Tein tälläkin keikalla joka päivä hommia laivalla, päivän toimistotöiden jälkeen. Konehuoneessa olin maanantaina ja tiistaina koko illat, ajossa keskiviikkona ja torstaina vähemmän siellä montussa koska kannella tarvittiin köysimiehiä, ja vedenkeittämössä oli porukkaa muutenkin tarpeeksi.
Kuvassa Ravintola Saaaristo kuvattuna konehuoneen eteisen ikkunasta. Tuo on siitä kapeikosta Kaivarin kohdalla, kun on ajetttu Särkänsalmesta sisään mutta ei ihan vielä olla keskustan satama-altaassa.
Tältä keikalta saan neljä konepäivää ja kaksi kansipäivää, käväisin ruorissakin.
Videoita konehuoneesta ja lisää kuvia sinitaivaalla ja töötissä (osittain samoja koska en osaa valita):
Isoisän isoisän toisesta höyrylaivasta löytyi kuva. Aika huono tosin. Kävin Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen (SLHY) toimistolla ja Naviska kirjastossa etsimässä lisätietoja Usko ja Uskallus laivoista. Taisin samalla vahingossa liittyä SLHYn jäseneksikin.
Kirjoittelin tästä tiedon metsästyksestä hiukan eri kulmilta artikkelit SHPS:n Korsteeni ja SLHY:n Laiva -lehtiin. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Sitä kautta voi myös poikia lisää tietoa, ja kuvia.
S/S Turso on vuonna 1946 Hietalahden telakalta valmistunut satamajäänsärkijä ja höyryhinaaja. Olen mukana S/S Turso -yhdistyksen toiminnassa kuten vanhoista postauksista voinee jo arvailla. Samalla tässä tulee keräillyksi meripäiviä joita tarvitaan koneenhoitajan pätevyyksiin.
Asiakasriesteilyjä oli luvassa viikon torstain ja perjantain illalla, joten höyrypannujen lämmittelyt piti aloittaa jo tiistaina. Koska käyn ansiotöissä ehdin mukaan auttamaan vasta iltapäivällä, mutta kyllä niistäkin saa helposti sen minimin neljä tuntia konehuoneeseen, ja paljon päälle.
Sain ajopäivinä myös kansipäivät kun hoidin radioliikennettä ja köysiä, ja olin ruorissakin hetken.
Kummallakin keikalla ajoimme suurinpiirtein samanlaisen keikan, Hietalahdesta ulos, Särkästä sisään, Neljän Viitan Karin ohi, Kustaanmiekasta ulos ja siitä Katajaluodon ympäri ja takaisin kotiin Hietalahteen. Perjantaina mahdutimme kierrokseen vierailun kasinolla.
Torstain illan erikoisuus oli, vieraiden jo lähdettyä, hiilestysoperaatio. Jännitimme tätä etukäteen koska paikka ja välineet olivat uusia. Telakalla oli yhdistyksellä kolme lavallista kivihiiltä säilössä.
Saimme telakalta kurottajan jossa on kikkakauha ja osaava kuski. Homma olikin odotettua helpompaa. Osaava kauhakuski sai ujutettua kaksi lavallista molempien laipioiden hiilibokseihin. Puolivälissä hommaa laiva veivattiin omilla koneilla ja köysien varassa kerran ympäri. Aikaa tuossa toki meni, pääsin himaan vasta puolen yön jälkeen.
Kivihiilen saatavuudessa tulee ongelmia tulevaisuudessa kun pääkaupunkiseudun kivihiilivoimalat yksitellen lopettavat. Vielä jäi yksi lavallinen kivihiiltä varastoon.
Pääsin Päijänteen höyrylaivaregattaan hakemaan praktiikoita hörykoneenhoitajan kirjaa varten. Regatta pidettiin Kuhmoisissa 26.7.2024 ja mukana olivat höyrylaivat Metsä, Aure, Joh-Parviainen ja ylävesiltä Hovinsaari. Kumoisissa oli peräkärryssä esillä vielä myös Kellokallio 2.
