin tuuman rako. Tarvikekauppiailla on tarjota tähän markkinarakoon muovilipareita mutta Matin kanssa juteltuani päätimme levittää sivulaukkuja sisäänpäin.
Matilla on avaruusluokan komposiittiosaamista joten parempaa apua tähän hommaan en olisi voinut saada. Sitäpaitsi olen jo muutenkin lähes kokonaan ulkoistanut rakenteluharrastukseni Matille, pyörä olisi muiden töiden takia kuitenkin Tampereella, Matin tallissa.
Työt aloitettiin jo joulukuussa kalttaamalla sivulaukkujen taka- ja sisäkulma irti ja pulttaamalla palikat kiinni pyörään sekä toisiinsa. Lisätilaa tulisi noin kahden reilun viskipullon verran kummallekin puolelle. Tämän jälkeen teipattiin raon ulkopuolelle tuki laminointia varten. Ja sitten laminoitiin.
Iskarin suojakumi pääsi viime kesänä hieromaan laukkujen sisäpintaa vasten.
Vaihdoin talvella 2008-2009 taakse uudet iskarit jotka olivat hiukan alkuperäisiä leveämmät. Laukkumuutoksen yhteydessä tehdään samantien hiukan leveämmät tilat näille uudemmille iskareille.
Pakkelit paikallaan rupeaa jo näyttään hyvältä.
Lopputulos on todella hyvä. Matti kyseli löytyykö minulta vielä samaa värisävyä kuin millä vanha taidemaalaus on tehty...
Kuvat (c) Matti 2009 ja 2010
Matilla on avaruusluokan komposiittiosaamista joten parempaa apua tähän hommaan en olisi voinut saada. Sitäpaitsi olen jo muutenkin lähes kokonaan ulkoistanut rakenteluharrastukseni Matille, pyörä olisi muiden töiden takia kuitenkin Tampereella, Matin tallissa.
Työt aloitettiin jo joulukuussa kalttaamalla sivulaukkujen taka- ja sisäkulma irti ja pulttaamalla palikat kiinni pyörään sekä toisiinsa. Lisätilaa tulisi noin kahden reilun viskipullon verran kummallekin puolelle. Tämän jälkeen teipattiin raon ulkopuolelle tuki laminointia varten. Ja sitten laminoitiin.
Iskarin suojakumi pääsi viime kesänä hieromaan laukkujen sisäpintaa vasten.
Vaihdoin talvella 2008-2009 taakse uudet iskarit jotka olivat hiukan alkuperäisiä leveämmät. Laukkumuutoksen yhteydessä tehdään samantien hiukan leveämmät tilat näille uudemmille iskareille.
Pakkelit paikallaan rupeaa jo näyttään hyvältä.
Lopputulos on todella hyvä. Matti kyseli löytyykö minulta vielä samaa värisävyä kuin millä vanha taidemaalaus on tehty...
Kuvat (c) Matti 2009 ja 2010
Kurkkumuutos tee-se-itse tyyliin
Yksi mikä aiheutti kaikenlaista säätömurhetta viime kesänä oli se 2x54mm tuplakurkku ja läppärunkosysteemi. Suurin osa ajosta tapahtuu nääs melko pienillä kaasun kulmilla ja liian iso kurkku on vaikea saada kunnolla säätöihin. Varsinkin kun ruiskusuuttimet olivat läppärungoissa melko kaukana imuventtiilistä.
Haeskelin pitkään HD:n omaa käytettyä imusarja-läppärunkoa eri swapeista ja palstoilta. Ne olivat aina joko liian kalliita tai muuten vain jotenkin pielessä. Tammikuussa oli kärsivällisyys jo tiukalla ja kun Mattikin tarjoutui sellaisen sitten itse tekemään, niin peli oli selvä. Sitäpaitsi itse tekemällä tulee aina juuri sellainen kun tulee tehtyä.
Ja tästähän tuli oikeasti hyvä. Tiettyä kohtalon ivaa tässä on kuitenkin se, että kävin helmikuun lopussa Daytonassa swapissa ja siellä näitä käytettyjä läppärunko-imusatseja oli pöydissä rivi tolkulla, ja tolkuttoman halvalla.
Vaan Mattipa keksi integroida imudesigniinsa ovelan kielen jonka avulla voi ohjata tarkasti etu- ja takapytyn ilmamäärät kohdalleen. Matti sai myös integroitua Boshin 303cc suuttimet aivan kanteen kiinni. Samalla tuubi on koko matkalta vähintään 54mm ja kiiltää komiasti. Spekseiltään tän pitäisi siis pestä tehdastekeleet mennen tullen.
Kesä näyttää.
Tätä imutuubaa speksatessa tuli muuten tutustuttua kaasujen ja nesteiden virtaukseen ja erilaisiin värähtelytiloihin putkessa (ks vaikka http://www.mmaf.fi/). Vaparin kanssa pienilläkin kulmilla ja yksityiskohdilla on merkitystä. Kun ahdin on taas joskus kiinni ADHD:ssa niin sitten tässä ei ole niin suuria merkityksiä tai tarkkuusvaatimuksia pikku mutkilla ja kulmilla. Paineilma taipuu kyllä...
kuvat (c) Matti 2010
Haeskelin pitkään HD:n omaa käytettyä imusarja-läppärunkoa eri swapeista ja palstoilta. Ne olivat aina joko liian kalliita tai muuten vain jotenkin pielessä. Tammikuussa oli kärsivällisyys jo tiukalla ja kun Mattikin tarjoutui sellaisen sitten itse tekemään, niin peli oli selvä. Sitäpaitsi itse tekemällä tulee aina juuri sellainen kun tulee tehtyä.
