Erään asiakkaan fillarin peräkärryn loppuvalmistus päätyi minun talliini. Olin jo aikaisemmin tehnyt vesivanerista sille rungon (ja tietty CAD-kuvat). Projektiin osallistui monta tekijää joten vain tuo sisärunko ja sisäpuolen viimeistely jäivät minulle.
Oheisessa kuvassa kärryn runko vielä näkyvissä. Kuva on siis otettu kansiluukusta sisään katsoen. Idea oli tehdä tuohon alumiinilevystä siisti sisäosa ja täyttää ulko- ja sisäkuoren väli uretaanilla niin, että kärry soveltuu juomien viileänä säilyttämiseen.
Tein ohuesta alumiinilevystä leikkaamalla ja taittelemalla sopivat palaset. Tietty ensin tein mallit joihin kului reilusti pahvia ja paperia saksien viuhuessa.
Keksin tehdä kärryyn pohjapropun wanhasta tiskialtaan pohjaventtiilistä. Jos vaikka korkki hukkuu niin uusi löytyy helposti.
Sininen väri tulee alumiinia suojaavasta muovikalvosta. Kun homma on valmis tuo kalvo tietenkin revitään pois.
Kuvassa sisuskalut valmiina ja uretaania vailla. Ruuvasin ja niittasin kaikki alumiinipalojen reunat ja kulmat. Tämän lisäksi vedin myös joka saumaan liiman.
Liimana käytin Bison Polymax Crystal liimaa joka on väritöntä eli läpinäkyvää. Valmistajan mukaan liiman pitäisi tiivistää alumiinia ja kestää 25 vuotta elastisena.
Lopuksi tekemäni uretaanin pursotus kärryn kuoreen oli kamala stressin paikka. Jännitystä aiheutti kaikki saumat sekä sisä- että ulkopuolella; Jos uretaani pääsisi pursuamaan ulos ns. väärästä kohtaa olisi kärryn sisus ja/tai maalaus pilalla. Tätä varten tein pohjaan muutamia ylipursuamisreikiä joiden kautta paineet pääsevät kuoresta pois.
Jos joskus teen toisen kärryn niin materiaaleihin pitää tehdä muutoksia. Itse kärryn pitää olla kevyempi ja maavaraa pitää olla hiukan lisää. Sisärunko on turha tehdä erikseen vesivanerista, koko sisä- ja ulkokuori runkoineen voisi olla alumiinia. Ja maalaus koko hommaan vasta lopuksi, muuten naarmujen varominen osia sovitellessa vie vain turhaan aikaa ja energiaa.