Regatan höyrylaivat kokoontuivat aurinkoiseen Sysmän Suopeltoon, +27 °C. Teimme tällit S/S Joh-Parvainen -laivalle aamu kympiksi. Sain puhuttua vaimoni viemään minut paikalle jo hyvissä ajoin niin, että ehtisin mukaan lähtövalmisteluihin. Vaan kommunikaatio ei ole laivurin vahvin laji, regattalaivasto olikin lähdössä Suopellosta jo heti ysin jälkeen. Ehdin mukaan vain juuri ja juuri. Se niistä valmisteluista.
Metsä, Hovinsaari ja Joh-Parviainen Tehin selällä
Tehin selän yli matkaa Kuhmoisiin on noin 25km. Matkanopeudella tämä tarkoittaa konehuoneessa noin 2½ tunnin huhkimista. Olin esikertalaisena hommissa konehuoneessa samalla kun laiva liikkuu, kaikki aikaisemmat kerrat olen ollut tekemässä erilaisia kunnostus ja valmisteluhommia, tai laiturissa pannun ja koneen lämmitystä jne. Tällä tahdilla saan siis ne praktiikat tehdyksi joskus kun olen eläkkeellä.
Sain konemestari Turmiolta ja apulaiskonemestari Pälältä orientaation konehuoneeseen ja höyrypannun lämmittämiseen. Koska olin mukana nuorempana apulaislämmittäjäharjoittelijana (kai virallinen titteli?) niin halonheitto osui kohdalleni. Edellisessä halostuksessa oli mukaan valikoitunut isoja, hyvin kelottuneita mutta silti painavia mäntyhalkoja. Laiva söi niitä kuin tulitikkuja.
Halkoa sai mättää kumpaankin pesään 10 minuutin välein. Hiukan yli viisikymppisen toimistoduunarin pulssi nousi nopeasti samoihin lukemiin mitä naaman punaisuus osoitti. Kävin välillä happihyppelemässä kannella. Pälä luuli saaneensa vapaapäivän halonheitosta, mutta joutui kyllä hiukan jelppimään. Mittasimme matkalla konehuoneen lämmöksi +36 °C.
Allekirjoittanut, varustaja ja matkamme kapteeni Joonas sekä konemestari Turmio
Heti kun olin oppinut monimutkaisen halonheiton opettelin Pälän johdolla myös Joh-Parviaisen koneen rasvaamisen. Taisin saada ylennyksen nuoremmaksi apulaisrasvariharjoittelijaksi.
Perillä Kuhmoisissa meitä odotti useampisatapäinen yleisö. Rannassa soi hanuri ja sinne oli jostain hairahtanut myös mobilisteja wanhoine autoineen. Tilaisuuden selostaja saatiin hiljaiseksi perinnemekanismilla eli höyrypillien yhteissoitolla. Rannan yleisöohjelmassa oli mm. poniratsastusta ja joogaa mitkä harmiksemme missasimme. Näiden tapahtumamagneettien lisäksi yleisö vieraili laivoilla ahkerasti samalla kun S/S Metsä kävi lähisaaristossa vieraiden kanssa useammallakin ajelulla.
Itse seisoin osan ajasta hyvin lämmitetyssä konehuoneessa tarinoimasta höyrytekniikasta ja mm. höyryhinaajan potkurin koosta. Pokkanaamalla arvasin S/S Joh-Parviaisen potkurin mitaksi kaksi metriä. Myöhemmin illalla Parviaisen kapteeni ja varustaja Joonas kertoi potkurin mitaksi 1,98 metriä. Arvaamalla ne konemiehetkin seilaa.
Halostus osittain jo hoidettu
Kuhmoisten kaupunki tarjosi tankkausmateriaaliksi kuivaa koivuhalkoa 16 kuutiota, siis neljä kuutiota paattia kohden. Yleisö osallistui semi-innokkaasi halostamisen alkuun ensimmäiselle laivalle. Hoidimme sitten loput höyryporukalla sisään halkobokseihin. Onneksi S/S Auressa oli erinomaiset halkokärrit tukemassa hommaa.