Ja tästähän tuli oikeasti hyvä. Tiettyä kohtalon ivaa tässä on kuitenkin se, että kävin helmikuun lopussa Daytonassa swapissa ja siellä näitä käytettyjä läppärunko-imusatseja oli pöydissä rivi tolkulla, ja tolkuttoman halvalla.
Vaan Mattipa keksi integroida imudesigniinsa ovelan kielen jonka avulla voi ohjata tarkasti etu- ja takapytyn ilmamäärät kohdalleen. Matti sai myös integroitua Boshin 303cc suuttimet aivan kanteen kiinni. Samalla tuubi on koko matkalta vähintään 54mm ja kiiltää komiasti. Spekseiltään tän pitäisi siis pestä tehdastekeleet mennen tullen.
Kesä näyttää.
Tätä imutuubaa speksatessa tuli muuten tutustuttua kaasujen ja nesteiden virtaukseen ja erilaisiin värähtelytiloihin putkessa (ks vaikka http://www.mmaf.fi/). Vaparin kanssa pienilläkin kulmilla ja yksityiskohdilla on merkitystä. Kun ahdin on taas joskus kiinni ADHD:ssa niin sitten tässä ei ole niin suuria merkityksiä tai tarkkuusvaatimuksia pikku mutkilla ja kulmilla. Paineilma taipuu kyllä...
kuvat (c) Matti 2010
Rundianturiseikkailu ja omituiset voltit
Yksi mahdollinen tulppakuoleman syy on ruiskuohjaimen puolan maanavalta saama likainen anturitieto, joka mahdollisesti johtaa vääränaikaisiin ruiskauksiin. Tämän kiertämiseksi Repe teki pienen optisen lukijan joka mahtuu HD:n oman sytkäanturin viereen kampiakselin oikeaan päätyyn.
Matti oli jo kytkenyt uuden anturin HD:n oman anturin rinnalle kun jälleen johtajana saavuin paikalle Espoosta. Kone kasaan ja laulamaan, right?
Tuunattu anturilevy menossa paikalleen
No eihän se kone tietenkään edes luvannut. Ei sitten mitään. Koska muualle ei ollut koskettu lähdimme siitä, että vika on kytkennässä. Muutaman tunnin testaamisen jälkeen kaikki kytkennät todetaan oikeiksi. Mutta jos rundianturin siirtää uudelta chipiltä takaisin puolalle pyörä käynnistyy. Asia ei ratkea edes oluella yön aikana.
Sytkän ja ruiskun anturit samassa kolossa
Noin vuorokauden taistelun jälkeen luovutamme Matin kanssa ja soitamme Repelle. Kaverilta menee noin 10 min selvittää puhelimitse, että ongelmana onkin siinä mistä olemme ottaneet virran uudelle anturille. Nääs HD:n oma anturi toimii viiden voltin jännitteellä, eikä 12 v kuten kuvittelimme kaiken pyörässä toimivan.
Uusi virtajohto ratkaisi ongelman muutamassa minuutissa. Paitsi että kierrosluku vaeltaa myös tällä anturilla.
Kuvat (c) Matti 2010
Matti oli jo kytkenyt uuden anturin HD:n oman anturin rinnalle kun jälleen johtajana saavuin paikalle Espoosta. Kone kasaan ja laulamaan, right?
Tuunattu anturilevy menossa paikalleen
No eihän se kone tietenkään edes luvannut. Ei sitten mitään. Koska muualle ei ollut koskettu lähdimme siitä, että vika on kytkennässä. Muutaman tunnin testaamisen jälkeen kaikki kytkennät todetaan oikeiksi. Mutta jos rundianturin siirtää uudelta chipiltä takaisin puolalle pyörä käynnistyy. Asia ei ratkea edes oluella yön aikana.
Sytkän ja ruiskun anturit samassa kolossa
Noin vuorokauden taistelun jälkeen luovutamme Matin kanssa ja soitamme Repelle. Kaverilta menee noin 10 min selvittää puhelimitse, että ongelmana onkin siinä mistä olemme ottaneet virran uudelle anturille. Nääs HD:n oma anturi toimii viiden voltin jännitteellä, eikä 12 v kuten kuvittelimme kaiken pyörässä toimivan.
Uusi virtajohto ratkaisi ongelman muutamassa minuutissa. Paitsi että kierrosluku vaeltaa myös tällä anturilla.
Kuvat (c) Matti 2010
Kesän kilometrit voisi mitata tulpista
Viheliäisestä tulppaongelmasta on myös jotain hyötyä. Tai olisi jos olisin säästänyt kaikki pimenneet tulpat. Kun tulppapari kestää n 250km... Tässä kuitenkin kesän 2009 saldo:
Kuva (c) Matti 2009
Kuva (c) Matti 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)