Illalla satamassa oli tapahtuma, jossa soitettiin kovaäänistä kasaridiskomusiikkia ja juotiin aikuisten sihijuomia. Kuulin myös, että kovasti etukäteen hehkutettu laivan roihalan jatkodisko oli odotettua pienempi tapahtuma, mutta miesmuistin mukaan menestys kuitenkin. Myös höyrypannuun oli pantu tulet yöllä yhden aikaan, ja uudelleen aamulla kuudelta. Itse missasin kaikki nämä yö-regatan merkkipaalut. Pääsin kuitenkin heti aamusta jo nostelemaan paineita, heittämään halkoja ja rasvaamaan jäykkiä niveliä (myös koneesta).
Ensimmäiset regattahöyryt irroittautuivat jo kympin maissa, ja meilläkin oli täysi höyry päällä jo ennen yhtätoista. Parviainen pääsi irti viimeisenä. Kuhmoisista Vääksyn telakalle on matkaa noin 55km, tähän meni hiukan yli 5 tuntia. Tänä sunnuntaina en ollut konehuoneessa kuin aamun, ja matkan varrella satunnaisia pistäytymisiä. Tein päivän aikana lokinvahdin hommia sillalla.
Keli oli eilistä hiukan viileämpi, vain +23 °C. Sääennuste lupasi ukkosia mutta ei sellaisia matkalla näkynyt. Tuulta tai laineita ei ollut juuri nimeksikään, Virmailan selällä oli järven pinta lähes peilinä. Kaikenkaikkiaan siis aivan mahtava ajelukeli.
Suvullamme on mökki Pulkkilanharjun Huutoniemessä. Tuo osui matkan varrelle ja teimme Pulkkilanharjun ohiajon rantaa pitkin. Normaalistihan väylä menee Karsalmen sillalta suoraan Asikkalanselän poikki kohti Vääksyä. Huutoniemi sai ansaitsemansa höyrypillitervehdykset.
Mökkinaapurin nappaama kuva Huutoniemen ohituksesta
Asian vierestä asiaa. Merikartoissa harjun salmet on muuten nimetty Käkisalmeksi ja Karisalmeksi. Paikalliset Pulkkilanharjussa ja Kukonharjun taajamassa lausuvat ne kuitenkin Käksalmeksi ja Karsalmeksi. Karttamiehelle on kai sattunut kirjoitusvirhe.
Avaimen patterin vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Taitaa olla toinen kerta kun vaihdan avaimen autoon. Edellisestä kerrasta en vain kirjoittanut mitään.
Samat ohjeet kelpaavat sekä Fiat 124 Spider (2017-2020) että Mazda MX-5 Miata (ND 2016 +) autoon, onhat tuo Fiat oikeasti Fiata. Kaiken muun yhteisen lisäksi Fiatissa on Mazdan avain.
Avaimeen menee yksi kappale CR2025 pattereita.
Avaimen avaaminen onnistuu kotikonstein. Ensin tuo fyysinen vara-avain lähtee irti siitä takapuolen nipukasta painamalla. Tähän et tarvitse mitään työkalua.
Seuraavaksi itse avaimen muovirunko napsahtaa auki varovaisesti vääntämällä noista korvista. Kuvassa mulla on apuna voiveitsi, tuohon kelpaa hyvin vaikkapa pieni lattapää ruuvari.
Väännät molemmat puolet alkuun, sitten kuoren takakansi jo napsahtaa auki sormivoimin.
Kannen alta paljastuu pyöreä patterin suojakuori joka lähtee irti sormin. Se on tiivistetty tuolla kuvan oranssilla o-renkaalla. Katso, että et vahingoita tuota o-rengasta.
Patteri vaihtoon, uusi paikalleen samoin päin kuin mitä se wanha siellä oli. Patterin suojapyörylä paikalleen, takakansi naps kiinni ja vara-avain takaisin paikalleen.
Hommaan menee ehkä minuutti. Plus mitä sulla kului tän ohjeen etsimiseen ja lukemiseen.
Luottokorjaamo sai töötin kuntoon (Kuplan katsastustoimet kesäpuhteina (27.6.2024)). Itse töötti piti vaihtaa ja siellä oli jotain sähkömurhetta myös. Mutta ekassa katsastuksessa tuli yllätyshylky jarruista.
Tai mikä yllätys se on yli 50v rumpujarrutekniikan kanssa? Korjaamolla piti sitten vaihdella jarrukenkiä ristiin ja ajella vähän rajummin niin, että jarrut meni kakkosella läpi. Mutta nyt on taas pari vuotta ajettavaa.
Tein listan kuplaan tehtävistä hommista ennen katsastusta. Leimahan piti hoitaa 5.7.2024 mennessä. Vain neljä helppoa hommaa.
1) Uudet sulat
Näistä wanhoista lähtee kumit jo irti, suorastaan nolot. Perhana, joka 20s vuosi tuokin hoidettava.
Uudet sulat löytyi helposti ja edullisesti, tosin piti ostaa kahta eri merkkiä ja toinen takalasin sulkana kun muuten ei ollut tarpeeksi lyhyitä. Nykyautoissa on isommat akkunat.
2) Etuvilkut ei vilku
Kumpikin puoli pimeänä. Oletin etukäteen, että tää on varmaan vain auki ja WD40:stä päälle. Mutta lopulta kummankin puolen polttimo oli palanut.
Onneksi mulla on noita polttimoita hyllyssä useampikin kappale. Prätkissä on samoja polttimoita.
3) Etuparkkivalot ei toimi.
Etukäteen ajattelin, että tämä on suuritöisin näistä. Vaihdoin kuplaan 2022 katsastusten vaatimuksena uudet ajovalot (Kuplaan uudet ajovalot ja luomet (20.7.2022)) ja jo silloin totesin ne polttimoiden kannat niissä paljon niitä vanhempia huonommiksi.
Vika on siis varmaankin siellä. Mutta kun tutkin ja pähkäilin ja mittailin niin koko parkeille ei tullut sähköä. Ja oudosti vain vasen takaparkki ja rekkarivalo toimi, molemmat oikeat ja vasen etu pimeitä. Sähkökuvan mukaan vasemmalle ja oikealle on omat erilliset sulakkeet.
Lopulta oikean puolen vika oli sulake plus palaneet lamput, ja vasemmalla palanut lamppu. Oliskohan kaikilla näillä palaneilla vilkkujen ja parkkien lampuilla ja palaneella sulakkeella joku myyginen (mystisen maaginen) yhteys?
Mutta sain kuin sainkin kaikki valot toimimaan niinkuin pitää.
Tämä tööttiongelma ei ratkennut edes kolmannen vuoden sähköinsinööriopiskelijan avulla vaikka kuinka mittailimme ja nuuskimme sähkökaaviota (joka ei ehkä pidä paikkaansa). Ainakin ratin painikkeesta puuttui kokonaan toinen johto tuon rosmorempan jäljiltä mutta sekään ei ratkaissut ongelmaa. Siirsin homman siis luottokorjaamolle.
Sain myydyksi mulla ajossa, huollossa, hoidossa, säilössä ja myynnissä olleen vanhan tätini vanhan vihreän kuplan! Tosin vielä on lopulliset kaupat tekemättä, mutta hölmönä luotan kyseiseen ostajaan.
Kuplan akku oli simahtanut viime syksyn pikkupakkasilla. Huomasi sen kun auto piti työntää talliin ajamisen sijaan. Kesä alkoikin uuden akun hankkimisella, edellinen oli hankittu 2017 (Kuplaan uusi akku (28.5.2017)).
Samalla pitänee katsella mitä muuta laitettavaa on tiedossa, ainakin parkkivalot edessä on pimeänä. Katsastus pitää hoitaa 5.7.2024 mennessä.
Viime viikkoisten risteilyjen lisäksi (Höyrysatamajäänsärkijä, satamajäänhöyrysärkijä vai satamajäänsärkijähöyryhinaaja? (13.9.2024)) teimme tällä viikolla taas kaksi asiakaskeikkaa. Risteilyt osuivat keskiviikolle ja torstaille. Tämä tarkoitti, että lämmittelyt aloitettiin jo maanataina.
